Luku 27

Jumalan oman pyhän sanan painaminen ja levittäminen

JEHOVAN TODISTAJIEN maailmankeskuksen huomattavimman kirjapainokompleksin ulkoseinässä oleva teksti on vuosikymmenien ajan kehottanut ihmisiä: ”Lue Jumalan sanaa, Pyhää Raamattua, joka päivä.”

Jehovan todistajat ovat itse uutteria Jumalan sanan tutkijoita. He ovat vuosien mittaan käyttäneet kymmeniä eri raamatunkäännöksiä yrittäessään saada selville alkuperäisen henkeytetyn Raamatun täsmällisen ajatuksen. Jokaista todistajaa kannustetaan laatimaan oma päivittäinen raamatunlukuohjelmansa. Sen lisäksi että he tutkivat Jumalan sanaa aiheittain, he lukevat Raamattua itseään järjestelmällisesti ja keskustelevat siitä seurakunnankokouksissaan. Heidän tavoitteensa ei ole etsiä jakeita, jotka tukevat heidän ajatuksiaan. He tajuavat Raamatun olevan Jumalan oma henkeytetty sana. He ymmärtävät saavansa sen avulla ojennusta ja kuritusta, ja he pyrkivät hartaasti mukauttamaan ajattelunsa ja käytöksensä sen opetuksiin. (2. Tim. 3:16, 17; vrt. 1. Tess. 2:13.)

Koska Jehovan todistajat ovat varmoja siitä, että Raamattu on Jumalan oma pyhä sana, ja koska he tuntevat sen sisältämän loistavan hyvän uutisen, he ovat myös innokkaita Raamatun julkaisijoita ja levittäjiä.

Raamattuja julkaiseva Seura

Sana ”Raamattu” sisällytettiin vuonna 1896 virallisesti raamatuntutkijoiden tuolloin julkaisutyössään käyttämän laillisen yhdistyksen nimeen. Siionin Vartiotornin traktaattiseuran laillisesti vahvistetuksi nimeksi tuli silloin Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseura. a Seurasta ei heti tullut Raamattujen painajaa eikä sitojaa, mutta se oli Raamattujen ahkera julkaisija, joka suunnitteli  tarkoin niiden yksityiskohtia, laati niihin arvokkaita liitteitä ja sopi sitten kaupallisten yritysten kanssa niiden painamisesta ja sitomisesta.

Jo ennen vuotta 1896 Seura oli levittänyt runsaasti Raamattuja. Kun Seura kiinnitti huomion saatavissa olleisiin raamatunkäännöksiin, osti niitä suuria eriä saadakseen ne edullisesti ja sitten myi niitä eteenpäin hintaan, joka oli joskus vain 35 prosenttia ohjehinnasta, se ei tavoitellut kaupallista voittoa vaan pyrki palvelemaan lukijoitaan. Näiden Raamattujen joukossa oli lukuisia Kuningas Jaakon käännöksen kätevän kokoisia laitoksia; myös isokokoisia ”opettajain Raamattuja” (Kuningas Jaakon käännöksen laitoksia, joissa oli sanahakemisto, karttoja, reunaviitteitä ja muita apuneuvoja); The Emphatic Diaglott -raamattulaitos, johon sisältyi rivienvälinen käännös kreikasta englanniksi; Leeserin käännös, jossa oli englantilainen ja heprealainen teksti rinnakkain; Murdockin muinaissyyriasta tekemä käännös; The Newberry Bible, jonka reunaviitteissä kiinnitettiin huomio kohtiin, joissa Jumalan nimi esiintyi alkukielessä, sekä muihin merkittäviin seikkoihin, joita ilmeni heprean- ja kreikankielisestä tekstistä; Tischendorfin New Testament (Uusi testamentti), jonka alaviitteissä kiinnitetään huomiota kolmen täydellisimmän muinaisen kreikankielisen Raamatun käsikirjoituksen (Codex Sinaiticuksen, Codex Vaticanuksen ja Codex Alexandrinuksen) erilaisiin lukutapoihin; ”Variorum”-Raamattu, jonka alaviitteissä esitetään muinaisten käsikirjoitusten erilaisten lukutapojen lisäksi huomattavien oppineiden eri käännöksiä tekstin joistakin osista; sekä Youngin kirjaimellinen käännös. Seura järjesti käyttöön myös sellaisia apuneuvoja kuin Cruden’s Concordance (Crudenin sanahakemisto) ja Youngin Analytical Concordance (Erittelevä sanahakemisto), jossa esitetään selityksiä alkukielien, heprean ja kreikan, sanoista. Seuraavina vuosina Jehovan todistajat usein hankkivat eri puolilla maailmaa muilta raamattuseuroilta tuhansia Raamattuja kaikilla mahdollisilla kielillä ja levittivät niitä.

Käytettävissä olevien tietojen mukaan Seura teetti jo vuonna 1890 englantilaisen raamatunkääntäjän Joseph B. Rotherhamin valmistaman käännöksen The New Testament Newly Translated and Critically Emphasised toisesta laitoksesta erikoispainoksen, jossa oli Seuran nimi. Miksi tätä käännöstä suosittiin? Koska se oli kirjaimellinen ja pyrki käyttämään täysin määrin hyväkseen tutkimuksia, joita oli tehty kreikankielisen tekstin täsmentämiseksi, ja koska kääntäjä eri keinoin auttoi lukijaa havaitsemaan, mitä sanoja tai ilmauksia kreikkalainen teksti erityisesti korosti.

Vartiotorni-seura sopi vuonna 1902 Holmanin  paralleeliraamatun erikoislaitoksesta. Sen leveisiin marginaaleihin oli painettu viitteitä jakeita selittäviin Vartiotornin julkaisujen kohtiin, ja siinä oli hakemisto, jossa oli kymmeniä aiheita ja niiden kohdalla raamatunkohtaviitteitä ja hyödyllisiä viitteitä Seuran julkaisuihin. Tämä Raamattu sisälsi kaksi käännöstä: Tarkistetun käännöksen (Revised Version) yläpuolella oli Kuningas Jaakon käännös niissä kohdissa, joissa käännökset erosivat toisistaan. Siinä oli myös laaja sanahakemisto, joka perehdytti käyttäjänsä alkukielisten sanojen eri merkityksiin.

Samana vuonna Vartiotorni-seura sai omistukseensa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten The Emphatic Diaglott -käännöksen painolaatat. Tuossa käännöksessä käytettiin J. J. Griesbachin kreikkalaista tekstiä (vuosien 1796–1806 laitosta), johon oli liitetty englanninkielinen käännös rivien väliin. Reunassa oli englantilaissyntyisen, Genevaan Illinoisiin Yhdysvaltoihin asettuneen Benjamin Wilsonin käännös tekstistä. Nuo painolaatat ja yksinoikeus käännöksen julkaisemiseen oli ostettu ja sitten lahjoitettu Seuralle. Kun varastossa olleet Raamatut oli toimitettu levitettäväksi, Seura sopi uudesta painoksesta, ja se otettiinkin vuonna 1903.

Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1907, julkaistiin Kuningas Jaakon käännöksestä Raamatuntutkijain laitos. Sen liitteeksi oli sidottu ”Berealaisten raamatunopettajain käsikirja”, jossa oli suppeita selityksiä moniin raamatunjakeisiin sekä viittauksia yksityiskohtaisempia selityksiä sisältäviin Vartiotornin julkaisuihin. Noin vuotta myöhemmin julkaistiin laitos, jonka liiteosaa oli laajennettu.

Nämä Raamatut tilattiin painajilta ja sitojilta 5000–10000 kappaleen erissä, jotta ne saatiin halvemmalla. Seura halusi toimittaa erilaisia raamatunkäännöksiä ja niihin liittyviä tutkimisvälineitä mahdollisimman monien ulottuville.

Vuonna 1926 Vartiotorni-seura sitten otti suuren edistysaskeleen raamatunjulkaisutoiminnassaan.

Raamatun painaminen omilla painokoneillamme

Vasta 36 vuoden kuluttua siitä, kun Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseura alkoi julkaista Raamattuja, se painoi ja sitoi Raamatun omassa kirjapainossaan. Ensimmäinen näin tuotettu Raamattu oli The Emphatic Diaglott -käännös, jonka painolaatat olivat olleet Seuran hallussa 24 vuotta. Tämä Raamattu painettiin vuoden 1926 joulukuussa arkkikohopainokoneella Seuran Concord Streetin -kirjapainossa Brooklynissa. Tähän mennessä tätä käännöstä on tuotettu 427924 kappaletta.

 Seura ryhtyi painamaan koko Raamattua 16 vuotta myöhemmin, keskellä toista maailmansotaa. Se osti vuonna 1942 tätä tarkoitusta varten philadelphialaiselta A. J. Holman Companylta painolaatat, joilla oli Kuningas Jaakon käännös reunaviitteineen. Tätä koko Raamatun englanninkielistä käännöstä ei ollut tehty latinalaisesta Vulgatasta, vaan sen olivat tehneet oppineet, jotka pystyivät vertaamaan aiempia käännöksiä alkukieliin, hepreaan, arameaan ja kreikkaan. Siihen liitettiin sanahakemisto, jonka yli 150 Jehovan palvelijaa oli yhteistyössä valmistanut. Se oli erityisesti suunniteltu auttamaan Jehovan todistajia niin, että he voisivat kenttäpalveluksessa ollessaan löytää nopeasti sopivia raamatunjakeita ja siten käyttää Raamattua tehokkaasti ”hengen miekkana”, jolla voitiin hakata pois ja paljastaa uskonnolliset valheet (Ef. 6:17). Raamatun saamiseksi huokeaan hintaan kaikkien ulottuville se painettiin rullarotaatiokoneella – mitä muut raamatunpainajat eivät olleet koskaan ennen yrittäneet. Vuoteen 1992 mennessä näitä Raamattuja oli tuotettu yhteensä 1858368 kappaletta.

Jehovan todistajat halusivat saada Raamattuja ihmisten käsiin, mutta ei siinä kaikki. Todistajat tahtoivat auttaa ihmisiä oppimaan sen jumalallisen tekijän, Jehova Jumalan, nimen ja tarkoituksen. Vuonna 1901 oli valmistunut englanniksi American Standard Version (Amerikkalainen standardikäännös), ja siinä Jumalan nimeä käytettiin niissä yli 6870 kohdassa, joissa se kääntäjien käyttämissä lähteissä esiintyi. Vuonna 1944, useita kuukausia kestäneiden neuvottelujen jälkeen, Vartiotorni-seura osti oikeuden valmistaa painolaatat tätä Raamattua varten alkuperäisistä newyorkilaisen Thomas Nelson and Sons -yhtiön toimittamista painolaatoista ja ladelmasta. Seuraavien 48 vuoden aikana tätä käännöstä tuotettiin 1039482 kappaletta.

Myös Steven Byington, joka asui Ballard Valessa Massachusettsissa Yhdysvalloissa, oli tehnyt Raamatusta nykyenglanniksi käännöksen, jossa Jumalan nimi oli sille kuuluvalla paikalla. Vartiotorni-seura sai vuonna 1951 haltuunsa hänen siihen saakka julkaisemattoman käsikirjoituksensa ja hankki vuonna 1961 yksinoikeuden sen julkaisemiseen. Tuo käännös painettiin kokonaisuudessaan vuonna 1972. Vuoteen 1992 mennessä sitä oli tuotettu 262573 kappaletta.

Samalla oli kuitenkin käynnissä myös toisenlainen hanke.

Uuden maailman käännöksen valmistaminen

Vuoden 1946 lokakuun alussa Vartiotorni-seuran silloinen presidentti Nathan H. Knorr ehdotti ensi kertaa, että Seura valmistaisi uuden käännöksen Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista. Varsinainen käännöstyö aloitettiin 2. joulukuuta 1947. Koko käännöskomitea, jonka kaikki jäsenet olivat hengellä voideltuja kristittyjä, tarkasti huolellisesti tekstin alusta loppuun saakka. Sitten 3. syyskuuta 1949 veli Knorr kutsui Seuran New Yorkin- ja Pennsylvanian-yhdistysten johtokunnan jäsenet yhteiskokoukseen.  Hän ilmoitti heille, että Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitea oli saanut valmiiksi Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten nykykielisen käännöksen ja luovuttanut sen Seuralle julkaistavaksi. b Tämä oli aivan uusi alkukreikasta tehty käännös.

Tarvittiinko tosiaankin uutta käännöstä? Siihen aikaan oli koko Raamattu jo julkaistu 190 kielellä ja ainakin osa siitä oli käännetty 928 muulle kielelle ja murteelle. Jehovan todistajat ovat eri aikoina käyttäneet sangen monia näistä käännöksistä. Todellisuudessa useimpien niiden kääntäjät olivat kuitenkin kristikunnan uskonnollisten lahkojen pappeja ja lähetystyöntekijöitä, ja heidän käännöksiinsä vaikuttivat vaihtelevassa määrin heidän uskonnollisiin järjestelmiinsä menneiltä ajoilta jääneet pakanalliset filosofiat ja epäraamatulliset perinteet sekä historiallis-kriittiseen raamatuntutkimukseen liittyvä ennakkoluuloisuus. Lisäksi oli tullut saataville entistä vanhempia ja luotettavampia Raamatun käsikirjoituksia. Arkeologisten löytöjen ansiosta ensimmäisen vuosisadan kreikkaa ymmärrettiin yhä selvemmin. Myös kohdekielissä tapahtuu muutoksia vuosien mittaan.

 Jehovan todistajat halusivat sellaisen käännöksen, jossa hyödynnettiin tuoreimpia tutkimusten tuloksia ja jota kristikunnan uskontunnustukset ja perinteet eivät värittäneet; kirjaimellisen käännöksen, jossa esitettiin tarkasti alkuperäisten kirjoitusten sisältö ja jonka perusteella saattoi jatkuvasti kasvaa Jumalan totuuden tuntemuksessa; käännöksen, joka olisi selvä ja ymmärrettävä nykylukijoille. Vuonna 1950 englanniksi julkaistu Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös oli juuri sellainen käännös – ainakin tuosta Raamatun osasta. Kun Jehovan todistajat ottivat sen käyttöön, monet olivat innoissaan, koska he totesivat sen nykyaikaisen kielen olevan helppotajuista ja lisäksi huomasivat ymmärtävänsä entistä selvemmin Jumalan henkeytettyä sanaa.

Yksi tämän käännöksen huomattavia piirteitä on se, että Jumalan erisnimi Jehova on siinä 237 kohdassa palautettu Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin. Tämä ei ollut ensimmäinen käännös, johon tuo nimi on palautettu. c Mutta se on ehkä ensimmäinen, jossa sitä johdonmukaisesti käytetään päätekstissä Matteuksesta Ilmestyskirjaan saakka. Englanninkielisen laitoksen esipuheessa tätä asiaa käsiteltiin yksityiskohtaisesti ja siihen esitettiin järkevät perusteet.

Sen jälkeen Raamatun heprealaiset kirjoitukset käännettiin englanniksi ja julkaistiin vähitellen viidessä osassa vuodesta 1953 lähtien. Niissä, kuten aikaisemmin Kreikkalaisissakin kirjoituksissa, pyrittiin huolellisesti välittämään alkukielen teksti mahdollisimman kirjaimellisesti. Erikoisesti kiinnitettiin huomiota käännösten yhdenmukaisuuteen, verbien ilmaiseman tekemisen tai tilan välittämiseen täsmällisesti ja niin yksinkertaisen kielen käyttämiseen, että nykypäivän lukijoiden on helppo ymmärtää sitä. Jokaisessa heprealaisen tekstin kohdassa, jossa esiintyi tetragrammi, se käännettiin aivan oikein Jumalan erisnimeksi, sen sijaan että se olisi korvattu jollakin muulla ilmauksella, kuten monissa muissa käännöksissä oli tehty. Näiden englanninkielisten osien liiteartikkelit ja alaviitteet auttoivat huolellisia tutkijoita perehtymään käytettyjen käännösvastineiden perusteisiin.

Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitea sai 13. maaliskuuta 1960 luettua loppuun viidenteen osaan tarkoitetun Raamatun jakson tekstin. Oli kulunut 12 vuotta, 3 kuukautta ja 11 päivää siitä, kun Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia oli alettu kääntää. Muutamaa kuukautta myöhemmin tuo Heprealaisten kirjoitusten viimeinen osa oli painettu ja se julkaistiin levitettäväksi.

 Tuon hankkeen valmistuttua käännöskomitea ei hajaantunut, vaan jatkoi työtä. Koko käännös käytiin uudelleen perusteellisesti läpi. Sitten Vartiotorni-seura julkaisi vuonna 1961 yhtenä nidoksena koko Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen tarkistetun laitoksen. Sitä levitettiin vain yhden Yhdysvaltain dollarin korvauksesta, niin että jokainen taloudellisesta tilanteestaan riippumatta saattoi hankkia itselleen Raamatun.

Kaksi vuotta myöhemmin julkaistiin erityinen tutkijanlaitos. Siinä oli yksien kansien välissä korjaamattomina kaikki alkuperäiset osat tuhansine arvokkaine alaviitteineen sekä esipuhe ja liitteitä. Siinä oli myös säilytetty arvokkaat ristiviitteet, jotka ohjasivat lukijat rinnakkaissanoihin, -ajatuksiin tai -tapahtumiin, elämäkertatietoihin, maantieteellisiin yksityiskohtiin, ennustusten täyttymyksiin ja toisaalla Raamatussa oleviin tai toisaalta Raamatusta otettuihin suoriin lainauksiin.

Vuoden 1961 yksiosaisen laitoksen ilmestymisen jälkeen on julkaistu neljä muuta ajantasaista korjattua laitosta. Tuorein niistä oli vuonna 1984 julkaistu isotekstinen laitos, jossa on runsaasti liitteitä, 125000 reunaviitettä, 11400 valaisevaa alaviitettä ja sanahakemisto. Erikoispiirteidensä ansiosta tämä laitos auttaa tutkijoita ymmärtämään, miksi täsmällisyys vaatii kääntämään jotkin kohdat tietyllä tavalla ja milloin kohtia taas voidaan kääntää oikein useammalla kuin yhdellä tavalla. Ristiviitteet auttavat heitä myös tajuamaan Raamatun eri kirjojen keskinäisen sopusointuisuuden.

Koska Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitea halusi hartaasti auttaa Jumalan sanaa rakastavia perehtymään Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten alkuperäiseen koinee- eli yleiskreikankieliseen sisältöön, se valmisti raamattulaitoksen nimeltä The Kingdom Interlinear Translation of the Greek Scriptures (Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten rivienvälinen valtakunnankäännös). Vartiotorni-seura julkaisi sen alkuaan vuonna 1969 ja sitten ajantasaistettuna vuonna 1985. Siihen sisältyy B. F. Westcottin ja F. J. A. Hortin toimittama The New Testament in the Original Greek (Uusi testamentti alkukreikaksi). Sivun oikeanpuoleisella palstalla on Uuden maailman käännöksen teksti (ajantasaistetussa laitoksessa vuoden 1984 tarkistettu teksti). Kreikkalaisten tekstirivien välissä on kuitenkin toinen, hyvin kirjaimellinen, sanasanainen käännös siitä, mitä kreikkalainen teksti kunkin sanan perusmerkityksen ja kieliopillisen muodon mukaan varsinaisesti sanoo. Tämän ansiosta sellaisetkin tutkijat, jotka eivät osaa kreikkaa, voivat saada selville kreikkalaisen alkutekstin sisällön.

 Hyödyttikö tämä Uuden maailman käännöksen hyväksi tehty työ vain englannin kieltä taitavia? Vartiotornin lähetystyöntekijät havaitsivat monin paikoin vaikeaksi hankkia paikalliselle kielelle käännettyjä Raamattuja kylliksi, jotta kaikki halukkaat olisivat voineet saada Jumalan sanan itselleen. Jossakin päin maailmaa ei ollut harvinaista, että nämä lähetystyöntekijät olivat muiden raamattuseurojen painamien Raamattujen päälevittäjiä. Noita raamattuseuroja edustaneet uskonnolliset työntekijät eivät kuitenkaan aina katsoneet tätä suopein silmin. Kaikki Raamatut eivät myöskään olleet kovin tasokkaita käännöksiä.

Muille kielille kääntäminen

Samana vuonna, jona koko Uuden maailman käännös ilmestyi ensi kertaa yhtenä kirjana, siis vuonna 1961, kokoontui ryhmä taitavia kääntäjiä kääntämään englanninkielistä tekstiä kuudelle muulle laajalti käytetylle kielelle: espanjaksi, hollanniksi, italiaksi, portugaliksi, ranskaksi ja saksaksi. Koska englantilainen käännös oli luonteeltaan kirjaimellinen, siitä voitiin laatia uusia käännöksiä vertailemalla niitä samalla heprealaiseen ja kreikkalaiseen tekstiin. Kääntäjien kansainvälinen komitea työskenteli läheisessä yhteistoiminnassa Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitean kanssa Seuran päätoimistossa Brooklynissa New Yorkissa. Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset painettiin ja julkaistiin vuonna 1963 kaikilla näillä kuudella kielellä.

Vuoteen 1992 mennessä koko Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös oli saatavissa 12 kielellä: englannin, espanjan, hollannin, italian, japanin, portugalin, ranskan, ruotsin, saksan, slovakin, tanskan ja tšekin kielellä. Lisäksi Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset olivat ilmestyneet kahdella muulla kielellä. Se merkitsi sitä, että tämä käännös oli saatavissa noin 1,4 miljardin ihmisen eli vähintään maailman joka neljännen ihmisen äidinkielellä, ja monet muut hyötyivät käännöksestä, kun otteita siitä käännettiin Vartiotornissa 97 muulle kielelle. Näitä 97:ää kieltä lukevat halusivat kuitenkin kovasti saada koko Uuden maailman käännöksen omalla kielellään. Vuonna 1992 tehtiin jo järjestelyjä tämän käännöksen valmistamiseksi 16:lla noista kielistä ja Heprealaisten kirjoitusten saamiseksi valmiiksi niillä kahdella kielellä, joilla oli vain Kreikkalaiset kirjoitukset.

Koska näitä Raamattuja tehtiin Seuran omissa kirjapainoissa vapaaehtoisin voimin, niiden valmistuskustannukset saatiin pidettyä hyvin alhaisina. Muuan  itävaltalainen todistaja näytti vuonna 1972 saksankielistä Uuden maailman käännöstä eräälle kirjansitojalle ja kysyi häneltä, mitä hän arveli sen maksavan. Miehen hämmästykseksi siitä ehdotettu korvaus oli vain kymmenesosa hänen mainitsemastaan hinnasta.

Jotkin esimerkit valaisevat sitä, millainen vaikutus tällä käännöksellä on ollut. Ranskan katolinen kirkko oli vuosisatojen ajan kieltänyt maallikkoja hankkimasta Raamattua. Markkinoille tulleet katoliset käännökset olivat melko kalliita, ja niitä oli vain harvassa kodissa. Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös julkaistiin ranskaksi vuonna 1963 ja koko Raamattu vuonna 1974. Vuoteen 1992 mennessä oli yhteensä 2437711 kappaletta Uuden maailman käännöstä lähetetty levitettäväksi Ranskassa, ja Jehovan todistajien määrä oli samana aikana lisääntynyt siellä 488 prosenttia, niin että heitä oli yhteensä 119674.

Italiassa oli samantapainen tilanne. Ihmisiä oli pitkään kielletty hankkimasta itselleen Raamattua. Siitä lähtien kun Uuden maailman käännös julkaistiin italiaksi, sitä oli vuoteen 1992 mennessä levitetty 3597220 kappaletta; valtaosa näistä oli koko Raamattuja. Ihmiset halusivat itse tutkia, mitä Jumalan sanaan sisältyy. On kiinnostavaa, että samanaikaisesti Italian Jehovan todistajien määrä nousi jyrkästi: 7801:stä 194013 todistajaan.

Kun Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös ilmestyi portugaliksi, Brasiliassa oli vain 30118 todistajaa ja Portugalissa 1798. Seuraavina vuosina, vuoteen 1992 mennessä, lähetettiin yhteensä 213438 kappaletta portugalinkielisiä Kreikkalaisia kirjoituksia ja 4153738 portugalinkielistä koko Raamattua näiden maiden yksityisille ihmisille ja seurakunnille. Millaisia tuloksia saatiin? Jehovan aktiivisten ylistäjien määrä nousi Brasiliassa yli 11-kertaiseksi ja Portugalissa 22-kertaiseksi. Kymmenettuhannet ihmiset, joilla ei ollut koskaan ollut Raamattua, olivat kiitollisia saadessaan sen, ja toiset arvostivat sitä, että he saivat Raamatun,  jonka sanastoa he saattoivat ymmärtää. Kun Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen viitelaitos saatiin Brasiliaan, uutisvälineissä sanottiin sitä tuon maan täydellisimmäksi käännökseksi (jossa oli eniten risti- ja alaviitteitä). Ensimmäisen painoksen mainittiin myös olleen kymmenen kertaa suurempi kuin useimpien tuossa maassa otettujen raamattulaitosten painokset.

Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös julkaistiin vuonna 1963 myös espanjaksi, ja koko Raamattu valmistui tuolla kielellä vuonna 1967. Kreikkalaisia kirjoituksia painettiin 527451 kappaletta, ja koko espanjankielistä Raamattua tuotettiin sitten vuoteen 1992 mennessä yhteensä 17445782 kappaletta. Tämä vauhditti huomattavasti Jehovan ylistäjien määrän kasvua espanjankielisissä maissa. Jehovan todistajien määrä kohosikin vuosina 1963–92 niissä valtaosaltaan espanjankielisissä maissa, joissa todistajat tekevät sananpalvelustaan, 82106:sta 942551:een. Yhdysvalloissa oli vuonna 1992 lisäksi 130224 espanjaa puhuvaa Jehovan todistajaa.

Uuden maailman käännös ei saanut innostunutta vastaanottoa ainoastaan kristikunnan valta-alueella. Japanilaisen laitoksen ilmestymisvuotena sitä tilattiin Japanin haaratoimistosta puoli miljoonaa kappaletta.

Vuonna 1992 oli koko Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöstä painettu niillä 12 kielellä, joilla se oli siihen mennessä ilmestynyt, 70105258 kappaletta. Käännöksen osia oli lisäksi painettu 8819080 kappaletta.

Monenlaisia Raamattuja valmistetaan

Vartiotorni-seura siirtyi vuonna 1977 tietokoneaikaan, mistä on ollut apua niin Raamattujen valmistuksessa kuin muissakin julkaisutoiminnan piirteissä. Kääntäjät ovat voineet tietokoneiden avulla parantaa käännöstensä yhtenäisyyttä, ja ne ovat myös helpottaneet erilaisten Raamattujen painamista.

 Kun koko Raamatun teksti oli syötetty tietokoneeseen, erikokoista ja -muotoista tekstiä voitiin helposti tulostaa valolatomakoneen avulla. Vuonna 1981 valmistui ensin normaalikokoinen englanninkielinen laitos, jossa oli sanahakemisto ja muita hyödyllisiä liiteosia. Tämä oli ensimmäinen laitos, jonka Vartiotorni-seura painoi rullaoffsetkoneella. Kun tarkistuksessa päätetyt korjaukset oli tehty tietokoneeseen tallennettuun tekstiin, julkaistiin vuonna 1984 englanniksi isotekstinen laitos; siinä oli monia tutkijan kannalta arvokkaita piirteitä. Samasta korjatusta laitoksesta otettiin tuona vuonna myös normaalikokoinen englanninkielinen painos, jossa oli ristiviitteitä ja sanahakemisto, mutta ei alaviitteitä. Sen liitteet oli suunniteltu pikemminkin kenttäpalvelusta kuin syvällistä tutkimista silmällä pitäen. Hyvin pientä Raamattua haluaville julkaistiin englanniksi vuonna 1987 taskukokoinen painos. Kaikki nämä laitokset julkaistiin nopeasti myös muilla kielillä.

Huomiota kiinnitettiin myös niiden auttamiseen, joilla on erityistarpeita. Heikkonäköisiä varten julkaistiin vuonna 1985 koko englanninkielinen Uuden maailman käännös neljänä suurena osana. Sama laitos painettiin pian saksan, ranskan, espanjan ja japanin kielellä. Ennen tätä oli Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös ilmestynyt vuonna 1983 neljänä osana englanninkielisellä sokeainkirjoituksella (toisen asteen braillekirjoituksella,  jossa käytetään lyhenteitä). Viiden vuoden kuluttua valmistui englanninkielisellä sokeainkirjoituksella laadittu koko Uuden maailman käännös 18-osaisena.

Olisiko joillekuille hyötyä siitä, että he voisivat kuunnella Raamattua ääninauhoilta? Siitä ei ollut epäilystäkään. Siksi Vartiotorni-seura ryhtyi valmistamaan niitäkin. Vuonna 1978 julkaistu Hyvä uutinen Johanneksen mukaan oli ääninauhoituksista ensimmäinen. Aikanaan koko englanninkielinen Uuden maailman käännös ilmestyi 75 kasettina. Pienestä alkanut hanke paisui pian suureksi toiminnaksi. Raamattukasetteja alkoi nopeasti ilmestyä muillakin kielillä. Vuonna 1992 oli koko Uuden maailman käännös tai osia siitä ilmestynyt ääninauhakasetteina 14 kielellä. Aluksi jotkin haaratoimistot teettivät työn kaupallisilla yrityksillä. Vartiotorni-seura oli vuoteen 1992 mennessä tuottanut omilla laitteillaan yli 31 miljoonaa tällaista kasettia.

Raamattukasetit olivat hyödyllisempiä ja niillä oli paljon enemmän käyttöä kuin alkuaan odotettiin. Kasettinauhureita oli joka puolella maailmaa. Monet lukutaidottomat saattoivat niiden avulla hyötyä Jumalan pyhästä sanasta. Naiset saattoivat kuunnella kasetteja tehdessään taloustöitään. Miehet kuuntelivat niitä työmatkoillaan autonsa kasettinauhurilla. Todistajien opetustaito parani, kun he kuuntelivat säännöllisesti Jumalan sanaa ja tarkkailivat Raamatun nimien ääntämistä ja tapaa, jolla raamatunkohtia luettiin.

Vuonna 1992 Uuden maailman käännöksen eri laitoksia painettiin Seuran painokoneilla Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja itämaissa. Siihen mennessä oli tuotettu ja toimitettu levitykseen kaikkiaan 78924338 Raamattua. Yksistään Brooklynissa käytettiin kolmea valtavan suurta ja nopeaa rullaoffsetkonetta enimmäkseen vain Raamattujen valmistukseen. Näillä painokoneilla voidaan yhdessä tunnissa tuottaa 7900:aa Raamattua varten tarvittava määrä painosivuja, ja toisinaan niillä on jouduttu tekemään vuorotyötä.

Jehovan todistajat tarjoavat kuitenkin ihmisille muutakin kuin vain Raamattua, joka voidaan panna kirjahyllyn täytteeksi. He tarjoavat jokaiselle Raamatusta kiinnostuneelle – hankkiipa hän Raamatun Jehovan todistajilta tai ei – myös ilmaista Raamatun kotitutkistelua. Näitä tutkisteluja ei jatketa loputtomasti. Jotkut oppilaat omaksuvat oppimansa, heistä tulee kastettuja todistajia, ja he alkavat sitten opettaa toisia. Jos jotkut eivät kuukausien kuluttua ole kohtuullisesti edistyneet eivätkä he vielä sovella oppimaansa, tutkistelu usein lopetetaan ja aika käytetään niiden hyväksi, jotka ovat aidosti kiinnostuneita. Vuonna 1992 Jehovan todistajat palvelivat 4278127:ää yksilöä tai huonekuntaa johtamalla yleensä joka viikko tällaista ilmaista raamatuntutkistelua.

Jehovan todistajat muodostavat siis Raamatun julkaisijoina ja levittäjinä sekä Jumalan pyhän sanan opettajina vertaansa vailla olevan järjestön.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 609]

Tuore käännös

Kun ”Raamatun heprealaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen” ensimmäinen osa julkaistiin, brittiläinen raamatunkäännösten arvostelija Alexander Thomson kirjoitti: ”Käännökset suoraan Raamatun heprealaisista kirjoituksista englannin kielelle ovat äärimmäisen harvinaisia. On sen tähden hyvin mieluista ottaa vastaan Uuden maailman käännöksen [Heprealaisten kirjoitusten] ensimmäinen osa, 1. Mooseksen kirjasta Ruutiin. – – Tämä käännös ilmeisesti nimenomaan pyrkii olemaan kauttaaltaan luettavaa tekstiä. Kukaan ei voi sanoa siitä puuttuvan tuoreutta ja omaperäisyyttä. Sen sanasto ei perustu millään tavoin aikaisempien käännösten sanastoon.” (”The Differentiator”, kesäkuu 1954, s. 131.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 610]

”Teksti, jonka sanasto on heti näkyvissä”

Nebraskan yliopistossa työskennellyt Thomas N. Winter kirjoitti ”The Classical Journal” -lehteen ”The Kingdom Interlinear Translation of the Greek Scriptures” -käännöksestä arvostelun, jossa hän totesi: ”Tämä ei ole mikään tavallinen rivienvälinen käännös: tekstin koskemattomuus on säilytetty, ja sen alla on vain kreikkalaisen sanan perusmerkitys englanniksi. Tämän kirjan rivien välissä oleva teksti ei siis ole mikään käännös. Sitä voi pikemminkin kuvailla tekstiksi, jonka sanasto on heti näkyvissä. Sivujen oikean reunan kapealla palstalla on sujuva englantilainen käännös. – –

”Pohjatekstinä on käytetty Brooke F. Westcottin ja Fenton J. A. Hortin (1881, uusintapainos) tekstiä, mutta nimettömän komitean tekemä käännös on kauttaaltaan ajanmukainen ja johdonmukaisen täsmällinen.” (Huhti–toukokuu 1974, s. 375, 376.)

[Kuva]

Vuosien 1969 ja 1985 laitokset

[Tekstiruutu/Kuva s. 611]

Erään heprean kielen tutkijan mielipide

Israelilainen heprean kielen tutkija professori Benjamin Kedar sanoi ”Uuden maailman käännöksestä” vuonna 1989: ”Heprealaiseen Raamattuun ja käännöksiin liittyvissä kielitieteellisissä tutkimuksissani silmäilen aina välillä englanninkielistä nimellä ’New World Translation’ tunnettua käännöstä. Tällöin on joka kerta vahvistunut se vaikutelmani, että tämä teos pyrkii rehellisesti mahdollisimman tarkkaan tekstin ymmärtämiseen. Se todistaa alkukielen vankasta tuntemuksesta ja siirtää sen kirjallisen viestin ymmärrettävälle kohdekielelle etääntymättä tarpeettomasti heprean kielelle ominaisesta rakenteesta. – – Jokaiseen kielelliseen ilmaukseen liittyy jossain määrin moniselitteisyyttä, joka tarjoaa liikkumatilaa tulkinnalle tai kääntämiselle; sen tähden voi kielellinen ratkaisu kussakin tapauksessa jäädä kiistanalaiseksi. En ole kuitenkaan koskaan todennut ’New World Translation’ -käännöksessä tarkoituksellista aikomusta lukea tekstistä jotakin sellaista, mitä siinä ei ole.”

[Kaaviot s. 613]

(Ks. painettu julkaisu)

Todistajien määrän kasvu ”Uuden maailman käännöksen” julkaisemisen jälkeen

Ranska

150000

100000

50000

1963 1970 1980 1992

Italia

150000

100000

50000

1963 1970 1980 1992

Portugali ja Brasilia

300000

200000

100000

1963 1970 1980 1992

Espanjankieliset maat

900000

600000

300000

1963 1970 1980 1992

 [Kuvat s. 604]

Joitakin alkuaikojen raamatuntutkijoiden käyttämiä käännöksiä

Youngin kirjaimellinen käännös

Leeserin käännös (englanti ja heprea rinnakkain)

Tischendorfin ”New Testament” (jossa oli kreikkalaisten käsikirjoitusten erilaisia lukutapoja)

Murdockin käännös (syyriasta)

”The Emphatic Diaglott” (kreikasta englanniksi)

”Variorum”-Raamattu (jossa oli erilaisia englantilaisia käännöksiä)

”The Newberry Bible” (jossa oli arvokkaita reunahuomautuksia)

[Kuva s. 605]

Vartiotorni-seuralle noin vuonna 1890 painetun Rotherhamin ”New Testament” -laitoksen johdanto

[Kuva s. 606]

Holmanin paralleeliraamattu, joka julkaistiin Vartiotorni-seuran kanssa tehdyn sopimuksen mukaan vuonna 1902

[Kuva s. 606]

Kuningas Jaakon käännöksen Vartiotornin-laitos, jossa oli erityisesti suunniteltu hakemisto (1942)

[Kuva s. 607]

”American Standard Version”; käännös, jossa käytetään Jumalan nimeä Jehova yli 6870 kertaa; Vartiotornin laitos (1944)

[Kuva s. 607]

Byingtonin käännös (1972)

[Kuvat s. 608]

”Uuden maailman käännös”, joka julkaistiin vuosina 1950–60 ensin englanniksi kuusiosaisena; osat yhdistettiin myöhemmin erityiseksi tutkijanlaitokseksi

Julkaistiin yhtenä teoksena vuonna 1961

Isotekstinen laitos tutkimiseen tarkoitettuine viitteineen julkaistiin vuonna 1984

[Kuva s. 612]

”Uuden maailman käännös” on ilmestynyt vähitellen useilla kielillä

[Kuva s. 614]

”Uuden maailman käännös” erittäin isotekstisenä

. . . sokeainkirjoituksella

. . . ääninauhakasetteina

. . . tietokonelevykkeinä