Osman oli vaimonsa ja tyttärensä kanssa kirjallisuuden esittelykärryllä erään hautausmaan ulkopuolella Chilessä. Yhtäkkiä paikalle ilmaantui suuri hautajaissaattue, joka soitti äänekästä musiikkia. Jotkut saattueeseen kuuluvista luulivat Osmania protestanttisen kirkkonsa pastoriksi, joten he tulivat hänen luokseen, halasivat häntä ja huudahtivat: ”Kiitos, pastori, että saavuitte ajoissa. Odotimmekin teitä!”

 Osman yritti korjata väärinkäsityksen, mutta hänen äänensä hukkui meteliin. Muutama minuutti sen jälkeen kun hautajaisvieraat olivat menneet hautausmaalle, osa heistä palasi Osmanin luokse. He sanoivat: ”Pastori, teitä odotetaan hautausmaalla.”

 Nyt kun musiikki oli vaimennut, Osman pystyi selittämään, kuka hän oli ja miksi hän oli siellä. Vieraat olivat harmissaan siitä, että heidän pastoriaan ei näkynyt, joten he sanoivat Osmanille: ”Voisitko sinä tulla ja esittää läsnäolijoille joitain ajatuksia Raamatusta?” Osman suostui.

 Kun he olivat matkalla haudalle, Osman kyseli tietoja vainajasta ja mietti, mitä raamatunkohtia käyttäisi. Saavuttuaan paikalle hän esitteli itsensä väkijoukolle ja kertoi, että muiden Jehovan todistajien tapaan hän osallistuu hyvän uutisen julistamiseen.

 Sitten Osman selitti Ilmestyksen 21:3, 4:n ja Johanneksen 5:28, 29:n avulla, että Jumala ei koskaan tarkoittanut ihmisten kuolevan. Hän kertoi, että Jumala herättäisi pian kuolleet ja että heillä olisi mahdollisuus elää ikuisesti maan päällä. Kun hän oli lopettanut, monet vieraista tulivat halaamaan häntä ja kiittämään häntä ”Jehovan antamasta hyvästä uutisesta”. Sen jälkeen Osman palasi esittelykärrylle.

 Hautajaisten jälkeen jotkut vieraista tulivat esittelykärryn luo ja tekivät Osmanille ja hänen perheelleen kysymyksiä Raamatusta. Keskustelu jatkui pitkään, ja kun vieraat lähtivät, he ottivat mukaansa melkein kaikki kärryssä olleet julkaisut.