Maailmanlaajuinen raportti

Afrikka ja läheiset saaret

Afrikan manner on pirstoutunut kymmeniksi eri maiksi. Ne ovat edelleen jakautuneet heimojen ja kielten mukaan. Väkivaltaisuuksien puhkeaminen etnisten ryhmien välillä ei ole epätavallista. Yli 636000 näihin kansoihin, heimoihin ja kieliryhmiin kuuluvaa ihmistä palvoo kuitenkin yksimielisinä tosi Jumalaa, Jehovaa. He kannustavat toisia ’pelkäämään Jumalaa ja antamaan hänelle kunnian’, ja monet suhtautuvat arvostavasti tähän kannustukseen (Ilm. 14:6, 7).

Jotkut, jotka olivat uppoutuneet asuinseudullaan vallalla olevaan taikauskoon ja noituuteen, ovat murtautuneet vapaiksi kaikesta sellaisesta palvellakseen Jehovaa. Kun Jehovan todistajat koputtivat Etelä-Afrikassa eräälle ovelle, kynnykselle ilmestyi nainen, joka oli pukeutunut täyteen sangoman (noidan) asuun. He halusivat lähteä saman tien, mutta nainen tahtoi ehdottomasti kuulla heidän sanomansa. Toinen todistajista käytti 5. Mooseksen kirjan 18:10–12:ta osoittaakseen, mikä on Raamatun kanta spiritistisiin tapoihin. Noita suostui raamatuntutkisteluun. Hän sanoi, että jos  hän vakuuttuisi Raamattua tutkimalla sangomana toimimisen olevan vastoin Jehovan tahtoa, hän lopettaisi sen.

Tutkittuaan luvun 10 kirjasta Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä sekä Raamattua hän poltti kaikki noituuteen liittyvät tarvikkeensa ja alkoi käydä kokouksissa valtakunnansalissa. Vaikka hän oli laillisesti avioliitossa, hän oli asunut erillään miehestään 17 vuotta. Nyt hän ymmärsi tarpeen korjata tilanne. Molemmat ovat nyt vihkiytyneitä, kastettuja todistajia.

Jotkin jännittävimmistä uutisista viimeksi kuluneen runsaan vuoden aikana ovat tulleet Malawista. Miten Jehovan todistajat kautta maailman iloitsivatkaan kuullessaan, että kielto, joka oli ollut voimassa Malawin Jehovan todistajia vastaan 26 vuotta, kumottiin 12. elokuuta 1993! Tätä seurasi Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran rekisteröinti 15. marraskuuta 1993 ja Jehovan todistajien kirjallisuutta koskevan kiellon kumoaminen 25. helmikuuta 1994. On kiinnostavaa, että vain muutaman viikon kuluttua Seuran rekisteröinnistä Jehovan todistajia raa’asti kohdelleiden Malawin nuorten pioneerien (MYP) päämaja tuhottiin. Kaikki heidän toimistonsa suljettiin, ja armeijan joukot ajoivat monia heistä takaa ja surmasivat heidät. Toiset pakenivat henkensä edestä Mosambikiin.

Malawin veljet opettelevat jälleen kerran, miten tehdä ovelta-ovelle-työtä, tarjota kirjallisuutta ja aloittaa Raamatun kotitutkisteluja. Heti sen jälkeen kun Seuran kirjallisuutta koskeva kielto oli kumottu, järjestettiin huhtikuuksi maanlaajuinen rynnistys, jonka aikana julistajat jakoivat traktaatteja Mitä Jehovan todistajat uskovat? kolmella kielellä. Traktaatteja levitettiin yli 1000000 kappaletta.

Yli 30 vuoden ajan tosi kristittyjä, joita on kourallinen São Toméssa ja Príncipessä Afrikan länsirannikon edustalla, vainottiin, hakattiin ja pidettiin vankeudessa, koska he  kokoontuivat yhteen tutkimaan Raamattua. Mutta vuonna 1993 sikäläisille Jehovan todistajille annettiin uskonnonvapaus. Tammikuussa 1994 he sitten nauttivat kolmipäiväisestä ”Jumalallisen opetuksen” piirikonventista maan hienoimmassa, uudenaikaisessa ja ilmastoidussa luentosalissa. Otteita ohjelmasta lähetettiin jopa maan yleisradiosta.

Kun Zairen korkein oikeus antoi Jehovan todistajille jälleen laillisen aseman, maassa voitiin taas pitää piirikonventteja. Millainen oli vastakaiku? Palvelusvuoden alussa Kinshasassa pidetty konventti sai stadionin täyttymään – läsnä oli yli 70000 henkeä. Vuoden 1994 kuudessa ensimmäisessä ”Jumalanpelon” piirikonventissa oli läsnä kaikkiaan 120127 henkeä ja 1155 kastettiin, ja 19 tämän sarjan konventtia oli vielä pitämättä.

Koumassi Prodomon seurakunnassa Norsunluurannikolla on avustava palvelija, joka tunnetaan hyvin lempeänä veljenä. Hänellä ei kuitenkaan aina ole ollut sellaista mainetta. Ennen kuin hän oppi totuuden, hän käytti runsaasti alkoholia, tupakoi, liikkui huonossa seurassa ja selvitti ongelmansa usein nyrkein. Ne jotka tunsivat hänet, sanovat omasta kokemuksestaan, että oli parasta olla hänen ystävänsä tai sitten pysyä kaukana hänestä. Mutta hän sanoo: ”Jehovan tuli minua sääli.” Hänelle alettiin johtaa raamatuntutkistelua. Hän teki vähitellen muutoksia elämässään, ja aikanaan hänet kastettiin. Mutta miten täydellinen muutos oli? Kuukautta ennen hänen kastettaan se pantiin koetukselle, kun jotkut miehet hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Hän ei kostanut. Sama toistui joitakin viikkoja hänen kasteensa jälkeen. Jälleen hän todisti, että hän oli pannut pois vanhan persoonallisuuden, joka oli mukautunut hänen entiseen käytöstapaansa, uudistunut mieleensä vaikuttavassa voimassa ja todella pukenut ylleen uuden persoonallisuuden, joka heijastaa Jehovan henkeä (Gal. 5:22–24; Ef. 4:22–24).

 Aasia ja Tyynenmeren saaret

Niistä 514847:stä Jehovan ylistäjästä, jotka asuvat itämaissa ja Tyynenmeren saarilla, 152343 palvelee tienraivaajina.

Japanissa eräs tienraivaajaveli, jonka tavoitteena oli 100 uusintakäyntiä joka kuukausi, päätti alkaa tehdä uusintakäyntejä jopa niiden luokse, jotka eivät olleet osoittaneet kiinnostusta hänen ensimmäisellä käynnillään. Niinpä hän alkoi tehdä muistiinpanoja jokaisesta ihmisestä, jonka hän tapasi talosta-taloon-työssä, ja kävi sitten uudestaan heidän luonaan viikon kuluessa. Joka kerta kun hän oli todistamassa talosta taloon, hän pyrki samalla tekemään viisi uusintakäyntiä. Hän valmistautui huolellisesti siihen, mitä hän sanoisi, ja luotti palveluksessaan täysin viemäänsä sanomaan. Kuukauden loppuun mennessä hän oli tehnyt 241 tällaista käyntiä. Eräällä niistä hän saattoi aloittaa tutkistelun ihmiselle, joka sanoi: ”Olen aina käännyttänyt teikäläiset pois. Tämä on aivan ensimmäinen kerta, kun olen kuunnellut.” Rakkaudellinen sinnikkyys tuotti tuloksia. Kuukauden lopussa hän raportoi kaikkiaan kymmenen raamatuntutkistelua.

 Muutamina viime vuosina Uuteen-Seelantiin on virrannut monia ulkomaalaisia, varsinkin aasialaisia. Viime aikoina on perustettu korean- ja thainkielisiä tutkisteluryhmiä, ja veljet odottavat, että Aucklandiin, jossa kiinalaisväestön kerrotaan kasvaneen yli 50000:een, perustettaisiin pian kiinankielinen seurakunta. Myös muista Pohjoissaaren kaupungeista, esimerkiksi Wellingtonista ja Palmerston Northista, on raportoitu noiden alueiden kiinalaisyhdyskunnissa ilmenevän paljon kiinnostusta.

Jotkut Raamatun tutkijat ovat saaneet hyviä tuloksia, kun he ovat noudattaneet ehdotusta kertoa totuudesta sukulaisilleen. Tainanissa Taiwanissa eräs nuori perheenemäntä alkoi tutkia. Hän kuuluu suureen perheeseen, josta monet ovat olleet huomattavia presbyteerisen kirkon jäseniä. Koska hänen kirkkonsa kritisoi usein Jehovan todistajia siitä, että nämä hyökkäävät muita uskontoja vastaan, hän varoi huolellisesti toimimasta siten ja keskittyi sen sijaan kristillisten ominaisuuksien ilmaisemiseen. Vaikka hänen täytyi ajaa moottoripyörällään 16 kilometriä päästäkseen kokouksiin, hän oli niissä säännöllisesti läsnä. Pian muut perheenjäsenet alkoivat huomata ne muutokset, joita hänen persoonallisuudessaan tapahtui. Tämä sekä hänen tahdikas todistamisensa vaikuttivat siten, että hänen kälynsä alkoi tutkia. Sitten hänen oma aviomiehensä suostui ottamaan selvää siitä, mitä hänen vaimonsa oppi. Seuraavaksi alkoivat tutkia hänen miehensä veli ja serkku. Sitten hänen anoppinsa ilmaisi olevansa kiinnostunut siitä, mitä toiset sukulaiset oppivat. Tämän jälkeen nuori nainen todisti omille vanhemmilleen, jotka asuvat 320 kilometrin päässä. He alkoivat tutkia. Tämä nuori nainen, hänen miehensä ja kaksi sukulaista ovat nyt käyneet kasteella, useat muut sukulaiset edistyvät erinomaisesti totuuden tuntemuksessa ja eräs toinen pariskunta samasta kirkosta on juuri eronnut siitä voidakseen aloittaa saarnaamistyön. Mikä siunaus Jehovalta siitä, että suosittelee totuutta toisille sekä sanoin että hyvän käytöksen avulla!

Kun Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti C. T. Russell kävi vuonna 1912 Ceylonissa, jona Sri Lanka silloin tunnettiin,  Matilda oli vasta 12-vuotias. Hän on Valtakunnan julistajia -kirjan sivulla 239 olevassa kuvassa; hän istuu maassa toisena oikealta. Myöhemmin hän palveli monia vuosia erikoistienraivaajana miehensä kanssa. Hän on nyt 94-vuotias ja on edelleen toimelias todistustyössä. Äskettäin hänelle tuli täyteen vuosi osa-aikaista tienraivauspalvelusta. Hän pääsee hiukan liikkumaan kävelykepin turvin – tarpeeksi käyttääkseen hyödyksi tilaisuudet, joita tarjoutuu, kun naapureita, ystäviä, sukulaisia, kauppiaita, postinkantajia tai keitä muita tahansa tulee käymään hänen luonaan. Silti hänen täytyy tehdä suurin osa todistustyöstään kirjoittamalla. Hän saa nimiä ja osoitteita kuolinilmoituspalstalta päivän lehdestä ja kirjoittaa joihinkin noista osoitteista. Hän on hyvin iloinen saadessaan arvostavia vastauksia.

Korean tasavallassa 31 prosenttia todistajista on vakituisia tienraivaajia ja tuhannet muut palvelevat osa-aikaisina tienraivaajina. Jotkin alueet käydään usein läpi. Esittämällä ytimekkäitä, yhden virkkeen sisältäviä ajatuksia julistajat saavat kuitenkin myönteisiä tuloksia jopa kodeissa, joissa ihmiset sanovat, etteivät he ole kiinnostuneita. Eräs sisar totesi katoliselle naiselle, joka sanoi, ettei hän halunnut kuunnella: ”En tiedä, millainen toivo teillä on”, ja näytti sitten traktaattia Elämä rauhaisassa uudessa maailmassa, ”mutta minulla on toivo elää tämänkaltaisessa rauhaisassa uudessa maailmassa.” Kun eräs iäkäs nainen sanoi, ettei hän ollut kiinnostunut, muuan sisar näytti samaa traktaattia ja kysyi: ”Jos teidät kutsuttaisiin elämään tällaiseen paratiisiin kuin on tässä kuvassa, ettekö ottaisi kutsua vastaan?” Molemmat näistä käynneistä johtivat Raamatun kotitutkisteluun, sitten kokouksissa käymiseen, ja nyt molemmat naiset edistyvät kohti kastetta.

Havaijissa yritetään yhteisvoimin tavoittaa ihmisiä kaikista mahdollisista paikoista kaikin mahdollisin keinoin – ihmisiä, jotka asuvat lukituissa kerrostaloissa tai ovat työpaikoilla, kaduilla, puistoissa, rannoilla ja muualla. Näin seurakunta on saanut käyttöönsä uusia aluekortteja, ja alue tulee käytyä perusteellisemmin. Puhelimella todistaminen on ollut hedelmällistä.  Tällä tavalla muuan sisar sai yhteyden erääseen laivastossa työskentelevään nuoreen mieheen, joka asui kerrostalossa lukkojen takana. Mies osoitti siinä määrin kiinnostusta, että hänelle toimitettiin kirjanen. Muuan veli teki uusintakäynnin miehen luokse ja aloitti hänelle raamatuntutkistelun Voit elää ikuisesti -kirjasta. Aikaa myöten mies alkoi todistaa huone- ja merimiestovereilleen. Itse asiassa hän kutsui heidät (yhden kerrallaan) mukaan tutkisteluunsa. Kun tutkistelua oli jatkunut joitakin viikkoja, mies kysyi: ”Miten Jehova löytää kaikki ne, jotka haluavat oppia totuuden ennen kuin loppu tulee?” Veli vastasi: ”Mitä luulet, oliko se vain sattumaa, että sinuun otettiin puhelimella yhteyttä taloon, johon ei pääse sisään ja jossa ei ole koskaan saarnattu, ja että olit juuri sillä hetkellä kotona?” Mies mietti hetken ja sanoi: ”Tuo on kiinnostavaa, sillä olin juuri ennen tuota puhelinsoittoa ajatellut, että haluaisin tietää, oliko mahdollista saada selville, mitä Raamattu todella sanoo.”

Voiko todistaja jatkaa saarnaamista silloinkin, kun hän joutuu olemaan pitkään sairaalassa? Tämän haasteen kohtasi eräs sisar, joka asuu Tarawan saaressa Kiribatissa Tyynenmeren keskiosassa. Hän alkoi heti jakaa Katso!-kirjasia kaikille niille potilastovereilleen, jotka halusivat sen. Eräs potilas pani merkille, että sisaremme luona kävi säännöllisesti vieraita, ja kysyi, olivatko nämä kaikki hänen sukulaisiaan. Kun nainen sai kuulla, että vieraat olivat sisaren hengellisiä veljiä ja sisaria ja jotkut heistä seurakunnan vanhimpia, se teki häneen syvän vaikutuksen. Nainen oli hyvin pettynyt siitä, että hänen kolmen sairaalassaolokuukautensa aikana kukaan hänen uskontonsa jäsenistä ei ollut välittänyt hänestä niin paljon, että olisi käynyt katsomassa häntä, vaikka he tiesivät hänen olevan hyvin sairas. Nainen pyysi raamatuntutkistelua. Aikanaan myös hänen miehensä ja äitinsä suostuivat tutkimaan. Sisaremme sai olla lyhyen aikaa poissa sairaalasta voidakseen olla läsnä kierroskonventissa. Miten iloinen hän olikaan, kun eräs hänen potilastoverinsa ja useita toisten potilaiden perheenjäseniä oli tuossa konventissa hänen kanssaan!

 Eurooppa

Kuluneena vuonna omistettiin Euroopan maissa, mukaan lukien Venäjä, joka ulottuu Uralvuorten taakse itään, 248763468 tuntia Jumalan valtakunnasta todistamiseen. Tässä osassa maailmaa kastettiin 89578 henkeä Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi. Miten nämä ihmiset saavat kuulla hyvän uutisen?

Tuhannet pakolaiset ovat viime vuosina yrittäneet päästä Belgiaan. Se on avannut uusia toiminta-alueita belgialaisille veljille. Kolmen viime vuoden aikana veljet ovat johtaneet eräässä pakolaiskeskuksessa, jossa asuu 480 pakolaista, 160:tä raamatuntutkistelua 43:sta eri maasta tulleelle ihmiselle. Joskus tutkisteluissa on läsnä kymmenhenkisiä ryhmiä. Kiinnostus on ollut niin suurta, että pakolaiskeskuksen johtaja järjesti veljien käyttöön erityisen toimiston, jossa nämä voivat johtaa raamatuntutkistelujaan.

Eräs Slovakiasta tullut katolinen pakolainen pyysi, että hänen tutkistelunsa pidettäisiin kaksi kertaa viikossa. Kun  hän kirjoitti äidilleen todistuskirjeen, tämä kävi paikallisessa todistajien seurakunnassa Slovakiassa saadakseen selville, millaisten ihmisten kanssa hänen poikansa oli tekemisissä. Äiti yllättyi iloisesti ja otti vastaan raamatuntutkistelun, samoin hänen tyttärensä. Nuorimies kirjoitti myös morsiamelleen. Morsiamen isosisko yritti lannistaa tämän, mutta pian he molemmat tutkivat. Kun pakolaiskeskuksessa asuva nuorukainen jatkoi kirjeiden kirjoittamista perheelleen, kaikki hänen perheensä jäsenet lukivat kirjeet. Hänen Slovakiassa asuville sukulaisilleen johdetaan tällä hetkellä kymmentä raamatuntutkistelua.

Kärsivällisyys palkitaan. Tähän tulokseen tuli muuan Tšekin tasavallassa toimiva tienraivaajasisar. Hän kertoo: ”Vuosi sitten aloin tutkia erään nuoren naisen kanssa. Kahden ensimmäisen kuukauden aikana hänellä riitti kiinnostusta ja tarkkaavaisuutta tarkastella Raamatun ajatuksia vain 10–15 minuuttia kerrallaan. Monet kerrat hän muutti tutkistelumme päivää ja aikaa. En kuitenkaan koskaan sanonut hänelle, ettei minulla ole aikaa tai että tämä tutkistelu on liian lyhyt, vaikka aika on minulle hyvin kallista ja menetin usein kaksikin iltaa viikossa voidakseni pitää tämän vain kymmenen minuuttia kestävän tutkistelun. Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin. Kahden kuukauden kuluttua tämä nuori nainen ehdotti, että tutkisimme kerralla puoli tuntia, ja myöhemmin hän ehdotti jopa täyttä tuntia. Nykyään hän käy kaikissa kokouksissa, valmistautuu niihin ja vastaa niissä. Hän on jättänyt väärän uskonnon ja ponnistelee kohti kastetta.”

Seuran videokasetti Jehovan todistajat – järjestö tämän nimen takana on pantu hyvään käyttöön. Eräällä tienraivaajapariskunnalla, joka asuu Färsaarilla Islannin ja Norjan välissä, on kaksi videokasettia, joita he lainaavat. Kerran heillä oli listalla 14 ihmistä, jotka odottivat katseluvuoroa. Jotkut lainaajat näyttävät sitä vielä muillekin. Eräs eläkeläisopettaja, joka on monia vuosia tilannut Vartiotorni- ja Herätkää!-lehteä,  lainasi tämän videokasetin. Kun veli palasi hakemaan sitä, mies oli hyvin innoissaan ja kertoi näyttäneensä sen 14 kyläläiselle. Veli ei kuitenkaan saanut kasettiaan takaisin, koska se oli lainassa naapurikylässä asuvalla naisella. Veli sai myöhemmin kuulla naisen näyttäneen sen 15:lle kylänsä asukkaalle. Pääsiäisenä opettaja näytti sen vielä kuudelle muulle. Viimeisin uutinen oli, että kasetti oli lainattu eräälle kalastajalle. Tämä entinen opettaja antoi sen kalastajalle sillä ehdolla, että hän näyttäisi sen kaikille 11 ihmiselle, jotka olivat aluksessa.

Kun muuan vanhin eräänä aamuna johti Suomessa kenttäpalveluskokousta, hän sanoi ryhmälle: ”Emme tiedä, mihin Jehova tänä kenttäpäivänä meidät johdattaa, mutta on hyvin tärkeää, että olemme palveluksessa, koska silloin Jehova voi käyttää meitä haluamallaan tavalla.” Myöhemmin heidän ollessaan alueella vanhimmalle tuli voimakas tunne, että heidän piti mennä erääseen taloon, jonka ohi he olivat kulkemassa. Hänen toverinsa sanoi, ettei siinä asunut ketään, mutta vanhin halusi siitä huolimatta mennä sinne. He tapasivat naisen, joka sanoi, että hän ja hänen miehensä olivat muuttaneet sinne vasta äskettäin. Kun veljet kertoivat hänelle olevansa Jehovan todistajia, hän pyysi heidät sisään ja selitti miehensä tulevan kotiin millä hetkellä tahansa. Heidän astuessaan sisään hän kertoi: ”Rukoilin juuri Jumalaa, että hän ohjaisi jonkun Jehovan todistajan luoksemme, sillä olemme juuri muuttaneet tähän kaupunkiin. Mutta miten te osasitte tulla niin nopeasti? Esitin rukoukseni vasta kymmenen minuuttia sitten.” Kun aviomies tuli kotiin, hänkin osoittautui kiinnostuneeksi, ja heidän kanssaan aloitettiin saman tien tutkistelu. Edistyminen oli nopeaa. Heidät kastettiin toukokuussa 1994.

Luja päätös panna hengelliset edut aineellisten edelle on tärkeä askel kasvettaessa kohti hengellistä kypsyyttä. Tämä piti paikkansa Ranskassa asuvan kalastajan, Jacquesin, tapauksessa. Hän työskentelee eräästä Välimeren satamasta käsin. Jacques oli tutkinut Raamattua Jehovan todistajien kanssa vasta  vähän aikaa. Hän halusi päästä kesän piirikonventtiin, mutta se sattui keskelle vuoden parasta kalastuskautta, jolloin useimmat kalastajat työskentelevät yötä päivää kauden kalansaaliin hyväksi. Lisäksi Jacquesilla oli 12 alaista aluksessaan. Miten ihmeessä hän selittäisi sen, etteivät he kalastaisi muutamaan päivään kauden huippuaikana? Vaikka Jacquesia sanottiin hulluksi ja hän joutui kestämään paljon pilkkaa, hän pani päättäväisesti hengelliset asiat ensisijalle ja oli läsnä konventissa vaimonsa ja kahden pikkupoikansa kanssa.

Konventin jälkeisenä maanantaina Jacques lähti taas aluksineen ja miehistöineen kalastamaan. Kun he vetivät verkkonsa, he olivat hämmästyneitä saadessaan tavanomaisen noin 300 kilon sardiinisaaliin asemesta melkein tuhat kiloa hyvin arvostettua pikkupagellia – saaliin, joka oli arvoltaan viisinkertainen siihen verrattuna, mitä he olisivat todennäköisesti saaneet niinä päivinä, jotka he menettivät konventin aikana. Kukaan kylän kalastajista ei muistanut kenenkään saaneen koskaan sellaista saalista kuin tämä oli!

Eräs nuori mies sai todistusta ollessaan talvella hiihtolomalla. Vaikka hän ei ollut varsinaisesti kiinnostunut, hän päätti, että palattuaan Hollantiin ja kotikaupunkiinsa hän menisi kokoukseen vain nähdäkseen, mistä oikein oli kysymys. Kun hän oli käynyt seurakunnan kirjantutkistelussa monena viikkona, hän suostui raamatuntutkisteluun, jossa käytettäisiin apuna Voit elää ikuisesti -kirjaa. Joidenkin kuukausien kuluttua hän tuli myös sunnuntain kokouksiin, mutta mitään todellista edistystä ei tapahtunut, kun oli kyse päätöksestä palvella Jehovaa. Tämä nuori mies oli kasvatettu uskomaan, ettei Jumalaa ole. Mutta videoesitys ”Raamattu – täsmällistä historiaa, luotettavia ennustuksia” teki häneen syvällisen vaikutuksen. Hän pyysi saada pitää videokasettia vielä toisen viikon. Lopultakin hän sanoi: ”Jumala on olemassa, ja Raamattu on hänen Sanansa.” Sen jälkeen edistyminen oli nopeaa, ja nyt hän on innokas Jehovan todistaja.

 Keski- ja Etelä-Amerikka

Tästä osasta maailmaa on tullut todella viljava pelto opetuslasten tekemisen kannalta. Kuluneena vuonna näissä maissa johdettiin 1613268:aa Raamatun kotitutkistelua ja 91126 tutkisteluoppilasta edistyi vesikasteeseen asti.

Veljemme ovat saaneet erittäin hienoja kokemuksia todistaessaan korkealla Andeilla lähellä Titicacajärveä Boliviassa. He havaitsivat, että kun he esittelivät itsensä Jehovan todistajiksi Atahuallpani-nimisessä maaseutuyhdyskunnassa, monet sanoivat olevansa Jeesuksen Kristuksen todistajia. Kun heiltä kysyttiin, miksi he olivat ottaneet tuon nimen, he vastasivat viittaamalla Apostolien tekojen 1:8:aan. Myönteisen keskustelun jälkeen, jossa ryhmän johtajien ollessa läsnä käsiteltiin monia kysymyksiä, esimerkiksi raamatullisia perusteita nimelle Jehovan todistajat, julistajat kutsuivat ryhmän valtakunnansaliin Corpaan.

Useiden viikkojen kuluttua kolme ryhmän johtajaa tulikin valtakunnansaliin. Kokouksen jälkeen he puhuivat pitkään vanhinten kanssa ja pyysivät näitä heidän  kokouspaikkaansa selittämään lisää raamatullisia opetuksiamme. Vanhimmat järjestivät keskustelutilaisuuden, jonka aiheina olivat ”Harmagedon”, ”Ketkä menevät taivaaseen” ja ”Maanpäällinen paratiisi”. Läsnä oli viitisenkymmentä heidän jäsentään. Puheiden jälkeen heidän ryhmänsä puheenjohtaja ilmoitti kaikille läsnäolijoille, että heitä oli johdettu harhaan ja että he harjoittivat väärää uskontoa. Kokouksen jälkeen ryhmän johtajat ja useat muut syleilivät lämpimästi veljiä. Monille ryhmän jäsenille aloitettiin raamatuntutkistelu. Tämän kirjoittamishetkellä heistä 25:stä on tullut kastettuja Jehovan todistajia ja lisäksi kymmenen muuta edistyy hyvin Raamatun tutkimisessaan. Kuvittele tähän ryhmään kuuluneiden vilpittömien ihmisten iloa, kun he tajusivat vihdoinkin saaneensa täsmällistä tietoa Jumalan elämää antavasta totuudesta!

El Salvadorin itäosissa veljet suunnittelivat käyvänsä maaseutualueensa kaukaisimmilla laidoilla saarnaamassa hyvää uutista. Käveltyään monta tuntia pitkin kapeita polkuja – mäkiä ylös ja alas – veljet saapuivat pieneen kylään, jossa he eivät olleet ennen käyneet. Eräässä talossa 11-vuotias sokea poika tuli ovelle ja kuunteli hetken. Sitten poika sanoi veljen hämmästykseksi: ”Minä olen Jehovan todistaja.” Oliko hän todella? Julistaja yllättyi täysin, kun poika alkoi laulaa laulua numero 32, ”Huone huoneelta”. Hän osasi sen alusta loppuun. Hän sanoi osaavansa muitakin lauluja ja alkoi heti laulaa laulua numero 105, ”Tervehdi Jehovan esikoista!”. Seuraavaksi hän kertoi veljelle paratiisimaasta. Miten tämä näin syrjäisessä paikassa asuva poika oli oppinut kaiken tämän? Eräältä toiselta pojalta, joka ei osannut edes lukea. Tämän pojan äiti työskenteli erään todistajaperheen palveluksessa suuressa kaupungissa, ja poika oli ollut äitinsä kanssa kokouksissa valtakunnansalissa. Kun he palasivat pieneen kotikyläänsä, hän kertoi sokealle ystävälleen kaiken, mitä oli kuullut. Sokea poika on nyt muuttanut erääseen  suureen kaupunkiin, missä veljet auttavat häntä edistymään lisää totuudessa.

Eräs Brasilian pohjoisosassa toimiva erikoistienraivaaja kirjoittaa, että saavuttuaan määräalueelleen he saivat tietää, että siellä oli neljä julistajaa, jotka kävelivät kymmenen kilometriä päästäkseen kokouksiin, koska linja-autot eivät kulkeneet viikonloppuisin. Tienraivaajat päättivät pitää kokouksia siinä kaupungissa, missä nuo julistajat asuivat. Ensimmäisenä sunnuntaina läsnä oli 40 henkeä. Seuraavassa kokouksessa talon sisällä olleiden määrä oli sama, mutta ulkopuolella oli Jumalan kokous -kirkon pappi ja 15 henkeä hänen ryhmästään. Heidät kutsuttiin sisään, mutta he kuuntelivat mieluummin ulkona. Tienraivaaja kertoo: ”Kokouksen loputtua menin ulos keskustelemaan heidän kanssaan ja vastaamaan heidän kysymyksiinsä. Kerroin papille, että minäkin olin ollut hänen tavallaan pappi. Hän kysyi: ’Miten sitten nyt voit olla Jehovan todistaja?’ Voidakseni vastata hänen kysymykseensä, kutsuin hänet kotiimme, ja hän otti kutsun vastaan. Muutaman viikon kuluttua hän ja jotkut toiset hänen ryhmästään jättivät kirkkonsa ja alkoivat tutkia Raamattua kanssamme.”

Tuon kaupungin ensimmäiseen muistonviettoon ilmaantui 140 henkeä puoli tuntia etukäteen. Valitettavasti käytössä ei ollut äänentoistolaitteita. Eräs katolinen nainen sanoi voivansa yrittää lainata laitteet kirkoltaan. Kun hän kysyi asiaa papilta, tämä sanoi: ”Tulevatko ne Jehovan todistajien käyttöön?” Nainen vastasi: ”Eivät. Todistajia on vain kahdeksan. Äänentoistolaitteita tarvitaan paikalla olevia yli sataa katolilaista varten.” Tämä perustelu ei tehonnut. Muuan protestanttinen nainen esitti samanlaisen ehdotuksen, mutta saarnamies sanoi: ”Ei Jehovan todistajille!” Nainen tinkasi: ”Minä ja muut kirkon jäsenet olemme antaneet lahjoituksia niitä varten, joten meillä on myös jonkilainen oikeus käyttää niitä!” Tällä perusteella pappi lainasi ne. Muistonvieton  jälkeen aloitettiin monta uutta raamatuntutkistelua. Kaikki kaupungissa puhuivat siitä, miten Jehovan todistajat tosiaan auttavat syrjäseutujen asukkaita.

Eräänä iltapäivänä Caracasissa Venezuelassa eräs todistaja etsi metrojunassa tilaisuutta saarnata vieressään istuvalle naiselle. Todistaja alkoi puhua siitä, miten yhteiskunta muuttuu ja miten se vaatii meiltä mukautumista.

Nainen yhtyi häneen mutta sanoi: ”Juuri samaa sanon miehelleni, mutta hän on typerä. Hän haluaa kasvattaa lapsiamme vanhanaikaisesti. Hän on Jehovan todistaja.”

Julistaja päätti olla kertomatta, että hänkin on todistaja. Sen sijaan hän sanoi: ”Ne, jotka minä tunnen, ovat erinomaisia ihmisiä. Sanopa, onko hän juoppo?” Kun nainen vastasi: ”Ei suinkaan!”, sisaremme jatkoi luettelemalla koko joukon muita asioita: ”Onko hän sitten huumeiden käyttäjä?”, ”Hän on varmaan naistenmies ja tulee aina myöhään kotiin”, ”No opettaako hän sitten lapsille rumia sanoja?”, ”Nyt tiedän. Sinun täytyy käydä töissä ja elättää hänet kun hän istuu kotona.” Nainen vastasi kaikkiin kysymyksiin voimakkaan kielteisesti, ja monesti hän vielä kommentoi miehensä erinomaisia ominaisuuksia. Niinpä todistaja sanoi: ”No, siinä tapauksessa en ymmärrä. Mikä hänessä sitten on vikana?”

Nainen mietti hetkisen ja sanoi sitten: ”No se, että hän vie lapset niihin kokouksiin salille kahdeksi tunniksi. Mutta minä olen kieltänyt häntä enää viemästä heitä sinne.”

”Mitä noissa kokouksissa puhutaan?” todistaja kysyi. Sitten hän kysyi: ”Kun lapsenne eivät mene noihin kokouksiin, mitä he tekevät?” Vielä todistaja yritti auttaa naista ajattelemaan: ”Onko sinusta parempi, että he katsovat televisiosta kaikkea sitä väkivaltaa ja niitä sotia, murhia ja moraalittomia saippuaoopperoita, joita siellä näytetään, kuin oppia Jumalasta? Minäpä sanon sinulle totuuden”, todistaja jatkoi, ”on monia kauniita naisia, uranaisia, jotka etsivät itselleen  miestä. Heidän täytyy hyväksyä miehet sellaisina kuin nämä ovat kaikenlaisine puutteineen. Miehet osoittautuvat juopoiksi ja huumeiden käyttäjiksi sekä harrastavat irrallisia suhteita; näiltä he saavat aidsin ja muita sairauksia, ja naiset näyttävät surkeilta. Sinun miehesihän on pyhimys; etkö arvosta häntä? Minä en totta puhuen ymmärrä sinua. Jos sinä et halua pitää häntä, minä otan hänet ilomielin! Hän on juuri sellainen mies, jota minä etsin. Jos joku hänen kaltaisensa sanoisi minulle: ’Lähdetään [valtakunnan]salille’, niin sanoisin: ’Lähdetään vaan!’, ja jos hän sanoisi, että lapset on otettava mukaan, olisin siitä mielissäni. Arvosta sitä, mitä sinulla on.” Kun nainen jäi pois junasta pysäkillään, hän hymyili ja kiitti todistajaa. Toivottavasti hän myös noudattaa ehdotusta ja ottaa selvää, millaisia kokoukset oikein ovat.

Erään Paraguayssa asuvan sisaren kokemus valaisee sitä, että on viisasta toimia Jehovaan luottaen, kun suunnittelemme konventteihin osallistumista. Tämä konventti oli määrä pitää pääkaupungissa 580 kilometrin päässä. Sisarellamme oli viisi pientä lasta, hänen miehensä oli jättänyt hänet joitakin vuosia sitten, ja hänellä oli hyvin vähän rahaa. Hän alkoi kuitenkin säästää mahdollisuuksiensa mukaan päästäkseen konventtiin kaikkien lastensa kanssa. Mutta kun lähtöpäivä koitti, hänellä ei edelleenkään ollut riittävästi rahaa matkaan. Mitä hän voisi tehdä? Koska kaupunki oli pieni ja asiat hoidettiin ihmisystävällisesti, hän meni viiden lapsensa kanssa linja-autoasemalle. Hän selitti rahastajalle, että hänen piti lastensa kanssa matkustaa pääkaupunkiin, mutta hänellä oli rahaa vain kahteen lippuun. Hänen ilokseen rahastaja käski häntä nousemaan lapsineen linja-autoon. Kun sitten matka oli alkanut ja rahastaja alkoi kerätä maksuja matkasta, hän otti sisarelta hinnan vain yhdestä, tämän omasta lipusta. Linja-auto oli ensimmäisen luokan tasoa ja kaupungin kallein. Miten kiitollinen tämä perhe olikaan siitä, ettei se jäänyt ilman kierroskonventin hengellistä ruokaa!

 Pohjois-Amerikka ja Karibianmeren saaret

Jehovan nykyinen maanpäällinen järjestö alkoi muotoutua juuri tässä osassa maailmaa yli 110 vuotta sitten. Hyvää uutista on saarnattu täällä laajassa mitassa, mutta elonkorjuun Herra ei ole sanonut, että työ olisi tehty. Todellisuudessa näissä maissa kastettiin kuluneena vuonna kymmeniätuhansia ihmisiä.

Eräs Grenadassa toimiva tienraivaajasisar kertoo olleensa melko masentunut siitä, että hänen oli lähdettävä taas samalle alueelle, joka oli edellisessä kuussa käyty läpi useaan kertaan. Mutta mitä tapahtui? Hän kirjoittaa: ”Kun tuona aamupäivänä kävin tapaamassa Rossellia (muuan 16-vuotias poika), hänen kasvoillaan oli outo ilme. Ajattelin silloin, ettei hän tainnut olla oikein kunnossa. Myöhemmin hän selitti minulle, että hänen ’outo’ ilmeensä johtui siitä, ettei hän odottanut rukoukseensa vastattavan niin pian. Hän oli näet viikkoa aiemmin rukoillut vilpittömästi, että Jumala osoittaisi  hänelle oikean tavan palvoa, ja siinä minä nyt olin puhumassa hänelle Jehovasta.

Kuukauden kuluessa hän alkoi käydä kaikissa kokouksissa valtakunnansalissa. Hän rakastaa lukemista, ja kun kaksi kuukautta oli kulunut, hän oli lukenut kirjat ’Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä’, ’Kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova’ – miten?, Ilmestyksen suurenmoinen huipentuma on käsillä!, Ihmiskunta etsii Jumalaa, Puhu perustellen käyttämällä Raamattua, Suurin ihminen joka koskaan on elänyt, vuosien 1991 ja 1992 Vuosikirjat, useimmat saatavilla olevat kirjaset sekä ajankohtaiset Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet. – – Hänet kastettiin piirikonventissa viime heinäkuussa. Hän on todella tajunnut psalmissa 145:18 olevien psalmistan sanojen paikkansapitävyyden: ’Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.’”

On kiinnostavaa, että Rossell oli asunut talon kellarikerroksessa kaksi vuotta. Todistajat eivät olleet tuona aikana tavanneet häntä eivätkä hänen tätiään, vaikka alue käydäänkin läpi usein. Meidän on todella tärkeä käydä alue läpi perusteellisesti.

Antiguassa eräs vasta todistajien yhteyteen tullut nainen tuli ”Jumalanpelon” piirikonventtiin sen viimeisenä päivänä ja nousi autostaan lähellä konventtisalin sisäänkäyntiä. Myöhemmin aamupäivällä hän huomasi kadottaneensa käsilaukkunsa, jossa oli yli 2000 Itä-Karibian dollaria (3700 markkaa). Hän muisti nähneensä sen viimeksi juuri ennen kuin oli noussut autosta. Hän palasi tarkistamaan jälkensä huolellisesti ja kysyi laukkua pysäköintialueella työskenteleviltä yleisönpalvelijoilta, mutta turhaan. Hänet konventtiin kutsunut todistaja vakuutti hänelle, että ”jos se löytyy pysäköintialueelta tai konventtisalista, ystävät palauttavat sen, koska Jehovan todistajat ovat rehellisiä ja rakkaudellisia ihmisiä”.

 Seuraavana aamuna nainen muisti, että käsilaukussa oli ollut lunastamaton sekki, joka oli osoitettu hänelle, ja soitti sekin asettaneeseen yritykseen. Hänen suureksi hämmästyksekseen liikenainen huudahti: ”Eräs Jehovan todistaja -mies soitti juuri ja kysyi, tunsinko teitä ja mistä hän voisi tavoittaa teidät. Hän löysi käsilaukkunne heidän konventtisalinsa pihalta eilen.” Nainen on vakuuttuneempi kuin koskaan, että Jehovan todistajat ovat tosiaan Jumalaa pelkääviä ihmisiä.

Sairaista perheenjäsenistään huolehtiminen on kaikkien kristittyjen vastuu, ovatpa nämä sitten kokoajanpalveluksessa tai eivät. Eräs Alaskassa asuva sisaremme keksi keinon jatkaa tienraivausta, vaikka hänen tyttärensä sairaus vaati hänen apuaan yllättävinä aikoina. Se rajoitti hänen kenttäpalvelustaan puhelimitse todistamiseen kotoa käsin. Kun hän sitten mietti asiaa rukouksen hengessä, hän päätti pitää mukanaan matkapuhelinta ollessaan kenttäpalveluksessa. Näin hän saattoi olla poissa kotoa mutta olla silti tarpeen tullen ”tavoitettavissa”. Hän on ollut tienraivauspalveluksessa 28 vuotta eikä halua luopua tästä arvokkaasta edusta.

Muuan sisar, joka asuu Saint Croix’n saaressa Yhdysvaltain Neitsytsaarilla, joutui viemään vastasyntyneen lapsensa lääkärinhoitoon Puerto Ricoon. Eräänä päivänä ylihoitaja vei sisaren toimistoonsa ja sanoi: ”Miten ihmeessä voit tulla joka päivä katsomaan lastasi ja vielä kolmen kuukauden ajan? Hotellilaskusi täytyy olla todella kallis. Kaikkien muiden äitien, jotka tulevat noilta saarilta tuomaan lapsensa tänne, täytyy palata kotiin.” Sisar kertoi sairaalayhteyskomiteasta ja selitti, että eräs pariskunta oli majoittanut hänet luokseen, huolehti hänestä, järjesti kyydin sairaalaan ja niin edelleen. Hoitaja kysyi, oliko hän tuntenut heidät entuudestaan. Kun sisar vastasi: ”En, mutta he ovat veljiäni”, hoitaja oli hämmästynyt. Todellisuudessa koko henkilökunta oli vaikuttunut. Ylihoitaja sanoi: ”Tämä on uskonto, jota nykymaailma tarvitsee.”

 ’Katso! Pellot ovat vaaleita elonkorjuuta varten’

Kun Jeesus painotti opetuslapsilleen sitä, miten tärkeää oli se palvelus, johon hän heitä valmensi, hän vertasi sitä elonkorjuuseen sanomalla: ”Katso! Minä sanon teille: Nostakaa silmänne ja katselkaa peltoja, kuinka ne ovat vaaleita elonkorjuuta varten.” (Joh. 4:35.) Myöhemmin hän sanoi heille: ”Eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Anokaa sen tähden elonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa.” (Matt. 9:37, 38.) Miten sopivat nuo sanat ovatkaan nykyään!

Kuluneen palvelusvuoden raportti kertoo monien maiden tuottavan runsasta Jehovan iloisten ylistäjien satoa. Niiden maiden joukossa, jotka raportoivat 20 prosentin tai sitä  suuremman kasvun, olivat Albania, Bulgaria, Ukraina, Viro, Latvia, Liettua, Angola ja Mosambik.

Monet myönteiset tapahtumat ovat olleet pontimena valtavalle teokraattiselle laajentumiselle Mosambikissa palvelusvuonna 1994. Suurin vaikutus on ollut sillä, että valtavat määrät pakolaisia on palannut takaisin naapurimaista, valtaosa Malawista. Neljä kokonaista kierrosta muutti takaisin vuonna 1993, jolloin koko Mosambikissa oli vain kymmenen kierrosta. Toinen vaikuttava seikka oli sellaisten seurakuntien uudelleenorganisointi, joiden yhteys järjestöön oli sotatilan takia katkennut. Lisäksi yhä useammat kiinnostuneet edistyvät kohti vihkiytymistä ja kastetta.

Milangen kaupungissa Zambezian provinssissa pidettiin kierroskonventti marraskuussa 1993. Kaikkien iloksi nousi 505 kasteelle aikovaa – neljännes lauantaiaamupäivän 2023 läsnäolijasta – seisomaan vastatakseen puhujan esittämiin kahteen kysymykseen. Kaunis Sapitwan vuori taustalla tämä suuri ryhmä kastettavia marssi sitten kaupungin keskustan halki laulaen harmonisesti Valtakunnan lauluja, ohitti katolisen kirkon ja kulki kuusi kilometriä tietä pitkin lähimmälle joelle, jotta heidät voitiin kastaa Jehovan todistajiksi.

Jotkut lampaankaltaiset ihmiset tarttuvat totuuteen nopeasti. Muuan Kambodžaan äskettäin määrätty lähetystyöntekijä kertoo: ”Eräänä lauantaina todistaessani talosta taloon jätin eräälle nuorelle naiselle kirjasen. Näytin hänelle, miten sen avulla tutkitaan Raamattua, ja sovin tulevani uudestaan kahden päivän kuluttua jatkamaan keskustelua. Maanantaina tutkistelumme jälkeen kerroin kokouksistamme ja annoin hänelle kokouskutsun. Hän katsoi sitä ja sanoi: ’Nähdään huomenna.’ Tiistaina hän oli siis seurakunnan kirjantutkistelussa. Kokouksen loputtua kysyin häneltä: ’Milloin me taas näemme?’ ’Miten olisi huomenna?’ hän kysyi. ’Selvä’, vastasin, ja näin kolmas tutkistelumme oli keskiviikkona. Tutkistelun päätyttyä kysyin: ’No milloin tapaamme seuraavan kerran?’ Hän otti esille kokouskutsun ja sanoi: ’Huomenna kokouksessa.’ Ensimmäisellä  viikolla, jolloin tapasimme, hän siis tutki kolme kertaa ja oli läsnä kaikissa kolmessa kokouksessa. Hän on edelleen käynyt niissä säännöllisesti.”

Kun Venäjältä saatuja elokuun 1993 ja kesäkuun 1994 raportteja verrataan toisiinsa, julistajien määrän havaitaan kasvaneen 49 prosenttia ja Raamatun kotitutkistelujen määrän 87 prosenttia. Useimmat uudet saivat henkilökohtaista apua. Mutta joillakin alueilla totuuden ovat omaksuneet suurehkot ryhmät. Eräs Pietarin lähellä asuva mies sai Voit elää ikuisesti -kirjan sukulaiseltaan Georgian tasavallasta. Koska tuo nuorukainen kertoi oppimistaan asioista toisille, ryhmä ihmisiä alkoi kokoontua yhteen tutkimaan tämän kirjan avulla. Sen perusteella, mitä he oppivat, he hävittivät epäjumalankuvansa ja tekivät muutoksia ansiotyössään. Sitten he ryhtyivät etsimään Jehovan todistajia saadakseen apua saarnaamistyön järjestämiseksi alueellaan. Heidän avukseen tuli tienraivaajia, ja vain neljässä päivässä aloitettiin 50 raamatuntutkistelua. Nyt kaupungissa on 22 julistajaa, joista 7 on kastettuja, ja kukin johtaa yhdeksää tai kymmentä raamatuntutkistelua. Myös Sahalinin saaressa kaukana idässä vastakaiku on ollut erinomaista. Tammikuussa 1991 saaressa oli vain kahdeksan julistajaa. Nyt siellä on yli 300 innokasta julistajaa, jotka toimivat kuuden seurakunnan yhteydessä.

Kolumbian haaratoimisto järjestää vuosittain erikoisrynnistyksen, jonka tarkoitus on saada aluetta käytyä perusteellisesti läpi ja ulottaa työ tilapäisten erikoistienraivaajien voimin useampiin syrjäseutujen kaupunkeihin. Tänä vuonna erikoistienraivaajia määrättiin 33 kaupunkiin, jotka sijaitsevat maan syrjäseuduilla, erityisesti itäosan tasangoilla. Tämä valtava alue on suurimmaksi osaksi viidakkoa, ja syrjäisten kaupunkien välillä kulkee vain vähän teitä. Näistä vaikeista oloista huolimatta heidän vaivannäkönsä tuotti tulosta: alueelle perustettiin 22 uutta ryhmää. Eräässä kylässä muuan veli tapasi miehen, joka kertoi vaimonsa lukevan mielellään Raamattua. Myöhemmin  hän ehdotti, että he menisivät tapaamaan hänen naapuriaankin. Naapuri vuorostaan esitteli heidät toiselle perheelle, joka halusi tutkia. Puolessa vuodessa viisi näiden kolmen perheen jäsenistä oli käynyt kasteella, ja kaksi heistä on nyt vakituisia tienraivaajia. Monet muut sukulaiset ja naapurit alkoivat myös tutkia. Paikassa, jossa ei puolitoista vuotta sitten ollut yhtään todistajaa, käy nyt 80 ihmistä esitelmissä omassa valtakunnansalissaan.

Viime aikoihin saakka eräässä seurakunnista erillään olevassa ryhmässä Guyanan sisäosissa on ollut vain yksi kastettu julistaja. Tämä sisar on tehnyt lujasti töitä alueen ihmisten parissa, jotka ovat karibi-intiaaneja. He ovat rakentaneet oikein miellyttävän, sivuistaan avoimen valtakunnansalin, jossa on yli 500 istumapaikkaa. Salissa on äänentoistolaitteet ja paristokäyttöiset, kuljetettavat mikrofonit. Sunnuntaisin heillä on seurakunnan kirjantutkistelu ja Vartiotornin tutkistelu aamulla kello 8.30. Iltapäivällä he pitävät teokraattisen palveluskoulun ja -kokouksen. Kaikki aineisto pitää kääntää karibiksi, joka ei ole kirjoitettu kieli. Päästäkseen kokoukseen jotkut kävelevät sitä edeltävänä päivänä 40 kilometriä. Jokainen istuu paikoillaan ennen kuin kokous alkaa, ja vaikka istuimina ovat selkänojattomat penkit, liikehdintää on äärimmäisen vähän. Keskiviikkoiltaisin pidetään englanninkielisiä luku- ja kirjoituskouluja, ja läsnäolijoita on satakunta. Tämän kirjoittamishetkellä neljä paria suunnittelee laillistavansa suhteensa ennen piirikonventtia. 16 muuta on kertonut aikovansa saattaa elämänsä järjestykseen, jotta heistäkin voisi tulla vihkiytyneitä Jehovan palvelijoita.

Jehova saa todella kansansa kukoistamaan. Jesajan 9:2:n ennustus toteutuu: ”Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan.” Asummepa missä tahansa ja ovatpa olosuhteemme millaiset tahansa, osallistukaamme kaikki, jotka olemme ainoan tosi Jumalan ’Jehovan’ palvelijoita, mahdollisimman täysimääräisesti nyt käynnissä olevaan suureen Valtakunnasta julistamisen työhön.