Jehovan todistajat – vuosikirjan 1997 raportti

JEESUS KRISTUS oli saattanut päätökseen maallisen palveluksensa. Hän oli valmentanut seuraajansa työhön, jollaista he eivät olleet tehneet koskaan aikaisemmin. He olivat tarkkailleet häntä hänen todistaessaan Jumalasta ja tämän tarkoituksesta kaikkialla, missä hän tapasi ihmisiä – merenrannalla, vuorenrinteellä, tien varrella, liikepaikoissa, temppelialueella ja yksityiskodeissa. Hän oli tosiaankin Jehovan ”uskollinen ja totuudellinen todistaja” (Ilm. 3:​14). Hän oli lähettänyt myös opetuslapsensa pareittain hankkimaan kokemusta tästä todistamistyöstä.

Sitten ennen taivaaseen nousemistaan Jeesus sanoi heille: ”Te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” (Apt. 1:​8.) Se oli todella valtava tehtävä! Miten ihmeessä he pystyisivät siihen? Kuten Jeesus sanoi, Jehovan hengellä olisi ratkaiseva osuus.

Pyhän hengen tuen turvin heidän todistamisensa tavoitti nopeasti Mesopotamiassa, Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa asuvia ihmisiä. Odotettavissa oli kuitenkin enemmän – paljon enemmän! Jeesus oli ennustanut, että asiainjärjestelmän päättymisen aikana, jolloin Jumalan messiaaninen valtakunta perustettaisiin taivaassa, ’tämä valtakunnan hyvä uutinen saarnattaisiin koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille’ (Matt. 24:​14). Tosiasiat osoittavat, että juuri näin tehdään.

Viime palvelusvuonna Valtakunnasta todistettiin 233 maassa, saariryhmässä ja territoriossa. Raportti osoittaa, että  tähän työhön omistettiin 1140621714 tuntia. Tämä on viides perättäinen vuosi, jona tähän elintärkeään työhön omistettiin yli miljardi tuntia.

Joka kuukausi Jumalan valtakunnasta todisti julkisesti keskimäärin 5167258 ihmistä. Enimmillään todistusta antoi jolloinkin vuoden mittaan 5413769 henkeä. Joka kuukausi keskimäärin 645509 kykeni osallistumaan palvelukseen tienraivaajina. Kuten sivuilla 34–41 oleva taulukko osoittaa, lampaankaltaisten kokoaminen etenee. Vaikka kasvu oli joissakin maissa vähäisempää kuin aiempina vuosina, joissakin muissa paikoissa lisäys oli huomattavaa. Ruanda raportoi 61 prosentin ja Albania 52 prosentin kasvun. Bosniassa ja Hertsegovinassa, Latviassa, Liettuassa, Makedoniassa, Moldovassa ja Venäjällä kasvu oli yli 20 prosenttia.

Välineitä käytettäväksi palveluksessa

Tärkein väline, mitä Jehovan todistajat käyttävät palveluksessaan, on Pyhä Raamattu. He käyttävät monia raamatunkäännöksiä. Mutta auttaakseen ihmisiä saamaan täsmällistä tietoa Jumalan sanasta he kiinnittävät erityistä huomiota Uuden maailman käännöksen levittämiseen. Vuosi vuodelta tuo käännös saadaan yhä useammille kielille. Nykyään sitä levitetään (joko Raamatun kreikkalaisina kirjoituksina tai koko Raamattuna) 27 kielellä (ja lisäksi englannin- ja portugalinkielisellä pistekirjoituksella).

Viime vuonna koko Uuden maailman käännös julkaistiin norjaksi. Siitä ilmoitettiin Norjassa pidetyissä piirikonventeissa, ja ilmoitus otettiin vastaan myrskyisin kättentaputuksin ja ilon kyynelin. Norjalaisille todistajille se oli vuoden kohokohta.  Lisäksi ranskalaisesta käännöksestä julkaistiin tarkistettu laitos, joka on kaikilta osiltaan Viiteraamatun kaltainen. Ja sen sijaan että ranskalaiset todistajat olisivat jättäneet aikaisemman ranskankielisen käännöksensä hyllyyn seisomaan, kymmenettuhannet heistä lähettivät nuo Raamatut lahjaksi veljilleen ja sisarilleen kymmeneen muuhun maahan, Haitiin ja Afrikan maihin, joissa ranskaa puhutaan laajalti. Lisäksi julkaistiin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös sesothoksi ja xhosaksi, ja käännös on saatu valmiiksi myös kahdella muulla Afrikan kielellä. Tähän mennessä eri kielillä on painettu 91403319 kappaletta Uuden maailman käännöstä.

Palvelusta samoin kuin henkilökohtaista tutkimista varten tuotetaan myös muita arvokkaita julkaisuja. Vuonna 1996 julkaistiin kirja Perheonnen salaisuus ja kirjanen Mitä Jumala vaatii meiltä?. Tällaisten julkaisujen alkuperäinen valmistustyö on kuitenkin vasta alkua. Maailmanlaajuisen kentän tavoittamiseksi ne on käännettävä. Palvelusvuoden aikana saatiin käännetyksi 206 kirjaa ja 226 kirjasta kaikkiaan 164 kielelle. Kirja Tieto joka johtaa ikuiseen elämään (joka ilmestyi vuonna 1995) on nyt saatavissa 119 kielellä. Perheonni-kirja on julkaistu jo 86 kielellä. Kirjanen Nauti elämästä maan päällä ikuisesti! (joka ilmestyi vuonna 1982) on painettu 237 kielellä; uutta kirjasta, Mitä Jumala vaatii meiltä?, levitetään jo 113 kielellä, ja se on tekeillä 99 muulle kielelle.

 Vuoden mittaan niiden kielten luetteloon, joilla Seura julkaisee raamatullista kirjallisuutta, lisättiin 18 uutta kieltä. Näillä kielillä jo painetut traktaatit ja kirjaset auttavat viemään Valtakunnan sanomaa joillekin entisen Neuvostoliiton alueen pienille kieliryhmille sekä monille Kaakkois-Aasian, vielä useammille Afrikan ja joillekin Pohjois- ja Etelä-Amerikan kieliryhmille – kaikkiaan yli 25 miljoonalle ihmiselle. On suurenmoista nähdä, miten kirjallisuuden saaminen omalla äidinkielellä vaikuttaa moniin näistä ihmisistä.

Nykyään käytämme palveluksessamme myös videonauhoja, ja tässä yhteydessä on hyvä mainita, mitä niiden valmistamiseksi on tehty. Niiden tarkoituksena on lujittaa uskoa Raamattuun, opettaa Raamatun perustotuuksia ja tutustuttaa ihmisiä järjestöön, joka tunnetaan nimellä Jehovan todistajat. Tähän mennessä on valmistettu noin 7000000 videonauhaa 35 kielellä. Yhdysvalloissa toimivien studioiden sekä Tanskassa  ja Alankomaissa jo käytössä olevien vastaavien tilojen lisäksi kuluneena vuonna saatiin Japaniin ääni- ja kuvanauhojen tekemiseen tarvittavat äänitys- ja editointihuoneet Aasian kielistä huolehtimiseksi.

Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä julkaistaan tietenkin säännöllisesti. Jotta Vartiotorni saataisiin julkaistuksi samanaikaisesti 113 kielellä (ja myöhemmin vielä 12 kielellä) ja Herätkää! 55 kielellä (ja myöhemmin vielä 25 kielellä), tehdään valtavasti ja pitkään työtä, johon sisältyy tutkimista, kirjoittamista, kokoamista, sunnittelua sekä sen jälkeen kääntämistä ja painamista. Työ on todella vaivan arvoista, sillä näiden lehtien päätarkoituksena on kiinnittää ihmisten huomio ainoaan varmaan tulevaisuuden toivoon: Jumalan valtakuntaan. Viime vuonna näitä lehtiä painettiin ja levitettiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Yhdysvalloissa painon tuotanto kasvoi viime palvelusvuonna 7,1 prosenttia, 235981300 lehteen. Britanniasta raportoidaan, että sen painossa lehtien tuotantoluvut ovat kasvaneet 34 prosenttia kahden viime vuoden aikana. Nyt kun painotetaan entistä enemmän todistustyön ulottamista liikealueille ja kaduille, Britannian innokkaat Valtakunnan julistajat saavat paljon iloa sen vastakaiun johdosta, jota monet niistä, joille he todistavat, osoittavat.

Saksan haaratoimistossa ei ole koskaan painettu yhtä paljon kirjoja ja lehtiä kuin painettiin viime palvelusvuoden aikana. Kirjojen kokonaismäärä oli lähes 18500000 – 46 prosenttia enemmän kuin vuonna 1995. Lehtiä tuotettiin yli 169500000 kappaletta, mikä merkitsee 35  prosentin lisäystä. Jokaisen Vartiotorni- ja Herätkää!-lehden painosmäärä on Saksassa 3,7 miljoonaa kappaletta, ja niistä noin 1,3 miljoonaa painetaan venäjäksi, jotta voitaisiin edistää sitä suunnatonta todistustyötä, jota tehdään tuossa osassa maailman peltoa.

Ukrainassa levitettiin totuutta janoavien ihmisten käsiin 2073011 lehteä huhtikuun aikana. Se merkitsi 68 prosentin lisäystä lehtien levitykseen vain kolmessa kuukaudessa. Maltan saarella levitettiin toukokuussa kaksi ja puoli kertaa enemmän lehtiä kuin edellisessä toukokuussa. Monissa osissa maailmaa veljet järjestivät erikoislehtipäivän. Joissakin paikoissa tuoksi päiväksi sovittiin kolme tai neljä kenttäpalveluskokousta. Veljet olivat innoissaan tuloksista.

Palvelukseen kuuluu erittäin tärkeänä osana se, että käydään uudelleen kiinnostuneiden luona. Tämä näkyy siitä, että viime vuonna tehtiin 421827954 uusintakäyntiä ja joka kuukausi johdettiin keskimäärin 4855030:tä Raamatun kotitutkistelua. Joitakin näistä tutkisteluista, joissa käytettiin kirjaa Tieto joka johtaa ikuiseen elämään, johdettiin useita kertoja viikossa. Tansaniassa Itä-Afrikassa muuan sairaanhoitaja ei voinut käsitellä koko lukua joka tutkistelukerralla, mutta hän tutki joka päivä, kunnes hän oli käynyt läpi koko kirjan ja oli valmis menemään kasteelle. Siperiasta, jonne veljiämme yhteen aikaan karkotettiin Venäjällä uskonsa vuoksi, tulee seuraava raportti: ”Raamatuntutkisteluja halutaan niin paljon, etteivät veljemme voi huolehtia niistä kaikista. Heidän täytyy siksi panna kiinnostuneet odotuslistalle, ja he pyytävät näitä käymään sillä välin seurakunnankokouksissa.”

Ikimuistettava ilta

Kristillisen kalenterivuoden merkittävin tapahtuma on joka vuosi Kristuksen kuoleman muistonvietto. Vuonna 1996 sitä vietettiin 2. huhtikuuta auringonlaskun jälkeen. Muistonvietto on ensinnäkin tilaisuus, jossa niiden ”pieni lauma”, jotka ovat Kristuksen hengellävoideltuja seuraajia, ottaa osaa  vertauskuvalliseen leipään ja viiniin sen käskyn mukaisesti, jonka Herra antoi ihmiselämänsä viimeisenä yönä (Luuk. 12:​32; 1. Kor. 11:​23–25). ”Muut lampaat” ovat kuitenkin myös läsnä tarkkailijoina (Joh. 10:​16). He arvostavat syvästi Kristuksen lunastusuhria ja sitä, että heillä on sen ansiosta toivo elää ikuisesti maan päällä Jumalan valtakunnan alamaisina. He kannustavat toisia olemaan myös läsnä tässä tilaisuudessa, jotta he voisivat oppia tästä suurenmoisesta järjestelystä tai syventää arvostustaan sitä kohtaan. Niinpä viime vuonna oli muistonvietossa läsnä 12921933 henkeä, joista vain 8757 otti osaa vertauskuviin.

Meksikon 10643 seurakunnassa oli läsnäolijoita kaikkiaan 1518156. Brasilian 6526 seurakunnassa oli koolla 1075039. Yhdysvalloissa läsnäolijoiden määrä kohosi 2024476:een. Kuubassa oli läsnä 145337, Malawissa 105630.

Albaniassa järjestettiin maaliskuun alkupuolella erityiskampanja kiinnostuneiden löytämiseksi ja muistonvietto-ohjelman järjestämiseksi sellaisiin paikkoihin, joihin he voisivat tulla. Vaikka tuossa maassa oli vain 15 seurakuntaa ja 14 erillään olevaa ryhmää, muistonvietto pidettiin 50 paikassa. Eräässä 45 julistajan seurakunnassa oli muistonvietossa läsnä 400 henkeä yhdessä paikassa; kirjantutkistelupaikassa oli koolla lisäksi 110. Niinpä tässä maassa, jossa raportoi tuolloin 773 julistajaa, oli muistonvietossa 6523 henkeä – yli kahdeksan kertaa enemmän kuin julistajia!

”Jumalisen rauhan sanansaattajat” kokoontuvat

Jehovan todistajat kaikkialla maailmassa odottavat innokkaasti vuosittaisia piirikonventtejaan. Jos he eivät voi kokoontua omassa maassaan, he yrittävät päästä maansa rajojen ulkopuolelle tähän vuotuiseen hengelliseen juhlaan. Viime vuonna alkaneen konventtisarjan teema oli ”Jumalisen rauhan sanansaattajat”. Kuinka paikkansapitävät ovatkaan sanat: ”Runsas rauha kuuluu niille, jotka rakastavat sinun lakiasi”! (Ps. 119:​165.)

 Monissa maissa kaikki mahtuivat kahteen tai kolmeen konventtiin. Sekä Yhdysvalloissa että Brasiliassa oli pidettävä yli 190 konventtia, jotta olisi ollut tilaa kaikille niille, jotka halusivat olla läsnä. Meksikossa järjestettiin 181 konventtia.

Heinäkuussa pidettiin kansainvälinen konventti Prahassa Tšekin tasavallassa. Läsnä oli kolme hallintoelimen jäsentä, jotka puhuivat yli 21000 hengen kuulijakunnalle – useimmat näistä olivat tulleet Tšekin tasavallasta, mutta useita tuhansia oli saapunut myös Itävallasta, Japanista, Kanadasta, Puolasta, Saksasta, Slovakiasta, Sveitsistä ja Yhdysvalloista. Lisäksi pidettiin kaksi kansainvälistä konventtia Puolassa – yksi Łódźissa ja toinen Varsovassa – ja läsnäolijat tunsivat selvästi Jehovan hengen vaikutuksen. Elokuussa pidettiin kaksi muuta kansainvälistä konventtia Tallinnassa Virossa. Läsnä oli virolaisia, latvialaisia, liettualaisia ja venäläisiä sekä muita – kaikkiaan 15 eri maasta. Sikäläisessä sanomalehdessä todettiin: ”Jehovan todistajien uskonnonharjoitus kirjaimellisesti täyttää Tallinnan.” Ja yksi konventtivieraista lisäsi: ”Tämä oli pientä esimakua siitä, mitä uusi maailma tuo tullessaan.”

Muiden Itä-Euroopan kansainvälisten konventtien ohella tällaista konventtia suunniteltiin myös Bukarestiin Romaniaan. Romanian ortodoksinen kirkko vastusti sitä kuitenkin ankarasti. Kaikkialle Bukarestiin ilmaantui provosoivia julisteita. Sanomalehdet, TV ja radio lietsoivat kiihtymystä. Hotellien omistajia taivutettiin rikkomaan sopimuksia. Hallitus ja stadionin johto antoivat periksi, ja stadionin käytöstä tehty sopimus peruttiin. Veljet kestivät kaiken tämän muun muassa Jesajan 51:​7:ssä ja Jeremian 50:​34:ssä olevien henkeytettyjen lupausten avulla. Mutta pääsisivätkö he hyötymään konventin ohjelmasta?

Kun Budapestissa Unkarissa oli kuukausia aiemmin tehty järjestelyjä piirikonventin pitämiseksi, veljet eivät olleet suunnitelleet vuokraavansa valtavaa stadionia, joka oli ollut käytössä vuonna 1991, jolloin osanottajia saapui 35 maasta. He ajattelivat,  että tuo stadion olisi tällä kertaa aivan liian iso. Stadionin omistaja tarjosi sitä kuitenkin niin hyvään hintaan, että kaikesta huolimatta veljet vuokrasivat sen tarkoituksenaan ottaa siitä käyttöön vain osa. Mutta kun vaikeudet kasvoivat Romaniassa, Unkarin haaratoimistolle annettiin tehtäväksi järjestää kansainvälinen konventti Budapestiin. He olivat tosiaankin Jumalan ohjauksessa jo vuokranneet stadionin, jossa olisi tilaa sellaiselle ihmispaljoudelle! Budapestin suurimman iltalehden otsikko ilmoitti: ”BUKAREST: ei – BUDAPEST: KYLLÄ. Jehovan todistajat Nép-stadionilla.” Budapestissa oli läsnä 23893 henkeä 12 maasta. Kun Unkarissa oli lisäksi vielä kaksi muuta konventtia, läsnäolijoiden kokonaismääräksi saatiin 36326.

Samaan aikaan tapahtumat etenivät Romaniassa. Selostaessaan tilannetta Theodore Jaracz, hallintoelimen jäsen, sanoi: ”Voimme vain sanoa, että Jehovan taivaalliset vaunut olivat liikkeellä. Ne voivat sovittaa vauhtinsa ja liikkeensä tilanteen mukaisiksi, ne voivat muuttaa suuntaa milloin tahansa. Maallisen järjestön ongelmana on pysyä niiden tahdissa!” (Hes. 1:​4–28.) Vain viikkoa ennen kuin konventin piti alkaa, veljet onnistuivat allekirjoittamaan sopimuksen Cluj-Napocassa, Romanian luoteisosassa sijaitsevan stadionin käytöstä. Tuhansien konventtivieraiden täytyi muuttaa matkasuunnitelmiaan. Majapaikkoja täytyi hankkia 6000 ihmiselle. Kaikki valmistelutyöt täytyi saada tehtyä muutamassa päivässä. Ja sitten vain kahta päivää ennen konventtia saatiin toinen paikka Braşovista, joka sijaitsee maan itäosassa. Valmistelutyöt kyettiin tekemään vain Jehovan hengen avulla. Mikä oli lopputulos? Cluj-Napocan konventissa oli enimmillään läsnä 22004 henkeä; Braşovissa läsnäolijoita oli 12862, joista 1056 oli tullut Bulgariasta. Kasteella kävi kaikkiaan 1631.

Bukarestissa kirkko järjesti konventin avajaispäivänä vastalausekokouksen, mutta paikalle ilmaantuivat vain poliisit ja yksi iäkkäänpuoleinen mies – ja veljemme antoivat heille  kirjallisuutta ja hyvää todistusta. Jeremian 1:​19:ssä sanotaankin: ”He tulevat varmasti taistelemaan sinua vastaan, mutta eivät voita sinua, sillä ’minä olen sinun kanssasi’, lausuu Jehova, ’vapauttaakseni sinut’.”

Käynnissä oleva vapaustaistelu

Ensimmäisellä vuosisadalla apostoleja ja muita opetuslapsia vastustettiin usein ankarasti. Kun näin tapahtui Filippissä, paikassa joka nykyään kuuluu Kreikkaan, apostoli Paavali ja hänen seuralaisensa toimivat tuossa tilanteessa niin, että he ’vahvistivat hyvän uutisen laillisesti’ (Fil. 1:​7). Tuon ennakkotapauksen mukaisesti Seura perusti vuonna 1936 maailmankeskukseensa lakiosaston. Hallintoelimen kustannuskomitean alaisuudessa toimiva Seuran lakiosasto, joka sijaitsee nykyään Vartiotornin koulutuskeskuksessa Pattersonissa New Yorkissa ja joka saa apua monien muiden haaratoimistojen lakiosastoilta, auttaa edelleen Jehovan kansaa nykyisessä taistelussa uskonnonvapauden puolesta.

Uskonnonvapauden puolesta käytävät oikeustaistelut ovat vastaus Saatanan yrityksiin pysäyttää hyvän uutisen leviäminen joko tekemällä suoria hyökkäyksiä tai loukkaamalla tähän työhön osallistuvien yksityisyyttä, mikä on ovelampi keino (Ilm. 12:​17). Vapaus totella Jumalan sanaa veren karttamisessa, kasvattaa lapsia Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa sekä pysyä puolueettomana maailman poliittisissa kysymyksissä vaikuttaa siihen, miten voimme osallistua todistustyöhön. Kaikista näistä asioista on taisteltu oikeudessa. Palvelusvuoden 1996 aikana saimme lukuisia todisteita siitä, että Jehova siunaa taistelumme noiden vapauksien puolesta.

Esimerkiksi lähes viisi vuotta kestäneen, alemmissa tuomioistuimissa käydyn oikeustaistelun jälkeen Japanin korkein oikeus teki ensimmäisen päätöksensä kysymyksessä, joka koski uskonnonvapautta kouluopetuksen yhteydessä. Kaikki Japanin Jehovan todistajat hyötyvät tästä yksimielisestä päätöksestä, josta kerrottiin Vartiotornissa 1.11.​1996.

 Yhdysvalloissa käytiin merkittäviä oikeustaisteluja osavaltioiden muutoksenhakutuomioistuimissa. Elokuussa 1994 muuan connecticutilainen sairaala vakuutti pelkäävänsä, että eräs lapsi saattaisi joutua kasvamaan ilman äitiä, ja hankki aamulla puoli neljältä oikeudenpäätöksen, jonka nojalla Nelly Vegalle voitiin antaa väkisin verensiirto. Hänen aviomiehensä ja asianajajansa vakuuttivat, että hänen verenvuotonsa oli lakannut ja että hän oli selvästi kieltäytynyt ottamasta verta, mutta heidän perusteluaan ei otettu huomioon. Connecticutin korkein oikeus julisti kuitenkin yksimielisesti 16. huhtikuuta 1996, että päätös verensiirron antamisesta ”rikkoi [sisar] Vegan perusoikeutta määrätä itse ruumiistaan”. Tällä päätöksellä ei ehditty estää verensiirron antamista, mutta se tulee hyödyttämään toisia. Tina Harrellia koskevassa jutussa Floridassa muutoksenhakutuomioistuin nuhteli sekä sairaalaa että alioikeutta sen vuoksi, että ne olivat asettuneet vastustamaan hänen kieltäytymistään verensiirroista.

Myös Puerto Ricon saarella Jehovan kansa sai voiton muutoksenhakutuomioistuimessa. Luz Quiles oli otettu sairaalaan valinnaisaikaiseen leikkaukseen, mutta kaksi sairaanhoitajaa ja lääkäri pitivät häntä väkisin paikoillaan ja antoivat hänelle verensiirron vastoin hänen tahtoaan. Hänen puolestaan nostettiin syyte. San Juanin piirin muutoksenhakutuomioistuin vahvisti 1. huhtikuuta 1996, että Puerto Ricon perustuslain hänelle takaamaa oikeutta palvontavapauteen ja yksityisyyteen oli todella loukattu.

Yhdysvalloissa alioikeuden tuomari oli päättänyt eräässä holhouskiistassa, että Teresa Palmerin kolme- ja puolivuotias tytär voisi käydä kokouksissa ja osallistua kenttäpalvelukseen vasta seitsemänvuotiaana. Nebraskan korkein oikeus on kuitenkin nyt kumonnut nuo uskontoon liittyvät rajoitukset. Myös Norjan korkein oikeus on puolustanut todistajavanhempien oikeuksia lasten holhousta koskevissa kiistoissa. Tämä tuomioistuin teki selväksi 29. maaliskuuta 1996, että  kun päätetään, kumpi vanhemmista määrätään holhoojaksi, ratkaisun tulee perustua siihen, mikä koituu lapsen parhaaksi, eikä tuomioistuimen subjektiivisiin käsityksiin vanhempien uskonnollisista näkemyksistä. Lisäksi Monsin aluetuomioistuin Belgiassa päätti, että eräällä 11-vuotiaalla tytöllä oli oikeus ja edellytykset itse päättää ja pitää kiinni Jehovan todistajien uskosta ja tavoista. Tehdessään ratkaisun eräässä lapsen holhoukseen liittyvässä tapauksessa Hammin ylempi alueoikeus Saksassa hylkäsi väitteen, jonka mukaan Jehovan todistajien uskonnolliset opetukset olisivat esteenä lapsen kasvulle. Ja Itävallassa alkaneessa Ingrid Hoffmannin jutussa vedottiin Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuimeen. Se oli huomattava oikeudenkäytön ennakkotapaus, ja sisar Hoffmannilla on nyt täysi holhousoikeus lapsiinsa.

Kolumbiassa Jehovan todistajien uskonto tunnustettiin ensimmäistä kertaa virallisesti. Tämä oli tärkeää, sillä viimeaikaisten lainmuutosten vuoksi me emme olisi enää voineet hankkia viisumeja lähetystyöntekijöille emmekä olisi saaneet vapautusta veroista. Yhtä tärkeää oli se, että viime palvelusvuonna Seuran Nicaraguan-haaratoimisto sai kansainvälistä lähetystyötä tekevän uskonnollisen järjestön statuksen. Hyviä uutisia kuultiin myös Tansaniasta, missä meidät rekisteröitiin virallisesti 5. lokakuuta 1995 ”Tansanian Jehovan todistajien yhdistykseksi”.

Brasiliassa käyty epätavallinen, kuusi vuotta kestänyt oikeustaistelu päättyi hyvin viime palvelusvuonna. Marraskuussa 1990 Brasilian sosiaalivakuutuslaitos ilmoitti Seuran haaratoimistolle, että siitä pitäen Betel-perheen 853:a (nykyään 1150) jäsentä ei pidettäisi enää sananpalvelijoina, vaan heistä tulisi maan työoikeuden alaisia. Alkoi pitkä oikeustaistelu. Onneksi 7. kesäkuuta 1996 lainopillinen neuvonantaja oikeusministerin toimistosta Brasíliasta ilmoitti päätöksestä, joka vahvisti Betel-perheen jäsenten aseman sananpalvelijoina, jotka tekevät kokoaikaisesti vapaaehtoistyötä.

 Taisteltaessa vapauden puolesta nykyaikana on huomattu, että on tärkeää kertoa hallitusviranomaisille Jehovan todistajien työn ja toiminnan todellisesta luonteesta. Vartiotorni 1.5.​1996 oli merkittävä tässä suhteessa, kun siinä selitettiin Jeesuksen ohjetta ’maksaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan’ (Luuk. 20:​25). Saatuaan tuon Vartiotornin jotkut Ukrainan hallitusviranomaiset sanoivat veljille: ”Olemme hyvin usein keskustelleet tästä aiheesta ja yrittäneet ymmärtää teitä. Nyt olemme lukeneet tarkkaan lehtenne, ja siiviililuonteista palvelusta koskeva kantanne ilmeni siitä erittäin selvästi.”

Toisinaan täytyy julkaista oikaisuja vastaukseksi harhaanjohtaviin kampanjoihin, joiden takana ovat Jehovan todistajien viholliset. Eri puolilla Ranskaa levitettiin vuoden 1996 touko–kesäkuussa yli 11000000 kappaletta nelisivuista traktaattia, jonka nimi oli ”Mitä sinun tulisi tietää Jehovan todistajista”, ja yleisöltä saatiin paljon myönteistä palautetta. Traktaattia levitettiin laajalti myös Guadeloupessa ja Martiniquessa.

Julkisuuden valokeilasta on ollut usein paljon hyötyä nykyajan vapaustaistelussamme. Kun yritykset puolustaa veljiemme oikeuksia Singaporen oikeusjärjestelmässä olivat epäonnistuneet, hallintoelin antoi suostumuksen erityisen nelisivuisen traktaatin levittämiselle joillekin nimenomaisille hallitusviranomaisille kautta maailman, jotta heille olisi voitu kertoa Singaporessa asuvien veljiemme epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Traktaatin nimenä oli ”Uskonnollista vainoa Singaporessa”, ja sen kannessa oli kuva yhdestä niistä niin sanotuista ”rikollisista”, jotka pidätettiin Vartiotorni-seuran kirjallisuuden hallussapidon vuoksi. Uskollisen, hymyilevän sisaremme kuvan alla oli teksti: ”71-vuotias todistaja sanoo tuomarille: ’En ole uhka tälle hallitukselle.’ Siitä huolimatta hänet tuomittiin vankeuteen.”

Punaisenmeren rannalla sijaitsevassa Eritreassa veljemme  eivät ole joutuneet kestämään avointa raakaa kohtelua, mutta he ovat menettäneet työpaikkoja, asuntoja ja valtion suomia etuja puolueettoman asenteensa takia. Sen jälkeen kun The New York Times oli julkaissut Eritrean taloudellista kehitystä ylistävän artikkelin ”Afrikkalainen menestystarina”, Seuran lakiosasto muistutti lehteä tuossa kirjoituksessa olleesta väliotsikosta ”Jehovan todistajat kostotoimien kohteena” ja kysyi, voitiinko tosiaan puhua tuon maan ”menestystarinasta”. The New York Times julkaisi 7.5.​1996 vastineeksi Seuran kirjeen ja antoi sille itse lihavoidun otsikon ”Eritrea epäonnistunut ihmisoikeuksien suhteen”.

Kuten tästä raportista voidaan nähdä, on olemassa runsaasti todisteita siitä, että Saatana Panettelija yrittää kaikin mahdollisin laillisin ja laittomin keinoin puuttua Jehovan palvelijoiden toimintaan. Pysykäämme kaikki hellittämättöminä ’kamppailussa noita pahoja henkivoimia vastaan’, jotka yrittävät estää ihmiskuntaa kuulemasta Jumalan valtakunnan hyvää uutista (Ef. 6:​10–18). Tehdessämme niin meitä lohduttavat suuresti apostoli Paavalin sanat Roomalaiskirjeen 8:​31:ssä: ”Jos Jumala on meidän puolellamme, niin kuka on meitä vastaan?” Vastaus kuuluu: ei kukaan todella tärkeä, koska kukaan ei voi tehdä tyhjäksi Jehovan tarkoitusta.

Halukkaita palvelemaan siellä missä tarvitaan enemmän julistajia

Viime vuonna lähetettiin Vartiotornin raamattukoulun Gileadin käyneitä lähetystyöntekijöitä auttamaan hengellisessä elonkorjuutyössä monilla tuottoisilla kentillä. Aviopareja määrättiin 12:een Afrikan, 8:aan läntisen pallonpuoliskon (lähinnä Keski- ja Etelä-Amerikkaan), 3:een Itä-Euroopan ja 3:een Aasian maahan.

Jotkut tienraivaajat tarjoutuivat palvelemaan omassa maassaan siellä, missä heitä tarvittiin. Kuluneen vuoden aikana Yhdysvalloissa auttoi 1172 halukasta tienraivaajaa  todistamaan alueilla, joita ei ollut määrätty millekään seurakunnalle. Toiset 1236 auttoivat todistamaan niiden 294 seurakunnan harvoin käydyllä alueella, jotka olivat pyytäneet Seuralta apua.

Britanniassa monet tienraivaajat ovat oivaltaneet, että heidän omassa maassaan on tuottoisia lähetysalueita. Niihin kuuluvat siirtolaiset, joita on muuttanut toisista maista viime vuosina. Britannian tienraivaajat ovat opetelleet ahkerasti 28:aa kieltä voidakseen huolehtia tästä todella kansainvälisestä kentästä.

Haaratoimistokomitean jäsenille tarkoitettu koulu aloittaa toimintansa

Kun Pattersonissa New Yorkissa sijaitsevaa Vartiotornin koulutuskeskusta suunniteltiin, suunnitelmiin kuuluivat tilat, joissa haaratoimistokomitean jäseniä voitaisiin valmentaa. Näille veljille valmistettiin erityinen oppikurssi. Ensimmäinen kurssi, johon kuului 24 oppilasta, ilmoittautui perjantaina 24. marraskuuta 1995. Oppitunnit alkoivat seuraavana maanantaina.

Viime palvelusvuoden aikana tässä koulussa järjestettiin kolme kurssia, joista kukin kesti kahdeksan viikkoa. Valmennusta annettiin 60:stä Seuran eri haaratoimistosta tulleelle veljelle. Nämä haaratoimistot valvovat yli 2825000 Jehovan todistajan sananpalvelusta, ja niille määrättyyn alueeseen kuuluu yli 45 prosenttia maailman väestöstä. Koulun vaikutukset ulottuivat siis nopeasti moniin maailman osiin.

Haaratoimistokomitean jäsenten harteilla lepää raskas vastuu. Jeesuksen esittämän periaatteen mukaan, joka on merkitty muistiin Luukkaan 12:​48b:hen, pyhän hengen nimittämiltä miehiltä, jotka on pantu huolehtimaan paljosta, vaaditaan tavallista enemmän. Tästä syystä on erittäin hyödyllistä järjestää heille aika ajoin valmennusta.

 Millaisia vastuutehtäviä nämä veljet saavat hoidettavakseen? Heidän on huolehdittava Betel-perheen jäsenistä ja Betel-kodeista. He valvovat toimistotyötä, johon sisältyy kirjeenvaihto, kirjallisuustilaukset ja palvelukseen liittyvät asiat sekä Seuran julkaisujen kääntäminen. Heidän vastuullaan on painotoiminta, olipa se pieni- tai suurimittaista. He huolehtivat kirjallisuuden, lehtien sekä muiden tarvikkeiden lähettämisestä seurakuntiin. He valvovat työtä, jota seurakunnanjulistajat, tienraivaajat ja lähetystyöntekijät tekevät: Valtakunnan saarnaamista ja opetuslasten tekemistä. He järjestävät matkavalvojien säännölliset vierailut seurakuntiin samoin kuin erillään oleviin ryhmiin. He suunnittelevat kierros- ja piirikonventit.

Kurssin aikana käydään perusteellisesti läpi kaikki tämä ja paljon muuta sellaista, mikä koskee sekä haaratoimiston toimintatapoja että kentän organisointia. Raamatun opetuksilla on keskeinen sija kurssin aineistossa. Jumalan lakia ja raamatullisia periaatteita, jotka hallitsevat kaikkia kristillisen elämän puolia, kerrataan. Joka lauantaiaamu veljiä autetaan parantamaan taitojaan julkisina puhujina. Opettajakunta koostuu päätoimistossa ja kentällä toimivista kokeneista veljistä sekä hallintoelimen jäsenistä. Illat omistetaan läksyjen tekemiseen ja kurssilla pidettävien esitysten valmistamiseen.

Vaimot, jotka ovat miestensä mukana Pattersonissa, hyötyvät siellä olevasta seurasta ja heille määrätystä työstä Betel-kodissa ja muilla osastoilla. He pääsevät näkemään, miten asiat hoidetaan Seuran päätoimistossa. Kerran viikossa, perjantai-iltapäivisin, he menevät miestensä kanssa kuuntelemaan koulun luentosaliin puhetta, jonka pitää tavallisesti joku hallintoelimen jäsen. Nämä hengellisiin aiheisiin keskittyvät esitykset ovat olleet erittäin rohkaisevia ja käytännöllisiä, ja niitä on todella arvostettu.

Haaratoimistokomiteoihin kuuluvien mielestä koulun kurssi on ollut virkistävä, virikkeitä antava ja hyödyllinen.  Erään kurssin oppilaat ilmaisivat arvostavansa oppimaansa sanomalla: ”Se että saimme olla tällä kurssilla Vartiotornin koulutuskeskuksessa, painoi mieleemme, miten suurenmoisesti Jehovan järjestö etenee, ja laajensi näkemystämme käynnissä olevasta maailmanlaajuisesta saarnaamis- ja opetustyöstä.” Kertoessaan kurssin kohokohdista monet oppilaat mainitsivat huomattavana piirteenä sen, että hallintoelimen jäsenet olivat tehneet erityisponnisteluja tullakseen Brooklynista opettamaan heitä sekä kurssin oppitunneilla että erityisluennoilla. Oppilaiden mielestä tällainen huolenpito on sydäntä lämmittävää. Se todistaa, että nämä veljet ovat syvästi kiinnostuneita Jumalan kansan hyvinvoinnista kaikkialla maailmassa.

Koulun toinen kurssi kertoi, mitä se oli päättänyt tehdä: ”Olemme päättäneet soveltaa sitä, mitä meille on opetettu sanoin ja esimerkein, voidaksemme tukea kitkattomasti toimivaa  kansainvälistä teokraattista järjestöä, jotta kaikki koituisi Jehova Jumalan ylistykseksi ja hänen kansansa edistyisi hengellisesti.” Kun kolmannelle kurssille osallistuneet saivat opiskelunsa päätökseen, he selostivat kaksi kuukautta kestäneen kurssin hyötyjä ja sanoivat: ”Koulu on kehittänyt hengellisyyttämme erittäin paljon ja samanaikaisesti kannustanut meitä osoittautumaan aina meille uskotun tehtävän arvoisiksi.”

Haaratoimistokomitean jäsenet kultakin kurssilta esittivät päätoimiston Betel-perheelle lyhyitä raportteja Valtakunnan työn edistymisestä kotialueillaan. Betelin tilat Brooklynissa, Pattersonissa ja Wallkillissa (myös Georgetownissa Ontariossa Kanadassa) kuulivat nämä raportit puhelimitse. Eri puolilta maailmaa kuullut tiedot ja kokemukset todistivat vaikuttavasti, että Jehova siunaa kansansa uskollisia ja innokkaita ponnisteluja. Raportit olivat myös esimerkkinä koko veljesseuramme  uhrautuvasta rakkaudesta sekä ajatuksen ja toiminnan ykseydestä (1. Piet. 2:​17; 5:​9).

Palvelusvuoden päättyessä oli meneillään jälleen uusi kurssi. Sillä oli edustajia 47:stä Seuran haaratoimistosta.

Palvelijoiden valmennuskoulun hyötyjä

Kuluneen palvelusvuoden aikana otettiin suuria edistysaskelia myös palvelijoiden valmennuskoulun ansiosta. 30:ssä eri maassa pidettiin 85 kurssia, joille oli ilmoittautunut oppilaita 62 maasta. Oppikurssi oli ajantasaistettu, ja lisää opettajia valmennettiin tulevia tehtäviä varten.

Kun Valtakunnan työ kasvaa vuosi vuodelta, muodostetaan uusia seurakuntia. Niistä huolehtimaan tarvitaan päteviä vanhimpia ja avustavia palvelijoita, jotka ovat halukkaita toimimaan siellä, missä heitä erityisesti tarvitaan. Lisäksi tarvitaan uusia matkavalvojia käymään seurakunnissa. Palvelijoiden valmennuskoulu auttaa kouluttamaan veljiä näihin tehtäviin.

Ecuadorin haaratoimistosta raportoidaan, että jotkut tuossa maassa valmennetuista veljistä palvelevat siellä, missä tarvitaan kypsiä veljiä, ja toiset on määrätty syrjäisille alueille, joille on perustettu uusia seurakuntia. Costa Ricassa ”seurakunnat ovat vahvistuneet hengellisesti, koska nämä veljet ottavat johdon kaikissa saarnaamistyön piirteissä”. Ne koulun käyneet, jotka toimivat El Salvadorissa, ”ovat esimerkkeinä toisille”, ja heidän valmennuksensa on ”tehnyt heistä parempia opettajia”. Meksikosta, missä perustettiin 466 uutta seurakuntaa viime palvelusvuonna, raportoidaan, että ”koulusta valmistuneet ovat suureksi avuksi, kun he organisoivat työtä seurakunnissa ja tukevat kenttäpalvelustoimintaa”. Niihin Puolan seurakuntiin, joihin on määrätty valmennuskoulun käyneitä, on tehnyt vaikutuksen ”koulusta valmistuneiden täysipainoinen osallistuminen palvelukseen ja tuki, jota he antavat seurakunnille”.

 Kaukoidässä ne, jotka lähetettiin Malesiasta Filippiineille valmennettaviksi, jatkavat palvelusta kotimaassaan ja ovat ”omistautuneet tunnollisesti tehtävänsä täyttämiseen”. On merkille pantavaa, että heistä on tullut parempia puhujia. Barbados, Dominikaaninen tasavalta, Guadeloupe, Haiti, Martinique, Puerto Rico ja Trinidad samoin kuin Guyana ja Ranskan Guayana hyötyvät kaikki niiden hienosta palveluksesta, jotka ovat käyneet palvelijoiden valmennuskoulun.

Lähes puolet Bolivian matkavalvojista on käynyt tuon koulun. Kun Filippiinien haaratoimisto tarvitsi lisää kierrosvalvojia, se turvautui niihin käytettävissä oleviin päteviin miehiin, jotka olivat käyneet tuon koulun ensimmäisiä kursseja. Samoin on käynyt muissa maissa.

Koulun eri kursseille osallistuneiden sydämelliset sanat kertovat siitä, miten suuresti tätä järjestelyä arvostetaan. Ne koulun käyneet, jotka palvelevat Perussa, sanoivat, että kurssi valmensi heitä suorittamaan laadukkaampaa pyhää palvelusta. Yhdysvalloissa valmennusta saaneet kurssilaiset kysyivät itseltään psalmin 116:​12:n mukaisesti: ”Mitä – – [maksamme] takaisin Jehovalle kaikesta hyvästä, mitä hän on – – [meille] tehnyt?” Vastauksessaan he totesivat muun muassa: ”Olemme päättäneet olla rakkaudellisia ja huolehtivaisia paimenia, innokkaita evankelistoja ja taitavia opettajia veljiemme hyödyksi.”

Tähän kouluun voidaan kutsua naimattomia veljiä, jotka ovat palvelleet vanhimpina tai avustavina palvelijoina vähintään kaksi vuotta yhteen mittaan, jotka ovat 23–50-vuotiaita, joilla on hyvä terveys, jotka todella haluavat toimia Valtakunnan etujen ja veljiensä hyväksi, missä tahansa heitä tarvitaankin, ja jotka ovat muutoin soveliaita. Monissa maissa yhä useammat nuoret veljet ottavat tavoitteekseen päästä tähän kouluun. He todistavat suhtautuvansa vakavasti Saarnaajan 12:​1:n sanoihin: ”Muistahan Suurta Luojaasi nuoren miehuutesi päivinä.”

 Tosi palvontaa edistävää rakentamista

Rakentamisesta on tullut huomattavaa tosi palvontaan liittyvää toimintaa. Vuonna 1512 eaa. Israelin kansakunta rakensi Jehovan ohjauksessa siirrettävän tabernaakkelin, jota he käyttivät Jehovan palvonnan yhteydessä. Se ei kuitenkaan ollut kokouspaikka, jonne israelilaiset olisivat tulleet koolle saamaan opetusta. He kokoontuivat ulkona. Tuhatkunta vuotta myöhemmin rakennettiin kokouspaikoiksi synagogia. Varhaiskristityt kokoontuivat aluksi yksityiskodeissa. Jotta nykyiset tosi palvojat kuitenkin suoriutuisivat saarnaamis- ja opetustyöstä, jonka Jumalan sana antaa heille tehtäväksi, on käynyt ilmi, että tarvitaan toimistoja, painorakennuksia sekä niiden toimintaa tukevia tiloja. Lisäksi tarvitaan suuria konventtisaleja ja pienempiä valtakunnansaleja. Tämä on merkinnyt rakennustyötä, ja viime vuonna sitä tehtiin paljon.

Palvelusvuoden 1996 aikana Seura rakensi uusia tai laajensi jo olemassa olevia tiloja joko haaratoimistojen tai käännöstoimistojen ja palvelusosastojen käyttöön 37 maassa. Joitakin suurimmista rakennusprojekteista oli käynnissä Meksikossa, Brasiliassa, Venäjällä, Japanissa, Ranskassa, Espanjassa, Etelä-Afrikassa, Yhdysvalloissa, Venezuelassa ja Australiassa. Esivalmisteluja tehtiin 22 maan rakennushankkeiden hyväksi. Tämän lisäksi Seuran suunnitteluosastot ja rakennusryhmät auttoivat valtakunnansalien, konventtisalien ja lähetyskotien rakentamisessa moniin sellaisiin osiin maailmaa, missä niitä erityisesti tarvittiin.

Vuoden mittaan rakennettiin uusia konventtisaleja muun muassa Santa Cruziin Boliviaan, Madridiin Espanjaan ja Dakariin Senegaliin. Yhdysvalloissa on edetty pitkälle kahden konventtisalin rakentamisessa ja viittä muuta ollaan aloittamassa. Vaikka uutta konventtisalia ei ollutkaan vielä saatu valmiiksi Maputossa Mosambikissa, siinä pidettiin heinäkuussa piirikonventti, jossa oli läsnä 1938 henkeä, ja elokuussa toinen konventti, jossa oli läsnä 10040. Tänä vuonna vihittiin  myös konventtisali Ouagadougoussa Burkina Fasossa, yksi sali Daloassa Norsunluurannikolla sekä Guatemalan toinen konventtisali. Intian valtameressä sijaitsevaan Mauritiuksen saareen rakennetussa konventtisalissa on ylimääräistä tilaa, minkä ansiosta siinä voidaan pitää pienehköjä piirikonventteja. Nouméassa Uudessa-Kaledoniassa sijaitsevan uuden konventtisalin käytännöllisiin tiloihin kuuluu kolme valtakunnansalia, joita käyttää säännöllisesti jo kuusi seurakuntaa.

Vaikka Japanissa tunnettiinkin vastenmielisyyttä uskontoa kohtaan erästä kulttia kannattavan ryhmän terroritekojen vuoksi, Jehovan todistajat saattoivat rakentaa konventtisalin Tochigiin, lähelle keisarin huvilaa. Kun työ oli saatu valmiiksi, tiloja kävi katsomassa ryhmiä monista sikäläisistä valtion virastoista. Viranomaiset, jotka toivat näitä ryhmiä vierailulle, sanoivat, että he halusivat toisten näkevän itse, etteivät Jehovan todistajat ole samanlaisia kuin muut uskonnot. Mikä tekee heistä erilaisia? Tähän vastaa muun muassa se, mitä John Barr, hallintoelimen jäsen, sanoi Tochigin ja Hokkaidon konventtisalien vihkiäisissä vuonna 1996. Hän ehdotti, että noiden salien avulla päätettäisiin ”edistää raamatullista opetus- ja valmennustyötä, joka ohjaa elämään Jumalan sanassa hahmoteltujen jumalallisten periaatteiden mukaisesti”.

Viime vuonna monissa paikoissa pidettiin vaatimattomien mutta hyvin suunniteltujen valtakunnansalien rakentamista ensijaisen tärkeänä. Entisen Itä-Saksan alueella saatiin valmiiksi 27 salia. Tähän mennessä on Ukrainassa rakennettu 47 salia ja rakenteilla on vielä 56. Venäjällä tarvitaan paljon lisää valtakunnansaleja. Todistajien määrä kasvaa siellä hyvin nopeasti, mutta noin 85 prosentilla Venäjän haaratoimiston alaisuudessa olevista seurakunnista ei ole pysyvää kokouspaikkaa. Zimbabwessa toimii noin 800 seurakuntaa, joista monien on täytynyt kokoontua ulkosalla. Jotkut vastakiinnostuneet eivät ole siksi tulleet kokouksiin. Kolmen alueellisen rakennuskomitean avulla valtakunnansalien määrä on  kuitenkin kasvanut tuossa maassa 37:ään. Niinpä paikoissa, joissa oli ennen yksi seurakunta, kokoontuu nykyään kolme tai neljä seurakuntaa yhdessä salissa. Tarvitaan selvästikin paljon lisää saleja.

Puolasta raportoidaan, että siellä on vihitty tänä vuonna 64 valtakunnansalia. Todella merkittävää oli se, että Slovakiaan saatiin joko rakentamalla tai saneeraamalla 95 valtakunnansalia. Jotkut Slovakian viranomaiset ovat olleet erittäin halukkaita yhteistoimintaan. Erään kerran muuan pormestari kuitenkin ilmoitti, että niin kauan kuin hän olisi pormestarina, Jehovan todistajat eivät saisi valtakunnansalia hänen kaupungissaan. Puolisen vuotta myöhemmin hänet pantiin viralta, ja kaupungin uusi johto kumosi hänen päätöksensä. Veljemme todella iloitsivat nähdessään todisteen Jehovan siunauksesta! (Sak. 4:​6.)

Togossa oli muistonvietossa neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin siellä on julistajia. Jokainen julistaja johtaa keskimäärin yli kahta raamatuntutkistelua. Ja kokouksia varten tarvitaan kovasti lisää valtakunnansaleja. Saadakseen lisää sopivia rakennuksia Seura on hankkinut tiilenvalmistuskoneen, jonka avulla veljet voivat tehdä tasalaatuisia savitiiliä, ja toisen puristimen kattotiilien tekoon. Ensimmäinen näistä saleista on saatu valmiiksi, ja lisää on tekeillä.

Välistä näytti siltä, että rakentaminen oli mahdollista vain kansainvälisen yhteistyön avulla. Näin oli Popondettassa Papua-Uudessa-Guineassa, missä tarvittiin sekä lähetyskotia että valtakunnansalia. Popondettaan pääsee vain veneellä tai lentokoneella; suurin osa rakennustarvikkeista täytyi tuoda sinne muualta. Australiasta tuli paikalle rakennusalaan perehtynyt, kansainvälinen vapaaehtoisten rakentajien joukko. Paikalliset julistajat, joihin kuului myös nuoria ja sisaria, työskentelivät ahkerasti. Kun he tekivät työtä yhdessä, kansainvälisen veljesseuran siteet lujittuivat. Joenuomasta saadusta hiekasta seulottiin suurimmat kivet. Sitten sitä pantiin ämpäreihin. Ainakin  27000 ämpärillistä hiekkaa, sementtiä ja vettä kulki vapaaehtoisten muodostaman jonon läpi kädestä käteen betonimyllyihin. Rakennukset alkoivat hahmottua pikkuhiljaa. Kun tuli aika testata uutta äänentoistojärjestelmää ja valtakunnanlaulut täyttivät sivuilta avoimen valtakunnansalin, monet olivat niin liikuttuneita, että kyyneleet virtasivat vuolaasti heidän tuntemansa kunnioituksen vuoksi. Sitten nostettiin seinälle vuositeksti, seuraavaksi valtakunnansali-kilpi. Kesäkuussa saliin kokoontui konventtiin 362 henkeä, mikä todistaa, että tällä alueella, jolla on nykyään vain yksi seurakunta, on suuri pelto elonkorjuuta varten.

Joitakin rakennusprojekteja – Seuran käyttöön tarkoitettuja painotiloja, toimistoja ja Betel-koteja – saatiin valmiiksi, ja vuoden mittaan järjestettiin vihkiäisohjelmia.

Palvelusvuoden alussa, 18. syyskuuta, maailmankeskuksessa järjestettiin harvinainen vihkiäisohjelma, joka kuvasti sitä, miten nopeasti koko järjestö kasvaa kautta maailman. Oli tullut aika vihkiä uusi 30-kerroksinen Betelin asuinrakennus Brooklynissa. Päätettiin, että tämän ohjelman yhteyteen olisi sopivaa sisällyttää 22 muun rakennuksen vihkiäiset. Kahdeksantoista niistä oli asuinrakennuksia, jotka oli remontoitu tai vastikään rakennettu, ja joissa asui päätoimiston Betel-perhettä, kaksi oli ajoneuvojen säilytykseen pystytettyjä rakennuksia ja kaksi muuta olivat suuria painorakennuksia. Ilta oli miellyttävä puhujien kerratessa todisteita, jotka osoittivat Jehovan ohjanneen ja siunanneen työtä. Ohjelmaa oli kokoonnuttu kuuntelemaan paitsi Brooklyniin myös Seuran tiloihin Pattersoniin ja Wallkilliin New Yorkiin sekä Georgetowniin Ontarioon Kanadaan. Yksityiskohtia löytyy Vartiotornista 15.4.​1996.

Maailmankeskuksessa palvelee vakituisesti 5581 vapaaehtoista työntekijää, joista kaikki kuuluvat kokoaikaisten erikoispalvelijoiden joukkoon. Ympäri maailmaa Betel-perheen jäseniä on kaikkiaan 16966. He saavat asua Seuran tiloissa.

 Myös joissakin Seuran haaratoimistoissa järjestettiin vihkiäisohjelmia. Ensimmäinen näistä oli Etelä-Amerikassa.

PARAGUAY. Sen jälkeen kun Paraguayn ensimmäinen haaratoimisto vihittiin 30 vuotta sitten, todistajien määrä tuossa maassa on lisääntynyt noin 500:sta yli 5000:een – siitä huolimatta, että heidän työnsä oli siellä kielletty 12 vuotta. Tarvittiin uusia haaratoimistotiloja. Siksi 13. tammikuuta 1996 vihittiin seitsemästä rakennuksesta koostuva kompleksi, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä pääkaupungista Asunciónista. Läsnä oli monia pitkäaikaisia Jehovan palvelijoita, muun muassa lähetystyöntekijöitä, jotka olivat aikaisemmin palvelleet Paraguayssa, ja muita vieraita ulkomailta.

Vihkiäispuheessaan hallintoelimeen kuuluva Lloyd Barry käsitteli Mestarirakentajan, Jehova Jumalan, kätten töitä. Ihmiskunnan on otettava oppia hänestä; meidän tehtävämme on auttaa heitä oppimaan. Kiinnitettyään huomiota siihen, että uutta rakennuskompleksia käytettäisiin tuon työn tukemiseen, veli Barry kysyi: ”Haluatteko antaa sen Jehovalle?” Yleisö suostui siihen auliisti.

IRLANTI. Irlannin uusien haaratoimistotilojen vihkiäiset pidettiin 4. toukokuuta 1996. Hyvän uutisen saarnaajia on ollut Irlannissa yli sata vuotta. Mutta viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana kasvu on ollut erityisen nopeaa. Irlannissa on nykyään noin 4400 julistajaa 114 seurakunnassa. Heistä huolehtimiseksi on rakennettu uudet haaratoimistotilat kauniille maaseudulle noin 30 kilometriä Dublinista etelään, Wicklowin kreivikunnassa sijaitsevan Newcastlen kylän laitamille. Kompleksi koostuu kolmesta toisiinsa liitetystä rakennuksesta – 20 huoneen asuntolasta, nykyaikaisesta toimistorakennuksesta, jossa on myös keittiö ja pesula, sekä ajoneuvojen huoltoon ja kirjallisuuden lähettämiseen tarvittavasta tilasta.

Halukkailla vapaaehtoisilla oli kaikki rakennustyöhön tarvittavat taidot. Ulkomailta tulleisiin työntekijöihin liittyi monia  paikallisia veljiä ja sisaria, jotka ponnistelivat halukkaasti tässä Valtakunnan palveluksen piirteessä, joka oli heille aivan uusi. Jokainen Irlannin seurakunta osallistui työhön. Kaukana sijaitsevista seurakunnista todistajat lähtivät kotoaan aamuvarhaisella, niin että he olivat rakennuspaikalla valmiina työhön lauantaina kello kahdeksalta, ja sitten he työskentelivät rakennuksella täyden kahdeksantuntisen päivän. Kukaan ei valittanut sään eikä työmääräysten takia. He tarttuivat vain halukkaasti toimeen (Ps. 110:​3).

Hallintoelimeen kuuluva Gerrit Lösch piti vihkiäispuheen, jossa hän käsitteli niitä Jesajan profetioita, joissa ennustettiin Jumalan kansan ennallistus ja sen keskuudessa tapahtuva kasvu. Irlannissa toimiva Jehovan kansa on ollut ja on edelleen monin tavoin mukana noiden profetioiden täyttymyksessä.

INDONESIA. Betelin tilojen vihkiäiset olivat todellinen palvelusvuoden kohokohta Indonesian Jehovan todistajille. Kun otetaan huomioon se epäkiitollinen laillinen asema, joka Jehovan todistajien työllä on tässä maassa, kaikki toiveet  sellaisten tilojen saamisesta olivat jo pitkään näyttäneet vain unelmalta. Vuodesta 1990 saakka noita tiloja oli kuitenkin tarvittu entistä enemmän.

Hallintoelimen luvalla ja ystävällisellä opastuksella päätettiin lopulta, että uudet tilat rakennettaisiin. Paikalliset veljet eivät olleet kuitenkaan perehtyneet rakennustyöhön, joten miten siitä suoriuduttaisiin? Vastaukseksi tuli kansainvälinen veljesseuramme. Tarpeelliset valmistelut tehtiin Brooklynin rakennustoimistossa ja Australian alueellisessa suunnittelutoimistossa. Tarvittavaa asiantuntemusta saatiin peräti 100:lta kansainväliseen palvelijoiden ja vapaaehtoisten joukkoon kuuluvalta rakentajalta. He valmensivat 40:tä paikallista veljeä ja työskentelivät olka olkaa vasten heidän kanssaan niiden kahden vuoden ajan, jotka rakentaminen kesti. Ainoastaan Jehovan hengen avulla veljet saattoivat voittaa ne monet monituiset esteet, joita he kohtasivat rakennustyön aikana.

Heinäkuun 19. päivä, jolloin John Barr vihki uudet tilat, oli näin ollen varsin onnellinen ja historiallinen päivä veljille. 285 läsnäolijan joukossa oli 118 eri haaratoimistojen edustajaa tai entistä lähetystyöntekijää, jotka olivat tulleet ulkomailta.  Paikalla oli myös kierros- ja piirivalvojia sekä tietysti 59 Betel-perheen jäsentä iloitsemassa tilaisuudesta.

Uusien tilojensa ansiosta veljet voivat palvella tuottoisammin ja tehokkaammin niitä yli 12000 julistajaa, jotka toimivat tässä osassa maailman peltoa. Heillä on paljon tehtävää, sillä lähes 200 miljoonaa eri kieliä puhuvaa ihmistä on hajallaan tuhansilla tämän laajan saariston saarilla, ja heille on vielä päästävä kertomaan Valtakunnan sanomaa.

Vihkiäispäivä oli myös iloisen jälleennäkemisen ja seurustelun aikaa. Sitä seuranneet kaksi päivää vieraat viettivät yhdessä ”Jumalisen rauhan sanansaattajien” piirikonventissa. Koko konventissa vallitsi kansainvälisen veljesseuran ilmapiiri, sillä läsnä oli hallintoelimen jäsen ja lisäksi ulkomaiset vihkiäis- ja konventtivieraat kertoivat tervehdyksiä, erikoisraportteja ja kokemuksia. Vihkiäisviikko oli todella ainutlaatuista aikaa Jehovan kansalle ja merkkitapaus tässä maassa suoritettavan Valtakunnan työn historiassa.

ALBANIA. Italian haaratoimisto valvoo Albaniassa tehtävää hyvän uutisen saarnaamistyötä. Mutta tuon peltosaran tarpeiden vuoksi kannatti avata toimisto itse Albaniaan. Niinpä hallintoelimen jäsen Milton Henschel puhui 12. toukokuuta 1996 pääkaupunkiin Tiranaan kokoontuneelle 1534 hengen yleisölle niiden kahden rakennuksen vihkiäisissä, jotka palvelevat nyt Seuran toimistona ja Betel-kotina Albaniassa.

Ohjelma alkoi, kun 14 maasta tulleille vieraille sanottiin: ”Kiitos siitä, että tulitte kanssamme uuden Betelimme vihkiäisiin. Siunatkoon Jehova teitä. Tervetuloa Albaniaan!” Tämä lämmin tervetulotoivotus esitettiin kunkin vierailevan ryhmän omalla kielellä.

Ohjelma antoi tilaisuuden oppia tuntemaan Albaniassa pitkään toimineita uskollisia Jehovan palvelijoita sekä uudempia todistajia. Kokemuksia kertoi muun muassa Linda DiGregorio. Hän ja hänen miehensä Michael, jotka  olivat lähetystyöntekijöinä Dominikaanisessa tasavallassa, olivat suunnitelleet käyvänsä Michaelin sukulaisten luona Albaniassa keväällä 1992. Hallintoelin pyysi heitä kuitenkin pidentämään kolmipäiväistä Albanian-matkaansa kahteen tai kolmeen kuukauteen. ”Tämä kolmipäiväinen vierailumme johtikin siihen, että Albaniasta tuli uusi kotimme!” Linda sanoi. Kun työ laillistettiin toukokuussa 1992, he alkoivat saarnata avoimesti ovelta ovelle. ”Sydämelliset, vieraanvaraiset ihmiset alkoivat avata meille kotinsa ja kuunnella Raamatun sanomaa”, selitti Linda. ”Meillä oli vain muutama traktaatti ja lehti, ei Raamattuja eikä kirjoja. Mutta ihmiset suhtautuivat myönteisesti totuuteen. He ottivat vastaan kutsun tulla kokouksiin, ja jotkut heistä ovat nyt käyneet kasteella!”

Viisi kuukautta myöhemmin saapui erikoistienraivaajia Italiasta. Toisia tuli Kreikasta. Seura järjesti heidän auttamisekseen kielikurssin. Elinolot olivat kuitenkin hyvin vaikeat. Sähkö oli harvinaista, ja vettä oli niukalti. Oli vaikeaa saada ruokaa ja tarvikkeita. Kaikkea täytyi jonottaa tuntikausia. Ulkomailta tulleet 100 erikoistienraivaajaa ovat sittemmin saaneet joukkoonsa 15 albanialaista erikoistienraivaajaa. He palvelevat nykyään yhdessä yli 40 isossa ja pienessä kaupungissa eri puolilla maata. He saavat runsaasti albaniankielistä kirjallisuutta, myös Vartiotornin kahdesti kuussa. Vuoden 1996 elokuuhun mennessä Albania oli saanut 40. perättäisen huippunsa – 908 julistajaa – mikä oli 52 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Heistä oli hyvin jännittävää toivottaa tervetulleiksi ne 6523 henkeä, jotka tulivat muistonviettoon viime huhtikuussa. Tällä erittäin tuottoisalla pellolla on vielä paljon tehtävää.

Tämä on vain pieni näyte siitä, mitä eri puolilla maailmaa on tapahtunut viime vuoden aikana. Kaikki tapahtuu henkeäsalpaavalla vauhdilla. Jeesuksen Kristuksen ennustamaa työtä todella tehdään, ja hänen ohjauksessaan se saatetaan menestyksellisesti päätökseen, ennen kuin loppu tulee.

[Kuvat s. 4]

Näitä on painettu yli 90 miljoonaa kappaletta

[Kuvat s. 5]

Viime vuonna käännettiin kirjoja ja kirjasia 164 kielelle

[Kuvat s. 6]

Lehtien painamisessa ja levittämisessä päästiin ennätyslukuihin

[Kuvat s. 7]

Videoita tuotetaan nykyään 35 kielellä

 [Kuvat s. 12]

1. Kuulijakuntaa Cluj-Napocassa Romaniassa

2, 3. Joitakuita niistä 1631:stä, jotka kastettiin Cluj-Napocassa ja Braşovissa Romaniassa

4. Innokasta väkeä Nép-stadionilla Unkarissa

[Kuvat s. 20, 21]

Vartiotornin koulutuskeskuksessa valmennetaan haaratoimistokomiteoiden jäseniä

1. Koulurakennus

2. Opettaja oppilaineen oppitunnin jälkeen

3. Luokkahuone

4. Oppilaita menossa huoneisiin opiskelemaan

5. Piha-aluetta

6. Asuinrakennus

7. Oppilas kertoo kokemuksia aamupalvontatilaisuudessa

[Kuvat s. 29]

1. Irlannin haaratoimisto

2, 3. Kuvia Paraguayn haaratoimistosta

[Kuvat s. 30]

1. Indonesian haaratoimisto

2. Albanian toimisto