Kirje hallintoelimeltä

APOSTOLI Paavali kehotti 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:18:ssa: ”Kiittäkää kaiken yhteydessä.” Kuluneen palvelusvuoden aikana saimme Jehovan anteliaasta kädestä runsaasti sellaista, mistä meidän kaikkien on syytä kiittää. Lupauksensa mukaisesti Jehova avasi ’taivaiden sulkuportit ja vuodatti päällemme runsaita siunauksia’, jotka saivat meidät vuodattamaan toistuvasti ilon ja kiitollisuuden kyyneleitä (Mal. 3:10; Ps. 33:1).

Kuten sivuilla 32–39 oleva Jehovan todistajien maailmanlaajuinen raportti palvelusvuodelta 1998 osoittaa, kuultiin jylisevä riemuhuuto kautta maapallon! Parhaimmillaan ennätyksellinen 5888650 julistajan joukko liitti äänensä ylistämään Jehovaa. (Ps. 66:1, 8.) Tähän joukkoon kuuluivat ne 316092 uutta, jotka kävivät kasteella. Muistonvieton läsnäolijamäärä – 13896312 – osoittaa, että miljoonat voivat vielä kääntyä Jehovan nimen puoleen. Me kiitämme Jehovaa tästä sadosta. (Ps. 30:4.)

Palvelusvuoden alussa julistajat kautta maailman iloitsivat Valtakunnan Uutiset nro 35 -traktaatin levittämisestä. He tukivat rynnistystä uskollisesti ja innokkaasti ja saivat hienoja kokemuksia sekä monia siunauksia (Sananl. 10:22; 28:20). Pian tämän jälkeen vanhimmat ja avustavat palvelijat hyötyivät Valtakunnan palveluskoulusta. He saivat tosiaan valtavaa virkistystä, ja he arvostivat saamaansa valmennusta hyvin paljon. Kurssilla tähdennettiin paimentamista, opettamista, evankelioimista ja työskentelemistä yhdessä ykseydessä. Kirjeet, joissa ilmaistiin kiitollisuutta  Jehovaa kohtaan, osoittivat, miten paljon tämä valmennus heille merkitsi.

Toukokuussa alettiin pitää piiri- ja kansainvälisiä konventteja. Pohjois-Amerikan yhdeksässä kansainvälisessä konventissa oli edustajia 160 maasta. Läsnä oli Gilead-koulusta ja palvelijoiden valmennuskoulusta valmistuneita, kansainvälisen palvelijaryhmän jäseniä, ulkomaisessa palveluksessa olevia beteliläisiä samoin kuin muita, jotka on nimitetty lähetystyöntekijöiksi, ja heillä oli tärkeä osa ohjelmassa. Monet heistä ilmaisivat arvostuksensa niiden anteliaiden lahjoitusten johdosta, joiden ansiosta heillä oli mahdollisuus tulla konventtiin omaan kotimaahansa.

Kautta maapallon tuhannet konventtivieraat majoitettiin kristittyjen veljiensä koteihin, ja he saivat olla yhtä perhettä heidän kanssaan. Tämä vahvisti entisestään sitä syvää rakkautta, joka yhdistää Jehovan kansan maailmanlaajuisen veljesseuran (1. Piet. 4:8; 5:9). Rakkautta ja vieraanvaraisuutta osoitettiin niin runsaasti, ettei kansainvälisten konventtien yhteydessä ollut aiemmin koettu mitään vastaavaa. Kirjeissä kuvailtiin liikuttavasti, miten ystävät ilonkyyneleet silmissään, pala kurkussa ottivat vastaan vieraansa, joiden tunteet olivat samanlaiset. Eräs konventtivieraita majoittanut kirjoitti: ”Kiitämme teitä elämämme hienoimmasta kokemuksesta.” Eräs eteläafrikkalainen konventtivieras kirjoitti: ”Saamamme vastaanotto – – oli kokemus, jota emme milloinkaan unohda. – – Se tulee aina lisäämään arvostustamme maailmanlaajuista veljesseuraa kohtaan, joka on taivaallisen Isämme, Jehovan, suurenmoinen lahja.”

Sama henki innosti niitä, jotka olivat mukana Britannian, Saksan ja Kreikan konventeissa. He olivat haltioissaan konventtiohjelmasta, muiden maiden todistajien seurasta ja kiertokäynnistä Seuran haaratoimistossa. Monet lähettivät kirjeitä, joissa he ilmaisivat arvostuksensa ja kiitollisuutensa kokemastaan.

Konventit antoivat valtavan todistuksen. Ihmiset panivat merkille, että konventin teema ”Jumalan elämäntie” oli merkityksellinen, kuten ohjelmalehtisen kansi ja veljiemme käyttämät rintamainoskortit osoittivat.

Tämän vuoden konventeissa esitettiin päätös, joka ilmaisi, että olemme päättäneet jatkaa kulkemista tällä elämän tiellä ja myös  tuoda päätöksemme julki täysin määrin kaikessa mitä teemme – yksityiselämässämme, perhepiirissä, kristillisessä seurakunnassa ja maailmanlaajuisessa veljesseurassa (Tit. 2:11, 12; 1. Piet. 2:17).

Koska olemme päättäneet kulkea tätä tietä, olemme hyvin suotuisassa asemassa. Jumalan kansan nykyinen hengellinen tila on kiistatta silmiinpistävän erilainen verrattuna luopioiden ja muiden sellaisten hengelliseen tilaan, jotka väittävät tuntevansa Jumalan ja palvelevansa häntä mutta jotka teoillaan kieltävät hänet (Tit. 1:16). Henkeytetyt sanat, jotka on kirjoitettu Jesajan 65:13, 14:ään, tähdentävät meille tätä eroa: ”Katso! Minun palvelijani saavat syödä – –. Minun palvelijani saavat juoda, – – [riemuita] hyvän sydämentilan vuoksi, mutta te [luopiot] huudatte sydämen tuskasta ja joudutte parkumaan suoranaisen hengen murtumisen vuoksi.” Mikä omaisuus meillä onkaan! Olkaamme aina kiitollisia kaikesta, mitä Jehova tekee oman kansansa hyväksi tänä aikana.

Jotkut palvojatovereistamme ovat joutuneet kestämään suuria kärsimyksiä taloudellisten vaikeuksien, vainon, terrorismin ja sotien vuoksi. Monet ovat joutuneet onnettomuuksien, esimerkiksi tulvien, hirmumyrskyjen ja tulivuorenpurkausten uhreiksi. Mutta heidän toivonsa ei ole heikentynyt. Jehova on tukenut heitä kaikissa heidän ahdistuksissaan, niin että he riemuitsevat hänen teillään ja voivat pysyä hyväksytyssä tilassa hänen edessään (Room. 5:3–5).

Siitä huolimatta, että kohtaamme näinä koettelevina aikoina monia vaikeuksia, olemme siunattuja ja onnellisia ihmisiä (Ps. 3:8; 144:15b). Haluamme auttaa tulevaisuudessa vielä monia hyötymään Jehovan elämäntiestä, aivan kuten mekin olemme hyötyneet. Ihmisillä on vielä mahdollisuus kiireisestä elämästään huolimatta oppia Jehovan tie ja hyötyä hänen kärsivällisyydestään, kuten 2. Korinttilaiskirjeen 6:2:ssa oleva vuoden 1999 vuositekstimme osoittaa: ”Katso! Nyt on pelastuksen päivä.” Nyt on tosiaankin toiminnan aika! Olkaamme kiitollisia edusta kertoa tästä kaikille, jotka kuuntelevat.

Kulkien iloiten Jumalan elämäntietä ykseydessä teidän kanssanne.

Palvelijatoverinne

Jehovan todistajien hallintoelin