Marraskuun 2016 loppupuolella rankkasateet iskivät Pohjois-Italiaan. Jotkin kylät Moncalierin kaupungin eteläpuolella joutuivat täysin veden valtaan. Vettä oli paikoittain jopa yli puoli metriä. ”Tulvavedet tunkeutuivat joka puolelle”, raportoi sanomalehti La Stampa. Paikalliset viranomaiset evakuoivat välittömästi noin 1500 asukasta. Ripeän toiminnan ansiosta kukaan ei menehtynyt, mutta monet perheet kärsivät taloudellisia menetyksiä.

Paikalliset Jehovan todistajat tarttuivat heti toimeen. He auttoivat tulvan uhreja puhdistamalla asuntoja mudasta ja roskasta. Myös huonekaluja ja henkilökohtaista omaisuutta saatiin pelastettua. Toisinaan todistajien avustusryhmät tarvitsivat viranomaisten apua. Yksi ryhmistä oli matkalla apua tarvitsevan perheen luokse mukanaan varusteita ja lämmintä ruokaa. Vaikka viranomaiset olivat sulkeneet tien, he päästivät avustusryhmän jatkamaan matkaa. Jehovan todistajat ojensivat auttavan kätensä kaikille riippumatta siitä, mitä uskontokuntaa he edustivat.

Näin kävi esimerkiksi eräässä kerrostalossa, jonka kellarikerros oli täysin veden vallassa. Kun pelastuslaitos oli pumpannut veden pois, ryhmä todistajia riensi talossa asuvan Antonion ja hänen perheensä avuksi. Ryhmä siivosi ensin Antonion perheen kellarin ja auttoi sitten muitakin asukkaita, jotka eivät olleet todistajia. Todistajat muodostivat ihmisketjun, ja vain muutamassa tunnissa kaikki kellarit oli tyhjennetty. Asukkaat arvostivat suuresti saamaansa apua. Yksi heistä, Viviana, ilmaisi kiitollisuutensa Antonion vaimolle. Kyyneleet silmissään hän sanoi: ”Kiitäthän kaikkia ystäviäsi meidän puolesta – olette poikkeuksellista väkeä!”

Erääseen kylään tulva iski todella rajusti. Kylän asukkaat tarkkailivat avustustyötä tekevien todistajien toimintaa. Liikuttuneina näkemästään jotkut heistä tarjoutuivat auttamaan avustusryhmiä, ja hekin noudattivat halukkaasti ryhmänjohtajan ohjausta.

Erään miehen koti kärsi huomattavia vahinkoja, ja hänen autotallinsa oli peittynyt mutaan. Hän kuitenkin ällistyi nähdessään kahdeksan todistajan siivoavan hänen autotalliaan. Ryhmä työskenteli neljä tuntia tauotta. Mies arvosti saamaansa apua niin paljon, että hän halasi vapaaehtoistyöntekijöitä ja julkaisi kiitosviestin sosiaalisessa mediassa. Hän sanoi, että todistajat olivat antaneet korvaamattoman arvokasta apua.

Eräs todistaja kertoo: ”Autoimme monia naapureitamme, jotka eivät ole todistajia. Useat heistä ovat yli 80-vuotiaita. Joillekin heistä tuli kyyneleet silmiin, kun he kiittivät meitä avusta.” Eräs katolisen kirkon aktiivijäsen kertoi todistajille, kuinka paljon hän arvosti heidän apuaan: ”Oli mahtavaa nähdä, miten autoimme toinen toisiamme, vaikka edustammekin eri uskontoja.” Eräs toinen mies sanoi: ”Harmi että teidät tunnetaan ainoastaan siitä, että käytte ihmisten ovilla sunnuntaiaamuisin, eikä niinkään siitä avustustyöstä, jota teette.”