6. luku

Voiko evoluutio täyttää valtavat aukot?

1. Mitä voidaan huomata fossiilistossa olevista aukoista?

FOSSIILIT todistavat konkreettisesti niistä erilaisista elollisista olioista, jotka ovat olleet olemassa kauan ennen ihmistä. Mutta niistä ei ole saatu odotettua tukea kehitysopin mukaiselle käsitykselle siitä, miten elämä on saanut alkunsa ja miten uudet lajit sen jälkeen syntyivät. Puhuessaan biologisten aukkojen täyttämiseen tarvittavien välimuotofossiilien puuttumisesta Francis Hitching huomauttaa: ”On outoa, että fossiiliston aukollisuus on tietyllä tavalla johdonmukaista: fossiilit puuttuvat kaikista tärkeistä kohdista.”¹

2. Miten kalojen fossiilit ovat hyvä esimerkki fossiiliston aukollisuudesta?

² Tärkeillä kohdilla hän tarkoittaa eläinten pääryhmien välisiä aukkoja. Esimerkkinä tästä voidaan mainita kalat, joiden arvellaan kehittyneen selkärangattomista. Hitching sanoo: ”Kalat näyttävät pulpahtavan fossiilistoon täysin tyhjästä: salaperäisesti, äkisti ja täysin kehittyneinä.”² Eläintieteilijä N. J. Berrill vuorostaan sanoo omasta kehitysopillisesta selityksestään kalojen ilmaantumiselle: ”Tämä kertomus on tavallaan tieteiskirjallisuutta.”³

3. Mihin aikajärjestykseen kehitysoppi asettaa eläinten pääryhmien ilmaantumisen?

³ Kehitysopin mukaan kalat kehittyivät sammakkoeläimiksi, jotkin sammakkoeläimet kehittyivät matelijoiksi, matelijoista kehittyivät puolestaan sekä nisäkkäät että linnut ja lopulta joistakin nisäkkäistä kehittyivät ihmiset. Edellinen luku osoitti, etteivät fossiilit tue näitä väitteitä. Tässä luvussa keskitytään noiden oletettujen muutosten  suuruuden tarkasteluun. Pohdi lukiessasi, miten todennäköistä on, että nuo muutokset olisivat ilmaantuneet itsestään sokean sattuman avulla.

Kalojen ja sammakkoeläinten välinen aukko

4, 5. Mainitse joitakin suuria eroja kalojen ja sammakkoeläinten välillä.

⁴ Kalat erotti selkärangattomista nimenomaan selkäranka. Selkärangan olisi täytynyt muuttua melkoisesti, jotta kala olisi voinut kehittyä sammakkoeläimeksi, toisin sanoen eläimeksi, joka pystyy elämään sekä vedessä että maalla. Sen olisi täytynyt saada jostain lantio, mutta mitkään tunnetut kalojen fossiilit eivät osoita, miten sammakkoeläimille kehittyi lantio. Joillakin sammakkoeläimillä, esimerkiksi sammakoilla ja konnilla, koko selkärangan olisi täytynyt muuttua siinä määrin, ettei sitä olisi voitu enää tunnistaa entisekseen. Myös kallonluut ovat erilaisia. Lisäksi sammakkoeläinten muotoutuessa kalan evien olisi kehitysopin mukaan täytynyt kehittyä nivelikkäiksi raajoiksi, joissa on ranteet ja varpaat, ja myös lihaksissa ja hermostossa olisi täytynyt tapahtua suuria muutoksia. Kidusten olisi täytynyt muuttua keuhkoiksi. Kaloilla verta pumppuaa kaksilokeroinen sydän, mutta sammakkoeläimillä veri kulkee kolmilokeroisen sydämen kautta.

⁵ Kalojen ja sammakkoeläinten välisen aukon umpeen kuromiseksi kuuloaistin olisi täytynyt muuttua perin pohjin. Yleensä kalat vastaanottavat äänet vartalollaan, mutta useimmilla sammakoilla ja konnilla on tärykalvot. Myös kielen olisi täytynyt muuttua. Yhdelläkään kalalla ei ole venyvää kieltä, mutta sammakkoeläimillä, kuten konnilla, kieli on venyvä. Sammakkoeläimet pystyvät lisäksi räpyttelemään silmiään, sillä ne voivat peittää silmämunansa kalvolla ja pitää ne siten puhtaina.

6. Mitä eläimiä on pidetty kalan ja sammakkoeläinten välisinä renkaina, ja mikseivät ne kelpaa sellaisiksi?

⁶ Sammakkoeläimiä on yritetty sinnikkäästi yhdistää johonkin kaloihin kuuluvaan kantamuotoon, mutta tuloksetta. Suosituin välimuotoehdokas on ollut keuhkokala, koska sillä kidusten lisäksi on uimarakko, jolla se voi hengittää ollessaan tilapäisesti kuivilla. Kirjassa Kalat  sanotaan: ”Olisi houkuttelevaa ajatella, että ne suoranaisesti liittyisivät siihen kehityslinjaan, joka johti sammakkoeläimiin ja muihin maaselkärankaisiin. Keuhkokalat ovat kuitenkin aivan erillinen ryhmä.”⁴ David Attenborough ei hyväksy välimuodoksi sen enempää keuhkokalaa kuin varsieväkalaakaan (latimeriaa) ”siitä syystä, että niiden kallon luut poikkeavat liian paljon ensimmäisten fossiilisten sammakkoeläinten kallosta. Polveutumisyhteyttä ei niiden välillä voi olla.”⁵

Sammakkoeläinten ja matelijoiden välinen aukko

7. Mikä on vaikeimpia ongelmia yritettäessä selittää, miten matelijat ovat kehittyneet sammakkoeläimistä?

⁷ Sammakkoeläinten ja matelijoiden välisen aukon täyttäminen synnyttää myös melkoisia ongelmia. Vaikeimmin selitettäviä asioita on kuorellisen munan alkuperä. Matelijoitten edeltäjät munivat pehmeät, hyytelökerroksen suojaamat munansa veteen, jossa ne hedelmöityivät ulkoisesti, naaraan ruumiin ulkopuolella. Suurin osa matelijoista on maaeläimiä, ja ne munivat munansa maahan, mutta niiden sisällä kehittyvien alkioiden täytyy silti olla märässä ympäristössä. Ongelman ratkaisi kuorellinen muna. Mutta se edellytti myös suurta muutosta hedelmöitymisessä. Tarvittiin sisäistä, naaraan ruumiissa tapahtuvaa hedelmöitystä, ennen kuin munasolun  ympärille on erittynyt kuori. Siihen puolestaan tarvittiin uudenlaiset sukupuolielimet, uudenlainen parittelutapa ja uudet vaistot, toisin sanoen kaikkea sitä, mistä muodostuu ammottava aukko sammakkoeläinten ja matelijoiden välille.

8, 9. Mitä muuta kuorellinen muna tarvitsee?

⁸ Kuoren erittyminen munan ympärille teki tarpeelliseksi muitakin huomattavia muutoksia, jotta alkio olisi voinut kehittyä matelijaksi ja lopulta kuoriutua munasta. Esimerkiksi kuoren sisällä tarvitaan erilaisia kalvoja, joista yksi on vesikalvo. Alkio kasvaa sen sisältämässä nesteessä. Kirjassa Matelijat kuvaillaan erästä toista kalvoa, jota sanotaan rakkokalvoksi: ”Rakkokalvo toimii aluksi sikiön virtsasäiliönä. Siinä on lisäksi verisuonia, jotka vastaanottavat kuoren läpi tunkeutuvan hapen ja kuljettavat sen edelleen sikiön käyttöön.”⁶

⁹ Evoluutio ei ole selittänyt muitakaan asiaan liittyviä monimutkaisia eroavuuksia. Kalojen ja sammakkoeläinten munissa olevat alkiot erittävät kuona-aineensa niitä ympäröivään veteen liukenevana virtsa-aineena. Mutta matelijan kuorellisten munien sisällä oleva virtsa-aine tappaisi alkiot. Niinpä kuorellisessa munassa tapahtuukin merkittävä kemiallinen muutos: kuona-aineet varastoituvat liukenemattomana virtsahappona rakkokalvoon. Edelleen, sammakkoeläinten poikasilla ei niiden kuoriutuessa vielä ole täysikasvuisen yksilön muotoja, kun taas kasvava matelijansikiö voi munanruskuaisesta saamansa ravinnon avulla kehittyä täysin ennen kuoriutumistaan. Monien matelijoiden poikasilla on myös munahammas, jolla ne munasta ryömiessään särkevät sen kuoren.

10. Mitä muuan kehitysopin kannattaja valitti?

¹⁰ Sammakkoeläinten ja matelijoiden välisen aukon täyttämiseen tarvittaisiin paljon muutakin, mutta nämä esimerkit osoittavat, ettei sokea sattuma kerta kaikkiaan voi selittää kaikkia niitä monimutkaisia muutoksia, joita tämän leveän aukon umpeen kurominen olisi edellyttänyt. Syystä kehitysopin kannattaja Archie Carr valittaa: ”Pahimpia aukkoja selkärankaisten kehityshistorian tuntemuksessa on se, että kivettymät selvittävät niin vähän  matelijoiden ilmaantumisen alkuvaiheita, jolloin munankin on täytynyt kehittyä.”⁷

Matelijoiden ja lintujen välinen aukko

11, 12. Mikä on eräs suuri ero matelijoiden ja lintujen välillä, ja miten jotkut ovat yrittäneet ratkaista tämän pulman?

¹¹ Matelijat ovat vaihtolämpöisiä eläimiä, mikä merkitsee sitä, että niiden ruumiinlämpö joko nousee tai laskee ympäristön lämpötilan mukaan. Linnut puolestaan ovat tasalämpöisiä, eli niiden ruumiinlämpö pysyy suhteellisen tasaisena ympäristön lämpötilasta riippumatta. Vastaukseksi kysymykseen, miten tasalämpöiset linnut kehittyivät vaihtolämpöisistä matelijoista, jotkut kehitysopin kannattajat sanovat nykyään, että jotkin dinosaurukset (jotka olivat matelijoita) olivat tasalämpöisiä. Yleinen näkemys on kuitenkin edelleen se, jonka Robert Jastrow esittää: ”Dinosaurukset olivat kaikkien matelijoiden tapaan vaihtolämpöisiä eläimiä.”⁸

¹² Ranskalainen kehitysopin kannattaja Lecomte du Noüy sanoi käsityksestä, jonka mukaan tasalämpöiset linnut ovat kehittyneet vaihtolämpöisistä matelijoista: ”Tämä kuuluu nykyisin kehityksen suurimpiin arvoituksiin.” Hän myönsi myös, että linnuilla on ”kaikki ehdottoman luomistapahtuman epätyydyttävät tunnusmerkit”⁹ – toisin sanoen kehitysopin kannalta epätyydyttävät tunnusmerkit.

13. Mitä linnut tekevät voidakseen hautoa muniaan?

¹³ Vaikka sekä matelijat että linnut munivat, niin ainoastaan lintujen täytyy hautoa muniaan. Sen osoittaa jo niiden rakenne. Monilla linnuilla on hautoma-aikana vatsapuolellaan höyhenetön hautomalaikku, jossa on tiheässä verisuonia. Joillakin linnuilla ei ole hautomalaikkua, mutta ne nyppivät rintahöyheniään pois. Jotta linnut olisivat alkaneet hautoa muniaan, evoluution olisi täytynyt istuttaa niihin myös uudet vaistot, jotka olisivat panneet ne rakentamaan pesän, hautomaan muniaan ja ruokkimaan poikasiaan. Nämä ovat hyvin epäitsekkäitä, uhrautuvaisia ja huomaavaisia käyttäytymistapoja, ja ne vaativat taitoa, kovaa työtä ja tietoista vaaralle alttiiksi antautumista. Nämä seikat osoittavat, miten valtava  aukko matelijoiden ja lintujen välillä on. Mutta ei tässä kaikki.

14. Mainitse joitakin höyhenten mutkikkaita yksityiskohtia, joiden vuoksi on uskomatonta, että ne olisivat kehittyneet matelijoiden suomuista.

¹⁴ Vain linnuilla on höyhenet. Matelijoiden suomujen väitetään sattumalta kehittyneen linnun ihmeelliseksi höyhenpuvuksi. Höyhenen ruodosta erkanee höytyliistakkeiden rivistö. Kuhunkin höytyliistakkeeseen on kiinnittynyt useita höytysäteitä, ja jokaisessa höytysäteessä on satoja väkäsiä. Yhdessä ainoassa sulassa voi olla ”tuhansia höytyliistakkeita ja miljoonia höytysäteitä väkäsineen”.¹⁰ Nämä väkäset sitovat kaikki höyhenen osat yhteen, niin että niistä syntyy höyhenen kahden puolen yhtenäinen leveä pinta. Parempaa lentopintaa kuin höyhen  ei olekaan, ja vain harvat aineet ovat lämmöneristeenä höyhenten veroisia. Joutsenen kokoisella linnulla on noin 25000 höyhentä.

15. Miten linnut huolehtivat höyhenistään?

¹⁵ Jos höyhenten höytyliistakkeet erkanevat toisistaan, lintu kampaa ne nokallaan. Linnun käydessä nokallaan läpi höytyliistakkeita se painaa höytysäteiden väkäset yhteen kuin vetoketjun hakaset. Useimmilla linnuilla on pyrstönsä tyvessä rasvarauhanen, jonka öljymäisellä eritteellä ne kunnostavat jokaisen höyhenensä. Joillakin linnuilla ei ole rasvarauhasta mutta kylläkin jauheuntuvia. Niiden kärjet hajoavat puuteriksi, jonka avulla ne saavat höyhenensä kuntoon. Lisäksi höyhenet tavallisesti uusiutuvat sulkasadossa kerran vuodessa.

16. Mitä eräs kehitysopin kannattaja sanoi höyhenten alkuperästä?

¹⁶ Ajattelehan kaiken tämän höyhentä koskevan tiedon valossa seuraavaa, jokseenkin hämmästyttävää selitysyritystä: ”Miten tällainen ihmeellinen rakenne on kehittynyt? Ei tarvita paljonkaan mielikuvitusta, jotta käsitettäisiin, että sulka on muuntunut matelijan suomu – pitkulainen suomu, joka on varsin heikosti kiinni toisesta päästään, jonka kärki on haaroittunut ja levinnyt kunnes tuloksena on nykyajan lintujen äärimmäisen hienorakenteinen sulka.”¹¹ Mutta onko tällainen selitys mielestäsi todella tieteellinen? Vai kuulostaako se pikemminkin tieteisromaanista otetulta lainaukselta?

17. Millä tavoin linnun luusto poikkeaa matelijan luustosta?

¹⁷ Ajattelehan vielä linnun rakennetta lentämisen kannalta. Lintujen luut ovat ohutseinäisiä ja onttoja, kun taas matelijoiden luut ovat umpinaisia. Lentäminen vaatii kuitenkin vahvaa luustoa, joten linnun luiden sisällä on tukisäikeitä, jotka muistuttavat lentokoneen siiven ristikkorakenteita. Tällainen luiden rakenne palvelee myös toista tarkoitusta, sillä lintujen luusto on yhteydessä niiden ainutlaatuiseen hengityselimistöön.

18. Miten linnut pystyvät vilvoittelemaan pitkillä lennoilla?

¹⁸ Lihaksikkaat siivet, jotka taukoamatta saavat tehdä töitä monia tunteja tai jopa päiviä kestävillä lennoilla, kehittävät runsaasti lämpöä. Lintu selviytyy kuitenkin tästä ongelmasta, vaikkei sillä olekaan lämpötilaa alentavia  hikirauhasia. Linnulla on nimittäin ilmajäähdytteinen ”moottori”. Ilmapussien haarat ulottuvat lähes kaikkiin tärkeisiin ruumiinosiin, jopa onttoihin luihin, ja ruumiinlämpö alenee tämän sisäisen ilmankierron ansiosta. Ilmapussiensa avulla linnut pystyvät myös käyttämään ilman sisältämän hapen paljon tehokkaammin hyväkseen kuin mitkään muut selkärankaiset. Miten se tapahtuu?

19. Minkä ansiosta linnut pystyvät hengittämään ohutta ilmaa?

¹⁹ Matelijat ja nisäkkäät hengittävät ilmaa keuhkoihinsa ja päästävät sen sitten pois, joten niiden keuhkot toimivat samaan tapaan kuin palkeet, jotka vuorotellen täyttyvät ja tyhjentyvät. Mutta linnuilla keuhkojen läpi virtaa raitista ilmaa jatkuvasti sekä sisään- että uloshengityksessä. Yksinkertaisesti esitettynä ne hengittävät  seuraavalla tavalla: Kun lintu hengittää sisään, ilma kulkeutuu tiettyihin ilmapusseihin. Ne toimivat palkeina ja työntävät ilman keuhkoihin. Keuhkoista ilma kulkeutuu toisiin ilmapusseihin, jotka lopulta työntävät sen ulos. Tämä merkitsee sitä, että keuhkojen läpi virtaa jatkuvasti hapekasta ilmaa yhteen suuntaan paljolti samaan tapaan kuin vesi virtaa pesusienen läpi. Keuhkojen hiussuonistossa virtaava veri kulkee vastakkaiseen suuntaan. Tämä ilman ja veren vastakkainvirtaaminen tekee linnun hengityselimistön ainutlaatuiseksi. Näin linnut voivat hengittää ohutta ilmaa lentäessään korkealla, yli 6000 metrin korkeudessa, päiväkausia yhteen menoon tuhansien kilometrien pituisilla muuttomatkoillaan.

20. Mitkä muut yksityiskohdat leventävät lintujen ja matelijoiden välistä aukkoa?

²⁰ Muutkin yksityiskohdat leventävät lintujen ja matelijoiden välistä aukkoa. Yksi niistä on näkö. Kotkista kerttusiin asti linnuilla on kaukoputkea tai suurennuslasia muistuttavat silmät. Niillä on silmissään enemmän aistinsoluja kuin millään muilla eläimillä. Myös lintujen jalat ovat erilaiset. Kun ne laskeutuvat yöpuulle, jänteet lukitsevat automaattisesti niiden varpaat puunoksan ympärille. Niillä on ainoastaan neljä varvasta, kun taas matelijoilla on viisi. Linnuilla ei ole lainkaan äänihuulia, vaan äänielin, syrinx, josta ovat lähtöisin satakielen ja matkijalinnun heleät laulut. On myös huomattava, että matelijoilla on kolmilokeroinen sydän, mutta linnun sydän on nelilokeroinen. Myös lintujen nokat erottavat ne matelijoista. Nokallaan linnut esimerkiksi särkevät pähkinöitä, suodattavat ravintoa liejuisesta vedestä, hakkaavat puihin kolonsa ja avaavat männynkäpyjä, kuten käpylintu tekee ristinokallaan – vaihtelua näyttää siis olevan loputtomasti. Silti linnun nokan, jolla on näin monenlaista käyttöä, sanotaan kehittyneen sattumalta matelijan leukaluista. Tuntuuko tällainen selitys uskottavalta?

21. Miksei liskolintu voi olla matelijan ja linnun välimuoto?

²¹ Aikoinaan kehitysopin kannattajat pitivät liskolintua (Archaeopteryx ’ikivanha siipi’ tai ’ikivanha lintu’) matelijan ja linnun välimuotona. Nykyisin monet eivät kuitenkaan enää ole tätä mieltä. Sen fossiiliset jäännökset  paljastavat sillä olleen täysin kehittyneet höyhenet sulavalinjaisissa siivissään, joiden avulla se saattoi lentää. Sen siipi- ja sääriluut olivat ohutseinäiset ja ontot. Piirteitä, joiden perusteella sen väitettiin polveutuvan matelijoista, on myös nykyään elävillä linnuilla. Eikä liskolintu voi olla lintujen edeltäjä, koska saman aikakauden kerrostumista on löydetty muidenkin lintujen fossiileja.¹²

Matelijoiden ja nisäkkäiden välinen aukko

22. Mihin matelijoiden ja nisäkkäiden väliseen eroavuuteen nimi ”nisäkäs” jo itsessään viittaa?

²² Matelijat ja nisäkkäät ovat eläinryhminä kaukana toisistaan. Nimi ”nisäkäs” viittaa jo sinänsä erääseen suureen eroavuuteen, nimittäin nisiin, joista poikaset heti synnyttyään saavat maitoa. Theodosius Dobzhansky esittää, että nämä maitorauhaset ”saattavat olla muuntuneita hikirauhasia”.¹³ Mutta matelijoillahan ei edes ole hikirauhasia. Sitä paitsi hikirauhaset erittävät kuona-aineita eivätkä suinkaan ravintoa. Toisin kuin matelijoiden poikasilla nisäkkäiden poikasilla on lisäksi sekä imemisvaisto että lihakset, joiden avulla ne voivat imeä maitoa emostaan.

23, 24. Mitä muuta sellaista nisäkkäillä on, mitä matelijoilla ei ole?

²³ Nisäkkäillä on muutakin sellaista, mitä matelijoilla ei ole. Nisäkäsemoilla on hyvin monimutkainen istukka niiden syntymättömien poikasten ravinnonsaannin ja kehityksen takaamiseksi. Matelijoilla ei ole istukkaa. Niillä ei ole myöskään palleaa, mutta nisäkkäillä on pallea, joka erottaa rintakehän vatsasta. Nisäkkäiden korvassa olevaa Cortin elintä eli kierteiselintä ei ole matelijoiden korvissa. Tässä pikkuriikkisessä, monimutkaisessa elimessä on 20000 aistinsolua ja 30000 hermopäätettä. Nisäkkäillä ruumiinlämpö pysyy samana, mutta matelijoilla se vaihtelee.

²⁴ Lisäksi nisäkkäiden korvissa on kolme kuuloluuta, matelijoiden korvissa ainoastaan yksi. Mistä nuo kaksi ”ylimääräistä” luuta sitten ovat peräisin? Kehitysteoria yrittää selittää sen seuraavasti: Matelijoilla on alaleuassaan ainakin neljä luuta, kun taas nisäkkäillä on vain yksi luu. Kun matelijoista tuli nisäkkäitä, luut oletettavasti  järjestäytyivät uudelleen. Jotkin matelijoiden alaleuanluista siirtyivät nisäkkäiden välikorvaan, jolloin sinne kehittyi kolme luuta, ja niin nisäkkäiden alaleukaan jäi vain yksi luu. Tällaisessa järkeilyssä on kuitenkin se puute, että fossiilit eivät tue sitä millään tavoin. Se on silkkaa kuvittelua.

25. Mitä muita eroavuuksia matelijoiden ja nisäkkäiden välillä on?

²⁵ Luut ovat ongelmallisia toisellakin tavalla. Matelijoiden raajat suuntautuvat sivullepäin, joten niiden vatsa joko viistää maata tai on ainakin hyvin lähellä sitä. Nisäkkäiden raajat suuntautuvat kuitenkin suoraan vartalosta alaspäin ja nostavat sen siten ylös maasta. Dobzhansky sanoo tästä erosta: ”Vaikka tämä muutos saattaakin vaikuttaa pieneltä, se on tehnyt välttämättömäksi laajat muutokset tukirangassa ja lihaksistossa.” Sitten hän myönsi, että matelijoiden ja nisäkkäiden välillä on vielä yksi suuri eroavuus: ”Nisäkkäät ovat kehittäneet hampaansa erittäin pitkälle. Matelijoiden yksinkertaisten piikkimäisten hampaiden sijasta nisäkkäillä on hyvin monenlaisia hampaita, jotka ovat mukautuneet puremiseen, tarttumiseen, puhkaisemiseen, leikkaamiseen, murskaamiseen tai ravinnon hienontamiseen.”¹⁴

26. Miten evoluution olisi täytynyt toimia takaperoisesti kuona-aineiden erittämisessä?

²⁶ Vielä eräs seikka. Silloin kun sammakkoeläimet esitettyjen olettamusten mukaan kehittyivät matelijoiksi, kuona-aineiden havaittiin muuttuvan virtsa-aineesta virtsahapoksi. Mutta kun matelijoista tuli nisäkkäitä, tapahtui jotain takaperoista. Nisäkkäät siirtyivät takaisin sammakkoeläinten menetelmään ja erittivät kuona-aineensa virtsa-aineena. Kehitys meni siis itse asiassa taaksepäin, ja sitähän sen ei teoriassa pitäisi tehdä.

Kaikkein levein aukko

27. Mitä eräs kehitysopin kannattaja sanoi ’kohtalokkaaksi erehdykseksi’?

²⁷ Fyysisesti ihminen voidaan sovittaa nisäkkään yleismääritelmään. Muuan kehitysopin kannattaja totesi kuitenkin: ”Ei voitaisi tehdä kohtalokkaampaa erehdystä kuin se, että ihmistä pidettäisiin ’pelkästään eläimenä’. Ihminen on ainutlaatuinen; hän eroaa kaikista muista eläimistä  monien ominaisuuksien, esimerkiksi puheensa, perinteittensä, kulttuurinsa ja valtavan pitkän kasvukautensa sekä vanhempien osoittaman huolenpidon, suhteen.”¹⁵

28. Millä tavoin ihmisen aivot erottavat hänet eläimistä?

²⁸ Ihmisen aivot ovat aivan omaa luokkaansa verrattuna kaikkien muiden maan päällä elävien luomusten aivoihin. Se tietomäärä, joka sisältyy ihmisen aivojen noin 100 miljardiin neuroniin eli hermosoluun, täyttäisi arviolta 20 miljoonaa kirjaa. Puhekyky ja taito ajatella käsitteellisesti erottavat ihmisen kauaksi kaikista eläimistä, ja ihmisen kyky tallentaa jatkuvasti kertyvää tietoa on hänen huomattavimpia ominaisuuksiaan. Käyttämällä tätä tietoaan hän on vienyt voiton kaikista muista maapallon elollisista ja kyennyt jopa käymään kuussa. Ihmisaivot ovat tosiaan, niin kuin eräs tiedemies sanoi, ”mittaamattoman paljon monimutkaisemmat kuin mikään muu tunnetussa maailmankaikkeudessa”.¹⁶

29. Mikä tekee ihmisen ja eläimen välisestä aukosta kaikkein leveimmän aukon?

²⁹ Eräs piirre, joka tekee ihmisen ja eläimen välisestä aukosta kaikkein leveimmän aukon, on ihmisen kyky ymmärtää moraalisia ja hengellisiä arvoja, jotka ovat lähtöisin esimerkiksi rakkauden, oikeudenmukaisuuden, viisauden, voiman ja armon ominaisuuksista. Juuri tähän 1. Mooseksen kirjassa viitataan, kun siinä sanotaan, että ihminen on tehty ’Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi’. Ja juuri ihmisen ja eläimen välinen aukko on kaikista aukosta suurin. – 1. Mooseksen kirja 1:26.

30. Mitä fossiilisto todellisuudessa osoittaa?

³⁰ Eliöiden pääryhmien välillä on siis valtavia eroja. Niiden monet erilaiset rakenteet, ominaisuudet ja niihin istutetut vaistot erottavat ne toisistaan. Onko järkevää ajatella, että niiden alkuna on ollut vain sarja sokeita sattumia? Kuten olemme nähneet, fossiilien tarjoamat todisteet eivät tue tätä näkemystä. Aukkoja täyttäviä fossiileja ei ole löydetty. Hoyle ja Wickramasinghe sanovatkin: ”Välimuodot puuttuvat fossiilistosta. Nyt ymmärrämme syyksi pääasiassa sen, ettei välimuotoja ole ollutkaan.”¹⁷ Jos fossiilit siis osaisivat puhua ja me kuuntelisimme niitä, ne puhuisivat meille luomisen puolesta.

[Tutkistelukysymykset]

[Huomioteksti s. 72]

Mitkään kalojen fossiilit eivät osoita, miten sammakkoeläimille kehittyi lantio

[Huomioteksti s. 81]

”Ei voitaisi tehdä kohtalokkaampaa erehdystä kuin se, että ihmistä pidettäisiin ’pelkästään eläimenä”’

[Tekstiruutu/Kuvat s. 73]

Eliöiden pääryhmien välillä ei ole yhdistäviä renkaita. Eräs tiedemies sanoi: ”Fossiilit puuttuvat kaikista tärkeistä kohdista”

[Kuvat]

Kukin näistä lisääntyy ”lajinsa mukaan”

Kalat

Sammakkoeläimet

Matelijat

Linnut

Nisäkkäät

Ihmiset

[Tekstiruutu/Kuvat s. 76]

Kehitysopin Kannattajat sanovat: ”Ei tarvita paljonkaan mielikuvitusta, jotta käsitettäisiin, että sulka on muuntunut matelijan suomu.” Tosiasiat osoittavat kuitenkin toista

[Kuvat]

Papukaija

Paratiisilintu

Riikinkukko

[Kaavio]

Ruoto

Höytyliistake

Väkänen

Höytysäde

[Kuva s. 71]

”Kalat näyttävät pulpahtavan fossiilistoon täysin tyhjästä”

[Kuvat s. 72]

Kalojen ja sammakoiden selkärangat ovat hyvin erilaiset

[Kuva s. 75]

Linnuilla on ”kaikki ehdottoman luomistapahtuman epätyydyttävät tunnusmerkit”

[Kuvat s. 78]

Kotkan silmä toimii kaukoputken ja kerttusen silmä suurennuslasin periaatteella

[Kuva s. 79]

Liskolintu ei ole matelijan ja linnun välimuoto

[Kuva s. 80]

Nisäkkäät synnyttävät poikasia ja ruokkivat niitä maidollaan

[Kuvat s. 82]

”Välimuodot puuttuvat fossiilistosta – – [siksi], ettei välimuotoja ole ollutkaan”

Kalat

Sammakkoeläimet

Matelijat

Linnut

Nisäkkäät

Ihmiset

[Kaavio/Kuvat s. 74]

Sammakkoeläinten hyytelökerroksen suojaamissa munissa ei ole kuorta

Matelijoiden munissa on suojakuori

[Kaavio]

(Ks. painettu julkaisu)

Kuorellisen munan kaaviokuva

kuori

valkuainen

suonikalvo

ruskuainen

vesikalvo

rakkokalvo

alkio

ilmakammio

kuorikalvo