11. luku

Eliöiden hämmästyttävä rakenne

1, 2. a) Mikä osoittaa, että tiedemiehet ymmärtävät tekijän tarpeellisuuden? b) Miten he sitten kuitenkin kääntävät kelkkansa?

KUN antropologit tekevät kaivauksia ja löytävät kolmikulmaisen, terävän piikiven kappaleen, he päättelevät, että jonkun on täytynyt muotoilla se nuolenkärjeksi. Tiedemiehet ovat yksimielisiä siitä, etteivät tällaiset tiettyä tarkoitusta varten tehdyt esineet ole voineet syntyä sattumalta.

² Mutta kun on kyse eliöistä, tällainen johdonmukaisuus usein hylätään. Tekijää ei enää pidetäkään tarpeellisena. Yksinkertaisinkin yksisoluinen eliö, tai pelkästään sen geneettisen koodin sisältävä DNA, on kuitenkin paljon monimutkaisempi kuin muotoiltu piikiven palanen. Siitä huolimatta kehitysopin kannattajat väittävät, ettei niillä ole ollut tekijää vaan ne ovat muotoutuneet sattumanvaraisen tapahtumasarjan avulla.

3. Minkä Darwin havaitsi tarpeelliseksi, ja miten hän yritti ratkaista asian?

³ Darwin kuitenkin havaitsi, että tarvitaan jotakin suunnittelevaa voimaa, ja hän lykkäsi tehtävän luonnonvalinnan harteille. Hän sanoi: ”Voimme sanoa luonnollisen valinnan joka päivä ja hetki kaikkialla maailmassa tähystelevän pienimpiäkin muunteluja, hyläten huonot, säilyttäen ja kartuttaen hyviä.”¹ Tämä näkemys on kuitenkin menettämässä kannatustaan.

4. Miten luonnonvalintaan suhtautuminen on muuttumassa?

⁴ Stephen Gouldin mukaan monet kehitysopin kannattajat ovat nykyään sitä mieltä, että huomattavat muutokset ”eivät ehkä ole riippuvaisia luonnonvalinnasta ja voivat kenties levitä sattumanvaraisesti populaatioiden välityksellä”.²  Gordon Taylor on samaa mieltä: ”Luonnonvalinta selittää pienen osan tapahtumista suurimman osan jäädessä vaille selitystä.”³ Geologi David Raup sanoo: ”Tällä hetkellä puhtaan sattuman vaikutukset tarjoavat merkittävän vaihtoehdon luonnonvalinnalle.”⁴ Mutta onko ”puhdas sattuma” mikään suunnittelija tai tekijä? Pystyykö se tuottamaan koko elämän monimutkaisen kudelman?

5. Mitä muuan kehitysopin kannattaja tunnustaa suunnittelusta ja sen lähteestä?

⁵ Kehitysopin kannattaja Richard Lewontin myönsi, että eliöt ”näyttävät olevan huolellisesti ja taitavasti suunniteltuja”, minkä vuoksi jotkut tiedemiehet pitivät niitä ”tärkeimpänä todisteena Korkeimmasta Suunnittelijasta”.⁵ On hyödyllistä tarkastella joitakin näistä todisteista.

Pienet ihmeet

6. Ovatko yksisoluiset eliöt todellisuudessa yksinkertaisia?

⁶ Aloittakaamme pienimmistä eliöistä, yksisoluisista. Eräs biologi sanoi, että yksisoluiset eläimet voivat ”pyydystää ravintoa, sulattaa sen, poistaa kuona-aineensa, liikkua, rakentaa taloja, olla sukupuolisessa kanssakäymisessä” ja ”oikeastaan tehdä kaikkea sitä mitä mekin, vaikkei niillä ole kudoksia, elimiä, sydäntä eikä aivoja”.⁶

7. Miten ja mitä tarkoitusta varten piilevät valmistavat lasia, ja miten tärkeitä ne ovat merissä kuhisevalle elämälle?

⁷ Piilevät ovat yksisoluisia eliöitä, jotka valmistavat meriveden sisältämästä piistä ja hapesta lasia ja siitä edelleen lehtivihreälleen pikkuriikkisiä ”säilytysrasioita”. Eräs tiedemies ylistää sekä niiden merkitystä että kauneutta: ”Nämä korurasioihin kätketyt vihreät lehdet ovat laitumena yhdeksälle kymmenesosalle kaikista merieliöistä.” Piilevien ravintoarvo perustuu paljolti niiden valmistamaan öljyyn, jonka avulla ne voivat myös pulpahdella lähelle vedenpintaa, jossa niiden lehtivihreä taas saa tarvitsemaansa auringonvaloa.

8. Miten taidokkaita piilevien kuoret voivat olla?

⁸ Edellä lainattu tiedemies kertoo meille, että piilevien lasikuoret ovat ”jos jonkinmuotoisia – palloja, kuutioita, kilpiä, kolmikulmioita, soikioita, suorakulmioita – aina taidokkain geometrisia syövytyksin koristeltuna. Nämä puhtaaseen lasiin tehdyt koristeet ovat niin taitavaa  työtä, että ihmisen hius pitäisi halkaista pituussuunnassa neljänteensadanteen osaansa, ennen kuin se mahtuisi kuvioviivojen väliin.”⁷

9. Miten monimutkaisia jotkin säde-eläinten rakentamat talot ovat?

⁹ Eräs merieläinten ryhmä, josta käytetään nimitystä säde-eläimet, valmistaa lasia ja rakentaa siitä ”lasisia sädekimppuja, joissa keskellä olevasta kidepallosta pistää säteittäisesti esiin pitkiä, ohuita, läpikuultavia neulasia”. Tai ”lasikannattimista rakennetaan kuusikulmioita ja niistä edelleen yksinkertaisia kevyistä, suoraviivaisista rakenteista koostuvia kupoleita”. Eräästä mikroskooppisen pienestä rakentajasta sanotaan: ”Tälle mainiolle arkkitehdille ei riitä yksi – – kupoli; sille on oltava kolme pitsimäisin leikkauksin koristeltua lasikupolia sisäkkäin.”⁸ Sanat eivät riitä kuvailemaan näitä muotoilun ihmeitä – siihen tarvitaan kuvia.

10, 11. a) Mitä sienieläimet ovat, ja mitä tapahtuu yksittäisille soluille, kun sienieläin hajotetaan täysin? b) Mihin sienieläinten tukirankaa koskevaan kysymykseen kehitysopin kannattajat eivät pysty vastaamaan, mutta mitä me tiedämme?

¹⁰ Sienieläimet koostuvat miljoonista soluista, joita kuitenkin on vain muutamaa tyyppiä. Eräässä yliopiston kurssikirjassa selitetään: ”Solut eivät ole järjestyneet kudoksiksi eivätkä elimiksi, mutta silti solujen kesken tapahtuu jonkinlaista tunnistamista, joka pitää ne yhdessä ja tekee niistä toimivan kokonaisuuden.”⁹ Jos sienieläin puristetaan kankaan läpi ja hajotetaan siten miljooniin soluihinsa, nämä solut yhdistyvät ja muodostavat uudelleen saman sienieläimen. Sienieläimet rakentavat lasisia tukirankoja, jotka ovat hyvin kauniita. Yksi hämmästyttävimmistä on venuksenkukkakori.

¹¹ Muuan tiedemies sanoo siitä: ”Kun katsoo jotain mutkikasta sienen tukirankoa, vaikkapa piineulasista koostunutta Venuksen kukkakoria, ei mielikuvitus riitä sitä tajuamaan. Miten puolittain itsenäiset, mikroskooppiset solut saattoivat yhteistoimin erittää miljoona piineulasta ja rakentaa niistä noin kauniin ja monimutkaisen verkon? Emme sitä tiedä.”¹⁰ Mutta yhden asian me tiedämme: ei ole todennäköistä, että se olisi sattuman aikaansaannosta.

Yhteistyötä

12. Mitä on symbioosi? Mainitse joitakin esimerkkejä.

¹² On olemassa useita tapauksia, joissa näyttää siltä,  että kaksi eliötä on suunniteltu elämään yhdessä. Tällaisesta yhteistyöstä käytetään nimitystä symbioosi (yhteiselämä). Eräät viikunat ja pistiäiset tarvitsevat toisiaan voidakseen lisääntyä. Termiitit syövät puuta, mutta ne tarvitsevat suolessaan eläviä alkueläimiä sen sulattamiseen. Myöskään nautaeläimet, vuohet ja kamelit eivät pystyisi sulattamaan ruohon selluloosaa ilman sisällään elävien bakteerien ja alkueläinten apua. Eräässä kirjoituksessa kerrotaankin: ”Siihen lehmän mahan osaan, jossa tuo ruoansulatus tapahtuu, mahtuu noin 90 litraa nestettä, ja sen jokaisessa pisarassa on 10 miljardia pieneliötä.”¹¹ Levät ja sienet kasvavat yhdessä muodostaen jäkälää. Vain siten ne voivat kasvaa paljaalla kalliolla ja alkaa muuttaa kiveä irtomaaksi.

13. Mitä kysymyksiä erään muurahaislajin ja akaasiapuiden yhteistyö herättää?

¹³ Eräät muurahaiset elävät akaasiapuiden ontoissa piikeissä. Ne pitävät lehtiä syövät hyönteiset poissa ja katkaisevat ja tappavat köynnökset, jotka yrittävät kiivetä puuta pitkin. Vastalahjaksi puu erittää makeaa nestettä, jolla muurahaiset herkuttelevat, ja lisäksi se tuottaa pieniä valehedelmiä, joita muurahaiset syövät. Suojeliko muurahainen ensin puuta ja palkitsiko puu sen jälkeen muurahaisen hedelmillä? Vai tekikö puu hedelmiä muurahaiselle, minkä jälkeen muurahainen osoitti kiitollisuutensa suojelemalla sitä? Vai tapahtuiko tämä kaikki sattumalta yhtä aikaa?

14. Mitä erityisiä keinoja ja mekanismeja kukat käyttävät houkutellakseen hyönteisiä suorittamaan pölytystä?

¹⁴ Hyönteiset ja kukat tarjoavat monia esimerkkejä tällaisesta yhteistyöstä. Hyönteiset suorittavat kukkien pölytyksen, ja kukat puolestaan antavat hyönteisille siitepölyä ja mettä ravinnoksi. Jotkin kukat valmistavat kahdenlaista siitepölyä. Toinen siitepöly hedelmöittää siemenet, mutta toinen on steriiliä, ja sitä hyönteisvierailijat syövät. Monilla kukilla on erityisiä kuviointeja ja tuoksuja, jotka ohjaavat hyönteiset meden ääreen. Sitä tavoitellessaan hyönteiset pölyttävät kukan. Joillakin kukilla taas on laukaisumekanismeja. Kun hyönteiset koskettavat laukaisinta, siitepölyä sisältävät heteiden ponnet läimäyttävät niitä.

15. Miten piippuköynnös varmistaa ristipölytyksen, ja mitä kysymyksiä tämä herättää?

¹⁵ Esimerkiksi piippuköynnös ei pysty pölyttämään itseään,  joten se tarvitsee hyönteisiä tuomaan sille siitepölyä toisista kukista. Sen kukat ovat jokainen torvimaisen kehälehden ympäröimiä, ja tämä lehti on vahapintainen. Kukan hajun houkuttelemat hyönteiset laskeutuvat lehdelle, jonka liukasta pintaa pitkin ne putoavat pohjalla olevaan pullistumaan. Luottipinnat ovat siellä valmiina ottamaan vastaan hyönteisten mukanaan tuoman siitepölyn, ja näin tapahtuu pölytys. Mutta sukaset ja vahapintaiset seinämät pitävät hyönteisiä kukan vankeina vielä kolme päivää. Sinä aikana kukan oma siitepöly valmistuu ja tarttuu hyönteisiin. Vasta silloin sukaset kuihtuvat ja vahapintainen kehälehti taipuu, kunnes se on vaakasuorassa. Hyönteiset poistuvat kukasta uuden siitepölykuorman kanssa ja lentävät johonkin toiseen piippuköynnökseen pölyttämään sen. Hyönteiset eivät ole lainkaan pahoillaan kolmen päivän vierailustaan, sillä ne voivat sen aikana herkutella niitä varten varastoidulla medellä. Onko tämä kaikki ilmaantunut sattumalta? Vai onko sen takana järkevä suunnitelma?

16. Miten eräät kämmekkäkasvit huolehtivat pölytyksestään?

¹⁶ Eräillä kämmekkäkasveihin kuuluvilla orhoilla (Ophrys) on teriössään naaraspistiäisen kuva, jossa on myös silmät, tuntosarvet ja siivet. Se jopa erittää paritteluvalmiin naaraan tuoksua. Kun koiras yrittää paritella kukan kanssa, se suorittaakin ainoastaan pölytyksen. Eräs toinen kämmekkäkasvi (Coryanthes) antaa metensä käydä, ja kun mehiläinen sitä nautittuaan alkaa horjahdella, se luiskahtaa nestettä sisältävään suppiloon, josta se pääsee pois ainoastaan luikertelemalla hedesauvan ali, joka sirottelee sen päälle siitepölyä.

Luonnon ”tehtaat”

17. Miten lehdet ja juuret ovat yhteistyössä taatakseen kasvien ravinnonsaannin?

¹⁷ Kasvien vihreät lehdet ruokkivat maailman joko suoraan tai epäsuorasti. Ne eivät kuitenkaan voi toimii ilman juuriston apua. Miljoonat pienet juurenhaarat tunkeutuvat maaperään. Jokaista juurenkärkeä suojaa juurenhuntu, jonka solut erittävät runsaasti limaa. Limaisen juurenhunnun takana kasvavat juurikarvat imevät vettä ja kivennäisaineita, jotka kulkeutuvat johtosolukon pienen pieniä  kanavia pitkin lehtiin. Lehdissä muodostuu tärkkelystä ja aminohappoja, ja nämä ravinteet lähetetään kaikkialle puuhun ja sen juuriin.

18. a) Miten vesi pääsee juurista lehtiin, ja mikä osoittaa tämän järjestelmän olevan enemmän kuin tarkoitustaan vastaava? b) Mitä on haihtuminen, ja miten se vaikuttaa veden kiertokulkuun?

¹⁸ Puiden ja muiden kasvien kiertojärjestelmät ovat eräissä suhteissa niin hämmästyttäviä, että monet tiedemiehet pitävät niitä lähes ihmeinä. Ensinnäkin, miten vesi saadaan pumputuksi maasta 50–100 metrin korkeuteen? Niin sanottu juuripaine panee sen liikkeelle, mutta varressa on toisen mekanismin vuoro. Vesimolekyylit pysyvät toisissaan kiinni koheesion avulla. Kun lehdistä haihtuu vettä, sitä työntyy samanaikaisesti koheesion ansiosta ylöspäin yhtenäisinä ohuina patsaina, jotka ulottuvat juurista lehtiin ja etenevät jopa 60 metriä tunnissa. On arvioitu, että tämä järjestelmä pystyisi nostamaan vettä noin kolme kilometriä korkeaan puuhun! Kun ylimääräinen vesi poistuu puusta lehtien kautta haihtumalla, miljardit vesitonnit palaavat ilmakehään pudotakseen jälleen maahan sateena. Eikö olekin erinomainen esimerkki suunnittelusta?

19. Minkä tärkeän tehtävän eräät juuret ja bakteerit suorittavat yhdessä?

¹⁹ Eikä siinä kaikki. Lehdet tarvitsevat maaperästä nitraatteja tai nitriittejä voidakseen valmistaa elintärkeitä aminohappoja. Jonkin verran näitä aineita joutuu maaperään salamoinnin ja eräitten vapaana elävien bakteereiden välityksellä. Myös palkokasvit, kuten herne, apila, pavut ja sinimailanen, muodostavat riittävästi typpiyhdisteitä. Eräät bakteerit elävät niiden juurista, juuret antavat bakteereille hiilihydraatteja, ja bakteerit puolestaan muuttavat eli sitovat maaperän typpeä käyttökelpoisiksi nitraateiksi ja nitriiteiksi. Näin ne sitovat yhden hehtaarin alalla noin 100–200 kiloa typpeä vuosittain.

20. a) Mitä yhteyttäminen on, missä se tapahtuu, ja mitä voidaan sanoa tämän tapahtumasarjan ymmärtämisestä? b) Mikä on erään biologin näkemys siitä? c) Mitä nimitystä kasveista voidaan käyttää, missä suhteissa ne ovat vertaansa vailla, ja mitkä kysymykset ovat paikallaan?

²⁰ Tässäkään ei vielä ole kaikki. Vihreät lehdet valmistavat ilman hiilidioksidista ja juurien kautta saamastaan vedestä auringon energian avulla sokeria, jolloin samalla vapautuu happea. Tätä tapahtumasarjaa sanotaan fotosynteesiksi  eli valon avulla tapahtuvaksi yhteyttämiseksi, ja se tapahtuu solun viherhiukkasissa, jotka ovat niin pieniä, että niitä mahtuisi 400000 kappaletta tämän virkkeen lopussa olevaan pisteeseen. Tiedemiehet eivät täysin käsitä tätä tapahtumasarjaa. ”Fotosynteesiin liittyy noin seitsemänkymmentä erillistä kemiallista reaktiota”, sanoo  muuan biologi. ”Se on todella ihmeellinen tapahtuma.”¹² Kasveja on sanottu luonnon ”tehtaiksi”, ja ne ovatkin kauniita ja hiljaisia tuotantolaitoksia, jotka eivät saastuta, jotka tuottavat happea, pitävät yllä veden kiertokulkua ja ravitsevat maailman. Ilmaantuivatko ne pelkästään sattumalta? Onko se tosiaankaan uskottavaa?

21, 22. a) Mitä kaksi kuuluisaa tiedemiestä sanoi luonnossa ilmenevästä älystä? b) Mitä Raamattu toteaa siitä?

²¹ Joidenkuiden maailman kuuluisimpien tiedemiesten mielestä sitä on vaikea uskoa. He näkevät luonnossa osoituksia älystä. Ja vaikka Nobelin palkinnon saanut fyysikko Robert A. Millikan uskookin evoluutioon, hän sanoi eräässä Yhdysvaltain fyysikkoseuran kokouksessa: ”On olemassa Jumala, joka muovaa loppumme – –. Puhtaasti materialistinen filosofia on minusta älyttömyyden huippu. Kaikkina aikoina viisaat ihmiset ovat aina nähneet niin paljon, että se on herättänyt heissä ainakin kunnioitusta.” Hän lainasi puheessaan Albert Einsteinin kuuluisia sanoja, joiden mukaan Einstein sanoi ’yrittävänsä nöyrästi käsittää edes äärettömän pienen osan luonnossa ilmenevästä älystä’.¹³

²² Todisteita suunnittelusta on kaikkialla ympärillämme luonnon loputtomassa vaihtelussa ja hämmästyttävässä monimutkaisuudessa, ja ne viittaavat korkeampaan älyyn. Tämä johtopäätös esitetään myös Raamatussa. Siinä suunnittelu luetaan Luojan ansioksi, jonka ”näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa”. – Roomalaisille 1:20.

23. Minkä perustellun päätelmän psalmista esittää?

²³ Koska ympärillämme oleva elämä tarjoaa niin runsaasti todisteita suunnittelusta, näyttää siltä, että sen lukeminen sokean sattuman ansioksi ’ei ole puolustettavissa’. Ei siis varmasti ole ollenkaan kohtuutonta, että psalmista antaa siitä kunnian älylliselle Luojalle kirjoittaessaan: ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.” – Psalmit 104:24, 25.

[Tutkistelukysymykset]

[Huomioteksti s. 151]

”Fotosynteesiin liittyy noin seitsemänkymmentä erillistä kemiallista reaktiota. Se on todella ihmeellinen tapahtuma”

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 148, 149]

Siemenillä on keinonsa

Kypsien siementen leviäminen

Siemenillä on erilaisia nerokkaita leviämiskeinoja. Orkidean siemenet ovat niin kevyitä, että ne leijailevat tiehensä pölyn tavoin. Voikukan siemenillä on varusteinaan laskuvarjot. Vaahteran siemenillä on siivet, ja ne lentää lepattavat kuin perhoset. Eräät vesikasvit varustavat siemenensä ilmatäytteisillä kellukkeilla, joiden varassa ne purjehtivat matkoihinsa.

Eräillä kasveilla on palkoja, jotka auki napsahtaessaan linkoavat siemenet ilmoille. Taikapähkinän (Hamamelis) liukkaat siemenet joutuvat ensin puristuksiin, minkä jälkeen ne sinkoutuvat hedelmästä kuin vesimelonin siemenet, joita lapset sinkauttelevat peukalon ja etusormen välistä. Ruiskukurkku käyttää tässä hyväkseen hydrauliikkaa. Hedelmän kasvaessa sen kuori paksunee sisäänpäin, jolloin sisällä olevan nesteen paine kohoaa, ja kun siemenet sitten ovat kypsiä, paine on niin suuri, että se lennättää hedelmän irti kannasta kuin korkin pullosta, ja siemenet ponkaisevat ilmoille.

[Kuvat]

Voikukka

Vaahtera

Ruiskukurkku

Sadetta mittaavat siemenet

Joidenkin yksivuotisten aavikkokasvien siemenet kieltäytyvät itämästä, ennen kuin on satanut vähintään kymmenen millimetriä. Ne näyttävät myös tietävän, mistä suunnasta vesi tulee – jos vesi tulee sateena, ne itävät, mutta jos se nousee maasta, ne eivät idä. Maassa on suoloja, jotka estävät siemeniä itämästä. Näiden suolojen liuottamiseen tarvitaan sadetta. Maasta nouseva vesi ei voi liuottaa niitä.

Jos nämä yksivuotiset aavikkokasvit alkaisivat kasvaa kevyen sadekuuron jälkeen, ne kuolisivat. Vain runsas sade tekee maaperän riittävän kosteaksi, jotta kasvit voivat selviytyä myöhemmin kuivista kausista. Niinpä ne odottavat sitä. Sattuman vai suunnittelun aikaansaannos?

 Jättiläinen pikkupaketissa

Yksi pienimmistä siemenistä on sullonut sisäänsä maapallon suurimman eliön: mammuttipetäjän. Se voi kasvaa yli 90 metrin korkuiseksi, ja runsaan metrin korkeudella maanpinnasta sen läpimitta voi olla 10 metriä. Yhdessä mammuttipetäjässä saattaa olla niin paljon puuta, että siitä voitaisiin rakentaa 50 kuusihuoneista taloa. Sen 60 senttimetrin paksuinen kaarna sisältää parkkihappoa, joka karkottaa hyönteiset, ja huokoisen ja kuituisen rakenteensa ansiosta se on lähes yhtä tulenkestävää kuin asbesti. Sen juuret levittäytyvät 1–1,5 hehtaarin alueelle, ja se voi elää yli 3000 vuotta.

Siemenet, joita mammuttipetäjä sirottelee maahan miljoonittain, eivät kuitenkaan ole juuri sen suurempia kuin nuppineulanpää, jolla on pikkuriikkiset siivet. Seisoessaan mammuttipetäjän juurella ja katsoessaan ylöspäin mitättömän pieni ihminen voi vain tuntea syvää kunnioitusta sen mahtavuutta kohtaan. Onko järkevää uskoa, että tämä mahtava jättiläinen ja se pikkuriikkinen siemen, johon se kätkeytyy, eivät ole suunnittelun tulosta?

[Tekstiruutu/Kuvat s. 150]

Laulun mestareita

Taiturimatkijalintu on kuuluisa matkija. Yksi niistä jäljitteli kerran tunnin aikana 55 muuta lintua. Taiturimatkijalintu kuitenkin lumoaa kuulijansa ennen muuta omaperäisillä sointuvuodatuksillaan. Ne menevät toki paljon pidemmälle kuin muutamat yksinkertaiset sävelet, joita tarvittaisiin reviirin puolustamiseen. Laulavatko ne siis omaksi ilokseen – ja meidän iloksemme?

Laulupeukaloiset, jotka asustavat Etelä-Amerikassa, ovat yhtä ihmeellisiä. Lintupariskunta laulaa duettoja muiden tropiikissa elävien lintuparien tapaan. Niiden esitykset ovat ainutlaatuisia, ja muuan käsikirja sanookin niistä: ”Naaras ja uros laulavat joko samoja lauluja yhdessä, eri lauluja tai saman laulun eri osia vuorotellen; niiden ajoitus saattaa olla niin tarkka, että kuulostaa siltä kuin koko laulun esittäisi vain yksi lintu.”^a Peukaloispariskunnan viestinnästä viriää pehmeitä musiikillisia vuoropuheluita, jotka ovat todella kaunista kuultavaa. Voivatko ne olla pelkän sattuman tuotetta?

[Kuvat s. 142]

Tällä on ollut tekijänsä

Mutta tälläkö ei?

[Kuvat s. 143]

Erilaisia mikroskooppisten kasvien lasikuoria

Piileviä

[Kuvat s. 144]

Mikroskooppisten säde-eläinten lasisia tukirankoja

Venuksenkukkakori

[Kuva s. 145]

Monilla kukilla on omat kuviointinsa, jotka ohjaavat hyönteiset mesikätköille

[Kuvat s. 146]

Eräät kukat sieppaavat liukkailla suojuslehdillään hyönteisiä suorittamaan pölytystä

Miksi tämä kämmekkäkasvi muistuttaa naaraspistiäistä?

[Kuva s. 147]

On arvioitu, että vesimolekyylien välinen koheesio pystyisi nostamaan vettä kolme kilometriä korkeaan puuhun!