Maailmanlaajuinen raportti

◼ Afrikka

Afrikka on toiseksi suurin maanosa, ja se käsittää viidenneksen maapallon maa-alasta. Päiväntasaajan Afrikasta löytyy trooppisia metsiä ja lukematon määrä erilaisia villieläimiä, esimerkiksi elefantteja, kirahveja ja leijonia. Pohjoisessa on Sahara, maailman suurin autiomaa. Tässä maanosassa, jota aikanaan kutsuttiin pimeäksi, loistaa Jumalan sanan valo yhä kirkkaammin (Matt. 4:16).

Ghanassa luokkatoverit veivät kuusivuotiaan Marie-tytön opettajan eteen ja syyttivät häntä siitä, ettei hän luokan yhteisissä rukouksissa sulkenut silmiään eikä sanonut aamen. Opettaja vaati häneltä selitystä. Marie selitti tyynesti: ”Te rukoilette Jeesusta, mutta minä olen oppinut raamatuntutkisteluissa perheeni kanssa, että meidän tulee rukoilla ainoastaan Jehovaa Jeesuksen kautta. Miten siis voin sanoa aamen, kun te rukoilette?” Opettaja oli tyrmistynyt ja sanoi luokalle: ”Jättäkää hänet rauhaan. Hän on Jehovan todistaja.” Myöhemmin Marien äiti lähetti opettajalle julkaisun Kirjani Raamatun kertomuksista. Opettaja käyttää sitä oppikirjana luokan raamattutunneilla.

Guineassa asuva Alfred kuuli Raamatun totuudesta ja sai  raamatullista kirjallisuutta vuonna 1996. Vähän sen jälkeen hän palasi omaan kyläänsä. Hänen lyhyt tapaamisensa todistajien kanssa oli saanut hänet vakuuttuneeksi siitä, että hänen velvollisuutensa oli kertoa toisille siitä, mitä tiesi. Lisäksi Alfred päätti, että odottaessaan vastausta todistajille kirjoittamaansa kirjeeseen hän rakentaisi valtakunnansalin. Hän rakensikin yksinkertaisen valtakunnansalin vuonna 1998, mutta kyläläiset hajottivat sen. Sitten hän rakensi toisen salin, mutta sekin tuhottiin. Sama tapahtui vielä kolmannenkin kerran.

Alfred otti asian puheeksi kylän päällikön kanssa. Järjestettiin kokous, johon osallistuivat Alfred ja kaikki hänen vastustajansa. Kuunneltuaan tarkkaavaisesti kumpaakin osapuolta päällikkö valtuutti Alfredin rakentamaan valtakunnansalin ja järjesti hänelle tätä tarkoitusta varten laadukkaan tontin keskeiseltä paikalta kylään johtavan päätien varrelta. Alfred ja hänen raamatuntutkisteluoppilaansa Daniel rakensivat bambusta ja muista metsän aineksista kahdessa viikossa uuden valtakunnansalin.

Heti salin valmistuttua he alkoivat pitää kokouksia, joissa he tarkastelivat saamiaan kirjasia. Kylän päällikkö oli säännöllisesti läsnä. Kun haaratoimisto sai tietää asiasta, erikoistienraivaajille annettiin tehtäväksi käydä säännöllisesti kylässä ja opettaa, miten johdetaan tutkisteluja ja autetaan kiinnostuneita. Kun kierrosvalvoja vieraili kylässä, kylän 400 asukkaasta 69 tuli kuuntelemaan hänen puhettaan.

Joshua ja Susan, jotka asuvat Kenian länsiosassa, joutuivat vakavan liikenneonnettomuuden seurauksena sairaalaan. Jotkut heidän kirkkonsa jäsenet kävivät katsomassa heitä ja sanoivat, että onnettomuuden on täytynyt olla Jumalan rangaistus. Koska Joshua ja Susan olivat lukeneet Raamattua ja Jehovan todistajien lehtiä, he tiesivät, ettei Jumala aiheuta tällaisia onnettomuuksia. He sanoivat vierailleen, että jos näillä ei ollut mitään rohkaisevampaa sanottavaa, heidän ei tarvitsisi  tulla enää uudelleen. Heti sairaalasta päästyään Joshua ja Susan ottivat yhteyttä Jehovan todistajiin. Marraskuussa 1999 kumpikin aloitti kenttäpalveluksen, ja helmikuussa 2000 he menivät kasteelle. Joshua palvelee vakituisesti osa-aikaisena tienraivaajana, ja Susan oli osa-aikainen tienraivaaja huhtikuussa.

Otis taisteli Liberian sisällissodassa. Yhtenä päivänä hän matkusti ”ystävänsä” kanssa erääseen naapurimaahan myymään autoa, jonka he olivat varastaneet. Otisin ”ystävä” kuitenkin ajoi tahallisesti autolla hänen ylitseen ja meni matkoihinsa. Otisin jalat ja selkäydin vaurioituivat pahasti, hänen ruumiinsa silpoutui osittain, ja hän halvaantui vyötäröstä alaspäin. Otis harkitsi monesti itsemurhaa, mutta tilanne muuttui, kun hänen isänsä alkoi tutkia Raamattua erään erikoistienraivaajan kanssa. Se toivon sanoma, jonka Otis kuuli isänsä huoneesta maatessaan halvaantuneena sängyssään, täytti hänet ilolla. Hän pyysi, että tutkistelua pidettäisiin hänen huoneessaan, jotta hän voisi olla mukana siinä. Otisin oppimat asiat vaikuttivat häneen, ja hän teki muutoksia elämässään. Hän lopetti tupakoinnin ja alkoi uudistaa persoonallisuuttaan. Nykyään Otisin vammaisuus ei enää vaivaa hänen mieltään. Hän on hyvän uutisen julistaja, ja hän tarkkailee herkeämättä talonsa ohi kulkevia ihmisiä voidakseen kertoa heille toivostaan. Kun Otisilta kysyttiin, mikä sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että hän oli löytänyt tosi uskonnon, hän sanoi syyksi henkilökohtaisen kiinnostuksen, jota todistajat osoittivat häntä kohtaan. Otis selittää: ”Veljet pysähtyivät luokseni joka päivä. Se sai minut tuntemaan itseni jälleen ihmiseksi.”

Avelino-niminen mies tilasi lehtiämme, mutta hänen asuinalueellaan Mosambikissa ei ollut todistajia. Hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua kirjeitse. Avelino alkoi kertoa oppimiaan asioita toisille. Pian kokonainen ryhmä alkoi kokoontua yhteen lukemaan Vartiotornin kirjoituksia ja kirjaa Puhu perustellen käyttämällä Raamattua. Kuultuaan tästä  muutamat veljet matkustivat saarnaamaan tuolle alueelle. Yllätyksekseen he havaitsivat, että ryhmään kuului 30 ihmistä. Järjestettiin yleisöesitelmä, jota kuuntelemaan saapui 90 henkeä. Kun seuraava konventti pidettiin Nampulassa, paikalla oli kymmenen tuon ryhmän jäsentä. Yksi heistä jäi kaupunkiin, ja hän luki kirjan Tieto joka johtaa ikuiseen elämään vain yhdessä viikossa. Alueella heränneen kiinnostuksen johdosta sinne muutti kaksi erikoistienraivaajaa. Ryhmä edistyy erinomaisesti.

Ruandassa saatiin kesäkuussa uusi julistajahuippu: 7435. Viime palvelusvuoden aikana keskimäärin joka viides julistaja osallistui johonkin tienraivauspalveluksen muotoon. Raamatuntutkisteluja on yli 12000, ja muistonvietossa oli läsnä 30716. Neljän viime vuoden aikana Ruandassa on rakennettu ja vihitty 51 valtakunnansalia, ja 115 uutta salia on suunnitteilla. Vaikka rakennustyö vaatii veronsa, julistajat käyttävät kenttäpalvelukseen keskimäärin 20 tuntia kuussa.

Muuan Gambiassa asuva nuori mies toivoi voivansa muuttaa Kanadaan ja tulla helluntaipastoriksi. Hän työskenteli paikallisen helluntaiseurakunnan sihteerinä. Hänelle ja hänen vaimolleen aloitettiin tutkistelu Mitä Jumala vaatii meiltä? -⁠kirjasesta. Tutkistelussa heille esiteltiin Uuden maailman käännöksen eri piirteitä, muun muassa sen lopussa oleva liite ”Raamatullisia keskustelunaiheita”. Sen jälkeen he eivät enää laulaneet tapansa mukaan joka aamu uskonnollisia lauluja, vaan tarkastelivat yhden näistä keskustelunaiheista ja katsoivat kaikki mainitut raamatunkohdat. Kun helluntaikirkosta sitten saapui kirje, jossa tämä nuori mies kutsuttiin kaksivuotiseen seminaariin Kanadaan, hän sanoi: ”Mihin tarvitsisin sitä? Meillä on nyt totuus!” Tutkittuaan Raamattua puolen vuoden ajan hän ja hänen vaimonsa kävivät kasteella, ja he kertovat nyt uutterasti toisille niistä suurenmoisista totuuksista, joita he ovat oppineet ja joista he itse ovat hyötyneet suuresti.

 ◼ Amerikka

Amerikkaan kuuluu kaksi maanosaa. Se käsittää alueen, joka ulottuu jääkylmältä pohjoisnavalta kuuman ja kostean tropiikin kautta aina etelänavalle asti. Etelä-Amerikassa on erilaisia kasvi- ja eläinlajeja enemmän kuin missään muualla maailmassa. Kummassakin maanosassa julistetaan innokkaasti hyvää uutista.

Muuan Boliviassa asuva mies laiminlöi törkeästi vaimoaan ja lapsiaan. Hänellä oli syvälle juurtuneita paheita; hän esimerkiksi käytti runsaasti alkoholia ja pureskeli kookapensaan lehtiä. Sitten hänelle aloitettiin raamatuntutkistelu, ja vähitellen hän pääsi eroon pahoista tavoistaan. Miestä kuitenkin harmitti, että hänen vaimonsa itsepintaisesti kieltäytyi osallistumasta tutkisteluun, joten hän sanoi tälle, että hän saattaisi lopettaa Raamatun tutkimisen ja palata entiseen elämäntapaansa. Vaimo järkyttyi tästä, koska hän piti paljon enemmän aviomiehensä uudesta persoonallisuudesta. Hän kysyi, mikä miestä oikein masensi. Mies selitti, ettei halunnut mennä valtakunnansalille ilman perhettään. Tällöin vaimo suostui raamatuntutkisteluun, ja hän oli myös läsnä piirikonventissa, jossa hänen miehensä kastettiin.

 Brasiliassa on arviolta 1700000 kuuroa. Palvelusvuonna 2000 saarnaamistyö sai heidän parissaan uutta vauhtia. Kahdeksantoista erikoistienraivaajaa, jotka osaavat hyvin brasilialaista viittomakieltä, määrättiin kaupunkialueille, joilla asuu suhteellisen paljon kuuroja. Ja koska syyskuussa 1999 oli perustettu brasilialaisen viittomakielen käännösryhmä, ”Jumalan sanan tekijöiden” piirikonventissa oli ensimmäistä kertaa mahdollista katsoa videolta raamatullinen näytelmä, tärkeimmät puheet ja valtakunnanlaulut. Seura valmistaa parhaillaan brasilialaisella viittomakielellä useita videojulkaisuja, jotta kuurot voisivat ymmärtää paremmin Raamatun totuuden. Brasiliassa on nykyisin 16 viittomakielistä seurakuntaa ja 87 ryhmää.

Eräs Michael-niminen mies halusi tulla papiksi, joten hän kirjoittautui Torontossa Kanadassa sijaitsevaan roomalaiskatoliseen pappisseminaariin opiskeltuaan ensin neljä vuotta sosiologiaa yliopistossa. Michael kertoo professorin virassa toimineen katolisen piispan sanoneen luokalle, että Jumalaa voi lähestyä rukouksessa monin eri tavoin, ei ainoastaan Kristuksen Jeesuksen välityksellä. Michael kyseenalaisti piispan väitteen lainaamalla Jeesuksen sanoja, jotka ovat Johanneksen 14:6:ssa: ”Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Tähän piispa tiuskaisi, että oppilaiden tulisi jättää Raamatun selittäminen hänelle ja keskittyä muihin asioihin.

Michael pyysi puhelimitse hengellistä apua Seuran Kanadan-haaratoimistosta. Hän halusi tutkia kirjaa Tieto joka johtaa ikuiseen elämään kaksi kertaa viikossa, joskus kaksi lukua kerralla. Michael lopetti uskonnolliset opintonsa ja pääsi töihin erääseen toimistoon. Lokakuun 9. päivänä 1999 hän vieraili Kanadan haaratoimistossa. Kiertokäynnillä oli häneen myönteinen vaikutus, ja hän päätti vastedes käydä kaikissa seurakunnan kokouksissa, tehdä muistiinpanoja ja esittää sisällökkäitä vastauksia. Michael kastettiin 19. helmikuuta  2000, ja hän on syyskuusta lähtien palvellut vakituisena tienraivaajana.

Eräs Costa Ricassa asuva sisar masentui, koska hänellä oli monia ongelmia ja paineita. Menneisyydessä sattuneen onnettomuuden vuoksi tämän sisaren täytyy käyttää pyörätuolia. Hän on äitinsä kuolemasta asti joutunut hoitamaan yksin sokeaa ja henkisesti vajavaista isäänsä sekä aikuista siskoaan ja veljeään, jotka myös ovat kehitysvammaisia. Sisar valmistaa ruoan, siivoaa, pesee pyykin ja huolehtii muista perheen tarpeista, ja tämän kaiken hän tekee pyörätuolista käsin. Koska hän halusi olla mahdollisimman paljon palveluksessa, seurakunnan vanhimmat auttoivat häntä rakkaudellisesti punnitsemaan, mitä mahdollisuuksia hänellä kenties olisi tähän. Eräs ehdotus oli, että hän voisi olla palveluksessa 20–30 minuuttia päivässä jalkakäytävällä. Lähellä olevan bussipysäkin vuoksi hänen talonsa ohitse kulkee paljon ihmisiä. Häntä rohkaistiin puhumaan ihmisille ja tarjoamaan heille traktaatteja, jopa tekemään uusintakäyntejä niille, jotka kulkevat talon ohi säännöllisesti. Sisar teki juuri niin. Hän otti vakavasti Roomalaiskirjeen 1:14, 15:ssä olevat apostoli Paavalin sanat: ”Olen velkaa sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että ymmärtämättömille, joten omasta puolestani olen altis julistamaan hyvää uutista teillekin siellä Roomassa.” Sisar ymmärsi, että hänkin oli velkaa lähimmäisilleen. Kun hän nykyisin puhuu pyhästä palveluksestaan, on ilmeistä, että hän saa siitä aitoa iloa ja tyydytystä.

Ecuadorissa eräs lähetystyöntekijäpariskunta yritti tavoittaa mahdollisimman monia ihmisiä Guayaquilin kaupungin keskustasta. Tiukkojen turvatoimien vuoksi heitä ei kuitenkaan päästetty erääseen suureen kerrostaloon. Tosin he olivat – lähinnä ovipuhelimen välityksellä – pystyneet todistamaan noin 20:lle rakennuksen työntekijälle ja vartijalle mutta eivät yhdellekään asukkaalle. Niinpä he päättivät kääntyä isännöitsijän puoleen. Kun lähetystyöntekijät kertoivat  isännöitsijälle, että heidän käyntiensä tarkoitus oli vahvistaa perheiden hengellisiä ja moraaliarvoja, tämä vastasi: ”Minun mielestäni kaikkien pitäisi kuunnella sanomaanne!” Sitten hän pyysi sihteeriään kirjoittamaan ja panemaan rakennuksen ilmoitustaululle seuraavan ilmoituksen: ”Rouva Gabi März vierailee tämän rakennuksen asunnoissa sunnuntai-iltapäivänä. Hän tekee opetustyötä, jonka tarkoituksena on kohentaa moraaliarvoja. Jos joku ei välitä ottaa häntä vastaan, ilmoittakoon siitä minulle. Isännöitsijä.”

Lähetystyöntekijät lähtivät liikkeelle ylimmästä kerroksesta, jossa he aloittivat raamatuntutkistelun erään koulun johtajalle. Kerrosta alempana he aloittivat kolme tutkistelua. Yksi rakennuksessa asuva perhe tuli muistonviettoon ja vieraili myöhemmin myös haaratoimistossa. Kaiken kaikkiaan lähetystyöntekijät aloittivat 16 raamatuntutkistelua tällä tarkkaan valvotulla alueella, jolla kukaan muu ei ollut aikaisemmin kyennyt todistamaan.

Jessica, 15-vuotias Perussa asuva vakituinen tienraivaaja, on perheensä ainoa todistaja. Koska hänen kenttäpalveluksessa käyttämänsä kengät olivat pahoin kuluneet, hän pyysi isältään uusia. Isä vastasi piikikkäästi: ”Antaa Jehovan hankkia sinulle kengät!” Jessica lähti puhki kuluneissa kengissään palvelukseen. Kotimatkallaan hän kulki erään suutariveljen talon ohitse. Veli kutsui hänet sisälle ja sanoi: ”Käy peremmälle. Tein tänään jotakin sinulle!” Sitten hän ojensi Jessicalle uudet kengät. Kun Jessican isä huomasi tyttärensä uudet kengät, hän ihmetteli, mistä tämä oli saanut ne. Jessica vastasi: ”Jehova hankki ne minulle!”

Yhdysvalloissa ulkomainen kenttä kasvaa jatkuvasti. Kun mukaan ei lasketa englanninkielisiä eikä espanjankielisiä seurakuntia, toimintaa on 31 eri kielellä ja julistajia 16000. Palvelusvuonna 2000 perustettiin 11 uutta vieraskielistä seurakuntaa, mukaan lukien Yhdysvaltojen ensimmäiset khmerin- ja hmonginkieliset seurakunnat.

 ◼ Aasia

Aasia on maapallon suurin maanosa, ja sen ilmasto ja kasvillisuus ovat erittäin monimuotoiset – kuuluuhan sen alueisiin niin napaseutua kuin tropiikkiakin. Tässä maanosassa on myös Tiibetin ylänkö, jossa sijaitsevat maailman korkeimmat vuoret. Aasiassa asuu lukematon määrä ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet hyvää uutista, mutta koko ajan tehdään kovasti työtä, jotta mahdollisimman monet voitaisiin tavoittaa. Vaikka Japani ja Taiwan ovat saarivaltioita, ne ovat läheisessä yhteydessä Aasian mantereeseen, ja siksi seuraavassa on mukana kokemuksia myös näistä maista.

Bangladeshin pääkaupungissa Daccassa pidetyssä ”Jumalan profeetallisen sanan” piirikonventissa oli läsnä 140 henkeä. Veljet näkivät kovasti vaivaa puhdistaessaan vuokraamansa kokoussalin ja koristellessaan lavan kauniisti kukkasilla. Eräs kokoushuoneiston työntekijä totesi: ”Niiden 14 vuoden aikana, jotka olen näissä tiloissa työskennellyt, en ole koskaan nähnyt näin järjestelmällisiä ja puhtaita ihmisiä kuin te. Te teitte tästä salista puhtaan ja pyhän.”

Koska kansainvälinen veljesseura tarjoaa nykyään rakkaudellista apua valtakunnansalien rakentamisessa, on  Intiassa tehty järjestelyjä 250 valtakunnansalin rakentamiseksi tai kunnostamiseksi. Tämä on saanut paikalliset veljet tukemaan näitä hankkeita parhaansa mukaan. Eräs iäkäs veli lahjoitti yli 400 neliömetrin suuruisen tontin uutta valtakunnansalia varten. Tonttia tarkastaessaan veljet kuitenkin huomasivat, ettei se ollut sopiva, koska monsuunisateiden aikana se jäisi tulvavesien alle. Kun tästä kerrottiin tontin lahjoittaneelle veljelle, hän esitteli veljille kaikki maa-alueensa ja pyysi heitä valitsemaan valtakunnansalia varten minkä tahansa parhaaksi katsomansa tontin. Hän sanoi: ”Ennen kuin kuolen, haluan nähdä tällä paikkakunnalla kauniin valtakunnansalin, ja olen valmis antamaan siitä hyvästä mitä tahansa, mitä omistan.”

Kim Hyo-sook, joka asuu Soulissa Koreassa, ei juuri kokenut iloa eikä saanut tuloksia tienraivauspalveluksessa. Siksi kierrosvalvoja ehdotti, että hän ottaisi oman alueen. Sisar kertoo: ”Noudatin neuvoa, ja pian tutustuin alueellani asuviin ihmisiin. Kävin heidän luonaan silloin, kun se heille parhaiten sopi. Tämän johdosta uusintakäyntieni määrä nousi kuukaudessa 35:stä 80:een ja minulla on nyt seitsemän Raamatun kotitutkistelua. Nyt voin todella iloita palveluksesta.”

Israelissa asuva Sam on koulunsa ainoa Jehovan todistaja. Hän oli myös luokallaan ainoa oppilas, joka ei halunnut nähdä etukäteen koepapereita, jotka oli varastettu. Kokeen jälkeen koulun rehtori sai selville, että kaikki muut paitsi Sam olivat tehneet vilppiä. Sam sai kokeesta parhaan arvosanan. Tapahtuneen johdosta luokan oppilaat, jotka ovat sekä katolilaisia että muslimeja, ja myös heidän opettajansa saivat hyvää todistusta.

Japanissa muuan 83-vuotias sisar oli lähdössä tapaamaan poikaansa luotijunalla. Valitessaan mukaansa joitakin tuoreita lehtiä poikaansa varten hän muisti, että hänelle oli jäänyt myös varastoon monia lehtiä, joten hän pakkasi nekin  laukkuunsa. Hän oli pannut merkille, että matkustajat ikävystyvät pitkillä matkoilla, joten hän ajatteli voivansa ehkä levittää joitakin lehtiä matkan aikana. Junassa häntä vastapäätä istuva mies kysyi, mitä hän oikein luki niin keskittyneesti. Mies otti tarjotut lehdet mielellään ja alkoi lukea niitä kiinnostuneena. Tämän nähtyään monet muutkin matkustajat pyysivät lehtiä. Perille tultuaan sisar huomasi, ettei hänen poikansa ollut vielä tullut häntä vastaan, joten hän alkoi todistaa junaa odottaville. Kun hänen poikansa sitten saapui, hän oli levittänyt 40 lehteä, eikä pojalle ollut jäänyt ainoatakaan.

Vaikka Mongolian perinteinen uskonto on pitkään ollut buddhalaisuus, monet siellä asuvista ovat ateisteja. Tätä maata varten valmistettiin nelisivuinen traktaatti ”Miten kallisarvoisena pidät elämääsi?” Traktaatti käsittelee tupakoinnin vaaroja. Tämä aihe on tällä hetkellä tapetilla tuossa maassa. Marras- ja joulukuussa 1999 järjestettiin erikoisrynnistys, johon osallistuivat kaikki Mongolian 22 julistajaa. Tuskin kukaan kieltäytyi ottamasta traktaattia. Pääkaupungissa Ulan Batorissa niitä levitettiin ensimmäisten kymmenen päivän aikana lähes 10000. Monet hallituksen virkailijat antoivat rynnistyksestä myönteistä palautetta. Siitä kerrottiin useaan otteeseen televisiossa, radiossa ja kolmessa sanomalehtikirjoituksessa. Aloitettiin myös monia raamatuntutkisteluja.

Totuus tavoittaa kaukaisimmatkin kolkat. Kazakstanissa sijaitsee muuan rangaistussiirtola, jossa tuomiotaan kärsii yli tuhat vankia. Vuonna 1997 kaksi Jehovan todistajaa kävi tapaamassa siirtolan johtajaa ja pyysi lupaa keskustella Raamatun totuuksista joidenkuiden sellaisten vankien kanssa, jotka olivat kirjoittaneet Jehovan todistajien paikalliseen toimistoon. Vähän ajan kuluessa todistajat alkoivat tutkia 20 vangin kanssa. Vuonna 1998 neljä heistä hyväksyttiin kastamattomiksi julistajiksi ja heille annettiin lupa pitää seurakunnan  kokouksia. Nähtyään, miten hyvä vaikutus Jehovan todistajien opetuksilla on vankeihin, rangaistussiirtolan johto antoi julistajille luvan lähettää yleisöesitelmiä vankilan keskusradion kautta. Näin kaikilla vangeilla on mahdollisuus kuulla esitelmiä.

Rangaistussiirtolan johto on tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että Jehovan todistajien uskonto ei ole vain jokin naamio, joka tarpeen tullen pannaan kasvoille. Esimerkiksi seuraava kokemus auttoi heitä näkemään tämän. Vankien ei sallita pitää hallussaan rahaa, koska he voisivat hankkia sillä käytännössä mitä tahansa, jopa huumeita. Eräs vanki kuitenkin sai säännöllisesti rahaa hänelle lähetettyjen pakettien mukana. Kun hän edistyi hengellisesti, hänen Raamatun avulla valmennettu omatuntonsa alkoi vaivata häntä. Kerran hän tarjosi rahaa siirtolassa vierailleelle vanhimmalle. Hän halusi, että sillä olisi tuettu Valtakunnan työtä, mutta vanhin kieltäytyi ottamasta sitä vastaan, koska hän tiesi rahojen ulos viemisen olevan vankilan sääntöjen vastaista. Vanhin sanoi tälle nuorelle miehelle ainoastaan: ”Toimi rahojen suhteen omantuntosi mukaan.” Mies meni päävanginvartijan luokse, pani rahat hänen pöydälleen ja sanoi: ”Raamatun avulla valmennettu omatuntoni ei salli minun pitää näitä rahoja. Tehkää niille, mitä haluatte.” Tämä yllätti vartijan täydellisesti, ja hän sanoi: ”Niiden kahdenkymmenen vuoden aikana, jotka olen työskennellyt tässä rangaistussiirtolassa, en ole ikinä nähnyt kenenkään luovuttavan rahojaan omasta tahdostaan!”

Malesiassa muuan sisar toimi erään koulun opettajana. Yhtenä päivänä hän puhui eräälle työtoverilleen Jehovasta ja hänen lupauksistaan. Tämä nainen sanoi olevansa hyvin masentunut, koska ne jumalat, joita hän palvoi, eivät olleet auttaneet häntä ratkaisemaan ongelmiaan. Hän sanoi rukoilleensa Buddhaa, erilaisia kiinalaisia jumalia ja  jopa Jeesusta Kristusta. Mikään ei näyttänyt auttavan.

Demonit kiusasivat naista yötä päivää. Öisin hän nukkui huonosti. Päiväsaikaan henget häiritsivät niin, ettei hän pystynyt huolehtimaan kunnolla työstään. Hänen elämänsä oli ollut niin surkeaa, että hän oli kysynyt neuvoa meedioilta, mikä oli vain pahentanut asioita.

Sisar kertoi työtoverilleen, että Sananlaskujen 18:10:n mukaan ”Jehovan nimi on vahva torni”. Hän suojelee niitä, jotka huutavat hänen nimeään uskossa. Sisar kannusti työtoveriaan rukoilemaan Jehova Jumalaa, kun demonit seuraavan kerran kiusaisivat häntä.

Heti seuraavana päivänä nainen kertoi sisarelle, että kun hän oli pyytänyt apua Jehovalta, demonit olivat jättäneet hänet rauhaan. Naisen kanssa alettiin tutkia Raamattua, ja hän edistyi nopeasti. Hän heitti menemään kaiken väärään palvontaan liittyvän, ja demonit lakkasivat kiusaamasta häntä. Hän kävi kasteella hiljakkoin pidetyssä kierroskonventissa.

Lähes 50 vuoden ajan ovat nuoret veljet Taiwanissa viettäneet pitkiä aikoja vankilassa kristillisen puolueettomuutensa vuoksi. Viime vuosina tässä asiassa on otettu merkittäviä edistysaskeleita. Koska miehiä oli otettu asepalvelukseen enemmän kuin armeija oli pystynyt tehokkaasti kouluttamaan, päätettiin yleistä asevelvollisuuslakia muuttaa siten, että jotkut asevelvollisista voitaisiin määrätä ei-sotilaalliseen palvelukseen. Viranomaiset ottivat selville, miten muissa maissa oli huomioitu ne, joiden omatunto ei salli asepalvelusta. Nyt on laadittu kaavake niitä aseistakieltäytyjiä varten, jotka mieluummin tekevät valtion alaisuudessa ei-sotilaallista työtä kuin menevät vankilaan. Tämän uuden järjestelyn alaisuudessa ne, jotka käyttävät vaaditut 33 kuukautta tällaiseen valinnaiseen palvelukseen, saavat viikonloput ja nähtävästi myös useimmat illat vapaaksi ja voivat siten osallistua hengellisiin toimintoihin.

 ◼ Eurooppa

Vaikka Eurooppa on jo pitkään luokiteltu omaksi maanosakseen, se käsittää todellisuudessa länsiosan jättikokoisesta Euraasian niemimaasta. Apostoli Paavali toi hyvän uutisen Etelä-Eurooppaan jo melkein 2000 vuotta sitten. Kuten seuraavista kokemuksista voidaan havaita, totuuden voimallinen sanoma menestyy edelleen tässä osassa maailmaa.

Kun muuan sisar istui puistonpenkillä Zagrebissa Kroatiassa, hän huomasi, että pensaiden takana piileskeli nuori mies. Mies oli kalpea, ja hän tärisi, joten sisar luuli hänen olevan sairas. Sisar meni miehen luokse ja sanoi: ”Anteeksi, mutta jos et voi hyvin, vien sinut mielelläni lääkäriin.” Mies sanoi olevansa kunnossa, vaikka vapisikin edelleen. Sitten sisar kysyi: ”Onko sinulla nälkä? Haluatko, että haen sinulle syötävää?” Mies vastasi: ”En. Älkää tulko minun lähelleni. Poliisit ajavat minua takaa, ja he saattavat epäillä, että olet kumppanini.” Sisar kysyi: ”Mitä sitten olet tehnyt?” Mies tunnusti ryöstäneensä kaupan kassan, ja sanoi: ”Kaikki on täällä taskussani. Pelkään poliisia ja sitä, että joudun vankilaan.” Sisaren kävi miestä sääliksi, ja hän halusi auttaa tätä. Hän pyysi miestä istumaan viereensä penkille, jotta he voisivat keskustella  asiasta. Sisar kertoi miehelle, että Jehova Jumala antaisi tälle viisautta muotoilla sanansa oikein, kun tämä palaisi kauppaan, jonka oli ryöstänyt. Mies kuunteli tarkkaan, mutta vapisi edelleen pelosta. Sisar neuvoi häntä: ”Etsi käsiisi johtaja ja tunnusta hänelle, että varastit rahat mutta että haluat nyt palauttaa ne.” Heidän jutellessaan sisaren naapuri käveli ohitse ja puhutteli sisarta nimeltä. Näin mies sai tietää sisaren nimen.

Myöhemmin sisar huomasi yllätyksekseen hänelle osoitetun kirjeen paikallislehdessä. Kirjeessä sanottiin: ”Rouva Barica, olen hyvin kiitollinen ystävällisistä neuvoistasi. Kiitos, kiitos, kiitos. Pelastit minut joutumasta vankilaan. En voi kiittää sinua henkilökohtaisesti, koska en tiedä osoitettasi. Mutta kirjoitan sinulle, jotta monet vastaavanlaisessa tilanteessa olevat voisivat lukea tämän kirjeen ja kääntyä tosi Jumalan Jehovan puoleen, joka voi auttaa! Palautin rahat. Johtaja sanoi, että rahaa oli varastettu 1500 kunaa. Minun taskussani oli kuitenkin 1700 kunaa. Johtaja sanoi, että voisin pitää 200 kunaa, koska laskujen mukaan kassasta puuttui vain 1500 kunaa. Vastasin hänelle: ’Ei, minulla ei alun alkaen ollut yhtään kunaa, ei edes leipää varten.’ Silloin johtaja alkoi ojentaa minulle tavaroita. Hän sanoi: ’Nuo 200 kunaa ovat sinun.’ Lisäksi hän antoi minulle vielä 500 kunaa, kaksi leipää, kaksi maitotölkkiä, viisi pientä jogurttipurkkia, puoli kiloa salamia ja vauvan ruokaa. Hän sanoi: ’Teen tämän, koska olet rehellinen mies ja tunnustit väärintekosi.’ Voin vain kiittää Jumalaa ja sinua siitä, etten päätynyt vankilaan. Vielä kerran: paljon, paljon kiitoksia!”

Kööpenhaminassa Tanskassa sijaitsee yksi Euroopan tärkeimmistä satamista. Matkustajalauttojen lisäksi sinne saapuu vuosittain yli 2000 rahtilaivaa. Kun veljet astuivat erääseen laivaan ja kysyivät miehistön jäseniltä, olivatko nämä kuulleet Jehovan todistajista, he saivat myöntävän vastauksen. Laivalla kuulemma jopa työskenteli yksi Jehovan todistaja. Veljet halusivat tavata tämän todistajan. Hänet tavattuaan heille selvisi, ettei miestä ollut vielä kastettu. Hän oli kotoisin pienestä  Tyynenmeren saaresta, jossa asuu ainoastaan 2000 ihmistä. Saaressa ei ollut yhtään todistajaa, mutta mies oli saanut tietää totuudesta niiden julkaisujen välityksellä, joita hän oli saanut useissa satamissa eri puolilla maailmaa. Hän oli lukenut julkaisut yksikseen ja vienyt niitä myös kotiin vaimolleen. He molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että olivat löytäneet totuuden. Mies todisti innokkaasti oppimistaan asioista muille miehistön jäsenille. Hänelle tilattiin Vartiotorni- ja Herätkää!-lehti, ja veljet lupasivat huolehtia siitä, että hänen kotiaan lähinnä olevalle seurakunnalle kerrottaisiin hänestä ja hänen vaimostaan.

Bremerhavenissa Saksassa julistajat menevät säännöllisesti satamaan tarjoamaan kirjallisuutta laivojen työntekijöille ja rekka-autojen kuljettajille, jotka lastaavat tai purkavat kuormaa. Eräs veli kertoo tavanneensa rekka-auton kuljettajia 48 eri maasta. ”Voidaksemme huolehtia kaikkien näiden ihmisten tarpeista säilytämme autossamme kirjallisuutta 39 kielellä”, veli selittää. Monet venäläiset rekka-auton kuljettajat ovat satamassa käydessään tulleet kokouksiin. Eräänä sunnuntai-iltapäivänä Fred ja Christian huomasivat, että sataman kuivatelakalle oli tullut yksi maailman suurimmista matkustajalaivoista. Laivan 950-henkiseen miehistöön kuului jäseniä 50 maasta. Laivassa veljiä lähestyi eräästä Tyynenmeren saaresta kotoisin oleva merimies ja kysyi: ”Onko teillä sitä keltaista kirjaa, jossa on värikkäitä kuvia?” Hän tarkoitti julkaisua Kirjani Raamatun kertomuksista. Veljillä ei ollut sitä, minkä vuoksi merimies oli silmin nähden pettynyt. Niinpä kun veljet olivat levittäneet kaiken heillä olleen kirjallisuuden, Fred ajoi autollaan Seltersin Beteliin hakemaan sitä lisää, mikä tiesi yhteensä vähintään kymmenen tunnin matkaa. Seuraavana päivänä he levittivät miehistölle 900 lehteä, 300 kirjasta ja 850 kirjaa! Fred löysi myös edellä mainitun ystävällisen merimiehen ja antoi tälle hänen haluamansa keltaisen kirjan. ”Kun hän sai tietää, että olimme ajaneet reilusti yli tuhat kilometriä  saadaksemme kirjan”, Fred selittää, ”hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä.”

Vuoden 1998 alussa Luxemburgissa erään pienen yksityisen radioaseman ohjelmassa haastateltiin puhelimitse kuulijoita siitä, millaisia tavoitteita ja odotteita näillä oli elämässä. Puhelinnumerot valittiin satunnaisesti. Erästä numeroa valitessaan radiotoimittaja valitsi vahingossa väärän suuntanumeron ja puhelu yhdistyi naiselle, joka asui 400 kilometrin päässä Saksassa lähellä Nürnbergiä. Naisen yleistieto ja myönteinen elämänasenne tekivät vaikutuksen radiotoimittajaan, ja hän kysyi, miten tämä oli onnistunut kehittämään niin myönteisen näkemyksen. Nainen ymmärsi, että hänelle oli yllättäen avautunut tilaisuus kylvää Valtakunnan siementä, ja hän sanoi olevansa Jehovan todistaja. Keskustelu herätti toimittajan uteliaisuuden, ja niinpä sisar lupasi soittaa hänelle myöhemmin uudelleen. Niin hän tekikin useaan otteeseen seuraavien kahden kuukauden aikana. Sisar selitti toimittajalle enemmän Jumalasta, elämästä ja Jehovan todistajista, ja hän pystyi vastaamaan moniin miehen kysymyksiin. Radiotoimittajan kiinnostus kasvoi entisestään, ja hän halusi oppia lisää. Hän soitti erääseen seurakuntaan Luxemburgissa ja pyysi Raamatun kotitutkistelua sekä tietoa kokouksista. Valtakunnansalilla häneen vetosivat siellä vallitseva lämmin ilmapiiri ja se ystävällinen tapa, jolla hänet toivotettiin tervetulleeksi. Näin hän sai hyvän alun raamatuntutkistelulleen.

Vuosi ja kuukausi sen jälkeen, kun tämä radiotoimittaja ensimmäisen kerran oli soittanut sisarelle Saksaan, hänet kastettiin. Lokakuussa 1999 hänestä tuli vakituinen tienraivaaja. Miten hyvä olikaan, että radio-ohjelmassa haastateltu sisar ilmaisi olevansa todistaja ja käytti siten tilaisuutta Valtakunnan siemenen kylvämiseen.

Portugalissa Antonio-nimisen miehen kiinnostus Raamatun sanomaa kohtaan heräsi niiden keskustelujen johdosta, joita hän kävi Jehovan todistaja -⁠veljensä kanssa vieraillessaan  tämän luona. Antonio janosi lisää tietoa Raamatusta. Hän rukoili hartaasti apua. Vähän ajan kuluttua kaksi todistajaa tuli hänen ovelleen, ja siitä alkoi raamatuntutkistelu. Kun Antonio sai lisää tietoa, hän alkoi tehdä muutoksia elämässään saattaakseen sen sopusointuun Jumalan tahdon kanssa. Ensinnäkin hänen omatuntonsa sai hänet jättämään metsästyksen, jota hän oli harrastanut intohimoisesti. Kun hän myöhemmin oppi ymmärtämään, mitä kristillinen puolueettomuus merkitsee, hän päätti erota arvostetusta kunnanjohtajan virastaan, jossa hän oli ollut jo 15 vuoden ajan. Vaikka häntä kehotettiin painokkaasti harkitsemaan eropäätöstään uudelleen, Jaakobin kirjeen 4:4:n neuvo antoi hänelle voimaa kieltäytyä. Hän ja hänen vaimonsa syvensivät suhdettaan Jehovaan ja alkoivat käydä kokouksissa, minkä johdosta edistyminen oli nopeaa. Pian he alkoivat osallistua kenttäpalvelukseen ja kävivät kasteella.

Vuosia sitten Espanjassa erään veljen työtoveri kiusasi häntä hänen uskonsa vuoksi. Työtoveri pilkkasi ja arvosteli veljen uskontoa kuukausi toisensa jälkeen. Lopulta veljestä tuntui, ettei hän jaksaisi enää pitempään, joten hän rukoili, että Jehova auttaisi häntä kestämään tätä vaikeaa tilannetta Kristuksen mallin mukaisesti ja olemaan maksamatta pahaa pahalla. Veljen yllätykseksi työtoverin asenne muuttui. Hän jopa pyysi anteeksi ja vakuutti veljelle, ettei hän enää koskaan puhuisi pahaa Jumalasta hänen edessään. Vähän sen jälkeen työtoveri lähti yrityksestä.

Veli tapasi tämän entisen työtoverinsa seuraavan kerran vasta 24 vuoden kuluttua. Tällä kertaa se tapahtui valtakunnansalilla, jonne veli meni pitämään puhetta. Mies kertoi, että hän oli tutkinut Raamattua ja että hänestä oli tullut kastettu todistaja. Lisäksi hän sanoi, ettei näiden useiden vuosien aikana ollut koskaan unohtanut ”sitä todistajaa, joka niin kärsivällisesti kesti itseensä ja Jumalaansa kohdistuvaa jatkuvaa pilkkaa”.

 ◼ Maapallon saaret

Suurista mantereista erossa olevien saarten koko vaihtelee suuresti. Vaikka olemmekin sisällyttäneet tämän väliotsikon alle myös Australian, joka on saaren kaltainen manner, saarista suurin on Grönlanti, jonka pinta-ala on 2200000 neliökilometriä. Pienimmät saaret eivät toisaalta ole juuri jalkapallokenttää suurempia. Ja näiden kahden ääripään väliin mahtuu tuhansia eri kokoisia saaria. Seuraavassa muutama kokemus näiltä saarilta.

Australiassa muuan sisar tapasi ovelta-ovelle-työssä naisen, joka ei tuntunut olevan kovin kiinnostunut Jumalan sanasta. Nainen otti kyllä traktaatin, mutta sisar ajatteli, ettei hän saisi uusintakäynnillä aikaan mitään ihmeellistä. Siitä huolimatta sisar yritti sinnikkäästi tavata naisen uudelleen. Aluksi nainen ei kuitenkaan ollut koskaan kotona. Mutta kun sisar vihdoin tapasi naisen, tämä selitti, että oli sisaren ensimmäisen käynnin jälkeen ostanut kalliin Raamatun. Niinpä sisar alkoi tutkia tuota Raamattua hänen kanssaan. Nainen tekee nyt suuria muutoksia saadakseen elämänsä sopusointuun kristillisten  periaatteiden kanssa. Hän käy kaikissa kokouksissa.

Eräs Dominikaanisessa tasavallassa asuva veli tapasi talosta taloon saarnatessaan kuusissakymmenissä olevan naisen. Keskustelun lopuksi veli ojensi naiselle kätensä hyvästelläkseen hänet. Mutta kun nainen ei ojentanut kättään, veli tajusi hänen olevan sokea. Veli lupasi tulla uudelleen.

Kun hän palasi, nainen sanoi kertoneensa tyttärelleen, miten hämmästynyt hän oli siitä, että joku oli osoittanut kiinnostusta häntä kohtaan hänen näkövammaisuudestaan huolimatta. Sitten hän kertoi, ettei hänelle ollut annettu mitään toivoa näön palautumisesta. Veli puhui hänelle toivon Jumalasta ja luki joitakin Raamatun kertomuksia siitä, miten Jeesus oli parantanut sokeiden näön (Matt. 9:27–30). Tämä kosketti naista syvästi.

Veli otti yhteyttä näkövammaisten säätiöön ja tiedusteli, oliko naisen hyväksi tehtävissä mitään. Naiselle varattiin aika vastaanotolle, ja siellä hänelle kerrottiin, että leikkaus todennäköisesti palauttaisi hänen näkönsä. Leikkaus onnistuikin hyvin. Koko tämän ajan nainen hankki Raamatun tuntemusta. Leikkauksen jälkeen hän alkoi lukea Kirjaani Raamatun kertomuksista ja sai sen joidenkin viikkojen kuluttua loppuun. Seuraavaksi hän tutki kirjasen Mitä Jumala vaatii meiltä? ja kirjan Tieto joka johtaa ikuiseen elämään. Jo ennen leikkausta nainen oli käynyt säännöllisesti kokouksissa, mutta näkökykynsä palautumisen jälkeen hän ei ole jättänyt väliin yhtäkään. Hän alkoi puhua myös muille oppimastaan ja siitä avusta, jota hän sai näkönsä parantamiseksi. Nainen kastettiin vuoden 1999 piirikonventissa.

Todistaessaan Réunionin saaressa muuan sisar tarjosi lehtiämme eräälle naiselle. Nainen vastasi: ”Ei kannata, en  osaa lukea.” Sisar tarjoutui opettamaan häntä lukemaan, mihin nainen mielellään suostui. Sisar palasi naisen luokse mukanaan kirjaset ”Opettele lukemaan ja kirjoittamaan” ja Nauti elämästä maan päällä ikuisesti! He käyttivät puoli tuntia lukemisen opettelemiseen ja toiset puoli tuntia Raamatun tutkimiseen. Naisen lukutaito ja totuuden ymmärrys paranivat nopeasti.

Vaikka hänen lapsensa yrittivät saada hänet lopettamaan tutkimisen, nainen sanoi oppituntien jatkuvan. Pian hän siirtyi Tieto-kirjaan ja alkoi käydä säännöllisesti kokouksissa. Hiljattain hänet kastettiin. Nykyään hän osaa lukea Raamattua ja Raamattuun perustuvia julkaisuja.

Uuden-Seelannin Pohjoissaaressa eräs sisar alkoi tutkia Raamattua nuoren Hina-nimisen naisen kanssa. Kun he olivat tutkineen pariin otteeseen kirjasta Mitä Jumala vaatii meiltä?, Hina kertoi sisarelle, että hän halusi tulla Jehovan todistajaksi ja että hän aikoi jättää poikaystävänsä, joka oli paikallisen jengin huomattava jäsen. Tavatessaan poikaystävänsä Hina kertoi tälle rohkeasti suunnitelmistaan. Ihme kyllä tämä vastasi: ”Siitä vain.”

Myöhemmin poikaystävä tuli toisiin ajatuksiin ja alkoi hautoa kostoa, ei ainoastaan Hinalle vaan myös Jehovan todistajille. Hän päätti ampua valtakunnansalin seulaksi. Eräs jengin entinen jäsen kuitenkin ehdotti, että ennen kuin poikaystävä ryhtyisi näin rajuihin toimiin, tämä menisi kokoukseen ja ottaisi selvää todistajista. Poikaystävä suostui tähän, ja samana iltana hän oli läsnä teokraattisessa palveluskoulussa. Käynti teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän kutsui jengin koolle ja kertoi haluavansa nyt tulla Jehovan todistajaksi! Myöhemmin kun jengi tapansa mukaan kokoontui eräälle hautausmaalle, hän hautasi jäsenmerkkinsä osoitukseksi siitä, että hän lopettaisi  aiemmat elintapansa, muun muassa huumeiden käytön ja laittoman alkoholimyynnin. Hän ja Hina käyvät nyt säännöllisesti kokouksissa. He ovat menneet naimisiin, ja äskettäin Hina kastettiin. Myös aviomies on päättänyt pätevöityä kasteelle.

Trinidadin haaratoimisto järjesti vuoden 2000 helmikuun 8. ja 22. päivän Herätkää!-lehtien levittämiseksi erikoiskampanjan. Helmikuun alun kansikirjoitussarja käsitteli isättömiä perheitä, ja toisessa numerossa tarkasteltiin itsemurhaa. Kampanjan kohderyhmiä olivat sosiaalityötä tekevät järjestöt, yhdyskuntatyötä tekevät poliisit, koulut, ministerit, parlamentin jäsenet, hallituksesta riippumattomat järjestöt ja muut sellaiset tahot, joita näiden lehtien aiheet voisivat erityisesti kiinnostaa.

Kirjoittamishetkellä raportin laskeminen oli vielä kesken, mutta siihen mennessä oli levitetty 14941 lehteä, 1374 kirjaa ja 90 kirjasta. Kampanja johti 860:een uusintakäyntiin ja 29:ään Raamatun kotitutkisteluun. Suurinta osaa näistä ihmisistä ei todennäköisesti olisi tavoitettu tavanomaisten todistusmuotojen välityksellä. Haaratoimisto sai useilta ministereiltä ja ministeriöiltä kirjeitä, joissa ilmaistiin arvostusta Jehovan todistajien työtä kohtaan. Tyyppiesimerkki on oikeusministeriöstä tullut kirje. Siinä sanotaan: ”Kiitämme teitä lahjaksi saamistamme – – Herätkää!-lehdistä – – Ne ovat osoittautuneet erittäin valaiseviksi. Olisimme siksi hyvillämme, jos lähettäisitte niitä meille vielä kuusi kappaletta, jotta voisimme jakaa ne ministeriön eri osastoille. Olisimme kiitollisia, jos voisitte lähettää meille mitä tahansa muutakin aineistoa, joka voisi auttaa meitä perheiden hyväksi tekemässämme työssä.” Kirjeen oli allekirjoittanut oikeusministeri itse.