Mitä olivat ”apinaihmiset”?
7. luku
Mitä olivat ”apinaihmiset”?
1, 2. Mitkä olivat kehitysteorian mukaan esi-isiämme?
VUOSIEN kuluessa on julkaistu uutisia, joiden mukaan päivänvaloon on putkahtanut apinankaltaisten ihmisten kivettyneitä jäännöksiä. Tieteellinen kirjallisuus on tulvillaan kuvia, joita taiteilijat ovat laatineet noista olennoista. Ovatko ne eläimen ja ihmisen välimuotoja? Ovatko ”apinaihmiset” esi-isiämme? Kehitysteoriaa kannattavat tiedemiehet väittävät niiden olevan. Sen vuoksi saamme usein lukea samantapaista kuin oli eräässä tiedelehdessä julkaistun artikkelin otsikossa. Tuo otsikko kuului: ”Miten apinasta tuli ihminen.”1
2 Jotkut kehitysopin kannattajat eivät tosin ole sitä mieltä, että näitä ihmisen teoreettisia esi-isiä olisi syytä sanoa ”apinoiksi”. Mutta kaikki heidän kollegansa eivät ole niin tarkkoja.2 Stephen Jay Gould sanoo: ”Ihmiset – – kehittyivät apinankaltaisista esi-isistä.”3 Ja George Gaylord Simpson toteaa: ”Jokainen yhteisen esi-isämme nähnyt nimittäisi sitä varmasti apinaksi tavallisessa kielenkäytössä. Koska tavanomainen käytäntö määrittelee ihmisen esi-isät apinoiksi, ne olivat apinoita.”4
3. Miksi fossiilistoa pidetään tärkeänä määriteltäessä ihmisen esi-isiä?
3 Miksi fossiilisto on niin tärkeä pyrittäessä todistamaan ihmissuvun apinan kaltaisten esi-isien olemassaoloa? Koska nykyisestä eliöstöstä ei löydy mitään tukea tuolle ajatukselle. Kuten kuudennessa luvussa osoitettiin, ihmisten ja kaikkien nykyään elävien eläinten, myös apinoiden, välillä on ammottava aukko. Koska nykyisestä eliöstöstä ei löydy ihmisiä ja apinoita yhdistävää rengasta, sen toivottiin löytyvän fossiilistosta.
4. Miksi elävien ”apinaihmisten” puuttuminen on kehitysopin kannalta varsin outoa?
4 Kehitysopin kannalta on varsin outoa, että ihmisten ja ihmisapinoiden välillä on nykyään aivan ilmiselvä aukko. Kehitysteorian mukaan eläinten piti kehityksen portaita edetessään tulla entistä elinkelpoisemmiksi. Miksi sitten ihmisapinoiden heimo ”heikompana” on yhä olemassa, mutta ainuttakaan otaksuttua välimuotoa ei ole enää hengissä, vaikka niitä pidettiin pidemmälle kehittyneinä? Me näemme nykyään simpansseja, gorilloita ja orankeja, mutta emme lainkaan ”apinaihmisiä”. Onko todennäköistä, että jokainen uudempi ja oletettavasti kehittyneempi ”rengas” apinankaltaisten luontokappaleiden ja nykyihmisen välillä olisi kuollut sukupuuttoon, mutta alemmat apinat olisivat säilyneet?
Kuinka paljon todisteita fossiilit tarjoavat?
5. Millaisen vaikutelman ihmisen kehityksestä esitetyt kertomukset jättävät sitä tukevista fossiileista?
5 Luonnontieteellisen kirjallisuuden ja museoiden sekä televisio-ohjelmien perusteella näyttäisi olevan runsaasti todisteita siitä, että ihminen on kehittynyt apinankaltaisista luontokappaleista. Onko asia niin? Millaisia fossiilitodisteet olivat esimerkiksi Darwinin päivinä? Olivatko ne niin selviä, että ne rohkaisivat häntä laatimaan teoriansa?
6. a) Perustuivatko aiemmat teoriat ihmisen kehityksestä fossiilitodisteille? b) Miksi kehitysteoria sai kannatusta, vaikka todisteet eivät olleetkaan aukottomia?
6 Professori Paavo Voipio toteaa kirjassa Luonnontieteellisen tutkimuksen historiaa, että 1800-luvun lopulla polveutumista koskeviin ”päätelmiin tultiin ihmisen kohdalta kokonaan neozoologisen eli nykyisin elävien muotojen vertailun perusteella”.5 Lehti Bulletin of the Atomic Scientists kertoo: ”Ensimmäiset ihmisen kehityksestä luodut teoriat ovat oikeastaan sangen outoja, kun niitä tarkastelee lähemmin. David Pilbeam on kuvaillut noita alkuaikojen teorioita ’fossiilittomiksi’. Toisin sanoen ihmisen kehityksestä oli laadittu teorioita, joiden olisi luullut vaativan tuekseen fossiilitodisteita, mutta todellisuudessa fossiileja oli joko niin vähän, etteivät ne vaikuttaneet teoriaan millään tavoin, tai sitten fossiileja ei ollut lainkaan. Ihmisten lähimmiksi sukulaisiksi arveltujen eläinten ja ensimmäisten löydettyjen ihmisfossiilien välillä ei siis ollut muuta yhteyttä kuin 1800-luvun tiedemiesten mielikuvitus.” Tämä tiedejulkaisu osoittaa syyn siihen: ”Ihmiset halusivat uskoa evoluutioon, ihmisen kehittymiseen, ja tämä vaikutti heidän työnsä tuloksiin.”6
7–9. Kuinka paljon ihmisen kehityksestä on nykyään fossiilitodisteita?
7 Kuinka paljon fossiilitodisteita ”apinaihmisistä” on nyt yli sata vuotta jatkuneiden etsintöjen jälkeen? Richard Leakey toteaa: ”Tällä kentällä työskentelevillä on niin vähän todisteita, joihin he voivat perustaa päätelmässä, että heidän täytyy usein muuttaa johtopäätöksiään.”7 New Scientist -lehti puolestaan kirjoittaa: ”Sen todistusaineiston määrän perusteella, johon ihmisen fossiilien tutkimus perustuu, se tuskin ansaitsee muuta kuin paleontologian tai antropologian alahaaran aseman. – – kokoelma on ärsyttävän epätäydellinen ja itse näytteet usein sangen hajanaisia ja toisarvoisia.”8
8 Myös kirjassa Ihmisen synty myönnetään: ”Siirtyessämme evoluution tiellä yhä lähemmäs ihmisiä muuttuu etenemisemme selvästikin epävarmemmaksi, ja jälleen on syynä fossiiliaineiston niukkuus.”9 Eräässä tiedelehdessä lisätään: ”Pääasialliset tieteelliset todisteet koostuvat surkean pienestä rivistä luita, joiden perusteella ihmisten kehityshistoria pitäisi selvittää. Muuan antropologi on verrannut tätä tehtävää siihen, että Tolstoin Sodan ja rauhan juoni pantaisiin uudelleen kokoon poimimalla teoksesta umpimähkään 13 sivua.”10
9 Miten niukalti ”apinaihmisten” fossiileja sitten oikeastaan on? Panepa merkille seuraavat lausunnot. Newsweek-aikakauslehti: ”’Kaikki fossiilit voitaisiin panna yhdelle kirjoituspöydälle’, sanoo Elwyn Simons Duke-yliopistosta.”11 New York Times -sanomalehti: ”Ihmisen esi-isien tunnetut fossiiliset jäännökset mahtuisivat biljardipöydälle. Tällaiselta korokkeelta on surkeaa tähyillä viimeisten vuosimiljoonien utuihin.”12 Science Digest -lehti: ”On huomionarvoinen tosiasia, että kaikki aineelliset todisteet ihmisen kehityksestä voidaan vieläkin sijoittaa väljästi yhteen ainoaan ruumisarkkuun. – – Esimerkiksi nykyiset ihmisapinat näyttävät ilmaantuneen tyhjästä. Niillä ei ole menneisyyttä, eikä fossiilisto kerro niistä mitään. Ja nykyihmisen – pystyssä kävelevän, karvattoman, työkaluja valmistavan, isoaivoisen olennon – todellinen alkuperä on, mikäli olemme rehellisiä itsellemme, aivan yhtä suuri salaisuus.”13
10. Mitä todisteet osoittavat nykyihmisen ilmaantumisesta?
10 Nykyihmiset, joilla on kyky tehdä johtopäätöksiä, suunnitella, keksiä, tukeutua aiemmin hankittuun tietoon ja käyttää monimutkaisia kieliä, ilmaantuvat fossiilistoon äkisti. Gould huomauttaa kirjassaan The Mismeasure of Man: ”Meillä ei ole mitään todisteita siitä, että aivojen koossa tai rakenteessa olisi tapahtunut biologisia muutoksia sen jälkeen, kun Homo sapiens ilmaantui fossiilistoon noin viisikymmentätuhatta vuotta sitten.”14 Niinpä kirjassa The Universe Within kysytäänkin: ”Mikä sai evoluution – – tuottamaan ikään kuin yhdessä yössä nykyihmiset, joilla on pitkälle erikoistuneet aivot?”15 Kehitysoppi ei pysty vastaamaan tähän, mutta voisiko vastaus piillä erittäin monimutkaisen ja erilaisen olennon luomisessa?
Missä ovat ”renkaat”?
11. Minkä myönnetään olevan ”sääntö” fossiilistossa?
11 Eivätkö tiedemiehet ole kuitenkin löytäneet tarvittavia ”renkaita”, jotka yhdistävät apinamaiset eläimet ihmiseen? Eivät sen mukaan mitä todisteet kertovat. Science Digest -lehti kertoo, että ”ei ole löydetty sellaista puuttuvaa rengasta, joka selittäisi nykyihmisen verraten äkillisen ilmaantumisen”.16 Newsweek-aikakauslehti huomautti: ”Ihmisen ja apinoiden välinen puuttuva rengas – – on pelkästään kiehtovin [rengas] kokonaisessa mielikuvitusolentojen hierarkiassa. Puuttuvat renkaat ovat fossiilistossa sääntö.”17
12. Mihin renkaiden puuttuminen on johtanut?
12 Koska yhdistäviä renkaita ei ole, on täytynyt kyhätä ”mielikuvitusolentoja” mitättömän pienen todistusaineiston perusteella ja uskotella sitten, että ne ovat todella olleet olemassa. Se selittää, miksi seuraavanlainen, eräässä tiedelehdessä mainittu ristiriitaisuus on päässyt syntymään: ”Ihmiset kehittyivät asteittain apinankaltaisista esi-isistään eivätkä suinkaan hyppäyksittäin muodosta toiseen, kuten jotkut tiedemiehet väittävät. – – Mutta toiset antropologit, jotka ovat työskennelleet paljolti samojen tietojen pohjalta, ovat kuulemma päätyneet täysin vastakkaiseen käsitykseen.”18
13. Mitä on tapahtunut sen vuoksi, ettei ”puuttuvia renkaita” ole pystytty löytämään?
13 Tämän pohjalta voimme paremmin ymmärtää arvostetun anatomin Solly Zuckermanin huomautuksen, jonka hän teki kirjoittaessaan erään englantilaisen lääkäriseuran lehdessä: ”Jo sananparreksi muuttuneen ’puuttuvan renkaan’, tuon erään anatomien ja biologien kuolemattoman lahkon toiveitten täyttymyksen, etsiminen ihmisen evoluutiosta suo teorioiden ja myyttien kukoistaa nykyään yhtä huolettomasti kuin 50 vuotta sitten ja sitä ennenkin.”19 Hän toteaa, että tosiasiat jätettiin aivan liian usein huomioon ottamatta, ja sen sijaan puolustettiin kulloinkin suosittuja näkemyksiä, vaikka todisteet olisivatkin osoittaneet aivan toista.
Ihmisen ”sukupuu”
14, 15. Miten todisteet ovat vaikuttaneet ihmisen kehitysopilliseen ”sukupuuhun”?
14 Sen vuoksi ”sukupuu”, joka usein piirretään kuvaamaan ihmisen väitettyä kehittymistä alemmista eläimistä, muuttuu jatkuvasti. Richard Leakey esimerkiksi on sanonut, että muuan jonkin aikaa sitten tehty fossiililöytö ”romuttaa käsityksen, jonka mukaan kaikki alkuaikojen fossiilit voidaan laittaa kehitysopillisten muutosten mukaiseen peräkkäisjärjestykseen”.20 Ja eräässä tuosta löydöstä kertovassa sanomalehtikirjoituksessa sanottiin: ”Joka ainoa antropologian kirja, jokainen ihmisen evoluutiota käsittelevä artikkeli, jokainen ihmisen sukupuusta tehty piirros joutaa paperikoriin. Ne ovat todennäköisesti vääriä.”21
15 Ihmisen teoreettinen sukupuu on nyt ikävän näköinen, kun siitä on raksittu pois aiemmin hyväksyttyjä ”renkaita”. Erään New York Timesin pääkirjoituksen mukaan evoluutiotutkimus ”jättää siinä määrin tilaa arvailuille, että teoriat ihmisen alkuperästä ovat omiaan kertomaan enemmän niiden laatijasta kuin niiden aiheesta. – – Jonkin uuden kallon löytäjä näyttää usein piirtävän ihmisen sukupuun uudelleen siten, että hänen löytönsä on päähaarassa, joka johtaa ihmiseen, ja kaikkien muiden kallot ovat sivuhaaroissa, jotka eivät johda minnekään.”22
16. Miksi kaksi tiedemiestä jätti kehitysopillisen sukupuun pois kirjastaan?
16 Eräässä Discover-aikakauslehden kirja-arvostelussa mainitaan, etteivät kaksi kehitysopin kannattajaa, Niles Eldredge ja Ian Tattersall, olleet liittäneet teokseensa (The Myths of Human Evolution) minkäänlaista kehitysopillista sukupuuta. Mistä se johtui? Todettuaan ensin sen, että ”renkaista, joista ihmisen esi-isien joukko koostuu, voidaan esittää pelkkiä arvailuja”, lehti jatkaa: ”Eldredge ja Tattersall väittävät, että ihminen etsii esi-isiään turhaan. – – He väittävät, että jos todisteet olisivat olemassa, niin ’voitaisiin luottavaisesti odottaa, että sitä mukaa kuin uusia hominidien [ihmissuvun edustajien] fossiileja löydetään, ihmisen kehityshistoria tulisi selvemmäksi. Sen sijaan on tapahtunut juuri päinvastoin.’”
17, 18. a) Miten se, mitä jotkut kehitysopin kannattajat pitävät ’kadonneena’, voidaan ”löytää”? b) Miten fossiilisto vahvistaa tämän?
17 Lopuksi Discover-lehti toteaa: ”Ihminen ja kaikki muut elolliset jäävät lajeina eräänlaisiksi orvoiksi niiden vanhempien kadotessa historian hämärään.”23 Saattaa olla, että ne ’katoavat’ kehitysopin näkökulmasta katsottuna. Mutta eikö luomiskertomuksessa esitetty vaihtoehto olekin ”löytänyt” vanhempamme sellaisina kuin he todellisuudessa esiintyvät fossiilistossa – samanlaisina ihmisinä kuin mekin?
18 Fossiilisto osoittaa, että ihmisapinat ja ihmiset ovat saaneet alkunsa erillään toisistaan. Sen vuoksi fossiilisto ei tarjoa mitään todisteita renkaista, jotka yhdistäisivät ihmisen apinankaltaisiin eläimiin. Noita renkaita ei ole todellisuudessa koskaan ollutkaan.
Miltä ne näyttivät?
19, 20. Mihin ”apinaihmisiä” esittävät piirrokset pohjautuvat?
19 Jos ihmisen esi-isät eivät olleet apinankaltaisia, niin miksi tieteellisissä julkaisuissa ja museoissa eri puolilla maailmaa on niin runsaasti ”apinaihmisiä” esittäviä kuvia ja jäljennöksiä? Mihin ne pohjautuvat? Kirja The Biology of Race vastaa tähän kysymykseen: ”Tällaisiin rekonstruktioihin on täytynyt lisätä liha ja karvoitus turvautumalla mielikuvitukseen.” Kirja jatkaa: ”Me emme tiedä kerrassaan mitään esihistoriallisten ihmisten ihonväristä, karvoituksen väristä, muodosta ja jakautumisesta, kasvonpiirteistä ja kasvojen ilmeistä.”24
20 Lisäksi eräässä tiedelehdessä todettiin: ”Valtaosa taiteilijoiden näkemyksistä perustuu pikemminkin mielikuvitukseen kuin todistusaineistoon. – – Taiteilijoiden täytyy luoda jotakin apinan ja ihmisen väliin sijoittuvaa; mitä vanhempi näytteen sanotaan olevan, sitä apinamaisemmaksi he sen tekevät.”25 Fossiilien etsijä Donald Johanson myönsi: ”Kukaan ei tiedä, millaiselta yksikään sukupuuttoon kuollut hominidi on näyttänyt.”26
21. Mitä ”apinaihmisiä” esittävät kuvat itse asiassa ovat?
21 Eräässä toisessa tiedelehdessä kerrottiinkin, ettei ole olemassa ”niin paljon fossiiliaineiston tarjoamia todisteita, että teoriointimme voitaisiin irrottaa mielikuvitusmaailmasta”.27 ”Apinaihmisiä” esittävät kuvat ovat, kuten muuan kehitysopin kannattaja myöntää, ”suurimmaksi osaksi pelkkiä kuvitelmia – – silkkaa kekseliäisyyttä”.28 Niinpä Ivar Lissner toteaa kirjassaan Aber Gott war da: ”Me opimme vähitellen ymmärtämään, että alkukantaiset ihmiset eivät välttämättä ole raakalaisia, ja meidän täytyy samalla tavalla oppia käsittämään, että jääkauden aikaiset alkuihmiset eivät olleet järjettömiä luontokappaleita, eivät puoliapinoita eivätkä kretiinejä. Kaikki yritykset Neandertalin tai Pekingin ihmisen rekonstruoimiseksi ovat siksi sanoin kuvaamattoman typeriä.”29
22. Millä tavoin monia kehitysopin kannattajia on petetty?
22 Koska tiedemiehet ovat halunneet innokkaasti todisteita ”apinaihmisistä”, joitakuita heistä on hämätty suoranaisella petoksella, jollainen oli esimerkiksi vuonna 1912 esitelty Piltdownin ihminen. Noin 40 vuotta suurin osa evoluutiontutkijoista piti sitä aitona. Huijaus tuli lopulta ilmi vuonna 1953, jolloin nykyaikaiset tutkimusmenetelmät paljastivat, että kyseessä oli yhdistelmä ihmisen ja apinan luita, jotka oli keinotekoisesti saatu näyttämään todellista vanhemmilta. Toisen kerran taas eräästä apinamaisesta ”puuttuvasta renkaasta” tehtiin piirros, jonka sanomalehdet sitten julkaisivat. Myöhemmin kuitenkin tunnustettiin, että ”todistusaineistona” oli ollut vain yksi hammas, joka oli kuulunut eräälle sukupuuttoon kuolleelle sikaeläimelle.30
Mitä ne olivat?
23. Mitä jotkin fossiilit, joiden oli oletettu olevan ihmisen esi-isiä, todellisuudessa olivat?
23 Jos ”apinaihmisten” rekonstruktiot eivät ole sitä miksi niitä väitetään, niin mitä olivat ne muinaiset luontokappaleet, joiden kivettyneitä luita on löydetty? Yksi näistä ensimmäisistä nisäkkäistä, joiden väitetään olevan ihmiseen johtavalla kehityslinjalla, on pieni jyrsijää muistuttava eläin, jonka sanotaan eläneen noin 70 miljoonaa vuotta sitten. Kirjassaan Lucy: The Beginnings of Humankind Donald Johanson ja Maitland Edey kirjoittavat: ”Ne olivat suurin piirtein oravan kokoisia ja muotoisia nelijalkaisia hyönteissyöjiä.”31 Richard Leakey sanoi tuota nisäkästä ”rottamaiseksi kädelliseksi”.32 Mutta onko mitään pitäviä todisteita siitä, että nämä pienet eläimet olivat ihmisen esivanhempia? Ei ole, vaan tarjolla on ainoastaan lennokkaita teorioita. Mitkään välimuodot eivät ole koskaan yhdistäneet niitä mihinkään muuhun kuin niihin mitä ne olivat, nimittäin pieniin, jyrsijän kaltaisiin nisäkkäisiin.
24. Mitä ongelmia herää, kun yritetään sijoittaa Aegyptopithecus ihmisen esi-isien joukkoon?
24 Seuraavana yleisesti hyväksytyssä luettelossa ovat, tosin tunnustetusti 40 miljoonan vuoden levyisen aukon jälkeen, Egyptistä löydetyt fossiilit, joille on annettu nimi Aegyptopithecus eli Egyptin apina. Tämän luontokappaleen sanotaan eläneen noin 30 miljoonaa vuotta sitten. Sanoma- ja aikakauslehdet sekä kirjat ovat esittäneet kuvia tästä pienestä olennosta esimerkiksi seuraavanlaisten otsikoiden tai tekstien kanssa: ”Esi-isämme oli marakatin kaltainen otus.” (Time)33 ”Marakattia muistuttava afrikkalainen kädellinen nimetty ihmisen ja ihmisapinoiden yhteiseksi esi-isäksi.” (New York Times)34 ”Aegyptopithecus on siis meidän ja nykyisin elävien ihmisapinoiden yhteinen esi-isä.” (Ihmisen synty)35 Mutta missä ovat sen ja sitä edeltäneen jyrsijän väliset renkaat? Missä ovat renkaat, jotka yhdistävät sen sitä kehityksen ketjussa seuraamaan asetettuihin eliöihin? Ainuttakaan tällaista rengasta ei ole löydetty.
”Apinaihmisten” nousu ja tuho
25, 26. a) Mitä Ramapithecuksesta väitettiin? b) Millaisen fossiiliaineiston perusteella se rekonstruoitiin ”apinaihmisen” näköiseksi?
25 Erään ammottavan suureksi myönnetyn fossiilistossa olevan aukon takaa tapaamme toisen fossiloituneen olennon, jota väitettiin ensimmäiseksi ihmisenkaltaiseksi apinaksi. Sen sanottiin eläneen noin 14 miljoonaa vuotta sitten, ja sille annettiin nimi Ramapithecus eli Raman apina (Rama oli Intian taruruhtinaita). Sen fossiileja löydettiin Intiasta noin 50 vuotta sitten. Näiden fossiilien perusteella rakennettiin apinamainen otus, joka seisoi pystyssä kahdella jalalla. Kirja Ihmisen synty toteaa siitä: ”Ainakin tällä hetkellä [se] näyttää olevan ihmissuvun eli hominidien ensimmäinen edustaja.”36
26 Millaisen fossiiliaineiston perusteella tämä johtopäätös tehtiin? Sama teos huomauttaa: ”Ramapithecuksesta kertovat todisteet – – ovat melkoisen runsaat – jos kohta aineisto on ärsyttävän vähäinen absoluuttisesti tarkasteltuna: ylä- ja alaleuan kappaleita sekä kokoelma hampaita.”37 Ovatko nämä ”todisteet” sinun mielestäsi niin ”runsaat”, että niiden pohjalta voitiin rekonstruoida pystyssä kävelevä ”apinaihminen”, ihmisen esi-isä? Joka tapauksessa taiteilijat piirsivät tämän suurimmaksi osaksi olettamuksiin pohjaavan olennon ”apinaihmiseksi”, ja pian evoluutiota puoltava kirjallisuus oli täynnä sen kuvia, jotka oli tehty pelkästään leukaluun palasten ja hampaiden perusteella. Siitä huolimatta, kuten New York Times kertoi, se ”istui niin vankasti kuin suinkin mahdollista ihmisen kehityspuun juurella”.38
27. Mitä uudemmat todisteet ovat osoittaneet Ramapithecuksesta?
27 Tilanne on nyt kuitenkin muuttunut. Tuoreet ja täydellisemmät fossiililöydöt ovat paljastaneet, että Ramapithecus muistutti suuresti nykyisiä ihmisapinoita. Niinpä Suomen Kuvalehdessä lainataankin Leakeyn sanoja: ”Ramapithecus on ollut väärä johtolanka.”39 Samoilla linjoilla on myös tiedelehti New Scientist, jossa sanotaan: ”Ramapithecus ei ole voinut olla ihmiseen johtavan haaran ensimmäinen jäsen.”40 Näiden uusien tietojen johdosta Natural History -aikakausjulkaisussa kysyttiin: ”Miten Ramapithecus, – – [joka oli] rekonstruoitu pelkästään hampaiden ja leukaluiden perusteella – jonka lantiosta, raajojen luista ja kallosta ei tiedetty mitään – pääsi pujahtamaan tähän ihmistä kohti etenevään kulkueeseen?”41 On ilmeisesti tarvittu melkoisesti toiveajattelua pyrittäessä siihen, että nuo todisteet olisi saatu kertomaan sellaista, mitä ne eivät kerro.
28, 29. Mitä väitettiin Australopithecuksesta?
28 Esi-isiksemme luokiteltujen ”apinaihmisten” sarjassa on Ramapithecuksen jälkeen jälleen valtava aukko. Seuraavana on Australopithecus eli Etelän apina. Sen fossiileja löydettiin ensimmäisen kerran Afrikan eteläosista 1920-luvulla. Sillä oli pieni aivokoppa, joka muistutti apinan aivokoppaa, ja voimakas leukaluu, ja piirroksissa se on kuvattu kahdella raajalla käveleväksi, kumaraksi, karvaiseksi ja ihmisapinan näköiseksi. Sen sanottiin ilmaantuneen 3–4 miljoonaa vuotta sitten. Aikanaan lähes kaikki kehitysteorian kannattajat hyväksyivät sen ihmisen esi-isäksi.
29 Esimerkiksi kirjassa The Social Contract mainitaan: ”Paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki tämän alan pätevät tutkijat ovat nyt yksimielisiä siitä, että australopitekiinit – – ovat ihmisten varsinaisia esi-isiä.”42 New York Times selitti: ”Nimenomaan Australopithecus – – kehittyi lopulta Homo sapiensiksi eli nykyihmiseksi.”43 Ja Ruth Moore sanoi kirjassaan Man, Time, and Fossils: ”Kaikkien todisteitten mukaan ihmiset olivat viimein kohdanneet kauan tuntemattomina pysyneet varhaiset esi-isänsä.” Hän totesi painokkaasti: ”Oli yllin kyllin todisteita siitä, että – – puuttuva rengas oli viimeinkin löytynyt.”44
30, 31. Mitä myöhemmin löydetyt todisteet osoittavat Australopithecuksesta?
30 Mutta kun jonkin todisteet ovat todellisuudessa hatarat tai niitä ei ole lainkaan tai ne perustuvat suoranaiseen huijaukseen, niin ennemmin tai myöhemmin ne tehdään tyhjäksi. Näin on tapahtunut monien ”apinaihmisistä” menneisyydessä esitettyjen esimerkkien kohdalla.
31 Näin kävi myös Australopithecukselle. Perusteellisemmissa tutkimuksissa on paljastunut, että sen kallo ”erosi ihmisten kallosta muutenkin kuin pelkästään aivojen pienemmän tilavuuden suhteen”.45 Anatomi Zuckerman kirjoittaa: ”Kun ihmisen ja ihmisapinan kalloja verrataan toisiinsa, australopitekiinien kallo muistuttaa selvästi enemmän ihmisapinan kuin ihmisen kalloa. Päinvastaisen väittäminen olisi samaa kuin jos väitettäisiin, että musta on valkoista.”46 Hän sanoo myös: ”Löytömme eivät jätä juuri epäilystä siitä, että – – Australopithecus ei muistuta Homo sapiensia vaan nykyään eläviä marakatteja ja ihmisapinoita.”47 Myös Donald Johanson kirjoittaa: ”Australopitekiinit – – eivät olleet ihmisiä.”48 Richard Leakey pitää myös ”epätodennäköisenä että todelliset esi-isämme olisivat Australopithecusten kehitysopillisia jälkeläisiä”.49
32. Jos nuo olennot eläisivät vielä nykyään, niin miten niihin suhtauduttaisiin?
32 Jos australopitekiinejä löydettäisiin nykyään elävinä, ne pantaisiin eläintarhoihin muiden ihmisapinoiden seuraan. Kukaan ei sanoisi niitä ”apinaihmisiksi”. Sama pitää paikkansa muista niitä muistuttavista fossiloituneista ”serkuista”, esimerkiksi sirommasta australopitekiinityypistä, jolle annettiin nimi ”Lucy”. Robert Jastrow sanoo siitä: ”Nämä aivot eivät olleet absoluuttiselta kooltaan suuret; ne olivat kolmanneksen ihmisen aivojen koosta.”50 Ilmeisesti sekin oli yksinkertaisesti ”apina”. Tiedelehti New Scientist sanookin, että ”Lucyn” kallo muistutti ”hyvin paljon simpanssin kalloa”.51
33. Mikä fossiilityyppi on voinut olla ihminen tai eläin?
33 Eräästä fossiilityypistä käytetään nimitystä Homo erectus eli pysty ihminen. Aivojensa koon ja muodon puolesta se on alemmalla tasolla kuin nykyihminen. Lisäksi Encyclopædia Britannica huomauttaa, että sen ”toistaiseksi löydettyjä raajojen luita ei ole voitu erottaa Homo sapiensin luista”.52 On kuitenkin epäselvää, oliko se ihminen vai ei. Jos se oli, niin se oli ainoastaan jokin ihmissuvun haara, joka kuoli sukupuuttoon.
Ihminen
34. Miten käsitykset neandertalinihmisestä ovat muuttuneet?
34 Neandertalinihminen (joka on saanut nimensä ensimmäisten fossiilien löytöpaikan, Länsi-Saksassa sijaitsevan Neandertalin, mukaan) oli epäilemättä ihminen. Ensimmäisissä piirroksissa hänet esitettiin kumaraisena, tyhmän näköisenä, karvaisena ja apinamaisena. Nykyään kuitenkin tiedetään, että tämä virheellinen rekonstruktio perustui fossiloituneeseen luurankoon, jota sairaus oli pahoin runnellut. Sen jälkeen on löydetty monia neandertalinihmisen fossiileja, jotka vahvistavat, ettei hän poikennut paljoakaan nykyihmisestä. Kirjassaan Ice Fred Hoyle sanoo: ”Ei ole mitään todisteita siitä, että neandertalinihminen olisi ollut millään tavoin meitä alemmalla tasolla.”53 Niinpä neandertalinihmiset ovatkin alkaneet näyttää uudemmissa piirroksissa enemmän nykyihmisiltä.
35. Mitä olivat Cro-Magnonin ihmiset?
35 Tieteellisessä kirjallisuudessa törmää usein myös Cro-Magnonin ihmisen fossiileihin. Nimensä se on saanut samannimisestä Etelä-Ranskassa sijaitsevasta luolasta, josta sen luita ensi kerran löydettiin. Näitä näytteitä ”oli niin vaikea erottaa nykyajan vastaavista, että kaikkein epäilevimpienkin oli myönnettävä niiden olleen ihmisiä”, sanotaan kirjassa Lucy.54
36. Mitä tosiasiat osoittavat menneisyyden apinamaisista fossiileista ja ihmismäisistä fossiileista?
36 Todisteet osoittavat siis selvästi, että ”apinaihmisiin” uskominen on perusteetonta. Ihmisillä on sen sijaan kaikki siihen viittaavat tunnusmerkit, että heidät on luotu erikseen ja erilaisiksi kuin kaikki eläimet. Ihmiset lisääntyvät vain oman lajinsa mukaan. Näin on nykyään ja näin on ollut menneisyydessäkin. Kaikki apinamaiset olennot, jotka elivät menneisyydessä, olivat nimenomaan ihmisapinoita tai marakatteja eivätkä suinkaan ihmisiä. Fossiloituneet muinaisaikojen ihmiset, jotka eroavat vain hiukan nykyajan ihmisistä, ovat ainoastaan osoitus samanlaisesta ihmissuvun sisäisestä monimuotoisuudesta, jota näemme nykyäänkin monien erilaisten ihmisten eläessä rinnatusten. Ihmisten koko ja luuston rakenne voivat vaihdella, onhan esimerkiksi olemassa sekä pitkiä, kaksimetrisiä ihmisiä että lyhytkasvuisia ihmisiä, kääpiöitä. Silti he kuuluvat kaikki samaan ihmisen ”lajiin” eivätkä suinkaan mihinkään eläinlajiin.
Entä iänmääritykset?
37. Kuinka kauan Raamatun ajanlasku osoittaa maan päällä olleen ihmisiä?
37 Raamatun ajanlasku osoittaa, että ihmisen luomisesta on kulunut noin 6000 vuotta. Miksi sitten saamme usein lukea, että ihmisiksi luokitellut fossiilit olisivat paljon vanhempaa perua?
38. Osoittavatko sellaiset radioaktiiviseen hajoamiseen perustuvat iänmääritykset, jotka ovat ristiriidassa Raamatun ajanlaskun kanssa, että Raamattu on väärässä?
38 Ennen kuin päätellään Raamatun ajanlaskun olevan väärässä, on syytä ottaa huomioon, että jotkut tiedemiehet ovat arvostelleet kärkevästi radioaktiivisuuteen perustuvia iänmääritysmenetelmiä. Eräässä tiedelehdessä kerrottiin tutkimusten osoittavan, että ”radioaktiivisen hajoamisen perusteella tehdyt iänmääritykset saattavat olla ei vain muutamien vuosien vaan kokonaisten suuruusluokkien verran hakoteillä”. Lehti jatkoi: ”3,6 miljoonan vuoden asemesta ihminen on ehkä ollut maan päällä vasta joitakin tuhansia vuosia.”55
39. Onko ”radiohiilikello” aina luotettava?
39 Ottakaamme esimerkiksi ”radiohiilikello”. Eri puolilla maailmaa työskentelevät tiedemiehet kehittelivät tätä radiohiilipitoisuuteen perustuvaa iänmääritysmenetelmää parikymmentä vuotta. Se otettiin kaikkialla innostuneesti vastaan siinä uskossa, että sen avulla voitaisiin täsmällisesti ajoittaa ihmisen varhaishistoriasta peräisin olevaa esineistöä. Mutta sitten eri puolilta maailmaa tulleet asiantuntijat, joukossa radiokemistejä, arkeologeja ja geologeja, pitivät Upsalassa kokouksen, jossa he keskustelivat tekemistään havainnoista. Kokouksesta kertovan raportin mukaan ne perusolettamukset, joiden pohjalta määritykset tehtiin, oli havaittu enemmän tai vähemmän epäluotettaviksi. Esimerkiksi oli havaittu, että radioaktiivisen hiilen muodostuminen ilmakehässä ei ole menneisyydessä ollut tasaista ja ettei tämä menetelmä ole luotettava määritettäessä noin vuodelta 2000 eaa. tai sitä vanhemmalta ajalta peräisin olevien esineitten ikää.56
40. Miten historiallinen todistusaineisto tukee sitä, että ihmissuvun ikä on Raamatun ajanlaskun mukainen?
40 On syytä muistaa, että etsittäessä todella luotettavia todisteita ihmisen toimista maan päällä aikaa ei mitata miljoonina vaan tuhansina vuosina. Esimerkiksi kirjassa Maapallon kohtalo sanotaan: ”Kulttuuri alkoi kehittyä vasta kuusi- tai seitsemän tuhatta vuotta sitten. Tässä ajassa – –rakentui ihmiskunnan maailma.”57 Kirja Ihmiskunnan historia toteaa: ”Vanhassa maailmassa tärkeimmät askelet kohti maanviljelyvallankumousta otettiin vuodesta 10000 vuoteen 5000 eKr.” Lisäksi siinä sanotaan: ”Vain 5000 viime vuoden aikana ihminen on jättänyt jälkeensä kirjoitettuja todisteita olemassaolostaan.”58 Se, että fossiilisto osoittaa nykyihmisen ilmaantuneen maan päälle äkisti ja että luotettavan historiallisen todistusaineiston myönnetään olevan varsin tuoretta, on sopusoinnussa sen kanssa, kuinka kauan Raamatun ajanlasku osoittaa ihmisen eläneen maan päällä.
41. Mitä muuan radiohiilimenetelmän uranuurtaja sanoi ”esihistoriallisten” aikojen iänmäärityksestä?
41 Pane merkille, mitä Nobelin palkinnon saanut ydinfyysikko W. F. Libby, joka on radioaktiiviseen hiileen perustuvan iänmääritysmenetelmän uranuurtajia, totesi Science-lehdessä: ”Iänmääritysmenetelmien kehittämiseen tähtäävä tutkimus koostui kahdesta osasta, ensinnäkin historiallisilta ja sitten esihistoriallisilta kausilta peräisin olevien näytteiden iänmäärityksestä. Arnold [muuan työtoveri] ja minä koimme ensimmäisen järkytyksen, kun avustajamme kertoivat meille, että historia ulottuu vain 5000 vuotta taaksepäin. – – Usein saa lukea, että se ja se kulttuuri tai arkeologinen paikka on 20000 vuotta vanha. Me opimme jokseenkin äkkiä, että näitä lukuja, näitä varhaisia aikakausia, ei tunneta tarkasti.”59
42. Mitä eräs englantilainen kirjailija sanoi evoluutiokertomusten ja Raamatun luomiskertomuksen välisestä erosta?
42 Eräästä kehitysteoriaa käsittelevästä kirjasta tekemässään lehtiarvostelussa englantilainen kirjailija Malcolm Muggeridge tarkasteli kehitysteoriaa tukevien todisteiden puutetta. Hän huomautti, että siitä huolimatta esitetään tuon tuostakin hurjia teorioita. Sitten hän sanoi: ”Raamatun luomiskertomus tuntuu tässä vertailussa varsin järkevältä, ja ainakin sillä on se ansio, että se liittyy aukottomasti siihen, mitä me tiedämme ihmisistä ja heidän käytöksestään.” Hän sanoi, että perusteettomat väitteet ihmisen kehittymisestä vuosimiljoonien aikana ”ja hurjat hypyt kallosta kalloon tuntuvat jokaisesta, joka ei ole kietoutunut [evoluutio]myytin verkkoihin, silkalta mielikuvitukselta”. Lopuksi Muggeridge totesi: ”Jälkipolvet tulevat taatusti olemaan hämmästyneitä – ja toivoakseni erittäin huvittuneita – siitä, että näin epätäsmällinen ja epäuskottava teoriointi iskostui niin helposti 1900-luvulla eläneiden ihmisten mieliin ja että sitä levitettiin niin laajalti ja niin kevytmielisesti.”60
[Tutkistelukysymykset]
[Huomioteksti s. 84]
Miksi ihmisapinat ja marakatit ”heikompina” ovat yhä olemassa, mutta ainuttakaan ”vahvempaa” ”apinaihmistä” ei ole enää hengissä?
[Huomioteksti s. 85]
Ensimmäiset teoriat ihmisen evoluutiosta olivat ”1800-luvun tiedemiesten mielikuvitusta”
[Huomioteksti s. 85]
”Pääasialliset tieteelliset todisteet koostuvat surkean pienestä rivistä luita”
[Huomioteksti s. 87]
”Jo sananparreksi muuttuneen ’puuttuvan renkaan’ – – etsiminen – – suo teorioiden ja myyttien kukoistaa”
[Huomioteksti s. 88]
”Jokainen ihmisen sukupuusta tehty piirros joutaa paperikoriin”
[Huomioteksti s. 90]
Ei ole olemassa ”niin paljon fossiiliaineiston tarjoamia todisteita, että teoriointimme voitaisiin irrottaa mielikuvitusmaailmasta”
[Huomioteksti s. 93]
”Ramapithecus ei ole voinut olla ihmiseen johtavan haaran ensimmäinen jäsen”
[Huomioteksti s. 95]
”Ei ole mitään todisteita siitä, että neandertalinihminen olisi ollut millään tavoin meitä alemmalla tasolla”
[Huomioteksti s. 98]
”Jälkipolvet tulevat taatusti olemaan hämmästyneitä – – siitä, että näin epätäsmällinen ja epäuskottava teoriointi iskostui niin helposti 1900-luvulla eläneiden ihmisten mieliin”
[Tekstiruutu/Kuvat s. 94]
Aikoinaan Australopithecusta pidettiin ihmisen esi-isänä, ”’puuttuvana renkaana”. Nykyään jotkut tiedemiehet ovat sitä mieltä, että sen kallo muistutti ”selvästi enemmän ihmisapinan kuin ihmisen kalloa”
[Kuvat]
Australopithecuksen kallo
Simpanssin kallo
Ihmisen kallo
[Kuva s. 84]
Koska eliöstöstä ei löydy ihmisiä ja eläimiä yhdistävää rengasta, kehitysopin kannattajat toivoivat sen löytyvän fossiileista
[Kuva s. 86]
Muuan kehitysopin kannattaja tunnustaa: ”Meillä ei ole mitään todisteita siitä, että aivojen koossa tai rakenteessa olisi tapahtunut biologisia muutoksia sen jälkeen, kun Homo sapiens ilmaantui fossiilistoon”
[Kuva s. 89]
Mihin piirrokset ”apinaihmisistä” perustuvat? Kehitysopin kannattajat vastaavat: ”mielikuvitukseen”, ”suurimmaksi osaksi pelkkiin kuvitelmiin”, ”silkkaan kekseliäisyyteen”
[Kuvat s. 91]
Päästäisen näköistä jyrsijää väitetään yhdeksi ihmisen esi-isäksi. Tästä sukulaisuudesta ei kuitenkaan ole mitään todisteita fossiilistossa
Tätä marakattia muistuttavaa olentoa on sanottu yhdeksi esi-isäksemme. Väitteen tueksi ei voida esittää mitään fossiilitodisteita
[Kuvat s. 92]
Ramapithecuksen sanottiin pelkästään hampaiden ja leukaluun kappaleiden perusteella olevan ”ihmissuvun eli hominidien ensimmäinen edustaja”. Myöhemmin todisteet osoittivat, ettei se ollutkaan sellainen
[Kuva s. 96]
Ihmisten koossa ja luuston rakenteessa on nykyään aivan samoin kuin fossiilistossakin nähtävissä suurta vaihtelua. Silti kaikki kuuluvat ihmisen ”lajiin”
[Kuva s. 97]
Ihmisillä on kaikki siihen viittaavat tunnusmerkit, että heidät on luotu erikseen ja erilaisiksi kuin apinat
[Kaavio/Kuva s. 90]
Piltdownin ihmistä pidettiin 40 vuotta ’puuttuvana renkaana’, kunnes se paljastui huijaukseksi. Orangin leukaluun ja hampaiden palasia oli yhdistetty ihmisen kallon kappaleisiin
[Kaavio]
(Ks. painettu julkaisu)
Tummennetut alueet ovat ihmiskallon palasia
Vaalea osa on kokonaan tehty kipsistä
Tummennetut alueet ovat orangin leukaluun ja hampaiden palasia
