Heidän nykyhistoriansa ja kasvunsa

Jehovan todistajien nykyhistoria alkoi muotoutua vähän yli sata vuotta sitten. 1870-luvun alkupuolella alkoi huomaamaton raamatuntutkisteluryhmä kokoontua Allegheny Cityssä Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa nykyisen Pittsburghin alueella. Charles Taze Russell oli ryhmän toimeenpaneva voima. Heinäkuussa 1879 julkaistiin ensimmäinen numero lehteä Zion’s Watch Tower and Herald of Christ’s Presence (Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut). Vuoteen 1880 mennessä tästä yhdestä pienestä raamatuntutkisteluryhmästä oli syntynyt kymmeniä seurakuntia läheisiin osavaltioihin. Vuonna 1881 muodostettiin Siionin Vartiotornin traktaattiseura, ja vuonna 1884 se rekisteröitiin ja Russellista tuli sen puheenjohtaja eli presidentti. Seuran nimi muutettiin myöhemmin Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuraksi. Monet todistivat talosta taloon ja tarjosivat raamatullista kirjallisuutta. Viisikymmentä henkilöä suoritti tätä työtä koko ajallaan vuonna 1888 – nyt heitä on koko maailmassa keskimäärin puoli miljoonaa.

Vuoteen 1909 mennessä työstä oli tullut kansainvälistä, ja Seuran päätoimisto muutettiin nykyiselle paikalleen Brooklyniin New Yorkiin. Suomessa työ alkoi 1910. Painettuja saarnoja julkaistiin samanaikaisesti monissa sanomalehdissä, ja vuonna 1913 niitä oli neljällä kielellä noin 3000 sanomalehdessä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Euroopassa. Kirjoja, kirjasia ja traktaatteja oli jo levitty satoja miljoonia.

Vuonna 1912 aloitettiin Luomisnäytöksen valmistelutyöt. Siihen kuului valkokankaalle heijastettavia kuultokuvia sekä äänielokuvia, ja se käsitti ajan maapallon luomisesta aina Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden loppuun. Näytännöt aloitettiin vuonna 1914, ja 35000 katsojaa näki ne päivittäin. Luomisnäytös kuului edelläkävijöihin äänielokuvien alalla.

 VUOSI 1914

Ratkaiseva aika lähestyi. Vuonna 1876 raamatuntutkija Charles Taze Russell lähetti kirjoituksen ”Pakanain ajat – milloin ne päättyvät?” Bible Examiner -lehdelle, jota julkaistiin Brooklynissa New Yorkissa. Sen lokakuun numerossa sivulla 27 sanottiin: ”Seitsemän aikaa tulevat päättymään vuonna 1914.” Pakanain ajat on se aikakausi, jota Jeesus sanoi ”kansain määräajoiksi”. (Luukas 21:24) Kaikki, mitä odotettiin tapahtuvaksi vuonna 1914, ei toteutunut, mutta pakanain ajat päättyivät silloin ja se oli erikoisen merkittävä vuosi. Monet historioitsijat ja kommentaattorit ovat yhtä mieltä siitä, että vuosi 1914 oli käännekohta ihmiskunnan historiassa. Seuraavat lainaukset osoittavat sen:

”Viimeinen täysin ’normaali’ vuosi historiassa oli 1913, ensimmäisen maailmansodan alkamista edeltänyt vuosi.” – Times-Herald-lehden pääkirjoitus, Washington D.C., 13.3.1949.

”Aina vuodesta 1914 lähtien jokainen, joka on ollut tietoinen maailman suuntauksista, on ollut syvästi huolissaan siitä, mikä on näyttänyt ikään kuin kohtalon määräämältä ja ennalta päätetyltä marssilta kohti yhä suurempaa onnettomuutta. Monet vakavat ihmiset ovat tulleet siihen tulokseen, että mitään ei ole tehtävissä maailman tuhoon syöksymisen estämiseksi.” – Bertrand Russell, New York Times Magazine, 27.9.1953.

”Koko maailma todella räjähti ensimmäisen maailmansodan aikoihin, emmekä me vieläkään tiedä miksi. Ennen sitä ihmiset uskoivat, että onnentila oli näköpiirissä. Rauha ja hyvinvointi vallitsivat. Sitten kaikki hajosi. Siitä lähtien me olemme eläneet eräänlaisessa valekuoleman tilassa – –. Tällä vuosisadalla on tapettu enemmän ihmisiä kuin koko historian aikana.” – Tri Walker Percy, American Medical News, 21.11.1977.

Yli 50 vuotta vuoden 1914 jälkeen saksalainen valtiomies Konrad Adenauer kirjoitti: ”Turvallisuus ja tyyneys ovat hävinneet ihmisten elämästä vuoden 1914 jälkeen.” – The West Parker, Cleveland, Ohio, 20.1.1966.

Seuran ensimmäinen presidentti C. T. Russell kuoli vuonna 1916, ja hänen seuraajakseen tuli seuraavana vuonna Joseph F. Rutherford. Tapahtui monia muutoksia. Vartiotornin sisarlehti Kultainen Aika alkoi ilmestyä. (Nykyinen Herätkää!-lehti, jonka levikki on noin 12000000 kappaletta yli 50 kielellä.) Ovelta-ovelle-todistamiseen kiinnitettiin suurempaa huomiota. Erottautuakseen  kristikunnan kirkkokunnista nämä kristityt omaksuivat vuonna 1931 nimen Jehovan todistajat. Tämä nimi perustuu Jesajan 43:10–12:een.

Radiota käytettiin laajalti 1920- ja 1930-luvuilla. Vuoteen 1933 mennessä Seura käytti 403:a radioasemaa raamatullisten luentojen radioimiseen. Myöhemmin radion käytön syrjäyttivät suurelta osin todistajien lisääntyneet talosta-taloon-käynnit, joissa käytettiin matkagramofoneja ja levytettyjä raamatullisia puheita. Raamatun kotitutkisteluja aloitettiin, kun ilmeni kiinnostusta.

VOITTOJA TUOMIOISTUIMISSA

1930- ja 1940-luvuilla monia todistajia pidätettiin tämän työn suorittamisen vuoksi, ja tuomioistuimissa taisteltiin puhe-, paino-, kokoontumis- ja palvontavapauden säilyttämisen puolesta. Yhdysvalloissa haettiin muutosta alempien oikeusasteiden päätöksiin, mikä johti siihen, että todistajat saivat 43 voittoa Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa. Samoin muidenkin maiden korkeimmissa oikeuksissa on saatu suotuisia päätöksiä. Puhuessaan näistä voitoista tuomioistuimissa professori C. S. Braden sanoi kirjassaan Jehovan todistajista: ”He ovat suorittaneet merkittävän palveluksen demokratialle taistellessaan kansalaisoikeuksiensa säilyttämisen puolesta, sillä he ovat tehneet taistelussaan paljon noiden oikeuksien varmistamiseksi kaikille vähemmistöryhmille Amerikassa.” – These Also Believe.

ERIKOISVALMENNUSTA

J. F. Rutherford kuoli vuonna 1942, ja hänen seuraajakseen Seuran presidentiksi nimitettiin N. H. Knorr. Alkoi yhtenäinen valmennusohjelma. Vuonna 1943 perustettiin lähetystyöntekijöille erityinen valmennuskoulu, jota kutsuttiin nimellä Vartiotornin raamattukoulu Gilead. Tuosta ajasta lähtien koulun käyneitä oppilaita on lähetetty eri puolille maailmaa yli 140 maahan. Uusia seurakuntia on muodostunut maihin, joissa niitä ei ennestään ollut yhtäkään, ja eri maihin perustettuja haaratoimistoja on nyt yli 90. Aika ajoin on järjestetty erityiskursseja seurakuntien vanhinten, haaratoimistojen vapaaehtoisten työntekijöiden sekä  niiden valmentamiseksi, jotka osallistuvat todistamistyöhön koko ajallaan (tienraivaajina).

N. H. Knorr kuoli vuonna 1977. Yksi viimeisistä järjestömuutoksista, joihin hän osallistui ennen kuolemaansa, oli Brooklynissa sijaitsevassa maailmankeskuksessa toimivan hallintoelimen laajentaminen. Vuonna 1976 hallinnolliset vastuut jaettiin ja määrättiin hallintoelimen jäsenistä muodostetuille komiteoille. Kukin sen 12 jäsenestä (vuonna 1989) on omistautunut koko ajallaan todistamistyöhön yli 45 vuoden ajan.

KIRJAPAINOJA LAAJENNETAAN

Jehovan todistajien nykyhistoria on ollut täynnä dramaattisia tapahtumia. Yhdestä pienestä Pennsylvaniassa vuonna 1870 pidetystä raamatuntutkisteluryhmästä todistajat ovat vuoteen 1989 mennessä kasvaneet muodostamaan yli 60000 toimivaa seurakuntaa ympäri maailman. Kaikki kirjallisuus painettiin aluksi kaupallisissa kirjapainoissa. Sitten vuonna 1920 osa todistajien kirjallisuudesta valmistettiin vuokratussa painorakennuksessa. Mutta vuodesta 1927 lähtien alkoi valmistua paljon enemmän kirjallisuutta Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran omistamassa 8-kerroksisessa kirjapainotalossa Brooklynissa New Yorkissa. Se on nyttemmin laajentunut seitsemän painorakennusta ja yhden suuren toimistorakennuksen käsittäväksi rakennusryhmäksi. Näiden läheisyydessä on Brooklynissa muita rakennuksia niiden noin 3000 työntekijän majoittamiseksi, joita tarvitaan julkaisutoiminnan ylläpitämiseksi. Sen lisäksi toimii New Yorkin osavaltion pohjoisosassa lähellä Wallkillia yhdistetty maatila ja kirjapaino, jossa on noin tuhat työntekijää. Siellä painetaan Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä ja tuotetaan elintarvikkeita näille 4000 vapaaehtoiselle työntekijälle. Vastaavanlaisia, joskin pienempiä kirjapainoja on myös muualla maailmassa, muun muassa Suomessa Vantaan Tikkurilassa, jossa työskentelee noin 100 henkeä. Kaikki nämä vapaaehtoiset työntekijät saavat pienen kuukausittaisen määrärahan satunnaisten menojensa peittämiseksi.

 KANSAINVÄLISET KONVENTIT

Vuonna 1893 pidettiin ensimmäinen suurehko konventti Chicagossa Yhdysvalloissa. Läsnä oli 360, ja 70 uutta kastettiin. Viimeinen suuri yhteinen kansainvälinen konventti pidettiin New Yorkin kaupungissa vuonna 1958. Sen käytössä olivat sekä Yankee-stadion että silloinen Polo Grounds. Läsnäolijoiden huippu oli 253922; uusia kastettiin 7136. Siitä lähtien kansainväliset konventit on pidetty konventtisarjoina monissa maissa. Nykyään kansainväliset konventtisarjat sisältävät noin tuhat konventtia yli 80 maassa.

[Huomioteksti s. 6]

Ensimmäisiä äänielokuvia

[Huomioteksti s. 4]

Käännekohta ihmiskunnan historiassa

[Huomioteksti s. 8]

Merkittävää palvelusta kansalaisvapauksien hyväksi

[Kuva s. 6]

”Vartiotorni” 6000:sta yhdellä kielellä noin 14000000:aan yli 100 kielellä

 [Kuvat s. 10]

Kirjapainoja Wallkillissa New Yorkissa

. . . ja Brooklynissa New Yorkissa