Hautajaisiin liittyvät näkemyksemme ja toimintatapamme perustuvat Raamatun opetuksiin. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä:

•   On normaalia surra läheisen ihmisen kuolemaa. Jeesuksen opetuslapset surivat, kun heiltä kuoli läheisiä (Johannes 11:33–35, 38; Apostolien teot 8:2; 9:39). Hautajaiset eivät siis ole meille riehakkaan juhlinnan aikaa (Saarnaaja 3:1, 4; 7:1–4). Sen sijaan niiden yhteydessä on tärkeää osoittaa myötätuntoa (Roomalaisille 12:15).

•   Kuolleet eivät tiedä mitään. Etnisestä ja kulttuuritaustastamme riippumatta kartamme kaikkia tapoja, jotka liittyvät sellaiseen epäraamatulliseen käsitykseen, että kuolleet olisivat tietoisia ja voisivat vaikuttaa eläviin (Saarnaaja 9:5, 6, 10). Niihin kuuluvat valvojaiset, ylelliset hautajaiset, hautajaisten vuosipäivän vietto, kuolleelle uhraaminen, kuolleelle puhuminen ja pyyntöjen esittäminen sekä leskeysriitit. Pysymme erossa kaikista tällaisista tavoista, koska tottelemme seuraavaa Raamatun käskyä: ”Erottautukaa – – ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen.” (2. Korinttilaisille 6:17.)

•   Kuolleilla on toivoa. Raamattu opettaa, että kuolleet tullaan herättämään jälleen eloon ja että tulee aika, jolloin kuolemaa ei enää ole (Apostolien teot 24:15; Ilmestys 21:4). Tämä toivo auttaa meitä karttamaan äärimmäisyyksiin meneviä hautajaistapoja, aivan kuten se auttoi varhaiskristittyjä (1. Tessalonikalaisille 4:13).

•   Raamattu kannustaa vaatimattomuuteen (Sananlaskut 11:2). Emme ajattele, että hautajaiset olisivat sopiva tilaisuus komeilla omalla sosiaalisella tai taloudellisella asemallaan (1. Johanneksen kirje 2:16). Emme järjestä ylellisiä hautajaisia, joiden tarkoitus on pääasiassa viihdyttää tai joissa katselijoihin yritetään tehdä vaikutus kalliilla arkulla ja äärimmäisen hienolla vaatetuksella.

•   Emme tyrkytä hautajaisia koskevia näkemyksiämme toisille. Tällä tavoin noudatamme seuraavaa periaatetta: ”Kukin meistä tulee tekemään itsestään tilin Jumalalle.” (Roomalaisille 14:12.) Jos meille tarjoutuu tilaisuus, yritämme selittää uskonkäsityksiämme ”lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta” (1. Pietarin kirje 3:15).

 Paikka: Jos omaiset päättävät järjestää hautajaiset, ne voidaan pitää missä tahansa heidän valitsemassaan paikassa, esimerkiksi valtakunnansalissa, kappelissa, yksityiskodissa, krematoriossa tai haudan vierellä.

 Tilaisuuden kulku: Tilaisuudessa esitetään surevia lohduttava puhe, jossa selitetään, mitä Raamatussa sanotaan kuolemasta ja ylösnousemustoivosta (Johannes 11:25; Roomalaisille 5:12; 2. Pietarin kirje 3:13). Lisäksi saatetaan palauttaa mieleen, mitä hyviä ominaisuuksia kuolleella ihmisellä oli ja mitä myönteisiä asioita hänen esimerkistään voidaan oppia (2. Samuelin kirja 1:17–27).

 Hautajaisissa voidaan laulaa Raamattuun perustuva laulu (Kolossalaisille 3:16). Lopuksi pidetään lohduttava rukous (Filippiläisille 4:6, 7).

 Maksut ja kolehdit: Emme peri maksua mistään uskonnollisista toimituksista, ei myöskään hautajaisista, eikä kokouksissamme kerätä kolehtia (Matteus 10:8).

 Läsnäolijat: Jehovan todistajiin kuulumattomat ovat tervetulleita valtakunnansalissa pidettäviin hautajaisiin. Ne ovat muiden kokoustemme tavoin yleisölle avoimia tilaisuuksia.

 Jokainen todistaja tekee oman ratkaisunsa Raamatun avulla valmennetun omantuntonsa mukaan (1. Timoteukselle 1:19). Emme osallistu uskonnollisiin seremonioihin, joiden katsomme olevan ristiriidassa Raamatun kanssa (2. Korinttilaisille 6:14–17).