Luku 25

Kahden todistajan elvyttäminen

1. Mitä voimakas enkeli pyytää Johannesta tekemään?

 ENNEN kuin toinen ”voi!” on lopulta ohi, voimakas enkeli pyytää Johannesta osallistumaan erääseen toiseen profeetalliseen esitykseen. Se liittyy temppeliin. (Ilmestys 9:12; 10:1) Johannes kertoo: ”Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko, kun hän sanoi: ’Nouse ja mittaa Jumalan temppelipyhäkkö ja alttari ja ne, jotka siinä palvovat.’” – Ilmestys 11:1.

Temppelipyhäkkö

2. a) Mikä temppelipyhäkkö kestäisi aina meidän päiviimme saakka? b) Kuka on temppelipyhäkön Ylimmäinen Pappi, ja mikä on sen kaikkein pyhin?

² Tässä mainittu temppeli ei voi olla mikään Jerusalemissa sijaitseva kirjaimellinen temppeli, sillä roomalaiset tuhosivat viimeisen niistä vuonna 70. Apostoli Paavali kuitenkin osoitti, että jo ennen sen tuhoutumista oli ilmaantunut toinen temppelipyhäkkö, joka kestäisi aina meidän päiviimme saakka. Tämä oli se suuri hengellinen temppeli, joka vastasi tabernaakkelin ja Jerusalemiin myöhemmin rakennettujen temppelien profeetallisia malleja. Se on ”tosi teltta – –, jonka pystytti Jehova, eikä ihminen”, ja sen Ylimmäinen Pappi on Jeesus, jonka Paavali kuvailee jo ’istuneen Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle taivaissa’. Sen kaikkein pyhin on Jehovan läsnäolon paikka itse taivaassa. – Heprealaisille 8:1, 2; 9:11, 24.

3. Mitä tabernaakkelissa kuvattiin a) esiripulla, joka erotti kaikkein pyhimmän pyhästä? b) eläinuhreilla? c) uhrialttarilla?

³ Apostoli Paavali selittää, että tabernaakkelin esirippu, joka erotti kaikkein pyhimmän osaston pyhästä osastosta, kuvaa Jeesuksen lihaa. Jeesuksen uhratessa elämänsä tämä esirippu repesi kahtia osoitukseksi siitä, että Jeesuksen liha ei enää estänyt hänen pääsyään Jehovan läsnäoloon taivaaseen. Jeesuksen uhrin perusteella hänen uskollisina kuolleet voidellut alipappinsakin pääsisivät aikanaan taivaisiin. (Matteus 27:50, 51; Heprealaisille 9:3; 10:19, 20) Lisäksi Paavali osoittaa, että tabernaakkelissa jatkuvasti esitetyt eläinuhrit viittasivat eteenpäin Jeesuksen yhteen uhriin, hänen uhraamaansa täydelliseen ihmiselämään. Esipihalla ollut uhrialttari edusti Jehovan järjestelyä hyväksyä tahtonsa mukaan Jeesuksen uhri ”monien” puolesta – voideltujen ja myöhemmin muiden lampaitten puolesta – jotka ”hartaasti odottavat häntä pelastukseksi itselleen”. – Heprealaisille 9:28; 10:9, 10; Johannes 10:16.

4. Mitä vertauskuvattiin a) pyhällä osastolla? b) sisemmällä esipihalla?

⁴ Näistä Jumalan henkeyttämistä tiedoista voimme päätellä, että tabernaakkelin pyhä osasto vertauskuvaa pyhää tilaa, joka oli ensin Kristuksella ja joka on sen jälkeen 144000:n muodostaman kuninkaallisen papiston voidelluilla jäsenillä heidän ollessaan vielä maan päällä, ennen kuin he menevät ”esiripun” kautta. (Heprealaisille 6:19, 20; 1. Pietari 2:9) Se edustaa hyvin sitä, että heidät on otettu Jumalan hengellisiksi lapsiksi, samoin kuin Jumala tunnusti Jeesuksen Pojakseen sen jälkeen kun Jeesus oli kastettu Jordanissa vuonna 29. (Luukas 3:22; Roomalaisille 8:15) Entä mitä on sanottava sisemmästä esipihasta, ainoasta tabernaakkelin osasta, jonka ei-papilliset israelilaiset saattoivat nähdä ja jossa uhrit esitettiin? Tämä  kuvaa sitä täydellistä asemaa, joka oli ihmisellä Jeesuksella ja joka teki hänet päteväksi uhraamaan elämänsä ihmiskunnan puolesta. Se edustaa myös pyhien vanhurskasta asemaa, joka luetaan Jeesuksen voidelluille seuraajille hänen uhrinsa perusteella ja josta he nauttivat ollessaan täällä maan päällä. a – Roomalaisille 1:7; 5:1.

Temppelipyhäkön mittaaminen

5. Mihin Heprealaisten kirjoitusten profetioissa viittasi a) Jerusalemin mittaaminen? b) Hesekielin näyn temppelin mittaaminen?

⁵ Johannesta käsketään ’mittaamaan Jumalan temppelipyhäkkö ja alttari ja ne, jotka siinä palvovat’. Mihin tämä viittaa? Heprealaisten kirjoitusten profetioissa tällainen mittaaminen takasi sen, että oikeutta jaettaisiin Jehovan täydellisten normien perusteella. Jumalattoman kuninkaan Manassen päivinä Jerusalemin profeetallinen mittaaminen julisti tuolle kaupungille peruuttamatonta tuhotuomiota. (2. Kuningasten kirja 21:13; Valitusvirret 2:8) Mutta myöhemmin, kun Jeremia näki Jerusalemia mitattavan, se vahvisti sen, että tuo kaupunki rakennettaisiin uudelleen. (Jeremia 31:39; ks. myös Sakarja 2:2–8.) Samoin Hesekielin näyssä näkemän temppelin laajakantoinen ja yksityiskohtainen mittaaminen takasi Babylonissa oleville juutalaisille pakkosiirtolaisille, että tosi palvonta ennallistettaisiin heidän kotimaahansa. Se muistutti myös siitä, että Israelin, joka oli tehnyt rikkomuksia, piti tästä lähtien olla Jumalan pyhien normien mittainen. – Hesekiel 40:3, 4; 43:10.

6. Minkä merkki on se, että Johannesta käsketään mittaamaan temppelipyhäkkö ja siinä palvovat papit? Selitä.

⁶ Se, että Johannesta käsketään mittaamaan temppelipyhäkkö ja siinä palvovat papit, on siksi merkki siitä, ettei mikään voi estää temppelijärjestelyä ja sen yhteydessä olevia koskevien Jehovan tarkoituksien toteutumista ja että noiden tarkoituksien huipentuminen lähestyy. Nyt kun kaikki on pantu Jehovan voimakkaan enkelin jalkojen alle, ”Herran temppelin vuoren” on aika seisoa ”vahvana, ylimmäisenä vuorista”. (Jesaja 2:2–4) Jehovan puhdas palvonta täytyy korottaa kristikunnan luopumuksen satojen vuosien jälkeen. On myös aika herättää ”kaikkeinpyhimpään” ne Jeesuksen uskolliset veljet, jotka ovat kuolleet. (Daniel 9:24; 1. Tessalonikalaisille 4:14–16; Ilmestys 6:11; 14:4) Lisäksi viimeiset sinetöidyt maan päällä olevista ”Jumalamme orjista” täytyy mitata Jumalan normien mukaan, jotta he olisivat kelvollisia pysyvään paikkaansa temppelijärjestelyssä Jumalan hengestäsiinneinä lapsina. Johannes-luokka on nykyään täysin tietoinen noista pyhistä normeista ja on päättänyt olla niiden mittainen. – Ilmestys 7:1–3; Matteus 13:41, 42; Efesolaisille 1:13, 14; vrt. Roomalaisille 11:20.

Esipihan tallaaminen

7. a) Miksi Johannesta kielletään mittaamasta esipihaa? b) Milloin pyhää kaupunkia tallattiin jalkoihin 42 kuukautta? c) Miten kristikunnan papisto laiminlöi 42 kuukauden aikana Jehovan vanhurskaista normeista kiinni pitämisen?

⁷ Miksi Johannesta kiellettiin mittaamasta esipihaa? Hän kertoo sen meille seuraavin sanoin: ”Mutta esipiha, joka on temppelipyhäkön ulkopuolella, jätä kokonaan pois äläkä mittaa sitä, koska se on annettu kansoille, ja ne tulevat tallaamaan pyhää kaupunkia jalkoihinsa neljäkymmentäkaksi kuukautta.” (Ilmestys 11:2) Olemme todenneet, että sisempi esipiha kuvaa hengestä siinneiden kristittyjen vanhurskasta asemaa, joka heillä on maan päällä. Kuten tulemme näkemään, tässä viitataan joulukuusta 1914 kesäkuuhun 1918 ulottuvaan kirjaimelliseen 42 kuukauden jaksoon, jonka aikana kaikki kristityiksi tunnustautuvat pantiin ankaralle koetukselle. Pitäisivätkö he kiinni Jehovan vanhurskaista normeista noina sotavuosina? Useimmat eivät pitäneet. Joukkona kristikunnan papisto asetti kansallismielisyyden  etusijalle Jumalan lain tottelemiseen nähden. Sota käytiin pääasiassa kristikunnassa, ja molemmin puolin rintamaa papisto saarnasi nuoret miehet taisteluhautoihin. Miljoonia ihmisiä surmattiin. Tuomion alkaessa Jumalan huoneesta vuonna 1918 Yhdysvallatkin oli liittynyt verenvuodatukseen, ja koko kristikunnan papisto oli hankkinut itselleen verivelan, joka yhä huutaa Jumalan kostoa. (1. Pietari 4:17) Heidän poisjättämisestään on tullut pysyvä, peruuttamaton asia. – Jesaja 59:1–3, 7, 8; Jeremia 19:3, 4.

8. Mitä monet raamatuntutkijat tajusivat ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta mitä he eivät täysin ymmärtäneet?

⁸ Mitä sitten on sanottava pienestä raamatuntutkijain ryhmästä? Oliko heidät määrä heti vuonna 1914 mitata sen suhteen, pitivätkö he kiinni Jumalan normeista? Ei. Kristikuntaan kuuluvien kristityiksi tunnustautuvien tavoin heidätkin piti koetella. Heidät ’jätettiin kokonaan pois, annettiin kansoille’ ankarasti koeteltaviksi ja vainottaviksi. Monet heistä tajusivat, ettei heidän pitänyt mennä tappamaan lähimmäistään, mutta he eivät silloin vielä täysin ymmärtäneet kristillistä puolueettomuutta. (Miika 4:3; Johannes 17:14, 16; 1. Johannes 3:15) Kansojen painostuksen alaisina jotkut sovittelivat.

9. Mikä on pyhä kaupunki, jota kansat tallasivat jalkoihinsa, ja ketkä maan päällä edustavat tätä kaupunkia?

⁹ Mutta miten nuo kansat tallasivat jalkoihinsa pyhää kaupunkia? Tämä ei selvästikään viittaa Jerusalemiin, joka tuhottiin yli 25 vuotta ennen kuin Ilmestys kirjoitettiin. Pikemminkin pyhä kaupunki on Uusi Jerusalem, jota kuvaillaan myöhemmin Ilmestyksessä ja jota nyt edustavat maan päällä jäljellä olevat voidellut kristityt temppelin sisemmällä esipihalla. Aikanaan näistäkin tulee osa pyhää kaupunkia. Heidän tallaamisensa on  siis samaa kuin itse kaupungin tallaaminen. – Ilmestys 21:2, 9–21.

Kaksi todistajaa

10. Mitä Jehovan uskollisten todistajien on määrä tehdä ollessaan tallattuina?

¹⁰ Tallattuinakaan nämä tottelevaiset kristityt eivät lakkaa olemasta Jehovan uskollisia todistajia. Siksi profetia jatkuu: ”’Ja minä panen kaksi todistajaani profetoimaan tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää säkkipukuun puettuina.’ Nämä ovat vertauskuvallisesti ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa ja seisovat maan Herran edessä.” – Ilmestys 11:3, 4.

11. Mitä ”säkkipuvussa” profetoiminen merkitsi uskollisille voidelluille kristityille?

¹¹ Nämä uskolliset voidellut kristityt tarvitsivat kestävyyden ominaisuutta, sillä heidän piti profetoida ”säkkipuvussa”. Mitä tämä merkitsi? Raamatun aikoina säkkipuku vertauskuvasi usein surua. Siihen pukeutuminen oli merkki siitä, että murhe tai ahdistus oli masentanut ihmisen. (1. Mooseksen kirja 37:34; Job 16:15, 16; Hesekiel 27:31) Säkkipuku liitettiin surullisiin tuomion tai murheen sanomiin, joita Jumalan profeettojen piti julistaa. (Jesaja 3:8, 24–26; Jeremia 48:37; 49:3) Säkkipuvun kantaminen saattoi osoittaa nöyryyttä tai katumusta Jumalan varoituksen suhteen. (Joona 3:5) Kahden todistajan yllä oleva säkkipuku näyttää osoittavan heidän nöyrää kestävyyttään Jehovan tuomioiden ilmoittamisessa. He olivat todistajia, jotka julistivat hänen koston päiväänsä, joka aiheuttaisi surua myös kansoille. – 5. Mooseksen kirja 32:40–43.

12. Miksi ajanjakso, jona pyhää kaupunkia oli määrä tallata jalkoihin, näyttää olevan kirjaimellinen?

¹² Johannes-luokan piti saarnata tätä sanomaa tarkalleen määrätty aika: 1260 päivää eli 42 kuukautta, yhtä pitkä aika kuin pyhää kaupunkia oli määrä tallata jalkoihin. Tämä ajanjakso näyttää olevan kirjaimellinen, sillä se ilmaistaan kahdella eri tavalla, ensin kuukausina ja sitten päivinä. Lisäksi Herran päivän alussa oli selvä kolmen ja puolen vuoden ajanjakso – joulukuusta 1914 kesäkuuhun 1918 – jonka kuluessa Jumalan kansa koki vastoinkäymisiä, jotka vastasivat tässä ennustettuja tapahtumia. (Ilmestys 1:10) He saarnasivat ”säkkipuku”-sanomaa Jehovan tuomiosta kristikunnalle ja maailmalle.

13. a) Mitä ilmaistaan sillä, että voideltuja kristittyjä vertauskuvattiin kahdella todistajalla? b) Minkä Sakarjan profetian Johannes palauttaa mieleen kutsuessaan kahta todistajaa ”niiksi kahdeksi öljypuuksi ja niiksi kahdeksi lampunjalaksi”?

¹³ Heidän vertauskuvaamisensa kahdella todistajalla vahvistaa meille sen, että heidän sanomansa piti paikkansa ja oli hyvin perusteltu. (Vrt. 5. Mooseksen kirja 17:6; Johannes 8:17, 18.) Johannes kutsuu heitä ”niiksi kahdeksi öljypuuksi ja niiksi kahdeksi lampunjalaksi” ja sanoo, että he ”seisovat maan Herran edessä”. Tämä viittaa selvästi Sakarjan profetiaan. Hän näki seitsenhaaraisen lampunjalan ja kaksi öljypuuta. Öljypuiden sanottiin kuvaavan ”niitä molempia öljyllä voideltuja”, toisin sanoen maaherra Serubbaabelia ja ylimmäistä pappia Joosuaa, ’jotka seisoivat kaiken maan Herran edessä’. – Sakarja 4:1–3, 14.

14. a) Mitä ilmaisi Sakarjan näky kahdesta öljypuusta? Entä lampunjalasta? b) Mitä voidellut kristityt kokisivat ensimmäisen maailmansodan aikana?

¹⁴ Sakarja eli jälleenrakentamisen aikaa, ja hänen näkynsä kahdesta öljypuusta merkitsi sitä, että Jehovan henki siunaisi Serubbaabelia ja Joosuaa, kun he vahvistaisivat kansaa työhön. Näky lampunjalasta muistutti Sakarjaa siitä, ettei hänen tullut ”pitää halpana pienten alkujen päivää”, koska Jehovan tarkoitukset toteutettaisiin – ”ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot”. (Sakarja 4:6, 10; 8:9) Pientä kristittyjen joukkoa, joka kantoi hellittämättä totuuden valoa ihmiskunnalle ensimmäisen maailmansodan aikana, käytettäisiin samalla tavoin jälleenrakennustyöhön. Hekin olisivat rohkaisun lähde, ja vaikka heitä oli vähän, he oppisivat luottamaan Jehovan voimaan ja olemaan halveksimatta pienten alkujen päivää.

15. a) Mistä se tosiasia, että voidellut kristityt kuvailtiin kahdeksi todistajaksi, lisäksi muistuttaa meitä? Selitä. b) Millaisia tunnusmerkkejä kaksi todistajaa valtuutetaan tekemään?

 ¹⁵ Heidän kuvailemisensa kahdeksi todistajaksi muistuttaa meitä myös kirkastusnäystä. Tuossa näyssä kolme Jeesuksen apostolia näki hänet Valtakunnan kirkkaudessa yhdessä Mooseksen ja Elian kanssa. Tämä oli ennakkonäky Jeesuksen istuutumisesta loistoisalle valtaistuimelleen vuonna 1914 suorittamaan työtä, jota esikuvattiin näillä kahdella profeetalla. (Matteus 17:1–3) Sopivasti kahden todistajan nähdään nyt tekevän samankaltaisia tunnusmerkkejä kuin Mooses ja Elia tekivät. Johannes sanoo heistä esimerkiksi seuraavaa: ”Ja jos joku tahtoo vahingoittaa heitä, niin tuli lähtee heidän suustaan ja nielaisee heidän vihollisensa, ja jos joku tahtoisi vahingoittaa heitä, niin hänet täytyy tappaa tällä tavalla. Heillä on valta sulkea taivas, jottei sadetta lankeaisi heidän profetoimisensa päivinä.” – Ilmestys 11:5, 6a.

16. a) Miten tulta koskeva tunnusmerkki muistuttaa meitä ajasta, jolloin Mooseksen valta asetettiin kyseenalaiseksi Israelissa? b) Miten kristikunnan papisto uhmasi raamatuntutkijoita ja aiheutti heille vaikeuksia ensimmäisen maailmansodan aikana, ja millaisia vastaiskuja nämä antoivat?

¹⁶ Tämä muistuttaa meitä ajasta, jolloin Mooseksen valta asetettiin kyseenalaiseksi Israelissa. Tuo profeetta esitti tulisia tuomion sanoja, ja Jehova tuhosi kapinalliset kuluttaen 250 heistä taivaasta tulleella kirjaimellisella tulella. (4. Mooseksen kirja 16:1–7, 28–35) Samoin kristikunnan johtajat uhmasivat raamatuntutkijoita sanoen, etteivät nämä ole valmistuneet teologisista oppilaitoksista. Mutta Jumalan todistajilla oli paremmat suosituskirjeet sananpalvelijoiksi: nöyrät ihmiset, jotka noudattivat heidän raamatullista sanomaansa. (2. Korinttolaisille 3:2, 3) Vuonna 1917 raamatuntutkijat julkaisivat kirjan Täyttynyt salaisuus, joka oli vaikuttava selitys Ilmestyksestä ja Hesekielin kirjasta. Tämän jälkeen levitettiin 10000000 kappaletta nelisivuista traktaattia ”Raamatuntutkijain Kuukausilehti”, jonka otsikko oli ”Babylonin kukistuminen – Miksi kristikunnan täytyy nyt kärsiä – Lopputulos”. Suuttunut papisto käytti Yhdysvalloissa sotahysteriaa tekosyynä saadakseen tuon kirjan kielletyksi. Toisissa maissa kirjaa sensuroitiin. Siitä huolimatta Jumalan palvelijat  antoivat vastaiskuja käyttämällä Valtakunnan Uutiset -nimisen nelisivuisen traktaatin tulisia numeroita. Herran päivän edetessä muut julkaisut ilmaisisivat selvästi kristikunnan hengellisesti kuolleen tilan. – Vrt. Jeremia 5:14.

17. a) Mihin Elian päivien tapahtumiin liittyi kuivuus ja tuli? b) Miten tuli lähti kahden todistajan suusta, ja millainen kuivuus oli ilmeinen?

¹⁷ Mitä on sanottava Eliasta? Israelin kuninkaitten päivinä tämä profeetta julisti, että tulisi kuivuus ilmauksena Jehovan närkästymisestä Baalia palvoviin israelilaisiin. Se kesti kolme ja puoli vuotta. (1. Kuningasten kirja 17:1; 18:41–45; Luukas 4:25; Jaakob 5:17) Myöhemmin kun uskoton kuningas Ahasja lähetti sotilaita pakottaakseen Elian tulemaan hänen kuninkaalliseen läsnäoloonsa, tuo profeetta kutsui tulen taivaasta kuluttamaan sotilaat. Vasta kun erään sotilasryhmän komentaja osoitti oikeaa kunnioitusta Elian profeetanasemaa kohtaan, tämä suostui lähtemään hänen kanssaan kuninkaan luo. (2. Kuningasten kirja 1:5–16) Samoin voideltu jäännös kiinnitti vuosien 1914 ja 1918 välisenä aikana rohkeasti huomiota kristikunnassa vallitsevaan hengelliseen kuivuuteen ja varoitti ’Jehovan suuren ja pelottavan päivän tullessa’ koittavasta tulisesta tuomiosta. – Malakia 4:1, 5, UM; Aamos 8:11.

18. a) Mikä valta annetaan kahdelle todistajalle, ja miten tämä muistutti Moosekselle annettua valtaa? b) Miten kaksi todistajaa paljastivat kristikunnan?

¹⁸ Johannes kertoo edelleen kahdesta todistajasta: ”Ja heillä on valta muuttaa vedet vereksi ja lyödä maata kaikenlaisilla vitsauksilla niin usein kuin he tahtovat.” (Ilmestys 11:6b) Taivuttaakseen faraon päästämään Israelin vapaaksi  Jehova käytti Moosesta sortavan Egyptin lyömiseen vitsauksilla, joihin sisältyi veden muuttaminen vereksi. Satoja vuosia myöhemmin Israelin filistealaisviholliset muistivat hyvin Jehovan teot Egyptiä vastaan. Ne saivat heidät huutamaan: ”Kuka pelastaa meidät tämän voimallisen jumalan kädestä? Tämähän on se jumala, joka löi egyptiläisiä kaikkinaisilla vaivoilla [”vitsauksilla”, Revised Standard Version] erämaassa.” (1. Samuelin kirja 4:8; Psalmi 105:29) Mooses kuvasi Jeesusta, jolla oli valta julistaa Jumalan tuomioita aikansa uskonnollisille johtajille. (Matteus 23:13; 28:18; Apostolien teot 3:22) Ja ensimmäisen maailmansodan aikana Kristuksen veljet, kaksi todistajaa, paljastivat niiden ”vesien” kuolemaa tuottavan laadun, joita kristikunta tarjoili laumoilleen.

Kaksi todistajaa tapetaan

19. Mitä Ilmestyksen kertomuksen mukaan tapahtuu, kun kaksi todistajaa lopettavat todistamisensa?

¹⁹ Niin ankara oli tämä kristikuntaan kohdistunut vitsaus, että kun kaksi todistajaa olivat profetoineet 42 kuukautta säkkipuvussa, kristikunta käytti maailmallista vaikutusvaltaansa saadakseen heidät ’tapetuiksi’. Johannes kirjoittaa: ”Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa, peto, joka nousee syvyydestä, sotii heitä vastaan ja voittaa heidät ja tappaa heidät. Ja heidän ruumiinsa tulevat olemaan sen suuren kaupungin valtakadulla, jota hengellisessä merkityksessä kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi, jossa myös heidän Herransa pantiin paaluun. Ja kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansakunnista olevat katsovat heidän ruumiitaan kolme ja puoli päivää, eivätkä he salli panna heidän ruumiitaan muistohautaan. Ja maan päällä asuvat iloitsevat heistä ja pitävät hauskaa, ja lähettävät lahjoja toisilleen, koska nämä kaksi profeettaa piinasivat maan päällä asuvia.” – Ilmestys 11:7–10.

20. Mikä on ”peto, joka nousee syvyydestä”?

²⁰ Tämä on ensimmäinen niistä 39 kerrasta, joissa Ilmestys viittaa petoon. Aikanaan tarkastelemme yksityiskohtaisesti tätä ja muita petoja. Tässä vaiheessa sanomme vain, että ”peto, joka nousee syvyydestä”, on Saatanan suunnittelema elävä poliittinen asiainjärjestelmä. b – Vrt. Ilmestys 13:1; Daniel 7:2, 3, 17.

21. a) Miten kahden todistajan uskonnolliset viholliset käyttivät sotatilannetta hyväkseen? b) Mitä se, että kahden todistajan ruumiit jätettiin hautaamatta, ilmaisi? c) Missä valossa kolmen ja puolen päivän ajanjakso pitäisi nähdä? (Ks. alaviitettä.)

²¹ Vuodesta 1914 vuoteen 1918 kansat olivat ensimmäisessä maailmansodassa. Kansalliskiihko oli huipussaan, ja vuoden 1918 keväällä kahden todistajan uskonnolliset viholliset käyttivät tilannetta hyväkseen. He vaikuttivat Yhdysvaltain oikeuslaitokseen niin, että Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran vastuulliset palvelijat vangittiin valheellisten kapinasyytösten perusteella. Näiden uskolliset työtoverit olivat järkyttyneitä.  Valtakunnan toiminta tyrehtyi lähes kokonaan. Oli ikään kuin saarnaamistyö olisi kuollut. Raamatun aikoina oli suunnattoman nöyryyttävää, jos jotakuta ei haudattu muistohautaan. (Psalmi 79:1–3; 1. Kuningasten kirja 13:21, 22) Siksi kahden todistajan jättäminen hautaamatta merkitsi suurta häpeää. Palestiinan kuumassa ilmastossa ulkona kadulla oleva ruumis alkaisi todella haista kolmen ja puolen kirjaimellisen päivän kuluttua. c (Vrt. Johannes 11:39.) Profetian tämä yksityiskohta osoittaa siis sen häpeän, jonka nuo kaksi todistajaa joutuivat kestämään. Edellä mainituilta miehiltä, jotka vangittiin, evättiin jopa mahdollisuus takuiden hankkimiseen heidän juttujaan koskevan muutoksenhaun ollessa kesken. Heidät saatettiin julkisen huomion kohteeksi niin kauaksi aikaa, että heistä tuli löyhkä ”suuren kaupungin” asukkaille. Mutta mikä tämä ”suuri kaupunki” oli?

22. a) Mikä on se suuri kaupunki? b) Miten julkinen sana liittyi papistoon iloitsemaan kahden todistajan vaientamisesta? (Ks. kehystettyä tekstiä.)

²² Johannes antaa meille joitakin johtolankoja. Hän sanoo, että Jeesus pantiin siellä paaluun. Se saa meidät heti ajattelemaan Jerusalemia. Mutta hän sanoo myös, että suurta kaupunkia kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi. Kirjaimellista Jerusalemia kutsuttiin aikoinaan Sodomaksi epäpuhtaiden tapojensa vuoksi. (Jesaja 1:8–10; vrt. Hesekiel 16:49, 53–58.) Ja ensimmäinen maailmanvalta Egypti esiintyy joskus tämän maailman asiainjärjestelmän perikuvana. (Jesaja 19:1, 19; Jooel 3:19) Siksi tämä suuri kaupunki kuvaa saastutettua ”Jerusalemia”, joka väittää palvovansa Jumalaa mutta josta on tullut epäpuhdas ja syntinen, kuin Sodoma, ja osa tämän saatanallisen maailman asiainjärjestelmästä, kuin Egypti. Se kuvaa kristikuntaa, uskottoman Jerusalemin nykyistä vastinetta, järjestöä jonka jäsenillä oli suuri syy iloon, kun he vaiensivat kahden todistajan häiritsevän saarnaamisen.

 Herätetään jälleen ylös!

23. a) Mitä kahdelle todistajalle tapahtuu kolmen ja puolen päivän kuluttua, ja miten se vaikuttaa heidän vihollisiinsa? b) Milloin Ilmestyksen 11:11, 12 ja Hesekielin profetia, joka kertoo Jehovan antavan henkeä kuivien luiden laaksoon, täyttyivät nykyään?

²³ Julkinen sana liittyi papistoon Jumalan kansan parjaamisessa. Eräs lehti kirjoitti: ”Täyttyneelle salaisuudelle on nyt annettu kuolinisku.” Mutta mikään ei olisi voinut olla kauempana totuudesta! Nuo kaksi todistajaa eivät pysyneet kuolleina. Me luemme: ”Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua heihin meni Jumalasta elämän henkeä, ja he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät. Ja he kuulivat suuren äänen sanovan heille taivaasta: ’Tulkaa tänne ylös.’ Ja he menivät ylös taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät.” (Ilmestys 11:11, 12) Heillä oli siis samanlainen kokemus kuin kuivilla luilla laaksossa, jossa Hesekiel kävi näyssä. Jehova antoi henkeä noille kuiville luille, ja ne tulivat eloon. Se kuvasi Israelin kansan syntymistä uudelleen 70-vuotisen Babylonin-vankeuden jälkeen. (Hesekiel 37:1–14) Näillä Hesekielissä ja Ilmestyksessä esitetyillä kahdella profetialla oli huomattava nykyajan täyttymys vuonna 1919, kun Jehova ennallisti ”kuolleet” todistajansa toimeliaaseen elämään.

24. Miten kahden todistajan virkoaminen eloon vaikutti heidän uskonnollisiin vainoojiinsa?

²⁴ Millainen järkytys se olikaan noille vainoojille! Näiden kahden todistajan ruumiit olivat yhtäkkiä jälleen elossa ja toimeliaina. Se oli karvas pala papeille, varsinkin kun ne kristityt sananpalvelijat, jotka he olivat juonitelleet vankilaan, olivat jälleen vapaita ja myöhemmin vapautettiin täysin syytteistä. Järkytyksen on täytynyt olla vieläkin suurempi, kun raamatuntutkijat pitivät vuoden 1919 syyskuussa konventin Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa. Äskettäin vapautettu Vartiotorni-seuran presidentti J. F. Rutherford  innosti siellä konventissa läsnä olleita Ilmestyksen 15:2:een ja Jesajan 52:7:ään perustuvalla puheellaan ”Julistus valtakunnasta”. Johannes-luokkaan kuuluvat alkoivat jälleen ’profetoida’ eli saarnata julkisesti. He edistyivät voimasta voimaan paljastaen pelottomasti kristikunnan ulkokultaisuuden.

25. a) Milloin kahdelle todistajalle sanottiin: ”Tulkaa tänne ylös”, ja miten tämä tapahtui? b) Millainen järkyttävä vaikutus kahden todistajan ennallistamisella oli suureen kaupunkiin?

²⁵ Kristikunta yritti yhä uudelleen uudistaa vuonna 1918 saamansa voiton. Se turvautui joukkoväkivaltaan, oikeudenkäynteihin, vangitsemisiin ja jopa teloituksiin – mutta kaikki oli turhaa! Vuodesta 1919 lähtien kahden todistajan hengellinen alue oli sen ulottumattomissa. Tuona vuonna Jehova oli sanonut heille: ”Tulkaa tänne ylös”, ja he olivat nousseet korotettuun hengelliseen tilaan, jossa he olivat vihollistensa näkyvissä, mutta kuitenkin heidän saavuttamattomissaan. Johannes kuvailee sitä, miten järkyttävä vaikutus heidän ennallistamisellaan oli suureen kaupunkiin: ”Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenesosa kaupunkia sortui, ja maanjäristys tappoi seitsemäntuhatta henkeä, ja muut säikähtyivät ja antoivat kunnian taivaan Jumalalle.” (Ilmestys 11:13) Uskonnon maailmassa tapahtui todella suuria mullistuksia. Maa näytti liikkuvan vakiintuneiden kirkkojen johtajien alla, kun tämä jälleen eloon herätettyjen kristittyjen joukko ryhtyi työhön. Se teki niin syvän vaikutuksen kymmenesosaan heidän kaupunkiaan, kuvaannollisesti 7000 ihmiseen, että heidän sanotaan tulleen ikään kuin tapetuiksi.

26. Keitä Ilmestyksen 11:13:n ”kymmenesosa kaupunkia” ja ”seitsemäntuhatta” edustavat? Selitä.

²⁶ Ilmaus ”kymmenesosa kaupunkia” tuo mieleemme muinaista Jerusalemia koskeneen Jesajan ennustuksen, jonka mukaan kymmenesosa säilyisi pyhänä siemenenä elossa, kun tuo kaupunki tuhottaisiin. (Jesaja 6:13) Samoin luku 7000 palauttaa mieleemme sen tapauksen, jossa Eliasta tuntui, että yksin hän pysyi uskollisena Israelissa. Jehova sanoi hänelle, että todellisuudessa oli vielä 7000, jotka eivät olleet notkistuneet Baalille. (1. Kuningasten kirja 19:14, 18) Ensimmäisellä vuosisadalla apostoli Paavali sanoi, että nämä 7000 kuvasivat niiden juutalaisten jäännöstä, jotka olivat ottaneet vastaan Kristusta koskevan hyvän uutisen. (Roomalaisille 11:1–5) Nämä raamatunkohdat auttavat meitä ymmärtämään, että Ilmestyksen 11:13:n ”seitsemäntuhatta” ja ”kymmenesosa kaupunkia” ovat niitä, jotka osoittavat vastakaikua ennallistetuille kahdelle todistajalle ja hylkäävät syntisen suuren kaupungin. He ikään kuin kuolevat kristikunnalle. Heidän nimensä otetaan pois sen jäsenluetteloista. Sen kannalta heitä ei enää ole olemassa. d

27, 28. a) Miten ’muut antoivat kunnian taivaan Jumalalle’? b) Mitä kristikunnan papiston oli pakko tunnustaa?

²⁷ Mutta miten ’muut [kristikunnasta] antavat kunnian taivaan Jumalalle’? Eivät varmastikaan hylkäämällä luopiouskontonsa ja tulemalla Jumalan palvelijoiksi. On pikemminkin niin kuin Vincentin kirja Word Studies in the New Testament selittää käsitellessään ilmausta ”antoivat kunnian taivaan Jumalalle”. Siinä sanotaan: ”Tämä ilmaus ei merkitse kääntymystä, katumusta eikä kiitosta, vaan tunnustamista, joka on sen yleinen merkitys Raamatussa. Vrt. Joos. VII: 19 (Sept.). Joh. IX: 24; Apt. XII: 23; Room. IV: 20.” Kristikunta joutui harmikseen myöntämään, että raamatuntutkijain Jumala oli tehnyt suuren teon ennallistaessaan heidät kristilliseen toimintaan.

²⁸ Kenties papisto tunnusti sen vain hengessään eli itsekseen. Varmasti kukaan siitä ei julkisesti ilmoittanut tunnustavansa näiden kahden todistajan Jumalaa. Mutta Johanneksen välityksellä esitetty Jehovan profetia auttaa meitä ymmärtämään, mitä oli pappien sydämessä, ja tajuamaan sen nöyryyttävän järkytyksen, jonka he kokivat vuonna 1919. Tuosta vuodesta lähtien, kun ”seitsemäntuhatta” lähti kristikunnasta huolimatta sen  päättäväisistä yrityksistä pitää kiinni lampaistaan, pappien oli pakko tunnustaa, että Johannes-luokan Jumala oli voimakkaampi kuin heidän jumalansa. Myöhempinä vuosina he tajusivat sen vielä selvemmin monien muiden lähtiessä heidän laumastaan ja toistaessa sanoja, jotka ihmiset lausuivat Elian saavuttaessa riemuvoiton Baalin uskontoa harjoittavista Karmelvuorella: ”Jehova on tosi Jumala! Jehova on tosi Jumala!” – 1. Kuningasten kirja 18:39, UM.

29. Minkä Johannes sanoo tulevan nopeasti, ja mikä järkyttäminen vielä odottaa kristikuntaa?

²⁹ Mutta kuuntelehan! Johannes kertoo: ”Toinen ’voi!’ on mennyt. Katso! Kolmas ’voi!’ tulee nopeasti.” (Ilmestys 11:14) Jos tähän mennessä sattuneet tapahtumat ovat järkyttäneet kristikuntaa, niin mitä sille tapahtuu, kun kolmas ”voi!” ilmoitetaan, seitsemäs enkeli puhaltaa trumpettiinsa ja Jumalan pyhä salaisuus saatetaan lopulta päätökseensä? – Ilmestys 10:7.

[Alaviitteet]

[Tutkistelukysymykset]

[Tekstiruutu s. 168]

Ilmestyksen 11:10:ssä mainittu iloitseminen

Vuonna 1933 julkaistussa kirjassaan Preachers Present Arms Ray H. Abrams kertoo siitä, miten katkerasti papisto vastusti Vartiotorni-seuran kirjaa Täyttynyt salaisuus. Hän tarkastelee papiston yrityksiä päästä eroon raamatuntutkijoista ja heidän ”turmiollisista uskomuksistaan”. Seurauksena oli oikeusjuttu, joka johti J. F. Rutherfordin ja seitsemän hänen toverinsa tuomitsemiseen pitkiin vankeusrangaistuksiin. Tri Abrams lisää: ”Koko asian tarkastelu johtaa siihen lopputulokseen, että kirkot ja papisto olivat alun perin niiden toimien takana, joiden tarkoitus oli tehdä loppu russellilaisista. Papit aloittivat helmikuussa 1918 Kanadassa järjestelmällisen rynnistyksen heitä ja heidän julkaisujaan, varsinkin kirjaa Täyttynyt salaisuus, vastaan. Winnipegissä ilmestyvän Tribune-lehden mukaan – – ’papiston esitysten’ uskottiin olleen varsinaisena syynä heidän kirjansa kieltämiseen.”

Tri Abrams jatkaa: ”Kun uutinen 20 vuoden tuomioista tavoitti uskonnollisen lehdistön edustajat, niin käytännöllisesti katsoen kaikki nämä julkaisut, suuret ja pienet, iloitsivat tapahtuman johdosta. En ole löytänyt yhtään ainoaa myötätuntoista sanaa yhdestäkään oikeaoppisesta uskonnollisesta lehdestä. ’Ei voi olla epäilystäkään siitä’, päätteli Upton Sinclair, että ’vaino – – johtui osaksi siitä tosiasiasta, että he olivat joutuneet ”oikeaoppisten” uskonnollisten ryhmien vihoihin.’ Sen tekemisessä, missä kirkkojen yhteisponnistukset olivat epäonnistuneet, hallitus näytti nyt onnistuneen niiden puolesta.” Lainattuaan useiden uskonnollisten julkaisujen halventavia huomautuksia kirjoittaja mainitsi, että muutoksenhakutuomioistuin kumosi päätöksen, ja huomautti sitten: ”Kirkkojen vastaus tähän päätökseen oli vaitiolo.”

[Kuva s. 163]

Johannes mittaa hengellisen temppelin – voidellun papiston on täytettävä normit

[Kuvat s. 165]

Serubbabelin ja Joosuan jälleenrakennustyö osoitti, että pieniä alkuja seuraisi Herran päivänä suuri kasvu Jehovan todistajien keskuudessa. Heidän tarpeittensa täyttämiseksi toimitiloja, esimerkiksi näitä jotka sijaitsevat Brooklynissa New Yorkissa, on täytynyt laajentaa suuresti

[Kuvat s. 166]

Mooseksen ja Elian profeetallinen työ esikuvasi kahden todistajan julistamia tulisia tuomiosanomia

[Kuvat s. 169]

Kaksi todistajaa elvytetään nykyiseen saarnaamistyöhön samoin kuin Hesekielin 37. luvun kuivat luut elpyivät