Jehovan todistajat – vuosikirjan 1994 raportti

SOPUSOINNUSSA menneen vuoden vuositekstimme kanssa meidän Jehovan todistajien harras rukous on ollut: ”Opeta minulle tietäsi, oi Jehova. – – Eheytä sydämeni pelkäämään nimeäsi.” (Ps. 86:11, UM.) Psalmista Daavidin tavoin mekin haluamme olla Jehovan opettamia. Jehova onkin vastannut todella suurenmoisella tavalla rukoukseemme saada jumalallista opetusta.

Kuluneena vuonna olemme hyötyneet siitä, että seurakunnan kirjantutkisteluissamme on tutustuttu perusteellisesti suurimpaan ihmiseen joka koskaan on elänyt, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, häneen joka on Isänsä täydellinen heijastuma (Joh. 8:23; Hepr. 1:3). Meitä vahvisti myös se, että Vartiotornin avulla tutkimme Jehovan armoa ja anteeksiantavaisuutta sekä aiheita, jotka liittyivät esimerkiksi perhe-elämämme suojelemiseen, tasapainoisen näkemyksen saamiseen maallisesta koulutuksesta, sairaiden ja iäkkäiden rakkaudelliseen auttamiseen, viisaalla tavalla vaeltamiseen maailman suhteen sekä muun muassa  jumalisen alamaisuuden, uskon, hyveen ja itsehillinnän kehittämiseen. Palveluskokousten ja teokraattisen palveluskoulun avulla meitä autettiin tulemaan tehokkaammiksi sananpalveluksessamme ja ilmaisemaan enemmän henkilökohtaista kiinnostusta ihmisiä kohtaan. Tämä kaikki on ollut todella hyödyllistä. Monissa maissa palvelusvuoden kruunasi ihastuttava ”Jumalallisen opetuksen” piirikonventti.

Jumalallisen opetuksen saaminen ei ole vain aivovoimistelua. Tämän opetuksen tarkoitus on muovata sisäistä persoonallisuuttamme, niin ettei kristillisyytemme jää pelkäksi pintasilaukseksi. Vastaukseksi rukoukseemme Jehova auttaa meitä eheyttämään sydämemme, jottemme ole puolisydämisiä eli haaleita palvoessamme Jumalaa, vaan teemme innokkaasti hänen tahtonsa.

Eri puolilta maailmaa tulee raportteja, jotka todistavat tuollaisesta ehyestä sydämestä kumpuavasta innosta. Kun  Jehova siunasi yhteisiä ponnistelujamme, menneen palvelusvuoden aikana Jehovan palveluksessa ahertaneiden huippu oli 4709889 – nämä kaikki kertoivat Jumalan valtakunnasta toisille. Niiden maiden määrä, joissa on yli 100000 Valtakunnan julistajaa, kasvaa koko ajan. Näistä maista kaksi on Pohjois-Amerikassa, kolme Latinalaisessa Amerikassa, viisi Euroopassa, yksi Afrikassa ja kaksi Kaukoidässä. Jehovan todistajat saarnaavat kaiken kaikkiaan 231 maassa. He ahkeroivat tällä hetkellä yli 70 sellaisessa maassa, jossa ei ollut lainkaan todistajia 40 vuotta sitten.

Kaikkialla nämä Valtakunnan julistajat todella uhrautuivat omistaessaan palvelusvuonna 1993 yhteensä 1057341972  tuntia kenttäpalvelukseen. Sodan runtelemilla alueillakin veljemme yrittävät pitää Valtakunnan asiat ensimmäisinä. Eräs Keski-Bosnian seurakunta raportoi julistajien kuukausittaiseksi keskiarvoksi 34 tuntia, kun tienraivaajien tunteja ei lasketa mukaan. Johonkin tienraivauspalveluksen muotoon osallistui eri puolilla maailmaa joka kuukausi keskimäärin 623006 todistajaa. Japani saattoi raportoida huhtikuussa tienraivaajien kokonaismääräksi 100441 eli 56 prosenttia tuon maan julistajien yhteismäärästä. Kautta maailman käynnissä olevien Raamatun kotitutkistelujen määrä nousi 237460:llä,  joten uudeksi huipuksi kirjattiin 4515587 tutkistelua. Muistonvieton läsnäolijamäärä nousi 11865765:een, ja on sydäntä lämmittävää havaita, että näistä 296004 edistyi viime vuoden aikana vihkiytymiseen ja kasteeseen saakka.

Jotta voitaisiin järjestää tarvittavaa ohjausta ja kirjallisuutta tätä maailmanlaajuista opetustyötä varten, 13828 vapaaehtoista huolehtii tehtävistään maailmanlaajuisen Beetel-perheen jäseninä. Näistä 4922 palvelee maailmankeskuksessa Brooklynissa New Yorkissa ja sen lähistöllä. He kaikki kuuluvat uskonnolliseen veljeskuntaan, joka on omistautunut yksinomaan sananpalvelukseen.

”Jumalallisen opetuksen” konventit

”Jumalallisen opetuksen” piirikonventit ovat osoittautuneet hengellisesti erittäin virkistäviksi ja hyvin käytännöllisiksi. Satoja konventteja on jo pidetty; jotkin konventit ovat parastaikaa meneillään. Muuan alankomaalainen vanhin sanoi annetusta opetuksesta: ”Rukoilemme hyvin usein Jehovalta apua ja ohjausta työllemme. Tämä konventti on ollut vastaus rukouksiimme. Jehova ikään kuin sanoi: ’Kuunnelkaa neuvoja ja soveltakaa niitä.’”

Jehovan kansan anteliaisuuden ansiosta 1667 lähetystyöntekijää ja kansainväliseen palvelijajoukkoon kuuluvaa saattoi olla läsnä konventeissa niissä maissa, missä he olivat aiemmin asuneet ja palvelleet. He esittävät sydämelliset kiitokset kaikille niille, jotka antoivat oman panoksensa tämän hankkeen onnistumiseksi. Oli todella sydäntä lämmittävää tavata ja kuulla heitä eri konventeissa. Heidän kokemuksensa toivat mieleemme sen, kuinka Paavali ja Barnabas kertoivat Antiokian seurakunnalle, ”mitä kaikkea Jumala oli heidän välityksellään tehnyt ja että hän oli avannut kansoille oven uskoon” (Apt. 14:27).

Saksassa Münchenin konventissa kuultiin koko ohjelma kroatiaksi ja serbiaksi. Läsnäolijoiden joukossa oli Kroatiasta,  Serbiasta, Sloveniasta, Bosniasta ja Hertsegovinasta, Montenegrosta sekä Makedoniasta tulleita veljiä samoin kuin Albanian, Romanian, Ukrainan, Unkarin ja Venäjän edustajia. Läsnä oli paljon romaneja eli mustalaisia. He kaikki olivat tulleet hyötymään jumalallisesta opetuksesta. Jehovan kansan keskuudessa vallitseva rauha, rakkaus ja ykseys on todella miellyttävää! Se muodosti vastakohdan niiden alueiden erimielisyyksille, joilta monet näistä konventtivieraista olivat tulleet – jotkut heistä olivat joutuneet lähtemään pakolaisiksi.

Jehovan todistajat olivat kaikkialla erityisen kiinnostuneita kansainvälisistä konventeista, jotka pidettiin Moskovassa Venäjällä ja Kiovassa Ukrainassa. Vaikka Moskovan konventin kokoa täytyi rajoittaa, 30 maasta tulleet edustajat pitivät erikoisetuna sitä, että he saivat olla 23743 läsnäolijan joukossa. Ohjelmajaksojen välillä he käyttivät hyväkseen tilaisuuksia tavata eri kieliryhmiin kuuluvia. Näin tekemällä he saivat todella riemastuttavia, sydäntä lämmittäviä ja uskoa vahvistavia kokemuksia. Konventtiväki varasi aikaa myös osallistuakseen kenttäpalvelukseen. Jotkut nousivat sitä varten ylös varhain aamulla; toiset yhdistivät vapaamuotoisen todistamisen nähtävyyksien katselemiseen. Heistä oli vaikuttavaa nähdä venäläisten paitsi ottavan mielellään omakielisen traktaatin, myös keskeyttävän sen, mitä he olivat tekemässä, ja alkavan lukea sitä kannesta kanteen.

Vastustuksesta huolimatta Moskovan konventti oli todella onnistunut. Kun ohjelman viimeinen puhuja kiitti Jehovaa kaikesta siitä, mitä Hän oli tehnyt tämän konventin onnistumiseksi, yleisö nousi seisomaan ja puhkesi pitkiin, myrskyisiin suosionosoituksiin.

Kahden viikon kuluttua pidettiin vielä paljon suurempi konventti Kiovassa. 64714 läsnäolijasta lähes 53000 oli tullut Armeniasta, Georgiasta, Kazakstanista, Kirgisiasta, Moldovasta, Ukrainasta ja Venäjältä.

 Kun veljet rakensivat stadionia varten WC-tiloja, jotkut paikalliset asukkaat kysyivät, voisivatko he auttaa. Miksi? He vastasivat: ”Mekin haluamme tehdä jotakin palvoaksemme Jehovaa.” Tarkkailtuaan todistajia ja sitä henkeä, jota he ilmaisivat, monet kiovalaiset huiskuttivat heille tervehdykseksi. Eräs poliisi osoitti stadionia ja huudahti: ”En ole koskaan nähnyt mitään tämänkaltaista. Millaisia ihmisiä! Heillä on niin ystävälliset kasvot. Olen jo uudessa maailmassa. Tätä kaikkea ei voi muuta kuin ihmetellä – – En voi ymmärtää, miksi teikäläisiä vainottiin.” Yli 2000 kiinnostunutta jätti konventin aikana nimensä ja osoitteensa ja pyysi Jehovan todistajia tulemaan luokseen mahdollisimman pian.

Konventti huipentui siihen, että 7402 tarjoutui vesikasteelle sen vertauskuvaksi, että he olivat vihkiytyneet Jehova Jumalalle. Tämä oli kristillisen historian suurin kastetilaisuus; vuoden 1958 New Yorkin konventissakin kastettujen määrä  oli hieman pienempi, vaikka siellä oli läsnä neljä kertaa enemmän ihmisiä. Jehova on todellakin herättänyt tuhansia uusia todistajikseen suureen työhön, jota hän teettää tässä osassa maapalloa näinä vanhan järjestelmän viimeisinä päivinä.

Opetusta haaratoimistojen henkilöstölle tarkoitetuissa seminaareissa

Yksi jumalallisen opetusohjelman huomattava piirre oli menneen vuoden aikana haaratoimistojen henkilöstölle järjestetyt viikon kestävät seminaarit. Kahdeksan tällaista seminaaria pidettiin tammi- ja huhtikuun välisenä aikana.

Tammikuussa Keski- ja Etelä-Amerikan 17 haaratoimiston edustajat kokoontuivat hiljattain vihittyyn Kolumbian haaratoimistoon. Helmikuussa Australiassa pidetyssä seminaarissa oli edustettuina kahdeksan haaratoimistoa, jotka saavat suurimman osan kirjallisuudestaan Australiasta. Sen jälkeen järjestettiin kokouksia Filippiineillä 12:ta haaratoimistoa varten, jotka sijaitsevat Kaakkois-Aasiassa ja Tyynellämerellä. Maaliskuussa Yhdysvalloissa pidetyssä seminaarissa oli edustettuina 24 haaratoimistoa, muun muassa useimmat suuret painotöitä tekevät haaratoimistot. Puerto Ricon huhtikuisessa seminaarissa huolehdittiin Karibianmeren maista sekä niiden lähiympäristöstä. Samalla viikolla Nigeriassa pidetyssä kokouksessa kiinnitettiin huomiota Länsi- ja Keski-Afrikkaan. Itävallassa oli yhtaikaa käynnissä vielä yksi seminaari, jossa oli läsnä tuon alueen 16 haaratoimiston henkilökunnan edustajia, ja myöhemmin samassa kuussa pidettiin Sambian uusissa haaratoimistotiloissa kokous, jossa kiinnitettiin erityishuomiota muihin Afrikan haaratoimistoihin.

Ohjelma keskittyi hallintoelimen henkilökunta-, kirjoitus-, opetus-, palvelus- ja kustannuskomiteoiden valmistamaan aineistoon. Se oli suunniteltu lujittamaan haaratoimistojen ja kaikkien seurakuntien ykseyttä, kun ne ponnistelevat tarmokkaasti saadakseen hyvän uutisen saarnattua.

 Avustustoimet – rakkautemme ilmaus

Viime kuukausina uutisissa on kerrottu paljon rajuista myrskyistä, ankarasta kuivuudesta, tulvista ja sodista, jotka ovat vaikuttaneet miljoonien ihmisten, myös Jehovan todistajien, elämään. Emme voi vain toivottaa veljillemme hyvää vointia ja sitten jättää heitä vaille elämän välttämättömyyksiä emmekä haluakaan toimia siten. Rakkaus saa meidät jakamaan heidän kanssaan kaiken, mitä meillä on. (Jaak. 2:15–17; 1. Joh. 3:17.) Näin Jehovan todistajat varmasti tekevätkin, ja he pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan auttamaan niitäkin, jotka eivät ole todistajia (Gal. 6:10).

Vuosina 1991–92 vitsasi suurta osaa Afrikkaa, myös Mosambikia, pahin kuivuus miesmuistiin. Joiltakuilta sadon vei ensin kuivuus, sitten tulva ja varkaat. Maputon haaratoimisto muodosti avustuskomiteoita, jotka koordinoivat peruselintarvikkeiden ja vaatteiden toimittamista ahdinkoon joutuneille veljille ja sisarille. Jaettiin muun muassa 25 tonnia maissijauhoja, 6 tonnia papuja, 2,7 tonnia riisiä, 1700 litraa ruokaöljyä ja 6,5 tonnia käytettyjä vaatteita. Välistä näitä tarvikkeita jaeltiin konventeissa, ja apu otettiin hyvin arvostavasti vastaan. Lähetystyöntekijät panivat kuitenkin merkille, että suunnitellessaan konventteihin menoa veljet odottivat kaikkein innokkaimmin hengellisiä anteja. Eräs ileläinen kymmenen veljen ryhmä, jolla ei ollut rahaa maksaa matkasta, käveli yli sata kilometriä suuntaansa voidakseen kuulla erikoiskonventtipäivän ohjelman.

Kuivuus koetteli myös suurta osaa Sambiasta. Seuran haaratoimisto osti 14 tonnia viljaa ja jakeli sen alkuvuodesta niille veljille, jotka eivät saaneet valtion avustuksia. Lisäksi veljet jakoivat keskenään sen, mitä heillä oli. Kun Seuran kuorma-autoilla kuljetettiin kirjallisuuslähetyksiä, niihin lastattiin  myös viljaa, jota jätettiin matkan varrella oleville hätäalueille.

Ihmiset pakenivat Ruandan sisällissodan jaloista pakolaisleireille, joilla olot olivat todella surkeat. Seurakunnat huolehtivat kuitenkin rakkaudellisesti 381 pakolaisveljestämme. Vastuun tasaamiseksi heidät oli jaettu usean seurakunnan kesken. Seura avusti tarpeen mukaan taloudellisesti, ja pätevät veljet kävivät säännöllisesti antamassa hengellistä rohkaisua. Vaikka monet näistä pakolaisjulistajista olivat menettäneet käytännöllisesti katsoen kaiken aineellisen, he toimivat osa-aikaisina tienraivaajina noina vaikeina kuukausina. Jotkut aloittivat vakituisen tienraivauspalveluksen.

Zairessa tuhatkunta veljeä joutui puutteenalaiseksi heimosodan vuoksi. Jotkut söivät vain kerran kolmessa päivässä. Kun nämä tiedot kantautuivat Etelä-Afrikan haaratoimistoon, zairelaiset saivat osakseen veljien myötätunnon. Haaratoimisto ilmoitti tilanteesta heti hallintoelimelle ja lähetti sitten matkaan 24 tonnia ruokaa, saippuaa ja lääkkeitä hätätilanteen lievittämiseksi. Samoin kun sisällissodan vuoksi 70 aikuista todistajaa joutui pakenemaan lapsineen Angolasta Namibiaan, paikalliset veljet ottivat heidät ripeästi hoiviinsa. Havaittuaan, että todistajapakolaiset vastaanottanut leiri ei ollut valmis huolehtimaan heistä, paikalliset veljet antoivat telttoja, ruokaa,  vaatteita, huopia sekä rakennustarvikkeita tilapäistä valtakunnansalia varten.

Italialaiset, itävaltalaiset, saksalaiset ja sveitsiläiset veljemme ovat olleet hyvin avokätisiä antaessaan varojaan entisessä Jugoslaviassa sodan repimillä alueilla asuvien todistajien auttamiseksi. Heille vietiin viime vuonna 153 tonnia ruokaa ja 23 tonnia vaatteita, siivoustarvikkeita ja lääkkeitä sekä hengellisiä lahjoja. Veljet halusivat kuljettaa tarvikkeet, vaikka se merkitsi sitä, että he panivat itsensä vaaralle alttiiksi. Eräs veli kertoi, että yhdellä Sarajevon-matkalla oli tullimuodollisuuksien jälkeen teiden varsilla vielä viitisentoista tarkastusasemaa, joilla poliisit ja sotilaat pitivät vahtia. Veljet olivat kuitenkin valmistautuneet tähän, ja jokaisella tarkastusasemalla he antoivat sotilaille lehtiä. Maantiet oli tuhottu, sulava lumi oli tehnyt pikkuteistä liejuisia, ja toisinaan räjähdyksiä sattui niin lähellä veljiä, että he luulivat saaneensa osuman. Veljemme pitivät kuitenkin etuna sitä, että he voivat palvella tällä tavalla. Apua saaneet ovat puolestaan syvästi kiitollisia, ja he tuntevat entistä selvemmin todella kuuluvansa kansainväliseen perheeseen.

Toisella puolella maapalloa iski hirmumyrsky Iniki Havaijisaarten luoteisosaan syyskuussa 1992. Kävi ilmi, että se oli Havaijin historian pahin luonnonkatastrofi. Jo ennen kuin myrsky ehti Kauain saareen, sikäläiset vanhimmat olivat järjestäneet apua veljilleen. Hengellisyyttä pidettiin etualalla. Seuraavien viikkojen aikana 400 veljien kotia korjattiin ja rakennettiin uudelleen. Ennen kuin työt aloitettiin jossakin kodissa, työryhmä ja talonväki keskustelivat aina päivän tekstistä ja pitivät yhteisen rukouksen. Lisäksi puolen vuoden ajan kävi muilla saarilla asuvia kokeneita vanhimpia vaimoineen tuhoalueella: he tekivät paimennuskäyntejä, johtivat kokouksia, ottivat johdon kenttäpalveluksessa sekä auttoivat täyttämään monimutkaisia valtiolle ja vakuutusyhtiöille lähetettäviä korvaushakemuksia.

 Tiedätkö, missä on Niutaon saari? Harvat tietävät. Tuolla Tyynenmeren eteläosassa sijaitsevalla koralliatollilla asuu vain noin 800 ihmistä. Viime tammikuussa hyökyaalto vei mennessään yhden sikäläisen asukkaan, erään kastamattoman julistajan, kodin ja kaiken omaisuuden. Heti kun eräässä toisessa Tuvalun saariryhmään kuuluvassa saaressa asuville veljille selvisi, millaista vahinkoa oli tapahtunut, he toimittivat ruokaa ja muunlaista apua. Kesti kuitenkin jonkin aikaa, ennen kuin saatiin koottua tarvittavia rakennusmateriaaleja ja kuljetettua ne Niutaoon. Sitten tuolle miehelle rakennettiin uusi koti. Saarelaisia on puhuttanut se rakkaus, jota todistajat tällä tavalla ilmaisivat.

Kun erään sisaremme naapuri huomasi, miten Jehovan kansaan kuuluvat auttavat toinen toistaan sodan repimässä Liberiassa, hän sanoi: ”Teidän Jumalanne Jehovan täytyy todella rakastaa teitä, koska teikäläisille järjestetään tällaista apua.” Niin hän rakastaakin!

Rakentaminen on tarpeellista nopean kasvun vuoksi

Kun 296004 henkeä kastetaan vuodessa ja 3512 uutta seurakuntaa perustetaan yhden ainoan vuoden aikana (2528524 henkeä on käynyt kasteella ja 26835 uutta seurakuntaa on perustettu kymmenen viime vuoden aikana), heistä kaikista huolehtiminen merkitsee sitä, että on tehtävä paljon työtä; on muun muassa rakennettava. Viime vuonna rakennettiinkin valtavasti!

Yhdysvalloissa oli 73 alueellista rakennuskomiteaa mukana valtakunnansalien rakentamisessa. Kymmenientuhansien avuliaiden talkoolaisten ollessa yhteistyössä ne auttoivat palvelusvuoden 1993 aikana noin 200 uuden valtakunnansalin rakentamisessa ja lisäksi 200 salin kunnostamisessa.

 Japanissa, missä myös käytetään pikarakennusmenetelmiä, saatiin valmiiksi 108 valtakunnansalia, mutta ne oli suunniteltava niin, että ne kestävät maanjäristyksiä ja hirmumyrskyjä. Auttavan kätensä ojentaneet vapaaehtoiset hyödynsivät työskennellessään ammattitaitonsa ja työpanoksensa lisäksi muita voimavarojaan.

Argentiinan veljet ovat ottaneet tavoitteekseen huolehtia siitä, että kaikilla maan yli 1500 seurakunnalla on asianmukainen palvontapaikka. Viime vuonna valmistui 57 uutta salia. Monia saleja kuitenkin vielä tarvitaan. Sikäläinen uusi valtakunnansali nousee tavallisesti kolmessa tai neljässä viikossa.

Yli 800 uutta valtakunnansalia on rakennettu kuuden viime vuoden aikana Filippiineillä. Siellä on kuitenkin 3332 seurakuntaa, ja monet niistä ovat yhä vailla sopivaa kokouspaikkaa.

Brasiliassa, missä viiden viime vuoden aikana on tullut mukaan 120687 uutta todistajaa, ei ole millään pystytty hankkimaan riittävästi uusia valtakunnansaleja. Viime vuonna  saatiin kuitenkin valmiiksi 93 uutta salia ja lisäksi alettiin rakentaa 1383:a salia.

Lisää valtakunnansaleja tarvitaan myös Kolumbian nopeasta kasvusta huolehtimiseksi. Haaratoimisto yrittää järjestää niin, että rakennusmenetelmiä voitaisiin yksinkertaistaa ja haaratoimistossa valmennetut erityiset työryhmät voitaisiin lähettää apuun.

Etelä-Afrikassa jotkin maaseutuseurakunnat tekevät itse betoniharkkoja, ja sitten kun ne ovat alueellisen rakennuskomitean kautta saaneet avukseen talkoolaisia, ne pystyvät rakentamaan siistin, kohtuuhintaisen salin 3–6 viikonlopussa. Erityinen varovaisuus on tarpeen, kun moniin eri rotuihin kuuluvat rakentajat työskentelevät Soweton kaltaisissa riitapesäkkeissä, mutta toisaalta se havainnollistaa elävästi Jehovan kansan keskuudessa vallitsevaa rakkautta ja ykseyttä.

Norjassa 21 valtakunnansalia sijaitsee napapiirin pohjoispuolella. Euroopan pohjoisimmassa kaupungissa Hammerfestissakin on nyt sali.

Jesajan 2:3, 4:n henkeä ilmaisten Unkarin veljet rakensivat kaksi uusista valtakunnansaleistaan tontille, jolla oli aiemmin ollut suuria venäläisiä sotilastukikohtia.

Salomonsaarten todistajiin teki syvän vaikutuksen niiden ulkomaisten veljien uhrautuvainen henki, jotka tulivat auttamaan haaratoimiston ja konventtisalin rakentamisessa. Tämä kävi selvästi ilmi, kun hallitus antoi veljille erittäin hyvän valtakunnansalitontin Mundasta. Siellä oli kuitenkin vain pieni seurakunta. Ketkä tekisivät työn? Honiaran veljet sanoivat: ”Jos kerran ulkomaiset veljemme uhrasivat varojaan ja aikaansa auttaessaan meitä rakentamaan konventtisalin ja haaratoimiston, miksi me emme voisi mennä loma-aikanamme Mundaan rakentamaan valtakunnansalia?” Juuri niin he tekivätkin. Veljiä ja sisaria tuli 13 saaresta ja heimosta, ja sali rakennettiin vain kymmenessä päivässä.

Slovakiassa eräs seurakunta, jonka julistajista puolet on  tienraivaajia, ilmaisi kekseliäisyyttä. Perheet poimivat marjoja saadakseen rahaa rakentamiseen. Säästääkseen kustannuksissa he myös hakivat hiekkaa ja kiviä eräästä läheisestä puronuomasta.

Koreassa kuusi perheenpäätä lainasi rahaa pankista ja lahjoitti sitten rahat seurakunnalleen uutta valtakunnansalia varten. Veljet huolehtivat itse näiden lainojen takaisinmaksusta, koska he halusivat tällä tavalla tehdä oman osansa salihankkeen hyväksi.

 Nigeriassa neljä erääseen pieneen seurakuntaan kuuluvaa veljeä lähestyi alueen perinteistä hallitsijaa (onojie) saadakseen luvan ostaa maata uutta valtakunnansalia varten. He eivät kuitenkaan kyenneet maksamaan maasta niin paljon kuin hän pyysi. Muutaman kuukauden kuluttua eräs vanhin lainasi hänelle videon Jehovan todistajat – järjestö tämän nimen takana. Se teki häneen syvän vaikutuksen. Katsottuaan sen viisi kertaa hän järjesti veljille maata näiden uutta valtakunnansalia varten.

Monin paikoin on osoittautunut käytännölliseksi hankkia myös omia konventtisaleja. Menneenä vuonna tällaisia saleja rakennettiin Kolumbiaan ja Yhdysvaltoihin. Kaksi konventtisalia vihittiin Brasiliassa, kaksi Costa Ricassa ja yksi sali Jamaikassa. Perussa vihittiin helmikuussa 1993 konventtisali, johon mahtuu 10000 henkeä ja jossa voidaan pitää piirikonventteja. Tuuletus toimii hyvin, koska päädyt ovat avoimet ja sivutkin noin kolmen metrin korkeudelle saakka. Koska betonilattia on hieman kalteva, koko yleisö näkee hyvin lavalle. Ranskan veljet rakensivat viidennen ja samalla suurimman konventtisalinsa tänä vuonna. Monet työntekijät ja heidän perheensä ahersivat mielellään loma-aikanaan, jotta tuo projekti tulisi valmiiksi – vain neljässä kuukaudessa! Uusi konventtisali valmistui Catanzaron provinssiin Italiaan, ja Espanjan veljet vihkivät neljännen konventtisalinsa.

Koska todistajien määrä on kasvanut, haaratoimistotilojakin on tietysti pitänyt laajentaa, jotta voitaisiin valmistaa riittävästi kirjallisuutta ja huolehtia tarvittavasta valvonnasta. Suuria uusia haaratoimistotiloja oli rakenteilla viime vuonna Puerto Ricossa, Puolassa ja Sambiassa sekä Dominikaanisessa tasavallassa, Ecuadorissa, Meksikossa, Ranskassa ja Taiwanissa. Yhdysvalloissa mittava laajennustyö on edelleen ollut meneillään Brooklynissa, ja Pattersoniin nousevan Vartiotornin koulutuskeskuksen rakennustyöt ovat edenneet mainiosti. Suuria laajennoksia on tehty myös Isossa-Britanniassa ja Kanadassa sekä Australiassa, Brasiliassa, Espanjassa, Etelä-Afrikassa,  Koreassa, Saksassa ja Uudessa-Seelannissa. Pienehköjä uusia haaratoimistoja on rakennettu Jamaikaan, Länsi-Samoaan, Mosambikiin, Paraguayhin, Sri Lankaan, Surinamiin, Tahitiin ja Unkariin. Useat tuhannet veljet ja sisaret ovat tarjoutuneet työhön. Tämä on ollut todella erinomainen vuosi!

Haaratoimistojen vihkiäisiä

Sen jälkeen kun Jehovan temppeli oli vihitty Salomon päivinä Jerusalemissa, kansa palasi kotiinsa ”iloiten ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt” kansalleen (1. Kun. 8:66). Nykyään tosi palvontaa edistetään Vartiotorni-seuran haaratoimistoista käsin, ja niiden vihkiäiset ovat samaan tapaan hyvin iloisia juhlia. Missä haaratoimistotiloja vihittiin viime palvelusvuoden aikana?

 Kolumbia

Lähes 3000 metrin korkeudessa Andien vuoristossa Facatativássa Kolumbiassa Etelä-Amerikassa La Torre del Vigía (Vartiotorni) -seuralla on uudet toimisto- ja painotilat sekä vapaaehtoisten työntekijöiden asuintiloja. Nämä rakennukset vihittiin 1. marraskuuta 1992. Ne ovat kauniilla paikalla  42 kilometriä Bogotásta luoteeseen, saman ylätasangon reunamilla, jolla Kolumbian pääkaupunki sijaitsee. Täällä painetaan neliväristä espanjankielistä Vartiotorni- ja Herätkää!-lehteä Kolumbiaa, Venezuelaa, Panamaa, Ecuadoria ja Perua varten.

Kun näitä uusia haaratoimistotiloja alettiin rakentaa, Kolumbiassa oli 34261 Jehovan todistajaa. Viisivuotisen rakennuskauden aikana todistajien määrä nousi tässä maassa 55693:een, mikä merkitsi 63 prosentin kasvua. Raamatun kotitutkisteluja johdetaan nyt 100927 yksilölle ja perheryhmälle. Vuonna 1993 Kristuksen kuoleman muistonvietossa oli läsnä 249271 henkeä. Kolumbiassa eletään todella iloista hengellisen elonkorjuun aikaa.

400 kolumbialaistodistajaa muodosti yhdessä sadan kansainväliseen palvelijaryhmään kuuluvan kanssa niiden rakentajien  ydinjoukon, jotka tekivät entisestä kanalasta teokraattisen koulutuksen keskuksen. Lähiseurakunnista tulleet 3000 talkoolaista olivat apuna pyhäpäivinä ja viikonloppuisin, ja noin 1500 ulkomaalaista tuli työhön omalla kustannuksellaan – toiset muutamaksi viikoksi, toiset muutamaksi kuukaudeksi. Paikallisten liikemiesten oli vaikea uskoa tätä todeksi, ja yksi heistä varmisti asian omakohtaisesti esittämällä kysymyksiä sekä kolumbialaistodistajille että ulkomaalaisille. Muuan toinen liikemies, johon hänen näkemänsä ja kuulemansa asiat tekivät syvän vaikutuksen, alkoi tutkia Raamattua. Nyt hän ja hänen vaimonsa ovat kastettuja todistajia.

Vihkiäisohjelmaa seurasivat 14 maasta tulleet 1500 vierasta. Heidän joukossaan olivat hallintoelimen veljet Milton Henschel ja Daniel Sydlik. Ne olivat todella iloiset juhlat! Hengellinen hyvinvointi, jolla Jehova on siunannut kolumbialaisia palvelijoitaan, on suuri onnellisuuden aihe.

Puola

Samassa kuussa, 28. marraskuuta, vihittiin myös Nadarzynissä lähellä Varsovaa sijaitseva Puolan haaratoimisto. Tilaisuudessa mukana ollut hallintoelimen jäsen Theodore Jaracz sanoi: ”Nämä ovat todella historialliset vihkiäiset. – – Tämä on ensimmäinen uusi haaratoimisto, joka on rakennettu ja joka nyt vihitään käyttöön entisissä ’rautaesiripun takaisissa’ maissa. Tuo niin sanottu rautaesirippu ei kuitenkaan kyennyt estämään Jehovan järjestön etenemistä. Juuri tämä on todiste siitä!”

Jotkut vieraista olivat odottaneet tätä tilaisuutta kymmeniä vuosia. Heidän joukossaan oli todistajia, jotka olivat ankarista koettelemuksista huolimatta palvelleet Jehovaa uskollisesti 45 tai 50 vuotta tai vieläkin kauemmin. Osa heistä oli tehnyt Beetel-työtä maan alla yli 40 vuotta. He tunsivat lämpimän ailahduksen syvällä sydämessään, kun Zygfryd Adach, haaratoimistokomitean koordinaattori, sanoi:  ”Rakkaat ystävät, te näitte paljon vaivaa työskennellessänne Jumalan järjestön yhteydessä ja jakaessanne hengellistä ruokaa vaikeina aikoina, jopa hyvin vaikeina aikoina. Oltuanne vuosikausia vankilassa tarjouduitte usein jatkamaan työtä halukkaasti. Joskus tämä toistui neljä viisi kertaa tai vieläkin useammin. Me kaikki muistamme tuon ajan, joten voimme olla täysin varmoja lainatessamme psalmin 124 sanoja: ’Ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan, niin he meidät elävältä nielisivät – –. Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi. Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.’” (Ps. 124:2–7.)

Kun haaratoimiston rakentamisesta ilmoitettiin, ystävät reagoivat spontaanisti. Seurakunnat toivat hiiliä ja puutavaraa, jääkaappeja, ruokatarvikkeita ja työkaluja. Eri aloja ja ammatteja taitavat veljet ja sisaret tarjosivat innokkaasti palveluksiaan. Jotkut iäkkäistä työntekijöistä olivat viruneet vuosikausia vankilassa. Monet nuoretkin tarjoutuivat halukkaasti työhön. Kansainväliseen palvelijajoukkoon kuuluvia tuli kymmenestä maasta. Työntekijöistä oli sydäntä sykähdyttävää nähdä kerta toisensa jälkeen todisteita Jehovan ohjauksesta ja siunauksesta. Kunnanvaltuusto käski pysäyttää työt, mutta tuo määräys kumottiin. Onnistuttiin hankkimaan tarvikkeita, joiden hankkiminen näytti aivan mahdottomalta. Vain kahden ja puolen vuoden kuluttua rakennusluvan saamisesta oli rapistuneen motellin paikalla viehättävä Puolan haaratoimistokompleksi.

Uusi-Seelanti

Sen jälkeen kun Uuden-Seelannin haaratoimisto oli vihitty kuusi vuotta sitten, sikäläisten Valtakunnan julistajien määrä oli kasvanut yli 30 prosenttia. Jotta heistä voitiin huolehtia, tiloja oli laajennettava. Lisäksi, kuten vihkiäisohjelmassa selitettiin, yli puolet uusista toimistoista menisivät käännöstoimiston käyttöön, koska täällä käännetään kirjallisuutta  samoaksi, maoriksi, rarotongaksi ja niueksi niitä saaristolaisia varten, jotka asuvat Tyynenmeren eteläosissa. Toimisto- ja huoltorakennusten sekä asuintilojen laajennokset vihittiinkin 27. helmikuuta 1993.

Tilaisuuteen oli tullut hallintoelimen jäsen Lloyd Barry, joka varttui ja aloitti Jehovan palveluksensa Uudessa-Seelannissa. Kaikki Beetel- ja rakennusperheeseen kuuluvat sekä matkavalvojat ja heidän vaimonsa olivat läsnä. Vieraita oli saapunut myös naapurimaista Tyynenmeren eteläosista. Suurin osa läsnäolijoista oli kuitenkin Uuden-Seelannin kansalaisia, jotka olivat käyneet kasteella ennen vuotta 1955. Eräs puhuja mainitsikin, että näiden iäkkäiden tekemä työ oli laskenut perustuksen vihkiäisohjelman tapahtumille. He arvostavat kuitenkin suuresti sitä, että heidän rinnallaan Jehovaa ylistävät uudet ovat auttaneet heitä erinomaisella tavalla ja työskennelleet ahkerasti.

Puerto Rico

Puerto Ricoon 24 vuotta sitten rakennetuissa haaratoimistotiloissa oli jo pitkään ollut aivan liian ahdasta. Vuonna 1969 saarella oli 5400 julistajaa, mutta uuden haaratoimiston vihkimisen aikoihin, 17. huhtikuuta 1993, julistajia oli jo yli 25000. Tuhannet veljet ja sisaret olivat uurastaneet neljä vuotta, ja tuloksena oli hieno rakennuskompleksi paratiisillisessa ympäristössä.

Ohjelmaa seuraavilla oli etu kuulla, kun hallintoelimen jäsenet Karl Klein ja Albert Schroeder sekä muut Brooklynin edustajat puhuivat. Uudet tilat oli otettu käyttöön jo vihkiäisiä edeltävällä viikolla, kun 14 haaratoimiston edustajat olivat tulleet niissä pidettävään seminaariin. Sitten vihkiäisten jälkeen espanjan kääntäjien kansainvälinen työryhmä muutti Brooklynista näihin uusiin tiloihin.

Sambia

Viikon kuluttua Puerto Ricossa pidetyistä vihkiäisistä  vihittiin uusi 13 rakennusta käsittävä haaratoimistokompleksi Lusakan laitamilla Sambiassa. Miksi juuri siellä?

Raamatun totuuden siemeniä oli kylvetty tässä maassa jo vuonna 1911. Pieniä tutkisteluryhmiä oli muodostettu vuoteen 1924 mennessä. Nykyisin Sambiassa on 1993 seurakunnan yhteydessä 80488 julistajaa, ja vuoden 1993 muistonvietossa oli läsnä 362204 henkeä. Tämä on viljava pelto Valtakunnan työn kasvua ajatellen.

Sambiaan voitiin rakentaa uusi haaratoimisto Jehovan järjestölle tyypillisen kansainvälisen yhteistyön ansiosta. Seuran Yhdysvaltojen-, Euroopan- ja Japanin-toimistot tekivät suunnittelutyöt. Amerikkalaisveljet lahjoittivat nostureita. Puhelinasennuksiin tarvittavat laitteet saatiin lahjaksi Uudesta-Seelannista. Ainoat sikäläiset rakennusmateriaalit, joiden hankkiminen oli helppoa, olivat hiekka, sementti, kivi ja puu. Mutta joka viikko lähetettiin pari suurta kuorma-autolastillista muita tarvikkeita Etelä-Afrikasta, jonne kertyi edestakaista matkaa 3500 kilometriä. Sambian todistajat käyttivät kokosydämisesti aikaansa, voimiaan, kokemustaan ja varojaan, jotta työ saataisiin tehdyksi. Kun vihkiäisten aika koitti, hallintoelimen edustajat Milton Henschel ja Theodore Jaracz olivat sambialaisveljien kanssa läsnä tuossa onnellisessa tilaisuudessa.

Unkari

Heinäkuun 31. päivä oli oikea ilonpäivä Unkarissa toimiville veljillemme, koska hallintoelimeen kuuluva Lyman Swingle vihki silloin heidän vasta valmistuneen asuntolalaajennoksensa ja käännöstoimistonsa. Ne oli rakennettu paikallisseurakuntien sekä kahdeksasta muusta maasta tulleiden todistajien avustuksella vain viidessä kuukaudessa. Unkarin kansallinen tietotoimisto oli ilmoittanut tilojen valmistumisesta.

Vuosikymmenien ankaran vainon jälkeen Unkarin  Jehovan todistajille suotiin laillinen tunnustus vuonna 1989. Tuona vuonna saavutettiin 9990 julistajan huippu, ja he kaikki raportoivat osallistuneensa kenttäpalvelukseen. Sen jälkeen Unkarin Jehovan todistajat ovat käyttäneet yli 8300000 tuntia kenttäpalvelukseen ja Valtakunnan julistajien määrä on kohonnut 14347:ään.

Iso-Britannia

Vartiotorni-seuran ensimmäinen haaratoimisto perustettiin Lontooseen vuonna 1900. Tiloja on täytynyt laajentaa monta kertaa. Uusin laajennos, 18600 neliömetrin suuruinen paino- ja hallintokompleksi, vihittiin 7. elokuuta 1993.

Tontin takaosassa sijaitsevat painotilat saatiin valmiiksi alle puolessatoista vuodessa, sillä rakennus pystytettiin työmaalla valetuista seinäelementeistä. Työhön osallistui noin 5000 talkoolaista. Tiilinen hallintorakennus muurattiin noin 133000 tiilestä. Kuinka monta muuraria tähän työhön tarvittiin? Vain seitsemän sisarta, jotka toimivat kahden veljen ohjauksessa. Muuan tontilla käynyt urakoitsija pudisti epäuskoisena päätään, kun hänelle kerrottiin, ketkä olivat tehneet työn.

Albert Schroeder, joka kuuluu hallintoelimeen, oli mukana vihkiäisohjelmassa. Hän kertoi kuulijoille mukavia yksityiskohtia Valtakunnan työn kasvusta Isossa-Britanniassa vuoden 1937 jälkeen, jolloin hänet lähetettiin Britteinsaarille valvomaan työtä ja kannustamaan ainakin tuhatta ilmoittautumaan tienraivaajiksi. On todella ilahduttavaa havaita, että Isossa-Britanniassa on tätä nykyä 127395 Valtakunnan julistajaa ja heistä keskimäärin 12803 palvelee joka kuukausi tienraivaajina.

Käännöspalvelu

Hallintoelin on kiinnostunut tekemään kaiken tarvittavan, jotta suuri joukko todella tulee esiin ”kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”, kuten Raamatussa  sanotaan (Ilm. 7:9). Sekä maailmankeskuksessa että eri puolilla maailmaa toimivat Jehovan palvelijat ovat rukoilleet tämän toteutumista. Kaikkiin näihin ryhmiin kuuluvien ihmisten tavoittaminen on valtavan suuri tehtävä, josta voidaan suoriutua menestyksellisesti vain Jehovan hengen avulla.

Raamatun ja raamatullisen kirjallisuuden kääntämisellä on tässä tärkeä osa. Voidaanko ihmisiä tavoittaa, vaikkei heidän kielellään ole julkaistu kirjallisuuttamme? Voidaan, mutta saarnaaminen ja opetuslasten tekeminen tehostuvat suuresti heti kun on käytettävissä kirjallisuutta ihmisten omalla äidinkielellä.

Tällä hetkellä meillä on ainakin joitakin ajankohtaisia julkaisuja saatavana 236 kielellä. Vartiotornia painetaan säännöllisesti 116 kielellä. Viime vuonna vahvistettiin monia käännösryhmiä, jotka kääntävät lehtiä, ja 70 muulle kielelle kääntäviä ryhmiä koulutettiin. Näitä kieliä ovat muun muassa Itä-Euroopan, Etelä-Aasian ja Afrikan kielet sekä Etelä-Amerikan intiaaniheimojen ja Tyynenmeren saarten asukkaiden käyttämät kielet. Työryhmien kehittämiseen kuuluu esimerkiksi uusien kääntäjien, tarkastajien ja korjauslukijoiden valitseminen, valmentaminen sekä välineiden hankkiminen. Kaikkien heidän täytyy olla vihkiytyneitä kristittyjä, jotka haluavat ja voivat tarjoutua tähän työhön.

On tietenkin monia muitakin kieliä, jotka kaipaavat huomiota; useita niistä puhuu yli miljoona ihmistä. Vastuulliset veljet työskentelevät jatkuvasti löytääkseen ja kouluttaakseen kääntäjiä sekä järjestääkseen heille tarvittavat työvälineet – tarpeen mukaan suunnitellaan uusia kirjasinlajeja ja tietokoneohjelmistoja. Kun katsahdamme siihen, mitä Jehova on jo tehnyt, tiedämme, että voimme luottaa hänen järjestävän kaiken tarpeellisen, jotta työ saadaan tehdyksi vielä jäljellä olevana aikana. Meillä on etu olla hänen työtovereitaan (1. Kor. 3:9).

 Palvelijoiden valmennuskoulun kursseja pidettiin kuudessa maanosassa

Gilead-koulu on nyt toiminut 50 vuotta, ja sen käyneet ovat edistäneet Valtakunnan asiaa yli 200 maassa. Näiden uhrautuvaisten Jehovan palvelijoiden työ on koonnut todella valtaisan todistusröykkiön.

Kipeästi kaivattua lisäapua on saatu palvelijoiden valmennuskoulun kautta, jonka kaksikuukautisen tehokurssin aikana annetaan erikoisvalmennusta. Yli 684 vanhinta ja avustavaa palvelijaa on saanut arvokasta opetusta niillä 29:llä tämän koulun kurssilla, jotka järjestettiin viime palvelusvuonna. Kursseja pidettiin Japanissa, Nigeriassa, Yhdysvalloissa sekä Latinalaisen Amerikan haaratoimistojen alueella, missä kouluun tuli espanjaa puhuvia oppilaita 16 maasta. Australiassa koulu hyödytti Fidžistä, Papua-Uudesta-Guineasta, Uudesta-Seelannista, Salomonsaarilta ja Länsi-Samoasta tulleita veljiä. Euroopassa valmennettiin 12 maata edustavia veljiä viidellä eri paikkakunnalla.

Monissa seurakunnissa ei ole veljiä, jotka ottaisivat johdon. Näin on varsinkin Latinalaisessa Amerikassa, missä jossakin suuressa seurakunnassa on ehkä vain yksi tai kaksi vanhinta ja suunnilleen saman verran avustavia palvelijoita. Kun palvelijoiden valmennuskoulun käyneitä on määrätty palvelemaan tällaisilla oman maansa alueilla, joilla tarvitaan erityisesti nimitettyjä veljiä, kenttätoiminta on vilkastunut, useita, varsinkin nuoria, on kannustettu tienraivauspalvelukseen ja moniin äskettäin järjestön yhteyteen tulleisiin on kiinnitetty entistä henkilökohtaisempaa huomiota.

Melko monet tämän koulun käyneistä osaavat puhua eri kieliä. Niinpä erityisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa tällaisia veljiä on määrätty arabian-, espanjan-, italian-, japanin-,  kiinan-, korean-, kroatian-, ranskan-, turkin-, venäjän- ja vietnaminkielisiin ryhmiin ja seurakuntiin. Tästä on ollut paljon apua.

Monilla tämän koulun käyneillä on ollut mahdollisuus muuttaa ulkomaisille alueille, ja heidät on lähetetty Itä- Eurooppaan, Afrikan maihin ja Kaukoitään, missä he palvelevat haaratoimistoissa sekä lähetystyöntekijöinä, erikoistienraivaajina ja matkavalvojina. Tälläkin tavalla koulu on osaltaan edistänyt Valtakunnan työtä.

Näiden halukkaasti palvelukseen tarjoutuneiden naimattomien vanhinten ja avustavien palvelijoiden ponnistelujen voidaan todella sanoa kantavan hedelmää. He ovat osa sitä ”nuorta väkeä”, jonka kuvaillaan psalmissa 110:3 nousevan ”niinkuin kaste”.

Kaikkiin kansallisuuksiin kuuluvien ihmisten tavoittaminen

Joissakin maissa on laajahkoja alueita, joilla ei saarnata säännöllisesti. Osa näistä alueista on maissa, jotka eivät ota vastaan lähetystyöntekijöitä. Viime vuosina näistä paikoista on kuitenkin muuttanut miljoonia ihmisiä sellaisiin maihin, joissa Jehovan todistajat saarnaavat voimaperäisesti ja säännöllisesti. Julistajat ovat havainneet, että ulkomaiset lähetyskentät tulevat nyt heidän luokseen. Kun ihmiset ovat kaukana kotimaastaan eikä heidän tarvitse tuntea yhteisön voimakasta painostusta, jotkut heistä tutkivat ilomielin Raamattua. Monin paikoin siirtolaisalue on osoittautunut kaikkein tuottoisimmaksi.

Kyproksen haaratoimisto raportoikin seuraavaan tapaan: ”Täällä Kyproksessa on avautumassa uusi alue. Tapaamme libanonilaisia, syyrialaisia, persialaisia, bulgarialaisia,  romanialaisia, venäläisiä, entisessä Jugoslaviassa asuneita, filippiiniläisiä ja muunmaalaisia kiinnostuneita. Nämä ihmiset ovat tulleet työskentelemään ja aloittamaan uuden elämän, ja usein he kuuntelevat herkemmin kuin muut.”

Opiskellessaan eräässä itäsaksalaisessa yliopistossa muuan mongolityttö tapasi guyanalaisen nuorenmiehen ja avioitui hänen kanssaan. Myöhemmin Guyanassa ollessaan he alkoivat lukea Vartiotorni-seuran julkaisuja, pyysivät raamatuntutkistelua ja kävivät kasteella vuonna 1993. Heidän lapsensakin ovat hyvän uutisen julistajia. Nyt tämä äiti kertoo innokkaasti Valtakunnan sanomaa sukulaisilleen ja toisille mongoleille.

Englannin veljet opettelevat avartumaan voidakseen auttaa muista maista tulleita täyttämään hengellisen tarpeensa. Lontoossa pidetään nyt säännöllisesti kokouksia kahdeksalla kielellä. Kanadan seurakunnat palvelevat 11 kieliryhmää, ja lisäksi joitakin kokouksia järjestetään vielä neljällä muulla kielellä. Pelto on tuottoisa venäjänkielisten maahanmuuttajien keskuudessa sekä niiden tuhansien itämaalaisten keskuudessa, jotka ovat viime vuosina asettuneet asumaan Kanadaan.

Monet kotimaansa vaikeisiin oloihin väsyneet ovat lähteneet etsimään turvapaikkaa Norjasta ja muista maista. Norjan veljet ovat nyt alkaneet tehdä erikoisvierailuja kaikkiin paikkoihin, joihin pakolaisia on majoitettu.

Israelissakin maahanmuutto on avannut uuden todistamiskentän. Entisestä Neuvostoliitosta on tullut paljon ihmisiä, ja melko monet ilmaisevat kiinnostusta totuutta kohtaan.

Onko sinun alueellasi sellaisia, jotka eivät osaa paikallista kieltä? Miten sinä kerrot heille Valtakunnan sanomaa? Jehovan tahto on, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Tim. 2:3, 4).

[Kuva s. 4]

Moskovan Lokomotiv-stadion, jonne 23743 henkeä kokoontui Jehovan todistajien kansainväliseen konventtiin

[Kuvat s. 5]

Ihmiset ottivat mielellään raamatullisia traktaatteja, ja monet pysähtyivät heti lukemaan niitä

[Kuvat s. 6]

Tämä nainen oppi totuuden nuoruudessaan saksalaistodistajilta naisten keskitysleirissä Ravensbrückissä vuonna 1944

Tämä veli oppi totuuden alun alkaen Bessarabiassa (nykyisin Moldova) vuonna 1942; hänet pidätettiin toistuvasti uskonsa vuoksi; nykyisin hän palvelee kierrosvalvojana

Kiovan stadionilla oli läsnä 64714 ja 7402 kastettiin

[Kuva s. 9]

Hallintoelimen jäseniä haaratoimistojen henkilökuntaan kuuluvien kanssa Wallkillissa Yhdysvalloissa pidetyssä seminaarissa

[Kuva s. 12]

Avustuslähetyksiä kuljettava Vartiotorni-seuran kuorma-auto Monroviassa Liberiassa

[Kuva s. 15]

Hiljattain Igiedumaan Nigeriaan rakennettu valtakunnansali

[Kuvat s. 17]

Jehovan todistajien uusi konventtisali Rio de Janeirossa Brasiliassa

[Kuva s. 19]

Uudet toimisto- ja painotilat Facatativássa Kolumbiassa

[Kuva s. 20]

Uuden-Seelannin laajennetut haaratoimistotilat

 [Kuvat s. 21]

Ylhäällä: Sambia; keskellä: Puerto Rico; oikealla: Unkari

[Kuva s. 22]

Puolan haaratoimisto Nadarzynissä Varsovan lähistöllä

 [Kuva s. 27]

Lontoon haaratoimistolaajennos