Jehovan todistajat tekevät uskonnollista ja humanitaarista työtä yli 200 maassa. Kuitenkin vain 35:ssä näistä maista saadaan riittävästi lahjoituksia omien kulujen peittämiseksi. Miten kustannuksista huolehditaan maissa, jotka eivät ole niin varakkaita?

 Jehovan todistajien hallintoelin tarkastelee eri puolilla maailmaa asuvien todistajien hengellistä toimintaa ja tarpeita. Lahjoitusvarat budjetoidaan huolellisesti ja käytetään sen mukaan. Jos haaratoimisto saa lahjoitusvaroja enemmän kuin se tarvitsee paikallisesta toiminnasta huolehtimiseen, se antaa ylijäämän niiden maiden käyttöön, joilla ei ole tarpeeksi varoja. Tämä järjestely noudattaa niiden varhaiskristittyjen mallia, jotka auttoivat toisiaan ”tasaamisen avulla” (2. Korinttilaisille 8:14). Heidän ylijäämänsä korvasi toisten kristittyjen puutteen.

 Miltä niistä veljistä ja sisarista tuntuu, joiden toimintaa on tuettu toisista maista saaduilla lahjoitusvaroilla? Esimerkiksi Tansaniassa, missä enemmän kuin joka toinen elää alle kahdella eurolla päivässä, muualta saatujen lahjoitusten avulla kunnostettiin Mafingan seurakunnan käyttämä valtakunnansali. Seurakunta kirjoitti: ”Kunnostuksen jälkeen kokoustemme kävijämäärä on kasvanut huomattavasti! Olemme todella kiitollisia Jehovan järjestölle ja ympäri maailmaa asuville veljille ja sisarille heidän anteliaisuudestaan, jonka ansiosta meillä on nyt kaunis kokouspaikka.”

 Jotkut Sri Lankassa asuvat ystävämme ovat kärsineet ruokapulasta COVID-19-pandemian vuoksi. Heidän joukossaan ovat sisar Imara Fernando ja hänen poikansa Enosh. Muista maista lähetettyjen lahjoitusten ansiosta he ovat kuitenkin saaneet hätäapua. He kirjoittivat käsintehdyssä kortissaan: ”Kiitämme veljiä, jotka ovat osoittaneet meitä kohtaan rakkautta näinä vaikeina aikoina. Olemme todella onnellisia, kun saamme kuulua tähän perheeseen, ja rukoilemme, että Jehova auttaisi kaikkia veljiämme näinä viimeisinä päivinä.”

 Riippumatta siitä, missä veljemme ja sisaremme asuvat, he antavat mielellään omastaan toisille. Esimerkiksi Enosh säästi rahaa pieneen itsetehtyyn lahjalaatikkoon, jotta hänkin voisi tehdä lahjoituksen ja näin auttaa apua tarvitsevia perheitä. Myös Meksikossa asuva sisar Guadalupe Álvarez osoittaa samanlaista anteliaisuutta. Hänen asuinalueellaan monet eivät saa edes minimipalkkaa tai heillä ei ole minkäänlaisia säännöllisiä tuloja. Tästä huolimatta hän haluaa lahjoittaa sen, mitä pystyy. Hän kirjoittaa: ”Olen kiitollinen Jehovalle hänen hyvyydestään ja uskollisesta rakkaudestaan. Tiedän, että kun minun lahjoitukseni yhdistetään toisten antamiin lahjoituksiin, siitä on hyötyä apua tarvitseville ystäville.”

 Haaratoimistot, jotka voivat auttaa toisia maita, tekevät niin mielellään. Brasilian haaratoimistokomiteassa palveleva veli Anthony Carvalho kertoo: ”Monien vuosien ajan tarvitsimme taloudellista tukea muilta mailta. Tämän tuen ansiosta saimme kokea uskomatonta kasvua. Nyt taloudellinen tilanteemme on parantunut, ja meillä on mahdollisuus auttaa toisia. Brasilian veljet ja sisaret katsovat saarnaamistyötä maailmanlaajuisesta näkökulmasta ja miettivät, mitä he voivat tehdä toisten hyväksi Jeesuksen uhrautuvina opetuslapsina.”

 Miten yksittäiset Jehovan todistajat voivat auttaa avun tarpeessa olevia veljiään ja sisariaan? Rahaa ei tule lähettää muiden maiden haaratoimistoihin. Sen sijaan valtakunnansaleilla on lahjalaatikko, johon voi halutessaan laittaa lahjoituksen maailmanlaajuisen työn tukemiseen.