Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 138. kurssin päättäjäiset pidettiin 14. maaliskuuta 2015 Jehovan todistajien koulutuskeskuksessa Pattersonissa New Yorkin osavaltiossa. Tilaisuutta seurasi yli 14000 henkeä joko paikan päällä tai videoyhteyden välityksellä. Ohjelman aluksi soitettiin neljä uutta valtakunnanlaulua, ja myöhemmin ohjelman aikana nämä uudet laulut myös laulettiin. a

Jehovan todistajien hallintoelimeen kuuluva Geoffrey Jackson toimi tilaisuuden puheenjohtajana. Alkusanoissaan hän kannusti oppilaita käyttämään saamaansa valmennusta toisten hyödyksi. Heidän ei tulisi omia saamaansa tietoa (2. Timoteukselle 2:2).

Veli Jackson käsitteli Mooseksen esimerkkiä. Mooseksen teltta toimi jonkin aikaa Jehovan palvonnan keskuksena israelilaisille. Kun tabernaakkeli valmistui, siitä tuli kuitenkin tosi palvonnan keskus. Mooseksella ei ilmeisesti ollut lupa mennä tabernaakkelin kaikkeinpyhimpään osastoon, koska tuo tehtävä oli annettu ylimmäiselle papille. Mikään ei viittaa siihen, että Mooses olisi valittanut tämän uuden järjestelyn johdosta. Sen sijaan hän tuki uskollisesti Aaronia tämän uudessa tehtävässä ylimmäisenä pappina. (2. Mooseksen kirja 33:7–11; 40:34, 35.) Mitä voimme oppia tästä? ”Pidä arvossa kaikkia palvelustehtäviäsi, mutta älä koskaan omi niitä”, veli Jackson sanoi.

”Pelästytkö lehden kahinaa?” Hallintoelimen opetuskomitean avustaja Kenneth Flodin piti puheen aiheesta ”Pelästytkö lehden kahinaa?”. Hän myönsi, että oppilaat voivat kohdata pelottavalta tuntuvia asioita. Tällaisia voisivat olla vaino tai haastavat palvelustehtävät. Oppilaiden ei tulisi ajatella, että heidän on mahdotonta selviytyä tällaisista tilanteista. Veli Flodin käytti 3. Mooseksen kirjan 26:36:ssa olevaa ilmausta ja kehotti oppilaita pitämään näitä tilanteita vain kuivuneen ”lehden kahinana”. Hän käytti esimerkkinä Paavalia, joka pystyi kestämään monia vaikeuksia, koska hän luotti Jehovaan (2. Korinttilaisille 1:8, 10).

”Millaisia odotuksia sinulla on?” Seuraavan puheen piti hallintoelimeen kuuluva Mark Sanderson. Hän tarkasteli Sananlaskujen 13:11:ssa olevaa periaatetta: ”Pitkittynyt odotus tekee sydämen sairaaksi.” Ikävä kyllä monet ovat tyytymättömiä elämäänsä, koska he tavoittelevat kiihkeästi asioita, joita he eivät voi koskaan saavuttaa, kuten rikkautta ja kuuluisuutta.

Jeesuksen päivinä monilla oli vääriä odotuksia Johannes Kastajan suhteen (Luukas 7:24–28). Jotkut saattoivat esimerkiksi odottaa filosofia, jolla olisi hienoja teorioita. He olisivat kuitenkin pettyneet, koska Johannes opetti selkeää totuuden sanomaa. Toiset ehkä odottivat miestä, jolla olisi vaikuttava ulkoinen olemus. Johannes sitä vastoin pukeutui vaatteisiin, joita yleensä köyhät ihmiset käyttivät. Mutta ne jotka odottivat näkevänsä profeetan, eivät pettyneet. Johannes ei ollut ainoastaan profeetta, vaan myös Messiaan edelläkävijä (Johannes 1:29).

Veli Sanderson kehotti oppilaita tavoittelemaan oikeita asioita. Sen sijaan, että he odottaisivat saavansa huomattavan aseman tai erityiskohtelua palvelustehtävissään, heidän tulee käyttää saamaansa valmennusta toisten hyödyksi. He voivat esimerkiksi kertoa Gileadissa oppimistaan asioista, vahvistaa veljien ja sisarten uskoa ja osoittaa rakkautta heitä kohtaan. ”Pyri olemaan veljiesi ja sisartesi nöyrä palvelija ja toteuta parhaasi mukaan Jehovan tahtoa”, veli Sanderson totesi. ”Silloin et koskaan tule pettymään.”

”Ruoki nälkäisiä.” James Cauthon, joka toimii opettajana teokraattisten koulujen osastolla, puhui aiheesta ”Ruoki nälkäisiä”. Veli Cauthon sanoi, että jokaisella on tarve saada osakseen rakkautta, arvostusta ja tunnustusta. Jopa Jeesuksella oli tällainen tarve, ja Jehova täytti sen esittämällä kauniita sanoja Jeesuksen kasteen yhteydessä (Matteus 3:16, 17).

Jehova on antanut meille kyvyn rohkaista ja vahvistaa sanoillamme toisia, ja hän odottaa meidän käyttävän tätä kykyä (Sananlaskut 3:27). ”Opettele näkemään hyvää toisissa ja anna heille avoimesti kiitosta”, veli Cauthon kehotti. Vilpitön kiitos auttaa veljiä ja sisaria muistamaan, että heidän ponnisteluillaan on merkitystä.

”Viimeiseen pisaraan asti.” Seuraava puhe oli opetuskomitean avustajalla Mark Noumairilla. Veli Noumair kannusti oppilaita noudattamaan Paavalin esimerkkiä siinä, ettei tyydy tekemään vain vähintä mahdollista. Sen sijaan he voisivat Paavalin tavoin saada todellista iloa ”vuodattaessaan” itseään toisten hyväksi (Filippiläisille 2:17, 18).

Paavali ei antanut periksi silloinkaan, kun hän kohtasi vaikeuksia. Koska Paavali jatkoi ponnistelemista kuolemaansa saakka, hän ikään kuin vuodatti itsensä viimeiseen pisaraan asti. Hän saattoi sanoa: ”Olen juoksun päättänyt.” (2. Timoteukselle 4:6, 7.) Veli Noumair kannusti oppilaita seuraamaan Paavalin esimerkkiä ja tukemaan uskollisesti Valtakunnan työtä tulevissa palvelustehtävissään.

Kokemuksia. Gilead-koulun opettaja Michael Burnett johti seuraavan ohjelmanosan, jossa jotkut oppilaat esittivät näytteinä koulun aikana tapahtuneita kenttäpalveluskokemuksia.

Kerta toisensa jälkeen oppilaat saivat hyviä tuloksia käyttäessään valppaasti hyödyksi kaikki tilanteet antaa todistusta ja pyrkiessään puhumaan totuudesta ihmisten äidinkielellä – eli ”sydämen kielellä”. Eräs oppilas sai esimerkiksi tietää, että alueella jolla hän aikoi saarnata, asui paljon espanjankielisiä. Eräänä päivänä ennen palvelukseen lähtemistä hän opetteli muutaman sanan espanjaa JW Language -sovelluksen avulla. Juuri tuona samana päivänä hän tapasi kadulla miehen, joka puhui espanjaa. Hän aloitti keskustelun käyttämällä oppimiaan espanjankielisiä sanoja. Keskustelu johti siihen, että miehelle ja hänen neljälle perheenjäsenelleen aloitettiin raamatuntutkistelu.

Haastatteluja. Seuraavaksi hallintoelimen palveluskomitean avustaja William Turner haastatteli neljää oppilasta heidän kokemuksistaan ennen Gilead-kouluun tuloa. Lisäksi oppilaat kertoivat koulussa saamastaan valmennuksesta.

Oppilaat kertoivat, mitkä heidän oppimansa asiat olivat erityisesti rohkaisseet heitä. Yksi oppilas esimerkiksi kertoi, mitä hän oli oppinut Luukkaan 10. luvun kertomuksesta. Jeesuksen lähettämät 70 opetuslasta iloitsivat saatuaan palveluksessa hyviä tuloksia. Vaikka Jeesuskin iloitsi, hän opetti heille, että heidän ilonsa ei tulisi riippua vain tuloksista. Opetuslasten tuli iloita ennen kaikkea sen tietämisestä, että Jehova oli mielistynyt heidän ponnisteluihinsa. Tämä muistuttaa meitä siitä, että todellinen ilo ei perustu olosuhteisiimme vaan Jehovan suosion saamiseen.

Veli Turner sovelsi Filippiläiskirjeen 1:6:n sanat oppilaisiin vakuuttaen heille, että Jehova oli aloittanut heissä ”hyvän työn” ja olisi edelleen heidän kanssaan.

”Pidä katseesi Jehovassa.” Hallintoelimeen kuuluva Samuel Herd piti ohjelman pääpuheen. Hän totesi, että emme voi nähdä Jehovaa kirjaimellisin silmin. Miten meidän siis on mahdollista pitää katseemme hänessä?

Voimme nähdä Jehovan esimerkiksi tutkimalla hänen luomistekojaan, jotka kertovat hänestä. Jehova on myös valaissut meidän ”sydämemme silmät” (Efesolaisille 1:18). Mitä enemmän luemme Raamattua, sitä enemmän opimme Jehovasta. Ja mitä enemmän opimme Jehovasta, sitä lähemmäksi pääsemme häntä.

Haluamme perehtyä erityisesti evankeliumeihin, koska niiden kertomukset Jeesuksesta maalaavat eteemme selvän kuvan siitä, millainen Jehova on. Jeesus heijasti niin tarkasti Jehovan persoonallisuutta, että hän saattoi sanoa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Johannes 14:9.)

Sen lisäksi että Jeesuksen avulla ”näemme” Jehovan, meidän tulisi myös jäljitellä sitä mitä näemme. Jeesus esimerkiksi teki paljon työtä voidakseen ruokkia toisia. Meidänkin tulisi samoin työskennellä ahkerasti jakaaksemme sitä hengellistä ravintoa, jota olemme saaneet.

Mitä on seurauksena, kun pidämme katseemme Jehovassa? Voimme olla yhtä luottavaisia kuin psalmista: ”Olen asettanut Jehovan alati eteeni. Koska hän on oikealla puolellani, minua ei horjuteta.” (Psalmit 16:8.)

Ohjelman päätös. Kun oppilaat olivat saaneet diplomit, yksi heistä luki koskettavan kiitoskirjeen luokan puolesta. Veli Jackson muistutti loppusanoissaan oppilaita siitä, ettei heidän opetuksensa tarvitse aina sisältää jotakin uutta tai syvällistä. Suurimmaksi osaksi he tulevat puhumaan veljille ja sisarille asioista, jotka nämä jo tietävät. Veli Jackson korosti myös nöyryyden merkitystä. Sen sijaan että oppilaat kiinnittäisivät huomion itseensä tai Gileadissa saamaansa valmennukseen, he haluavat ohjata huomion Raamattuun ja Raamattuun perustuviin julkaisuihimme. Siten he eivät lannista niitä, joilla ei ehkä koskaan tule olemaan mahdollisuutta osallistua Gilead-kouluun, vaan auttavat heitä hyötymään niistä hengellisistä järjestelyistä, jotka ovat kaikkien ulottuvilla. Ohjelma vahvisti kaikkien läsnäolijoiden päätöstä jatkaa veljien ja sisarten palvelemista.