Syyskuun 14. päivänä 2013 kaikkiaan noin 10500 henkeä seurasi Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 135. kurssin päättäjäisiä, jotka pidettiin Jehovan todistajien koulutuskeskuksessa Pattersonissa New Yorkin osavaltiossa. Gilead valmentaa Jehovan todistajien kokeneita sananpalvelijoita, jotta nämä voisivat huolehtia tehtävistään yhä paremmin.

Jehovan todistajien hallintoelimeen kuuluva Guy Pierce, joka toimi tilaisuuden puheenjohtajana, käsitteli alkusanoissaan Matteuksen 28:19, 20:tä: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä – – ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.”

Veli Pierce osoitti, että Jeesuksen sanoista sai alkunsa ketjureaktio, joka jatkuu edelleen. Tehdessämme opetuslapsia opetamme ihmisiä noudattamaan kaikkea, mitä Jeesus käski noudattaa. Tähän tietenkin sisältyy myös hänen käskynsä saarnata ”valtakunnan hyvää uutista” (Matteus 24:14). Jokainen uusi opetuslapsi alkaa siis saarnata ja opettaa. Mitä tästä tapahtumaketjusta on seurannut? Veli Pierce totesi: ”[Maailman] väkiluku on kasvanut, mutta niin on Jehovan kansakin.”

”He antoivat yli todellisen kykynsä.” Yhdysvaltain haaratoimistokomitean jäsen Thomas Cheiky käsitteli 2. Korinttilaiskirjeen 8:1–4:ään perustuvaa aihetta. Ensimmäisellä vuosisadalla Makedonian seurakunnat anoivat syvästä köyhyydestään huolimatta, että saisivat antaa lahjoituksia Jerusalemissa asuville veljilleen, jotka tarvitsivat apua. Gileadin oppilaat ovat ilmaisseet samanlaista anteliaisuutta ja uhrautuvuutta.

Epäilemättä makedonialaiset olivat kuitenkin myös järkeviä eivätkä antaneet niin paljon, että siitä olisi koitunut vahinkoa heidän perheilleen tai omalle palvelukselleen. Veli Cheiky kehotti oppilaita jäljittelemään makedonialaisia ja ilmaisemaan anteliasta henkeä tasapainoisesti.

”Koulu on päättynyt.” Hallintoelimeen kuuluva Samuel Herd korosti sitä, miksi oppilaiden on tärkeää pitää mielessään Gilead-kokemuksensa. Samoin kuin aamulla kuultu kaunis melodia voi jäädä koko päiväksi mieleen soimaan, suurenmoiset muistot Gileadista voivat kannatella oppilaita vielä pitkään koulun jälkeen.

Veli Herd muistutti oppilaille, että Jumalan muisti on rajaton. Hän on nimennyt joka ikisen maailmankaikkeuden miljardeista tähdistä eikä koskaan unohda niistä yhtäkään (Psalmit 147:4). Hän siis muistaa aivan varmasti, kuinka paljon työtä oppilaat ovat Gilead-koulussa tehneet! He ovat keränneet ”aarteita taivaaseen”, eikä kukaan voi varastaa niitä kallisarvoisia ajatuksia, jotka Jehova on tallettanut heistä muistiinsa (Matteus 6:20).

Jumala muistaa oppilaiden vaivannäön ja heidän rakkautensa häntä kohtaan, joten oppilaat voivat täydellä syyllä vaalia muistojaan Gileadista. Veli Herd sanoi: ”Kun koulun lämpimät muistot valaisevat päiväänne, älkää unohtako kiittää häntä, jonka ansiota ilonne on: Jehovaa. Älkää väsykö muistelemaan. Siitä voi olla teille loputonta hyötyä.”

”Anna Jehovan sanoinkuvaamattoman voiman lohduttaa sinua.” Gileadin opettaja Sam Roberson kannusti oppilaita tukeutumaan uusia haasteita kohdatessaan Jehovan voimaan, ei omaansa. Efesolaiskirjeen 3:20:ssä sanotaan, että Jumala voi ”tehdä enemmän kuin yltäkylläisesti yli kaiken sen, mitä pyydämme tai mielessämme kuvittelemme”. Hänen voimansa suuruus on meille niin käsittämätön, ettei edes ilmaus ”yltäkylläisesti yli kaiken sen, mitä kuvittelemme”, riitä kuvailemaan sitä, koska jakeessa sanotaan, että hän voi tehdä jopa ”enemmän”.

Jehova tarjoaa sanoinkuvaamatonta voimaansa jokaiselle palvelijalleen. Kohdatessamme suuria vaikeuksia hän on kuin ”hirmuinen mahtaja” tai kuin ”pelottava soturi” (Jeremia 20:11, God’s Word Bible). Veli Roberson muistutti oppilaita siitä, että Jehova auttaa heitä selviytymään mistä tahansa ongelmasta tai vaikeasta tilanteesta.

”Säilytä arvokkuutesi Valtakunnan työssä.” Gileadin opettaja William Samuelson selitti, että oppilaat ovat saaneet arvokkuutta Valtakunnan työssä kahdella tavalla. Heidän työnsä ennen kurssia ja sen aikana on osoittanut, että he ansaitsevat arvostusta. He myös edelleen lisäävät arvokkuuttaan, kun he edustavat kaikkeuden korkeinta hallitusta, Jumalan valtakuntaa.

Miten oppilaat voivat säilyttää arvokkuutensa? Veli Samuelson kannusti oppilaita antamaan kunnian Jehovalle ja pitämään toisia arvossa, aivan kuten Jeesus, joka kunnioitti toisia silloinkin kun heitä piti oikaista tai neuvoa. Mitä siitä seuraa? Apostoli Paavalin tavoin oppilaat lisäävät omaa arvoaan, kun he pitävät kunniassa palvelustaan eivätkä etsi omaa kunniaansa (Roomalaisille 11:13).

”Hevosten valta on niiden suussa.” Gileadin opettaja Michael Burnett osoitti, että toimimme Ilmestyksen 9:19:n ennustuksen mukaisesti, kun sovellamme kokouksissa oppimiamme asioita todistaaksemme vakuuttavasti. Sen jälkeen veli Burnett keskusteli oppilaiden kanssa, ja nämä esittivät näytteinä kokemuksia, joita heille oli sattunut kenttäpalveluksessa koulun aikana. Esimerkiksi eräs oppilas oli herättänyt huoltoaseman työntekijän kiinnostuksen kysymällä, milloin kansakuntien määräajat alkoivat ja päättyivät (Luukas 21:24). Tavatessaan miehen uudelleen oppilas auttoi häntä löytämään vastauksen Danielin kirjan 4. luvusta Mitä Raamattu todella opettaa? -kirjan liitteen avulla.

”Heidän sydämensä on saanut lujuutta.” Adrian Fernandez, joka kuuluu Yhdysvaltojen haaratoimistokomiteaan, haastatteli kahta koulusta valmistuvaa pariskuntaa. Veli Helge Schumi sanoi, että koska jotkut Raamatun aikana eläneet Jumalan palvelijat tulivat pöyhkeiksi saatuaan jonkin erikoistehtävän, Gileadissa puhuttiin usein nöyränä pysymisestä (2. Aikakirja 26:16). Lisäksi veli Peter Canning muisteli erästä koulussa esitettyä neuvoa, joka liittyi uuden kielen opettelemiseen: ”Älä ole ylpeä. Älä pelkää tehdä itseäsi naurunalaiseksi.” Kaikki neljä oppilasta ilmaisivat kiitollisuutensa siitä, miten koulu on vahvistanut heitä edessä olevaan työhön ja antanut heidän sydämelleen lujuutta (Heprealaisille 13:9).

”Iloitkaa siksi, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa” (Luukas 10:20). Hallintoelimen jäsen Geoffrey Jackson piti päättäjäisten pääpuheen. Toisin kuin Gileadin oppilaat aiemmin, useimmat nyt valmistuvista eivät tekisi uraauurtavaa työtä eivätkä kokisi koskemattomalla alueella saarnaamisen jännitystä. Miten heidän tulisi suhtautua tähän?

Palattuaan saarnaamasta Jeesuksen lähettämät 70 opetuslasta kertoivat riemuissaan, että he olivat ajaneet ulos demoneja Jeesuksen nimessä (Luukas 10:1, 17). Jeesus tunnusti, että tulokset tosiaan olivat innostavia, mutta sanoi sitten: ”Älkää kuitenkaan iloitko siitä, että henget tulevat teille alamaisiksi, vaan iloitkaa siksi, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” (Luukas 10:20.) Näin hän osoitti, etteivät he saisi yhtä jännittäviä kokemuksia joka päivä. Heille ei pitänyt olla tärkeintä tulosten saaminen vaan uskollisuus Jehovalle ja se, että heidän nimensä olivat ”kirjoitettuina taivaissa”.

”Se mitä Jeesus opetti 70 opetuslapselleen, soveltuu myös meihin”, veli Jackson sanoi. Palveluksessa saamiemme tulosten ei tulisi olla ilomme ainoa lähde, eikä niitä tulisi pitää uskollisuutemme tärkeimpänä mittarina. Saamme iloa ja osoitamme uskollisuutemme, kun säilytämme suhteemme Jehovaan lujana ja ahkeroimme hänen palveluksessaan.

Jopa Jeesus kohtasi tilanteita, jotka olisivat voineet lannistaa. Esimerkiksi kun hän oli ruokkinut tuhansia ihmisiä ihmeen välityksellä, nämä alkoivat seurata häntä (Johannes 6:10–14, 22–24). Silti monet heistä pian kompastuivat Jeesuksen opetukseen, ja vaikka opetuslapsia oli tullut tulvimalla, nyt he vetäytyivät pois joukoittain (Johannes 6:48–56, 60, 61, 66). Uskolliset apostolit sitä vastoin päättivät pysyä Jeesuksen rinnalla. He näyttivät hyvää esimerkkiä siinä, etteivät keskittyneet pelkästään tuloksiin vaan uskollisena pysymiseen ja suhteeseensa Jehovaan. (Johannes 6:67–69.)

Ohjelman päätös. Oppilaille jaettiin diplomit, minkä jälkeen yksi heistä luki luokan kiitoskirjeen. Veli Pierce mainitsi lopuksi, että Jehovan palvelijoita, Gileadin käyneet mukaan lukien, ei maailmassa pidetä arvossa (Apostolien teot 4:13; 1. Korinttilaisille 1:27–31). Kokosydäminen palveluksemme on kuitenkin mieluista Jehovalle, ja hän antaa meille pyhää henkeään. Jehovaan ei tee vaikutusta tietomme vaan, kuten veli Pierce sanoi, ”uskollisuutemme ja omistautumisemme hänen palvelukselleen”.