Millä tavoin he kertovat siitä sinulle

Kristittyjä on käsketty ’tekemään opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä’, mutta tämä ei merkitse, että heidän tulee käyttää painostusta tai käännyttää toisia väkipakolla. Jeesus antoi heille tehtäväksi ’julistaa ilosanomaa nöyrille’, ’sitoa särjettyjä sydämiä’, ’lohduttaa kaikkia murheellisia’. (Matteus 28:19; Jesaja 61:1, 2; Luukas 4:18, 19) Jehovan todistajat pyrkivät tekemään tämän julistamalla Raamatun hyvää uutista. Muinaisen profeetan Hesekielin tavoin Jehovan todistajat yrittävät nykyään löytää ne, jotka ”huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä – – tehdään”. – Hesekiel 9:4.

Parhaiten tunnettu tapa, jota he käyttävät löytääkseen ne, jotka ovat huolestuneita nykyisistä olosuhteista, on käyminen talosta taloon. Näin he ryhtyvät myönteisiin toimiin tavoittaakseen ihmisiä samoin kuin Jeesuskin ryhtyi, kun hän ”lähti kulkemaan kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista”. Hänen varhaiset opetuslapsensa tekivät samalla tavalla. (Luukas 8:1; 9:1–6; 10:1–9) Nykyään Jehovan todistajat pyrkivät kaikkialla missä se on mahdollista käymään jokaisessa kodissa useita kertoja vuodessa ja keskustelemaan asukkaitten kanssa muutamia minuutteja aiheista, jotka ovat paikallisesti tai kansainvälisesti kiinnostavia tai huolestuttavia. He esittävät harkittavaksi pari raamatunkohtaa, ja jos puhuteltava osoittaa kiinnostusta, todistaja voi sopia takaisin tulemisesta jonakin sopivana ajankohtana keskustelun jatkamiseksi. Raamattuja ja sitä selittävää kirjallisuutta on saatavissa, ja jos henkilö haluaa Raamatun kotitutkistelua, sitä johdetaan maksuttomasti. Vuonna 1989 johdettiin keskimäärin noin 3500000 raamatuntutkistelua säännöllisesti kautta maailman.

Toinen tapa, jolla ”valtakunnan hyvää uutista” kerrotaan toisille, ovat kokoukset, joita pidetään paikallisissa valtakunnansaleissa. Todistajat pitävät niissä  kokouksiaan joka viikko. Yksi kokous on esitelmä jostakin ajankohtaisesta kiinnostavasta aiheesta, minkä jälkeen tutkitaan jotakin raamatullista teemaa tai ennustusta käyttäen Vartiotorni-lehteä lähdeaineistona. Toinen kokous on koulu, jossa todistajia valmennetaan paremmiksi hyvän uutisen julistajiksi, ja sitä seuraa ohjelma, joka on omistettu paikkakunnalla suoritettavan todistamistyön tarkastelemiselle. Lisäksi todistajat kokoontuvat kerran viikossa yksityiskoteihin pieninä ryhminä tutkimaan Raamattua.

Kaikkiin näihin kokouksiin on yleisöllä vapaa pääsy. Kolehtia ei koskaan kerätä. Nämä kokoukset ovat hyödyllisiä kaikille. Raamattu sanoo: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” Yksityinen lukeminen ja tutkiminen on välttämätöntä, mutta kokoontuminen toisten kanssa on virkistävää: ”Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.” – Heprealaisille 10:24, 25; Sananlaskut 27:17.

 Todistajat käyttävät myös hyväkseen tilaisuuksia puhua toisten ihmisten kanssa hyvästä uutisesta ollessaan kosketuksissa heihin jokapäiväisessä elämässään. Ehkä he vaihtavat muutaman sanan naapurin kanssa tai toisen matkustajan kanssa linja-autossa tai lentokoneessa; ehkä he keskustelevat vähän pitempään ystävän tai sukulaisen kanssa tai työtoverin kanssa ruokatunnilla. Kun Jeesus oli maan päällä, hän todisti usein tällä tavoin – kävellessään järvenrannalla, istuessaan vuorenrinteellä, aterioidessaan jonkun kodissa tai ollessaan häissä tai kalastajaveneessä Galileanmerellä. Hän opetti synagogissa ja Jerusalemin temppelissä. Missä tahansa hän olikin, hän löysi tilaisuuksia puhua Jumalan valtakunnasta. Jehovan todistajat pyrkivät seuraamaan hänen askeleitaan tässäkin asiassa. – 1. Pietari 2:21.

 SAARNAAMINEN ESIMERKIN AVULLA

Yhdelläkään näistä tavoista, joilla hyvää uutista kerrotaan, ei olisi sinulle merkitystä, ellei kertoja soveltaisi opetuksiaan itseensä. Se, että sanoo yhtä ja tekee toista, on ulkokultaisuutta, ja uskonnollinen ulkokultaisuus on kääntänyt miljoonat ihmiset pois Raamatusta. Ei ole kuitenkaan oikein syyttää Raamattua. Kirjanoppineilla ja fariseuksilla oli Raamatun heprealaiset kirjoitukset, mutta Jeesus tuomitsi heidät ulkokultaisiksi. Hän sanoi heidän lukevan Mooseksen lakia, mutta lisäsi sitten puhuen opetuslapsilleen: ”Kaikki, mitä he teille sanovat, se tehkää ja sitä noudattakaa, mutta älkää tehkö heidän tekojensa mukaan, sillä he sanovat, mutta eivät tee.” (Matteus 23:3) Kristityn esimerkillisyys oikeassa elämäntavassa puhuu enemmän kuin tuntikausien saarnaaminen. Tätä korostettiin kristityille vaimoille, joiden miehet olivat ei-uskovia, sillä nämä voidaan voittaa ”sanatta vaimonsa käytöksellä, koska he ovat olleet teidän siveellisesti puhtaan käytöksenne sekä syvän kunnioituksenne silminnäkijöitä”. – 1. Pietari 3:1, 2.

Siksi Jehovan todistajat koettavat suositella hyvää uutista toisille myös olemalla esimerkillisiä siinä kristillisessä käytöksessä, jota he suosittelevat toisille. He pyrkivät ’tekemään toisille sitä, mitä he tahtoisivat toisten tekevän heille’. (Matteus 7:12) He yrittävät suhtautua näin kaikkiin ihmisiin, eivät ainoastaan todistajatovereihinsa, ystäviinsä, naapureihinsa tai sukulaisiinsa. Epätäydellisinä he eivät aina onnistu sataprosenttisesti. Mutta heidän sydämen halunsa on tehdä kaikille hyvää, ei ainoastaan kertomalla heille Valtakunnan hyvää uutista, vaan myös ojentamalla heille auttavan käden milloin vain se on mahdollista. – Jaakob 2:14–17.

[Huomioteksti s. 21]

Sanatta voittaminen

[Kuvat s. 20]

Käytännöllisiksi suunnitellut valtakunnansalit ovat paikkoja joissa keskustellaan Raamatusta

 [Kuvat s. 22]

Sekä omassa perhe-elämässään että ollessaan kosketuksissa toisten ihmisten kanssa Jehovan todistajat yrittävät vilpittömästi tehdä sitä mitä he suosittelevat toisille