JUMALA lupasi antaa Abramin siemenelle maan, joka ulottuisi ”Egyptinvirrasta – – Eufratvirtaan” (1Mo 15:18; 2Mo 23:31; 5Mo 1:7, 8; 11:24). Sen jälkeen kun Joosua oli tunkeutunut Kanaaniin, kului noin neljäsataa vuotta ennen kuin Luvattu maa ulotettiin noille rajoille.

Kuningas Daavid kukisti Soban aramealaisen valtakunnan, joka ulottui Pohjois-Syyriassa Eufratille asti. a Etelässä Daavidin menestys filistealaisia vastaan toi hänet Egyptin rajalle. (2Sa 8:3; 1Ai 18:1–3; 20:4–8; 2Ai 9:26.)

Näin ollen Salomo hallitsi ”Virrasta [Eufratilta] filistealaisten maahan ja Egyptin rajaan asti”, mikä oli ennakkovälähdys Messiaan rauhaisasta hallitusvallasta (1Ku 4:21–25; 8:65; 1Ai 13:5; Ps 72:8; Sak 9:10). Tavallisesti israelilaisten asuttaman alueen sanottiin kuitenkin ulottuvan ”Danista Beersebaan” (2Sa 3:10; 2Ai 30:5).

Kuningas Salomo keräsi Jumalan käskyn vastaisesti hevosia ja vaunuja (5Mo 17:16; 2Ai 9:25). Hän kykeni siirtämään niitä valtateiden ja niitä pienempien teiden verkkoa pitkin (Jos 2:22; 1Ku 11:29; Jes 7:3; Mt 8:28). Vain muutamasta tiestä – kuten ”Betelistä ylös Sikemiin menevästä valtatiestä” – tiedetään, mitä reittiä ne tarkkaan sanoen kulkivat (Tu 5:6; 21:19).

Eräässä muinaisen Israelin tieverkkoa käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Ongelma, johon muinaisen Israelin tieverkkoa tutkiessa törmää ensimmäisenä, on se, että alueen teistä ei ole säilynyt Vanhan testamentin ajalta selvästi tunnistettavia fyysisiä jälkiä, koska teitä ei – – [tuolloin] päällystetty.” (The Roads and Highways of Ancient Israel.) Pinnanmuodostus ja kaupunkien esiin kaivetut rauniot kuitenkin osoittavat, mitä reittiä monet tiet kulkivat.

Tiet vaikuttivat usein sotajoukkojen liikkeisiin (1Sa 13:17, 18; 2Ku 3:5–8). Hyökätäkseen Israelia vastaan filistealaiset kulkivat Ekronista Gatiin ”Sokon ja Asekan välille”. Saulin armeija kohtasi heidät siellä ”Elan alatasangolla”. Kun Daavid oli surmannut Goljatin, filistealaiset pakenivat takaisin Gatiin ja Ekroniin ja Daavid meni Jerusalemiin (1Sa 17:1–54).

Lakis (D10), Aseka (D9) ja Bet-Semes (D9) sijaitsivat luonnollisilla kulkureiteillä, jotka kulkivat Sefelan poikki kohti Juudan vuoristoa. Näiden kaupunkien keskeisenä tehtävänä oli siis estää Via marista pitkin tulevia vihollisia tunkeutumasta Israelin ydinalueille. (1Sa 6:9, 12; 2Ku 18:13–17.)

[Alaviite]

 [Kartat s. 17]

(Ks. painettu julkaisu)

Yhtenäisen monarkian aikainen alue ja tiestö

Rajat (Salomon päivinä)

Tifsah

Hamat

Tadmor

Berotai (Kun?)

Sidon

Damaskos

Tyros

Dan

Jerusalem

Gaza

Aroer

Beerseba

Tamar

Esjon-Geber

Elat (Elot)

[Joet ja virrat]

Eufrat

Egyptin purolaakso

Daavid ja Salomo (tiestö)

B10 Gaza

C8 Joppe

C9 Asdod

C10 Askelon

C11 Siklag

C12 PARANIN ERÄMAA

D5 Dor

D6 Hefer

D8 Afek

D8 Rama

D9 Saalbim

D9 Geser

D9 Makas

D9 Ekron

D9 Bet-Semes

D9 Gat

D9 Aseka

D10 Soko

D10 Adullam

D10 Keila

D10 Lakis

D11 Jattir

D12 Beerseba

E2 Tyros

E4 Kabul

E5 Jokneam (Jokmeam?)

E5 Megiddo

E6 Taanak

E6 Arubbot

E7 Piraton

E8 Lebona

E8 Sereda

E8 Betel

E9 Ala-Bet-Horon

E9 Ylä-Bet-Horon

E9 Geba

E9 Gibeon

E9 Gibea

E9 Kirjat-Jearim

E9 Nob

E9 Baal-Perasim

E9 Jerusalem

E9 Betlehem

E10 Tekoa

E10 Hebron

E11 Sif

E11 Hores?

E11 Karmel

E11 Maon

E11 Estemoa

F5 En-Dor

F5 Sunem

F5 Jisreel

F6 Bet-Sean

F7 Tirsa

F7 Sikem

F8 Saretan

F8 Silo

F8 Ofra?

F9 Jeriko

F11 En-Gedi

G2 Abel-Bet-Maaka

G2 Dan

G3 Hasor

G3 MAAKA

G5 Lo-Debar (Debir)

G5 Rogelim

G6 Abel-Mehola

G7 Sukkot

G7 Mahanaim

H1 SYYRIA

H4 GESUR

H6 Ramot-Gilead

H8 Rabba

H9 Medeba

H11 Aroer

H12 MOAB

I4 Helam?

I9 AMMON

[Päätiet]

C10 Via maris

H6 Kuninkaantie

[Vuoret]

F5 Gilboanvuori

[Vesialueet]

C8 Välimeri (Suurimeri)

F10 Suolameri (Kuollutmeri)

G4 Galileanmeri

[Lähteet tai kaivot]

E9 En-Rogel

[Kuvat s. 16]

Oikealla: Elanlaakso, joka kulkee kohti itää Juudan vuoristoon

Alla: Tieverkko mahdollisti matkanteon Luvatussa maassa