KESKIAJALLA saman maan kansalaiset kuuluivat tavallisesti samaan uskontoon. Vielä niinkin äskettäin kuin 1800-luvun lopulla Euroopassa tunnettiin vain muutama pääuskonto: katolilaisuus ja protestanttisuus lännessä, ortodoksisuus ja islam idässä sekä juutalaisuus. Nykyään uskontojen moninaisuus on epäilemättä paljon yleisempää niin Euroopassa kuin kautta koko maailmankin. Vieraat uskonnot ovat saaneet jalansijaa joko siten, että oman maan kansalaiset ovat omaksuneet niitä, tai siten, että siirtolaiset ja pakolaiset ovat tuoneet niitä mukanaan.

Sen vuoksi esimerkiksi Australiassa, Englannissa, Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa on nykyään paljon muslimeja, buddhalaisia ja hinduja. Samaan aikaan kristityt Jehovan todistajat tekevät raamatullista opetustyötä 239 maassa. Maailmassa on 14 maata, joissa on yli 150 000 aktiivista Jehovan todistajaa (ks. tekstiruutu ” Jehovan todistajat – maailmanlaajuinen uskonto”).

Paikallisten uskonnollisten tapojen kirjavuus voi asettaa opettajalle haasteen. Saattaa esimerkiksi herätä joitakin tärkeitä kysymyksiä, jotka koskevat suosittuja juhlapäiviä: Tuleeko jokaisen oppilaan — uskonnosta riippumatta — ottaa osaa kaikkiin niihin liittyviin tapoihin? Enemmistö ei ehkä näe sellaisissa juhlapäivissä mitään väärää. Eikö kuitenkin johonkin vähemmistöryhmään kuuluvien perheidenkin mielipidettä tule kunnioittaa? On olemassa myös toinen harkinnan arvoinen seikka: eikö joidenkuiden mielestä olisi ristiriitaista, jos maissa, joissa uskonto on erossa valtiosta eikä uskontoa opeteta kouluissa, juhlapäivien viettoa koulussa pidettäisiin pakollisena?

Väärinkäsityksiä saattaa syntyä jopa sellaisten juhlien johdosta, joilla ei juuri näytä olevan tekemistä uskonnon kanssa. Tämä pätee syntymäpäiviin, joita vietetään monissa kouluissa. Jehovan todistajat kunnioittavat toisten oikeutta viettää syntymäpäiviä, mutta epäilemättä tiedät, etteivät he itse osallistu niihin. Ehkä et kuitenkaan tiedä, miksi he ja heidän lapsensa ovat päättäneet toimia näin.

Laajalevikkisessä ranskalaisessa tietosanakirjassa Le livre des religions (Uskontojen kirja) tätä tapaa kutsutaan rituaaliksi ja se luokitellaan ”maallisten menojen” joukkoon. Vaikka syntymäpäiväjuhlia pidetään nykyään harmittomana ei-uskonnollisena tapana, niiden juuret ovat todellisuudessa pakanuudessa.

Tietosanakirjassa The Encyclopedia Americana (vuoden 1991 painos) todetaan: ”Muinaiset egyptiläiset, kreikkalaiset, roomalaiset ja persialaiset viettivät jumalien, kuninkaiden ja ylimysten syntymäpäiviä.” Kirjoittajat Ralph ja Adelin Linton paljastavat perimmäisen syyn tähän: ”Sivistyskehdot Mesopotamia ja Egypti olivat myös ensimmäisiä maita, joissa ihmiset muistivat ja kunnioittivat syntymäpäiväänsä. Syntymäpäivistä tehdyt muistiinmerkinnät olivat muinaisina aikoina tärkeitä ennen kaikkea siksi, että syntymäaikaa tarvittiin horoskoopin laadinnassa.” (The Lore of Birthdays.) Tällainen suora yhteys astrologiaan on merkittävä seikka kaikille niille, jotka välttävät astrologiaa sen vuoksi, mitä Raamattu sanoo siitä (Jesaja 47:13–15).

Ei ole siksi yllättävää lukea eräästä toisesta tietosanakirjasta: ”Varhaiskristityt eivät viettäneet – – [Kristuksen] syntymää, koska he pitivät kenen tahansa syntymän juhlimista  pakanallisena tapana.” (The World Book Encyclopedia osa 3, s. 416.)

Edellä lueteltujen syiden vuoksi Jehovan todistajat eivät juhli syntymäpäiviä. Lapsen syntymä on tietenkin onnellinen, suurenmoinen tapahtuma. Luonnollisesti kaikki vanhemmat iloitsevat nähdessään lastensa kasvavan ja kehittyvän joka vuosi. Jehovan todistajatkin saavat suurta iloa ilmaistessaan rakkautta perheenjäseniään ja ystäviään kohtaan antamalla näille lahjoja ja pitämällä hauskaa yhdessä. Syntymäpäiväjuhlien alkuperän vuoksi he kuitenkin tekevät niin mieluummin joinakin muina päivinä vuoden mittaan. (Luukas 15:22–25; Apostolien teot 20:35.)

Joulua vietetään maailmanlaajuisesti, jopa monissa maissa, jotka eivät ole kristittyjä. Koska enemmistö kristikunnan uskonnoista on omaksunut tuon pyhäpäivän, voi tuntua melko yllättävältä, etteivät Jehovan todistajat vietä sitä. Miksi eivät?

 Monissa tietosanakirjoissa sanotaan selvästi, että Jeesuksen syntymäpäivä sijoitettiin mielivaltaisesti joulukuun 25:nneksi, jotta se osuisi samaan kohtaan kuin eräs roomalaisten pakanallinen juhla. Huomaa seuraavat selitykset, jotka on otettu eri hakuteoksista:

”Kristuksen syntymäaikaa ei tiedetä. Evankeliumit eivät kerro päivää eivätkä kuukautta.” (New Catholic Encyclopedia, osa III, s. 656.)

”Useimmat Euroopassa nykyään vallitsevista tai aiemmin muistiin merkityistä joulutavoista eivät ole aitoja kristillisiä tapoja vaan pakanallisia tapoja, jotka kirkko on omaksunut tai joita se on suvainnut. – – Rooman saturnalia oli mallina useimmille rattoisille jouluajan tavoille.” (Encyclopædia of Religion and Ethics [Edinburgh, 1910], toim. James Hastings, osa III, s. 608, 609.)

”Joulua on vietetty 25. joulukuuta kaikissa kristillisissä kirkoissa 300-luvulta lähtien. Tuohon aikaan se oli päivä, jolloin vietettiin pakanallista talvipäivänseisauksen juhlaa nimeltä ’Auringon syntymä (latinaksi natale)’, koska aurinko näytti syntyvän uudelleen päivien alkaessa jälleen pidentyä. Roomassa kirkko omaksui tämän erittäin suositun tavan – – antamalla sille uuden merkityksen.” (Encyclopædia Universalis [ranskalainen], 1968, osa 19, s. 1375.)

”Roomassa vietettiin keisari Aurelianuksen (hallitsi 270–275) toimesta joulukuun 25. päivää aurinkojumalan syntymäjuhlana (dies natalis Solis invicti). – – Päivämäärä johtui siitä, että juliaanisen kalenterin käyttöön oton aikoihin talvipäivän seisaus sattui 25. päivän kohdalle. Kristillinen kirkko menetteli juhlan suhteen samalla tavoin kuin monesti muulloinkin; se ei ryhtynyt taistelemaan sen suosiota vastaan, vaan omaksui sen ja siirsi sille kristillisen sisällön.” (Otavan suuri ensyklopedia, 1977, osa 3, s. 2404.)

Miten jotkut ovat toimineet saatuaan tietää tosiasiat joulusta? Tietosanakirjassa The Encyclopædia Britannica mainitaan: ”Vuonna 1644 Englannin puritaanit kielsivät parlamentin säädöksellä kaiken juhlimisen tai jumalanpalvelusten järjestämisen  sillä perusteella, että se [joulu] oli pakanallinen juhla, ja määräsivät viettämään sitä paastoten. Kaarle II herätti tuon juhlan uudelleen henkiin, mutta skotit pitivät kiinni puritaanien kannasta.” Varhaiskristityt eivät viettäneet joulua, eivätkä nykyään Jehovan todistajat vietä sitä tai osallistu siihen liittyviin tapoihin.

Raamatussa puhutaan kuitenkin myönteisesti lahjojen antamisesta sekä sukulaisten ja ystävien kutsumisesta aterioimaan iloiseen seuraan muissa yhteyksissä. Siinä kannustetaan vanhempia valmentamaan lapsiaan vilpittömään anteliaisuuteen, sen sijaan että nämä antaisivat lahjoja vain silloin, kun muut odottavat heidän tekevän niin (Matteus 6:2, 3). Jehovan todistajien lapsia opetetaan olemaan suvaitsevaisia ja kunnioittavia, mihin liittyy myös sen tunnustaminen, että toisilla on oikeus viettää joulua. Vastaavasti he arvostavat sitä, että heidän päätöstään olla osallistumatta joulun viettoon kunnioitetaan.

Jehovan todistajat suhtautuvat samoin muihinkin kokonaan tai osittain uskonnollisiin pyhäpäiviin, joita vietetään pitkin kouluvuotta monissa maissa. Tällaisia ovat esimerkiksi kesäkuussa pyhimysten muistoksi järjestettävät juhlat Brasiliassa, loppiainen Ranskassa, laskiainen Saksassa, setsubun Japanissa ja halloween Yhdysvalloissa. Jehovan todistaja -vanhemmat tai heidän lapsensa vastaavat varmasti mielellään kaikkiin kysymyksiin, joita sinulla saattaa herätä näistä tai joistakin muista juhlapäivistä.