Mitä Jehovan todistajille tapahtui natsien keskitysleireillä ja vankiloissa?
Holokaustin yhteydessä kuoli noin 1500 Jehovan todistajaa. Vaikka asiaa on tutkittu paljon, kaikkien uhrien kuolinsyy ei ole täysin selvä. Lukuihin ja yksityiskohtiin saattaa siksi tulla päivityksiä. Natsi-Saksassa ja sen miehittämissä maissa asui noin 35000 Jehovan todistajaa.
Miten he kuolivat?
Teloitukset. Noin 400 todistajaa teloitettiin natsi-Saksassa ja sen miehittämissä maissa. Suuri osa uhreista sai kuolemantuomion jossakin tuomioistuimessa, minkä jälkeen heidät teloitettiin mestaamalla. Muita joko ammuttiin tai hirtettiin ilman tuomioistuimen käsittelyä.
Huonot olosuhteet. Yli 1000 todistajaa kuoli natsien keskitysleireillä ja vankiloissa. Heitä kuoli raskaan pakkotyön, kidutuksen, nälkiintymisen, kylmyyden, sairauksien ja puutteellisen lääkärinhoidon vuoksi. Brutaalin kohtelun vuoksi joitakuita heistä kuoli myös pian sen jälkeen, kun heidät oli vapautettu toisen maailmansodan päätyttyä.
Muut syyt. Joitakuita tapettiin kaasukammioissa ja myrkkyruiskeella. Jotkut kuolivat ihmiskokeiden seurauksena.
Miksi heitä vainottiin?
Natsit vaativat Jehovan todistajia toimimaan tavalla, joka rikkoi Raamatun käskyjä. Todistajat eivät suostuneet tähän, vaan pitivät kiinni Raamatun opetuksista. He päättivät ”totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä” (Apostolien teot 5:29). Tämä näkyi erityisesti kahdella eri osa-alueella.
Poliittinen puolueettomuus. Jehovan todistajat ovat poliittisesti puolueettomia, asuvatpa he missä maassa tahansa. Natsi-Saksassa eläneet todistajat eivät olleet mikään poikkeus. (Johannes 18:36.)
He kieltäytyvät asepalveluksesta, eivätkä he suostuneet tukemaan sotaponnisteluja (Jesaja 2:4; Matteus 26:52).
He kieltäytyivät äänestämästä, eivätkä he suostuneet liittymään natsien järjestöihin (Johannes 17:16).
He kieltäytyivät tervehtimästä hakaristiä ja käyttämästä ”Heil Hitler!” -tervehdystä (Matteus 23:10; 1. Korinttilaisille 10:14).
Uskonnon harjoittaminen. Vaikka heidän uskontonsa harjoittaminen oli kiellettyä, Jehovan todistajat jatkoivat toimintaansa.
He kokoontuivat yhteen rukoilemaan ja palvomaan Jumalaa (Heprealaisille 10:24, 25).
He kertoivat Raamatun sanomasta toisille ja levittivät raamatullisia julkaisuja (Matteus 28:19, 20).
He osoittivat huomaavaisuutta kaikkia lähimmäisiään – myös juutalaisia – kohtaan (Markus 12:31).
He eivät suostuneet allekirjoittamaan dokumenttia, jonka mukaan he olisivat luopuneet uskostaan (Markus 12:30).
Professori Robert Gerwarth toteaa, että Jehovan todistajat olivat ”ainoa ryhmä, jota vainottiin pelkästään uskonnollisten näkemystensä vuoksi”. a Monet keskitysleirivangit, jotka eivät olleet todistajia, ihailivat Jehovan todistajien lujaa vakaumusta. Eräs itävaltalainen vanki totesikin heistä seuraavaa: ”He eivät osallistu sotiin. He eivät halua tappaa ketään. He mieluummin kuolevat itse.”
Missä he kuolivat?
Keskitysleirit. Suurin osa heistä kuoli keskitysleireillä. Heitä oli esimerkiksi Auschwitzissa, Buchenwaldissa, Dachaussa, Flossenbürgissa, Mauthausenissa, Neuengammessa, Niederhagenissa, Ravensbrückissa ja Sachsenhausenissa. Pelkästään Sachsenhausenissa kuoli noin 200 Jehovan todistajaa.
Vankilat. Joitakin todistajia kidutettiin hengiltä vankiloissa. Toiset kuolivat kuulusteluissa saamiinsa vammoihin.
Teloituspaikat. Jehovan todistajia teloitettiin pääasiassa Berlin-Plötzenseen, Brandenburgin ja Hallen (Saale) vankiloissa. Lisäksi tiedetään 70 muuta teloituspaikkaa.
Heidät tuomittiin kuolemaan
Helene Gotthold
Teloituspaikka: Plötzensee (Berliini)
Helene oli pidätetty useita kertoja. Vuonna 1937 häntä pahoinpideltiin kuulustelussa niin pahasti, että hänen syntymätön lapsensa menehtyi. Helene mestattiin giljotiinilla Plötzenseen vankilassa Berliinissä 8. joulukuuta 1944. Hän oli naimisissa ja kahden lapsen äiti.
Gerhard Liebold
Teloituspaikka: Brandenburg
Gerhard oli kuollessaan 20-vuotias. Hänet mestattiin 6. toukokuuta 1943 samassa vankilassa, jossa hänen isänsä oli mestattu kaksi vuotta aiemmin. Hän kirjoitti jäähyväiskirjeen perheelleen ja kihlatulleen: ”Ilman Herralta saatavaa voimaa en olisi voinut kulkea tällä polulla.”
Rudolf Auschner
Teloituspaikka: Halle (Saale)
Rudolf oli vasta 17-vuotias kuollessaan. Hänet mestattiin 22. syyskuuta 1944. Jäähyväiskirjeessä äidilleen hän kirjoitti: ”Monet veljet ovat kulkeneet tätä tietä, ja niin kuljen minäkin.”
a Hitler’s Hangman: The Life of Heydrich, sivu 105.