Jehovan todistajat – vuosikirjan 1995 raportti

”LUOTA Jehovaan kaikesta sydämestäsi.” Tämä on se ajankohtainen Raamatun muistutus, jonka vuoden 1994 vuositeksti meille antoi. (Sananl. 3:5, UM.) Eri puolilta maailmaa saadut raportit osoittavatkin, että Jehovan palvelijat suhtautuivat siihen vakavasti.

Tällaista luottamusta ilmaistiin, kun tehtiin järjestelyjä Jehovan todistajien piirikonventin pitämiseksi Liberiassa Gbarngassa, jota yksi Liberian sotivista pääryhmistä käyttää tukikohtanaan. Alueella asui kymmeniä veljiä ja sisaria, ja monet eivät olleet sodan takia olleet missään konventissa neljään vuoteen. Gbarngaan päästäkseen haaratoimistosta tulevien veljien olisi ylitettävä etulinja, mutta tie oli virallisesti suljettu. Esitettyään asian rukouksessa Jehovalle veljet pyysivät erikoiskulkulupia. Kun aikaa oli jäljellä enää vain muutama päivä, ne myönnettiin. Monrovian ja etulinjan välillä oli 17 tarkastusasemaa. Kun raskaassa lastissa oleva Vartiotorni-seuran avopakettiauto, jolla kuljetetaan avustuslähetyksiä, pysähtyi näillä  nigerialaissotilaiden miehittämillä tarkastusasemilla, nämä pyysivät Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä.

Aiemmin vuonna 1963 sadat konventtivieraat, muiden muassa Milton Henschel, joka on nykyään hallintoelimen jäsen ja Vartiotorni-seuran presidentti, oli pidätetty Gbarngassa lipuntervehtimiskysymyksen vuoksi. Tällä kertaa viranomaiset puolustivat todistajien oikeutta kokoontua rauhassa. Gbarngan konventin 651 läsnäolijaa, joista suurin osa oli pakolaisveljiä ja -sisaria, olivat ihastuksissaan erinomaisesta ohjelmasta. Ja miten onnellisia he olivatkaan saadessaan ne avustustarvikkeet, jotka monrovialaiset veljet olivat heille tuoneet! Konventin onnistuminen oli veljille todiste siitä, että ”mitä pyydämmekin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä” (1. Joh. 5:14).

Samanlaista luottamusta osoittivat Tyynenmeren saaren Lifoun veljet, jotka eivät kostaneet, kun papit yllyttivät paikallisia viranomaisia kieltämään heidän kokouksensa tai kun heitä lyötiin siksi, että he todistivat toisille (Room. 12:17–19). Tilanne on viime aikoina parantunut, ja veljemme ovat kiitollisia voidessaan todistaa vapaammin. Myanmarissa eräs 11-vuotias todistaja, joka piti mielessään Saarnaajan 12:1:n, luotti Jehovaan ja oli siksi ahkerasti kenttäpalveluksessa koulun jälkeen ja viikonloppuisin; hän johti peräti kymmentä Raamatun kotitutkistelua. Samaa luottamusta ilmaisi myös eräs Englannissa asuva aktiivinen muslimi, josta tuli kastettu Jehovan palvelija huolimatta hänen entisten uskonnollisten tovereidensa voimakkaasta vastustuksesta.

Jehova todella jouduttaa sen!

Kauan sitten Jehova ennusti profeetta Jesajan välityksellä, että määräaikana Hän jouduttaisi vanhurskautta rakastavien ihmisten kokoamisen (Jes. 60:22, UM). Viime palvelusvuoden raportti todistaa, että juuri näin tapahtuu parhaillaan. Todistajien huippu oli 4914094; he panivat syrjään muut asiat saarnatakseen Valtakuntaa. Kasvu oli maailmassa keskimäärin  5 prosenttia. Mutta yli 20 maassa kasvu oli 20 prosenttia tai sitä suurempi ja lisäksi 29 maassa 10 prosenttia tai sitä suurempi.

Hyvää uutista saarnataan tätä nykyä yhteensä 232 maassa ja saariryhmässä. Ja saarnaamistyössä ollaan innokkaita. Kuluneena vuonna omistettiin kenttäpalvelukseen 1096065354 tuntia, tehtiin 400393880 uusintakäyntiä kiinnostuneiden luokse ja johdettiin keskimäärin 4701357:ää raamatuntutkistelua yksilöille tai ryhmille. Tämä tuotti erinomaista hedelmää Jehovan ylistykseksi, sillä 314818 henkeä kastettiin Kristuksen käskyn mukaan, joka koski hänen tulevia opetuslapsiaan (Matt. 28:19, 20). Kun eräs iäkäs veli oli seurannut kansainvälisen joukon kastamista Pohjois-Kaukasuksen alueella Venäjällä, hän sanoi: ”Miten ihastuttavan kukkavihon Jumalan Poika ojensikaan Isälleen.”

Työtä jouduttaa merkittävästi se, että monet tekevät järjestelyjä voidakseen palvella tienraivaajina. Useissa maissa seurakunnan julistajat ovat kenttäpalveluksessa kuukausittain keskimäärin kymmenisen tuntia, mutta osa-aikaiset tienraivaajat raportoivat siihen verrattuna kuusinkertaisen määrän, ja vakituiset tienraivaajat tekevät taas 50 prosenttia enemmän kuin osa-aikaiset tienraivaajat. Ei ole mikään ihme, että kasvu on yleensä nopeampaa alueilla, joilla on monia tienraivaajia. Viime vuonna tienraivauspalveluksen eri muotoihin osallistui kautta maailman enimmillään 869917 henkeä.

Kokoaikaisten työntekijöiden joukossa oli 15145 maailmanlaajuisen Beetel-perheen jäsentä. He auttavat kirjallisuuden tuottamisessa, työn johtamisessa ja muiden hyödyllisten palvelujen järjestämisessä tukien näin maailmanlaajuista raamatullista opetustyötä. Heistä 5082 palvelee maailmankeskuksessa Brooklynissa New Yorkissa ja muissa lähiseudun tiloissa. He kaikki kuuluvat erityisten kokoaikaisten sananpalvelijoiden ryhmään, uskonnolliseen veljeskuntaan, joka on omistautunut yksinomaan sananpalvelukseen.

 Vuoden 1994 muistonviettoraportti osoittaa tuossa tilaisuudessa olleen läsnä kaikkiaan 12288917 henkeä. Tässä määrässä on yli 7000000 sellaista, jotka eivät ole Jehovan todistajia mutta tulivat silti koolle Jehovan palvelijoiden kanssa ja ovat jossain määrin kiinnostuneita Raamatun totuudesta. Paljon työtä pitää luonnollisestikin tehdä, jotta heitä voitaisiin auttaa ymmärtämään asiaan liittyvät kiistakysymykset ja he voisivat asennoitua lujasti Jehovan puolelle, mikäli heidän sydämensä saa heidät toimimaan niin (Joos. 24:14, 15; Ps. 83:19). Joissakin maissa muistonvietossa olleiden määrä oli viisi, kuusi tai seitsemän kertaa suurempi kuin todistajien määrä. Näin oli Madagaskarissa, Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Liberiassa sisällissodasta huolimatta kaksi muista erillään asuvaa julistajaa kokosivat 126 henkeä muistonviettoon.  Erillään oleva kahdeksan julistajan ryhmä, joka toimii Guyanassa, raportoi 867 läsnäolijaa. Vuonna 1994 läsnäolijamäärä kasvoi Togossa 32 prosenttia. Venäjällä oli läsnä 55 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna eli yhteensä 128049 henkeä.

”Jumalanpelon” konventit

Vuoden kohokohta olivat ”Jumalanpelon” piirikonventit. Huomio kohdistettiin aivan uudella tavalla jumalanpelon merkitykseen ja siihen, miten sen tulisi ilmetä elämässämme. Puheet olivat rohkaisevia ja lujittivat luottamusta siihen, ettei kukaan, joka jatkaa Jehovan palvelemista uskollisesti, ole tehnyt sitä turhaan (1. Kor. 15:58). Niissä oli myös voimakas kiireellisyyden tuntu. Kun oli tarkasteltu Raamatun kertomusta Lootista ja hänen perheestään sekä hänen vävyehdokkaistaan, todettiin, että ’uskollinen orja’ ei ole laskenut leikkiä varoittaessaan nykyistä pahaa järjestelmää uhkaavasta tuhosta (vrt. 1. Mooseksen kirja 19:14, 24, 25). Nyt on aika toimia elossa säilymisen puolesta. Huomio kohdistettiin myös Jehovan ja Baalin keskiseen välienselvittelyyn, joka sattui Elian päivinä, ja meitä muistutettiin: ”Elian päivien välienselvittelyä paljon suurempi lopullinen yhteenotto tulee tapahtumaan – –. Ja vain ne, jotka ovat varauksettomasti asennoituneet Jehovan puolelle, säilyvät elossa.” (1. Kun. 18:21–40.)

Kuultuaan ohjelman eräs Tanskassa pidetyn konventin puheenjohtaja kirjoitti: ”Tunsimme voimakkaasti, että uskollinen ’orja’ todella valmistaa meitä menemään läpi suuren ahdistuksen. Nyt on aika elää jumalanpelossa voidaksemme selviytyä tulevista haasteista.”

Iloiset kansainväliset konventit

Palvelusvuonna 1994 järjestettiin myös monia kansainvälisiä erikoiskonventteja. Niitä pidettiin itämaissa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa.

Hongkongiin oli suunniteltu kaksi konventtia. Silmiinpistävä piirre näissä oli 33:sta eri maasta tulleen 3800  konventtivieraan avoin into ja arvostus. Monille paikallisille julistajille tämä oli heidän ensimmäinen henkilökohtainen kosketuksensa kansainväliseen veljesseuraan. Kieli ei ollut este kaikkien seurustellessa vapaasti toistensa kanssa väliajoilla. Aidon veljellisen kiintymyksen osoittaminen lisäsi suuresti lämmintä ja iloista henkeä.

Näistä kansainvälisistä konventeista on ollut monia konkreettisia tuloksia. Eräs nainen, joka oli alkanut uudestaan tutkia Raamattua juuri ennen konventteja, oli niin liikuttunut kansainvälisen veljesseuran rakkaudesta ja ykseydestä, että hän päätti pätevöityä julistajaksi, ja hän on sittemmin käynyt kasteella. Muuan toinen Raamatun tutkija ja hänen vaimonsa olivat niin rohkaistuneita siitä, mitä he näkivät ja kuulivat, että aviomies jätti työnantajalleen eronpyynnön, koska ylityöt, joita hänen oli jatkuvasti tehtävä, estivät häntä pääsemästä kokouksiin. Pian sen jälkeen hän pätevöityi julistajaksi.

Tuhansien vieraiden tulo Filippiinien kansainväliseen konventtiin aiheutti melkoista vilskettä Manilan lentokentällä. Kahden tullivirkailijan kuultiin keskustelevan toistensa kanssa. ”Ovatko nämä vieraat protestantteja?” toinen kysyi. ”Eivät ole”, toinen vastasi, ”nämä ovat Jehovan todistajia. Vain heidän keskuudessaan valkoiset ja mustat voivat olla yhdessä.”

Konventtia varten tarvittiin viisi Manilan stadionia. Konventtivieraat esittivät monia arvostavia lausuntoja. Eräs englantilainen sisar kirjoitti: ”Puhumme kaikki siitä rakkaudesta, jota osoititte meille, tosi rakkaudesta. Itse en voi olla puhumatta siitä, miten miellyttäviä filippiiniläisystävät ovat. He ovat hyvin lämpimiä ja aidon vieraanvaraisia sekä ahkeria palveluksessa.”

Tämä kansainvälisten konventtien sarja ulottui myös Chileen ja Kolumbiaan, jotka sijaitsevat Etelä-Amerikassa. Chilen veljet näkivät paljon vaivaa päästäkseen Santiagon  konventtiin; heitä matkusti niinkin kaukaa etelästä kuin Porvenirin kaupungista Tulimaan saaresta, pohjoisen kaupungista Aricasta Perun rajalta sekä kaukaisesta Pääsiäissaaresta. Vaikka konventtiin tulo olikin suuri taloudellinen uhraus, he olivat todella iloisia siitä, että he eivät olleet jääneet pois tuosta ikimuistoisesta tilaisuudesta. Voitko kuvitella, mitä se merkitsi sellaisten erillään olevien ryhmien julistajille, joissa on 10–15 henkeä? Täällä he nyt olivat 80891 konventtivieraan joukossa, jotka täyttivät Kansallisstadionin! Heidän sydämensä pamppaili jännityksestä. He olivat kyllä lukeneet muualla pidetyistä suurista konventeista mutta eivät olleet koskaan täysin käsittäneet, mitä merkitsee olla niin monien veljien ja sisarten parissa. Ohjelma vaikutti erääseen erikoistienraivaajaan niin voimakkaasti, että hän otti yhdeksän päivää lomaa voidakseen lukea ja tutkia uutta Valtakunnan julistajia -kirjaa. Hän aivan pursui intoa – jopa siinä määrin, ettei kyennyt olemaan hiljaa, vaan puhui siinä käsiteltävistä asioista toisten kanssa aina, kun se oli mahdollista.

Chilen konventin jälkeen pidettiin konventti Bogotássa Kolumbiassa. Siellä oli paikallisten todistajien lisäksi 3000 konventtivierasta 31 maasta. Aluksi maahantuloviranomaiset olivat hiukan epäileviä. Kuultuaan, että odotimme 40000:ta osanottajaa, eräs virkailija kysyi: ”Kuinka monta poliisia tarvitsette valvomaan tätä ihmisjoukkoa?” ”Emme yhtään”, vastasimme. Selitimme, että Chilen konventissa oli ollut läsnä 80000 henkeä. ”Kuinka monta kuoli?” hän kysyi. ”Ei yhtään”, sanoimme jälleen. ”Sitä en usko”, hän totesi. Kun ensimmäiset konventtivieraat saapuivat ja hän näki heidän kaikkien olevan hyvin pukeutuneita ja käyttäytyvän hillitysti, hän sanoi: ”Nyt ymmärrän, miksette tarvitse poliisia konventtiinne.”

Eräässä hotellissa, johon oli majoittunut 1500 konventtivierasta, veljet kokoontuivat iltaisin aulaan ja lauloivat Valtakunnan lauluja monilla kielillä. Tämän lämpimän  kansainvälisen perheen henki teki sivustakatsojiin voimakkaan vaikutuksen. Itse konventin päättyessä heilutettiin nenäliinoja jäähyväisiksi, vaihdettiin lahjoja ja loppulaulun jälkeen virtasivat tietysti monet kyyneleet. Kaikki tämä liikutti syvästi läsnäolijoita. Kukaan ei halunnut lähteä ennen kuin pitkän ajan kuluttua ohjelman päättymisestä.

Myös Keniassa järjestettiin kaksi kansainvälistä konventtia. Sinne tuli lähes 4000 konventtivierasta 44 maasta, mikä nosti läsnäolijamäärän kaikkiaan 17875:een. Koko Nairobissa samoin kuin joissakin muissa osissa maata oli vaikuttavaa nähdä, kun veljillä oli rintamerkkinsä esillä ja he todistivat vapaamuotoisesti.

Etelä-Afrikassa pidettiin samanaikaisesti neljä kansainvälistä konventtia: Johannesburgissa, Durbanissa, Kapkaupungissa ja Pretoriassa. Näissä kaupungeissa oli sunnuntain esitelmässä läsnä yhteensä 75312 henkeä, ja 1360 kastettiin. Lisäksi Etelä-Afrikassa ja muissa tuon maan haaratoimiston alaisissa maissa pidettiin 20 pienempää piirikonventtia, mikä enemmän kuin kaksinkertaistaa edelliset luvut.

Nämä konventit olivat erikoistilaisuuksia, sillä Etelä-Afrikalla oli ensi kertaa tilaisuus toivottaa tervetulleiksi niin monia konventtivieraita muista maista. Vierailijoita tuli 34 maasta, muun muassa Japanista, Isosta-Britanniasta, Yhdysvalloista, Surinamista ja eri puolilta Eurooppaa. Paikalla oli myös kaksi linja-autollista iloisia konventtivieraita Sambiasta ja yksi linja-autollinen mosambikilaisia.

Eri kieliryhmät kokoontuivat erillisissä halleissa. Väliajoilla kaikki kuitenkin seurustelivat ja söivät yhdessä. Oli sydäntä lämmittävää nähdä eri rotuisten ihmisten keskustelevan innostuneesti toistensa kanssa, antavan pieniä lahjoja toisilleen, vaihtavan osoitteita ja syleilevän toisiaan. Se oli näkyvä todiste ykseydestä, jonka on ennustettu vallitsevan Jehovan kansan keskuudessa (Sef. 3:9; Joh. 10:16).

 Kun yhdysvaltalaiset ja japanilaiset konventtivieraat saapuivat Louis Bothan lentokentälle Durbaniin, noin 2000 paikallista todistajaa oli siellä toivottamassa heidät tervetulleiksi laulamalla Valtakunnan lauluja. Veljet tervehtivät toisiaan lämpimästi syleillen. Jotkut niistä turisteista, jotka olivat tulleet yhtaikaa konventtivieraiden kanssa, eivät halunneet mennä hotelleihinsa, vaan jäivät todistamaan tätä ainutlaatuista tapahtumaa. Katselijoiden joukossa oli eräs huomattava poliittinen johtaja. Keskustellessaan joidenkin veljien kanssa hän sanoi: ”Jos meillä olisi sama yhteishenki kuin teillä, olisimme ratkaisseet kaikki ongelmamme jo kauan sitten.”

Kaikki, jotka katsovat Vartiotorni-seuran uuden videoesityksen ”Jumalallisen opetuksen yhdistämiä”, voivat nähdä ja tuntea sen ilon ja rakkauden sekä aidon kansainvälisen veljeyden, jotka koettiin sekä noissa konventeissa että niissä, jotka on pidetty jo aiemmin Kiovassa Ukrainassa ja Moskovassa Venäjällä.

Tuhansien sijasta vain muutama sata kansainvälistä konventtivierasta oli kutsuttu Addis Abeban konventtiin Etiopiaan tammikuussa, mutta siellä ilmaistiin yhtä paljon iloa, intoa ja rakkautta kuin suurissakin konventeissa. Mikä etu olikaan olla mukana tuossa koeteltujen nuhteettomuuden säilyttäjien yhteenkokoontumisessa! Yksityiskohtia kerrotaan Vartiotornissa 15.8.1994.

Avustustoiminta – todiste syvästä rakkaudesta

Kuluneena vuonna on jälleen ollut tilanteita, joissa avustustarvikkeita on tarvittu kipeästi. Bosnian ja Hertsegovinan tilanne on edelleen kriittinen. Viime palvelusvuonna sinne vietiin 66 tonnia erilaisia tarvikkeita. Tämä ei merkinnyt ainoastaan valtavaa määrää paperityötä, vaan myös suurta fyysistä vaaraa niille, jotka kuljettivat avustustarvikkeet rekoilla vaarallisille alueille.

Viime avustuslähetyksen mukana veljet saivat kuitenkin muita erityissiunauksia. Missä mielessä? Rekat toivat  muutakin kuin ruokaa, vaatteita ja kirjallisuutta. Matkassa oli myös joukko ihmisiä, jotka olivat valmistautuneet rohkaisemaan veljiä erikoiskonventtipäivän ohjelmalla; se oli kolmeen vuoteen ensimmäinen konventti, josta tuon alueen veljet saivat nauttia. Ohjelma esitettiin Sarajevossa, Zenicassa ja Tuzlassa. Oli lähes mahdotonta sanoa, ketkä rohkaistuivat eniten – paikalliset veljet vai heitä rohkaisemaan lähetetyt veljet. Tulokset olivat merkittäviä: läsnä oli 726 henkeä, ja  55 kastettiin! Millaista iloa se tuottikaan sekä alueen 219 julistajalle että vierailijoille!

Tämä on ollut vaikea vuosi myös Angolan veljille, sillä sisällissota runtelee edelleen maata. Eräs kiivaalla taistelualueella toimivan seurakunnan esivalvoja kirjoitti kirjeen, josta saa käsityksen siitä, millaisissa oloissa nämä veljet elävät. Siinä sanottiin muun muassa: ”Hengellisesti olemme terveitä, mutta fyysinen tilamme on vakava. – – Joillakin veljillä ei ole enää voimaa täyttää seurakunnallisia tehtäviään kovista ponnistuksistaan huolimatta.”

Kun tämä kirje tuli perille, ryhdyttiin hätätoimiin ja vuokrattiin pienkone, jolla kuljetettiin 800 kiloa ruokaa ja lääkkeitä tämän vaarallisen sota-alueen veljille. Kone saapui onnellisesti perille, mistä voidaan kiittää Jehovaa.

Ruandan murhenäytelmä

Erityistä huomiota uutisissa on saanut Ruandan ja sen naapurimaiden tilanne. Useita päiviä ennen kuin Ruandan sisäisestä tilanteesta kertovia hirvittäviä kuvia ja kertomuksia alkoi ilmestyä lehdissä, Kenian haaratoimisto oli jo ollut evakuoimassa kolmea lähetystyöntekijää sekä antanut apua ja ohjausta veljille, jotka olivat syyttömästi joutuneet keskelle kuohuntaa. Euroopassa ja niinkin kaukana kuin Yhdysvalloissa ja Hongkongissa asuvat veljet tarjosivat oma-aloitteisesti apua.

Heti vihamielisyyksien puhjettua veljet ja sisaret, sekä hutut että tutsit, suojelivat oman henkensä uhalla toisia todistajia. Toiset ovat säilyneet elossa, mutta eivät kaikki. Henkensä menettäneiden ehkä noin puolen miljoonan ruandalaisen joukossa oli satoja Jehovan todistajia.

Eräs ruandalainen matkavalvoja vaaransi oman henkensä toistuvilla matkoillaan, jotka olivat yhteen suuntaan noin 200 kilometriä, toimittaessaan varoja veljille heidän fyysisten tarpeidensa tyydyttämiseksi ja myös heidän evakuoimisekseen turvallisemmille alueille.

 Veljet säilyttivät yhteyden haaratoimistoon – vaikka se olikin epäsäännöllinen – aina toukokuun loppuun saakka. Silloin oli välttämätöntä lähteä Kigalista, ja kun veljet olivat matkalla kohti pohjoista, kaksi käännöstoimiston työntekijää tapettiin tiesulun kohdalla. Parisataa veljeä ja kiinnostunutta lähti itään Tansanian pakolaisleireille, jotkut pakenivat pohjoiseen Ugandaan ja toiset etelään Burundiin. Noin 2000 veljeä pakeni Gomaan Zaireen ja muualle. Jokainen perhe on joutunut kohtaamaan sekä ruumiillista että henkistä kärsimystä. Kun pakolaiset ylittivät rajan, he olivat todella iloisia nähdessään zairelaisia veljiä ja sisaria, jotka pitivät esillä raamatullista kirjallisuutta, jotta heidät voitiin tunnistaa. Gomaan, Bukavuun ja Uviraan perustettiin nopeasti avustuskomiteoita.

Kenian todistajat lähettivät viipymättä avustustarvikkeita ruandalaisille veljilleen. Toukokuun 23. ja heinäkuun 27. päivän välisenä aikana lähetettiin kaikkiaan 2367 kiloa vaatteita Keniasta Gomaan ja Tansanian leireille. Lisäksi Nairobista lähetettiin 2437 huopaa, 4987 kiloa saippuaa ja 687 kiloa lääkintätarvikkeita. Myös suuria telttoja lähetettiin niiden todistajien suojaksi, joista oli tullut pakolaisia. Nairobilaiset veljet tekivät ylimääräisen työvuoron voidakseen toimittaa pakolaisveljille Vartiotorni-lehtiä, Valtakunnan Palveluksiamme ja muuta kirjallisuutta kinjaruandaksi ja muilla kielillä, ja ne lähetettiin heille lentoteitse heidän hengelliseksi ravinnokseen.

22. heinäkuuta Ranskan haaratoimisto sai faksina avunpyynnön, jossa kerrottiin pakolaisten kriittisestä tilanteesta. 65 tonnia vaatteita – suurin osa uusia – oli jo puolitoista kuukautta aiemmin lähetetty Ranskasta pakolaisille. Nyt tehtiin muutamassa minuutissa päätös lastata rahtikone täyteen lisäavustustarvikkeita. Saatuaan tietää kiireellisestä avuntarpeesta ranskalaiset, belgialaiset ja sveitsiläiset veljet lahjoittivat summan, joka vastaa noin 8000000:aa markkaa. Ruokaa,  lääkkeitä, vedensuodattimia ja muita tärkeitä tarvikkeita pakattiin ja kuljetettiin Oostenden lentokentälle Belgiaan. Ensimmäinen lähetys toimitettiin Bujumburaan Burundiin 27. heinäkuuta veljien vuokraamalla suurella rahtikoneella. Seuraavana päivänä lähetettiin lisää lääkintätarvikkeita ja kaksi päivää myöhemmin vielä lisää. Lisäksi belgialaisia ja ranskalaisia todistajia, joiden joukossa oli lääkäri ja kaksi sairaanhoitajaa, lähti Gomaan. He työskentelivät yhdessä sellaisten paikallisten veljien kanssa, joilla oli lääketieteellistä kokemusta, ja pyrkivät auttamaan jo sairastuneita sekä estämään uusia kuolemantapauksia laatimalla tiukat puhtaussäännöt. Kaiken tämän keskellä veljet eivät sivuuttaneet hengellisiä tarpeitaan. He käsittelivät säännöllisesti päivän tekstin ja järjestivät kokouksia.

Tämän kirjoittamisen aikaan joitakuita on vähitellen alkanut palata Ruandaan. Mutta heidän omaisuutensa on ryöstetty ja monet kodit on täysin tuhottu. Tästä kuohunnasta huolimatta Ruandassa on selvästikin lampaankaltaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat vielä apua. Ennen kuin väkivaltaisuudet puhkesivat tuossa maassa, jokainen ruandalaistodistaja johti keskimäärin kolmea raamatuntutkistelua kiinnostuneille ja yli 10000 henkeä oli läsnä muistonvietossa.

Elintärkeää hengellistä ruokaa jaetaan

Ihmisten suurin tarve kaikkialla on hengellisen ruoan tarve. Hallintoelin tuntee voimakkaasti vastuunsa huolehtia siitä, että sitä on saatavilla – runsaasti ja mahdollisimman monilla kielillä. (Matt. 24:14, 45; 28:19, 20.)

Sen vuoksi hallintoelimellä on monissa haaratoimistoissa veljiä, joiden tehtävänä on laatia kirjoituksia, ja sen lisäksi kirjoituskomitea järjestää kirjallisuuden kääntämisen. Seura näkee jatkuvasti kovasti vaivaa uusien käännösryhmien valmentamiseksi sekä parantaakseen jo olemassa olevien ryhmien työn laatua.

 Maailman valtioista vain kolme on pienempää kuin Tuvalu, Tyynenmeren eteläosassa sijaitseva saarivaltio. Vuonna 1994 siellä oli muistonvietossa läsnä 359 henkeä, ja näistä vain 47 oli julistajia. Tuvalun asukkaille, kuten muillekin ihmisille, täytyy kuitenkin antaa mahdollisuus hankkia tietoa Jumalan valtakunnasta. Jotta he voisivat saada raamatullista kirjallisuutta säännöllisesti, Funafutiin Tuvaluun elokuussa rakennetun valtakunnansalin yhteyteen tehtiin toimistotilaa, jossa voidaan tehdä käännöstyötä. 64 australialaista, havaijilaista ja uusiseelantilaista veljeä ja sisarta järjestivät niin, että he saattoivat mennä sinne elokuussa kahdeksi viikoksi rakentamaan tuota salia.

Samoin myös Godthåbissa (Nûkissa), Grönlannin pääkaupungissa, on uusi valtakunnansali, jossa on toimistohuoneita grönlanninkielisiä kääntäjiä varten. Paikallisten todistajien lisäksi 80-henkinen tanskalaisveljien ja -sisarten ryhmä osallistui tähän rakennushankkeeseen. Jotta Baltian maiden tarpeista voitaisiin huolehtia, suomalaiset veljet auttoivat kunnostamaan kauniin rakennuksen Tallinnassa Virossa ja toisen Riiassa Latviassa; näissä on tilat muun muassa palvelusosastolle ja käännöstoimistolle. Myös Liettuan käännösryhmä työskentelee ahkerasti.

Kääntäjät kautta maapallon ovat tehneet kovasti töitä. Sen ansiosta Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös julkaistiin menneenä vuonna puolaksi, koreaksi, cebuksi, ilokoksi, tagalogiksi ja indonesiaksi. Myös Afrikassa toimivat käännösryhmät iloitsivat saadessaan valmiiksi Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen kolmella uudella Afrikan kielellä, nimittäin afrikaansiksi, jorubaksi ja zuluksi, ja voidessaan lähettää tekstit Brooklyniin painettaviksi ja sidottaviksi. Mikä siunaus nuo käännökset tulevatkaan olemaan palveluksessa maissa, joissa noita kieliä puhutaan!

 Toinen suuri hanke on ollut kirjan Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia kääntäminen. Se on saatavilla jo 28 kielellä. Englannin (myös englanninkielisen sokeainkirjoituksen) ja espanjan kielen lisäksi joukkoon kuuluu 11 Euroopan, 7 itämaiden ja 7 Afrikan kieltä.

Erityishuomiota on saanut kirjallisuuden valmistaminen Itä-Euroopan maita ja muita sellaisia alueita varten, jotka olivat ennen kommunistisen hallinnon alaisuudessa. Kuluneena vuonna noilla alueilla saatiin käyttöön lehtien, kirjasten ja traktaattien lisäksi 16 kirjaa, jotka on käännetty Itä-Euroopan, Afrikan ja itämaiden kielille.

Lisäksi tiiviin kansainvälisen yhteistyön ansiosta on voitu lisätä niiden kielten määrää, joilla Vartiotorni julkaistaan tätä nykyä samanaikaisesti. Vuosi sitten se ilmestyi samanaikaisesti 81 kielellä. Tammikuun 1. päivästä 1995 alkaen aineisto saadaan samanaikaisesti kaikkiaan 97 kielellä. Se yhdistää suurenmoisella tavalla Jehovan kansaa.

Palvelijoiden valmennuskoulun kursseja pidetään yhä useammassa maassa

Kun Sveitsissä pitkään jatkunut painotoiminta siirrettiin Saksan haaratoimistoon, Sveitsin Beetel-perheen koko pieneni. Näin vapautui tiloja, joissa päätettiin alkaa pitää palvelijoiden valmennuskoulun kursseja. Menneen palvelusvuoden aikana koulu aloitti toimintansa myös Brasiliassa, Filippiineillä, Ghanassa, Guadeloupessa, Haitissa, Keniassa, Koreassa, Puolassa, Puerto Ricossa ja Sambiassa eli kaikkiaan 11 uudessa maassa. Valmennusta saivat 28:sta eri maasta tulleet oppilaat. Sen lisäksi, että jotkut oppilaista kutsuttiin palvelemaan kotimaidensa seurakuntiin, jotkut lähetettiin Afrikan ja Itä-Euroopan maihin.

Kursseja pidettiin 15 sellaisessa maassa, joissa koulu oli alkanut toimia jo ennen palvelusvuotta 1994. Oppilaita oli 36:sta eri maasta, ja he huolehtivat nyt seurakunnallisista ja muista vastuista.

 Kun eräs oppilas saapui Sambiassa pidettävälle kurssille Malawista, jossa todistajia koskeva kielto on äskettäin kumottu, hän hämmästyi nähdessään ensimmäistä kertaa teokset Insight on the Scriptures, Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien sidottuja vuosikertoja, Uuden maailman käännöksen viitelaitoksen, Vartiotornin julkaisujen hakemiston, Seuran videonauhoista ja äänikaseteista puhumattakaan. Koulussa hän nautti erityisesti siitä, että hän saattoi tehdä ovelta-ovelle-työtä veljien kanssa.

Kenialaisilta oppilailta saadussa kirjeessä kiitettiin opettajien kärsivällisyydestä ja näiden antamasta henkilökohtaisesta avusta. He olivat kiitollisia myös niiden paikallisten veljien huomaavaisesta vieraanvaraisuudesta, jotka järjestivät heille majoituksen ja ateriat, sekä myönteisistä muutoksista itsessään, muun muassa hengellisestä kasvustaan.

Eräs Filippiineillä pidetyn ensimmäisen kurssin oppilas kirjoitti, että valmennus oli auttanut häntä huolehtimaan seurakunnallisista vastuistaan raamatullisella ja teokraattisella tavalla ja suhtautumaan niihin vakavasti. Muuan toinen kirjoitti iloinneensa joka päivä siitä, että hän sai opetusta Jehovalta, ja sanoo sen olleen varmasti suurenmoisin kokemus, mikä hänellä on eläessään ollut.

Oppilaat tekevät järjestelyjä päästäkseen kouluun. Monet tulevat seurakunnista, joissa on vain vähän vanhimpia ja avustavia palvelijoita. Joillakuilla on vaikeuksia saada vapaata osa-aikaisesta ansiotyöstään. Joissakin tapauksissa perheenjäsenet ovat riippuvaisia heidän tuestaan tai heillä on ei-uskovat vanhemmat. Eräs nuori veli, joka kutsuttiin kurssille Argentiinaan, oli juuri suorittanut erityiskurssin pankissa, jossa hän työskenteli. Hän rukoili Jehovaa ja lähestyi sitten esimiestään pyytääkseen kahden kuukauden loman. Kun hän oli selittänyt, mihin hän sen tarvitsi, hänelle sanottiin: ”Jos siitä on sinulle hyötyä, voit mennä.” Muuan bolivialainen nuorimies, joka oli juuri allekirjoittanut rakennusurakkasopimuksen,  sai kutsun kouluun. Työssä tuli vastaan ongelma toisensa perään, mutta hän sai urakan valmiiksi samana päivänä, jona hän oli suunnitellut lähteä kouluun. ”Tajuan, että tämä suuri etu on kaikkien uhrauksien arvoinen. Jos ihminen etsii apua Jehovalta ja toimii sopusoinnussa rukoustensa kanssa, hän saa vastauksen ja suuria siunauksia”, hän sanoo lopuksi.

Rakentamiseen maailmanlaajuisesti on suuri tarve

Kauan sitten Jehova sanoi profeetallisesti vaimonkaltaiselle järjestölleen Jesajan välityksellä: ”Tee avaraksi telttasi sija – –. Älä säästele! Pidennä telttaköytesi ja vahvista vaarnasi.” (Jes. 54:2.) Se, mitä tapahtui vastaukseksi tähän julistukseen, laski perustan sille järjestön kasvulle, jonka tällä hetkellä  näemme. Jälleen kerran tarvitaan lisää tilaa. Uusia saleja, joihin ihmiset voivat kokoontua saamaan opetusta Jumalan sanasta, tarvitaan kipeästi. Tämä vaatii rakentamista, ja kuluneena vuonna saatiin merkittäviä tuloksia tällä saralla.

Vaikka Malawissa veljet ovat vasta pääsemässä alkuun monia vuosia kestäneen kiellon jälkeen, kokousten läsnäolijamäärät ovat siellä suuret. Valtakunnansaleja tarvitaan kovasti lisää. Maaseutualueiden veljet ovat tyytyväisiä voidessaan rakentaa savitiilisiä ja olkikattoisia valtakunnansaleja. Kaupungeissa kokoonnutaan edelleen veljien kodeissa, virkistyskeskuksissa tai taivasalla.

Etelä-Afrikassa, jossa on vuosikymmenet kokoonnuttu yksityiskodeissa ja koulujen luokkahuoneissa, seurakunnat rakentavat kuitenkin nyt omia salejaan. Ja uusien salien ansiosta läsnäolijamäärät kasvavat usein huomattavasti. Kun väkivaltaisuudet olivat selvästikin laantuneet vuoden 1994 huhtikuun vaalien jälkeen, alueellinen rakennuskomitea teki suunnitelmat pikasalin rakentamiseksi Tokozan kahta seurakuntaa varten. Vaikka väkivaltaisuudet alkoivat alueella uudestaan, kaikki vapaaehtoiset työntekijät, joita oli monista eri roduista, pääsivät tuolle mustien asuma-alueelle, ja kaunis valtakunnansali valmistui muutamassa päivässä. Annettiin erinomainen todistus.

Neljän viime vuoden aikana on Nigeriassa perustettu 657 uutta seurakuntaa. Ei ole mitenkään epätavallista, että seitsemän seurakuntaa käyttää samaa valtakunnansalia. Korkean inflaation vuoksi veljien on ollut vaikea koota riittävästi varoja maan ja rakennusmateriaalien ostoon. Mutta vuonna 1994 haaratoimisto saattoi antaa teknistä apua ja lainoja 709 valtakunnansalin rakentamiseen tai kunnostamiseen. Tämän avun turvin veljet rakentavat viehättäviä, pysyviä valtakunnansaleja.

Valtakunnansaleja rakennetaan paljon myös Saksan itäosissa. Yli 40 vuotta kestäneen kommunistihallinnon päätyttyä  itäisen Saksan ensimmäinen valtakunnansali vihittiin heinäkuussa 1992. Kahden viime vuoden aikana on rakennettu 36 uutta valtakunnansalia. Niitä käyttää 94 seurakuntaa, joten 37 prosenttia kaikista maan tämän osan seurakunnista kokoontuu uusissa valtakunnansaleissa.

Ihmiset seurasivat hämmästyneinä, kun Jehovan todistajat rakensivat ensimmäisen valtakunnansalinsa Maarduun Viroon. Sen yläkertaan tehtiin asuintilat neljälle lähetystyöntekijäpariskunnalle. Suomalaiset, ruotsalaiset, norjalaiset, kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset veljet ja sisaret yhdessä paikallisten veljien kanssa saivat työn valmiiksi kolmessa kuukaudessa.

Kreikan veljiltämme evättiin kymmenien vuosien ajan oikeus omistaa valtakunnansaleja, mutta tilanne on huomattavasti muuttunut. Ateenassa entiset Beetelin tilat on nyt muutettu valtakunnansalikompleksiksi; siinä on kuusi salia, joita käyttää 18 seurakuntaa. Lehdistö ja naapurit seurasivat ihmeissään, kun ensimmäinen pikasali rakennettiin Khalkiissa Kreikassa eri puolilta maata tulleiden veljien avustuksella.

Panamassa rakennettiin palvelusvuonna 1994 seitsemän uutta valtakunnansalia haaratoimistoon vastikään perustetun rakennusosaston avustuksella. Kun käytetään 40:tä vapaaehtoista kokoaikaista työntekijää, uusi valtakunnansali valmistuu kuukaudessa. Kolumbiassa veljet ovat suunnitelleet elementtisarjan valtakunnansaleja varten. Elementit tehdään haaratoimistossa ja pystytetään rakennuspaikalla. Maassa rakennettiin 37 uutta valtakunnansalia tuona vuonna.

Palvelusvuonna 1993 – joka on viimeisin vuosi, jolta on saatavilla täydelliset numerotiedot – Italiassa rakennettiin tai kunnostettiin 50 uutta valtakunnansalia. Syyskuun 1993 ja toukokuun 1994 välisenä aikana aloitettiin vielä noin 60 salin rakentamiseen ja kunnostamiseen liittyvät paperityöt, ja arvioitiin, että elokuun 1994 loppuun mennessä hankkeiden määrä lisääntyisi vielä 30:llä.

 Myös tilavia konventtisaleja on rakennettu monissa maissa. Palvelusvuonna 1994 Brasiliassa vihittiin Jehovalle kuusi uutta konventtisalia: kaksi maan pohjoisosassa (Recifessä ja Fortalezassa), kaksi etelässä (Pôrto Alegressa ja Curitibassa), yksi Niteróissa ja yksi Pindamonhangabassa lähellä São Pauloa. Viisi niistä vihittiin samana viikonloppuna, 11. ja 12. syyskuuta 1993. Trooppisessa pohjoisessa kaksi salia jätettiin kolmelta sivultaan avoimiksi, jotta voitaisiin täysin hyötyä merituulista. Vuoden lopussa käytössä oli 15 konventtisalia; kahteen näistä (Queimados, Rio de Janeiron osavaltio; Vargem Grande, São Paulon osavaltio) mahtuu kumpaankin mukavasti 7000 henkeä.

Ruotsissa on nyt viisi konventtisalia. Uusin niistä, Strängnäsissä urheilu- ja näyttelyhallina toiminut rakennus, on kunnostettu konventtisaliksi, jonka pääsalissa on 10000 istumapaikkaa. Veljet hankkivat myös 156 huonetta käsittävän hotellin vain lyhyen matkan päässä hallista, ja sinne voidaan majoittaa konventin ajaksi varsinkin iäkkäitä. Kun keskellä maata on tämä suuri konventtisali ja pohjoisessa sekä etelässä on pienempiä saleja, veljet voivat nyt pitää omissa saleissaan paitsi kierroskonventteja ja erikoiskonventtipäiviä myös piirikonventteja. He olivat erityisen iloisia saadessaan nauttia vihkiäisohjelmasta yhdessä hallintoelimeen kuuluvien C. W. Barberin ja T. Jaraczin sekä naapurimaista tulleiden 400 muun vieraan kanssa.

Saksassa saatiin yksi konventtisali lisää viime palvelusvuonna; se sijaitsee Glauchaussa entisellä kommunistisella alueella itäisessä Saksassa.

Nigeriassa on suunnitteilla ja joissakin tapauksissa jo rakenteilla 11 uutta kierroskonventti- ja piirikonventtisalia. Yhteen näistä rakennuksista, joka valmistuu tämän vuoden aikana Akuressa, tulee 5500 istumapaikkaa. Kun eräs rakennuspaikalla käynyt korkeimman oikeuden tuomari sai kuulla, että kaikki olivat palkattomia vapaaehtoistyöntekijöitä,  hän sanoi: ”Jos minun uskontoni tekisi jotakin tällaista, sopimuksen voittaneesta tulisi miljonääri. Työntekijät varastaisivat kaikki työkalut. Kun kirkkoni ryhtyy hankkeeseen, joka maksaa 10 miljoonaa nairaa, budjetoimme siihen 20 miljoonaa, koska ihmiset ovat niin turmeltuneita.” Kun taas eräs paikalla käynyt nuorimies näki veljien työskentelevän hyvin innokkaasti, hän kysyi isältään: ”Lukevatko he samaa Raamattua kuin me?” Hänen isänsä vastasi: ”Raamattu kyllä on sama. He vain noudattavat Raamatun ohjeita eri tavalla kuin me.” Oikean ja väärän uskonnon välinen ero on tosiaan ilmeinen monella tavalla.

Tässä ei suinkaan ole koko raportti. Mikäli tilaa riittäisi, kertoisimme mielellämme yksityiskohtia hienon uuden konventtisalin rakentamisesta Etelä-Aucklandiin Uuteen-Seelantiin; Norjan ensimmäisestä konventtisalista, jota sijaintinsa ansiosta voi käyttää suunnilleen puolet maan julistajista; Japanin kuudennesta konventtisalista, joka rakennettiin pystyynkääntömenetelmällä; Portugalin toiseksi suurimman kaupungin uudesta salista, jossa on runsaasti istumapaikkoja sekä mahdollisuus järjestää lisäpaikkoja, niin että siellä voidaan pitää piirikonventteja; Karpaattien takaisessa Etelä-Ukrainassa sijaitsevasta neljän valtakunnansalin kompleksista, josta seiniä siirtämällä saadaan konventtisali; Trinidadin konventtisalista, jota tarvittiin niin kipeästi, että siellä pidettiin yhdeksän konventtia jo ennen kuin rakentaminen oli edes saatu päätökseen; sivuiltaan avoimesta salista, joka pystytettiin kymmenessä päivässä Sinamogaan Länsi-Samoaan kansainvälisen yhteistyön turvin; pienehköstä konventtisalista, joka rakennettiin Betlehemiin Israeliin veljien saatua luvan korottaa erästä uutta rakennusta kerroksella; Italiaan kuuluvan Sardinian saaren uudesta konventtisalista, jonka yhteydessä on tilat piirikonventteja varten; Pratossa Italiassa sijaitsevasta konventtisalista, johon rakennettiin lisätilaa piirikonventtien pitämistä varten; Kolumbian viidennestä konventtisalista,  josta saadaan tarpeellista lisätilaa niille yli 8000 uudelle, jotka kastettiin viime vuoden aikana, ja Ranskan Guayanaan rakennetusta tilavasta konventtisalista sekä neljästä valtakunnansalista, joiden yhteyteen tehtiin asunnot erikoistienraivaajia ja lähetystyöntekijöitä varten ja jotka kaikki rakennettiin 761 veljen avustuksella – veljien, jotka omin kustannuksin lensivät Ranskasta eri vuoroissa ja saivat työn valmiiksi vain kahdessa kuukaudessa.

Haaratoimistojen vihkiäisiä

Kentällä tapahtuneen räjähdysmäisen kasvun takia on pitänyt hankkia uusia haaratoimistotiloja ja laajentaa entisiä. Jotkin niistä vihittiin kuluneena palvelusvuonna.

Kanada

25. syyskuuta 1993 vihittiin Kanadan haaratoimiston laajennos. Entisten tilojen lisäksi siellä on nyt uusi suuri hallintorakennus, kaksikerroksinen ja 60 metriä kertaa 60 metriä suuri osasto, jota käytetään osittain paino- ja osittain jakelukeskuksena, uusi asuinrakennus, johon voidaan majoittaa noin 330 Beetelin vapaaehtoistyöntekijää, ja huoltorakennuksia. Vihkiäisohjelmassa oli monien pitkäaikaisten Jehovan palvelijoiden joukossa kaksi hallintoelimen jäsentä: Milton Henschel ja John Barr.

Mistä tällainen kasvu johtuu? Kanadan toimisto valvoo hyvän uutisen saarnaamista valtavalla alueella, jonka pituus idästä länteen on yli 5100 kilometriä ja joka ulottuu Saint Lawrencen joesta ja Isoistajärvistä aina pohjoisille napaseuduille saakka. Tämä on yksi maailman suurimpia maita. Todistajien määrä on kasvanut Kanadassa 59 prosenttia sen jälkeen, kun haaratoimisto vuonna 1981 muutti nykyiseen paikkaansa lähelle Halton Hillsiä. Haaratoimisto tarvitsi lisää tilaa voidakseen huolehtia tämän kasvavan joukon tarpeista. Vaikka hyvää uutista on saarnattu Kanadassa noin 110  vuoden ajan, työ on laajentunut viime vuosina uusiin mittoihin, kun erityishuomiota on kiinnitetty vieraskielisiin ryhmiin. Englannin- ja ranskankielisen toiminnan lisäksi seurakuntia ja säännöllistä kokoustoimintaa on nykyään noin kymmenellä kielellä.

Tahiti

Tahitissa, keskellä Tyynenmeren eteläosaa, vihittiin kaunis uusi haaratoimisto 11. joulukuuta 1993. Vihkiäisohjelmassa puhunut hallintoelimen jäsen Milton Henschel muistutti kaikkia läsnäolijoita siitä, että tärkeintä ei ole rakennuksen kauneus vaan se työ, jota sen seinien sisäpuolella tehdään.

Tällaisen rakennuksen tekeminen vapaaehtoisten lahjoitusten turvin talkootyönä oli varmasti uutistapahtuma, ja vihkiäisistä kerrottiinkin televisiouutisten kansainvälisessä lähetyksessä. 62 vuotta aiemmin vuonna 1931 Jehovan todistaja Sydney Shepherd oli tullut Tahitiin ja yrittänyt saarnata siellä. Häntä seurasi Frank Dewar. Mutta kummankaan heistä ei annettu jäädä sinne kovin pitkäksi aikaa. Tahitissa ja muilla Ranskan Polynesiaan kuuluvilla saarilla on kuitenkin nykyään yli 1700 todistajaa.

Länsi-Samoa

Kansojen kalleuksien kokoaminen ulottuu maailman suurista kansakunnista valtavan Tyynenmeren pieniin saariryhmiin saakka. Siitä lähtien kun työ alkoi toden teolla näissä maissa 1950-luvulla, 26 Gileadin käynyttä ja 24 muuta ulkomaista lähetystyöntekijää sekä erikoistienraivaajaa on palvellut niissä viidessä maassa, jotka ovat Länsi-Samoan haaratoimiston alaisuudessa. Heidän työnsä hedelmät ovat nähtävissä: tällä hetkellä näillä kaukaisilla saarilla palvelee 650 julistajaa. Viitisen vuotta sitten alettiin tarvita kipeästi uusia tiloja. Mistä se johtui?

Tämän haaratoimiston valvontaan kuuluvilla 59 asutulla saarella toimi joukko veljiä, minkä lisäksi Australian, Uuden-Seelannin,  Havaijin ja Kalifornian suurten ulkomaalaisyhdyskuntien keskuuteen oli perustettu seurakuntia, joissa puhutaan Tyynenmeren saarten kieliä. Näiden rakkaiden ystävien hengellinen ravitseminen on tärkeää, vaikka heitä onkin vain vähän. (Jes. 42:10, 12.) Jehova on kiinnostunut kansaansa kuuluvista, asuvatpa he missä tahansa. Heijastaen tätä suhtautumistapaa hallintoelin on pyrkinyt vahvistamaan käännösryhmiä, jotka kääntävät näillä saarilla puhuttaville neljälle Polynesian kielelle, nimittäin samoaksi, tokelauksi, tongaksi ja tuvaluksi. Veljiä ja sisaria on valmennettu kääntämään, suorittamaan korjausluku ja latomaan julkaisuja tietokoneella.

Vaikka painosmäärä on pieni, julkaisujen kääntäminen näille kielille vaatii yhtä paljon työtä ja työntekijöitä sekä samanlaiset tilat kuin kääntäminen niille kielille, joita miljoonat ihmiset puhuvat. Vuoteen 1990 mennessä vanha haaratoimisto (entinen lähetyskoti) oli käynyt ahtaaksi. Tarvittiin paljon suurempi rakennus, ja hallintoelin antoi hyväksymyksensä hankkeelle.

Mutta miten rakennustyö tehtäisiin? Koska perinteiset samoalaiset talot rakennetaan paikallisista materiaaleista eikä niissä ole seiniä, vaan ainoastaan paalut kannattamassa kattoa, uudenaikaisen haaratoimiston rakennusmenetelmät ovat useimmille sikäläisille veljille täysin outoja.

Vastauksen antoi kansainvälinen veljesseuramme. Brooklynin rakennustoimisto ja Australiassa toimiva alueellinen suunnittelutoimisto laativat piirustukset ja suunnittelivat sellaisen rakennuksen, joka kestäisi maanjäristyksiä ja pyörremyrskyjä. Tarvittavaa asiantuntemusta saatiin 44:ltä kansainväliseen palvelijajoukkoon ja 69:ltä kansainväliseen vapaaehtoisten rakentajien joukkoon kuuluvalta niiden kolmen ja puolen vuoden aikana, jonka rakentaminen kesti. He eivät ainoastaan valmentaneet kokoaikaisesti työmaalla työskennelleitä 38:aa paikallista veljeä ja sisarta sekä monia  osa-aikaisia työntekijöitä, vaan myös kohottivat paikallisten seurakuntien hengellisyyttä. Rakennustyömaalla saadut kokemus ja taidot ovat jo auttaneet sikäläisiä veljiä valtakunnansalien rakentamisessa.

Vihkiäispäivä oli 20. marraskuuta 1993. Vihkiäispuheen piti hallintoelimeen kuuluva John Barr. Kaikki läsnäolijat hyväksyivät innokkaasti päätöksen vihkiä haaratoimisto Jehovan palvelukseen.

Saksa

Kuluneen palvelusvuoden suurin haaratoimistonlaajennos valmistui Taunuksen Seltersissä Saksassa. Tähän huipentui kolme ja puoli vuotta kestänyt hanke, jonka aikana 18600 vapaaehtoistyöntekijää auttoivat enemmän kuin kaksinkertaistamaan Seuran jo ennestäänkin suurimman haaratoimiston ja painon tilat.

Vihkiäisohjelmassa 14. ja 15. toukokuuta oli läsnä neljä hallintoelimen jäsentä: Carey Barber, Milton Henschel, Karl Klein ja Daniel Sydlik. Yleisössä oli edustettuna 55 kansallisuutta. Veli Barber toi puheessaan esille, että Itä-Euroopan mullistukset ovat tuoneet sikäläisille veljille suuremman vapauden. ”Mutta heidän olisi mahdotonta tuottaa kaikkea sitä kirjallisuutta ja kaikkia niitä lehtiä, joita tarvitaan” tyydyttämään noilla alueilla asuvien ihmisten hengellisen nälän, hän selitti. ”Siksi Saksan haaratoimisto järjestää ne heille, ja he saavat keskittyä saarnaamiseen.” Miten sopivaa olikaan, että monet vihkiäisvieraista olivat tulleet noista Itä-Euroopan maista! He olivat iloisia nähdessään kiertokäynnillä sitomon ja uuden suuren offsetpainokoneen toiminnassa. Laajennettujen tilojen ansiosta Saksan haaratoimisto voi tuottaa peräti 1,6 miljoonaa lehteä ja 80000 kirjaa päivässä. Siellä painetaan julkaisuja jo 42 kielellä 58:aa maata varten.

Vain 3658 henkeä saattoi olla läsnä vihkiäisohjelmassa haaratoimistossa lauantaina. Kaikki Saksan todistajat olivat  kuitenkin tukeneet rakentamista tavalla tai toisella, ja jokainen halusi hyötyä tästä hengellisesti rakentavasta tapahtumasta. Niinpä ohjelma jatkui sunnuntaina Beetelissä ja kuudella stadionilla eri puolilla maata; tuolloin 177902 henkeä ylisti ja kiitti yhdessä Jehovaa. Veli Sydlik kuvaili monien tunteita sanoessaan: ”Nämä ovat olleet kaikkien aikojen vihkiäiset. Ne säilyvät mielessämme kauas tulevaisuuteen.”

Muita rakennushankkeita

Rakentaminen jatkuu kovalla vauhdilla maailmankeskuksessa New Yorkissa: uusissa tiloissa Brooklynissa, Pattersonissa ja Wallkillissa. Näissä eri paikoissa rakennustyöhön osallistuu parhaillaan yli 1040 veljeä ja sisarta. Gilead-koulu muuttaa toivon mukaan maaliskuuhun 1995 mennessä Vartiotornin koulutuskeskukseen Pattersoniin.

Seuralla on toimisto myös Tšekin tasavallassa. Prahassa sijaitseva uusi, kymmenkerroksinen rakennus, joka lahjoitettiin Seuralle, on kunnostettu ja palvelee nyt Beetel-kotina ja toimistona. Maseruun Lesothoon rakennettiin äskettäin valtakunnansalin ja lähetyskodin käsittävä kompleksi, jossa on myös toimisto ja kirjallisuusvarasto.

Kun Salomonsaarille tarvittiin kolme uutta lähetyskotia, ne saatiin kansainvälisen yhteistyön avulla. Australialaisveljien ryhmät valmistivat etukäteen keskeisiä rakennuselementtejä. Sitten Australian haaratoimisto kokosi ne samaan paikkaan, mistä ne lähetettiin Salomonsaarille. Sillä välin salomonsaarelaiset veljet panivat rakennuspaikat kuntoon ja kaatoivat yli 40 tonnia puuta metsistä, josta he kantoivat puutavaran pois käsin. Kaikki valmistui juuri siksi, kunnes paikalle saapui 96 veljeä Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Havaijista; nämä halusivat antaa aikaansa ja kustantaa lentonsa voidakseen tulla auttamaan rakennustyössä, joka aiottiin saada valmiiksi pikavauhtia kahdella saarella. Näiden kolmen lähetyskodin rakentamiseen kului vain kolme viikkoa.

 Kuluneena vuonna tehtiin myös lujasti töitä, niin että Korean, Taiwanin, Ecuadorin, Surinamin ja Sri Lankan haaratoimistot saatiin valmiiksi. Lisäksi meneillään on monia muita hankkeita. Laajat haaratoimiston rakennustyöt ovat käynnissä Meksikossa (ks. sivuja 244, 245), Espanjassa, Dominikaanisessa tasavallassa, Australiassa, Madagaskarissa, Sierra Leonessa, Irlannissa, Nicaraguassa, Paraguayssa, Perussa, Jamaikassa ja Uudessa-Kaledoniassa. Monien vastustuksesta johtuneiden viivytysten jälkeen Ranskan veljet edistyvät nyt haaratoimistotilojen laajennustöissä Louviers’ssa. Venäjällä Pietarin lähellä yli 300 vapaaehtoistyöntekijää – jotka ovat tulleet Pohjoismaista sekä entisen Neuvostoliiton eri osista – rakentavat ahkerasti Venäjän Jehovan todistajien uskonnollisen järjestön hallintokeskusta.

Myös Afrikan eteläosissa rakennetaan paljon. Parhaillaan tehdään Etelä-Afrikan, Kenian, Mosambikin, Madagaskarin ja Zairen haaratoimistoja. Etelä-Afrikalla on mahdollisuus toimittaa rakennustarvikkeita, työssä tarvittavia laitteita ja työkaluja moniin näistä haaratoimistoista. Tästä syystä Etelä-Afrikan haaratoimistossa on suuret hankinta-, lähetys- ja kuljetusosastot, jotka huolehtivat sekä omista että muiden haaratoimistojen tarpeista.

Japanissa puolestaan on suunnitteilla valtava, 13-kerroksinen rakennus haaratoimiston käyttöön. Sen lisäksi että Cesário Langessa Brasiliassa rakennetaan parhaillaan, valmistellaan toimisto-, varasto- ja asuintilojen rakentamista São Pauloon. Ja eri suunnitteluvaiheissa on monia muita hankkeita, jotka valmistuttuaan auttavat huolehtimaan tosi palvonnan omaksuvan suuren joukon hengellisistä tarpeista.

Miten tämä kaikki on mahdollista? Jehovan hengen avulla. Vastaukseksi sen toimintaan Jehovan kansaan kuuluvat – sekä ne, joilla on hyvin vähän aineellista, että ne, joilla on enemmän – antavat auliisti itseään ja varojaan edistääkseen Valtakunnan etuja. Ja miten he iloitsevatkaan nähdessään Jehovan siunaavan lopputuloksen!

[Kuvat s. 6]

Viiden viime vuoden aikana kävi kasteella, 1514287 henkeä, jotka osoittivat näin olevansa Jehovan todistajia

 [Kuvat s. 12, 13]

Lämmin, onnellinen veljeys oli ilmeistä ”Jumalallisen opetuksen” kansainvälisissä konventeissa

1. Hongkong; 2. Filippiinit; 3. Kenia; 4. Chile;  5. Kolumbia; 6, 7. Etelä-Afrikka

[Kuvat s. 14]

Ruandalaisille todistajille lähetettiin lentoteitse nopeasti avustustarvikkeita

[Kuvat s. 21]

Strängnäsissä Ruotsissa sijaitseva konventtisali, jonka pääsalissa on 10000 istumapaikkaa

 [Kuvat s. 27]

Uusia haaratoimistoja (myötäpäivään ylhäältä): Kanada, Länsi-Samoa, Tahiti, Saksa (sekä sinne viimeksi hankittu painokone)