Viime vuoden kohokohtia

Jehovan todistajien jokavuotiset konventit kuuluvat vuoden merkkitapahtumiin. Vuoden 1999 puolivälissä alkaneen piirikonventtien sarjan teema oli ”Jumalan profeetallinen sana”. Ohjelma tähdensi Raamatun päivittäisen lukemisen arvoa, ja sitä painotettiin näytelmässä, joka käsitteli kertomusta Jaakobista ja Esausta. Konventin puheissa luotiin muun muassa yleiskatsaus Danielin kirjan profetioihin ja käsiteltiin yksityiskohtaisesti Habakukin kirjaa. Ohjelmassa korostettiin, että tämän vanhan järjestelmän loppu on lähellä. Sen lisäksi, että ohjelmassa käsiteltiin nykyistä todistamistyötä, se kohdisti huomiomme niihin innostaviin odotteisiin, jotka liittyvät  Jehovan sydäntä lämmittävään lupaukseen ’tehdä kaikki uudeksi’ (Ilm. 21:5).

Konventin läsnäolijat ottivat iloiten vastaan uuden, 47 kielellä julkaistun kirjan Kiinnitä huomiota Danielin profetiaan! Etelä-Koreassa iloon oli vielä enemmän aihetta: yleisö oli haltioissaan saadessaan Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen koreaksi.

Vaikka Jugoslavia oli kärsinyt kuukausien ajan sodasta, Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös oli, ihme kyllä, mahdollista julkaista serbiaksi. Kiinteän kansainvälisen yhteistyön ansiosta Jugoslavian naapurimaissa Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset julkaistiin myös kroaatiksi ja makedoniaksi. Nämä julkaisut otettiin vastaan ilon kyynelin.

Jugoslaviassa iloon oli erikoislaatuinen syy. Maa oli maaliskuusta asti valmistautunut sotaan. Belgradin pommittaminen aiheuttaisi sen, että puhelinlinjat eivät toimisi luotettavasti ja Belgradissa olevien kääntäjien tuottamaa aineistoa olisi vaikea lähettää Saksaan painettavaksi. Tiistaina 23. maaliskuuta ilmaiskujen alkaminen oli niin todennäköistä, että veljet, jotka valmistivat Belgradissa raamatunkäännöstä, päättivät työskennellä läpi yön. Seuraavaan aamuun mennessä tarvittavat tiedostot oli lähetetty eteenpäin. Muutamaa tuntia myöhemmin pommitukset alkoivat. Vaikka käännösryhmän täytyi mennä pommisuojaan, siihen kuuluvat iloitsivat.

Heidän ilonsa huipentui, kun painettu Raamattu neljä kuukautta myöhemmin julkaistiin haltioituneen yleisön edessä Belgradin konventissa. Kun kaikki olivat saaneet itselleen Raamatun, konventtipaikka tyhjeni nopeasti. Veljet lähtivät majapaikkoihinsa lukemaan sitä! Nämä ihmiset, joita ympäröi maailma, jossa etniset ja uskonnolliset erimielisyydet ovat johtaneet murhiin ja silmittömään vihaan, olivat vakuuttuneita siitä, etteivät he olisi voineet saada parempaa lahjaa.

Seuraavana viikonloppuna pidettiin ensimmäinen  kahdeksasta konventista Indonesiassa, suuressa Kaukoidän maassa, joka sekin on kärsinyt uskonnollisten ja poliittisten ryhmien aiheuttamasta väkivallasta. Jakartan konventissa oli läsnä 15666 henkeä eri puolilta maata. Ensimmäistä kertaa kastetilaisuus pidettiin itse konventtipaikalla, ja yleisö oli täynnä riemua seuratessaan suurilta TV-ruuduilta, kun 430 kastettiin. Huippunsa into kuitenkin saavutti, kun konventissa ilmoitettiin, että koko Uuden maailman käännös indonesiaksi oli jo painettu ja toivon mukaan se olisi pian saatavilla levitettäväksi.

Kuljemme Jumalan elämäntietä

Palvelusvuosi 1999 alkoi tietysti jo syyskuussa 1998. Palvelusvuoden alkukuukausina järjestettiin edelleen ”Jumalan elämäntien” kansainvälisiä konventteja. Monia konventteja oli jo pidetty Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Syyskuusta tammikuuhun pidettiin kuitenkin vielä 13 kansainvälistä konventtia Aasiassa, Afrikassa, Australiassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Ensimmäinen näistä palvelusvuoden 1999 kansainvälisistä konventeista pidettiin São Paulossa Brasiliassa 18.–20. syyskuuta 1998. Samaan aikaan pidettiin konventteja myös 16 muussa paikassa, muun muassa jättiläiskokoisella Maracanã-stadionilla Rio de Janeirossa. Tuhansia vieraita saapui 15 eri maasta. Näiden joukossa oli 54 lähetystyöntekijää, joista 23 oli lähtenyt Brasiliasta palvellakseen Mosambikissa. Kun konventissa esitettiin sunnuntaina päätös, jossa Jumalan elämäntien julistettiin olevan paras elämäntapa, mahtavat 516333 läsnäolijaa 17 konventtipaikassa hyväksyi päätöksen vastaamalla siihen voimakkaasti: sim (kyllä)!

Samana viikonloppuna 63886 konventtivierasta saapui Soulin olympiastadionille Etelä-Koreaan. Konventtia edeltäneinä päivinä sadat korealaiset todistajat – osalla sisarista yllään värikäs kansallispuku – olivat lentokentällä ottamassa vastaan 3046:ta ulkomaista vierasta. Kun ulkomaiset vieraat lähtivät viimeisen puheen jälkeen linja-autoilleen, tuhannet  konventtilaiset järjestäytyivät pitkiin riveihin heidän kulkureittinsä varteen muodostaen ”rakkauden kujan”, ja konventtivieraiden kulkiessa sitä pitkin korealaiset todistajat huusivat heille: ”Nähdään paratiisissa!” ja ”Rakastamme teitä!” Ilon kyyneleet vierivät monien poskille.

Soulin konventtivieraiden kyyneleet olivat tuskin kuivuneet, kun hirmumyrsky Georges iski Puerto Ricoon. Seuraavan kansainvälisen konventin oli määrä alkaa Puerto Ricossa seuraavana perjantaina. Olisiko se mahdollista? Hirmumyrskyn vuoksi koko saaren uskottiin olevan viikkoja ilman sähköä. Vedenjakelu lakkautettiin, San Juanin lentokenttä suljettiin, ja myrsky oli vaurioittanut paikallisten veljien koteja, joihin oli tarkoitus majoittaa satoja ulkomaisia vieraita. Katastrofi aiheutti sen, että käytettävissämme oli vain yksi neljästä suunnitellusta konventtipaikasta: Hiram Bithorn -stadion. Ihme kyllä, jokainen ongelma kuitenkin ratkaistiin toinen toisensa jälkeen. Tuon konventin läsnäolijoiden määrä kohosi 15065:een!

Kuukautta myöhemmin, 30. lokakuuta – 1. marraskuuta, pidettiin kolme kansainvälistä konventtia Australiassa (Brisbanessa, Melbournessa ja Sydneyssä). Hallintoelimen jäsenet John Barr, Milton Henschel, Lloyd Barry ja Theodore Jaracz osallistuivat näihin konventteihin. Kaksi viimeksi mainittua palvelivat aikoinaan Australiassa. Läsnä oli myös monia innokkaita lähetystyöntekijöitä, jotka on aikoinaan lähetetty Australiasta muihin maihin.

Loppuvuodesta 1998 järjestettiin kansainvälisiä konventteja myös Afrikassa. Nairobiin Keniaan 16:sta eri maasta tulleet veljet olivat iloisia voidessaan olla niiden 24502:n joukossa, jotka kokoontuivat Moin kansainväliseen urheilukeskukseen joulukuussa.

Seuraavalla viikolla pidettiin neljä kansainvälistä konventtia Etelä-Afrikassa (Kapkaupungissa, Durbanissa, Johannesburgissa ja Pretoriassa). Läsnä oli yhteensä 83858, ja 1626 kävi  kasteella. Kansainvälisten konventtien jälkeen Etelä-Afrikassa järjestettiin vielä 18 piirikonventtia. Näihin osallistui 53901 henkeä, ja 1065 uutta kastettiin. Tällä kertaa koko Uuden maailman käännös julkaistiin tsongaksi. Kaikkien konventtivieraiden keskuudessa vallinnut rakkaus ja ykseys oli kouraantuntuva todiste siitä, että he sopivat Jeesuksen esittämään kuvaukseen: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:35.)

Samana viikonloppuna joulukuun lopussa pidettiin konventti myös Abidjanissa Norsunluurannikolla Länsi-Afrikassa. Ohjelma pidettiin ranskaksi, englanniksi ja twiksi. Vaikka maassa on ainoastaan noin 6000 julistajaa ja ehkä 500 oli tullut muista maista, konventissa oli hämmästyttävät 16009 läsnäolijaa, jotka kaikki halusivat kuulla Jumalan elämäntiestä!

Tämä 32 kansainvälisen konventin sarja päättyi Costa Ricaan, jossa maan yli 19000 julistajaa riemuitsivat, kun konventtiin kokoontui vuoden 1999 kolmen ensimmäisen päivän aikana 34431 henkeä. Lentokentällä oli noin 4000 paikallista todistajaa vastaanottamassa vieraita, joita saapui 42:lla ulkomaan lennolla. Todistajat muodostivat kujan ja taputtivat ja tervehtivät vieraita sanoin ”Bienvenidos, hermanos!” (Tervetuloa veljet!) Veljien ilmaisema rakkaus sai erään lentokentällä työskentelevän myyjän pyytämään raamatuntutkistelua!

Kansainvälisten konventtien sarjalla oli myönteinen vaikutus moniin sellaisiin, jotka eivät ole todistajia mutta jotka havaitsivat konventtivieraiden keskuudessa vallinneen rakkauden. Lisäksi se vahvisti Jehovan todistajien yli maiden rajojen ulottuvia siteitä. Se oli näkyvä todiste siitä, että Jehova kokoaa ”suurta joukkoa – – kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä” – ihmisiä jotka etsivät pelastusta Jehovalta ja hänen Pojaltaan Jeesukselta Kristukselta – ja hän tulee säilyttämään heidät elossa uuteen vanhurskaaseen maailmaansa (Ilm. 7:9, 10).

 Rakastamme ”teossa ja totuudessa”

Jehovan todistajien toisiaan kohtaan osoittama rakkaus ei rajoitu ainoastaan hymyyn ja kättelyyn valtakunnansalilla. Siihen kuuluu enemmän kuin vieraanvaraisuuden osoittaminen muista maista tulleita konventtivieraita kohtaan. Raamatun tutkijoina Jehovan todistajat tuntevat hyvin sen, mitä on kirjoitettu 1. Johanneksen kirjeen 3:17, 18:aan: ”Jos jollakulla on tämän maailman varoja elämän ylläpidoksi ja hän näkee veljensä olevan puutteessa ja kuitenkin sulkee häneltä hellän sääliväisyytensä oven, niin miten rakkaus Jumalaan pysyy hänessä? Lapsukaiset, – – [rakastakaamme] teossa ja totuudessa.” Kuluneen vuoden aikana hirmumyrskyt, kuivuus ja sisällissodat ovat aiheuttaneet sen, että monet Jehovan kansaan kuuluvista ovat olleet puutteessa. Miten kansainvälinen veljesseura on reagoinut?

Syyskuussa 1998 tulvat aiheuttivat vahinkoja Chiapasin osavaltiossa Meksikossa. Muutamaa viikkoa myöhemmin hirmumyrsky Georges kulki läpi Saint Kittsin, Nevisin, Puerto Ricon, Dominikaanisen tasavallan ja Haitin ja iski sitten vielä Yhdysvaltain eteläosaan. Noin kuukautta myöhemmin hirmumyrsky Mitch, jossa tuulen nopeus oli yli 80 metriä sekunnissa, iski Hondurasiin, aiheutti tulvia Nicaraguassa ja pyyhkäisi tuhoa tehden vielä El Salvadorin ja Guatemalan läpi, kunnes se tyyntyi Meksikossa. 50 valtakunnansalin ja 2 konventtisalin lisäksi yli 1800 Jehovan todistajien kotia tuhoutui kokonaan tai vahingoittui pahasti. Sadot tuhoutuivat. Ihmisten omaisuutta vaurioitui. Joissakin paikoin kokonaisia seurakuntia piti evakuoida.

Ruoasta, vedestä, vaatteista ja lääkkeistä oli suuri pula. Ne noilla alueilla asuvat todistajat, jotka eivät kärsineet myrskyistä, reagoivat nopeasti. Joillakin alueilla todistajat alkoivat heti vahingoista kuultuaan tuoda haaratoimistoon ruokaa, vaatteita ja rahaa, jotta heidän kristittyjä veljiään voitaisiin auttaa. Kun veljet eivät pystyneet tuomaan avustustarvikkeita  katastrofialueiden läpi autoilla, he käyttivät kanootteja, polkupyöriä ja selkäreppuja. Paikalliset vanhimmat tekivät voitavansa sen hyväksi, että veljien taloihin saatiin jälleen katot. Sellaiset lääkärit, jotka ovat Jehovan todistajia, tarjoutuivat käytettäväksi.

Jehovan todistajien hallintoelin koordinoi taloudellisen tuen jakamista sekä kiireisesti tarvittavien ruoan, vaatteiden ja rakennustarvikkeiden toimittamista lähellä olevista maista. Lähetyksiä tuotiin tilauslentokoneilla, laivoilla ja kuorma-autoilla. Katastrofialueilla asuvat veljet ja sisaret ilmaisivat yhä uudelleen ja uudelleen, kuinka paljon he arvostivat maailmanlaajuisen veljesseuran osoittamaa rakkautta.

Alueelliset rakennuskomiteat, jotka on perustettu auttamaan valtakunnansalien rakentamisessa, järjestettiin auttamaan kotien puhdistamisessa ja kunnostamisessa. Seitsemän noin 30 vapaaehtoisen ryhmää matkusti omalla kustannuksellaan Yhdysvalloista viikoksi Saint Kittsiin ja Nevisiin kunnostamaan todistajien koteja. Lisäksi 600 muuta vapaaehtoista  lensi Puerto Ricoon auttamaan kunnostus- ja rakennustöissä. Sopusoinnussa Galatalaiskirjeen 6:10:ssä olevan Raamatun ohjeen kanssa he auttoivat ensisijaisesti hengellisiä veljiään ja sisariaan. Mutta he korjasivat myös erään koulun katon ja kunnostivat sellaisten iäkkäiden lähimmäistensä koteja, joilla ei ollut lapsia apunaan. Dominikaanisessa tasavallassa paikalliset todistajat puhdistivat erään sairaalan ympäristön.

Puerto Ricossa ryhmä veljiä matkusti Yabucoa-nimiseen vuoristokaupunkiin auttaakseen rakentamaan uudelleen talon, jossa asuu muuan todistaja ei-uskovan aviomiehensä kanssa. Naapurit olivat pilkanneet sisarta, kun hän oli sanonut tietävänsä kristittyjen veljien tulevan auttamaan. Kun veljet saapuivat, hän oli pakahtua ilosta. Muutaman tunnin kuluessa kadun varteen oli kerääntynyt noin 200 ihmistä. He seurasivat veljien työskentelyä koko päivän. Kiinnitettyään taloon ulko-oven veljet antoivat sisarellemme kukkakimpun ja avaimet hänen uudelleen rakennettuun kotiinsa. Kun talossa syttyivät valot, naapurit taputtivat. Sen ansiosta, mitä kadun asukkaat näkivät tuona päivänä, monet sellaiset, jotka aikaisemmin olivat karttaneet todistajia, olivat nyt halukkaita kuuntelemaan Valtakunnan sanomaa.

Samoihin aikoihin sattui katastrofeja muuallakin: Euroopassa ankarat tulvat koettelivat marraskuussa Länsi-Ukrainaa ja Etelä-Amerikassa Kolumbiassa tapahtui tammikuussa maanjäristys. Jälleen Jehovan kansa järjesti samankaltaista rakkaudellista apua.

Kun Angolan sisällissota kiihtyi jälleen viime vuonna, yli 1700000 ihmistä joutui pakenemaan kodeistaan. Veljet ovat työskennelleet ahkerasti sen hyväksi, että pakolaisiksi  joutuneilla todistajilla ja monilla muilla olisi elämän välttämättömyydet. Italian, Portugalin ja Etelä-Afrikan haaratoimistoista lähetettiin 34 tonnia ruokaa ja vaatteita niille, joiden täytyi jättää kotinsa ja kaupunkinsa. Osa näistä avustustarvikkeista oli jopa mahdollista toimittaa sota-alueille, missä pommitukset ovat jatkuneet kuukausia.

Palvelusvuoden alussa Kongon (Kinshasan) haaratoimisto ilmoitti hallintoelimelle tarvitsevansa sisällissodan jälkiseurausten vuoksi avustustarvikkeita yli 200000 ihmiselle. Heti järjestettiin niin, että Britannian, Belgian, Ranskan, Sveitsin ja Etelä-Afrikan haaratoimistot toimittivat ruokaa ja lähettivät rahaa, jolla voitiin hankkia lisää tarvikkeita muista Afrikan maista. Euroopan Jehovan todistajat keräsivät yli 75 tonnia avustustarvikkeita, jotka toimitettiin perille lentokoneilla.

Sotiminen Kongossa ei kuitenkaan ollut ohi. Syntyi uusi kriisi. New Yorkin maailmankeskuksen Betel-perheelle luettiin 7. helmikuuta 1999 seuraava ilmoitus Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta: ”Sisällissodan vuoksi 30000 julistajaa maan itäosassa on riippuvaisia hätäavusta. Kinshasan haaratoimisto ei pääse sodan vuoksi kontaktiin näiden veljien kanssa. Hallintoelin on kuitenkin hyväksynyt, että Belgiasta toimitetaan apua ilmateitse. Ensimmäinen lento tapahtuu tällä viikolla ja seuraava toimitus lähtee 20. helmikuuta. Toisella lennolla on mukana myös lääkintäryhmä.” Eurooppalaiset veljet työskentelivät yhdessä 11:n itäkongolaisista Jehovan todistajista muodostetun virallisen avustuskomitean kanssa.

Jotkut pakolaisista olivat menneet läheisiin maihin. Tuhannet olivat paenneet naapurimaahan Sambiaan. Avustusjärjestöt järjestivät paljon apua; todistajat täydensivät sitä huovilla, vaatteilla sekä ruoanlaitto- ja maanviljelysvälineillä. Kun eräs iäkäs veli sai huovan, hän pyörtyi. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin saanut omakseen uutta huopaa. Matkalla Sambiaan muuan kierrosvalvoja löysi puun alta vammaisen veljen. Hän nosti veljen pyöränsä selkään ja alkoi taluttaa sitä. Kun rinteet  olivat liian jyrkkiä, vammainen veli jäi pois kyydistä, ja kumirenkaan palasia sidottuina käsiinsä ja polviinsa hän pystyi ponnistelemaan eteenpäin nelinkontin, kunnes he pääsivät rinteen huipulle. Lopulta he saapuivat turvallisesti Kaputaan Sambiaan. Siellä haaratoimisto järjesti kaikille suahilin kielistä kirjallisuutta seurakunnan kokouksia varten. Huhtikuussa järjestettiin kokous, jossa yli 2000 pakolaista sai rakkaudellista, hengellistä rohkaisua haaratoimistossa työskenteleviltä veljiltä. Tuossa kokouksessa nämä pakolaiset – sekä aikuiset että lapset –, joista suurimmalla osalla ei ollut laulukirjoja, lauloivat koko sydämestään sellaisia lauluja kuin ”Jehova, pakotien Avaaja”, ”Jehova on turvamme”, ”Me kiitämme sinua, Jehova” ja ”Jumalan lupaus paratiisista”.

Into hyvän uutisen saarnaamisessa

Vielä merkittävämpää on kuitenkin se rakkaus, jota Jehovan todistajat osoittavat saarnatessaan hyvää uutista Jumalan valtakunnasta. He pyrkivät Jeesuksen Kristuksen ohjeen mukaisesti kertomaan hyvästä uutisesta niin monelle kuin mahdollista (Mark. 13:10). He tekevät niin itseään ja varojaan säästämättä. Viime vuonna tähän työhön osallistui enimmillään 5912492 julistajaa, ja he käyttivät palvelukseen 1144566849 tuntia. Monet todistajat järjestivät asiansa niin, että he pystyivät palvelemaan vakituisina tai osa-aikaisina tienraivaajina.

Tienraivaajat ovat taustoiltaan erilaisia. Tuhannet ovat nuoria, jotka ovat päättäneet koulunkäynnin tai jotka ovat järjestäneet opiskeluaikataulunsa niin, että he pystyvät palvelemaan tienraivaajina koulun ohella. Toiset ovat kotiäitejä; jotkut ovat miehiä, jotka työskentelevät myös elättääkseen perheensä. Muuan kristitty vanhin ja perheenpää Saint Luciassa kykenee palvelemaan tienraivaajana, koska hän pitää tarkasti ’silmänsä yksinkertaisena’ (Matt. 6:19–22). Kun hänelle hiljattain tarjottiin mahdollisuutta luoda itselleen hyvin palkattu maallinen ura, hän kieltäytyi, koska se olisi merkinnyt sitä, että hänen olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa maalliseen  työhön, jättää väliin kristillisiä kokouksia, olla puoli vuotta poissa perheensä luota ja luopua tienraivauspalveluksesta. Hän päätti etsiä ensin Valtakuntaa, ja hän luotti siihen, että Jehova siunaisi edelleen hänen ponnistelujaan perheensä elättämiseksi.

Eräs antigualainen 95-vuotias sisar on palvellut osa-aikaisena tienraivaajana kerran pari vuodessa niin kauan kuin hän muistaa. Hän selittää, miksi hän ponnistelee joka vuosi tällä tavoin: ”Jehova on antanut minulle ylimääräistä voimaa ja pidän sitä tilaisuutena osoittaa rakkauteni häntä kohtaan.”

Tanskassa muuan kuusissakymmenissä oleva sisar päätti ryhtyä osa-aikaiseksi tienraivaajaksi. Miksi? Hän sanoi: ”Uskon, että Raamatun lukeminen kannusti minua. – – Olen varma siitä, että aivan kuten voimme saada huonoja vaikutteita esimerkiksi televisiosta, voimme saada myös hyviä vaikutteita lukemalla Jehovan sanaa päivittäin. Se on antanut minulle voimakkaan motivaation.”

Koska fyysisistä tarpeista huolehtiminen aiheuttaa ihmisille kaikkialla entistä enemmän paineita, tammikuussa 1999 hallintoelin alensi vakituisten ja osa-aikaisten tienraivaajien tuntitavoitteita: vakituisten tienraivaajien kuukausitavoite väheni 90 tunnista 70:een ja osa-aikaisten 60:stä 50:een. Tämä on osoittautunut todelliseksi siunaukseksi! Sen ansiosta monien on ollut mahdollista jatkaa tienraivausta ja tuhansia uusia on liittynyt tienraivaajien riveihin. Monille se oli lisätodiste siitä, että ”Herra on huomaavainen” (1. Piet. 2:3).

Muutosta seuranneina kuukausina oli Australian haaratoimiston alaisuudessa vakituisen tienraivauksen aloittaneita yli 400 prosenttia edellisvuotista enemmän. Kolumbiassa kasvua oli 300 prosenttia. Ukrainassa tienraivaajien määrä lisääntyi joka kuukausi, ja raportti osoittaa, että heitä on nyt 42 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Mikronesiassa saatiin keskimäärin runsas yksi uusi tienraivaaja jokaista seurakuntaa kohti. Liberiassa, missä suurin osa veljistä elää kädestä suuhun  ja hankkii elatuksensa päivä kerrallaan vähäisen kaupankäynnin avulla, saatiin tuntitavoitteisiin tehdyn muutoksen jälkeen kahdeksan perättäistä ennätystä vakituisten tienraivaajien määrässä.

Myös osa-aikaisten tienraivaajien määrä lisääntyi. Itävallassa heitä oli vuoden 1999 kolmena ensimmäisenä kuukautena 56 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Samana ajanjaksona Malesiassa osa-aikaisten tienraivaajien määrä oli noussut 103 prosenttia. Tanskassa kasvua oli viime vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana 91 prosenttia. Koreassa, missä tammikuu on suosittua aikaa laajentaa palvelusta, 57 prosenttia julistajista osallistui tuossa kuussa johonkin tienraivauspalveluksen muotoon.

Samaan aikaan ”Tienraivaajat auttavat toisia” -ohjelma on tuottanut jatkuvasti hyviä tuloksia. Eräs Filipinon seurakunnassa Anchoragessa Alaskassa palveleva sisar kertoi: ”Olen ollut totuuden yhteydessä 11 vuotta. Kenttäpalvelus oli minulle pelkkä rutiini, sillä minulla ei ollut minkäänlaisia tavoitteita.” Mutta työskenneltyään jonkin aikaa paikallisen tienraivaajan kanssa, kenttäpalveluksesta tuli hänelle merkityksellisempää. Hän ymmärsi, miten kiireellistä tämä työ on. Hänen kiinnostuksensa ihmisiä kohtaan kasvoi, ja hän pystyi aloittamaan Raamatun kotitutkisteluja. Etelä-Afrikassa muuan tienraivaajasisar auttoi toista julistajaa saamaan suurempaa iloa siten, että tämä puhuisi myös ohikulkijoille eikä vain odottaisi, että joku vastaisi ovipuhelimeen. Heillä oli myös tapana istua yhdessä keskustelemassa erilaisista palvelustavoitteista. Tämän puolen vuoden pituisen valmennusohjelman loppuun mennessä sisar oli vakituinen tienraivaaja. Yhdessä häntä auttaneen sisaren kanssa hän iloitsee nyt kenttäpalveluksesta enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Raamatun totuus painetussa muodossa

Mooseksen ajoista lähtien Jehova on antanut hengellistä ohjausta kirjallisessa muodossa. Tämän tukena on aina ollut  suullinen ohjaus. Painotuotteilla on ollut tärkeä osa hyvän uutisen levittämisessä. Sekä Raamattuja että Raamattua selittävää kirjallisuutta on painettu suuret määrät. Yksistään viime vuonna Jehovan todistajat painoivat 1026706628 Vartiotorni- ja Herätkää!-lehteä ja valmistivat 41579805 kirjaa, 71221759 kirjasta ja suuren määrän traktaatteja. Kirjallisuutta tuotetaan 332 kielellä.

Eri puolilla maailmaa ihmiset ovat hyötyneet tästä toiminnasta. Niillä koralliatolleilla, joista Tuvalu muodostuu, asuu ainoastaan 9403 ihmistä. Vartiotorni-lehteä painetaan heidän kielellään, ja nykyään noilla saarilla on 45 Jehovan palvojaa. Vaikka Keski-Afrikan tasavalta sijaitsee kaukana teollisuusmaista,  siellä levitetään runsaasti Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä – arabian, englannin, lingalan, ranskan, sangon ja zanden kielellä. Maassa on 2305 todistajaa, ja reilusti yli viisi kertaa enemmän oli viime vuonna muistonvietossa. Vaikka Angolassa riehuu sisällissota ja monet ihmiset elävät puutteessa, niin viime vuonna Vartiotorni-lehti alkoi ilmestyä kerran kuukaudessa umbundun kielellä, mikä hyödyttää kahta Angolan Jehovan todistajien kierrosta ja niitä monia ihmisiä, joita julistajat auttavat hengellisesti. Ukrainassa levitettiin viime vuonna yli 26 miljoonaa lehteä. Etsittyään tosi Jumalaa 20 vuoden ajan eräs mies oli vakuuttunut siitä, että hän oli  löytänyt totuuden, kun hän luki yhden ainoan Herätkää!-lehden. Ukrainan 107045 julistajaa iloitsivat 12320 uudesta, jotka menivät kasteelle viime vuoden aikana.

Kolumbiassa eräs ahdistunut nainen sai traktaatin Mitä toivoa on kuolleilla omaisillamme? Häntä ei ollut koskaan kiinnostanut uskonto, mutta koska hänen poikansa oli kuollut maanjäristyksessä, aihe kiinnosti häntä. Alkoi raamatuntutkistelu. Liettuassa muuan todistaja antoi tapaamalleen naiselle kirjasen Välittääkö Jumala todella meistä? Nainen kaipasi kipeästi apua, jota vain Jumala voi antaa. Hän suostui raamatuntutkisteluun ja edistyi nopeasti vihkiytymiseen ja kasteeseen. Monet todellakin arvostavat julkaisujamme, jotka ovat erinomaisia välineitä hyvän uutisen tunnetuksi tekemisessä.

Jehovan opettamia

Jehova opettaa jatkuvasti palvelijoitaan, varustaa heitä nykyään tehtävään työhön ja valmentaa heitä tulevaa toimintaa varten monin eri tavoin (Jes. 54:13). Lisäksi yli 230 maassa ihmisiä kutsutaan henkilökohtaisesti hyötymään Jehovan suurenmoisesta opetusohjelmasta. Miljoonat, ’jotka ovat asetetut ehdolle ikuiseen elämään’, ovat vastanneet kutsuun, ja viime vuonna tällaisille ihmisille johdettiin joka kuukausi keskimäärin 4433884:ää ilmaista Raamatun kotitutkistelua (Apt. 13:48). Millaisia siunauksia he saivatkaan, kun Raamattu avautui heille niin että he todella ymmärsivät sitä!

Siihen opetukseen, jota Jehova antaa järjestönsä välityksellä, sisältyy myös monenlaista erikoisvalmennusta. Jälleen viime vuonna tuhannet hyötyivät tienraivaajien palveluskoulusta, kun heidän ensimmäinen vuotensa vakituisina tienraivaajina tuli täyteen. Kuluneen palvelusvuoden aikana 40 haaratoimistoa tarjosi tilat myös palvelijoiden valmennuskoululle. Kursseille osallistui päteviä veljiä Amerikasta, Aasiasta, Euroopasta, Afrikasta ja meren saarilta – yhteensä 89 maasta. 2174 veljeä sai tällaista erikoiskoulutusta. Haaratoimistokomiteoiden  jäseniä saapui 43 maasta Vartiotornin koulutuskeskukseen Pattersoniin New Yorkin osavaltioon kaksi kuukautta kestävää erikoisvalmennusta varten. Gilead-koulussa oppilaat tutkivat viiden kuukauden ajan laajasti Raamattua, ja heidät lähetettiin saarnaamaan ja opettamaan Jumalan sanaa 31 eri maahan.

Lisäksi Vartiotornin koulutuskeskuksessa alettiin pitää uutta koulua matkavalvojille. Ensimmäinen, 48 oppilaan ryhmä aloitti kaksikuukautisen kurssin toukokuussa. Kurssille osallistui kierros- ja piirivalvojia Yhdysvalloista ja Kanadasta. Heidän saamaansa valmennukseen kuului sekä luokkaopetusta että työtä palvelusosastolla. Kaikkiin heidän työnsä osa-alueisiin kiinnitettiin huomiota, ja tämä hyödyttää suuresti niihin seurakuntiin ja kierroksiin kuuluvia tuhansia veljiä ja sisaria, joita nämä matkavalvojat palvelevat. Aviomiestensä mukana olleet matkavalvojien vaimot olivat Pattersonissa ollessaan sekä Betel-työssä että kenttäpalveluksessa lähiseurakuntien yhteydessä. Lisäksi he osallistuivat joka viikko oppitunnille, joka oli erityisen hyödyllinen paitsi veljille myös heille.

”Se koituu – – todistukseksi”

Jeesus ennusti, että hänen seuraajiaan ”viedään kuninkaiden ja käskynhaltijoiden eteen”. Se miten paljon tätä on tapahtunut 1900-luvulla ympäri maapallon, on lisätodiste siitä, että elämme viimeisiä päiviä. Miksi tällaista tapahtuu? Ei sen vuoksi, etteivät Jehovan todistajat olisi lainkuuliaisia. Päinvastoin sitä tapahtuu ’Jeesuksen Kristuksen nimen vuoksi’ – koska Jehovan todistajat tunnustavat Kristuksen taivaalliseksi Kuninkaaksi ja koska he eivät ”ole osa maailmasta” niin kuin ei Jeesuskaan ollut. Jeesus ennusti myös, että ”se koituu – – todistukseksi”. (Luuk. 21:12, 13; Matt. 24:9; Joh. 17:16.) Tämä on totisesti osoittautunut todeksi kuluneen palvelusvuoden aikana. Kun Jehovan todistajien oikeutta palvoa esteettä on pyritty vilpittömästi puolustamaan, ovat monien maiden viranomaiset saaneet todistusta.

 Vuonna 1998 oikeusjuttu, joka koski Bulgarian Jehovan todistajia, vietiin Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuimeen. Miksi päädyttiin tähän? Bulgarian hallitus oli evännyt Jehovan todistajilta ja 20 muulta uskonnolliselta ryhmältä laillisen tunnustuksen. Vetoomus Bulgarian korkeimpaan oikeuteen oli hylätty muun muassa siksi, etteivät Jehovan todistajat usko kolminaisuuteen ja muihin kristikunnan epäraamatullisiin oppeihin. Tämä johti pidätyksiin, palvontatilaisuuksien keskeyttämiseen ja uskonnollisen kirjallisuuden takavarikointiin. Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuin kehotti Bulgariaa ratkaisemaan Jehovan todistajia koskevat asiat myötämielisesti. Niinpä Bulgaria antoi lokakuussa 1998 Jehovan todistajille uudelleen laillisen tunnustuksen. Tämän ansiosta Gileadin 106. kurssilta voitiin lähettää neljä lähetystyöntekijää Bulgariaan auttamaan paikallisia julistajia hyvän uutisen julistamisessa siellä asuville ihmisille.

Myös Ranskan Jehovan todistajien kohtaamat juridiset ongelmat ovat johtaneet suureen todistukseen. Siellä todistajia on parjattu julkisesti. Lahkojen vastaiset järjestöt ovat panneet alulle kielteistä lehtikirjoittelua heistä. Vuonna 1996 eräässä parlamentin raportissa Jehovan todistajat luokiteltiin vaaralliseksi lahkoksi, ja tammikuussa 1999 hallitus määräsi 60 prosentin veron kaikista todistajien saamista lahjoituksista, vaikka mitään tämänkaltaista ei ollut tehty millekään muulle uskonnolle. Jehovan todistajat reagoivat järjestämällä kolmipäiväisen kampanjan, joka alkoi 29. tammikuuta 1999 ja jonka aikana he levittivät 12 miljoonaa traktaattia ”Ranskalaiset, teitä petetään!”

Kampanjan ensimmäisenä päivänä pidettiin asian johdosta lehdistötilaisuus. Jo puoliltapäivin TV- ja radioasemat välittivät saamiaan tietoja eteenpäin. Yli 60 maanlaajuista ja paikallista lehteä kirjoitti kampanjasta esimerkiksi seuraavin otsikoin: ”Jehova kutsuu Ranskan todistajaksi” ja ”Jehovan todistajien operaatio ’totuus’”.

 Kampanjan ensimmäisenä päivänä kymmenettuhannet julistajat levittivät traktaattia muun muassa rautatieasemien edustalla, tehtaissa, toimistoissa, kaupoissa ja toreilla. Harva kieltäytyi ottamasta sitä vastaan.

Kun muuan veli saarnasi erään vankilan läheisyydessä, hänen luokseen tuli vartija. Saatuaan traktaatin, vartija sanoi: ”Tarvitsen näitä enemmän; sisällä on paljon ihmisiä.” Toisessa tapauksessa muutamat vanhukset, jotka olivat linja-autossa paluumatkalla vanhainkotiin, valittelivat sitä, etteivät he olleet saaneet traktaattia. Bussinkuljettaja pyysi kaikkia traktaatin haluavia nostamaan kätensä. Sitten hän ajoi paikkaan, missä hän oli nähnyt erään todistajan, ja pyysi tältä tarvittavan määrän.

Toisaalta eräällä torilla Grenoblessa muuan nainen alkoi huutaa todistajalle, joka antoi hänelle traktaatin. Veljemme pysyi tyynenä. Naisen raivonpurkaus kiinnitti kuitenkin torimyyjien ja asiakkaiden huomion, ja yllättäen he huusivat: ”Kauan eläköön Jehova!” Silloin tuo vastustaja lähti matkoihinsa.

Millaisia tuloksia kampanja kaiken kaikkiaan tuotti? Tällainen toiminta piristi seurakuntia ympäri Ranskan. Sadat, joista oli tullut toimettomia, tunsivat sydämessään, että heidän täytyy osallistua tähän erikoiskampanjaan. Julistajat kaikkialla maassa kokivat syvää tyydytystä voidessaan puolustaa uskoaan tällä tavoin. Haaratoimisto sai tuhansia puhelinsoittoja ja kirjeitä yleisöltä. Jotkut osoittivat suvaitsemattomuutta. Monet ilmaisivat tukensa. Läpi koko viikonlopun ihmiset ottivat yhteyttä ja pyysivät, että heidän luonaan tultaisiin käymään, ja monia Raamatun kotitutkisteluja aloitettiin.

Entä sitten hallituksen määräämä vero? Hallituksen toimiin on reagoitu antamalla korkeille viranomaisille runsaasti juridista aineistoa Jehovan todistajista – mikä on melkoinen todistus! Veropäätöksestä on valitettu, ja tarvittaessa asiasta  tullaan taistelemaan Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuimessa saakka.

Yhdysvalloissa New Jerseyssä Oradellin kaupunkikunta oli vuosia häirinnyt hyvän uutisen julistamista. Kaupunkikunta sääti, että Jehovan todistajat eivät voi suorittaa julkista palvelusta, elleivät he ensin hanki lupaa ja käytä erityistä rintamerkkiä. Toistuvat yritykset saada pormestari ja kaupunkikunnan valtuusto vakuuttuneeksi siitä, että tämänkaltaiset vaatimukset ovat perustuslain vastaisia, eivät tuottaneet tulosta. Lopulta paikallinen säädös riitautettiin Yhdysvaltain liittovaltion piirioikeudessa New Jerseyn piirikunnassa. Tämä oli ensimmäinen kerta 50 vuoteen, kun oikeuttamme suorittaa julkista palvelusta pyrittiin vahvistamaan oikeusteitse Yhdysvalloissa. Tuomioistuimelle jättämässämme valituksessa oli paikallaan selittää toimintamme luonnetta ja sen raamatullista perustaa; niinpä voitiin antaa hieno todistus.

Maaliskuun 8. päivänä 1999 piirioikeuden tuomari tapasi lakiosastomme ja Oradellin kaupunkikunnan edustajat ja määräsi kaupunkikunnan muuttamaan lakejaan. Kaupunkikunnan valtuusto ja pormestari hyväksyivät 16. maaliskuuta valtuuston kokouksessa päätöksen, joka vapautti uskonnolliset järjestöt lupa- ja rintamerkkivaatimuksista. Oradellissa voidaan jälleen saarnata hyvää uutista ilman perustuslain vastaisia rajoituksia!

Aina kun Jehovan nimi tai hänen nimikkokansansa mainitaan tuomioistuimissa, parlamentin istunnoissa tai kongresseissa, ”korkeassa asemassa” olevat henkilöt, jotka eivät ehkä kuule Valtakunnan sanomaa usein, saavat todistusta (1. Tim. 2:2). Mutta joskus voidaan todistaa vieläkin näkyvämmin ja laajemmin. Näin on käynyt Venäjällä.

Syyskuun 1998 ja maaliskuun 1999 välisenä aikana yritettiin Venäjällä eräässä ahtaassa moskovalaisessa oikeussalissa määrätietoisesti kieltää Jehovan todistajien uskonnollinen toiminta Moskovassa. Jehovan todistajat eivät suinkaan vaienneet,  vaan tässä oikeussalissa tarjoutui tilaisuus antaa voimakas todistus.

Moskovan syyttäjäntoimisto ja myöhemmin myös Moskovan oikeusministeriö yhteistyössä erään lahkojen vastaisen järjestön kanssa, jolla on yhteyksiä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, nostivat perusteettomia syytteitä, joiden tarkoitus oli raivata pois Jehovan todistajien Moskovan-seurakunta. Riita-asioita käsittelevä tuomioistuin pitäisi tavallisesti oikeussalia sopimattomana paikkana uskonnollisten opetusten ja käsitysten kriittiseen tarkasteluun. Silti syytteet koskivat Jehovan todistajien uskonkäsityksiä ja tapoja, joten oikeudenkäynnissä keskityttiin niihin.

Oikeudessa yleinen syyttäjä väitti, että kirjallisuutemme lietsoo uskonnollista vihamielisyyttä. Miten? Opetamme, että meidän uskontomme on oikea. Silloin puolustusasianajaja, joka itsekin on Jehovan todistaja, antoi tuomarille ja syyttäjälle kopiot Raamatusta ja luki sitten Efesolaiskirjeen 4:5:n: ”[On] yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.” Tämä venäläinen veli jatkoi vielä hengellistä puolustuspuhettaan ja osoitti muut syyttäjän kanteen sisältämät syytökset vääriksi lainaamalla Raamatusta Jaakobin kirjeen 1:27:ää, Johanneksen 17:16:ta ja Ilmestyksen 18:1–4:ää, joissa osoitetaan, miten tarpeellista on pysyä erossa maailmasta. Syyttäjä vastasi väittämällä, että Suurta Babylonia käsitellyt viimeinen raamatunkohta on loukkaus toisten ihmisten harjoittamia uskontoja kohtaan, kun se sovelletaan niihin. Myöhemmin eräs filosofian professori ja yliopiston luennoitsija kuitenkin kommentoi: ”Kun asiantuntijat syyttävät Jehovan todistajia heidän opetuksistaan, he eivät ymmärrä, että todellisuudessa he esittävät syytteitä Raamattua vastaan.”

Oikeudenkäynnissä oli tilaisuus lukea tuomioistuimelle otteita niistä Jehovan todistajien julkaisuista, jotka syyttäjä oli sisällyttänyt kanteeseensa. Tällä kertaa lainaukset luettiin kuitenkin tekstiyhteydessään, joten uskonkäsityksemme esitettiin  oikeassa valossa ja kaikki syytökset osoitettiin perusteettomiksi. Johtavat venäläiset asiantuntijat esittivät oikeudessa kaiken kaikkiaan viisi perusteellista tutkimusta, jotka osoittivat syyttäjän väitteet vääriksi. Lisäksi huomiota kiinnitettiin kansainvälisten tuomioistuinten päätöksiin ja sopimuksiin, joissa vaaditaan kunnioittamaan uskonnonvapautta.

Miten Jeesukselle olisi käynyt, jos hän olisi ollut sen vuodelta 1997 peräisin olevan Venäjän lain alainen, joka antoi perustan syyttäjän toimille? Oikeudenkäynnin aikana puolustukseen kuulunut kanadalainen asianajaja, Jehovan todistaja hänkin, käsitteli tätä piirrettä. Hän esitti tuomioistuimelle seuraavat ajatukset: ”Jeesuskin arvosteli aikansa uskonnollisia johtajia ja esitti heille Johanneksen 8:44, 45:een kirjoitetut sanat: ’Te olette isästänne Panettelijasta.’ Kuten Matteuksen 15:2–9 osoittaa, Jeesus tuomitsi perinteet, jotka olivat vastoin Jumalan sanaa. Yrittikö Jeesus hajottaa perheitä esittäessään Matteuksen 10:34–37:ssä olevat ajatukset? Ei, hän yksinkertaisesti mainitsi, mitä väistämättä seuraisi ihmisten suhtautumistavan vuoksi. Lisäksi Luukkaan 18:15, 16:ssa kerrotaan, että Jeesus kutsui lapsukaisia luokseen. Viekoitteliko hän näin ollen nuoria ja lapsia kristillisyyteen? Entä miksi uskonnolliset vastustajat halusivat Jeesuksen lopettavan saarnaamisen? Johanneksen 11:47, 48:ssa osoitetaan syyksi se, että monet seurasivat Jeesusta ja juutalaiset papit pelkäsivät menettävänsä jäseniä. Saatamme havaita tässä joitakin vastaavuuksia nykyajan tapahtumien kanssa.” Oli selvää, että jos Jeesus Kristus saarnaisi Moskovassa, tässä jutussa Jehovan todistajia vastaan nostetut syytteet voitaisiin esittää myös häntä vastaan. Kuka on sitten väärässä? Epäilemättä syytteiden esittäjät, koska Jeesus ”ei tehnyt syntiä” (1. Piet. 2:22).

Eräs venäläinen asianajaja, joka on veljiämme, vastasi syyttäjän herättämiin kysymyksiin Jehovan todistajien opetuksista lukemalla Raamatusta Danielin 2:44, 45:n ja 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5:n. Myöhemmin tuona iltapäivänä kuultiin  todistajanlausunto eräältä kolmannen polven Jehovan todistajalta, jonka elämäntarina osoittaa, että Jehovan todistajat ovat olleet Venäjällä vuosikymmeniä. Lisäksi hänen todistuksensa palautti mieleen ne kärsimykset, joita Jehovan todistajat kävivät läpi, kun heitä karkotettiin Siperiaan ja sorrettiin muilla tavoin neuvostohallituksen asettaman kiellon aikaisina vuosina. (Ks. Herätkää! 22.4.1999 s. 20–25.)

Jehovan todistajia edusti vielä kolmaskin puolustusasianajaja. Hän ei ole Jehovan todistaja, mutta hän on hyvin oikeudenmukainen, ja hänellä on kokemusta puolustuksen hoidosta ihmisoikeuskysymyksissä. Hänelle jopa tarjoutui tilaisuus käyttää Raamattua ja kiinnittää tuomioistuimen huomio moniin kohtiin. Luettuaan Ilmestyksen 14:1:n, 16:6:n, 20:6:n ja psalmin 37:9 ja 10 hän pyysi syyttäjän uskonnollista ”asiantuntijaa” osoittamaan, missä Jehovan todistajat ovat väärässä. Tämä ei kyennyt siihen.

Kiinnostavaa kyllä, 29. huhtikuuta 1999 Venäjän oikeusministeriö rekisteröi Jehovan todistajat uskonnolliseksi järjestöksi. Tämä ei kuitenkaan johtanut siihen, että Moskovan oikeusjuttu olisi hylätty tai että Jehovan todistajille olisi annettu suotuisa päätös. Sen sijaan tuomioistuin odottelee parhaillaan sitä, että tuomarin nimittämä ”asiantuntijaryhmä” tekee tutkimuksen Jehovan todistajien kirjallisuudesta. Mikä tahansa päätös onkin, voimme olla varmoja siitä, että ”se koituu – – todistukseksi” (Matt. 10:18).

Sen lisäksi, että todistusta annettiin oikeussalissa oleville viranomaisille, sanomalehdet ja TV-kanavat esittivät uutisia oikeudenkäynnistä kaikkialla Venäjällä. Venäjän Jehovan todistajat laativat päivittäin oikeudenkäyntiä koskevan tiedotteen lehdistön ja yleisön tutustuttavaksi. Näihin sisällytettiin Vartiotornin julkaisuista suoria lainauksia, joita syyttäjä oli esittänyt väärässä valossa, sekä paljon taustatietoa Jehovan todistajista. Edustajia ainakin seitsemästä huomattavasta kansainvälisestä uutistoimistosta oli paikalla oikeudenkäynnin eri  vaiheiden aikana. Joidenkin muiden maiden suurlähetystöt ja jotkin ihmisoikeusjärjestöt olivat hyvin kiinnostuneita tapahtumien kulusta. Euroopan parlamentti hyväksyi 11. maaliskuuta päätöksen, jossa kaikkien portaiden venäläisiä virkamiehiä kehotettiin takaamaan uskonnonvapaus ja siten noudattamaan niitä kansainvälisiä sopimuksia, joissa heidän hallituksensa on osapuolena. Seuraavassa kuussa 11 Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsentä allekirjoitti asiakirjan, jossa ilmaistiin huolestuneisuutta Moskovan oikeusjutun kehitysvaiheiden johdosta.

Samaan aikaan veljemme Moskovassa ja eri puolilla Venäjää tietävät hyvin olevansa Valtakunnan sanoman vastustajien ”vihan kohteita”. Erään Pietarissa kokoontuvan seurakunnan kokouksessa räjäytettiin kaasupommi. Muuan vastustaja hyökkäsi ase kädessään erään iäkkäänpuoleisen sisaren kimppuun tämän ollessa kenttäpalveluksessa. Vuokrasopimuksia peruttiin, minkä johdosta 2000 todistajaa Moskovassa jäi ilman kokouspaikkaa ja heidän oli etsittävä uudet tilat. Kun Jehovan todistajat pitivät estämisyrityksistä huolimatta elokuussa konventin Moskovassa, stadion täytyi tyhjentää lauantai-iltapäivänä pommiuhkauksen vuoksi. Siitä huolimatta konventissa kävi 600 kasteella ja yli 15100 henkeä tuli konventtiin vielä sunnuntaiksi kuulemaan loppuohjelman.

Koska Jehovan todistajat kohtaavat kautta maailman painostusta monelta eri taholta suorittaessaan palvelustaan, vastuullisten veljien oli sopivaa kokoontua yhteen huhtikuussa 1999 keskustelemaan nykyisistä tarpeista ”hyvän uutisen puolustamisessa ja laillisessa vahvistamisessa” (Fil. 1:7).

Jehovan todistajat ovat lujasti vakuuttuneita siitä, että mikään ase, joka valmistetaan ”Jehovan palvelijoita” vastaan, ei menesty, kuten Raamattu sanoo (Jes. 54:17). Jeremian 1:19:ssä luvataankin: ”He tulevat varmasti taistelemaan sinua vastaan, mutta eivät voita sinua, sillä ’minä olen sinun kanssasi’, lausuu Jehova, ’vapauttaakseni sinut’.”

[Kuva s. 6]

Daniel Sydlik esittelee englannin kielellä julkaistun kirjan ”Kiinnitä huomiota Danielin profetiaan!”

[Kuva s. 6]

Chong-il Park esittelee koreankielisen ”Uuden maailman käännöksen”

 [Kuvat s. 12, 13]

Nairobi, Kenia – yksi 32 kansainvälisestä konventista

 [Kuvat s. 14]

Ylhäällä vasemmalla: Belgiassa lastataan avustustarvikkeita lähetettäväksi Afrikkaan. Alla: Kongosta saapuneet pakolaiset saavat ohjeita ja laulavat koko sydämestään ylistyslauluja Jehovalle

[Kuvat s. 20, 21]

Kirjallisuutta pakataan lähetettäväksi maailmankeskuksesta muualle