Viime vuoden kohokohtia

Huomattavalla sijalla viime vuoden jännittävissä tapahtumissa olivat ”Jumalan elämäntien” kansainväliset konventit. Ne antoivat kouriintuntuvan todisteen siitä, että Jehovan palvojista on tosiaan tullut ”kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä” koostuva ”suuri joukko”, jota Jehova valmistaa elämään uudessa maailmassaan (Ilm. 7:9, 10). Muuan guadeloupelainen todistaja sanoi oltuaan läsnä yhdessä näistä konventeista, että nyt hän todella tajusi sydämessään ensimmäistä kertaa tämän pitävän paikkansa.

Koskaan aiemmin ei ole ollut liikkeellä näin suurta  konventtivieraiden kansainvälistä joukkoa. Kymmenettuhannet matkustivat muissa maissa, jopa muilla mantereilla, pidettäviin konventteihin. Kun he tekivät näin, saatiin runsaasti todisteita siitä, että he todella ovat osa kansainvälistä perhettä.

Toukokuusta elokuuhun ”Jumalan elämäntien” kansainvälisiä konventteja pidettiin ensin monissa Yhdysvaltain, Kanadan ja Britannian kaupungeissa ja sitten Saksassa ja Kreikassa. Hallintoelimen jäsenet puhuivat kussakin näistä konventeista, usein tulkin välityksellä. Eri puolilla Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa pidettiin samanaikaisesti satoja piirikonventteja.

Kun ensimmäinen kansainvälinen konventti alkoi San Diegossa Kaliforniassa 22. toukokuuta, läsnäolijat iloitsivat siitä, että heidän joukossaan oli 45 lähetystyöntekijää 14 maasta. Espanjankieliset todistajat kokoontuivat samalle stadionille kahta viikkoa myöhemmin. Tämän konventin 25181 läsnäolijasta yli 3100 oli saapunut ulkomailta. Kun ohjelmassa esiintyi puhujia Argentiinasta, Chilestä, Costa Ricasta, El Salvadorista, Espanjasta, Meksikosta, Perusta ja Uruguaysta, yleisön oli sopeuduttava kullekin maalle ominaiseen ääntämistapaan. Miten iloinen ja innostunut yleisö se olikaan!

Seuraavalla viikolla konventtiyleisön määrä kasvoi Pontiacissa Michiganissa 42763:een, ja edustettuina olleiden maiden määrä lisääntyi vähintään 44:ään. Britanniasta, Etelä-Afrikasta ja Tšekin tasavallasta saapui kustakin yli 300 edustajaa. Konventtivieraita oli paikalla 14:stä Euroopan, 8:sta Afrikan, 20:stä Amerikan sekä 2:sta Aasian maasta. Joissakin tapauksissa koko perhe tai jopa seurakunta oli osallistunut kustannuksiin niin että joku heidän joukostaan oli päässyt tähän konventtiin. Tunnelma yleisön keskuudessa oli sähköistynyt, koska paikalla oli niin monia osanottajia muista maista. Heidän sydäntään koskettivat syvästi ne puheet, joita hallintoelimen jäsenet – veljet Schroeder, Barr ja Sydlik – pitivät. Muuan todistaja sanoi, että tämä tapahtuma oli jotain sellaista, mistä he kertovat tuleville sukupolville ja luultavasti  menneillekin sukupolville, kun nämä saavat ylösnousemuksen! (Vrt. Psalmit 48:1, 12–14.)

Kun Pontiacin konventti oli meneillään, neljää muuta konventtia pidettiin Montrealissa Kanadassa ranskaksi, portugaliksi, kreikaksi ja arabiaksi. Veljiä liikutti syvästi se, mitä hallintoelimen jäsenet, joista jotkut ovat hyvin iäkkäitä, tekivät palvellakseen heitä kaikkia. Enimmillään läsnäolijoita oli 33242, joista 4071 oli tullut ulkomailta. Suuri osa oli tullut Ranskasta ja Brasiliasta sekä monia Belgiasta, Guadeloupesta ja Martiniquesta. Edustettuna oli myös 13 Afrikan maata. Osanottajien joukossa oli Malista Länsi-Afrikasta tullut pitkäaikainen tienraivaaja. Hänen matkansa oli maksanut muuan ystävällinen liikenainen, jolle hän vie säännöllisesti lehtiä. Muuan brasilialainen pariskunta kustansi matkansa myymällä autonsa, ja he sanoivat: ”Tämä on paras sijoitus, minkä olemme koskaan tehneet.”

Kahtena seuraavana kesäkuun viikonloppuna pidettiin kaksi konventtia Vancouverissa, Kanadan länsirannikolla. Niissä oli yhteensä läsnä 22273 henkeä, joista monet olivat tulleet niinkin kaukaa kuin Kaakkois-Aasiasta ja Pohjois-Euroopasta. Jälkimmäisen Vancouverin konventin aikaan pidettiin konventti Torontossa Ontariossa. Kanadalaisten lisäksi osanottajia oli tullut Saksasta, Puolasta, Suomesta, Itävallasta ja monista muista Euroopan maista sekä Afrikasta. Enimmillään läsnäolijoita oli 41381. Kanadan konventeissa oli osanottajia yhteensä 52 maasta Kanadan ulkopuolelta: todella kansainvälinen joukko!

Yhdysvalloissa pidettiin 3.–5. heinäkuuta samanaikaisesti seitsemän konventtia lähellä Tyynenmeren rannikkoa Long Beachissä Kaliforniassa. Ne pidettiin englanniksi, italiaksi, japaniksi, kiinaksi (sekä Kantonin murteella että mandariiniksi), koreaksi, tagalogiksi ja vietnamiksi suuren Long Beachin konferenssikeskuksen eri tiloissa. Läsnäolijamäärät vaihtelivat vietnaminkielisen konventin 552 osanottajasta englanninkielisen  konventin 12659 osanottajaan. Monet itämaista ja Italiasta tulleet konventtivieraat nauttivat toveruudesta Amerikasta, Itä-Euroopasta ja Afrikasta tulleiden osanottajien kanssa. Jotkut heistä olivat nähneet poikkeuksellisen paljon vaivaa ollakseen läsnä. Ohjelmajaksojen välillä osanottajat siirtyivät kansallispuvuissaan yhdestä kieliryhmästä toiseen, ja he kättelivät ja halasivat toisiaan, vaihtoivat osoitteita sekä ottivat valokuvia. Konventtijärjestelyissä mukana ollut veli kirjoitti: ”Kaikki konventit ovat hyviä; niiden vaikutukset tuntuvat vielä kuukausienkin kuluttua. Tämä konventti muistutti lähinnä tulva-aaltoa. Siinä oli valtavasti voimaa, ja sillä oli suunnaton vaikutus osanottajien sydämeen.”

Long Beachin viikonlopun monia konventteja seurasi jälleen espanjankielinen konventti, tällä kertaa Houstonissa Texasissa. 34257 läsnäolijan joukossa oli 2820 osanottajaa 14 maasta Yhdysvaltojen ulkopuolelta, ja nämä osanottajat majoitettiin 1217 kotiin, joissa paikalliset todistajat toivottivat heidät sydämestään tervetulleiksi.

Niihin seikkoihin, jotka tekivät ulkomaisiin osanottajiin syvimmän vaikutuksen, kuului lämmin vastaanotto, jonka he saivat: heidän kristityt toverinsa, joita he eivät olleet koskaan tavanneet, hukuttivat heidät veljelliseen rakkauteen. He olivat kyllä lukeneet kansainvälisestä veljeydestä. He tiesivät, että Jehova opettaa kansaansa osoittamaan rakkautta (Hepr. 13:1, 2; 3. Joh. 5–8). Mutta nyt he saivat sitä osakseen ennenkokemattomalla tavalla. Lentokentillä veljet ja sisaret, nuoret ja vanhat, toivottivat heidät innoissaan tervetulleiksi. Heidät oli järjestetty asumaan todistajien luona. Se osoittautui todelliseksi siunaukseksi!

Texasissa ulkomaisia vieraita vietiin satoja bussilastillisia Rosenbergin konventtisaliin, jotta he voisivat tavata isäntänsä. Siellä viidensadan todistajan joukko osoitti suosiotaan huudoin ja aplodein, kun vieraat saapuivat. Bellevillessä Michiganissa sadat todistajat olivat ympäri vuorokauden  vastaanottamassa bussilasteittain saapuvia väsyneitä vieraita. Kun vieraat saapuivat konventtisaliin, heidät toivotti tervetulleiksi kuoro, joka esitti laulut ”Suunnaton veljien joukko” ja ”Me olemme Jehovan todistajat!” Mira Loman konventtisalissa Kaliforniassa oli monia kaksikielisiä todistajia, ja niinpä he esittivät laulusta ”Me kiitämme sinua, Jehova” joka toisen säkeistön englanniksi ja joka toisen espanjaksi. Se oli kaunis näky, ja paikalta oli vaikea löytää ihmistä, jonka silmät eivät olisi kostuneet ilon kyynelistä!

Michiganissa majapaikkoja tarjottiin puolet enemmän kuin oli tarpeen. Monet soittivat ja pyysivät hartaasti mahdollisuutta huolehtia joistakin vierailevista veljistä. Ne jotka eivät voineet majoittaa vieraita, osallistuivat ruoan ja kuljetuksen järjestämiseen. Jotkut vieraista saivat havaita, että heidän isäntäväkensä ei ainoastaan toivottanut heitä tervetulleiksi kotiinsa vaan antoi heille myös omat sänkynsä ja nukkui itse lattialla. Iltaisin tai konventtien jälkeen useat todistajaperheet, jopa kokonaiset seurakunnat, kokoontuivat yhteen aterialle tai lähtivät piknikille vieraiden kanssa. Silloin laulettiin, tanssittiin kansantansseja ja kerrottiin kokemuksia. Ne olivat todellisia juhlahetkiä! Vaikka monet vieraista eivät osanneet puhua isäntäperheen kieltä – tai osasivat korkeintaan muutamia sanoja – he löysivät keinoja viestimiseen. Kun lähdön hetki koitti, viestintävaikeuksiin eivät olleet syynä pelkästään kielieroavuudet. Heillä nousi pala kurkkuun. Oli luotu perusta elinikäiselle ystävyydelle.

Koteihin majoittamisesta eivät hyötyneet ainoastaan ulkomaiset konventtivieraat. Muuan kanadalainen pariskunta, joka avasi kotinsa vieraille, kirjoitti: ”Me kaikki pohdiskelimme, millaista olisi pitää koko viikko vieraina ihmisiä, joita emme tunteneet. Huomasimme, että aika loppui kesken!” Eräs yksinhuoltaja kirjoitti: ”Minulla oli suuri ilo toimia isäntänä eräälle ranskalaiselle pariskunnalle, ja tämä oli hyvin rikastuttava  kokemus lapsilleni ja itselleni. Voin vain sanoa, että kokemus oli suurenmoinen, ihana ja unohtumaton.” Muuan perhe, joka piti vieraanaan togolaista todistajaa, kirjoitti: ”Emme voi sanoin kuvailla sitä iloa ja rakkautta, jota koimme yhdessä – – Mikä aarre! Jehova antoi meille kaiken, mitä saatoimme toivoa.”

Kiertomatkojen yhteydessä poikkesi 87 maan edustajia Jehovan näkyvän järjestön maailmankeskukseen, jonka suuret toimitilat sijaitsevat Brooklynissa, Wallkillissa (144 kilometrin  päässä Brooklynista) ja Pattersonissa (112 kilometrin päässä Brooklynista) New Yorkin osavaltiossa. Heitä saapui 28:nnesta toukokuuta 20:nteen heinäkuuta: kaiken kaikkiaan yli 14500! Monet sanoivat, että se oli ”unelmien täyttymys”. Muuan Pattersonissa sijaitsevassa Vartiotornin koulutuskeskuksessa kiertokäynnillä ollut ryhmä ilmaisi tunteensa kokoontumalla yhteen ruokasalissa päiväruokailun jälkeen ja laulamalla kauniin neliäänisesti laulun 42, ”Tässä on tie”. Monia liikutti niin syvästi se, mitä he olivat nähneet, sekä se rakkaus ja vieraanvaraisuus, jota he olivat saaneet osakseen, että heillä oli kyyneleet silmissä, kun he kiittivät heidän oppainaan toimineita veljiä ja sisaria. Eivätkä vieraat olleet ainoita, jotka  liikuttuivat. Betel-perheen jäsenetkin sanoivat, etteivät he unohda noita päiviä koskaan!

Samanlaisia tuntemuksia oli lukuisilla Euroopan kansainvälisissä konventeissa läsnä olleilla. Britanniaan konventtivieraita alkoi saapua heinäkuussa. Siellä pidettiin konventteja 24.–26. heinäkuuta samanaikaisesti yhdeksässä kaupungissa. Ohjelma oli sama, pidettiinpä se sitten englanniksi, ranskaksi, espanjaksi tai pandžabiksi. Hallintoelimen jäsenten pitämien puheiden ajaksi konventtipaikat liitettiin yhteen  sähköviestinten avulla. Konventtivieraita oli kokoontunut yhteen yli 60 maasta.

Yhdeksi ohjelman kohokohdaksi muodostuivat lähetystyöntekijöiden ja kansainväliseen palvelijaryhmään kuuluvien haastattelut. Heitä oli läsnä 45 maasta. He kertoivat yleisölle niistä iloista ja haasteista, joita heillä oli ollut ulkomaisessa palveluksessa. Länsi-Afrikasta tullut Susan Snaith tunnusti: ”Varsinkin muutamien ensimmäisten kuukausien aikana uudelle määräalueelle muuttamisen jälkeen voi koti-ikävä vaivata. Niinpä sen tietäminen, että omilta vanhemmilta saa tukea ja rohkaisua, voi suuresti auttaa pysymään tehtävässään.” Pitkään Etelä-Afrikassa lähetystyöntekijänä toiminut Doreen Kilgour sanoi: ”Ydin on se, että täytyy rakastaa ihmisiä. Ja jos todella rakastaa ihmisiä ja auttaa heitä rakastamaan Jehovaa ja vaeltamaan Jehovan tiellä, se auttaa pysymään tehtävässään.” Ecuadorista tullut Myrna Simms lisäsi: ”Ei pidä keskittyä niihin asioihin, jotka on jättänyt taakseen, vaan käsillä olevaan työhön. Ei pidä kiinnittää huomiota kielteisiin asioihin. Pitää  katsoa niiden yli ja muistaa, että meillä on työ tehtävänä!” Sodan repimästä Liberiasta tullut Anne Crudass sanoi: ”Meidän pitäisi rohkaista paikallisia veljiä ja sisaria, mutta todellisuudessa he ovat rohkaisseet suuresti meitä. Olemme nähneet heidän intonsa, uskonsa ja rohkeutensa sodan aikana, kun he ovat huolehtineet toisistaan ja vaarantaneet elämänsä toistensa puolesta. – – Olemme henkilökohtaisesti kokeneet sen, miten veljet ovat osoittaneet rakkautta meitä kohtaan ja pitäneet meistä huolta. Tähän mennessä meidät on evakuoitu määräalueeltamme neljä kertaa, – – ja kun olemme olleet pakolaisia, veljemme ovat olleet niin huolissaan tunne-elämästämme ja hengellisestä tilastamme, että he ovat kirjoittaneet meille kauniita, rakentavia kirjeitä. – – Kaikkien näiden siunausten vuoksi on ollut helppo palata Liberiaan, silloinkin kun olot ovat olleet epävakaita.”

Joitakin päiviä Britannian konventtien jälkeen konventteja alettiin pitää Saksassa. Isäntäkaupunkien todistajat esittivät kutsua yleisölle. Näin avautui tilaisuus selittää ihmisille, että kansainväliset konventit, joita oli määrä pitää Saksassa viisi, olivat osa maailmanlaajuista, raamatullista opetusohjelmaamme. Koko ohjelma esitettiin 13 kielellä. Ohjelman avainosuuksien ajaksi kaikki viisi konventtikaupunkia (Berliini, Nürnberg, München, Dortmund ja Stuttgart) yhdistettiin toisiinsa. Huomattavaa oli se, että enimmillään läsnäolijoita oli 217472, joista noin 45000 oli tullut ulkomailta, monet Itä-Euroopasta. Heidän joukossaan oli ainakin 150 lähetystyöntekijää, kansainväliseen palvelijajoukkoon kuuluvaa ja beteliläistä, jotka palvelevat ulkomailla.

Ennen palvelusvuoden loppua pidettiin 21.–23. elokuuta jälleen historiallinen kansainvälinen konventti, tällä kertaa Ateenassa Kreikassa. Ortodoksisen kirkon vihaisista vastalauseista huolimatta 39324 konventin osanottajaa kokoontui yhteen 21 maasta. Menivätpä konventin osanottajat minne tahansa Ateenassa ja muualla tuossa maassa, he antoivat aina  erinomaista todistusta käytöksellään ja ulkoasullaan sekä saarnaamalla ja levittämällä kirjallisuutta. Kreikkalaiset todistajat osoittivat niin sydämellistä vieraanvaraisuutta, että monilla oli pala kurkussa ja he puhkesivat ilon kyyneliin, vaikka Jehovan kansaan kuuluvat ovatkin tottuneet saamaan osakseen kristillistä rakkautta. Kun sitten vielä kreikkalaisten ja turkkilaisten nähtiin halaavan ja suutelevan toisiaan kyyneleet silmissä sekä osoittavan ja vastaanottavan vieraanvaraisuutta... Tämä on ihme, jonka vain Jehova voi saada aikaan!

Nyt elämme uutta palvelusvuotta, ja kansainvälisten konventtien pitämistä jatketaan Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa, Koreassa ja Australiassa.

Valtakunnan Uutisten levitys

Kenttäpalvelus on tietenkin tärkeällä sijalla toiminnassamme. Tämän työn on antanut meille Jehova Poikansa kautta. Lisäksi ihmiset tarvitsevat kipeästi julistamaamme sanomaa. (Jes. 43:10–12; Matt. 24:14.) Viime vuonna tähän työhön osallistui 5888650 julistajaa ja he käyttivät kenttäpalvelukseen 1186666708 tuntia. Todistusta annettiin todella valtava määrä! Viime palvelusvuoden aikana yksi sananpalveluksen jännittävä piirre oli se, että levitettiin Valtakunnan Uutiset nro 35:tä, joka kysyi: ”Tulevatko kaikki ihmiset koskaan rakastamaan toisiaan?” Kuinka sopivaa olikaan vedota ihmisiin siltä pohjalta, että he haluavat olla rakastettuja, sillä Jumalahan istutti tämän halun ihmiseen! Tässä sanomassa oli voimaa, ja monet vilpittömät ihmiset osoittivat sille vastakaikua.

Tätä traktaattia painettiin lähes neljäsataa miljoonaa kappaletta 166 kielellä. 27:ää noista kielistä puhutaan eri puolilla venäjää, ja 10:lle niistä ei ollut painettu kirjallisuutta aiemmin. Monet haaratoimistot ottivat huomioon sen, että heidän alueensa on etnisesti monenkirjavaa, ja järjestivät niin, että traktaattia levitettiin niiden alueella 10:llä, 20:llä tai jopa 30 kielellä.

 Kun muuan todistaja oli Ghanassa levittämässä Valtakunnan Uutiset -traktaattia maatilalta maatilalle, hän tapasi erään miehen ja tämän vaimon riitelemästä katkerasti keskenään. Todistaja vetäisi heidän silmiensä eteen Valtakunnan Uutiset nro 35:n ja sen vangitsevan otsikon ”Tulevatko kaikki ihmiset koskaan rakastamaan toisiaan?” Pariskunta rauhoittui heti. Sisaremme keskusteli pitkään heidän kanssaan traktaatista ja osoitti heille Raamatusta, miksi eripuraisuutta ilmenee ja mitä Jumalan valtakunta tulee tekemään ihmiskunnan hyväksi. Keskustelun päätteeksi mies sanoi: ”Jumalan on täytynyt lähettää sinut tänne tämä lehtinen mukanasi.” He molemmat ottivat innoissaan vastaan Raamatun kotitutkistelun. 1850 muuta pyysi postitse Ghanan haaratoimistolta ilmaista Raamatun kotitutkistelua. Malawissa tutkistelua pyysi traktaatin perusteella 1900 ihmistä, Zimbabwessa 2717, Puolassa 1346 ja Yhdysvalloissa 2525. Venäjällä 7100 ihmistä pyysi kirjeitse haaratoimistolta, että joku tulisi johtamaan heille raamatuntutkistelua.

Traktaatin viehättävä kansi, ajatuksia herättävä otsikko ja aineistosta huokuva lämpö olivat juuri sitä, mitä tarvittiin sodan repimässä Sri Lankassa. Haaratoimistoon lähetettiin satoja lipukkeita, joissa pyydettiin kirjasta ja useasti myös Raamatun kotitutkistelua. Monet tutkistelua pyytäneistä ovat nyt hyvän uutisen julistajia; jotkut ovat jo käyneet kasteellakin.

Kamerunissa kolmekymmentä julistajaa vuokrasi bussin levittääkseen traktaattia alueella, joka sijaitsee 70 kilometrin päässä Garouan valtakunnansalilta. He kävivät aamupäivän aikana alueen läpi traktaatteja levittämällä ja näyttivät iltapäivällä videon Jehovan todistajat – järjestö tämän nimen takana 182 hengen yleisölle. Esityksen jälkeen monet halusivat lisää kirjallisuutta. Aloitettiin monia Raamatun kotitutkisteluja, ja seurakunta lähetti tienraivaajan huolehtimaan kiinnostuksesta.

Kun Valtakunnan Uutiset nro 35:tä levitettiin Kongon  demokraattisessa tasavallassa, monet ottivat sen innokkaina vastaan mutta toiset, elämän vastoinkäymisissä kovettuneet, vastahakoisesti. Kun julistajat menivät tapaamaan uudelleen erästä jälkimmäisiin kuuluvaa naista, he havaitsivat, että hän oli hyvin sairas ja että hänellä ei ollut rahaa ostaa tarpeellisia lääkkeitä. Julistajat hankkivat ne hänelle. Tämä kosketti hänen sydäntään ja johti tutkisteluun hänen ja hänen neljän lapsensa kanssa. Traktaatin sai myös muuan nuori mies, jonka mielestä todistajat kerskailivat itsestään. Myöhemmin hän oli bussissa, jonka kimppuun hyökkäsi maantierosvoja. Jäätyään yön selkään rahattomana alueelle, jolta hän ei tuntenut ketään, hän lähti erään bussissa olleen todistajan mukaan, joka niin ikään oli ryöstetty. He löysivät erään todistajan kodin, jossa heidät otettiin vastaan. He saivat sieltä yösijan, ja seuraavana aamuna heitä autettiin pääsemään matkaan. Palattuaan kotiinsa nuori mies kertoi tapahtuneesta ystävilleen ja sanoi: ”Jehovan todistajat eivät ole ylpeitä. Heidän keskuudessaan vallitsee tosi rakkaus, ja he rakastavat lähimmäistään.” Samana päivänä hänelle aloitettiin raamatuntutkistelu.

Eräässä Chilen pohjoisosan seurakunnassa julistajia kannustettiin antamaan traktaatti jokaiselle, joka paikassa. Eräs julistaja meni käymään paikallisella radioasemalla. Sanoma teki kuuluttajaan niin suuren vaikutuksen, että hän keskeytti aamupäiväohjelman ja luki radioyleisölle kokonaan Valtakunnan Uutiset nro 35:n.

Valtakunnan Uutisten jättäminen eräälle bussia odottavalle nunnalle Italiassa johti päivittäisiin 10–15 minuutin raamatuntutkisteluihin bussipysäkillä. Puolentoista kuukauden kuluttua arvostus Raamatun totuutta kohtaan sai nunnan lähtemään luostarista. Hän oli kiitollinen saatuaan tietää, että maa muutetaan Jumalan valtakunnan välityksellä paikaksi, jossa ihmiset todella rakastavat toisiaan rotu- tai kielierojen estämättä heitä. Hän palasi kotimaahansa Guatemalaan, missä hänen lihallinen sisarensa, joka jo oli Jehovan todistaja, jatkoi tutkistelun pitämistä hänelle.

 Vartiotornin koulutuskeskus

Pattersonissa New Yorkin osavaltiossa sijaitseva Vartiotornin koulutuskeskus vaikuttaa merkittävällä tavalla Jumalan valtakuntaa koskevaan todistustyöhön.

Vuonna 1994 rakennustyöt olivat edenneet Pattersonissa siihen vaiheeseen, että Vartiotornin koulutuskeskukseen voitiin alkaa siirtää joitakin Seuran suuria osastoja. Joidenkin kuukausien aikana sinne siirrettiin osa suunnitteluosastosta, palvelusosasto, kirjoitusosaston kirjeenvaihtojaosto, käännöspalvelu (joka tekee tällä hetkellä yhteistyötä 116 maassa työskentelevien käännösryhmien kanssa), lakiosasto (joka tukee Jehovan todistajien maailmanlaajuista toimintaa huolehtimalla lainopillisista tarpeista), kuvitusosasto (joka huolehtii muun muassa kirjojen, lehtien ja kirjasten ulkoasuun liittyvistä yksityiskohdista) sekä tarpeelliset tukipalvelut.

Maaliskuussa 1995 Gilead-koulu siirrettiin Wallkillista Pattersonin uusiin tiloihin. Sen jälkeen Gileadin käyneitä on lähetetty 51 maahan Keski- ja Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan, Itä-Eurooppaan, itämaihin ja meren saarille. Lisäksi haaratoimistokomitean jäsenille tarkoitettu koulu on antanut erikoisvalmennusta 336 veljelle, jotka ovat tehneet edestakaisen matkan tähän kouluun Seuran haaratoimistoista 106 maasta.

Pattersonissa sijaitsevaan Vartiotornin koulutuskeskukseen on nyt valmistunut rakennus, jossa on tilat ääni- ja kuvanauhojen tuottamista varten. Toimistojen ja laitteiden siirtäminen näihin hienoihin uusiin tiloihin alkoi 20. huhtikuuta 1998. Näiden tilojen ansiosta voimme hyödyntää tehokkaammin audiovisuaalisen alan tarjoamia mahdollisuuksia.

Tämän rakennuksen käyttöönotto ei tietenkään merkitse sitä, että Seura alkaisi vasta nyt toimia tällä alalla. Sen lisäksi, mitä on tehty maailmankeskuksessa, noin 30 haaratoimistossa on jo tehty äänityksiä äänikasetteja varten. Kaseteille on äänitetty Raamattua tai lehtiä, kirjasia ja konventtinäytelmiä  paikallisella kielellä. Erilaisia äänikasetteja on nyt saatavissa 61 kielellä. Joillakin kielillä äänitteitä levitetään maailmanlaajuisesti. On myös tuotettu CD-levyjä, joilla on valtakunnanlauluista tehtyjä sovituksia, ja yhdeksällä kielellä on saatavissa tutkimisaineistoa sisältävä CD-levy (Watchtower Library).

Videonauhoja valmistetaan 41 kielellä. Käsikirjoitukset ovat peräisin maailmankeskuksesta, ja sinne on kerätty 2100:n videotallenteen kirjasto, joka sisältää lähdemateriaalia. Varsinaista videointia ei tehdä ainoastaan Pattersonissa vaan myös monissa muissa maailman osissa. Alkuperäisten emonauhojen ja englanninkielisen videon leikkaaminen tapahtuu nykyään ääni- ja kuvanauhojen tuotantotiloissa Pattersonissa. Muita kuin englanninkielisiä nauhoja valmistetaan kopiointia varten Alankomaissa sijaitsevalla Seuran studiolla. Selostus nauhoitetaan lukuisissa äänityksiä tekevissä haaratoimistoissa, ja sen jälkeen nauha lähetetään Alankomaihin, missä selostus, musiikki, äänitehosteet ja tekstit sekä itse kuva yhdistetään erikielisiksi emonauhoiksi kopiointia varten. Japani tekee osan tästä työstä itämaita varten.

Viittomakielisten videonauhojen käyttö on lisääntynyt nopeasti. Tämä on johtunut osaksi sen ymmärtämisestä, että viittomakielet ovat erillisiä kieliä ja että ne eivät ole puhutun kielen visuaalistettuja muotoja. Kun kuurot alkoivat saada viittomakielisiä videoita, jotkut heistä pitivät sitä todisteena siitä, että Jehova ei ollut unohtanut kuuroja vaan välitti heistäkin. Seura valmistaa videoita, joissa viittomakielinen tulkkaus yhdistetään jo olemassa olevaan audiovisuaaliseen materiaaliin. On myös videoita, joissa jokin Vartiotorni-seuran painettu julkaisu on käännetty kokonaan visuaaliseen muotoon. Useimmiten näitä videoita käytetään Raamatun kotitutkistelujen johtamiseen kuuroille, joten tällaisissa videoissa on esitetty myös kappaleiden kysymykset tutkimisen helpottamiseksi. Lisäksi on kuvanauhoitettu viittomakielistä laulua, jonka avulla yleisöä voidaan johtaa laulujen ilmaisemisessa. Seura  tulee järjestämään apua viittomakielisten videointihankkeiden hyväksi Yhdysvalloissa, Meksikossa, Brasiliassa, Japanissa, Tanskassa ja Alankomaissa sijaitsevista tiloistaan. Useimmissa näistä haaratoimistoista tullaan viittomakieliset nauhoitteet myös muokkaamaan julkaisukuntoon.

Viittomakielellä todistaminen on lisääntynyt suuresti viime vuosina. Koreassa on 17 viittomakielistä seurakuntaa, ja tähän tarpeeseen on kiinnitetty siellä vuosien ajan erikoishuomiota. Yhdysvalloissa näitä seurakuntia on 19. Venäjällä seurakuntia on yksi ja pienempiä ryhmiä 43. Myös muualla kuurojen ainutlaatuisiin tarpeisiin kiinnitettävä huomio herättää vastakaikua. Kautta maailman tällaisia seurakuntia on noin 80 ja pienempiä ryhmiä vielä enemmän. Sekä kuultavaa kieltä puhuvat Jehovan palvelijat että heidän kuurot veljensä ja sisarensa odottavat innokkaasti aikaa, jolloin mitkään sen enempää puhutun kuin viitotunkaan kielen erot eivät ole enää vapaan viestinnän esteenä. Mutta jo nyt me kaikki puhumme monilla kielillä ”puhdasta kieltä”, minkä ansiosta meillä on ilo tehdä tunnetuksi Jehovan hyvyyttä yksimielisesti (Sef. 3:9).

Hyvien tekojen silminnäkijöitä

Jehovan sydän iloitsee, kun hänen palvelijansa kertovat innokkaasti Valtakunnan hyvää uutista toisille. Toisaalta ihmiset eivät monestikaan pane merkille heidän esimerkillistä käytöstään ja hyviä tekojaan, ja toisinaan he valitettavasti ymmärtävät ne väärin. Onko olemassa keinoja, joilla järkeviä mutta harhaan johdettuja ihmisiä voitaisiin valistaa näistä asioista? (1. Piet. 2:12.)

Kirjoituskomitean ohjauksessa toimiva tiedotusosasto pyrkii oikaisemaan Jumalan palvelijoita koskevia vääriä tietoja, jotta ihmiset olisivat vastaanottavampia Valtakunnan sanomalle. Siksi tämä osasto pyrkii lisäämään yleisön keskuudessa ymmärtämystä Jehovan todistajia kohtaan antamalla myönteistä  tietoa, jota voidaan lähettää tiedotusvälineille sekä opettajille ja muiden alojen ihmisille.

Maailmanyhteisöä hämmentää etnisten ryhmien ja uskonlahkojen harjoittama hillitön väkivalta. Auttaakseen nuoria luopumaan ennakkoluuloista ja väkivaltaisesta käyttäytymisestä opettajat etsivät keinoja perehdyttää oppilaansa eettisiin arvoihin. Mitä Jehovan todistajilla on annettavana heille? Ruotsissa muuan todistaja lähetti videon Jehovan todistajat pysyvät lujina natsien hyökätessä eräälle huomattavalle viranomaiselle. Tämä johti siihen, että hallituksen edustajat pyysivät todistajia osallistumaan valtakunnalliseen Elävä historia -hankkeeseen, jonka tarkoitus oli antaa tietoa natsien hirmuteoista. He halusivat, että veljemme antaisivat koululaisille ja muille ihmisille tietoa Jehovan todistajista natsivallan ajalta. Sen jälkeen opettajia kannustettiin kutsumaan Jehovan todistajia luennoimaan luokissa etiikasta ja moraalista niiden kokemusten pohjalta, joita saatiin natsien hirmuvallan aikana.

Muualla on saatu hyviä tuloksia videon Jehovan todistajat – järjestö tämän nimen takana avulla. Sen jälkeen kun se oli näytetty Norsunluurannikolla valtakunnallisessa televisioverkossa, monet ilmaisivat ymmärtävänsä paremmin Jehovan todistajia ja heidän järjestöään.

Jotkut vastustajat ovat yrittäneet käyttää veren lääketieteelliseen käyttöön liittyviä väärinkäsityksiä tekosyynä, jotta toimintaamme rajoitettaisiin Venäjällä (Apt. 15:28, 29). Venäjän oma terveydenhuoltojärjestelmä on vaikeuksissa verivarastojen vuoksi, ja se hyötyisi hoitovaihtoehtoja koskevista tiedoista. Monet lääkärit, jotka ovat valmiita hoitamaan potilaita ilman verta, haluavat saada enemmän tätä alaa koskevaa tietoa ja valmennusta. Koska Jehovan todistajat ovat pitäneet kiinni elämää ja verta koskevista Raamatun mittapuista, he ovat voineet antaa lääkäripiirien ja tavallisten ihmisten kannalta arvokasta tietoa tieteestä, lääkärinhoidosta sekä potilasoikeuskysymyksistä.

 Tiedotusosasto ja sairaalatietopalvelu järjestivät yhdessä lyhyiden esitysten sarjan Pietarin ja Moskovan sairaaloissa. Huomattavia yhdysvaltalaisia ja eurooppalaisia lääkäreitä, jotka haluavat hoitaa Jehovan todistajia ilman verensiirtoja, pyydettiin luennoimaan keväällä 1998 järjestetyissä tapahtumissa. Erään veretöntä lääkärinhoitoa tarjoavan yhdysvaltalaisen sairaalan anestesiologia- ja tehohoito-osaston johtaja selitti: ”Kokemuksemme osoittavat, että verettömän kirurgian ansiosta terveydenhoitokustannukset pienenevät ja potilaat saavat parempaa hoitoa.” Hän sanoi neljänsadan venäläisen lääkärin ryhmälle: ”Verensiirron on katsottu pelastavan elämää, mutta me näemme yhä useammin sen tuhoisimpia vaikutuksia potilaisiin.” Näiden konferenssien merkityksestä kirjoitettiin paljon lehdistössä. Konferensseissa oli läsnä huomattavia venäläisiä asiantuntijoita sekä terveysministeriön ja terveyslautakuntien edustajia. Hetimmiten tiedotusvälineet laativat aiheesta raportteja ja lainasivat terveydenhuoltoalalla arvostettuja ihmisiä, jotka olivat esittäneet ajatuksia veren käytön vaaroista ja tunnustaneet, ettei verensiirrosta kieltäytymistä tule pitää järjettömänä ratkaisuna.

Lisäksi viime vuonna otettiin joissakin valikoiduissa maissa yhteistuumin yhteyttä yksilöihin ja järjestöihin, jotka ovat erityisen huolissaan perhejärjestelyn luhistumisesta. Näille tahoille annettiin Perheonnen salaisuus -kirja. Millaisia olivat reaktiot?

Espanjassa erään Madridissa sijaitsevan katolisen hienostokoulun johtaja tilasi 90 Perheonni-kirjaa, yhden jokaiselle koulun henkilökuntaan kuuluvalle. Alankomaissa erään rotterdamilaisen nuorisokodin johtaja pyysi saada kirjan jokaista kodin jaostoa vetävälle henkilölle, koska hän ajatteli, että nämä voisivat auttaa nuoria kirjan tietojen avulla. Ukrainassa sanomalehdet, radio ja televisio kertoivat, että Jehovan todistajilla oli kampanja perheiden lujittamiseksi. 256 järjestön ja laitoksen johtajat ovat pyytäneet todistajia luennoimaan  perheiden lujittamisesta alaisuudessaan toimiville työntekijöille. (Ef. 5:22–6:4.) Kampanjan ansiosta jotkut opettajat ovat alkaneet käydä seurakunnankokouksissa.

Huomio kohdistettiin myös naisten asemaan. Herätkää!-lehdessä 8.4.1998 oli kirjoitussarja ”Naiset – mitä tulevaisuus voi antaa heille?” Siinä käsiteltiin naisten kohtaamaa syrjintää, heidän työnsä arvoa yhteiskunnassa ja Raamatun heille lupaamia myönteisiä tulevaisuudennäkymiä (Sananl. 31:10–31; 1. Tim. 5:1, 2). Ryhdyttiin erikoisponnistuksiin tämän tiedon levittämiseksi ryhmille ja järjestöille, jotka ovat tekemisissä naisia koskevien kysymysten kanssa. Ketkä muut kuin Jehovan kansaan kuuluvat voivat antaa tällaista tietoa yli 230 maassa?

Japanin haaratoimiston veljet lähettivät saatekirjeen, lehdistötiedotteen ja Herätkää!-lehden yli kolmelletuhannelle naisjärjestölle. Puerto Ricossa aiheesta kiinnostuneet ihmiset, muun muassa jotkut sosiaalityöntekijät ja muuan yliopiston professori, pyysivät puhelimitse haaratoimistolta tätä Herätkää!-lehden erikoisnumeroa. Eräs edustajakamarin jäsen luki lehden, ja Jehovan todistajien maailmanlaajuinen kasvatusohjelma ja heidän aito kiinnostuksensa yhteiskuntaa kohtaan tekivät häneen niin suuren vaikutuksen, että hän kutsui todistajat toimistoonsa. Eräässä kaupungissa muuan johtavassa asemassa oleva pormestarin avustaja oli niin kiinnostunut tästä aineistosta, että hän pyysi sata kappaletta tätä lehteä viidelle kaupunginhallinnon osastolle.

Emme voi muuttaa sitä kielteistä käsitystä, joka monilla ihmisillä tässä maailmassa on meistä. Mutta uskomme, että Jehova tulee edelleen siunaamaan hänen suuren nimensä pyhittämiseen tähtäävää toimintaa. Kun ne, jotka ovat ”asetetut ehdolle ikuiseen elämään”, näkevät hyvät tekomme, he havaitsevat, että Jumalaa kirkastavien joukkoon liittymiselle on perusteita (Apt. 13:48).

 ”Pidennä telttaköytesi”

Jehova sanoi kauan sitten järjestöstään profeetallisesti: ”Avarra telttasi sijaa. – – Älä pidättele. Pidennä telttaköytesi ja vahvista telttavaarnasi.” (Jes. 54:2.) Nykyään teokraattisen järjestön yhteyteen tulee Ilmestyskirjan 7:9:n täyttymykseksi miljoonia, jotka odottavat innokkaasti elämää maan päällä messiaanisen Valtakunnan alaisuudessa. Heillekin tarvitaan tilaa.

Valtakunnansalien rakentaminen on monissa maissa tärkeällä sijalla, jotta voitaisiin järjestää sopivia paikkoja raamatullisen opetuksen antamiseen. Eräs Ghanassa tehty tutkimus osoitti, että siellä on tällä hetkellä 237 valtakunnansalia ja 275 salia on rakenteilla. Ukrainasta kerrotaan, että 84 valtakunnansalia on saatu valmiiksi ja 61 on rakenteilla. Etelä-Afrikassa alueellisen rakennuskomitean alaisuudessa työskentelevät veljet auttavat paikallisia veljiä laskemaan valtakunnansalin perustuksen ja jättävät heille harkonvalmistuskoneen. Paikalliset todistajat, pääasiassa sisaret, tekevät harkot valmiiksi ja kasaavat ne pinoiksi kuivumaan. Kun harkot on saatu valmiiksi, alueellisen rakennuskomitean alaisuudessa työskentelevät veljet palaavat paikalle ja pystyttävät salin pikavauhtia. Tämän käytännön ansiosta voidaan rakentaa laadukkaita saleja mahdollisimman pienin kustannuksin.

Kun käytössä on tarkoituksenmukaisia valtakunnansaleja, elonkorjuutyö nopeutuu. Madagaskarissa rakennettiin valtakunnansali kahta seurakuntaa varten. Muutaman kuukauden kuluttua samalle alueelle muodostettiin kaksi muuta seurakuntaa, ja vielä yhden muodostamiselle on olemassa mahdollisuudet. Afrikassa on kuitenkin eräs 28000 julistajan maa, jossa on vain yksi valtakunnansali 10:tä seurakuntaa kohti, ja toinen, 38000 julistajan maa, jossa on vain yksi sali 26:ta seurakuntaa kohti. Eräästä Itä-Euroopan haaratoimistosta kerrotaan, että sen valvomalla alueella on 100000 julistajaa ja  vain yksi valtakunnansali 13:a seurakuntaa kohti. Joissakin maissa vajausta on 1000, jopa 2500, salia. Niinpä kun viime palvelusvuosi päättyi, tehtiin järjestelyt sitä varten, että kansainväliseen vapaaehtoisjoukkoon kuuluvat pystyttäisivät vähintään 8000 kipeästi kaivattua valtakunnansalia tiettyihin maihin, joissa paikallisilla veljillä ei ole kylliksi taitoja ja varoja rakentaa kokouspaikkoja Jehovan järjestöön kerääntyviä varten.

Sitä mukaa kuin julistajien määrä kasvaa – viime vuonna kastettiin 316092 uutta – tarvitaan myös lisää haaratoimistotiloja. Tällä hetkellä suorittaa 17781 kokoaikaisten erikoispalvelijoiden joukkoon kuuluvaa Betel-perheen jäsentä pyhää palvelusta eri puolilla maailmaa.

KENIA: Uudet haaratoimistotilat vihittiin käyttöön Keniassa 25. lokakuuta 1997. Läsnä oli hallintoelimeen kuuluva Milton Henschel samoin kuin monia sellaisia, jotka olivat takavuosina osallistuneet Keniassa tehtävään työhön. Kaikkialta Itä-Afrikasta saapui todistajia, jotkut jalan, viikonlopun erikoisohjelmaan.

Tämä haaratoimisto valvoo saarnaamista ja opetuslasten tekemistä yhteensä yli 29000 julistajaa käsittävällä Itä-Afrikan alueella. Ensimmäisinä Keniassa todistivat Etelä-Afrikasta tulleet pelottomat tienraivaajat 1930-luvun alkupuolella. Yhtäjaksoisesti todistusta alettiin antaa kuitenkin vasta vuonna 1949, kun maahan saapui vastakastettu Mary Whittington Englannista. Vuonna 1956 saapuivat ensimmäiset Gileadissa valmennusta saaneet lähetystyöntekijät, William ja Muriel Nisbet. Veli Nisbetin veljet Robert ja George olivat olleet niitä varhaisia tienraivaajia, jotka olivat todistaneet Keniassa 1930-luvulla. Monet muut lähetystyöntekijät, Sambiasta ja Tansaniasta tulleet erikoistienraivaajat sekä muut veljet, jotka ovat palvelleet siellä missä on tarvittu kipeästi apua, ovat edistäneet merkittävällä tavalla Keniassa tehtävää työtä. Kului 41  vuotta ennen kuin tuhannen julistajan raja rikkoutui Keniassa. Nykyään kastetaan yli tuhat ihmistä joka vuosi!

RANSKA: Viikonloppuna 15:s ja 16:s marraskuuta 1997 Ranskan Jehovan todistajat vihkivät käyttöön uudet haaratoimistotilat, jotka sijaitsevat sadan kilometrin päässä Pariisista Louviers’ssa. Veljiä ja sisaria oli saapunut 42 haaratoimistosta kuuntelemaan vihkiäisohjelmaa, jossa puhuivat muun muassa hallintoelimeen kuuluvat Lloyd Barry ja Daniel Sydlik. Seuraavana päivänä oli todella sykähdyttävää nähdä, että 95888 ihmistä oli läsnä erikoisohjelmassa, joka pidettiin Villepinten näyttelykeskuksessa Pariisin pohjoispuolella. Tämä oli suurin Jehovan todistajien kokous, mikä on koskaan järjestetty Ranskassa.

Betelissä tarvittiin kipeästi lisää tilaa, koska julistajien määrä kasvoi 1980-luvulla 50 prosenttia. Kului kuitenkin kymmenen vuotta ennen kuin hanke saatiin päätökseen. Ensimmäiset yrityksemme rakentaa olemassa olleiden rakennustemme läheisyyteen kohtasivat kiihkeää vastustusta. Vastustajat pyrkivät edelleen häiritsemään Jehovan todistajien toimintaa Ranskassa. Ranskan 121000 todistajaa eivät kuitenkaan hidasta hyvän uutisen julistamista Jumalan valtakunnasta, ja he luottavat siihen, että vielä monet niistä sadasta miljoonasta ihmisestä, jotka puhuvat ranskaa ympäri maailman, tulevat noudattamaan kiitollisina kehotusta ’ottaa elämän vettä ilmaiseksi’ (Ilm. 22:17).

ESPANJA: Tässäkin maassa monet rehellissydämiset ihmiset osoittavat vastakaikua Jumalan valtakunnan hyvälle uutiselle. Sen jälkeen kun Madridin ulkopuolella sijaitseva haaratoimistokompleksi vihittiin käyttöön vuonna 1983, julistajien määrä on kasvanut Espanjassa 53000:sta yli 103000:een. Espanjaa ja Portugalia varten painettavien  Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien määrä on kasvanut vuositasolla 6500000:sta lähes 23000000:aan. ”Meillä oli suuri pula majoitustiloista, sillä 150 Betelin työntekijää asui kilometrien päässä Betelistä”, selittää kodinvalvoja John Heidelberg. ”Tarvitsimme myös kipeästi suurempia tiloja kirjallisuusvarastoa ja lähettämöä varten.”

Viiden vuoden kova työ, johon oli osallistunut yhteensä 25000 vapaaehtoista – suurin osa tuli Espanjasta, jotkut ulkomailta – huipentui 28. maaliskuuta 1998, kun laajennetut haaratoimistotilat vihittiin käyttöön. Vihkiäisohjelmassa olivat mukana William Malenfant ja Gerrit Lösch, jotka kuuluvat maailmankeskuksen henkilökuntaan Brooklynissa. Tuota ohjelmaa varten oli käytössä rajalliset tilat, mutta seuraavana päivänä Madridiin ja Barcelonaan kokoontui 65775 henkeä kuuntelemaan toista erinomaista ohjelmaa.

ROMANIA: Jehovan todistajat ovat suorittaneet julkista sananpalvelustaan Romaniassa reilut 80 vuotta. Vuonna 1990, jolloin heidän toimintaansa koskeva 43-vuotinen kielto poistettiin, julistajia oli 19000. Nyt heitä on yli 37000, ja yli 82000 oli läsnä vuoden 1998 muistonvietossa. Romaniassa tarvittiin asianmukaista haaratoimistoa. Niinpä yksi viime vuoden kohokohdista oli se, että maan uusi haaratoimisto vihittiin käyttöön 2. toukokuuta 1998. Tuohon iloiseen tilaisuuteen saapui veljiä 19 maasta, muun muassa hallintoelimeen kuuluva Gerrit Lösch.

Kun palvelusvuosi 1998 päättyi, 397 kokenutta kansainväliseen palvelijajoukkoon kuuluvaa ja 150 kansainväliseen vapaaehtoisjoukkoon kuuluvaa työskenteli paikallisten julistajien rinnalla eri rakennushankkeissa. Rakennustoiminta oli mittavaa 38 maassa, ja lisäksi oli pienempiä hankkeita 23 maassa. Heidän rakennusohjelmaansa lisätään nyt tuhansia valtakunnansaleja. Tällä hetkellä tehdään näin ollen paljon työtä kuvaannollisen teltan ’avartamiseksi’ ja ’telttaköysien pidentämiseksi’.

[Kuvat s. 6]

Hallintoelimen jäsenet puhuivat jokaisessa kansainvälisessä konventissa

[Kuvat s. 11]

Yhdeksi kohokohdaksi muodostuivat lähetystyöntekijöiden raportit

[Kuvat s. 12–14]

Konventin osanottajat osoittivat silmiinpistävää rakkautta ja iloa

 [Kuvat s. 21]

Ääni- ja kuvanauhojen tuotantotilat Pattersonissa

 [Kuvat s. 29]

Käyttöön vihityt haaratoimistotilat: 1) Espanja, 2) Kenia, 3) Ranska