mariyaa: halō, sōfiyaa. eppadi irukkīnga?

sōfiyaa: naan nallaarukkēn, thēnks.

mariyaa: pōna dhadavai vandhappō, naama kashtappaduradha paakkurappō kadavulukku eppadi irukkumnu pēsunōm. adha patthidhaan romba naalaa yōsichittu irukkuradhaa nīngalum sonnīnga. adhuvum oru kaar vibatthula unga ammaakku adipattadhukku appuram adha patthi rombavē yōsichadhaa sonnīnga. aamaa... ammaa ippa eppadi irukkaanga?

sōfiyaa: konjam appadi ippadidhaan irukkaanga, aanaa innaikku konjam paravaala.

mariyaa: ō appadiyaa? indha maadhiri sūlnilaiya samaalikkiradhu romba kashtamdhaan.

sōfiyaa: aamaa, innum evlō kaalamdhaan ivanga indha maadhiri kashtappadanumō theriyala.

mariyaa: yaaraa irundhaalum ippadi yōsikkiradhu sagajamdhaan. kadavulukku sakthi irundhaa ēn ivlō kaalam kashtatthayellaam thīrkkaama irukkaarunguradha patthi indha dhadavai pēsalaamnu solliyirundhēn.

sōfiyaa: aa... nyaabagam irukku.

mariyaa: idha patthi baibil enna solludhunu therinjukkuradhukku munnaadi, pōna dhadavai naama pēsuna vishayangala konjam nyaabagappadutthi paakkalaam.

sōfiyaa: ōkē.

mariyaa: andha kaalatthula vaalndha kadavulbakthiyulla oruttharkūda, kadavul ēn kashtattha vittuvechirukkaarunu kēttaaru. appadi kēttadhukkaaga kadavul avara thittavum illa, avarukku visuvaasam kammiyaa irukkunnum sollala.

sōfiyaa: aamaa, andha vishayam enakku romba pudhusaa irundhuchu.

mariyaa: adhōda, naama kashtappadanumnu yegōvaa nenaikkaradhē illanukūda paatthōm. avarōda makkal vēdhanaippatta samayatthilellaam ‘avarum vēdhanaippattaar’nu baibil solludhu. * naama kashtappaduradha paatthu kadavulum varutthappaduraarunu therinjukkaradhu manasukku aarudhalaa irukku, illīngalaa?

sōfiyaa: aamaa, kandippaa.

mariyaa: kadaisiyaa, kadavulukku ellaa sakthiyum irukkuradhunaala, avaru nenaichaa eppa vēnaalum namma kashtatthukku mudivukatta mudiyungaradhayum naama paatthōm.

sōfiyaa: adhudhaan enakku puriyala. prachinaigala thadutthu nirutthura sakthi kadavulukku irukkunaa avaru ēn thadukka maattēnguraaru?

mariyaa: adhukkaana badhila ippa naama paakkalaam. baibilōda mudhal butthagam aadhiyaagamattha edutthukkurīngalaa? aadhaam ēvaal oru palattha saappitta kadhai ungalukku theriyumdhaanē?

sōfiyaa: aamaamaa, sandē skūlla adha padichirukkēn. oru maratthula irukkura palattha saappida kūdaadhunu kadavul solluvaaru, aanaa avanga avarōda pēcha kēkkaama andha palattha saappitturuvaanga.

mariyaa: karekttaa sonnīnga. avanga andha palattha saappidaradhukku munnaadi ennellaam nadandhuchunu ippa paakkalaam. andha sambavangalukkum, naama ēn kashtappadurōm appadingara kēlvikkum nēradiyaana sambandham irukku. aadhiyaagamam 3-vadhu adhigaaram 1-5 vasanangala konjam vaasikkirīngalaa?

sōfiyaa: sari. “kadavulaagiya yegōvaa padaittha kaattu mirugangal ellaavatraiyumvida paambu migavum jaakkiradhaiyaanadhaaga irundhadhu. adhu andha pennidam, ‘thōttatthil ulla atthanai marangalin palangalaiyum nīngal saappida kūdaadhu endru kadavul nijamaagavē sonnaaraa?’ endru kēttadhu. adharku andha pen, ‘thōttatthil irukkira marangalin palangalai naangal saappidalaam. aanaal, thōttatthin naduvil irukkira maratthin palatthai naangal saappida kūdaadhu endrum, thoda kūdaadhu endrum kadavul solliyirukkiraar. mīrinaal naangal setthuppōvōm endrum avar solliyirukkiraar’ endraal. appōdhu andha paambu avalidam, ‘nīngal kandippaaga setthuppōga maattīrgal. nīngal adhai saappidum naalil ungal kangal thirakkappadum endrum, nīngal nanmai thīmaiyai therindhukondu kadavulai pōla aavīrgal endrum kadavulukku theriyum’ endru sonnadhu.”

mariyaa: thēnks sōfiyaa. ippa indha vasanangalla irukkura sila kurippugala paakkalaam. unmaila andha paamba payanpadutthi saatthaandhaan ēvaalkitta pēsunaangaradha innoru vasanam kaattudhu. * oru maratthōda palattha saappida kūdaadhunu kadavul solliyirundhadha patthi saatthaan ēvaalkitta kēttaan. andha vasanatthula gavanichīngalaa, aadhaamum ēvaalum andha palattha saappittaa kadavul enna dhandanai koduppaarunu sonnaaru?

sōfiyaa: avanga setthuppōyiduvaanganu sonnaaru.

mariyaa: karekt. aanaa saatthaan, ‘nīnga kandippaa setthuppōga maattīnga’nu sonnaan. appadinaa, kadavuldhaan ēdhō poi solradhaa avarmēla oru periya paliya pōttaan.

sōfiyaa: indha vishayattha patthi ippōdhaan naan kēlvippadarēn.

mariyaa: kadavul poi solraarunu saatthaan sonnappō pudhusaa oru prachinaiya kilappunaan. adha thīrkkuradhukku kaalam thēvaippadudhu. ēn theriyungalaa?

sōfiyaa: theriyalayē.

mariyaa: sari, ippa oru udhaaranattha paakkalaam. thidīrnu orunaal naan ungakitta vandhu, ungalavida naandhaan balasaalinu solrēnu vechukkuvōm. appadi illangaradha nīnga eppadi nirūbippīnga?

sōfiyaa: ēdhaavadhu oru test vechu paakka vēndiyadhudhaan.

mariyaa: karekttaa sonnīnga. namma rendu pērla yaaraala oru periya veyittai thūkka mudiyudhunu paatthaa adhu therinjupōyidum. yaarukku balam jaasthinu therinjukkuradhu romba simpildhaan.

sōfiyaa: mm... puriyudhu.

mariyaa: aanaa, naan ungalavida balasaalinu solradhukku badhilaa ungalavida romba nērmaiyaanavanu solrēnu vechukkōnga. adhukkum idhukkum vitthiyaasam irukku, illīngalaa?

sōfiyaa: mm... aamaa.

mariyaa: adhukku test vecha maadhiriyē idhukkum oru chinna test vechu nirūbikka mudiyaadhu, illīngalaa?

sōfiyaa: aamaa.

mariyaa: namma rendu pērla yaar romba nērmaiyaanavanganu matthavanga gavanichu solradhukku neraiya taim kodukkanum. unmaiya nirūbikkuradhukku adhudhaan orē vali.

sōfiyaa: karekttdhaan.

mariyaa: ippa marubadiyum aadhiyaagamatthukku varalaam. ‘kadavulavida naandhaan balasaali’ appadinaa saatthaan sonnaan?

sōfiyaa: illa.

mariyaa: appadi solliyirundhaa, avan sonnadhu thappunu kadavul udanē nirūbichiruppaaru. aanaa, kadavulavida thaandhaan romba nērmaiyaanavannu saatthaan sonnaan. ēvaalkitta, ‘kadavul ungakitta poi solraaru, naandhaan unmaiya solrēn’ appadingara maadhiri sonnaan.

sōfiyaa: intrestingaa irukku.

mariyaa: kadavulukku neraiya nyaanam irukku. adhanaala, saatthaan eluppuna prachinaiya thīrkkuradhukku orē vali taim kodukkuradhudhaan appadinu kadavul mudivu pannunaaru. yaaru unmai pēsuradhu, yaaru poi pēsuradhu appadingaradhu kadaisila theriyavandhudum.

sōfiyaa: ēvaal setthuppōnappavē kadavuldhaan unmai solraarungaradhu therinjuduchu, illaiyaa?

mariyaa: aamaa, aanaa adhu mattumē saatthaanōda savaal kidaiyaadhu. 5-vadhu vasanattha marubadiyum paarunga. ēvaalkitta saatthaan vēra ennavum sonnaan?

sōfiyaa: andha palattha saappittaa ēvaalōda kangal therandhidumnu sonnaan.

mariyaa: aamaa, karekt. ‘nīnga andha palattha saappittaa nanmai thīmaiya therinjukittu kadavul maadhiri aayiduvīnganu kadavulukku theriyum’nu sonnaan. appadinaa, kadavul manushangalukku ēdhōvoru nalladhai tharaama vechirukkaarunu maraimugamaa sonnaan.

sōfiyaa: ō..

mariyaa: idhuvum oru periya savaalaa irundhuchu.

sōfiyaa: adhu eppadi?

mariyaa: ēvaalum sari, mattha ellaa manushangalum sari, kadavulōda aatchi illaamalēyē nallaa vaala mudiyumnu saatthaan maraimugamaa sollavandhaan. indha vishayatthilayum avan solradha nirūbikkuradhukku taim kodukkuradhudhaan sariyaa irukkumnu yegōvaavukku theriyum. adhanaala, konja kaalatthukku indha ulagattha aatchi seiya saatthaanai avaru anumadhichirukkaaru. indha ulagatthula ēn ivlō kashtam irukkunu ippa ungalukku purinjirukkum. saatthaandhaan indha ulagattha aatchi pannittu irukkaan, kadavul kidaiyaadhu. * idhu orupakkam irundhaalum, sila nalla vishayangalum irukku.

sōfiyaa: adhu ennadhu?

mariyaa: kadavula patthi rendu arumaiyaana vishayangala baibil solludhu. mudhal vishayam ennennaa, naama kashtappadurappō yegōvaa namakku thunaiyaa irukkaaru. udhaaranatthukku, dhaavīdhu raajaa enna sonnaarunu sangīdham 31:7-la paakkalaam. dhaavīdhu ekkachakkamaana kashtangala anubavichaaru. aanaalum, kadavulkitta avaru enna solraarunu paarunga. andha vasanattha nīnga vaasikkirīngalaa?

sōfiyaa: ōkē. “nīngal kaattum maaraadha anbinaal naan migavum sandhōshappaduvēn. naan padugira kashtatthai nīngal paartthirukkirīrgal. en adimanadhilulla vēdhanaiyai arindhirukkirīrgal.”

mariyaa: dhaavīdhu evvalavō kashtattha anubavichaalum, adhayellaam yegōvaa paakkuraaru appadingaradhu avarukku theriyum. adhu avarukku aarudhalaa irundhuchu. namma padura kashtangalkūda yegōvaavukku nallaa theriyum. namma vēdhanaigala mattha manushangalaala purinjukka mudiyaattiyum yegōvaa nallaa purinjukkuraaru. idha therinjukkuradhu ungalukkum aarudhalaa irukkaa?

sōfiyaa: aamaa, romba aarudhalaadhaan irukku.

mariyaa: rendaavadhu vishayam ennennaa, naama eppavum kashtappattuttē irukkuradhukku kadavul vida maattaaru. saatthaanōda aatchikku avaru sīkkiram oru mudivukattappōradhaa baibil solludhu. ellaa prachinaigalayum avaru motthamaa sarisenjiduvaaru. unga kashtatthayum unga ammaavōda kashtatthayumkūda avaru thīrtthuvechiduvaaru. kadavul kandippaa ellaa kashtatthukkum sīkkiratthula mudivukattappōraarunu naama ēn nambalaam theriyumaa? idha patthi aduttha vaaram vandhu sollattumaa? *

sōfiyaa: sari, vaanga.