Maailmanlaajuinen raportti

Rakentaminen suurta joukkoa varten

Vuonna 1935 Jehovan todistajat oppivat Raamatusta, että Jehovalla on tarkoitus koota nyt, tämän asiainjärjestelmän aikana, suuri joukko, johon kuuluvat palvelisivat Häntä ikuisesti paratiisimaassa (Ilm. 7:9, 10). Samana vuonna erästä Havaijissa sijaitsevaa todistajien kokouspaikkaa sanottiin ensimmäistä kertaa valtakunnansaliksi. Nyt tuhansiin tällaisiin valtakunnansaleihin tulvii ihmisiä, jotka ovat omaksuneet Raamatun sydäntä lämmittävät lupaukset ja jotka hyväksyvät sen vanhurskaat normit.

Valtakunnansaleissa pidettävissä kokouksissa säännöllisesti käyviä on miljoonia. Joka vuosi sadattuhannet käyvät kasteella, joten uusista valtakunnansaleista on kova tarve. Katsaus vuoteen 1998 osoitti, että 40 kehitysmaahan tarvittiin pikaisesti noin 8000 valtakunnansalia lisää. Mitä tuon tarpeen täyttämiseksi tehtiin viime vuoden aikana?

Sellaisiin avainkohteisiin kuin Etelä-Afrikkaan, Australiaan ja Saksaan on perustettu alueellisia valtakunnansalitoimistoja. Rakennushankkeita valvovat veljet ryhtyvät näistä toimintakeskuksista käsin auttamaan valtakunnansalien rakennusohjelmien organisoinnissa ensin Itä- ja Länsi-Afrikassa, sitten Aasian puoleisen Tyynenmeren alueella ja sitten Itä-Euroopassa. Tällä hetkellä 77 kansainvälisen palvelijaryhmän jäsentä auttaa tässä työssä 21:ssä Afrikan maassa, 7:ssä  Itä-Euroopan maassa ja 4:ssä Aasian puoleisen Tyynenmeren alueen maassa. Lisäksi autetaan kahta Latinalaisen Amerikan maata. Siellä missä se on mahdollista, pyritään perustamaan valtakunnansalien rakennusryhmiä, joiden jäsenet työskentelevät kokoaikaisesti. Rakentamisessa käytetään mahdollisuuksien mukaan paikallisia rakennusmenetelmiä ja -materiaaleja, ja sikäläisiä veljiä kannustetaan olemaan työssä mukana. Aluksi kuitenkin yksi tai kaksi kansainvälisen palvelijaryhmän jäsentä voi olla rakennusryhmän johdossa ja antaa tarvittavaa valmennusta. Kansainvälinen veljesseura pyrkii auttamaan myös silloin, kun kokouspaikkoja tarvitaan kipeästi, mutta paikallisten veljien on taloudellisen tilanteen vuoksi käytännöllisesti katsoen mahdotonta ostaa rakennusmateriaaleja.

Kun Ghanan veljiä oli autettu tehostamaan valtakunnansalien rakennusohjelmaansa, he pystyivät rakentamaan viime vuonna 13 salia, kun määrä oli aiemmin ollut vuosittain keskimäärin neljä salia. Burundissa rakennettiin kansainvälisen avun turvin 11 valtakunnansalia vain muutamassa kuukaudessa. Gitegassa valtakunnansali pystytettiin kukkulalle, jolla ei ennestään ollut yhtään rakennusta. Paikallisen tavan mukaan monet tuon alueen asukkaat sanovat tätä kukkulaa nyt Jehovan vuoreksi.

Liberiassa julistajien määrä kasvoi 40 prosenttia vuonna 1998 ja 19 prosenttia vuonna 1999. Vuosia kestäneen sisällissodan jälkeen useimmat seurakunnat tarvitsevat valtakunnansalin. Suurin osa veljistämme kärsii kuitenkin vakavista taloudellisista ongelmista, muun muassa työttömyydestä. He ovat todella kiitollisia siitä rahallisesta avusta, jota heidän muissa maissa asuvat veljensä antavat, jotta he voisivat rakentaa tarvittavia valtakunnansaleja! He ovat kiitollisia myös siitä, että viisi kansainvälisen palvelijaryhmän jäsentä tuli auttamaan rakennustyön organisoinnissa.

Nigeriassa tarvitaan yli 1800 uutta valtakunnansalia. Abeokutassa todistajien ykseys ja uutteruus rakennustyössä sai  jopa erään läheisen kirkon naisjohtajan tarjoutumaan avuksi. Nyt hän palvelee Jehovaa sen seurakunnan yhteydessä, jonka salin rakentamisessa hän oli apuna. Togossa eräässä kylässä valtakunnansalin rakentamista vastustettiin niin ankarasti, että veljet rakensivatkin sen toiseen paikkaan. Mutta kun vastustajat näkivät, miten viehättävä salista tuli, he pyysivät, että myös tuohon kiisteltyyn paikkaan rakennettaisiin sali.

Sri Lankassa seurakunnat ovat kokoontuneet yksityiskodeissa ja pienissä tilapäisissä kookospalmun lehdistä kyhätyissä rakennuksissa sekä takapihojen aurinkokatoksissa. He ovat tavattoman kiitollisia saadessaan sopivampia, arvokkaampia palvontapaikkoja! Sri Lankassa on tällä hetkellä rakenteilla 13 valtakunnansalia, 20 muuta on suunnitteluvaiheessa ja seuraavien viiden vuoden aikana niitä on tarkoitus rakentaa vielä 50 lisää.

Kun käytettävissä on asianmukainen valtakunnansali, ihmiset ovat halukkaampia kokoontumaan yhteen hyötymään Jehovan opetuksesta. Niinpä kun Perussa eräälle Liman esikaupunkialueelle rakennettiin uusi, iso valtakunnansali, kokouksissa kävijöiden määrä kasvoi kaikissa kolmessa salia käyttävässä seurakunnassa ja vuoden aikana 75 uutta julistajaa aloitti kenttäpalveluksen.

Suurissa kaupungeissa, joissa seurakuntia on useita, varat käytetään viisaasti pystyttämällä rakennuksia, joihin mahtuu monta valtakunnansalia. Kolme tällaista valtakunnansalikompleksia vihittiin viikonloppuna 29. ja 30. toukokuuta Romaniassa. Yhdessä näistä, Cluj-Napocassa sijaitsevassa kompleksissa, on neljä valtakunnansalia; toisessa kompleksissa on kaksi salia. Seuraavana päivänä Târgu-Mureşissa vihittiin seitsemän valtakunnansalin kompleksi.

Konventtisalien rakentaminen

Monissa maissa rakennetaan suuria kokoontumisia varten konventtisaleja. Virossa vihittiin vuoden aikana kaksi valtakunnansali-konventtisalikompleksia. Kummassakin  kompleksissa on kolme erillistä valtakunnansalia, jotka voidaan yhdistää konventtisaliksi. Merkittävä tapahtuma Puolassa tänä palvelusvuotena oli kolmen konventtisalin vihkiminen yhden viikonlopun aikana. Kaksi hallintoelimen jäsentä, Theodore Jaracz ja Daniel Sydlik, oli mukana tässä erikoistilaisuudessa, ja he pitivät rohkaisevia puheita kaikissa kolmessa salissa. Suurin saleista sijaitsee Sosnowiecin kaupungissa. Sitä ja 6400-paikkaista stadionia käytettiin yhdessä viiden piirikonventin pitämiseen heinäkuussa.

Yhdysvalloissa, missä on nyt 980419 Valtakunnan julistajaa, vihittiin viime vuonna neljä uutta konventtisalia, joten näiden salien kokonaismäärä on nyt 40. Brasiliassa, jossa julistajia on 528034, vihittiin maan 17. konventtisali. Siihen kuuluu kaksi erillistä salia, joihin mahtuu 10000 henkeä. Tämä konventtisali sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä São Paulosta. Nigeriassa vihittiin vuoden aikana kaksi uutta sivuiltaan avointa konventtisalia, toinen Otassa ja toinen Ibadanissa: edellisessä on 10000 ja jälkimmäisessä 5000 istumapaikkaa.

Myös muita tiloja rakennetaan maailmanlaajuisen raamatullisen opetusohjelman tukemiseksi.

Vartiotornin koulutuskeskus

Vuonna 1986 otettiin Yhdysvalloissa ensimmäiset lain vaatimat askeleet niiden tilojen rakentamiseksi, jotka muodostavat nykyään 28 rakennusta käsittävän Vartiotornin koulutuskeskuksen Pattersonissa New Yorkin osavaltiossa. Rakennustyöt lähtivät vihdoin käyntiin vuonna 1989. Vuoteen 1994 mennessä monet Jehovan todistajien koulutustoimintaan liittyvät toimistot aloittivat työnsä näissä tiloissa. Gilead-koulu siirrettiin sinne vuonna 1995. Myös haaratoimistokomiteoiden jäsenille ja matkavalvojille tarkoitetut koulut toimivat siellä. Viimein vuonna 1999 pidettiin vihkiäiset. (Tätä koskeva selostus julkaistiin Vartiotornissa 15.11.1999.) Joka vuosi kymmenettuhannet todistajat ja kiinnostuneet tulevat tänne  kiertokäynnille, ja he iloitsevat nähdessään, mitä heidän vapaaehtoisten lahjoitustensa, alttiiden veljien ja sisarten yhteisten ponnistelujen ja ennen kaikkea Jehovan siunauksen ansiosta on saatu aikaan.

Uusia haaratoimistotiloja tarvitaan

Jehovan ylistäjien määrän kasvu monissa maissa on tehnyt välttämättömäksi myös uusien haaratoimistotilojen rakentamisen. Sekä haaratoimistojen että maailmankeskuksen henkilökunta muodostuu Betel-perheen jäsenistä, jotka kuuluvat kokoaikaisten erikoispalvelijoiden joukkoon.

BOLIVIA: Huomattava teokraattinen kasvu johti siihen, että 20. maaliskuuta 1999 vihittiin käyttöön uudet haaratoimistotilat Santa Cruzissa Boliviassa. Vuonna 1968, jolloin edellinen haaratoimisto vihittiin, Boliviassa oli 714 Valtakunnan julistajaa; nyt siellä on saavutettu kaikkien aikojen huippu, 15388, ja muistonvieton läsnäolijamäärä oli vuonna 1999 yhteensä 53312.

Uusi haaratoimisto, joka sijaitsee Bolivian trooppisella alangolla, rakennettiin kokonaan paikallisen työvoiman turvin – suuri osa oli vapaaehtoistyöntekijöiksi ilmoittautuneita todistajia. Myös rakennusmateriaalit olivat paikallisia, ja ne valittiin hyvän maun mukaan. Näin saatiin rakennus, joka vailla ilmastointiakin on suhteellisen viileä ja joka sopii kauniisti metsäiselle tontille. Nämä tilat samoin kuin maan ensimmäinen konventtisali vihittiin Jehovalle, kun hallintoelimen jäsen Gerrit Lösch vieraili maassa. Tässä onnellisessa tilaisuudessa oli läsnä sekä tuhansia bolivialaistodistajia että vierailijoita 11 maasta, muun muassa entisiä lähetystyöntekijöitä, jotka olivat palvelleet Boliviassa jolloinkin maan lähetystyön 54-vuotisen historian aikana.

MOSAMBIK: ”Jehova on suuri ja sangen ylistettävä.” (Ps. 48:1.) Tämä on suosittu lause Mosambikin Jehovan todistajien keskuudessa, ja se kuultiin useasti 19. joulukuuta 1998, kun Maputossa Intian valtameren läheisyydessä vihittiin uudet  haaratoimistotilat. Muutamia vuosia sitten tämä olisi voinut tuntua mahdottomalta. Jehovan todistajat olivat olleet hallituksen kiellon alaisina yli kaksikymmentä vuotta, vuoteen 1991 asti. Tuona vuonna heitä oli vain hieman yli 6000. Vuoden 1998 lopussa raportoitiin 29514 julistajan huippu. Uudet haaratoimistotilat olivat siis tarpeen.

Miten haaratoimisto oikein rakennettiin, kun suurimmalla osalla Mosambikin veljistä ei ollut kokemusta tämäntyyppisestä rakentamisesta? Monet kansainväliseen palvelijaryhmään ja vapaaehtoisjoukkoon kuuluvat tulivat avuksi ja valmensivat paikallisia todistajia työn ohessa. Vihkiäisissä oli vieraita 15 maasta. Samana viikonloppuna 26 kilometrin päässä Matolassa vihittiin myös Mosambikin ensimmäinen konventtisali. Jehova on tosiaankin suuri! Ilman hänen rakkaudellista huolenpitoaan hänen Mosambikissa asuvat palvelijansa eivät olisi koskaan päässeet näiden historiallisten tapahtumien todistajiksi.

UUSI-KALEDONIA: Uusi haaratoimisto ja konventtisali vihittiin Uudessa-Kaledoniassa 24. lokakuuta 1998. Haaratoimisto on kooltaan yli kolminkertainen entiseen verrattuna. Täällä toimii kolme käännösryhmää, jotka palvelevat Uuden-Kaledonian ja sen hallinnassa olevien alueiden tarpeita.

Vihkiäistilaisuus oli onnellinen ja värikäs. Ohjelman erityispiirre oli audiovisuaalinen esitys, jossa kerrottiin rakennushankkeen kohokohdista. Uuden-Kaledonian Jehovan todistajat iloitsivat erityisesti siitä, että tilaisuudessa oli myös hallintoelimen jäsen Lloyd Barry, joka piti vihkiäispuheen.

SENEGAL: Sen jälkeen kun ensimmäinen Jehovan todistaja saapui Senegaliin vuonna 1951, on tehty kovasti työtä, jotta voitaisiin tavoittaa miljoonat tuon maan haaratoimiston alueella asuvat ihmiset. Senegalissa on palvellut 194 lähetystyöntekijää 18 maasta. He ovat auttaneet satoja muita palvelemaan Jehovaa kanssaan alueella, missä yli 90 prosenttia asukkaista on ei-kristittyjä.

 Dakarin laitamilla Cape Almadiesissa sijaitsevan uuden haaratoimiston rakentamisessa käytettiin monia sellaisia menetelmiä, jotka olivat useimmille tuon seudun asukkaille ennestään tuntemattomia. Kun nosturi siirsi suuret rakennuselementit paikoilleen, työtä seuranneet osoittivat suosiotaan aplodein ja huudoin. Kaikki sujui täsmällisesti, järjestyksellisesti ja hyvin aina viimeistä piirtoa myöten. Täällä Afrikan mantereen läntisimmässä kärjessä pidettiin kesäkuun 19. päivänä 1999 vihkiäistilaisuus, jonka päätteeksi kaikki läsnäolijat yhtyivät sydämestään laulamaan laulua ”Me kiitämme sinua, Jehova”.

 Afrikka

Afrikan Jehovan todistajien nykyhistoria juontaa juurensa 1880-luvun alkupuolelle. Voimaperäinen julkinen saarnaaminen lähti tuossa maanosassa käyntiin 1920-luvulla. Viime vuonna enimmillään yli 830000 todistajaa kautta Afrikan kertoi naapureilleen ja muille ”Jumalan suurenmoisuuksista” (Apt. 2:11).

On ollut hyvin rohkaisevaa nähdä, että monet nuoret pitävät koulua todistusalueenaan. Dorcas, nuori Mosambikissa asuva sisar, on ottanut tavoitteekseen todistaa koulunsa rehtorille ja kaikille opettajille samoin kuin luokkatovereilleen. Hän johtaa tällä hetkellä kahdeksaa raamatuntutkistelua, ja kuusi tutkisteluoppilasta käy säännöllisesti kokouksissa. Kolme muuta tutkisteluoppilasta on edistynyt kasteelle ja pätevöitynyt vakituisiksi tienraivaajiksi. Neljä Dorcaksen opettajaa on ollut hänen kutsustaan useita kertoja kokouksessa. Dorcaksen isä tutkii nyt heistä yhden kanssa. Muuan toinen opettaja, jolle Dorcas ryhtyi todistelemaan viisi vuotta sitten ollessaan eräässä toisessa koulussa, alkoi viimein Dorcaksen hellittämättömyyden ansiosta tutkia hänen kanssaan Raamattua, ja nyt opettajan tavoitteena on tulla tosi palvonnan yhteyteen.

Nigeriassa on vuodesta 1995 lähtien kiinnitetty enemmän huomiota kuulovammaisiin, joita tuossa maassa on arviolta viisi miljoonaa. Monet kuulevat julistajat, jotka huomasivat,  että piirikonventissa tulkattiin puheita viittomakielelle, halusivat oppia kommunikoimaan tällä kielellä. Hieman yli vuodessa 216 julistajaa ja tienraivaajaa 61 seurakunnasta oppi riittävästi viittomakieltä, jotta he pystyivät johtamaan raamatuntutkisteluja ja toimimaan tulkkeina kokouksissa. Nyt yli 80 seurakunnassa kokoukset tulkataan kuurojen hyödyksi.

Norsunluurannikolla asuva Florence-niminen nuori nainen päätti ryhtyä nunnaksi. Häntä kuitenkin masensivat opetukset, joiden sanottiin olevan salaisuuksia ja joita ei siksi selitetty. Lisäksi häntä järkyttivät erään papin toistuvat moraalittomat ehdotukset. Hän lähti luostarista. Myöhemmin Burkina Fason Jehovan todistajat tapasivat hänet talosta-taloon-palveluksessaan. Tutkittuaan Mitä Jumala vaatii meiltä? -kirjasen ja Tieto-kirjan hänestä tuli lyhyessä ajassa Jehovan onnellinen palvelija.

Banguissa Keski-Afrikan tasavallassa valtakunnansalien ja yksityiskotien ovet avattiin vuoden aikana pariin otteeseen niille todistajille, joiden oli paettava joen yli sodan repimästä Kongon demokraattisesta tasavallasta. Heinäkuussa yli 200 veljen, sisaren ja heidän perheenjäsentensä, samoin kuin muidenkin ihmisten, täytyi paeta Banguihin. Enemmistö pakolaisista kokoontui ulos satama-alueelle, mutta veljistämme huolehdittiin sekä fyysisesti että hengellisesti. Heitä varten järjestettiin kahteen valtakunnansaliin lingalankieliset kokoukset, ja yhtäkään viidestä viikoittaisesta kokouksesta ei jätetty pitämättä. Muuan paikallinen viranomainen, joka näki tämän kaiken, sanoi: ”Se, mitä olette tehneet, on aivan ihmeellistä: olette majoittaneet nämä köyhät ihmiset saliinne. Ansaitsette siitä kiitoksen.” Eräs toinen mies, joka kulki salin ohi, pysäytti lähetystyöntekijän ja sanoi: ”Te elätte sen mukaisesti, mitä saarnaatte. Toivotan teille kaikkea hyvää. Jumala siunaa teitä tämän vuoksi.”

Kun muuan kastamaton julistaja joutui Ghanassa joitakin vuosia sitten sairaalaan, hän todisti vuoteelta vuoteelle, vaikka olikin hyvin sairas. Jotkut arvostivat sitä, mitä hän heille kertoi, toiset suhtautuivat ylenkatseellisesti. Eräs nainen kuunteli,  muttei näyttänyt reagoivan mitenkään. Vuosia myöhemmin tuo julistaja, joka on nyt erikoistienraivaaja, tapasi tutun naisen ”Jumalan elämäntien” piirikonventissa Ghanassa. ”Mikä toi sinut tänne?” tienraivaaja kysyi. ”Jehova on suuri”, vastasi nainen. ”Olen aina miettinyt, näkisinkö sinua koskaan uudelleen, jotta voisin kiittää sinua Valtakunnan totuudesta, jonka istutit sydämeeni sairaalassa. Olin silloin liian huonossa kunnossa sanoakseni mitään, mutten voinut olla ajattelematta ja miettimättä sitä, mitä sanoit elämästä paratiisissa Jumalan valtakunnan alaisuudessa, jolloin kukaan asukas ei sano olevansa sairas. Heti sairaalasta päästyäni etsin Jehovan todistajat käsiini, ja he alkoivat opettaa minulle lisää. Vähän sen jälkeen muutin muualle. Sielläkin otin yhteyttä Jehovan todistajiin ja jatkoin Raamatun tutkimista. Ja lopputulos on, että huomenna menen kasteelle tässä konventissa.” Naiset halasivat toisiaan ja itkivät ilosta. Tuo sairaalassa annettu todistus oli tosiaankin tuottanut hyvää hedelmää!

Muuan Malissa asuva nainen, joka oli ollut noituuden takia 13 vuotta liikuntavammainen, tuli kosketuksiin Jehovan todistajien kanssa. Hän pystyi liikkumaan paikasta toiseen vain konttaamalla. Hänen kanssaan aloitettiin raamatuntutkistelu. Hänelle kerrottiin seurakunnankokouksistamme, mutta kun sisaremme näki, miten vaikea vamma naisella oli, hän ei elätellyt paljonkaan toiveita siitä, että nainen pääsisi valtakunnansalille. Totuus oli kuitenkin koskettanut naisen sydäntä. Kuvittele veljien ja sisarten hämmästystä, kun he näkivät hänet valtakunnansalin edessä odottamassa kokouksen alkamista. Eräs veli, jolla on auto, tarjoutui viemään hänet kokouksen jälkeen kotiin. Kun naisen tutkistelu edistyi ja hänen uskonsa Jehovaan kasvoi, hän vapautui pahojen henkien otteesta. Hänen jalkojensa toimintakyky alkoi hitaasti palautua, ja puolen vuoden kuluttua hän pystyi taas kävelemään! Nyt hän on kastettu Jehovan palvelija.

Ugandassa eräs vakituinen tienraivaaja, joka oli toista päivää uudessa työpaikassaan, aloitti ruokatunnilla keskustelun  työtoverinsa kanssa tähän tapaan: ”Hei! Minusta on melkoisen vaikeaa oppia kaikkien työtovereitteni nimet.” ”Voi, älä välitä”, työtoveri vastasi, ”pian sinä ne opit. Minä olen William.” ”Kiitos”, tienraivaaja vastasi, ”tuo oli ystävällistä. Tiedän kuitenkin, että toisten nimien oppiminen on maailmanlaajuinen ongelma.” ”Mitä tarkoitat?” William kysyi. Tienraivaaja jatkoi: ”No, olisiko sinun esimerkiksi helppo vastata kysymykseen, mikä on maailmankaikkeuden ja kaiken elollisen Luojan nimi?” Keskustelu Jumalan nimestä johti siihen, että seuraavana päivänä aloitettiin raamatuntutkistelu. William kutsui tienraivaajan kotiinsa keskustelemaan perheensä kanssa. Nyt viisi perheenjäsentä on kastettuja todistajia. Ennen muistonviettoa tienraivaaja kävi työpaikkansa toimistoissa kutsumassa työtovereitaan tähän tärkeään tilaisuuteen. Hän oli tavattoman iloinen todetessaan, että 40 heistä oli läsnä!

Monet afrikkalaiset ovat joutuneet kärsimään maassaan käydyn sodan vuoksi. Useasti he ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan. Mutta jos pakolaiset ovat Jehovan todistajia, he jatkavat hyvän uutisen saarnaamista. Monet Länsi-Afrikassa sijaitsevan Guinea-Bissaun pääkaupungissa asuvat veljet ja sisaret pakenivat 240 kilometrin matkan Buban kaupunkiin. Muuan veli asuu siellä vaimoineen, mutta kaupungissa ei ole seurakuntaa. Kuitenkin pian sen jälkeen, kun pääkaupungin todistajat olivat saapuneet, siellä järjestettiin kokoukset ja todistustyö meni eteenpäin. Ennen pitkää kokouksissa kävi 40 ihmistä ja kaupungissa johdettiin 70:tä raamatuntutkistelua.

Burundissa Giteranyin seurakunnasta 30 julistajaa käveli noin 160 kilometriä päästäkseen Kayanzassa pidettyyn kierroskonventtiin. Matka kesti kolme päivää. Ne, joilla oli polkupyörä, kuljettivat jotakuta jalkaisin kulkevaa kappaleen matkaa eteenpäin, kääntyivät sitten takaisin ja poimivat mukaansa jonkun toisen jäljessä kävelevän ja niin edelleen. Koko Nzeyimana Jeanin perhe – vaimo, anoppi ja seitsemän lasta, joista yhdellä on polio ja joka käyttää kävelykeppiä – teki tuon matkan. Kaikki iloitsivat valtavasti päästessään konventtipaikalle.

 Amerikka

Koko Raamattu oli 1700-luvulla saatavissa englannin, ranskan, espanjan ja portugalin kielillä, joista tuli laajimmin käytettyjä kieliä Amerikassa. Jehovan todistajat, jolla nimellä heidät tultiin myöhemmin tuntemaan, aloittivat 1800-luvun jälkipuoliskolla raamatullisen opetusohjelman, ja vuoteen 1935 mennessä se oli levinnyt lähes jokaiseen Amerikan maahan. Nyt näissä maissa on 2769625 innokasta todistajaa.

Sää muuttuu paikoitellen hyvin kylmäksi, mutta hyvän uutisen saarnaaminen jatkuu. Muuan vanhin North Polen seurakunnasta Alaskasta kertoo, että ovelta-ovelle-työ jatkuu jopa 37 asteen pakkasessa ja kokoukset pidetään, vaikka lämpötila laskisi 48 pakkasasteeseen. Näissä oloissa palveleminen vaatii kestävyyttä.

Joillakin suurkaupunkialueilla on monia rakennuksia, joiden asukkaat pelkäävät rikollisuutta niin paljon, että julistajat saavat vain harvoin tilaisuuden puhua kenenkään kanssa kasvotusten. Argentiinassa muuan tällaisessa rakennuksessa todistanut julistaja puhui ovipuhelimen välityksellä naiselle, joka kuunteli tarkkaavaisesti. He sopivat jatkavansa keskustelua toiste. Seurasi monia uusintakäyntejä, mutta naista ei tavattu silmätyksin. Siitä huolimatta ovipuhelimen välityksellä käytiin kiinnostavia keskusteluja ja luettiin raamatunkohtia.  Viimein neljän kuukauden kuluttua nainen kutsui julistajan kotiinsa, ja alkoi raamatuntutkistelu. Julistajan kärsivällinen hellittämättömyys palkittiin.

Yhdysvalloissa on yli 17000 hoitokotia, joissa asuu satojatuhansia vanhuksia. Miten hyvä uutinen voi tavoittaa tämän iäkkään väestönosan? Jotkin seurakunnat ovat saaneet hyviä tuloksia lähestymällä tällaisten laitosten johtajia ja tarjoutumalla huolehtimaan asukkaiden hengellisistä tarpeista. Erään kerran todistajat selittivät, että seurakunnan vapaaehtoiset tulisivat mielellään viikoittain johtamaan ilmaista raamatuntutkistelua kaikille halukkaille. Tarjous otettiin vastaan mielihyvin. Henkilökunta, asukkaiden perheenjäsenet ja muut vierailijat sekä vapaaehtoistyöntekijät olivat usein tutkistelussa mukana. Laitoksen johtaja kirjoitti: ”Tämä tutkisteluryhmä antaa asukkaillemme hengellistä tukea ja lisää jatkuvasti heidän hyvinvointiaan. He kerta kaikkiaan rakastavat Raamatun tutkimista.” Tämä nainen ymmärsi, että tutkiminen oli iäkkäille henkisesti virkistävää. Henkilökunnan iloksi muuan vanha nainen, joka ei ollut puhunut hoitokotiin saapumisensa jälkeen, alkoi esittää ajatuksiaan tutkistelussa. Eräs iäkäs mies, joka ei ollut koskaan osallistunut hoitokodissa mihinkään ryhmätyöhön, halusi innokkaasti olla läsnä raamatuntutkistelussa.

Todistaessaan hautausmaalla Chilessä eräs sisar puhui naiselle, joka oli menettänyt 12-vuotiaan poikansa onnettomuudessa. Tämä sureva äiti kävi poikansa haudalla kahdesti päivässä. Todistaja kertoi naiselle ylösnousemustoivosta, ja niin alkoi raamatuntutkistelu. Nainen kertoi tästä naapurilleen, joka myös oli menettänyt nuoren poikansa ja kävi päivittäin poikansa haudalla. Hänkin alkoi tutkia. Kun tämän naisen äiti oli käymässä hautausmaalla, hän pyysi pappia toimittamaan siunauksen kuolleelle tyttärenpojalleen. Papin töykeän vastauksen vuoksi nainen lakkasi käymästä kirkossa  ja alkoi tutkia Raamattua. Nyt nämä kolme naista kertovat hautausmaalla muillekin vasta löytämästään toivosta.

Antaisitko sinä Jehovan käyttää sinua jonkun auttamisessa oppimaan totuuden, vaikka omat kykysi olisivatkin rajalliset? Eräs Costa Ricassa asuva lähetystyöntekijä teki siten. Hän ei osannut vielä puhua espanjaa hyvin. Siitä huolimatta hän aloitti raamatuntutkistelun Ana-nimisen hartaan katolilaisen kanssa. Tutkistelussa käytettiin Raamatun ohella kirjasta Mitä Jumala vaatii meiltä? Anan näkö on heikko, joten hän vain kuunteli, kun kappaleet ja raamatunkohdat luettiin, ja kertoi sitten niistä ajatuksiaan. Eräällä viikolla Ana esitti lähetystyöntekijäsisarelle rohkaisevan ajatuksen: ”Minua ei haittaa, vaikkemme pystykään keskustelemaan täydellisesti. Monet asiat, joista olemme jutelleet, poikkeavat siitä, mitä katolinen kirkko opettaa. Jos olisin saanut kuulla pitkiä, täydellisesti muotoiltuja selityksiä, en olisi uskonut niitä, mutta sinä näytät minulle nämä asiat suoraan Raamatusta ilman ylimääräisiä sanoja, joten huomaan, että opetuksesi on tosiaankin Raamatusta.”

Nicaraguassa todistajat ovat pyrkineet erityisesti viemään joitakin nimenomaisia Herätkää!-lehden numeroita koulujen opettajille. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita kirjoitus ”Mitä toivoa on nykyajan nuorilla?” Tällainen tieto on selvästikin arvokasta. Eräässä kaupungissa koulun rehtori pyysi todistajilta, yhden opettajan vastustuksesta huolimatta, että nämä pitäisivät esityksen koko oppilasjoukolle. Järjestettiin puolentoista tunnin mittainen keskustelutilaisuus, ja monet oppilaat pyysivät kirjallisuutta. Jälkeenpäin opettaja, joka oli aiemmin vastustanut, pyysi, että todistajat tulisivat pitämään tämän esityksen myös siihen kouluun, jossa hän oli rehtorina. Näin tehtiin. Tämän naisen kanssa aloitettiin raamatuntutkistelu, ja nyt hän haluaa todistajien pitävän oppilaille puheen joka kuukausi.

 Euraasia

Euraasia on Euroopan ja Aasian yhteisnimitys. Siellä Jehova ensi kerran julisti hyvän uutisen Abrahamille (Gal. 3:8). Samoin siellä Jeesus Kristus laski perustan evankelioimistyölle, joka on jatkunut meidän päiviimme asti (Matt. 28:19, 20). Jehovan todistajat pyrkivät kertomaan hyvää uutista ihmisille kaikissa Euraasian maissa, joita on likimain 80. Niiden satojen kielien lisäksi, joilla Vartiotorni-seura on jo ennestään painanut raamatullista kirjallisuutta, se on vuoden 1995 jälkeen ottanut tähän joukkoon 36 uutta kieltä, jotta tässä osassa maapalloa voitaisiin tavoittaa vielä 170 miljoonaa ihmistä enemmän. Näitä kieliä ovat muun muassa pandžabi (nastal.), uzbekki, kazakki, tadžikki, azeri ja mongoli.

Vakavat ongelmat lisääntyivät Kosovossa vuoden 1999 aikana. Lähes 800000 Kosovon albaania pakeni naapurimaihin. Melkein 500000 heistä siirtyi Albaniaan. Pakolaisten joukossa oli 14 Jehovan todistajaa yhteensä 8 lapsensa kanssa. Albanialaistodistajat avasivat kotiensa ovet näille veljille ja auttoivat heidät tämän erittäin tukalan ajan yli. Kun etnisten ryhmien väliset taistelut yltyivät, kävi entistä selvemmäksi, mikä oli Kosovosta paenneille tärkeintä. He halusivat varmistautua siitä, että heidän serbialaisveljensä olivat turvassa. Serbialaistodistajat näkivät vuorostaan kovasti vaivaa, jotta he saisivat yhteyden albanialaisveljiinsä ja varmuuden siitä, ettei  näillä ollut vaaraa. Millaista rakkautta vastakohtana ympärillä ilmenevälle vihalle! Neljän kuukauden kuluttua kosovolaisveljet olivat innokkaita palaamaan kotiin. He eivät olleet kiinnostuneita siitä, saisivatko he mukaansa paljon aineellista. Sen sijaan he pyysivät laatikoittain kirjallisuutta, jotta he voisivat viedä toisille lohduttavaa sanomaa Jumalan valtakunnasta.

Muuan todistaja Belgiassa puhui ovipuhelimen välityksellä naiselle, joka sanoi suoraan, ettei hän ollut juuri sillä hetkellä juttutuulella. Sisaremme lupasi ottaa häneen myöhemmin yhteyttä puhelimitse. Nainen yllättyi, kun sisar tosiaan soitti hänelle muutaman päivän kuluttua. Nainen kertoi, että hänen täytyisi muuttaa ja että hän oli pyytänyt sosiaalitoimistoa auttamaan asunnon löytämisessä. Erään toisen puhelinkeskustelun jälkeen sisar ei enää saanut yhteyttä tähän naiseen, joten hän päätti kirjoittaa hänelle kirjeen ja lähettää sen sosiaalitoimistoon. Kirje pantiin naisen papereitten joukkoon, ja kun hän viimein sai sen muutaman viikon kuluttua, nämä naiset pääsivät taas kosketuksiin toistensa kanssa. Juuri noihin aikoihin Valtakunnan Palveluksessamme sanottiin: ”Mikäli me kaikki ponnistelemme yhteisvoimin aloittaaksemme tutkisteluja ja rukoilemme Jehovan siunausta pyrkimyksillemme, niin onnistumme varmasti!” Esitettyään palavan rukouksen Jehovalle sisar soitti naiselle ja kertoi, että hän haluaisi kovin mielellään tutkia Raamattua tämän kanssa. Nainen suostui. Nyt hän ja hänen miehensä käyvät seurakunnan kokouksissa ja nainen kertoo sukulaisilleen ja ystävilleen oppimistaan hyvistä asioista.

Eräänä sateisena päivänä Malesiassa muuan tilapäinen erikoistienraivaaja ja hänen toverinsa keskustelivat kauppiaiden kanssa kaupungissa, jossa oli annettu vain vähän todistusta. Eräs nuori opiskelija, joka oli seisahtanut lähistölle odottamaan rankkasateen loppumista, lähestyi heitä ja pyysi saada heidän tarjoamaansa kirjallisuutta. Hänelle kerrottiin ilmaisesta Raamatun kotitutkistelusta, ja tienraivaajat kertoivat,  missä he majailivat. Noin viikon kuluttua opiskelijatyttö soitti. Hän oli lukenut kaiken kirjallisuuden ja halusi lisää. Aloitettiin raamatuntutkistelu. Tyttö oli oikea lukutoukka, ja hän pyysi lisää julkaisuja melkein jokaisella tapaamisella. Toisinaan hän soitti iltamyöhällä ja pyysi niitä julkaisuja, joihin hänen lukemassaan kirjallisuudessa oli viitattu. Koska tienraivaajat olivat kaupungissa vain tilapäisesti, tutkistelua johdettiin osin kasvotusten ja osin kirjeitse. Tyttö tutki Tieto-kirjan kahdessa kuukaudessa. Hän saarnasi ystävilleen ja myös linja-auton matkustajille. Hän on edistynyt hyvin ja on nyt kastamaton julistaja ja haluaa innokkaasti pätevöityä kasteelle.

Italiassa eräs todistaja ystävystyi uuden naapurinsa kanssa. Naapuri oli palannut Saksasta Italiaan, koska hänen miehelleen oli luvattu täältä työtä. Mutta mies ei saanutkaan työpaikkaa. Niinpä hän jätti perheensä Italiaan ja lähti työnhakuun ulkomaille. Tällä välin todistajapariskunta auttoi hänen vaimoaan ostosten teossa, kyyditsi heidän poikaansa kouluun, kutsui toisinaan vaimon ja lapset aterioimaan kanssaan ja antoi vaimolle hänen suuresti tarvitsemaansa henkistä tukea. Nainen kysyi, miksi he oikein tekivät tämän kaiken. Niin, miksi? ”Koska olemme Jehovan todistajia ja rakastamme lähimmäisiämme.” Nainen sanoi, ettei hän ollut koskaan ehtinyt kuunnella todistajia, mutta nyt hän oli utelias tietämään, mitä he uskoivat. Hänelle aloitettiin säännöllinen raamatuntutkistelu, ja hän alkoi myös käydä seurakunnan kokouksissa. Näihin aikoihin hänen miehensä palasi kotiin. Todistajat tarjosivat hänellekin raamatuntutkistelua, mutta hän kieltäytyi, koska huolet painoivat häntä. Hänellä oli jälleen vaikeuksia löytää työtä. Kun perhe muutti toiseen osaan Italiaa, todistajat ottivat selville uuden paikkakunnan valtakunnansalin osoitteen ja kannustivat naista käymään siellä. Hän oli kuitenkin hyvin arka eikä mennyt. Sisaremme silti soitti hänelle viikoittain ja piti vireillä hänen kiinnostustaan Jehovaa kohtaan. Kun nainen sitten kerran näki kahden todistajan  olevan todistamassa kadulla, hän pyysi heiltä raamatuntutkistelua. Hän alkoi myös käydä kokouksissa. Sillä välin hänen miehensä oli löytänyt työtä. Hänkin pyysi tutkistelua. Nyt molemmat ovat vihkiytyneitä ja kastettuja kristittyjä. Myös heidän kaksi vanhinta lastaan ovat käyneet kasteella, ja kolmas on kastamaton julistaja.

Eräs Luxemburgissa asuva tienraivaaja halusi kovasti tavoittaa jokaisen alueensa asukkaan. Yhdessä talossa kaihtimet olivat aina kiinni eikä ketään ollut kotona. Mutta kun hän eräänä päivänä oli menossa hakemaan tytärtään koulusta, hän huomasi tuon talon edessä auton. Hän ei tosin ollut aikonut lähteä kenttäpalvelukseen juuri tuolloin, mutta hän ei halunnut päästää tilaisuutta käsistään. Hän soitti ovikelloa. Oven avasi mies, joka sanoi, ettei hän oikeastaan ollut kiinnostunut Raamatusta, mutta haluaisi tietää enemmän Jeesuksesta Kristuksesta. Sisar jätti hänelle kirjan Suurin ihminen joka koskaan on elänyt. Kun sisar oli käynyt aviomiehensä kanssa hänen luonaan useita kertoja, aloitettiin tutkistelu. Kiireisen aikataulunsa vuoksi mies halusi tutkia ensin vain joka kolmas viikko. Mutta pikkuhiljaa hänen elämänkatsomuksensa muuttui. Hän tajusi, että hänen pitäisi käyttää enemmän aikaa Jumalan tahdon oppimiseen ja sen tekemiseen. Hän luopui pöytätenniksestä, joka oli hänen intohimonsa ja johon hän oli käyttänyt neljä iltaa viikossa. Kun hän oppi ymmärtämään selvästi kristillisen puolueettomuuden, hän siirtyi toiseen työpaikkaan, jossa hänelle maksettiin vähemmän kuin puolet entisestä palkasta. Miltä tällainen muutos tuntui hänestä? Hän sanoi: ”Tein sen mielelläni. Loppujen lopuksi halusin tosissani saattaa elämäni sopusointuun Raamatun periaatteiden kanssa. Edistyin edelleen totuudessa, eikä mikään saanut enää estää minua tulemasta kastamattomaksi julistajaksi ja menemästä viisi kuukautta myöhemmin vesikasteelle sen vertauskuvaksi, että olin vihkiytynyt Jehovalle.” Hän on todella kiitollinen siitä, että tienraivaajasisar suoritti palvelustaan niin perusteellisesti!

 Maapallon saaret

Jehova kutsuu koko maata, saarten asukkaat mukaan lukien, iloitsemaan hänen kuninkuudestaan (Ps. 97:1). Jo helluntaina vuonna 33 tämän kutsun saajien joukossa oli syntyperäisiä kreetalaisia. 1900-luvulla kymmenettuhannet maapallon saarten asukkaat vastasivat tähän kutsuun. Filippiineillä 132496 ihmistä kertoo toisille Jehovan kuninkuuden kunniasta. Japanille kuuluvilla saarilla tähän onnelliseen palvelukseen osallistuu 222857 ihmistä. Jopa sellaisilla saarilla, joilla on vain muutamia asukkaita, on mahdollisuus iloita Jumalan valtakunnan hyvästä uutisesta.

Samoassa erään nuoren tienraivaajaveljen huomaavaisuus auttoi voittamaan Jehovan todistajia kohtaan tunnettua ennakkoluuloisuutta. Veli meni paikallisen sairaalan poliklinikalle, missä hänelle annettiin numero ja häntä pyydettiin odottamaan vuoroaan. Hänen vieressään istui iäkäs nainen, joka näytti sairaammalta kuin useimmat muut paikalla olijat, joten kun veljen vuoro tuli, hän pyysi ystävällisesti hoitajalta, että saisi antaa vuoronsa tuolle naiselle ja ottaa itselleen hänen vuoronsa. Hoitaja hämmästyi, mutta suostui ehdotukseen. Siihen mennessä, kun veljen vuoro tuli uudelleen, yksi hänen kylänsä päällikkö (matai) oli istuutunut hänen viereensä. Koska mies oli sairaampi kuin veljemme, tämä luopui taas omasta vuorostaan, jotta mies pääsisi lääkärin luo viipymättä. Myöhemmin  veli tapasi tuon iäkkään naisen uudelleen, tällä kertaa torilla. Nainen ilahtui valtavasti nähdessään veljen ja kysyi, oliko hän Jehovan todistaja. Saatuaan myöntävän vastauksen nainen kertoi suhtautuneensa aikaisemmin torjuvasti, kun todistajat olivat käyneet hänen luonaan, mutta nyt hän tietää heidän todella rakastavan lähimmäisiään. Hän antoi osoitteensa, ja niin alkoi säännöllinen raamatuntutkistelu. Entä kylän päällikkö? Hän kertoi tienraivaajan isälle, että vaikka hän ei aiemmin ollut kunnioittanut todistajia, hän toivottaa heidät nyt tervetulleiksi kotiinsa. Hän tuli muistonviettoon ja sanoi: ”Ihminen voi ruveta pitämään jostakin, joka ei aluksi miellytä.”

Onko tarkoituksenmukaista yrittää aloittaa raamatuntutkisteluja liikealueella? Toisinaan on. Kyproksessa muuan erikoistienraivaaja vei säännöllisesti lehdet eräälle liikemiehelle. Kun mies ilmaisi arvostusta lukemaansa kohtaan, tienraivaaja näytti Mitä Jumala vaatii meiltä? -kirjasen avulla, miten raamatuntutkistelujärjestely toimii. Tutkistelua pidetään miehen työpaikalla, mutta olosuhteiden mukaan tienraivaaja supistaa tutkimisajan aina 10:een tai 15 minuuttiin.

Guadeloupessa on tähdennetty erityisesti kadulla todistamista. Onko kadulla todistaminen kuitenkaan todella tarpeen, kun julistajia on yksi jokaista 55:tä asukasta kohti? Ihmiset, joita tavataan kotoa, ovat yhä useammin uppoutuneita satelliitti- ja kaapelitelevisiolähetyksiin. Heidät on helpompi saada pysähtymään ja kuuntelemaan hyvää uutista, kun he ovat kotinsa ulkopuolella. Muuan kierrosvalvoja kertoi, että eräs 15 julistajan ryhmä, joka todisti kadulla Saint Martinissa, levitti traktaattien lisäksi 250 lehteä noin kahdessa tunnissa. Tietenkin jotkut, jotka ottavat mielellään kirjallisuutta, voivat sanoa olevansa liian kiireisiä jutellakseen. Mutta kun elämän olosuhteet saavat ihmisen hengellisen ruokahalun heräämään, asioiden tärkeysjärjestys voi muuttua. Esimerkiksi kun erään Les Abymesin kaupungissa asuvan naisen isä kuoli, hänellä oli valtava määrä kysymyksiä. Nyt hän halusi tutkia lähes päivittäin – ensin Mitä Jumala vaatii meiltä? -kirjasen, sitten Tieto-kirjan.  Hän tutkii myös Puhu perustellen -kirjaa ja kirjoittaa lainaamattomat raamatunkohdat paperille. Hän sanoo, että hän tuntee olevansa ”kuin Israelin kuningas, joka kirjoitti itselleen jäljennöksen Raamatun kirjoituksista”. Hän on tehnyt sen päätelmän, että ehkäpä ”kaikilla niin sanotuilla kristillisillä uskonnoilla on Raamattu, mutta vain yksi uskonto – Jehovan todistajat – soveltaa sitä käytäntöön”.

Japanissa asuva Hatsuko on kahden lapsen yksinhuoltaja. Hän tekee kahta työtä elättääkseen perheensä. Milloin hän todistaa muille Jehovasta ja hänen rakkaudellisesta tarkoituksestaan ihmiskunnan suhteen? Häneltä kestää ajaa polkupyörällä kumpaankin työpaikkaan noin 20 minuuttia. Hän päätti käyttää tuon ajan joka päivä todistamiseen. Hän puhuu tapaamilleen ihmisille: ohikulkijoille, myyntiautomaateilla asioiville, tavarantoimittajille, rakennustyöläisille ja niin edelleen. Tämä vaati aluksi suurta ponnistelua, sillä hän on ujo. Hän päätteli, että hänen olisi parempi antaa lehtien puhua, sen sijaan että puhuisi itse paljon. Myös rukous ennen lähtöä teki ihmisille puhumisen hänelle vähitellen helpommaksi. Hän on todistanut tällä tavoin viimeksi kuluneet kaksi vuotta, ja hän levittää nykyään 200–300 lehteä joka kuukausi. Tähän kuuluu hänen lehtikierroksensa, joka muodostuu hänen kadulla tapaamistaan ihmisistä.

Video Jehovan todistajat – järjestö tämän nimen takana on ollut tehokas väline kehitettäessä ihmisten arvostusta Jehovan käyttämää järjestöä kohtaan. Eräs Australiassa asuva nainen oli saanut Seuran lehtiä ja muuta kirjallisuutta viiden vuoden ajan. Kerran todistajat sitten jättivät hänen katsottavakseen videon. Seuraavalla käynnillä nainen pyysi julistajat sisään. Hän oli katsonut videon ja liikuttunut kyyneliin asti. Hän oli luottanut todistajiin, jotka kävivät hänen luonaan, mutta nyt hän tunsi voivansa luottaa myös järjestöön. Samana päivänä hänen kanssaan alettiin tutkia järjestelmällisesti Tieto-kirjaa, ja seuraavalla viikolla hän tuli kokouksiin valtakunnansaliin.

Keneltä ihmiset kysyvät neuvoa huoliinsa? Toisinaan  sanoma- tai aikakauslehden kolumnistilta. Uudessa-Kaledoniassa muuan tienraivaaja huomasi, että yhteen tällaiseen lehdessä olleeseen kysymykseen löytyi hyvä vastaus eräästä Herätkää!-lehden numerosta. Sisar laati kirjeen kysymyksen esittäneelle henkilölle, lähetti sen lehden julkaisijalle ja pyysi, että se välitettäisiin edelleen kysyjälle. Sisar kertoi kirjeessään, että hänellä oli arvokasta tietoa kyseisestä aiheesta, mainitsi teeman, luetteli joitakin väliotsikoita, liitti mukaan muutamia valikoituja otteita ja tarjoutui lähettämään aineiston kysyjälle. Pian tuli vastaus, lehti lähetettiin ja näin avautui tilaisuus antaa lisää hengellistä apua.

Irlannissa julistajat tapaavat alueellaan ihmisiä, jotka ovat tulleet Afrikasta, Itä-Euroopasta ja itämaista. Eräs Belfastin seurakunta järjesti mandariinikiinaksi esitelmän ja Vartiotornin tutkistelun. Läsnä oli 22 kiinnostunutta. Tämä oli sen hyvän työn ansiota, jota muuan lähetystyöntekijäpariskunta on tehnyt niiden kiinalaisten keskuudessa, jotka ovat joko työssä tai opiskelevat Belfastissa. Vuodesta 1993 lähtien lähetystyöntekijät ovat johtaneet raamatuntutkisteluja 75 ihmiselle, jotka ovat tulleet 17:stä Kiinan provinssista ja monista Taiwanin kaupungeista. Moniin kiinnostuneisiin on pidetty yhteyttä senkin jälkeen, kun he ovat palanneet Kiinaan. Muuan pariskunta tutki Raamattua hyvin mielellään. Mutta sitten vaimon täytyi palata Kiinaan, mikä suretti häntä, sillä hän ajatteli, ettei pystyisi enää jatkamaan Raamatun tutkimista siellä. Joitakin viikkoja myöhemmin naisen aviomies kertoi kuitenkin innoissaan, että oli saanut vaimoltaan viestin, jossa tämä kertoi, että todistajat olivat eräänä päivänä käyneet hänen kotiovellaan hänen ollessaan töissä ja jättäneet viestin: ”Ystäväsi Irlannissa pyysivät meitä käymään luonasi. Tulemme myöhemmin uudelleen.” Ja he tulivat! Muuan toinen pariskunta kirjoitti Kiinasta: ”Kaipaamme teitä hyvin paljon. Saimme monia arvokkaita muistoja, mutta on sanottava, että arvokkainta oli saada tutkia Raamattua kanssanne. Näyttää siltä, että Raamattu on nyt elämämme kulmakivi.”

[Kuvat s. 49]

1) Mosambik, 2) Senegal, 3) Uusi-Kaledonia, 4) Bolivia