Luku 22

Osa 5 – Todistajia maan ääriin asti

Vuonna 1975 tehtiin merkittäviä ratkaisuja sen suhteen, miten Jehovan todistajien toimintaa johdettaisiin heidän maailmankeskuksestaan. He eivät silloin tienneet, millä kentillä voitaisiin vielä antaa perusteellinen todistus ennen nykyisen maailmanjärjestelmän loppua tai miten paljon vielä saarnattaisiin maissa, joissa he olivat saarnanneet avoimesti useita vuosia. He halusivat kuitenkin käyttää kaikki tilaisuudet mahdollisimman hyvin. Sivuilla 502–520 kerrotaan joistakin jännittävistä kehitysvaiheista.

ETELÄ-AMERIKASSA on tapahtunut suuria muutoksia. Vain muutamia vuosia sitten katoliset mellakoitsijat ahdistelivat Ecuadorin Jehovan todistajia, Meksikon katoliset papit käyttivät monissa kylissä lähes kuninkaan valtaa ja Argentiinan ja Brasilian hallitukset olivat kieltäneet Jehovan todistajien toiminnan. Tilanne on kuitenkin merkittävästi muuttunut. Nyt monet sellaiset, joita opetettiin pelkäämään tai vihaamaan Jehovan todistajia, ovat itse todistajia. Toiset kuuntelevat mielellään todistajia, kun nämä tulevat kertomaan heille Raamatun rauhan sanomaa. Jehovan todistajat tunnetaan hyvin, ja heitä kunnioitetaan laajalti.

Heidän konventtiensa koko ja niissä käyvien ihmisten kristillinen käytös ovat herättäneet huomiota. Kaksi tällaista konventtia pidettiin samanaikaisesti São Paulossa ja Rio de Janeirossa Brasiliassa vuonna 1985, ja niissä oli enimmillään läsnä 249351 henkeä. Myöhemmin kun Brasilian toisissakin osissa asuvia kiinnostuneita varten järjestettiin 23 muuta konventtia, läsnäolijoiden kokonaismäärä nousi 389387:ään. Sen työn tulokset, jota Brasilian Jehovan todistajat olivat tehneet Jumalan sanan opettajina, näkyivät selvästi, kun 4825 henkeä meni tuossa konventtien sarjassa vesikasteelle Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi. Vain viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1990, jouduttiin eri puolilla Brasiliaa pitämään 110 konventtia, jotta kaikki 548517 läsnäolijaa olisivat mahtuneet niihin. Sillä kertaa tarjoutui 13448 henkeä vesikasteelle. Eri puolilla maata sadattuhannet yksilöt ja perheet halusivat Jehovan todistajien opettavan heille Jumalan sanaa.

Entä mitä on tapahtunut Argentiinassa? Jouduttuaan vuosikymmeniä kärsimään hallituksen asettamista rajoituksista tuon maan Jehovan todistajat saattoivat jälleen kokoontua vapaasti vuonna 1985. Heidän ensimmäisessä konventtisarjassaan läsnä olleet 97167 henkeä riemuitsivat! Paikallisessa Ahora-nimisessä sanomalehdessä oli otsikko ”Kasvava valtakunta – Jehovan todistajien valtakunta”, ja sen alla ihmeteltiin sitä, että Buenos Airesin konventtiin kokoontunut joukko oli niin järjestyksellinen, että siinä ei näkynyt häivääkään yhteiskunnallisista tai rotuennakkoluuloista ja että se oli rauhaisa ja ilmaisi rakkautta. Lehden johtopäätös oli: ”Hyväksymmepä heidän ajatuksensa ja oppinsa tai emme, koko tämä valtava  joukko ansaitsee mitä suurimman kunnioituksemme.” Monet argentiinalaiset menivät kuitenkin vielä pitemmälle. He alkoivat tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja kävivät valtakunnansalissa pidettävissä kokouksissa tarkkailemassa, miten todistajat soveltavat Raamatun periaatteita elämäänsä. Sitten nämä huomioitsijat tekivät ratkaisunsa. Seitsemän seuraavan vuoden aikana kymmenettuhannet vihkivät elämänsä Jehovalle, ja Jehovan todistajien määrä kasvoi Argentiinassa 71 prosenttia!

Meksikossa Jumalan valtakunnan hyvä uutinen herätti vieläkin poikkeuksellisempaa vastakaikua. Menneinä vuosina pappien kiihottamat väkijoukot olivat siellä käyneet tämän tästä Jehovan todistajien kimppuun. Todistajat eivät kuitenkaan maksaneet samalla mitalla eivätkä hautoneet kostoa, ja se teki suuren vaikutuksen vilpittömiin ihmisiin (Room. 12:17–19). He panivat myös merkille, että kaikki todistajien uskonkäsitykset pohjautuivat Raamattuun, Jumalan henkeytettyyn sanaan, eivätkä ihmisten perinteisiin (Matt. 15:7–9; 2. Tim. 3:16, 17). He saattoivat havaita, että todistajien usko todella piti yllä heidän rohkeuttaan vastoinkäymisten tullen. Yhä useammat perheet toivottivat Jehovan todistajat tervetulleiksi, kun nämä ehdottivat niille ilmaista Raamatun kotitutkistelua. Vuonna 1992 olikin peräti 12 prosenttia todistajien koko maailmassa johtamista raamatuntutkisteluista käynnissä Meksikossa, ja melko monia niistä johdettiin suurille perheille. Tuloksena on ollut, että Jehovan todistajien määrä, johon lasketaan ainoastaan Jumalan valtakunnan aktiiviset julistajat, ei niitä jotka vain käyvät heidän kokouksissaan, on Meksikossa paisunut vuonna 1975 toimineista 80481 julistajasta 354023:een vuonna 1992!

Euroopassakin sattui jotakin epätavallista, mikä edisti Valtakunnan sanoman leviämistä.

Hämmästyttäviä kehitysvaiheita Puolassa

Jehovan todistajien työ oli ollut Puolassa kiellettyä vuosina 1939–45 (natsikaudella ja neuvostovallan aikana) ja jälleen heinäkuusta 1950 lähtien (neuvostovallan alaisuudessa), mutta silti Jehovan todistajat eivät olleet lakanneet saarnaamasta siellä. Vaikka heitä oli vuonna 1939 vain 1039, niin vuonna 1950 toimi 18116 Valtakunnan julistajaa, ja nämä jatkoivat evankelioimistyötä innokkaasti, mutta varovaisesti (Matt. 10:16). Konventit oli kuitenkin  pidetty julkisuudelta piilossa – maaseudulla, ladoissa ja metsissä. Mutta vuodesta 1982 lähtien Puolan hallitus antoi heidän pitää kohtuullisen kokoisia yksipäiväisiä konventteja vuokratiloissa.

Sitten vuonna 1985 Jehovan todistajat saivat elokuun aikana pitää Puolan kookkaimmilla stadioneilla neljä suurta konventtia. Kun muuan Itävallan edustaja saapui maahan lentokoneella, hän kuuli yllätyksekseen kaiuttimista, miten Jehovan todistajat toivotettiin tervetulleiksi Puolan konventtiinsa. Iäkäs puolalainen todistaja, joka oli tullut vastaan tuota vierasta, tajusi, miten suurta muutosta hallituksen asenteessa tämä merkitsi, eikä hän pystynyt pidättelemään ilon kyyneleitään. Näissä konventeissa oli läsnä 94134 henkeä; joukossa oli ryhmiä 16 maasta. Tiesivätkö muut ihmiset tästä kaikesta? Totisesti tiesivät! Näiden konventtien aikana ja niiden jälkeen se sai lukea tilaisuudesta selostuksia suurimmista sanomalehdistä, nähdä konventin läsnäolijajoukkoja televisiosta ja kuulla ohjelman osia yleisradiosta. Monia miellytti se, mitä he näkivät ja kuulivat.

Vielä suurempia konventteja oli suunnitteilla Puolaan, kun hallitus 12. toukokuuta 1989 soi Jehovan todistajille laillisesti tunnustetun aseman uskonnollisena järjestönä. Vajaan kolmen kuukauden kuluttua oli meneillään kolme kansainvälistä konventtia – Chorzówissa, Poznańissa ja Varsovassa – ja niissä oli läsnä yhteensä 166518 henkeä. Yllättävää kyllä, tuhannet todistajat silloisesta Neuvostoliitosta ja Tšekkoslovakiasta saivat hankituksi tarvittavan matkustusluvan ja saattoivat olla konventissa  mukana. Oliko Jehovan todistajien opetuslasten tekeminen tuloksellista näissä maissa, joissa valtio oli vuosikymmenet painokkaasti edistänyt ateismia? Selvä vastaus saatiin, kun 6093 henkeä, heidän joukossaan monia nuoria, tarjoutui vesikasteelle noissa konventeissa.

Oli päivänselvää, että todistajat poikkesivat suuresti – ja hyvin terveellä tavalla – muista ihmisistä. Lehdistössä oli seuraavankaltaisia lausuntoja: ”Ne, jotka palvovat Jehova Jumalaa, kuten he itse sanovat, arvostavat suuresti kokoontumistilaisuuksiaan, jotka totisesti ovatkin osoitus heidän ykseydestään. – – Konventin osanottajien hyvä järjestys, rauhallisuus ja puhtaus antavat hyvän esimerkin jäljiteltäväksi.” (Życie Warszawy.) Jotkut puolalaiset eivät tyytyneet vain tarkkailemaan konventtiväkeä. He halusivat, että Jehovan todistajat tutkisivat Raamattua heidän kanssaan. Tällaisen opetuksen antaminen Jumalan sanasta on johtanut siihen, että Jehovan todistajien määrä on noussut Puolassa 72887:stä vuonna 1985 aina 107876:een saakka vuonna 1992, ja viimeksi mainittuna vuonna he käyttivät yli 16,8 miljoonaa tuntia kertoessaan toisille siitä ihmeellisestä toivosta, joka Raamatussa esitetään.

Jännittäviä muutoksia on kuitenkin tapahtunut muuallakin kuin Puolassa.

Itä-Euroopassa avautuu uusia ovia

Unkari antoi Jehovan todistajille laillisen aseman vuonna 1989. Vuonna 1990, vain neljä kuukautta sen jälkeen kun Berliinin muuria alettiin purkaa, silloinen Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) poisti todistajia koskeneen kiellon, joka oli ollut voimassa 40 vuotta. Seuraavassa kuussa Romanian uusi hallitus tunnusti virallisesti Romanian Jehovan todistajien kristillisen yhdistyksen. Vuonna 1991 Moskovan oikeusministeriö julisti, että ”SNTL:n Jehovan todistajien uskonnollisen järjestön” peruskirja oli virallisesti rekisteröity. Samana vuonna annettiin laillinen tunnustus Jehovan todistajien työlle Bulgariassa. Vuoden 1992 aikana Albanian Jehovan todistajat saivat laillisen aseman.

Mitä Jehovan todistajat tekivät saamallaan vapaudella? Eräs lehtimies kysyi DDR:n Jehovan todistajien työn koordinaattorilta, Helmut Martinilta: ”Aiotteko osallistua politiikkaan?” Monet kristikunnan papithan tekivät juuri niin. ”Emme”, vastasi veli Martin, ”Jeesus antoi opetuslapsilleen raamatullisen tehtävän, ja me ymmärrämme sen olevan päätyömme.” (Matt. 24:14; 28:19, 20.)

Jehovan todistajat eivät toki vasta aloitelleet tuon vastuun kantamista tässä osassa maailmaa. Vaikka he olivat joutuneet monet vuodet toimimaan hyvin vaikeissa oloissa, useimmissa näistä maista oli toiminut pienissä ryhmissä kokoontuvia seurakuntia, ja todistusta oli annettu. Mutta nyt aukeni aivan uusia mahdollisuuksia. Saatettiin pitää kokouksia, joihin voitiin vapaasti kutsua yleisöä. Oli mahdollista saarnata avoimesti  talosta taloon pelkäämättä vangituksi tulemista. Näissä maissa, joiden väkiluku on yhteensä yli 390 miljoonaa, oli vielä paljon tehtävää. Jehovan todistajat toimivat nopeasti, koska he tajusivat selvästi, että me elämme nykyisen maailman asiainjärjestelmän viimeisissä päivissä.

Hallintoelimen jäsenet olivat jo ennen laillisen tunnustuksen myöntämistä vierailleet monissa maissa ottamassa selvää siitä, mitä oli tehtävissä heidän kristittyjen veljiensä auttamiseksi. Kieltojen poistuttua he matkustivat useammille tällaisille alueille auttamaan työn organisoinnissa. Muutaman vuoden kuluessa he olivat henkilökohtaisesti haastatelleet todistajia Puolassa, Unkarissa, Romaniassa, Tšekkoslovakiassa, Venäjällä, Ukrainassa, Virossa ja Valko-Venäjällä.

Konventteja järjestettiin vahvistamaan näissä maissa asuvia todistajia ja saattamaan Jumalan valtakunnan sanoma  tehokkaasti ihmisten tietoon. Vajaan viiden kuukauden kuluttua silloisessa DDR:ssä olleen kiellon poistamisesta pidettiin tällainen konventti Berliinin Olympiastadionilla. Paikalla oli 64 muusta maasta todistajia, jotka olivat ilomielin ottaneet vastaan kutsun tulla konventtiin. Heistä oli etu saada olla tuossa tilaisuudessa yhdessä kristittyjen veljiensä ja sisartensa kanssa, jotka olivat vuosikymmeniä todistaneet uskollisuutensa Jehovaa kohtaan, silloinkin kun heitä vainottiin ankarasti.

Sekä vuonna 1990 että vuonna 1991 pidettiin muita konventteja eri puolilla Itä-Eurooppaa. Kun Unkarissa oli vuonna 1990 pidetty neljä paikallista konventtia, tehtiin järjestelyjä kansainvälisen konventin pitämiseksi Népstadionilla Budapestissa vuonna 1991. Läsnä oli 40601 henkeä 35 maasta. Jehovan todistajat saivat vuonna 1990 ensi kertaa yli 40 vuoteen järjestää julkisia konventteja Romaniassa. Tuona vuonna pidettiin sarja konventteja eri puolilla maata ja myöhemmin kaksi suurempaa konventtia. Vuonna 1991 järjestettiin kahdeksan konventtia, ja niissä oli läsnä 34808 henkeä. Vuonna 1990 pidettiin silloisessa Jugoslaviassa konventti maan kussakin tasavallassa. Seuraavana vuonna 14684 Jehovan todistajaa iloitsi saadessaan olla kansainvälisessä konventissa, joka sisällissodan uhasta huolimatta pidettiin Kroatian pääkaupungissa Zagrebissa. Poliisit olivat hämmästyksissään nähdessään kroaattien, montenegrolaisten, serbien, sloveenien ja muiden kokoontuneen rauhaisasti kuuntelemaan ohjelmaa.

Silloiseen Tšekkoslovakiaankin järjestettiin nopeasti konventteja. Vuonna 1990 oli Prahan kansallisessa konventissa läsnä 23876 henkeä. Stadionin johto oli niin tyytyväinen näkemäänsä, että se tarjosi todistajille heidän seuraavaan konventtiinsa maan suurimpia kokoontumistiloja. Tuossa historiallisessa tilaisuudessa vuonna 1991 täytti 74587 innokasta läsnäolijaa Prahan Stadión Strahovin. Kuulijakunnan joukossa olleet tšekit ja slovakit riemuitsivat ja taputtivat innokkaasti käsiään, kun ilmoitettiin koko ”Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen” ilmestymisestä heidän kielillään. He voisivat nyt käyttää sitä sekä ollessaan julkisessa palveluksessa että tutkiessaan henkilökohtaisesti ja seurakunnassa.

Edelleen vuonna 1991 Jehovan todistajat saivat ensi kertaa historiassa järjestää avoimesti konventteja paikkoihin, jotka kuuluivat tuolloin Neuvostoliittoon. Ensin pidettiin konventti Tallinnassa Virossa ja sitten Siperiassa. Ukrainan suurissa kaupungeissa oli neljä konventtia ja Kazakstanissa yksi. Läsnä oli yhteensä 74252 henkeä. Jehovan todistajien viimeaikaiset ponnistelut opetuslasten tekemiseksi näillä alueilla kantoivat hedelmää, kun 7820 henkeä tarjoutui vesikasteelle. Tämä ei ollut konventin synnyttämässä innostuksessa tehty tunteellinen ratkaisu. Kasteelle aikovia oli huolellisesti valmennettu etukäteen kuukausien – joissakin tapauksissa vuosien – ajan.

Mistä kaikki nämä ihmiset olivat tulleet? Oli selvää, ettei Jehovan todistajien työ ottanut vasta ensi askeleitaan tuossa osassa maailmaa.  Vartiotornin julkaisuja oli postitettu Venäjällä asuville kiinnostuneille jo vuonna 1887. Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti oli itse vieraillut Kišinjovissa (nykyisessä Moldovassa) vuonna 1891. Jotkut raamatuntutkijat olivat menneet Venäjälle saarnaamaan 1920-luvulla, mutta viranomaisten vastustus oli ollut voimakasta, ja vain muutama pieni ryhmä oli osoittanut kiinnostusta Raamatun sanomaa kohtaan. Tilanne kuitenkin muuttui toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Maiden välisiä rajoja siirrettiin, ja suuria väestönosia sijoitettiin uusiin paikkoihin. Toistatuhatta ukrainankielistä entisen Itä-Puolan alueella asunutta todistajaa havaitsikin nyt asuvansa Neuvostoliitossa. Toiset todistajat, jotka olivat asuneet Romaniassa ja Tšekkoslovakiassa, totesivatkin asuinpaikkansa tulleen osaksi Neuvostoliittoa. Lisäksi venäläiset, joista oli tullut Jehovan todistajia Saksan keskitysleireissä, palasivat kotimaahansa ja toivat Jumalan valtakunnan hyvän uutisen tullessaan. Vuonna 1946 Neuvostoliitossa toimi 4797 todistajaa. Vuosien varrella hallitus siirrätti monia heistä paikasta toiseen. Jotkut toimitettiin vankileireihin. Menivätpä he minne tahansa, he todistivat. Heidän määränsä kasvoi. Jo ennen kuin hallitus soi heille laillisen tunnustuksen, heidän ryhmiään toimi kaikkialla lännessä sijaitsevasta Lvivista Neuvostoliiton itärajalla sijaitsevaan Vladivostokiin saakka, jonka vain meri erottaa Japanista.

Monet nyt halukkaita kuuntelemaan

Todistajien pitäessä vuonna 1991 konventteja silloisessa Neuvostoliitossa ihmisillä oli tilaisuus tarkkailla heitä lähemmin. Mitä he ajattelivat? Lvivissä Ukrainassa muuan poliisi sanoi yhdelle konventtivieraalle: ”Teette erinomaista työtä opettaessanne toisille sitä, mikä on hyvää, puhutte Jumalasta ettekä mellakoi. Olemme pohtineet sitä, miksi aiemmin vainosimme teitä, ja tulimme siihen tulokseen, että emme olleet kuunnelleet teitä emmekä olleet tienneet teistä mitään.” Mutta nyt monet kuuntelivat, ja Jehovan todistajat halusivat auttaa heitä.

Voidakseen tehdä työnsä mahdollisimman tehokkaasti näissä maissa he tarvitsivat raamatullista kirjallisuutta. Sen toimittamiseksi nopeasti ryhdyttiin suuriin ponnistuksiin. Taunuksen Seltersissä Saksassa Jehovan todistajat lähes kaksinkertaistivat painotilansa. Vaikka tämä laajennos ei silloin vielä ollutkaan aivan valmis, niin noin kaksi viikkoa silloisessa Itä-Saksassa voimassa olleen kiellon kumoamisen jälkeen tälle alueelle lähetettiin noin 23 tonnia kirjallisuutta Seltersin kirjapainosta. Itä-Euroopan maissa voimassa olleiden kieltojen poistuttua näihin maihin lähetettiin vuoteen 1992 mennessä 14 pääkielelle käännettyä kirjallisuutta yli 9000 tonnia Saksasta, 633 tonnia Italiasta ja paljon myös Suomesta.

Oltuaan vuosikaudet aivan eristyksissä joidenkin maiden todistajat tarvitsivat apua myös seurakuntien valvontaan ja järjestön hallintoon liittyvissä asioissa. Tämän vuoksi onkin Saksassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja muualla otettu yhteyttä kokeneisiin vanhimpiin, jotka ovat mikäli  mahdollista osanneet jonkin tällaisen maan kieltä. Olisivatko he halukkaita muuttamaan avuksi johonkin Itä-Euroopan maahan? Vastaus on ollut todella ilahduttava! Gilead-koulun tai palvelijoiden valmennuskoulun käyneitä vanhimpia on myös lähetetty näihin paikkoihin, milloin se on katsottu hyödylliseksi.

Sitten vuonna 1992 pidettiin Pietarissa, Venäjän toiseksi suurimmassa kaupungissa, huomattava kansainvälinen konventti. Siellä oli noin 17000 edustajaa 27 maasta Venäjän ulkopuolelta. Konventtia oli mainostettu laajalti. Tilaisuuteen tuli sellaisiakin, jotka eivät olleet koskaan aiemmin kuulleet Jehovan todistajista. Läsnäolijoiden huippu oli 46214. Osanottajia tuli eri puolilta Venäjää, jotkut idästä Japanin lähellä sijaitsevalta Sahalinin saarelta saakka. Suuria ryhmiä saapui Ukrainasta, Moldovasta ja muista maista, jotka olivat ennen kuuluneet Neuvostoliittoon. He toivat tullessaan hyviä uutisia. Raporttien mukaan esimerkiksi Kiovan, Moskovan ja Pietarin seurakuntien kokouksissa kävi keskimäärin ainakin kaksi kertaa niin paljon väkeä kuin niissä oli paikallisia todistajia. Monien sellaisten nimet, jotka halusivat Jehovan todistajien tutkivan Raamattua heidän kanssaan, piti panna jonotuslistoille. Latviasta oli saapunut noin 600 edustajaa ja Virosta vielä enemmän. Eräästä Pietarin seurakunnasta oli toistasataa valmiina kastettavaksi konventissa. Monet kiinnostuneista ovat nuoria tai hyvän koulutuksen saaneita. Todella suuri hengellinen elonkorjuutyö on käynnissä tällä valtavalla alueella, jota maailma kauan piti ateismin linnakkeena!

Pellot vaaleita elonkorjuuta varten

Kun suhtautuminen uskonnonvapauteen on muuttunut, ovat muutkin maat poistaneet Jehovan todistajia koskevia rajoituksia tai suoneet heille sen laillisen tunnustuksen, joka oli pitkään evätty heiltä. Monissa näistä paikoista on ollut runsas hengellinen sato valmis korjattavaksi. Olosuhteet ovat tuoneet mieleen Jeesuksen opetuslapsilleen lausumat sanat: ”Nostakaa silmänne ja katselkaa peltoja, kuinka ne ovat vaaleita elonkorjuuta varten.” (Joh. 4:35.) Ajattelehan vain muutamia Afrikan maita, joissa vallitsee juuri tällainen tilanne.

Jehovan todistajien talosta-taloon-työ kiellettiin Sambiassa vuonna 1969. Niinpä todistajat käyttivät siellä enemmän aikaa Raamatun kotitutkistelujen johtamiseen kiinnostuneille. Jotkut alkoivat ottaa yhteyttä todistajiin saadakseen opetusta. Vähitellen hallituksen rajoituksia lievennettiin, ja kokouksissa kävijöiden määrä kasvoi. Vuonna 1992 Herran illallisen vietossa Sambiassa oli läsnä 365828 – joka 23. sambialainen!

Sambian pohjoispuolella Zairessa tuhannet ihmiset halusivat tietää, mitä Jehovan todistajat opettavat kristillisestä elämäntavasta ja Jumalan tarkoituksesta ihmiskunnan suhteen. Vuonna 1990, kun olosuhteet  sallivat todistajien jälleen avata valtakunnansalinsa, heidän kokouksiinsa tuli joillakin alueilla jopa 500 henkeä. Parin vuoden kuluttua Zairen 67917 todistajaa johtivat 141859:ää Raamatun kotitutkistelua tällaisille ihmisille.

Työ vapautui hämmästyttävän monessa maassa. Vuonna 1990 Vartiotornin lähetystyöntekijöille, jotka oli 14 vuotta aiemmin karkotettu Beninistä, annettiin virallisesti mahdollisuus palata, ja ovi avattiin myös muiden maahantulolle. Samana vuonna Kap Verden tasavallan oikeusministeri allekirjoitti päätöksen, jolla hyväksyttiin Jehovan todistajien paikallisen yhdistyksen ohjesäännöt ja jolla heille annettiin laillinen tunnustus. Sitten vuonna 1991 koitti Jehovan todistajille vapaus Mosambikissa (jossa entiset vallanpitäjät olivat ankarasti vainonneet heitä), Ghanassa (jossa heidän työnsä oli virallisesti lakkautettu) ja Etiopiassa (jossa he eivät olleet voineet saarnata avoimesti eivätkä pitää konventteja 34 vuoteen). Ennen vuoden loppua myös Niger ja Kongo olivat tunnustaneet heidät laillisesti. Alkuvuodesta 1992 Jehovan todistajia koskeneet kiellot oli kumottu tai he olivat saaneet laillisen tunnustuksen Tšadissa, Keniassa, Ruandassa, Togossa ja Angolassa.

Täällä olivat pellot valmiita hengelliseen elonkorjuuseen. Esimerkiksi Angolan todistajamäärä kasvoi nopeasti 31 prosenttia; maan lähes 19000 Valtakunnan julistajaa johtivat lisäksi melkein 53000:ta Raamatun kotitutkistelua. Tarvittavan ohjauksen saamiseksi tälle valtavalle raamatulliselle opetusohjelmalle, joka oli meneillään sekä Angolassa että Mosambikissa (missä monet puhuvat portugalia), kehotettiin Portugalissa ja Brasiliassa asuvia päteviä vanhimpia muuttamaan Afrikkaan ja jatkamaan palvelustaan siellä. Portugalia puhuvia lähetystyöntekijöitä määrättiin vasta avautuneelle alueelle Guinea-Bissauhun. Lisäksi sellaisia ranskalaisia ja muunmaalaisia todistajia, joilla oli siihen mahdollisuus, kehotettiin auttamaan kiireellisen tärkeässä saarnaamisessa ja opetuslasten tekemisessä Beninissä, Togossa ja Tšadissa, joissa monet puhuvat ranskaa.

Jotkin niistä alueista, joilla on saatu erityisen runsasta Jehovan ylistäjien satoa, ovat aiemmin olleet roomalaiskatolisuuden linnakkeita. Tämä on pitänyt paikkansa paitsi Latinalaisesta Amerikasta myös Ranskasta (jossa oli vuoden 1992 raportin mukaan 119674 todistaja-evankelistaa), Espanjasta (jossa heitä oli 92282), Filippiineistä (jossa oli 114335 todistajaa), Irlannista (jossa todistajien määrä on kasvanut 8–10 prosenttia vuodessa) ja Portugalista.

Kun Jehovan todistajien vuonna 1978 Lissaboniin järjestämään konventtiin tuli 37567 henkeä, uutislehdessä Opção sanottiin: ”Kuka tahansa, joka on ollut Fátimassa pyhiinvaeltajien aikaan, havaitsee tämän hyvin erilaiseksi. – – Täältä [Jehovan todistajien konventista] on mystiikka haihtunut tipotiehensä ja tehnyt tilaa kokoukselle, jossa uskovat keskustelevat yhteistuumin ongelmistaan, uskostaan ja hengellisestä  katsantokannastaan. Heidän käytöksensä osoittaa heidän todella välittävän toisistaan.” Portugalin todistajien määrä kasvoi seuraavalla vuosikymmenellä lähes 70 prosenttia.

Entä mitä voimme kertoa Italiasta? Katolisiksi papeiksi haluavia on niin vähän, että jotkin pappisseminaarit ovat joutuneet sulkemaan ovensa. Monissa seurakunnissa ei ole enää pappia. Entisten kirkkorakennusten suojissa on nykyään usein kauppoja tai toimistoja. Tästä kaikesta huolimatta kirkko on kynsin hampain taistellut Jehovan todistajien pysäyttämiseksi. Takavuosina se painosti viranomaisia karkottamaan todistajien lähetystyöntekijät ja vaati poliiseja lopettamaan heidän kokouksensa. Joillakin alueilla paikalliset papit kiinnityttivät 1980-luvulla ihmisten (myös joidenkuiden Jehovan todistajien) oveen tarran, jossa luki: ”Älä koputa. Olemme katolilaisia.” Sanomalehdissä oli otsikoita: ”Kirkon hätähuuto Jehovan todistajia vastaan” ja: ”’Pyhä sota’ Jehovan todistajia vastaan.”

Kun juutalaispapisto yritti ensimmäisellä vuosisadalla vaientaa apostolit, lainopettaja Gamaliel antoi viisaan neuvon: ”Jos tämä hanke tai tämä työ on ihmisistä, niin se kukistuu, mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi kukistaa heitä.” (Apt. 5:38, 39.) Mikä oli tulos, kun roomalaiskatolinen papisto yritti 1900-luvulla vaientaa Jehovan todistajat? Italiassa vuonna 1946 toimineiden 120 todistajan työ ei kukistunut, vaan vuonna 1992 tuon maan 2462 seurakunnan yhteydessä toimi 194013 todistajaa. He ovat käytännöllisesti katsoen täyttäneet Italian Jumalan sanan opetuksellaan. Vuodesta 1946 lähtien he ovat käyttäneet yli 550 miljoonaa tuntia Jumalan valtakunnasta puhumiseen toisille italialaisille. Sen ohessa he ovat toimittaneet heidän käsiinsä miljoonia Raamattuja ja yli 400 miljoonaa kirjaa, kirjasta ja lehteä, joissa selitetään Raamattua. He haluavat pitää huolta siitä, että italialaisilla on varmasti tilaisuus asennoitua Jehovan puolelle ennen Harmagedonia. He haluavat samalla muistaa sen, mitä apostoli Paavali kirjoitti 2. Korinttolaiskirjeen 10:4, 5:ssä: ”Meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia, vaan Jumalan avulla voimallisia kukistamaan linnoituksia. Sillä me kukistamme järkeilyt ja kaiken korkean, mikä kohotetaan Jumalan tuntemusta vastaan.”

Jehovan todistajat eivät kohdista huomiotaan vain katolisuuden entisiin linnakkeisiin. He tietävät, että Jeesus Kristus sanoi: ”Kaikissa kansoissa hyvä uutinen täytyy saarnata.” (Mark. 13:10.) Juuri tätä työtä todistajat tekevät. Vuonna 1992 heistä 12168 ahersi Intiassa kertoen ihmisille Jumalan valtakunnasta. 71428 saarnasi Korean tasavallassa. Japanissa  oli 171438 todistajaa, ja heidän määränsä kasvoi joka kuukausi. He tähyilivät myös kaiken aikaa maihin, joissa oli siihen mennessä saarnattu vain vähän tai ei lainkaan.

He saattoivatkin 1970-luvun lopulla tutustuttaa Tyynessämeressä sijaitsevien Marquesassaarten ja Kosraen asukkaat Valtakunnan sanomaan. He kävivät myös Kiinan etelärajalla sijaitsevassa Bhutanissa ja Afrikan itärannikolla sijaitsevilla Komoreilla. 1980-luvulla saatiin ensi kertaa raportteja siitä, että Jehovan todistajat olivat saarnanneet Wallis- ja Futunasaarissa sekä Naurun ja Rotan saarissa, jotka kaikki sijaitsevat Tyynenmeren lounaisosassa. Jotkin näistä ovat suhteellisen pieniä paikkoja, mutta niissä asuu ihmisiä, ja ihmisten elämä on kallisarvoinen. Jehovan todistajat ovat varsin hyvin perillä siitä Jeesuksen profetiasta, että ennen lopun tuloa Valtakunnan sanoma saarnataan ”koko asutussa maassa” (Matt. 24:14).

Ihmisiin otetaan yhteyttä eri aikoina ja joka paikassa

Vaikka talosta-taloon-saarnaaminen onkin edelleen päämenetelmä, jota Jehovan todistajat käyttävät pyrkiessään saamaan kosketuksen ihmisiin, he tajuavat, etteivät he edes tällaisen järjestelmällisen menetelmän avulla tapaa kaikkia. Ymmärtäen asiansa kiireellisen tärkeäksi he jatkavat ihmisten etsimistä kaikkialta, mistä heitä vain voidaan löytää. (Vrt. Joh. 4:5–42; Apt. 16:13, 14.)

Kun Saksan ja Alankomaiden satamiin ankkuroituu laivoja, vaikka vain lyhyeksikin toviksi, Jehovan todistajat pyrkivät käymään niissä. He todistavat ensin laivan kapteenille ja sitten miehistölle, ja heillä on mukanaan erikielisiä raamatullisia julkaisuja. Keski-Afrikassa sijaitsevassa Tšadissa ei ole harvinaista, että 15–20 hengen ryhmä kokoontuu torilla jonkun Jehovan todistajan ympärille kuuntelemaan, kun tämä kertoo heille Jumalan valtakunnan toivosta. Uusiseelantilaiset todistajat ovat sopineet  työvuoroista, joiden mukaan he puhuvat lauantaiaamuisin Aucklandin kirpputorien myyjille ja tuhansille asiakkaille. Guayaquilin linja-autoasemilla liikkuville ecuadorilaisille, joista monet ovat tulleet syrjäseuduilta, todistajat tarjoavat ajankohtaista kirjasta tai lehtiä La Atalaya ja ¡Despertad!. Niilläkin, jotka työskentelevät yövuorossa ympäri vuorokauden auki olevissa New Yorkin elintarvikemyymälöissä, on mahdollisuus kuulla hyvä uutinen, kun todistajat tulevat tapaamaan heitä heidän työpaikalleen.

Monet Jehovan todistajat kertovat kallisarvoisista Raamatun totuuksista toisille matkustaessaan lentokoneella, junalla, linja-autolla ja metrolla. He tarttuvat todistustilaisuuksiin työpaikan ja koulun lounastauoilla sekä silloin, kun joku kauppias tulee heidän ovelleen. He tietävät, että monet näistä eivät ehkä ole kotona silloin, kun todistajat käyvät tavalliseen tapaan heidän kotiovellaan.

Todistaessaan toisille he eivät unohda omaa perhettään eivätkä muita sukulaisiaan. Mutta kun eräs argentiinalainen todistaja, Maria Caamano, yritti kertoa perheensä jäsenille, miten suuresti hänen Raamatusta oppimansa asiat olivat vaikuttaneet häneen, he joko tekivät hänestä pilaa tai eivät piitanneet hänen puheistaan. Hän ei luovuttanut, vaan matkasi 1900 kilometrin päähän todistamaan toisille sukulaisilleen. Jotkut olivat vastaanottavaisia. Pikkuhiljaa muutkin alkoivat kuunnella. Nyt hänen sukulaisistaan on yli 80 aikuista ja runsaat 40 lasta omaksunut Raamatun totuudet, ja he kertovat niistä toisille.

Myös Michael Regan halusi auttaa sukulaisiaan ja muutti siksi takaisin kotikaupunkiinsa Boyleen, joka sijaitsee Roscommonin kreivikunnassa Irlannissa. Hän todisti heille kaikille. Michaelin lasten onnellisuus ja tervehenkinen elämäntapa tekivät suuren vaikutuksen näiden serkkuun. Pian hän ja hänen miehensä suostuivat raamatuntutkisteluun. Kun heidät kastettiin, vaimon isä kielsi tytärtään käymästä kotonaan. Vähän kerrassaan isän asenne kuitenkin pehmeni, ja hän suostui ottamaan jonkin julkaisun aikoen paljastaa todistajien ”harhaopin”. Mutta ei kestänyt kauan, kun isä totesi lukemansa olevan totuus, ja aikanaan hänetkin kastettiin. Yli 20 tuon suvun jäsentä on nyt seurakunnan yhteydessä, ja suurin osa heistä on jo käynyt kasteella.

Entä voisiko Jumalan valtakunnan sanomasta olla hyötyä vankilaan teljetyille? Jehovan todistajat eivät sivuuta heitä. Eräässä Pohjois-Amerikan  vankilassa vangeille järjestetyt raamatuntutkistelut ja heidän läsnäolonsa kokouksissa, joita Jehovan todistajat ovat pitäneet säännöllisesti tuossa vankilassa, tuottivat niin hyviä tuloksia, että vankilan johto antoi heille mahdollisuuden konventtien pitämiseen siellä. Vankien lisäksi näissä konventeissa oli läsnä tuhansia todistajia vankilan ulkopuolelta. Muissakin maissa nähdään kovasti vaivaa vankilassa oleville miehille ja naisille todistamiseksi.

Jehovan todistajat eivät usko, että Raamatun tutkiminen saa kaikki vangit parantamaan tapansa. Kokemuksesta he kuitenkin tietävät, että joitakuita voidaan auttaa, ja he tahtovat antaa heille tilaisuuden tarttua Valtakunnan toivoon.

Toistuvia yrityksiä sydämen tavoittamiseksi

Jehovan todistajat käyvät kerran toisensa jälkeen ihmisten luona. Jeesuksen varhaisten opetuslasten lailla he menevät ”jatkuvasti” alueillaan olevien ihmisten luo sytyttääkseen heissä kiinnostuksen kipinän Jumalan valtakuntaa kohtaan (Matt. 10:6, 7). Joissakin paikoissa he ehtivät käydä kaikkien alueensa ihmisten luona vain kerran vuodessa; toisaalla he taas käyvät ihmisten luona harva se kuukausi. Portugalissa Suur-Lissabonin alueella, jossa on yksi todistaja 160:tä ihmistä kohti, todistajat käyvät joka kodissa osapuilleen kerran viikossa. Eräissä Venezuelan kaupungeissa jotkin alueet käydään vakituisesti läpi tiheämminkin kuin kerran viikossa.

Kun Jehovan todistajat käyvät ihmisten luona toistuvasti, he eivät yritä tyrkyttää ihmisille Raamatun sanomaa väkisin. He koettavat vain antaa heille mahdollisuuden tehdä järkevä ratkaisu. Jotkut saattavat tänään sanoa, ettei heitä kiinnosta, mutta heidän elämässään tai maailmantilanteessa voi tapahtua jyrkkiä muutoksia, joiden vuoksi he ovat toisella kertaa vastaanottavaisempia. Monet eivät ole todellisuudessa koskaan saaneet tietää, mitä todistajat opettavat, koska he ovat olleet ennakkoluuloisia tai koska he eivät yksinkertaisesti ole ehtineet kuunnella heitä. Tekemällä toistuvasti ystävällisiä käyntejä ihmiset voidaan saada kiinnittämään asiaan huomiota. Heihin tekee usein syvän vaikutuksen niiden todistajien rehellisyys ja moraalinen nuhteettomuus, jotka asuvat heidän naapureinaan tai ovat heidän työtovereitaan. Ajan mittaan jotkut kiinnostuvat niin paljon, että he ottavat selvää todistajien sanomasta. Juuri näin kävi Venezuelassa eräälle naiselle, joka otti mielihyvin vastaan kirjallisuutta ja ilmaisen Raamatun kotitutkistelun  ja sanoi sitten: ”Kukaan ei ollut koskaan selittänyt minulle, mistä tässä oikein on kyse.”

Todistajat yrittävät ystävällisesti vedota niiden sydämeen, joille he puhuvat. Guadeloupessa oli vuonna 1992 yksi todistaja jokaista 57 asukasta kohti, ja siellä kuulee tämän tästä ihmisten sanovan: ”Minua ei kiinnosta.” Eric Dodotella on tapana vastata: ”Ymmärrän teitä, kun kuvittelen itseni teidän asemaanne.” Sitten hän lisää: ”Mutta ettekö haluaisikin elää nykyistä paremmissa oloissa?” Kuunneltuaan puhuteltavan vastauksen hän näyttää Raamatusta, miten Jumala luo sellaiset olosuhteet uudessa maailmassaan.

Alueen käyminen entistäkin perusteellisemmin

Viime vuosina on joissakin maissa käynyt yhä vaikeammaksi tavoittaa ihmisiä kotoa. Monesti sekä aviomies että vaimo käyvät ansiotyössä, ja viikonloppuisin he saattavat lähteä johonkin virkistäytymään. Monien maiden Jehovan todistajat ovat sopeutuneet tähän tilanteeseen lisäämällä ovelta-ovelle-todistamistaan iltaisin. Sen lisäksi että jotkut Ison-Britannian todistajat käyvät kello 18:n ja 20:n välillä tavoittamassa ihmisiä, joita ei ole tavattu kotoa, jotkut muut tekevät tällaisia käyntejä aamulla ennen kello kahdeksaa yrittäessään saada yhteyden ihmisiin ennen kuin nämä lähtevät työhön.

Silloinkin kun ihmiset ovat kotona, kutsumattomien vierailijoiden voi olla hyvin vaikea saada heihin yhteyttä, koska joissakin taloissa on rikollisuuden yleisyyden takia hyvin tiukat turvajärjestelyt. Mutta kun Brasiliassa jotkut, joita on vaikea tavoittaa, lähtevät aamulenkille Copacabanan hiekkarannalle, heitä saattaa tervehtiä innokas todistaja, joka on siellä yhtä varhain keskustelemassa toisten kanssa siitä, miten Jumalan valtakunta ratkaisee ihmiskunnan ongelmat. Pariisilaiset saattavat illalla kotiin palatessaan kohdata kerrostalojen ulko-oven seutuvilla pari ystävällistä todistajaa, jotka odottavat siellä voidakseen keskustella talon asukkaiden kanssa, jos nämä haluavat uhrata muutaman minuutin kuullakseen, mitä keinoja Jumala tulee käyttämään saadakseen aikaan tosi turvallisuuden. Honolulussa, New Yorkissa ja monissa muissa paikoissa koetetaan myös puhelimitse saada yhteys sellaisissa taloissa asuviin, joihin on turvajärjestelyjen vuoksi vaikea päästä sisään.

Vaikka todistajat onnistuisivat tapaamaan jonkun joka asunnosta, he eivät vieläkään ajattele, että he ovat tehneet tehtävänsä. He haluavat tavata joka talosta mahdollisimman monta asukasta. Joskus tässä onnistutaan käymällä kodeissa eri päivinä tai eri aikoina. Kun muuan nainen Puerto Ricossa sanoi, että häntä ei kiinnosta, todistajasisar kysyi, voisiko hän keskustella jonkun muun talonväkeen kuuluvan kanssa. Tämän ansiosta hän pääsi puhumaan talon isännälle, joka oli sairastellut 14 vuotta ja oli enimmäkseen vuoteenomana. Jumalan sanassa esitetty toivo lämmitti miehen sydäntä. Saatuaan elämäänsä kiinnostavaa sisältöä hän nousi pian  vuoteestaan, tuli kokouksiin valtakunnansaliin ja alkoi kertoa vasta löytämästään toivosta toisille.

Todistaminen tehostuu lopun lähestyessä

Viime vuosina on todistamisvauhtia suuresti kiihdyttänyt tienraivaajina palvelevien todistajien määrän valtava kasvu. Koska he haluavat hartaasti käyttää mahdollisimman paljon aikaa Jumalan palvelukseen ja tuntevat rakkaudellista kiinnostusta lähimmäisiään kohtaan, he järjestävät elämänsä niin, että voivat käyttää kuukausittain 60, 90 tai 140 tuntia tai vieläkin enemmän aikaa kenttäpalvelukseen. Tienraivauspalvelukseen ryhtyvistä pitää paikkansa sama kuin apostoli Paavalista, jonka sanotaan Korintossa Kreikassa saarnatessaan ruvenneen ”ahertamaan sanan parissa”; hekin pyrkivät todistamaan mahdollisimman monille messiaanisesta Valtakunnasta (Apt. 18:5).

Vuonna 1975 oli koko maailmassa 130225 tienraivaajaa. Vuonna 1992 toimi kuukausittain keskimäärin 605610 tienraivaajaa (vakituiset, osaaikaiset ja erikoistienraivaajat mukaan luettuina). Samaan aikaan kun todistajien määrä koko maailmassa kasvoi 105 prosenttia, niiden määrä, jotka tekivät tilaa kokoajanpalvelukselle, lisääntyi 365 prosenttia! Sen ansiosta itse todistamiseen käytetyn ajan määrä on kohonnut noin 382 miljoonasta tunnista yli miljardiin tuntiin vuodessa!

Pienestä on tullut tuhat

Jeesus Kristus käski seuraajiaan olemaan hänen todistajiaan maan ääriin asti (Apt. 1:8). Jehova oli ennustanut profeetta Jesajan välityksellä: ”Pienestä tulee tuhat ja vähäisestä väkevä kansakunta. Minä, Jehova, joudutan sen aikanaan.” (Jes. 60:22, UM.) Todisteet osoittavat selvästi, että Jehovan todistajat tekevät sitä työtä, jonka Jeesus ennusti, ja että he ovat kokeneet sellaisen kasvun kuin Jumala itse lupasi.

Toisen maailmansodan päättyessä heitä oli etupäässä Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa; Afrikassa oli myös joitakuita, ja hajallaan eri puolilla maailmaa oli muita, pienehköjä ryhmiä. He eivät olleet vieneet Valtakunnan sanomaa läheskään jokaiseen maahan, eivätkä he olleet käyneet niiden maiden kaikissa osissa, joissa he jo saarnasivat. Kuva on kuitenkin muuttunut hämmästyttävän nopeasti.

Ajatellaanpa Pohjois-Amerikan tilannetta. Tuo manner ulottuu pohjoisesta Kanadasta Panamaan saakka, ja välissä on yhdeksän maata. Vuonna 1945 tällä valtavalla alueella oli 81410 Jehovan todistajaa. Neljässä näistä maista oli kussakin alle 20 todistajaa, ja yhdessä niistä ei saarnattu mitenkään järjestelmällisesti. Sen jälkeen on kaikissa näissä maissa todistettu tehokkaasti melko kauan. Vuonna 1992 oli tässä maailman osassa 1440165 Jehovan todistajaa. Useimmissa näistä maista jokaisen todistajan osalle jää nykyään keskimäärin vain muutama sata ihmistä. Valtaosan luona todistajat käyvät muutaman kuukauden välein, monien luona  viikoittain. Kiinnostuneille yksilöille ja ryhmille johdetaan säännöllisesti yli 1240000:ta Raamatun kotitutkistelua.

Millainen on tilanne Euroopassa? Tämä maapallon osa ulottuu Pohjoismaista etelään Välimerelle saakka. Lukuun ottamatta suurinta osaa entisen Neuvostoliiton alueesta Euroopassa oli jo ennen toista maailmansotaa todistettu hyvin laajalti. Sittemmin on varttunut uusia sukupolvia, ja niillekin näytetään Raamatusta, miten Jumalan valtakunta korvaa pian kaikki ihmishallitukset (Dan. 2:44). Niistä muutamista tuhansista todistajista, joiden saarnaamista rajoitettiin ankarasti sodan aikana, on Valtakunnan julistajien määrä niissä 47 maassa, joiden raportit julkaistiin vuonna 1992, kohonnut 1176259:ään, kun mukaan lasketaan sekä Euroopan että Aasian alueiden entiseen Neuvostoliittoon kuuluneet maat. Viidessä maassa – Isossa-Britanniassa, Italiassa, Puolassa, Ranskassa ja Saksassa – oli kussakin paljon yli 100000 innokasta Jehovan todistajaa. Mitä kaikki nämä todistajat sitten tekivät? Heidän vuodesta 1992 antamiensa raporttien mukaan he käyttivät tuona vuonna yli 230 miljoonaa tuntia julkiseen saarnaamiseen, talosta-taloon-käyntien tekemiseen ja Raamatun kotitutkistelujen johtamiseen. Nämä todistajat eivät evankelioimistyössään sivuuttaneet edes San Marinon pientä tasavaltaa enempää kuin Andorran ja Liechtensteinin kaltaisia ruhtinaskuntia tai Gibraltariakaan. Ennustusten mukaista todistusta on totisesti annettu.

Afrikassakin todistetaan laajalti. Tietojemme mukaan oli hyvää uutista vuoteen 1945 mennessä viety tuolla mantereella 28 maahan, mutta useimmissa näistä maista oli varsinaista todistustyötä tehty hyvin vähän. Sittemmin siellä on kuitenkin saatu paljon aikaan. Vuonna 1992 oli Afrikan mantereella 545044 innokasta todistajaa, jotka saarnasivat hyvää uutista 45 maassa. Herran illallisen vietossa oli tuona vuonna läsnä 1834863 henkeä. Sen lisäksi että siellä siis on nähty hämmästyttävää kasvua, työn laajenemiseen on tavattoman hyvät edellytykset.

Etelä-Amerikan raportti ansaitsee yhtä lailla huomiomme. Vaikka Raamatun sanoma oli ennen toista maailmansotaa viety yhtä lukuun ottamatta kaikkiin sen 13 maahan, koko mantereella oli siihen aikaan vain 29 seurakuntaa, ja joissakin maissa ei saarnaamistoiminta ollut lainkaan suunnitelmallista. Suuri osa Valtakunnan saarnaamistyöstä tehtäisiin vasta tulevaisuudessa. Sen jälkeen sikäläiset todistajat ovat työskennelleet tarmokkaasti. Ne, joita elämän vesi on virkistänyt, kutsuvat iloiten toisia tulemaan ja ottamaan elämän vettä ilmaiseksi (Ilm. 22:17). Vuonna 1992 tähän työhön osallistui Etelä-Amerikassa 683782 Jehovan onnellista palvelijaa 10399 seurakunnassa. Jotkut heistä näkivät vaivaa päästäkseen alueille, joilla ei ollut todistettu perusteellisesti. Toiset kävivät yhä uudelleen ihmisten luona, joille oli jo todistettu, kannustamassa heitä: ”Maistakaa ja nähkää, että Jehova on hyvä.” (Ps. 34:9, UM.) He johtivat säännöllisesti 905132:ta Raamatun kotitutkistelua auttaakseen kiinnostuneita elämään Jehovan teiden mukaisesti.

 Luokaamme silmäys myös Aasiaan ja maapallon moniin saariin ja saariryhmiin. Mitä on saatu aikaan näissä paikoissa? Monissa niistä oli sodanjälkeiseen kauteen tultaessa tuskin lainkaan julistettu Valtakunnasta. Mutta Jeesus Kristus ennusti, että tämä Valtakunnan hyvä uutinen saarnattaisiin ”koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille” (Matt. 24:14). Sen mukaisesti on hyvän uutisen saarnaaminen ulotettu toista maailmansotaa seuranneina vuosikymmeninä entisten 76 maan, saaren ja saariryhmän lisäksi 40 uuteen paikkaan, ja ensiksi mainituilla alueilla toimintaa on tehostettu. Tällä valtavalla alueella oli vuonna 1992 yli 627537 antaumuksellista todistajaa, jotka nauttivat suuresti voidessaan tehdä tunnetuksi Jehovan ”voimallisia töitä ja hänen valtakuntansa kirkkautta ja kunniaa” (Ps. 145:11, 12). Heidän palvelustyönsä ei ollut helppoa. Joissakin paikoin he joutuivat matkaamaan tuntikaupalla laivalla tai lentokoneella päästäkseen alueensa kaukaisille saarille. Vuoden 1992 aikana he kuitenkin käyttivät yli 200 miljoonaa tuntia evankelioimiseen ja johtivat 685211:tä säännöllistä Raamatun kotitutkistelua.

Lupaus, jonka mukaan ”pienestä tulee tuhat”, on totisesti täyttynyt, jopa ylenpalttisesti! Yli 50 maassa, joissa ei voitu puhua edes ”pienestä” – joissa ei ollut ainoatakaan Jehovan todistajaa vuonna 1919 eikä ollut todistettu lainkaan – on nykyään kussakin yli tuhat Jehovan ylistäjää. Joissakin näistä maista Jehovan todistajia on nyt kymmeniätuhansia, jopa yli satatuhatta, ja he julistavat innokkaasti Jumalan valtakuntaa! Koko maailmassa Jehovan todistajista on tullut ”väkevä kansakunta”, yhdistetty maailmanlaajuinen seurakunta, jonka väkiluku ylittää ainakin 80 itsenäisen kansakunnan väkiluvun.

Miten paljon ”muissa maissa” todistetaan?

Vuonna 1992 oli edellisten lisäksi vielä 24 ”muuta maata” – maat joissa hallitus on asettanut Jehovan todistajille huomattavia rajoituksia ja joista ei julkaista yksityiskohtaisia raportteja. Joissakin näistä maista on todistettu paljon. Toisissa maissa todistajia taas on hyvin vähän. Vieläkin on ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet Valtakunnan sanomaa. Mutta Jehovan todistajat luottavat siihen, että tarpeellinen todistus annetaan. Miksi?

Koska Raamatun mukaan itse Jeesus Kristus valvoo taivaalliselta valtaistuimeltaan tätä työtä (Matt. 25:31–33). Keskitaivaalla lentävälle enkelille annetaan hänen johdollaan vastuu julistaa ikuista hyvää uutista ja kehottaa ”jokaista kansakuntaa ja sukukuntaa ja kieltä ja kansaa”: ”Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia.” (Ilm. 14:6, 7.) Mikään mahti taivaassa tai maan päällä ei voi estää Jehovaa vetämästä luokseen niitä, jotka ovat asettuneet ”ehdolle ikuiseen elämään” (Apt. 13:48; Joh. 6:44).

Yksikään maailman kolkka ei ole niin syrjässä, ettei Valtakunnan sanoma voisi kantautua sinne. Sukulaiset vierailevat toistensa luona. Puhelimitse ja postin kautta kulkee viestejä. Liikemiehet, työläiset,  opiskelijat ja turistit ovat kosketuksissa muihin kansoihin kuuluviin ihmisiin. Kuten ennenkin, myös nykyään kaiutetaan jatkuvasti näillä keinoin tuiki tärkeää uutista siitä, että Jehova on asettanut valtaistuimelle taivaallisen Kuninkaansa, jolla on valta hallita kansoja. Enkelit pystyvät huolehtimaan siitä, että totuuden ja vanhurskauden nälkää ja janoa tuntevat tavoitetaan.

Jos on Herran tahto, että joillakin alueilla, joilla hallitukset ovat tähän saakka estelleet työtämme, saarnataan Valtakunnan sanomaa suoranaisemmin, niin Jumala voi mullistaa olosuhteet niin, että hallitukset muuttavat toimintaperiaatteitaan (Sananl. 21:1). Ja siellä missä tilaisuuden ovet kukaties vielä avautuvat, Jehovan todistajat näkevät mielellään vaivaa huolehtiakseen siitä, että noiden maiden asukkaita autetaan mahdollisimman tehokkaasti saamaan tietoa Jehovan rakkaudellisesta tarkoituksesta. He ovat päättäneet jatkaa hellittämättä palvelustaan, kunnes Jehova Jeesuksen Kristuksen välityksellä sanoo, että työ on tehty!

Vuonna 1992 Jehovan todistajat saarnasivat ahkerasti 229 maassa. Jumalan valtakunnan hyvä uutinen oli tuohon vuoteen mennessä levinnyt eri teitä 235 maahan. Kymmenessä näistä maista työ aloitettiin vasta vuoden 1975 jälkeen.

Miten tehokkaasti todistusta annettiin? Ensimmäisten 30 vuoden kuluessa toisen maailmansodan jälkeen Jehovan todistajat käyttivät 4635265939 tuntia Jehovan nimestä ja valtakunnasta saarnaamiseen ja opettamiseen. Mutta kun todistajia oli enemmän ja suurempi osa heistä palveli koko ajallaan, käytettiin 15 seuraavan vuoden aikana (puolta lyhyemmässä ajassa) 7858677940 tuntia todistamiseen julkisesti ja talosta taloon sekä Raamatun kotitutkistelujen johtamiseen. Työ on jatkuvasti tehostunut, sillä palvelusvuonna 1990–91 tähän toimintaan käytettiin raporttien mukaan 951870021 tuntia ja seuraavana vuonna yli miljardi tuntia.

Todistajat ovat valmistaneet ja levittäneet Valtakunnasta kertovaa raamatullista kirjallisuutta niin paljon ja niin monella kielellä, ettei sille löydy vertaa miltään ihmisten toiminnan alueelta. Raportit eivät ole täydellisiä, mutta saatavissa olevien tietojen mukaan vuosina 1920–92 toimitettiin kiinnostuneiden käsiin 294 kielellä 10107565269 kirjaa, kirjasta ja lehteä sekä lukemattomia miljardeja traktaatteja.

Tämän kirjoittamisen aikaan ei maailmanlaajuista todistustyötä ole vielä saatettu loppuunsa. Se, mitä on tehty ja millaisissa olosuhteissa se on tehty, kuitenkin todistaa vakuuttavasti Jumalan hengen ohjaavan tätä työtä.

[Huomioteksti s. 502]

Suuret konventit ja niiden osanottajien kristillinen käytös herättivät huomiota

[Huomioteksti s. 505]

”Konventin osanottajien hyvä järjestys, rauhallisuus ja puhtaus antavat hyvän esimerkin jäljiteltäväksi”

[Huomioteksti s. 507]

Paikoissa, joissa Jehovan todistajien työ oli vuosikymmeniä ollut kiellettyä, pidettiin historiallisia konventteja

[Huomioteksti s. 508]

Itä-Euroopan maihin lähetettiin tuhansia tonneja raamatullista kirjallisuutta

[Huomioteksti s. 509]

Pätevät vanhimmat tarjoutuivat muuttamaan maihin, joissa heidän apuaan erityisesti tarvittiin

[Huomioteksti s. 516]

He haluavat tavata joka talosta mahdollisimman monta asukasta

[Huomioteksti s. 518]

Hämmästyttävää kasvua ja hyvät edellytykset työn laajenemiseen

[Kaaviot/Kuvat s. 513]

(Ks. painettu julkaisu)

Valtakunnan julistajien määrän kasvu itämailla

Intia

10000

5000

1950 1960 1970 1980 1992

Korean tasavalta

60000

30000

1950 1960 1970 1980 1992

Japani

150000

100000

50000

1950 1960 1970 1980 1992

[Kuva s. 503]

Brasiliassa tuli vuonna 1985 niin paljon väkeä Jehovan todistajien konventtiin, että oli käytettävä samanaikaisesti kahta stadionia – São Paulossa sijaitsevaa Morumbin stadionia (kuvassa) ja Rio de Janeiron Maracanãn stadionia

[Kuvat s. 504]

Kasteelle aikovia Chorzówissa Puolassa vuonna 1989

[Kuvat s. 506]

Joitakin vuoden 1991 historiallisia konventteja

Praha, Tšekkoslovakia

Tallinna, Viro (oikealla)

Zagreb, Kroatia (oikealla)

Budapest, Unkari (yllä)

Baia-Mare, Romania (oikealla)

Usolje-Sibirskoje, Venäjä (alla)

Alma-Ata, Kazakstan (yllä)

Kiova, Ukraina (vasemmalla)

 [Kuvat s. 511]

Jehovan todistajien kansainvälinen konventti Pietarissa vuonna 1992

Lämmin kansainvälinen henki

Venäjältä

Moldovasta

Ukrainasta

Läsnä oli paljon nuoria

M. G. Henschel (vasemmalla) keskustelee tulkin avulla ohjelmasta Stepan Kožemban (keskellä) kanssa

Ulkomaiset osanottajat toivat venäläisiä Raamattuja eri puolilta Venäjää tulleiden todistajien käyttöön

[Kuvat s. 512]

Näiden italiankielisten lehtileikkeiden mukaan roomalaiskatolinen kirkko julisti 1980-luvulla sodan todistajia vastaan

[Kuva s. 514]

Kun laivat ankkuroituvat Rotterdamin satamaan, alankomaalaistodistajat kertovat niiden miehistölle Jumalan valtakunnasta

[Kuva s. 515]

Silloinkin kun alue käydään läpi usein, kuten täällä Guadeloupessa, todistajat yrittävät jatkuvasti vedota lähimmäistensä sydämeen kertoessaan hyvää uutista