Vuosina 1948–94 Etelä-Afrikassa harjoitettiin apartheid-politiikkaa. a Tuona aikana monia kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti heidän etnisen taustansa vuoksi. Kallie, joka apartheidin aikana luokiteltiin ”värilliseksi” (monietniseksi) muistelee: ”Myös ei-valkoiset syrjivät toisiaan.”

 Etelä-Afrikan Jehovan todistajat ovat lähtöisin monista etnisistä taustoista. Miten he toimivat apartheidin aikana? Mitä voimme oppia tuosta jaksosta heidän historiassaan?

 Jotkut, jotka vastustivat Etelä-Afrikan laillistettua rotuerottelua, järjestivät protesteja. Monia heistä vangittiin, ja joitakuita tapettiin. Tämän vuoksi protestoijista tuli entistä väkivaltaisempia. Toisaalta Jehovan todistajat noudattivat lakia eivätkä osallistuneet protesteihin tai yrittäneet kaataa hallitusta. Näin he jäljittelivät ensimmäisen vuosisadan kristittyjä, jotka olivat ”alamaisia vallanpitäjille” (Roomalaisille 13:1, 2, alaviite.)

 Monesti Jehovan todistajia painostettiin tinkimään puolueettomuudestaan ja valitsemaan puolensa. Jos he olisivat tehneet näin, he olisivat voineet tulla vedetyiksi mukaan väkivaltaisiin poliittisiin konflikteihin tai joutua jopa taistelemaan toisia todistajia vastaan. Esimerkiksi ”vuoden 1976 kapinoiden aikana monia opiskelijoita pakotettiin liittymään poliittisiin mellakoihin”, selittää Thembsie. ”Mellakoivat opiskelijat kulkivat ovelta ovelle etsimässä lisää opiskelijoita riveihinsä. Jos joku kieltäytyi, hänen kotinsa saatettiin polttaa maan tasalle tai hänet voitiin jopa hakata kuoliaaksi.” Eräs oppositiopuolueen johtaja sanoi Theophilus-nimiselle veljelle: ”Kun olemme kukistaneet valkoisen miehen, tapamme teidät, koska ette taistelleet maanne puolesta.”

 Apartheidin aiheuttamista vaikeuksista huolimatta Etelä-Afrikan Jehovan todistajat pitivät edelleen kokouksia (Heprealaisille 10:24, 25). Jotkin seurakunnat eivät pystyneet rakentamaan valtakunnansalia, koska apartheidin vuoksi monet olivat köyhtyneet. b ”Vuosien ajan meidän piti kokoontua vuokratiloissa, jotka olivat todella huonossa kunnossa”, sanoo Enver. ”Niinpä isä tarjosi meidän taloa kokouspaikaksi. Kaksi kertaa viikossa muutimme kotimme valtakunnansaliksi, ja joskus meille ahtautui yli 100 ihmistä. Kokousten jälkeen järjestimme usein jotain tarjottavaa kaikille.”

 Veljet löysivät kekseliäitä tapoja ylittää apartheidin aiheuttamia esteitä. Esimerkiksi Limpopon provinssissa erästä valkoista veljeä pyydettiin pitämään puhe kierroskonventissa mustien alueella. Hänelle ei kuitenkaan myönnetty lupaa mennä tuolle alueelle. Niinpä hän meni tapaamaan alueen lähellä sijaitsevan maatilan valkoista omistajaa, ja he tekivät sopimuksen. Kierroskonventti pidettiin niin että yleisö oli maatilan aidan toisella puolella ja vieraileva puhuja toisella.

 Apartheidin aikana ihmiset eroteltiin omille asuinalueilleen rodun perusteella. Siksi seurakuntien alueilla asui tavallisesti vain samaa etnistä alkuperää olevia ihmisiä. Apartheid-järjestelmä pakotti todistajat olemaan joustavia kenttätyössä. Esimerkiksi alueilla, joita ei ollut määrätty millekään seurakunnalle, oli omat ongelmansa. ”Useinkaan ei ollut paikkoja, joissa ei-valkoiset olisivat voineet yöpyä, joten nukuimme autossa tai puun alla”, kertoo Krish, joka luokiteltiin ”intialaiseksi” apartheidin aikana. ”Aamuisin kävimme peseytymässä huoltoaseman vessassa. Joskus tosin jopa näissä vessoissa luki: ’Vain valkoisille.’ Silti julistajat tekivät innokkaasti kenttätyötä ja tapasivat monia kiinnostuneita maaseutualueilla.”

 Vaikeuksista huolimatta Jehovan todistajien määrä kasvoi. Kun apartheid laillistettiin vuonna 1948, Etelä-Afrikassa oli 4 831 julistajaa. Apartheidin päättyessä vuonna 1994 julistajia oli jo 58 729. Sittemmin julistajien määrä on kasvanut kasvamistaan, ja vuonna 2021 Etelä-Afrikassa oli enimmillään 100 112 julistajaa.

 Apartheidin aikakaudella Etelä-Afrikan Jehovan todistajat elivät keskellä laillistettua rotuerottelua. Tällaisessa ympäristössä he noudattivat Raamatun periaatteita ja opettivat niitä myös muille. Näin he yrittivät parhaansa mukaan ilmaista rakkautta eri etnisistä taustoista olevia ihmisiä kohtaan ja kannustaa kaikkia elämään sovussa keskenään. (Apostolien teot 10:34, 35.) Vaikka heitä ympäröi viha, heitä yhdisti rakkaus (Johannes 13:34, 35).

 Vuonna 1993 Jehovan todistajat järjestivät Etelä-Afrikassa monietnisen konventin. Eräs tunnettu poliittinen johtaja katseli lentokentällä, kun eteläafrikkalaiset todistajat tervehtivät lämpimästi ja halasivat ulkomailta tulleita konventtivieraita. Hän sanoi: ”Jos meillä olisi sama yhteishenki kuin teillä, olisimme ratkaisseet kaikki ongelmamme jo kauan sitten.”