Emme vietä syntymäpäiviä, koska uskomme, että niiden viettäminen ei miellytä Jumalaa. Raamattu ei nimenomaisesti kiellä syntymäpäivien viettoa, mutta se auttaa meitä arvioimaan syntymäpäiväjuhliin liittyviä tosiasioita ja ymmärtämään, miten Jumala suhtautuu niihin. Mieti seuraavia neljää näkökohtaa ja niitä koskevia Raamatun periaatteita.

1.   Syntymäpäivien juuret ovat pakanuudessa. Erään kansanperinnettä käsittelevän tietosanakirjan mukaan syntymäpäiväjuhlat saivat alkunsa siitä uskomuksesta, että syntymäpäivinä ”pahoilla hengillä ja voimilla on mahdollisuus hyökätä päivänsankareita vastaan” ja että ”ystävien läsnäolo ja hyvän tahdon ilmaiseminen suojelevat päivänsankaria” (Funk & Wagnalls Standard Dictionary of Folklore, Mythology, and Legend). Kirjassa The Lore of Birthdays sanotaan, että kirjan pitäminen syntymäpäivistä oli muinoin tärkeää, koska ”syntymäaikaa tarvittiin horoskoopin laadinnassa”. Tämä taas perustui ”mystiseen astrologia-oppiin”. Kirjassa lisätään, että ”kansanuskomuksissa syntymäpäiväkynttilöillä katsotaan olevan erityistä toiveet toteuttavaa taikavoimaa”.

    Raamattu kuitenkin tuomitsee taikuuden, ennustelun, spiritismin ja muun sellaisen (5. Mooseksen kirja 18:14; Galatalaisille 5:19–21). Itse asiassa yksi syy siihen, että Jumala tuomitsi muinaisen Babylonin kaupungin, oli sen asukkaiden harjoittama astrologia, joka on eräs ennustelun muoto (Jesaja 47:11–15). Jehovan todistajat eivät ole huolissaan jokaisen tavan alkuperästä, mutta kun Raamattu ilmaisee Jumalan kannan näin selvästi, emme voi jättää sitä huomiotta.

2.   Varhaiskristityt eivät viettäneet syntymäpäiviä. The World Book Encyclopedian mukaan ”he pitivät kenen tahansa syntymän juhlimista pakanallisena tapana”. Raamattu osoittaa, että apostolit ja muut, joita Jeesus oli itse opettanut, antoivat kristityille mallin, jota heidän kaikkien tulisi noudattaa (2. Tessalonikalaisille 3:6).

3.   Ainoa päivä, jota kristittyjä käsketään viettämään, liittyy syntymän sijasta kuolemaan – Jeesuksen kuolemaan (Luukas 22:17–20). Tämä ei ole yllättävää, sillä Raamatussa sanotaan, että ”kuolinpäivä [on] parempi kuin synnyinpäivä” (Saarnaaja 7:1). Kun Jeesuksen elämä maan päällä päättyi, hänellä oli hyvä nimi Jumalan silmissä, minkä vuoksi hänen kuolinpäivänsä on tärkeämpi kuin hänen syntymäpäivänsä (Heprealaisille 1:4).

4.   Raamattu ei kerro kenenkään Jumalan palvelijan viettäneen syntymäpäiviä. Tämä ei ole sattumaa, sillä se kertoo kaksista syntymäpäiväjuhlista. Niitä viettivät kuitenkin henkilöt, jotka eivät palvelleet Jumalaa. Molemmat juhlat esitetään kielteisessä valossa. (1. Mooseksen kirja 40:20–22; Markus 6:21–29.)

 Kuten kaikki hyvät vanhemmat, myös Jehovan todistaja -vanhemmat osoittavat lapsilleen rakkautta ympäri vuoden, minkä vuoksi he antavat näille lahjoja ja järjestävät mukavia kutsuja. He pyrkivät noudattamaan Jumalan täydellistä esimerkkiä ja antamaan lapsilleen hyvää, vaikka siihen ei olisi mitään erityistä syytä (Matteus 7:11). Todistajaperheiden lapset eivät tunne jäävänsä mistään paitsi, kuten seuraavista ajatuksista käy ilmi:

•   ”On hauskempaa saada lahja silloin kun sitä vähiten odottaa.” (Tammy, 12 vuotta.)

•   ”Vaikken saakaan lahjoja syntymäpäivänäni, vanhempani ostavat minulle lahjoja muulloin. Minusta se on kivaa, koska se tulee yllätyksenä.” (Gregory, 11 vuotta.)

•   ”Onko kymmenen minuuttia, pari leivosta ja laulu muka juhla? Tulisitte meille, niin näkisitte oikeat juhlat!” (Eric, 6 vuotta.)