KUTEN tässä The World Book Encyclopedia -hakuteoksesta otetussa lainauksessa sanotaan, yksi koulutuksen tärkeimmistä päämääristä on valmentaa lapsia jokapäiväiseen elämään, mihin sisältyy se, että he kykenevät jonain päivänä huolehtimaan perheensä tarpeista. Jehovan todistajat pitävät sitä pyhänä velvollisuutena. Raamatussa sanotaan: ”Totisesti jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan niistä, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” (1. Timoteukselle 5:8.) Kouluvuodet valmistavat lapsia niitä velvollisuuksia varten, joita heidän osalleen elämässä tulee. Siksi koulutukseen tulee Jehovan todistajien mielestä suhtautua hyvin vakavasti.

Jehovan todistajat pyrkivät elämään seuraavan Raamatun käskyn mukaisesti: ”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.” (Kolossalaisille 3:23, vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Tämä periaate soveltuu jokapäiväisen elämän kaikkiin piirteisiin, myös kouluun. Sen vuoksi todistajat kannustavat lapsiaan olemaan ahkeria ja suhtautumaan koulutehtäviinsä tosissaan.

Raamattu opettaa myös olemaan kuuliainen sen maan laeille, jossa ihminen asuu. Jos siis koulutuksen hankkiminen on pakollista johonkin ikävuoteen saakka, Jehovan todistajat noudattavat sellaista lakia. (Roomalaisille 13:1–7.)

Vaikkei Raamatussa vähätellä koulutuksen merkitystä lasten valmentamiseksi päivittäistä elämää varten, siinä osoitetaan, ettei se ole koulutuksen ainoa eikä tärkein tavoite. Jotta koulutus täyttäisi tehtävänsä, sen tulee kasvattaa lapsissa myös elämäniloa ja auttaa heitä löytämään paikkansa yhteiskunnassa tasapainoisina yksilöinä. Sen vuoksi Jehovan todistajat pitävät erittäin tärkeänä sitä, millaista toimintaa heillä on koulun ulkopuolella. Heidän mielestään tervehenkinen rentoutuminen, musiikki, harrastukset, liikunta, käynnit kirjastoissa ja museoissa ja niin edelleen ovat tärkeä osa tasapainoista koulutusta. Lisäksi he opettavat lapsiaan kunnioittamaan iäkkäitä ja etsimään tilaisuuksia auttaa näitä.

Uuden tekniikan vuoksi työmarkkinat muuttuvat jatkuvasti. Monet nuoret joutuvat sen vuoksi työskentelemään aloilla tai ammateissa, joihin heitä ei ole varta vasten koulutettu. Tästä syystä heidän työtapansa  ja henkilökohtainen valmennuksensa, etenkin heidän mukautumiskykynsä, ovat heille vielä arvokkaampia. On siksi parempi, että oppilaista kasvaa aikuisia, joilla on ’hyvätekoinen pää pikemminkin kuin hyvin täytetty pää’, kuten renessanssiaikana elänyt esseisti Montaigne on sanonut.

Niin rikkaita kuin köyhiäkin maita vitsaava työttömyys uhkaa usein niitä nuoria, joilla ei ole riittävää koulutusta. Jos siis työmarkkinoilla tarvitaan jatkokoulutusta lain vaatiman peruskoulutuksen jälkeen, vanhempien vastuulle jää auttaa lapsiaan päättämään, hankkivatko nämä lisäkoulutusta vai eivät, ja punnitsemaan sekä mahdollisia hyötyjä että uhrauksia, joita se toisi mukanaan.

Todennäköisesti olet kuitenkin samaa mieltä siitä, ettei menestyminen elämässä riipu vain aineellisesta hyvinvoinnista. Viime vuosina miehet ja naiset, jotka ovat uppoutuneet kokonaan uransa luomiseen, ovatkin menettäneet työpaikkansa myötä kaiken. Jotkut vanhemmat ovat keskittyneet niin tiiviisti ansiotyöhönsä, että ovat uhranneet perhe-elämänsä ja ajan, jonka he olisivat voineet viettää lastensa kanssa, ja siten he ovat päästäneet käsistään tilaisuuden auttaa näitä kasvamaan.

Tasapainoisessa koulutuksessa tulee selvästikin ottaa huomioon se, että todelliseen onnellisuuteen tarvitaan muutakin kuin aineellista hyvinvointia. Jeesus Kristus sanoi:  ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’” (Matteus 4:4, KR-92.) Kristittyinä Jehovan todistajat ymmärtävät, kuinka tärkeää on kehittää moraalisia ja hengellisiä ominaisuuksia sen lisäksi, että opettelee hankkimaan toimeentulonsa.