Vuoden 1984 vuositeksti

’Puhukaa Jumalan sanaa pelottomasti.’ – Fil. 1:14.

Raamattu kertoo monista Jumalan palvelijoista, jotka puhuivat Jumalan sanaa pelottomasti ja jotka saivat sen vuoksi runsaita siunauksia. Vedenpaisumusta edeltävänä aikana Hanokilta on varmasti vaadittu suurta rohkeutta julistaa Jehovan tuomiota ja todistaa jumalattomat syntiset syyllisiksi niiden järkyttävien asioiden johdosta, joita he puhuivat Jehovaa vastaan. Nooalta vaadittiin pelottomuutta, kun hän saarnasi vanhurskautta tuossa jumalattomien ihmisten tuomitussa maailmassa. Mutta sellainen peloton vaeltaminen Jumalan kanssa johti runsaisiin siunauksiin. – Juud. 15; 2. Piet. 2:5; 1. Moos. 5:24; 6:9, 22; 7:1, 23.

Myöhemmin Jehova vahvisti uskollisia profeettojaan varoittamaan pelottomasti Jerusalemia sen lähestyvästä tuomiosta. Esimerkiksi nuorelle Jeremialle hän vakuutti tekevänsä tästä varustetun kaupungin vihollisiaan vastaan. Samoin Jumala valtuutti Hesekielin tehtäväänsä seuraavin sanoin: ”Nuo lapset, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet – niitten luokse minä sinut lähetän, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Kuulkoot tai olkoot kuulematta – sillä uppiniskainen suku he ovat – he tulevat kuitenkin tietämään, että profeetta on ollut heidän keskellänsä.” Nuo muinaiset profeetat kaiuttivat varoitusta pelottomasti. – Hes. 2:4, 5; Jer. 1:6, 18.

Herramme Jeesus Kristus antaa kuitenkin parhaan esimerkin epäsuotuisan sanoman julistamisesta pelottomasti. Jopa virkailijat, jotka oli lähetetty pidättämään häntä palasivat tyhjin käsin ja sanoivat: ”Koskaan ei kukaan toinen ihminen ole puhunut sillä tavoin.” Jeesus todisti rohkeasti Jumalan valtakunnasta aina siihen asti,  kun hänen huulensa vaikenivat kuolemassa. – Joh. 7:46; 18:36, 37.

Jeesus kannusti opetuslapsiaan julistamaan Jumalan sanaa yhtä pelottomasti. Matteuksen 10:5–42:een muistiin merkityssä palveluspuheessaan hän kielsi heitä pelkäämästä niitä, jotka voivat tappaa ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Heidän tulisi sen sijaan pelätä Jehova Jumalaa, josta heidän ikuisen elämän toivonsa riippuu. Mestarinsa tavoin nuo opetuslapset tekivät rohkeasti totuutta tunnetuksi. Niinpä hallitsijat ’tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa’. – Apt. 4:13.

Entä nykyään? Meillä Jehovan todistajilla on etu olla se ainoa maailmanlaajuinen kristittyjen järjestö, jonka jäsenet yksimielisesti noudattavat muinaisten profeettojen, Jeesuksen ja hänen varhaisten opetuslastensa asettamaa mallia. Jehovan voimassa me jatkamme pelottomasti Jumalan meille antaman työn tekemistä. (Sak. 4:6) Eivät keskitysleirit, vankilat, pieksämiset, perheen vastustus eivätkä soimaukset; joita meille syydetään työpaikallamme tai koulussa, voi saada meitä vaikenemaan tai luopumaan Jumalan sanan julistamisesta rohkeasti. Epäilemättä tämä vuosi 1984 tulee jälleen olemaan Valtakunnan työn voimakkaan kasvun vuosi, kun kohtaamme pahenevien maailman olosuhteitten asettaman haasteen ja ’osoitamme yhä suurempaa rohkeutta puhua Jumalan sanaa pelottomasti’.