Vuosi 2020 toi mukanaan useita luonnononnettomuuksia ja maailmanlaajuisen COVID-19-pandemian. Miten Jehovan todistajat ovat auttaneet apua tarvitsevia?

 Hallintoelimen koordinaattorien komitean päätöksellä palvelusvuonna 2020 a käytettiin 28 miljoonaa dollaria b (noin 23 miljoonaa euroa) katastrofiavun antamiseen. Näin pystyttiin auttamaan yli 200 katastrofista – mukaan lukien COVID-19-pandemiasta, useista trooppisista myrskyistä, Afrikan tulvista, Venezuelan ruokapulasta ja Zimbabwen ruokapulasta – kärsineitä ihmisiä. Lahjoitusvaroilla hankittiin ruokaa, vettä, vaatteita, majoituspaikkoja ja lääkärinhoitoa sekä perustarvikkeita siivousta, kunnostusta ja jälleenrakennustyötä varten. Katsotaan muutama esimerkki siitä, mitä hätäaputyössä on saatu aikaan.

 COVID-19. Joka puolella maailmaa pandemia vaikutti veljiin ja sisariin fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Heidän auttamisekseen perustettiin maailmanlaajuisesti yli 800 hätäapukomiteaa. Nämä komiteat pysyttelivät ajan tasalla veljien ja sisarten tarpeista ja tiedottivat niistä viipymättä koordinaattorien komiteaa, jotta hätäapu voitiin ohjata sinne, missä sitä tarvittiin eniten.

 Vuoden aikana hätäapukomiteat auttoivat monia saamaan ruokaa, vettä, saniteettitarvikkeita ja lääkkeitä. Joillain alueilla hätäapukomiteat tekivät yhteistyötä paikallisten vanhinten kanssa, niin että ystäviä voitiin auttaa saamaan yhteiskunnan tarjoamaa tukea.

 Myös muut ovat panneet merkille todistajien hätäaputyön. Esimerkiksi Field Simwinga, joka on korkea viranomainen Nakonden alueella Sambiassa, sanoi veljille: ”Me olemme hyvin kiitollisia siitä ajankohtaisesta avusta, jota olette tarjonneet hädässä oleville perheille.”

 Ruokapula Angolassa. COVID-19-pandemia vaikutti ruoan saatavuuteen Angolassa ja nosti hintoja merkittävästi. Ruoan hankkiminen kävi monille veljille ja sisarille yhä vaikeammaksi.

 Brasilian haaratoimistoa pyydettiin lähettämään ruokapaketteja Angolan veljille ja sisarille. Jotta lahjoitusvaroja voitiin käyttää parhaalla mahdollisella tavalla, ruoka- ja kuljetusvaihtoehtoja vertailtiin huolellisesti ja hankinnat tehtiin suurissa erissä. Tämän ansiosta jokainen paketti maksoi lähetyskuluineen keskimäärin vain 22 dollaria (noin 18 euroa), vaikka ne sisälsivät lähes 20 kiloa ruokatarvikkeita, kuten riisiä, papuja ja ruokaöljyä. Tähän mennessä on lähetetty 33 544 pakettia eli yhteensä 654 tonnia ruokaa. Näiden ja paikallisten ruokatarvikkeiden avulla on voitu ruokkia yli 50 000 ihmistä!

 Mitä veljet ja sisaret ajattelevat saamastaan avusta? Syrjäseudulla Angolassa asuva Alexandre sanoo: ”Tämä on minulle todiste siitä, että Jehova rakastaa minua ja että en ole yksin. Olen arvokas Jehovan järjestölle!” Yksinhuoltajaäiti Mariza sanoo: ”Jehova kuuli avunpyyntöni. Olen niin kiitollinen hänelle ja hänen järjestölleen!”

 Kuivuus Zimbabwessa. Palvelusvuoden 2020 aikana Zimbabwessa kärsittiin ankarasta kuivuudesta, jonka seurauksena miljoonat ihmiset näkivät nälkää. Tuhansilla Zimbabwen todistajilla ei ollut tarpeeksi ruokaa.

 Veljien ja sisarten auttamiseksi muodostettiin viisi hätäapukomiteaa. Sadat julistajat osallistuivat ruokatarvikkeiden pakkaamiseen ja lastaamiseen tai lainasivat ajoneuvojaan. c Palvelusvuonna 2020 käytettiin 691 561 dollaria (noin 570 000 euroa) yli 22 700 ihmisen ruokkimiseen.

 Joidenkin veljien ja sisarten ruokatarvikkeet olivat aivan lopussa, kun avustuskuormat saapuivat. Saadessaan ruoka-avun he ylistivät Jehovaa, ja jotkut puhkesivat laulamaan valtakunnanlauluja.

 Kaksi leskeksi jäänyttä sisarta osallistui oman yhteisönsä järjestämään tilaisuuteen, jossa keskusteltiin erään kansalaisjärjestön tarjoamasta ruoka-avusta. Tilaisuus muuttui kuitenkin poliittiseksi, ja sisaret totesivat, etteivät he voineet hyväksyä ruoka-avun saamiseen liittyviä ehtoja. Kun he poistuivat, toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: ”Meiltä on sitten turha tulla pyytämään ruokaa!” Mutta vain kaksi viikkoa myöhemmin veljet saapuivat alueelle ja antoivat sisarille ruoka-avustusta – paljon ennen kansalaisjärjestön avustuslähetyksiä.

 Zimbabwessa annettu katastrofiapu on ollut hyvää todistusta. Hyvä esimerkki tästä on eräässä pienessä kylässä asuvan Prisca-nimisen sisaren kokemus. Kuivuuden tuomista vaikeuksista huolimatta Prisca käytti kaikki keskiviikot ja perjantait kenttätyöhön, jopa kyntöaikana. Kyläläiset pilkkasivat häntä: ”Perheesi nääntyy nälkään tuon saarnaamisesi takia.” Prisca vastasi: ”Jehova ei ole koskaan hylännyt palvelijoitaan.” Ei aikaakaan, kun hän sai avustustarvikkeita järjestöltä. Tämä teki vaikutuksen joihinkin hänen naapureihinsa, ja he sanoivat Priscalle: ”Jumala ei tosiaan ole hylännyt sinua, joten me haluamme tietää hänestä lisää.” Seitsemän hänen naapuriaan kuuntelee nyt seurakunnan kokouksia radion välityksellä.

 Kun loppu lähenee, luonnononnettomuuksia on odotettavissa lisää (Matteus 24:3, 7). Vapaaehtoisten lahjoitusten ansiosta voidaan järjestää ajankohtaista ja tehokasta hätäapua, ja tällaisia lahjoituksia arvostetaan suuresti.