Onko Jehovan todistajilla seurusteluun liittyviä sääntöjä?
Jehovan todistajat uskovat, että Raamatun periaatteet ja ohjeet auttavat heitä tekemään ratkaisuja, jotka sekä miellyttävät Jumalaa että hyödyttävät heitä itseään (Jesaja 48:17, 18). He eivät ole keksineet näitä periaatteita ja ohjeita, mutta haluavat noudattaa niitä. Mietihän joitakin tällaisia periaatteita, jotka liittyvät seurusteluun. a
Avioliitto on pysyvä liitto (Matteus 19:6). Koska seurustelu on Jehovan todistajille askel kohti avioliittoa, he suhtautuvat siihen vakavasti.
Seurusteleminen on vain niitä varten, jotka ovat riittävän vanhoja menemään naimisiin. He ovat jo ”sivuuttaneet nuoruuden kukoistuksen” eli ovat ohittaneet sen vaiheen nuoruudessa, jolloin seksuaaliset halut ovat voimakkaimmillaan. (1. Korinttilaisille 7:36.)
Seurustelevien tulisi olla vapaita menemään naimisiin. Kaikki avioeron ottaneet eivät ole välttämättä Jumalan silmissä vapaita avioitumaan uudelleen. Jumalan normien mukaan ainoa pätevä peruste avioerolle on seksuaalinen moraalittomuus. (Matteus 19:9.)
Naimisiin aikoville kristityille on annettu ohjeeksi valita puolisokseen joku toinen uskova. (1. Korinttilaisille 7:39). Jehovan todistajat ajattelevat, että tällä Raamatun käskyllä tarkoitetaan kastettuja Jehovan todistajia, joilla on sama uskonnollinen vakaumus kuin heillä. Ei siis riitä että seurustelukumppani ainoastaan suhtautuu kunnioittavasti Jehovan todistajien uskontoon. (2. Korinttilaisille 6:14) Jumala on aina kehottanut palvelijoitaan avioitumaan vain niiden kanssa, jotka uskovat samoin kuin he (1. Mooseksen kirja 24:3; Malakia 2:11). Monet tutkimukset osoittavat, että tämä on myös käytännöllinen ohje. b
Lasten täytyy totella vanhempiaan (Sananlaskut 1:8; Kolossalaisille 3:20). Kotona asuville lapsille tämä merkitsee sitä, että heidän tulee noudattaa vanhempiensa ratkaisuja seurusteluun liittyvissä asioissa. Vanhemmat voivat esimerkiksi ratkaista, minkä ikäisenä poika tai tytär saa aloittaa seurustelun tai miten hän viettää aikaa seurustelukumppaninsa kanssa.
Jokainen Jehovan todistaja tekee Raamatussa annettujen suuntaviivojen avulla henkilökohtaisen ratkaisun sen suhteen, alkaako hän seurustella, ja kenen kanssa. Tämä on sopusoinnussa seuraavan periaatteen kanssa: ”Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa.” (Galatalaisille 6:5.) Silti monet tekevät viisaasti kysyessään seurusteluun liittyviä neuvoja kypsiltä Jehovan todistajilta, jotka haluavat heidän parastaan (Sananlaskut 1:5).
Monet asiat, jotka tavallisesti mielletään kuuluvaksi seurusteluun, ovat todellisuudessa vakavia syntejä. Raamatussa esimerkiksi kielletään seksuaalinen moraalittomuus. Tähän ei sisälly pelkästään yhdyntä naimattomien ihmisten välillä, vaan myös toisen sukupuolielinten hyväileminen ja suu- tai anaaliseksi. (1. Korinttilaisille 6:9–11.) Myös muunlainen seksuaalisesti kiihottava käyttäytyminen avioliiton ulkopuolella on ”epäpuhtautta”, joka ei miellytä Jumalaa (Galatalaisille 5:19–21). Lisäksi moraalittomat keskustelut, joihin sisältyy ”rivo puhe”, kielletään Raamatussa (Kolossalaisille 3:8).
Sydän, eli sisäinen ihminen, on petollinen (Jeremia 17:9). Se voi saada ihmisen tekemään asioita, joiden hän tietää olevan vääriä. Seurustelevat parit voivat voittaa tämän haasteen, kun he välttävät olemasta kahden tilanteissa, joissa he voisivat tuntea kiusausta moraalittomuuteen. He voivat ryhtyä järkeviin varotoimiin ja esimerkiksi viettää aikaa tervehenkisten ystävien tai sopivan esiliinan seurassa. (Sananlaskut 28:26.) Aviopuolisoa etsivät naimattomat kristityt tiedostavat internetin treffisivustoihin liittyvät vaarat, erityisesti sen, miten vaarallista on kehittää suhde henkilöön, josta ei tiedä juuri mitään. (Psalmit 26:4).
a Vaikka seurustelu on yleistä monissa maissa, se ei kuulu kaikkiin kulttuureihin. Raamatussa ei sanota, että seurustelu olisi välttämätöntä tai että se olisi ainoa keino avioitua.
b Esimerkiksi lehdessä Marriage & Family Review todetaan, että ”kolme kvalitatiivista tutkimusta, joissa tutkittiin pitkään kestäneitä avioliittoja, ovat osoittaneet, että uskonnollinen suuntautuminen, usko ja uskonkäsitysten samanlaisuus ovat tärkeimpiä tekijöitä pitkään kestäneissä (25–50+) avioliitoissa”. (Vol. 38, nro 1, sivu 88, 2005.)