Synnyin Montrealissa, Kanadassa sijaitsevan Québecin provinssin suurimmassa kaupungissa. Minulla ja kolmella sisaruksellani oli rakastavat vanhemmat. Asuimme viihtyisässä Rosemontin kaupunginosassa, ja elämämme oli leppoisaa ja rauhallista.

 Lapsena olin kiinnostunut Raamatusta. Muistan, kuinka 12-vuotiaana luin Uudesta testamentista kertomuksia Jeesuksen elämästä. Pidin niistä erittäin paljon. Jeesuksen rakkaus ja myötätunto ihmisiä kohtaan kosketti minua, ja halusin olla samanlainen kuin hän. Valitettavasti tuo ajatus haihtui, kun minulle tuli lisää ikää ja aloin liikkua väärissä porukoissa.

 Isäni oli saksofonisti, ja häneltä sain paitsi saksofonin myös sammumattoman rakkauden musiikkiin. Musiikista tulikin elämäni keskipiste. Nautin musiikista niin paljon, että opettelin varhain soittamaan myös kitaraa. Aikanaan perustin muutaman kaverini kanssa rockyhtyeen, ja meillä oli monia keikkoja. Jotkut tunnetut musiikkituottajat kiinnostuivat meistä ja tarjosivat sopimusta. Allekirjoitin sopimuksen erään merkittävän levy-yhtiön kanssa. Musiikistani tuli varsin suosittua, ja sitä soitettiin usein radiossa Québecissä.

 Vaikutti siltä, että olin saavuttanut kaiken. Olin nuori ja kuuluisa ja tienasin paljon rahaa tekemällä sitä, mitä rakastin. Päivisin treenasin kuntosalilla, annoin haastatteluja, jakelin nimikirjoituksia ja esiinnyin televisiossa. Iltaisin keikkailin ja juhlin. Olin jo nuorempana alkanut juoda selättääkseni esiintymisjännityksen, ja vähitellen kuvaan tulivat myös huumeet. Elin hillitöntä ja moraalitonta elämää.

 Jotkut kadehtivat minua, koska näytin onnelliselta. Syvällä sisimmässäni tunsin kuitenkin pohjatonta tyhjyyttä, varsinkin kun olin yksin. Olin ahdistunut ja masentunut. Suosioni huipulla kaksi tuottajistani kuoli aidsiin. Se oli järkyttävää! Vaikka rakastinkin musiikkia, sen mukana tullut elämäntyyli kuvotti minua.

 Menestyksestäni huolimatta näin, että maailmassa oli jotakin pahasti vialla. Miten epäoikeudenmukaisuutta voi olla niin paljon? Mietin, miksei Jumala tee mitään. Itse asiassa rukoilin usein Jumalaa saadakseni vastauksia. Kun olin keikkatauolla, aloin jälleen lukea Raamattua. Todellisuudessa en ymmärtänyt siitä paljoakaan, mutta päättelin silti, että maailmanlopun täytyy olla lähellä.

 Raamattua lukiessani löysin kohdan, jossa kerrottiin, että erään kerran Jeesus paastosi erämaassa 40 päivää (Matteus 4:1, 2). Ajattelin, että jos tekisin samoin, ehkä Jumala ilmaisisi itsensä minulle. Kaksi viikkoa ennen päivää, jolloin paastoni oli tarkoitus alkaa, kaksi Jehovan todistajaa tuli ovelleni. Pyysin heidät sisään kuin olisin odottanut heitä. Heistä toisen nimi oli Jacques. Katsoin häntä suoraan silmiin ja kysyin: ”Mistä voimme tietää, että elämme tämän maailman viimeisiä päiviä?” Jacques avasi Raamattunsa ja luki vastauksen 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5:stä. Pommitin todistajia kysymyksillä, ja heidän loogiset ja järkevät vastauksensa, jotka perustuivat aina Raamattuun, tekivät minuun vaikutuksen. Kun he olivat käyneet luonani joitakin kertoja, tajusin, ettei minun tarvinnut paastota.

 Ryhdyin tutkimaan säännöllisesti Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Aikanaan leikkasin pitkät hiukseni ja aloin käydä kaikissa kokouksissa paikallisella valtakunnansalilla. Minut otettiin siellä lämpimästi vastaan. Se osaltaan sai minut vakuuttumaan siitä, että olin viimeinkin löytänyt totuuden.

 Minun täytyi tietenkin tehdä suuria muutoksia, jotta elämäni olisi sopusoinnussa sen kanssa, mitä opin Raamatusta. Minun piti muun muassa lopettaa huumeidenkäyttö ja hylätä moraaliton elämäntyyli. Oli myös päästävä eroon itsekeskeisyydestä ja oltava kiinnostuneempi toisista ihmisistä. Yksinhuoltajana minun oli opittava huolehtimaan kahden lapseni henkisistä ja hengellisistä tarpeista. Luovuin siksi musiikkiurastani ja menin pienipalkkaiseen työhön tehtaalle.

 Näiden kaikkien muutosten tekeminen ei ollut helppoa. Pyrkiessäni pääsemään irti huumeista kärsin vieroitusoireista ja sorruin muutaman kerran. (Roomalaisille 7:19, 21–24.) Erityisen vaikeaa oli moraalittoman elämäntyylin jättäminen. Uusi työnikin oli uuvuttavaa, ja palkka tuntui onnettoman pieneltä. Minulta vei kolme kuukautta ansaita saman verran rahaa kuin olin ansainnut muusikkona vain kahdessa tunnissa.

 Rukous auttoi jatkamaan sinnikkäästi vaikeiden muutosten tekemistä. Huomasin myös, että oli välttämätöntä lukea säännöllisesti Raamattua. Jotkin raamatunkohdat rohkaisivat minua valtavasti. Yksi niistä oli 2. Korinttilaiskirjeen 7:1, jossa kristittyjä kehotetaan ”puhdistautumaan kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta”. Toinen kohta, Filippiläiskirjeen 4:13, vahvisti luottamustani siihen, että huonoista tavoista oli mahdollista päästä eroon. Siinä sanotaan: ”Kaikkeen minulla on voimaa hänen välityksellään, joka voimistaa minua.” Jehova Jumala vastasi rukouksiini; hän auttoi minua ymmärtämään Raamatun totuuden ja lopulta myös elämään sen mukaisesti. Siksi päätin omistaa elämäni hänelle (1. Pietarin kirje 4:1, 2). Vuonna 1997 menin kasteelle ja minusta tuli Jehovan todistaja.

 Olen varma, että olisin tähän mennessä jo kuollut, jollen olisi muuttanut elämäntyyliäni. Elämäni on nykyään onnellista! Rakas vaimoni Elvie on ollut minulle todellinen siunaus. Olemme kokoaikaisia evankelistoja ja saamme yhdessä kertoa toisille Raamatusta. Se tuo minulle paljon iloa ja aidon tyytyväisyyden tunteen. Olen hyvin kiitollinen Jehovalle siitä, että hän on vetänyt minut luokseen (Johannes 6:44).