Kun Maailman terveysjärjestö (WHO) ilmoitti maaliskuussa 2020, että COVID-19 oli muuttunut pandemiaksi, monikaan ei olisi voinut kuvitella, että virus pitäisi maailmaa otteessaan vielä yli vuotta myöhemmin. Pandemia on vaikuttanut miljooniin ihmisiin, myös moniin Jehovan todistajiin, fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Miten Jehovan todistajat ovat organisoineet ja jakaneet hätäapua kriisin keskellä?

 Pandemian vuoksi Jehovan todistajien hallintoelimen koordinaattorien komitean ohjauksessa on perustettu yli 950 hätäapukomiteaa ympäri maailman. Joissain tapauksissa ne ovat järjestäneet apua paikallisesti. Jotkut todistajat ovat saaneet myös yhteiskunnan tarjoamaa apua. Lisäksi hätäapukomiteat ovat järjestäneet laajamittaisempaa avustustyötä.

 Eräs paraguaylainen sanomalehti kertoi, että pandemian taloudellisten vaikutusten vuoksi ”monet paraguaylaiset näkevät nälkää omissa kodeissaan”. Samaan aikaan paikallinen hätäapukomitea oli jo alkanut jakaa avustuspakkauksia, joissa oli kahdeksi viikoksi ruokaa, puhdistustarvikkeita ja hygieniatuotteita nelihenkisen perheen tarpeisiin. Yhden avustuspakkauksen arvo on noin 30 dollaria (noin 25 euroa).

 Miten avustustyöntekijät suojelevat itseään ja toisia koronavirustartunnalta? He käyttävät kasvomaskeja ja huolehtivat turvaväleistä. Lisäksi he varmistavat, että ruokaa toimittavat yhtiöt huolehtivat hygieniasta ja muista turvallisuuteen liittyvistä asioista. Tähän sisältyy se, että ne, jotka käsittelevät avustuspakkauksia, käyttävät suojavarusteita, puhdistavat ja desinfioivat ajoneuvonsa ja säilyttävät pakkauksia desinfioiduilla pinnoilla. Myös ne, jotka toimittavat avustuspakkaukset, pitävät turvavälit niitä vastaanottaviin veljiin.

 Tammikuuhun 2021 mennessä koordinaattorien komitea oli varannut yli 25 miljoonaa dollaria (yli 20,5 miljoonaa euroa) pandemiasta johtuvaan hätäaputyöhön. Haaratoimistot ja hätäapukomiteat käyttävät lahjoitusvaroja harkiten ja pyrkivät hankkimaan tarvikkeet mahdollisimman edulliseen hintaan. Chilessä hätäapua organisoivat veljet halusivat ostaa 750 kiloa linssejä. Linssien hinta oli kaksinkertaistunut vain yhdessä kuukaudessa, mutta veljet tekivät silti tilauksen. Kaksi tuntia myöhemmin myyjä ilmoitti, että eräs toinen tilaus oli juuri palautettu hänelle. Hän lupasi, ettei laskuttaisi veljiltä sovittua hintaa vaan myisi palautetut linssit heille edellisen kuun huokeammalla hinnalla.

 Kun veljet menivät noutamaan tilausta, myyjä halusi kuitenkin perua sopimuksen. Hän syytti veljiä siitä, että he jakoivat ruokaa epäoikeudenmukaisesti, kuten muut järjestöt olivat tehneet. Eräs veljistä piti mielessään rukouksen ja kertoi sitten myyjälle, että seurakunnat olivat jo selvittäneet, millaista apua todella tarvittiin. Veljet myös selittivät, että avustusta tarvitsevien kulttuuritaustat olivat erilaiset ja että avustuspakkaukset räätälöitäisiin siksi kunkin perheen tarpeiden mukaan. Lopuksi he vakuuttivat myyjälle, että lahjoittaminen ja avustustyöhön osallistuminen on Jehovan todistajille vapaaehtoista. Se teki myyjään niin suuren vaikutuksen, että hän suostui pitämään kiinni lupaamastaan hinnasta, ja hän myös antoi veljille seuraavassa tilauksessa 400 kiloa linssejä kaupan päälle.

 Iäkäs leskeksi jäänyt sisar nimeltä Lusu asuu Liberiassa yhdessä viiden perheenjäsenensä kanssa. Kun he eräänä aamuna söivät aamupalaa ja käsittelivät päiväntekstiä, Lusun 7-vuotias tyttärenpoika huomasi, että perheellä ei ollut enempää ruokaa. Hän kysyi, mitä he söisivät myöhemmin. Lusu kertoi pojalle rukoilleensa jo apua ja luottavansa siihen, että Jehova pitäisi heistä huolta. Samana päivänä iltapäivällä seurakunnan vanhimmat soittivat Lusulle ja tarjosivat hänelle ruoka-avustusta. Hän kertoo: ”Tyttärenpoikani sanoo, että koska minun rukoukseeni vastattiin, hän tietää nyt, että Jehova kuulee rukoukset ja vastaa niihin.”

 Kongon demokraattisessa tasavallassa eräs nainen, joka asuu todistajaperheen naapurissa, näki, että he saivat ruoka-apua toisilta todistajilta. Hän sanoi, että pandemian jälkeen hänestäkin tulee Jehovan todistaja, koska he pitävät huolta veljistään ja sisaristaan näinä vaikeina aikoina. Hänen miehensä kysyi: ”Aiotko ruveta Jehovan todistajaksi pelkän riisipussin takia?” Nainen vastasi: ”En tietenkään, mutta riisisäkki on todiste aidosta rakkaudesta.”

 Jehovan todistajat ovat pystyneet järjestämään hätäapua nopeasti maailmanlaajuiseen työhön annettujen lahjoitusten ansiosta. Tällaisia lahjoituksia arvostetaan suuresti.