Luku 6

Pyhä salaisuus paljastuu

1. Miten meidän pitäisi suhtautua siihen loistavaan kuvaan, joka on tallennettu Ilmestyksen 1:10–17:ään?

 NÄKY korotetusta Jeesuksesta todella herättää kunnioittavaa pelkoa. Jos olisimme seuranneet sitä apostoli Johanneksen kanssa, tuo häikäisevä kirkkaus olisi epäilemättä tehnyt meihinkin niin suuren vaikutuksen, että olisimme heittäytyneet maahan kuten hän. (Ilmestys 1:10–17) Tämä ylivertainen henkeytetty näky on säilytetty meille, jotta se kannustaisi meitä toimintaan nykyään. Meidän pitäisi Johanneksen tavoin arvostaa nöyrästi kaikkea sitä, mitä tuo näky merkitsee. Kunnioittakaamme aina syvästi sitä asemaa, joka Jeesuksella on valtaistuimelle asetettuna Kuninkaana, Ylimmäisenä Pappina ja Tuomarina. – Filippiläisille 2:5–11.

”Ensimmäinen ja Viimeinen”

2. a) Mitä arvonimeä Jeesus käyttää itsestään? b) Mitä Jehova tarkoittaa sanoessaan: ”Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen”? c) Mihin Jeesuksen arvonimi ”Ensimmäinen ja Viimeinen” kiinnittää huomion?

² Vaikka tunnemmekin kunnioittavaa pelkoa, meillä ei ole aihetta sairaalloiseen pelkoon. Jeesus rauhoitti Johannesta, kuten apostoli seuraavaksi kertoo. ”Ja hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: ’Älä pelkää. Minä olen Ensimmäinen ja Viimeinen ja elävä.’” (Ilmestys 1:17b, 18a) Jesajan 44:6:ssa Jehova kuvailee sopivasti omaa asemaansa ainoana kaikkivaltiaana Jumalana sanoen: ”Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.” a Kun Jeesus käyttää itsestään arvonimeä ”Ensimmäinen ja Viimeinen”, hän ei väitä olevansa tasa-arvoinen Jehovan, Suuren Luojan, kanssa. Hän käyttää arvonimeä, jonka Jumala on asianmukaisesti antanut hänelle. Jesajan kirjassa Jehova esitti lausunnon ainutlaatuisesta asemastaan tosi Jumalana. Hän on ikuinen Jumala, eikä paitsi häntä tosiaankaan ole yhtään Jumalaa. (1. Timoteukselle 1:17) Ilmestyksessä Jeesus puhuu  saamastaan arvonimestä ja kiinnittää huomion ainutlaatuiseen ylösnousemukseensa.

3. a) Millä tavoin Jeesus oli ”Ensimmäinen ja Viimeinen”? b) Mitä tarkoitetaan sillä, että Jeesuksella on ”kuoleman ja Haadeksen avaimet”?

³ Jeesus oli tosiaan ”Ensimmäinen” ihminen, joka sai ylösnousemuksen kuolemattomaan henkielämään. (Kolossalaisille 1:18) Lisäksi hän on ”Viimeinen”, jonka Jehova itse herätti sillä tavoin kuolleista. Näin hänestä tulee ”elävä – – [joka on] elävä aina ja ikuisesti”. Hänellä on kuolemattomuus. Tässä suhteessa hän on kuin kuolematon Isänsä, jota kutsutaan ”eläväksi Jumalaksi”. (Ilmestys 7:2; Psalmi 42:3) Kaikille muille ihmisille Jeesus itse on ”ylösnousemus ja elämä”. (Johannes 11:25) Tämän mukaisesti hän sanoo Johannekselle: ”Minusta tuli kuollut, mutta katso, olen elävä aina ja ikuisesti, ja minulla on kuoleman ja Haadeksen avaimet.” (Ilmestys 1:18b) Jehova on antanut hänelle vallan herättää kuolleita. Siksi Jeesus voi sanoa, että hänellä on avaimet porttien avaamiseksi niille, joita kuolema ja Haades (hauta) pitävät vankeinaan. – Vrt. Matteus 16:18.

4. Minkä käskyn Jeesus toistaa ja keiden hyödyksi?

⁴ Jeesus toistaa tässä käskynsä merkitä näky muistiin. Hän sanoo Johannekselle: ”Kirjoita – – muistiin mitä näit ja mitä on ja mitä on tapahtuva näiden jälkeen.” (Ilmestys 1:19) Mitä jännittäviä asioita Johannes vielä mahtaakaan ilmoittaa opiksi meille?

Tähdet ja lampunjalat

5. Miten Jeesus selittää ”niiden seitsemän tähden” ja ”niiden seitsemän lampunjalan” merkityksen?

⁵ Johannes on nähnyt Jeesuksen, joka oli seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä oikeassa kädessään seitsemän tähteä. (Ilmestys 1:12, 13, 16) Nyt Jeesus selittää tämän: ”Pyhä salaisuus, joka koskee niitä seitsemää tähteä, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niitä seitsemää kultaista lampunjalkaa, on tämä: ne seitsemän tähteä tarkoittavat niiden seitsemän seurakunnan enkeleitä, ja ne seitsemän lampunjalkaa tarkoittavat seitsemää seurakuntaa.” – Ilmestys 1:20.

6. Mitä seitsemän tähteä edustavat, ja miksi sanomat osoitettiin erityisesti niille?

⁶ ”Tähdet” ovat ”niiden seitsemän seurakunnan enkeleitä”. Ilmestyksessä tähdet vertauskuvaavat joskus kirjaimellisia enkeleitä, mutta Jeesus tuskin käyttäisi ihmiskirjuria kirjoittamaan näkymättömille henkiluomuksille. ”Tähtien” täytyy siksi olla ihmisiä, seurakuntien valvojia eli vanhimpia, joiden katsotaan olevan Jeesuksen sanansaattajia. b Sanomat osoitetaan tähdille, sillä nämä ovat vastuussa Jehovan lauman valvomisesta. – Apostolien teot 20:28.

7. a) Mikä osoittaa, että vaikka Jeesus puhui jokaisen seurakunnan yhteydessä vain yhdelle enkelille, se ei merkitse sitä, että kullakin seurakunnalla on vain yksi vanhin? b) Keitä Jeesuksen oikeassa kädessä olevat seitsemän tähteä itse asiassa edustavat?

⁷ Merkitseekö se, että Jeesus puhuu jokaisen seurakunnan yhteydessä vain yhdelle ”enkelille”, sitä, että kullakin seurakunnalla on vain  yksi vanhin? Ei. Jo Paavalin päivinä Efesoksen seurakunnalla oli useita vanhimpia, ei vain yksi. (Ilmestys 2:1; Apostolien teot 20:17) Kun siis Johanneksen päivinä lähetettiin sanomia seitsemälle tähdelle luettavaksi seurakunnille (joista yksi toimi Efesoksessa), tähtien on täytynyt edustaa kaikkia niitä, jotka palvelivat vanhimmistoissa Jehovan voidellussa seurakunnassa. Samalla tavoin valvojat lukevat nykyään seurakunnilleen Jeesuksen johdon alaisuudessa palvelevista voidelluista valvojista koostuvalta hallintoelimeltä tulleet kirjeet. Paikallisten vanhimmistojen täytyy varmistautua siitä, että heidän seurakuntansa noudattaa Jeesuksen neuvoja. Nuo neuvot on tietysti tarkoitettu kaikkien seurakuntien yhteydessä olevien, ei ainoastaan vanhinten, hyödyksi. – Ks. Ilmestys 2:11a.

8. Mitä ilmaistaan sillä, että vanhimmat ovat Jeesuksen oikeassa kädessä?

⁸ Koska Jeesus on seurakunnan Pää, vanhinten sanotaan sopivasti olevan hänen oikeassa kädessään, toisin sanoen hänen valvontansa ja ohjauksensa alaisuudessa. (Kolossalaisille 1:18) Hän on Ylipaimen, ja he ovat alipaimenia. – 1. Pietari 5:2–4.

9. a) Mitä seitsemän lampunjalkaa edustavat, ja miksi lampunjalat ovat sopiva vertauskuva niistä? b) Mistä näky todennäköisesti muistutti apostoli Johannesta?

⁹ Seitsemän lampunjalkaa ovat seitsemän seurakuntaa, joille Johannes osoittaa Ilmestyskirjan: Efesos, Smyrna, Pergamon, Tyatira, Sardes, Filadelfia ja Laodikea. Miksi seurakuntia vertauskuvataan lampunjaloilla? Koska kristittyjen täytyy sekä yksilöinä että seurakuntayhteisöinä ’antaa valonsa loistaa ihmisten edessä’ tässä pimentyneessä maailmassa. (Matteus 5:14–16) Lisäksi lampunjalat kuuluivat Salomon temppelin kalusteisiin. Seurakuntien kutsuminen lampunjaloiksi todennäköisesti muistutti Johannesta siitä, että jokainen voideltujen paikallinen seurakunta on kuvaannollisessa merkityksessä ”Jumalan temppeli”, Jumalan hengen asuinpaikka. (1. Korinttolaisille 3:16) Sitä paitsi juutalaisen temppelijärjestelyn vastakuvassa voideltujen seurakunnan jäsenet palvelevat ”kuninkaallisena papistona” Jehovan suuressa hengellisessä temppelijärjestelyssä, jonka Ylimmäinen Pappi on Jeesus ja jossa Jehova itse asuu taivaallisessa Kaikkein Pyhimmässä. – 1. Pietari 2:4, 5, 9; Heprealaisille 3:1; 6:20; 9:9–14, 24.

Suuri luopumus

10. Mitä juutalaiselle järjestelmälle ja sen katumattomille kannattajille tapahtui vuonna 70?

¹⁰ Kun Johannes kirjoitti Ilmestyksen, kristillisyys oli ollut olemassa yli 60 vuotta. Se oli aluksi kestänyt 40 vuotta juutalaisuuden taholta tullutta jatkuvaa vastustusta. Sitten tuo juutalainen järjestelmä sai kuoliniskun vuonna 70, jolloin katumattomat juutalaiset menettivät kansallisen identiteettinsä ja sen, mikä oli ollut heille käytännöllisesti katsoen epäjumala – Jerusalemin temppelin.

11. Miksi Ylipaimenen oli niin ajankohtaista varoittaa seurakuntia kehittyvistä suuntauksista?

 ¹¹ Apostoli Paavali oli kuitenkin ennustanut, että voideltujen kristittyjen keskuudessa tapahtuisi luopumus, ja Jeesuksen sanomat osoittavat, että Johanneksen vanhalla iällä tämä luopumus oli jo kehittymässä. Johannes oli viimeinen niistä, jotka pidättivät tätä Saatanan suurta yritystä turmella vaimon siemen. (2. Tessalonikalaisille 2:3–12; 2. Pietari 2:1–3; 2. Johannes 7–11) Jehovan Ylipaimenen oli siis sopiva aika kirjoittaa seurakuntien vanhimmille varoittaakseen kehittyvistä suuntauksista ja kannustaakseen oikeasydämisiä ihmisiä pysymään lujina vanhurskauden puolesta.

12. a) Miten luopumus kehittyi Johanneksen päiviä seuranneina vuosisatoina? b) Miten kristikunta tuli olemassaoloon?

¹² Me emme tiedä, miten seurakunnat vuonna 96 suhtautuivat Jeesuksen sanomiin. Tiedämme kuitenkin sen, että luopumus kehittyi nopeasti Johanneksen kuoleman jälkeen. ”Kristityt” lakkasivat käyttämästä Jehovan nimeä ja korvasivat sen Raamatun käsikirjoituksissa sanoilla ”Herra” tai ”Jumala”. Valheellinen kolminaisuusoppi oli 300-luvun loppuun mennessä tunkeutunut seurakuntiin. Samoihin aikoihin omaksuttiin käsitys kuolemattomasta sielusta. Lopulta Rooman keisari Konstantinus antoi ”kristilliselle” uskonnolle valtion hyväksynnän, ja tämän seurauksena kehittyi kristikunta, jossa kirkko ja valtio hallitsivat yhteisvoimin seuraavat tuhat vuotta. Uudentyyppiseksi ”kristityksi” oli helppo tulla. Kokonaiset heimot sovittivat entiset pakanalliset käsityksensä tämän uskonnon eri versioihin. Monista kristikunnan johtajista tuli sortavia poliittisia tyranneja, jotka pakottivat miekan avulla toiset hyväksymään luopiokäsityksensä.

13. Millaisen menettelytavan luopioiksi tulleet kristityt omaksuivat siitä huolimatta, että Jeesus varoitti lahkolaisuudesta?

¹³ Luopioiksi tulleet kristityt jättivät täysin huomiotta sanat, jotka Jeesus oli esittänyt seitsemälle seurakunnalle. Jeesus oli varoittanut efesolaisia, että heidän piti saada takaisin rakkaus, joka heillä ensin oli. (Ilmestys 2:4) Siitä huolimatta kristikunnan jäsenet, joita rakkaus Jehovaan ei enää yhdistänyt, kävivät tuhoisia sotia ja vainosivat hirvittävällä tavalla toisiaan. (1. Johannes 4:20) Jeesus oli varoittanut Pergamonin seurakuntaa lahkolaisuudesta. Lahkoja ilmaantui kuitenkin jo toisella vuosisadalla, ja nykyään kristikunnassa on tuhansia riiteleviä lahkoja ja uskontoja. – Ilmestys 2:15.

14. a) Millaisen menettelytavan kristityiksi tunnustautuvat omaksuivat, vaikka Jeesus varoitti hengellisesti kuolleena olemisesta? b) Millä tavoin kristityiksi tunnustautuvat jättivät huomioon ottamatta Jeesuksen varoituksen epäjumalanpalveluksesta ja moraalittomuudesta?

¹⁴ Jeesus oli varoittanut Sardeen seurakuntaa siitä, että se oli hengellisesti kuollut. (Ilmestys 3:1) Sardeen seurakuntaan kuuluvien tavoin kristityiksi tunnustautuvat unohtivat nopeasti kristilliset teot ja uskoivat pian erittäin tärkeän saarnaamistyön pienen, palkatun pappisluokan tehtäväksi. Jeesus oli varoittanut Tyatiran seurakuntaa epäjumalanpalveluksesta ja haureudesta. (Ilmestys 2:20) Kuitenkin kristikunta hyväksyi avoimesti kuvien käytön samoin kuin salakavalampien epäjumalanpalveluksen muotojen, kansallismielisyyden ja materialismin, kannattamisen. Ja moraalittomuutta on aina suvaittu laajalti, vaikka sitä vastaan joskus saarnataankin.

15. Mitä Jeesuksen seitsemälle seurakunnalle osoittamat sanat paljastavat kristikunnan uskonnoista, ja mikä kristikunnan papisto on osoittanut olevansa?

¹⁵ Jeesuksen seitsemälle seurakunnalle osoittamat sanat paljastavat siis sen, etteivät mitkään kristikunnan uskonnot ole missään tapauksessa Jehovan erikoiskansaa. Todellisuudessa kristikunnan papisto on ollut Saatanan siemenen huomattavin jäsen. Apostoli Paavali sanoi sitä ”tuoksi laittomaksi”, ja hän ennusti, että sen ”läsnäoloon liittyy Saatanan vaikutuksen mukaan kaikkia voimatekoja ja valheellisia tunnusmerkkejä ja enteellisiä ihmeitä ja kaikkea epävanhurskasta petosta”. – 2. Tessalonikalaisille 2:9, 10.

16. a) Keitä kohtaan kristikunnan johtajat osoittivat erityistä vihamielisyyttä? b) Mitä kristikunnassa tapahtui keskiajalla? c) Muuttiko protestanttinen kapina eli uskonpuhdistus kristikunnan luopiotapoja?

¹⁶ Vaikka kristikunnan uskonnolliset samoin kuin maallisetkin johtajat väittivät olevansa Jumalan lauman paimenia, he osoittivat erityistä vihamielisyyttä jokaista kohtaan, joka  yritti kannustaa lukemaan Raamattua tai joka paljasti heidän epäraamatulliset tapansa. Jan Husia ja raamatunkääntäjä William Tyndalea vainottiin, ja he kärsivät marttyyrikuoleman. Pimeällä keskiajalla luopiohallinto saavutti huippunsa katolilaisten pirullisessa inkvisitiossa. Kaikki, jotka saattoivat kirkon opetukset tai vallan kyseenalaiseksi, tukahdutettiin armotta, ja lukemattomia tuhansia kerettiläisiksi kutsuttuja ihmisiä kidutettiin kuoliaaksi tai poltettiin roviolla. Näin Saatana pyrki varmistamaan sen, että mikä tahansa Jumalan vaimonkaltaisen järjestön tosi siemen murskattaisiin nopeasti. Protestanttisen kapinan eli uskonpuhdistuksen tapahduttua (vuodesta 1517 lähtien) monet protestanttiset kirkot ilmaisivat samanlaista suvaitsematonta henkeä. Nekin tulivat verivelkaisiksi aiheuttamalla marttyyrikuoleman sellaisille, jotka pyrkivät olemaan uskollisia Jumalalle ja Kristukselle. Silloin vuodatettiin tosiaan paljon ’pyhien verta’. – Ilmestys 16:6; vrt. Matteus 23:33–36.

Siemen kestää

17. a) Mitä Jeesuksen vertaus vehnästä ja rikkaruohoista ennusti? b) Mitä tapahtui vuonna 1918, ja minkä hylkäämiseen ja minkä asettamiseen se johti?

¹⁷ Jeesus ennusti vertauksessaan vehnästä ja rikkaruohoista pimeyden ajan, joka vallitsisi kristikunnan pitäessä ylintä valtaa. Läpi kaikkien luopumuksen vuosisatojen olisi kuitenkin vehnän kaltaisia kristittyjä yksilöitä, aitoja voideltuja. (Matteus 13:24–29, 36–43) Kun siis Herran päivä sarasti lokakuussa 1914, maan päällä oli yhä tosi kristittyjä. (Ilmestys 1:10) Näyttää siltä, että Jehova tuli hengelliseen temppeliinsä pitämään tuomiota noin kolme ja puoli vuotta myöhemmin, vuonna 1918, mukanaan Jeesus ”liiton sanansaattajanaan”. (Malakia 3:1, UM; Matteus 13:47–50) Herran eli ”isännän” oli aika hylätä lopullisesti valekristityt ja asettaa ’uskollinen ja ymmärtäväinen orja kaiken omaisuutensa hoitajaksi’. – Matteus 7:22, 23; 24:45–47.

18. Mikä ”hetki” tuli vuonna 1914, ja mitä orjan oli silloin aika tehdä?

¹⁸ Tämän orjan oli myös aika kiinnittää erityistä huomiota seitsemälle seurakunnalle osoitetuissa Jeesuksen sanomissa kirjoitettuihin asioihin, kuten näemme siitä, mitä niissä sanotaan. Jeesus viittaa esimerkiksi siihen, että  hän tulee tuomitsemaan seurakuntia, ja tuo tuominta alkoi vuonna 1918. (Ilmestys 2:5, 16, 22, 23; 3:3) Hän puhuu siitä, että Filadelfian seurakunta suojellaan ”koetuksen hetkestä, joka on tuleva koko asuttuun maahan”. (Ilmestys 3:10, 11) Tämä ”koetuksen hetki” koitti vasta Herran päivän sarastaessa vuonna 1914, minkä jälkeen kristittyjen uskollisuus perustettua Jumalan valtakuntaa kohtaan koeteltiin. – Vrt. Matteus 24:3, 9–13.

19. a) Mitä ne seitsemän seurakuntaa kuvaavat nykyään? b) Ketkä ovat suurin joukoin liittyneet voideltujen kristittyjen yhteyteen, ja miksi Jeesuksen neuvot ja hänen kuvailemansa olosuhteet soveltuvat myös heihin? c) Miten meidän pitäisi suhtautua sanomiin, jotka Jeesus osoitti seitsemälle ensimmäisellä vuosisadalla toimineelle seurakunnalle?

¹⁹ Jeesuksen seurakunnalle osoittamilla sanoilla on tästä syystä ollut suurempi täyttymys vuodesta 1914 lähtien. Tässä asetelmassa ne seitsemän seurakuntaa kuvaavat kaikkia voideltujen kristittyjen seurakuntia Herran päivänä. Lisäksi viimeksi kuluneiden yli 50 vuoden aikana on Johanneksen kuvaamiin voideltuihin kristittyihin liittynyt suuri määrä uskovia, joilla on toivo elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. Kirkastetun Jeesuksen Kristuksen neuvot ja ne olosuhteet, joiden hän seitsemää seurakuntaa tarkastaessaan havaitsi vallitsevan niissä, soveltuvat yhtä hyvin heihin, sillä kaikille Jehovan palvelijoille on olemassa vain yksi vanhurskauden ja uskollisuuden mitta. (2. Mooseksen kirja 12:49; Kolossalaisille 3:11) Sanomat, jotka Jeesus osoitti seitsemälle Vähässä-Aasiassa ensimmäisellä vuosisadalla toimineelle seurakunnalle, eivät siis ole ainoastaan historiallisesti kiinnostavia. Ne merkitsevät jokaiselle meistä elämää tai kuolemaa. Kuunnelkaamme siksi huolellisesti Jeesuksen sanoja.

[Alaviitteet]

[Tutkistelukysymykset]

[Tekstiruutu s. 32]

Koettelun ja tuominnan aika

Jeesus kastettiin ja voideltiin tulevaksi Kuninkaaksi Jordanilla vuoden 29 lokakuun vaiheilla. Kolme ja puoli vuotta myöhemmin, vuonna 33, hän tuli Jerusalemin temppeliin ja heitti ulos ne, jotka tekivät siitä ryöstäjien luolan. Tässä näyttää olevan rinnakkaisuus sille kolmen ja puolen vuoden ajanjaksolle, joka kului siitä kun Jeesus asetettiin valtaistuimelle taivaissa vuoden 1914 lokakuussa, siihen kun hän tuli tarkastamaan kristityiksi tunnustautuvia tuomion alkaessa Jumalan huoneesta. (Matteus 21:12, 13; 1. Pietari 4:17.) Vuoden 1918 alussa Jehovan kansan toiminta Valtakunnan puolesta kohtasi suurta vastustusta. Se oli maailmanlaajuisen koettelun aikaa, ja pelokkaat seuloutuivat pois. Toukokuussa 1918 Vartiotorni-seuran virkailijoita vangittiin kristikunnan pappien kiihotuksesta, mutta yhdeksän kuukauden kuluttua heidät vapautettiin. Myöhemmin heitä vastaan esitetyistä aiheettomista syytteistä luovuttiin. Vuodesta 1919 lähtien Jumalan kansan koeteltu ja puhdistettu järjestö on mennyt innokkaana eteenpäin julistaen, että Kristuksen Jeesuksen hallinnassa oleva Jehovan valtakunta on ihmiskunnan toivo. – Malakia 3:1–3.

Kun Jeesus aloitti tarkastuksensa vuonna 1918, kristikunnan papit epäilemättä saivat epäsuotuisan tuomion. He olivat paitsi nostattaneet vainoa Jumalan kansaa vastaan, myös aiheuttaneet itselleen raskaan verivelan tukemalla taistelevia kansoja ensimmäisen maailmansodan aikana. (Ilmestys 18:21, 24) Sitten nuo papit panivat toivonsa ihmistekoiseen Kansainliittoon. Kristikunta oli yhdessä koko väärän uskonnon maailmanmahdin kanssa joutunut tyystin pois Jumalan suosiosta vuoteen 1919 mennessä.

[Kartta s. 28, 29]

(Ks. painettu julkaisu)

EFESOS

SMYRNA

PERGAMON

TYATIRA

SARDES

FILADELFIA

LAODIKEA

[Kuvat s. 31]

Kristikunnan uskonto aiheutti itselleen raskaan verivelan vainoamalla ja surmaamalla niitä, jotka käänsivät Raamattua, lukivat sitä tai vain omistivat sen