Viime vuoden kohokohtia

VUONNA 2000 Jehovan todistajien valtakunnansaleissa ympäri maapallon oli näkyvästi esillä raamatunkohta, jossa sanotaan: ”Me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois – – vaan sellaisia, joilla on usko.” (Hepr. 10:39.) Tuo jae kuvaa hyvin sitä henkeä, jota todistajat ilmaisevat sananpalveluksessaan kautta maailman. Joidenkuiden saattaa tosin olla vaikea puhua tuntemattomille; jotkin nimenomaiset seikat voivat saada heidät tuntemaan olonsa melko hermostuneeksi. Mutta he uskovat Jehovaan ja tottelevat jatkuvasti hänen käskyjään.

Sivun 31 maailmanlaajuinen raportti esittää joitakin  kohokohtia siitä, mitä he saivat aikaan Jehovan siunauksen avulla palvelusvuonna, joka päättyi 31. elokuuta. Lisätietoja on sivujen 32–39 taulukossa. Erikseen mainittakoon myös palvelusvuoden aikana pidetyt konventit.

”Jumalan sanan tekijöiden” konventit

Joulukuussa 1999 kaikille Jehovan todistajille ja kiinnostuneille alettiin esittää kutsua ”Jumalan sanan tekijöiden” piirikonventtiin. Ensimmäinen tämän sarjan konventti pidettiin Long Beachissa Kaliforniassa Yhdysvalloissa 19.–21. toukokuuta 2000. Siihen mennessä, kun konventtisarja vuoden 2001 alkupuolella päättyy, näitä konventteja on pidetty satoja eri puolilla maailmaa.

Ohjelma kohdisti huomion Jehovaan, ihmeellisten tekojen Tekijään. Meitä neuvottiin olemaan unohtamatta hänen tekojaan ja kannustettiin kiittämään häntä koko sydämestämme. (Ps. 9:1; 103:2.) Meille annettiin käytännöllisiä neuvoja siitä, miten parantaa perhe-elämän laatua ja miten kestää piikkiä lihassa. Meitä rohkaistiin työskentelemään ahkerasti hengellisyytemme kehittämisessä. Meitä myös varoitettiin olemasta unohtavia kuulijoita ja kehotettiin tottelemaan Jumalan sanaa ja kertomaan edelleen toisille Jehovan ihmeellisistä teoista. Puheiden lisäksi kokemukset ja haastattelut tähdensivät aineiston käytännöllistä arvoa ja auttoivat tavoittamaan sydämemme. Voimakas raamatullinen näytelmä ”Varoittavia esimerkkejä meidän ajallemme” antoi meille apua karttaaksemme käytöstä, joka voisi tuhota suhteemme Jehovaan. Rakennuimme myös Jesajan ja Sefanjan kirjojen profetioiden syvällisestä tarkastelusta.

Yksi konventtipaikka oli Nép-stadion, suurin Unkarin stadioneista. Ensimmäisenä päivänä konventissa oli läsnä yli 22000 henkeä. Ne, jotka olivat noudattaneet kehotusta olla konventissa aivan alusta asti, eivät tule koskaan katumaan,  että tekivät niin. Aamupäiväohjelman lopussa hallintoelimeen kuuluva Gerrit Lösch piti erikoispuheen, jonka yhteydessä julkaistiin unkarinkielinen Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös. Samassa kuussa muissa konventeissa julkaistiin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös myös romaniaksi ja albaniaksi.

Vaikka Albaniassa oli määrä pitää useita konventteja eri paikkakunnilla myöhemmin saman kuun aikana, todistajat joka puolelta maata ja myös Kosovosta noudattivat kutsua tulla seuraamaan ensimmäisen päivän ohjelmaa Tiranaan. Miten he iloitsivatkaan albaniankielisen Raamatun julkaisemisesta! Muuan nuori veli sanoi: ”Tämä käännös on auttanut minua ymmärtämään Raamattua paremmin ja saanut minut myös rakastamaan sitä entistä enemmän!” Ja eräs yli 60-vuotias sisar, joka on vakituinen tienraivaaja ja on aiemmin ollut kommunistipuolueen edustaja parlamentissa, kirjoitti: ”Mahtavaa! Vasta tätä käännöstä tutkimalla olen tajunnut, miten erinomaista Raamatun proosa, runous ja sujuva kerronta on. On helppo kuvitella selvästi mielessään  koko koskettava näkymä. Kun luin Jeesuksen ihmeistä ja häneen kohdistuneesta soimauksesta ja pilkasta, minussa heräsi syviä tunteita, joita en ollut koskaan ennen kokenut!”

Kaiken muun hyvän lisäksi, jota monissa maissa pidetyissä konventeissa saatiin, Tšekin tasavallan konventtien läsnäolijat ottivat iloiten vastaan Uuden maailman käännöksen viitelaitoksen, joka sisältää lukuisia reuna- ja alaviitteitä. Se on jälleen yksi apuväline, joka auttaa heitä perehtymään tarkoin Jumalan sanaan. Kun tämä kirja julkaistiin Prahassa ja Ostravassa, monet kuulijat nousivat seisaalleen ja osoittivat pitkään suosiotaan.

Palvelusvuoden alkupuolella pidettiin tietenkin vielä joissakin osissa maailmaa ”Jumalan profeetallisen sanan” piirikonventteja. Konventin elintärkeä opetus pyrittiin saamaan kaikin keinoin mahdollisimman monien kansojen ja kieliryhmien ulottuville. Esimerkiksi Meksikossa pidettiin 190 ”Jumalan profeetallisen sanan” piirikonventtia, joissa oli läsnä kaikkiaan 1073667 henkeä. Ohjelma esitettiin espanjan, englannin ja mayan kielellä sekä meksikolaisella viittomakielellä. Lisäksi ohjelma tulkattiin mazateekiksi, mixeksi ja tzotziliksi. Kielimuurit kaatuivat, kun kaikenlaiset ihmiset saivat hyödyllistä tietoa siitä, mitä suurenmoista Raamattu kertoo Jumalalla olevan tarjolla ihmiskuntaa varten.

Selviytyminen vaikeissa tilanteissa

Viime palvelusvuoden aikana annettiin jälleen erinomainen todistus Jehova Jumalasta ja hänen messiaanisesta Valtakunnastaan. Tähän työhön osallistui enimmillään 6035564 julistajaa. Tienraivauspalveluksessa oli vuoden aikana keskimäärin 805205 veljeä ja sisarta, ja huhtikuussa heidän määränsä kasvoi 1418062:een! Vuoden aikana  käytettiin jälleen yli miljardi tuntia julkiseen todistamiseen. Monet tekivät tätä työtä olosuhteissa, jotka asettivat heidän uskonsa tulikokeeseen. Kerta toisensa jälkeen Jehovan todistajat kuitenkin osoittivat, etteivät he ”ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois”.

Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa on riehunut kuukausien ajan sota. Maan itäosassa on yli 30000 Valtakunnan julistajaa, mutta suora yhteys Kinshasaan, jossa haaratoimisto sijaitsee, on suurelta osin poikki. Joillakin alueilla sotilaat pysäyttävät ehtimiseen siviilejä, myös Jehovan todistajia, ja kuulustelevat ja toisinaan pieksevätkin heitä. Todistajat eivät kuitenkaan lopeta saarnaamista. Maassa on noin 50 miljoonaa asukasta, joille on myös suotava tilaisuus kuulla hyvä uutinen. Julistajat käyttivät tuossa maassa vuoden aikana kenttäpalvelukseen joka kuukausi keskimäärin noin 13 tuntia julistajaa kohti.

Myös Liberian veljet ja sisaret ilmaisevat huomattavaa uskoa. Päivittäisiin haasteisiin kuuluvat paitsi suuret taloudelliset vaikeudet myös kamppailu malarian ja lavantaudin kaltaisten riuduttavien sairauksien kanssa. Lähes jokainen, nuori ja vanha, on saanut tartunnan. Niinpä veljien vastaus kysymykseen ”Voimmeko tehdä vuoden 2000 huhtikuusta kaikkien aikojen parhaan kuukauden?” oli voimakas todiste heidän uskostaan, heidän innostaan Jehovan puolesta ja Jehovan hengen voimasta heidän elämässään. Julistajien määrä oli ennätykselliset 3193. Kaikista raportoivista julistajista 32 prosenttia oli osa-aikaisia tai vakituisia tienraivaajia. Kaiken tämän toiminnan ansiosta muistonvieton läsnäolijamäärä, 16875, ylitti jokaisen odotukset, ja toukokuun raportti osoitti, että maassa johdettiin 10164:ää raamatuntutkistelua.

Sri Lankan 19 vuotta kestänyt sisällissota ei ole tauonnut. Vuoden 2000 huhtikuussa Jaffnan niemimaan pohjoisosan  ankarat taistelut pakottivat kymmenettuhannet ihmiset siirtymään toisaalle. Se vaikutti alueen viiteen seurakuntaan, joihin kuuluu 600 julistajaa ja kiinnostunutta. Julistajien täytyi siirtyä asumaan valtakunnansalin tontille sekä lähialueen hylättyihin koteihin. Millaista on elää tällaisissa olosuhteissa? Muuan vanhin kirjoitti: ”Köyhyys ja ruoan puute näkyvät selvästi kaikkialla ympärillämme. – – Veljet ovat menettäneet kotinsa ja omaisuutensa. Joka puolella on maamiinoja. Veljillä ei ole työtä; lapset eivät pääse kouluun. Elämä on viheliäistä. Veljet kuitenkin kestävät Jehovan hengen ja hengellisen avun turvin. – – Näemme yllämme Jehovan käden ja kiitämme häntä.” Nämä veljet pitivät edelleen kaikki kokoukset, ja he löysivät turvallisia paikkoja jopa kierroskonventtinsa pitämiseen, vaikka he kokoontuivatkin tavallista pienemmissä ryhmissä. He eivät vähentäneet ponnistelujaan kentällä, vaan päinvastoin ponnistelivat entistä enemmän kertoakseen hyvää uutista lähimmäisilleen.

Ukrainan taloudellinen tilanne tekee matkustamisen joillakin seuduilla hyvin vaikeaksi. Muuan yli 80-vuotias sisar, joka pitää Jehovan palvelusta suuressa arvossa, onkin jo vuosien ajan tehnyt jalkaisin neljän tunnin matkan yhteen suuntaan omalle kenttäalueelleen. Lisäksi hän kävelee kymmenen kilometriä vuoristossa päästäkseen kokouksiin.

Romanian Jehovan todistajat suorittavat palvelustaan ortodoksisen kirkon pappien ankarasta vastustuksesta huolimatta. Ennen vyöhykevalvoja Willy Gournonin vierailua veljet vuokrasivat hänen puhettaan varten Bukarestista jalkapallostadionin. Ortodoksisen patriarkaatin painostuksesta sopimus kuitenkin peruttiin. Mutta päivää ennen vyöhykevalvojan vierailua muuan vaikutusvaltainen henkilö puuttui asiaan ja auttoi veljiä vuokraamaan kauniin Sala Palatului -salin, jossa 2184 läsnäolijaa kuuli puheen  ajankohtaisesta aiheesta ”Koetelkaa jatkuvasti oletteko uskossa”. Romanian yli 38000 julistajaa, joiden uskoa on koeteltu, jatkavat hyvän uutisen saarnaamista hellittämättä. Heidän joukossaan on keskimäärin 3569 tienraivaajaa, vaikka näistä useimpien on oltava kokopäivätyössä.

Etiopian hallitus vaalii perustuslain takaamaa uskonnonvapautta, mutta papisto yllyttää kirkkojensa jäseniä Jehovan todistajia vastaan. Todistajat voivat joutua kuuntelemaan joka päivä kenttäpalveluksessa ollessaan karkeita herjauksia. Tämän lisäksi kiihkomieliset ihmiset hakkaavat julistajia kepeillä ja heittelevät heitä kivillä. Siitä huolimatta 6166 todistajaa vie edelleen lujina uskossa rauhan hyvää uutista tuon Afrikan koillisosassa sijaitsevan maan 62 miljoonalle asukkaalle.

Kun 61-vuotias Bejoma oppi totuuden, hän oli lukutaidoton. Mutta hän tunsi totuuden nälkää ja pyysi, että hänen kanssaan tutkittaisiin Raamattua joka päivä. Lisäksi hän opetteli lukemaan ja kirjoittamaan, jotta voisi opettaa kotikylänsä asukkaita Madagaskarissa. Ollessaan vielä kastamaton julistaja hän palasi kotikyläänsä ja alkoi pitää kokouksia. Seuraavana vuonna hän meni kasteelle, ja kolme vuotta myöhemmin hän aloitti tienraivauksen. Mutta kotikylässä todistaminen ei ole ollut hänelle helppoa. Kiinnostuneita on painostettu ankarasti. Kerran koko yhteisö yritti yhteisvoimin saada kiinnostuneet muuttamaan mielensä. Heidän perheenjäsenensä ovat turvautuneet myös spiritismiin. Sukulaiset ovat uhanneet ampua veli Bejoman, mikäli hän menee joidenkin tiettyjen kiinnostuneiden kotiin, ja siksi näille pidetään raamatuntutkistelua veljen kotona. Kaikesta vastustuksesta huolimatta saarnaamistyö ja kokoustoiminta jatkuvat. Tämän kirjoittamisen aikaan kylässä oli neljä julistajaa ja kokouksissa kävi noin 40 ihmistä.

Israelissa juutalaisten uskonnolliset ääriryhmät jatkoivat  äänekkäitä mielenosoituksiaan Jehovan todistajien toimintaa vastaan. He seurasivat julistajia, kun nämä todistivat talosta taloon ja puistoissa, ja aiheuttivat häiriötä estääkseen keskustelut kiinnostuneiden kanssa. Lisäksi vastustajat laittoivat näkyville paikoille suuria julistajista otettuja valokuvia, jotta ihmiset osaisivat varoa keskustelua todistajien kanssa. Kuluneena vuonna he uhkasivat myös boikotoida sellaisten yritysten tuotteita ja palveluja, jotka eivät anna potkuja kaikille Jehovan todistajille. Tämän vuoksi todistajat ja heidän näkemyksensä ovat saaneet televisiossa ja sanomalehdissä paljon julkisuutta. Jehovan siunauksen ansiosta häntä palvelevien määrä kasvoi Israelissa viime vuonna 17 prosenttia.

Koska aseelliset joukot taistelevat keskenään Kolumbiassa, oli tarpeen valmistaa hallintoelimen ohjauksessa erikoistraktaatti, jonka otsikkona oli ”Te olette maailman valo”. Traktaattia levitettiin lähes 10 miljoonaa kappaletta. Siinä selvitettiin Jehovan todistajien puolueetonta asennetta aseellisiin selkkauksiin nähden. Siinä selitettiin, miten Jehovan todistajat pyrkivät opettamaan ihmisille moraaliarvoja, antamaan opetusta vangeille, auttamaan kuuroja ja luonnononnettomuuksien uhreja ja tarjoamaan ihmisille tulevaisuudentoivon. 107613 Jehovan todistajaa ahertaa Kolumbiassa ”rauhan hyvän uutisen” tunnetuksi tekemisessä (Ef. 6:14, 15). Traktaatteja jaettiin sekä seurakuntien alueilla että syrjäseuduilla. Kaksi tienraivaajaa Caucan hallintoalueella rukoili tilaisuutta saarnata tuolla alueella toimivalle aseelliselle ryhmälle. Heidän rukouksiinsa vastattiin, kun he kerran erääseen kaupunkiin saavuttuaan tapasivat useita tuon ryhmän jäseniä. Tienraivaajat saivat levittää siellä lukuisia traktaatteja. Kun erään kaupungin pormestari Chocón hallintoalueella oli lukenut traktaatin, hän pyysi lupaa esittää kaikki Seuran videot paikallisen televisioaseman kautta.

 Monissa maissa on osoitettava suurta kärsivällisyyttä, ennen kuin saadaan lupa rakentaa valtakunnansali, johon ihmiset voivat kokoontua tutkimaan Jumalan sanaa. Kreikan pohjoisosassa Kassándran kaupungissa luvan saaminen suunnitteluvirastolta palvontapaikan rakentamiseen oli kuitenkin vasta alkua. Rakennusurakoitsija, kaivutyöntekijät ja betonin ja muiden rakennustarvikkeiden toimittajat olivat saamiensa uhkausten vuoksi niin peloissaan, että he vetäytyivät hankkeesta tai kieltäytyivät kaupankäynnistä veljien kanssa. Hankkeeseen osallistuvia kiellettiin käyttämästä kaupungin vesijohto- ja sähköverkkoa. Töiden ollessa meneillään 21. lokakuuta 1999 kirkonkellot alkoivat soida. Pormestarin ja pappien johtama väkijoukko tunkeutui rakennuspaikalle vakaana aikomuksenaan hajottaa kaikki maan tasalle. Kun yleisestä järjestyksestä vastaava ministeri Ateenassa sai tietää tilanteesta, hän vakuutti todistajille, että nämä saisivat poliisin täyden tuen. Rakennuspaikalla olikin projektin aikana yli 300 poliisia useista Pohjois-Kreikan kaupungeista. Lokakuun 30. päivänä kaunis valtakunnansali oli valmis. Veljemme totisesti todistivat, etteivät he ole ”sellaisia, jotka vetäytyvät pois”. Toivon mukaan tapauksen  lopputulos vaikuttaa suotuisasti palvontapaikkojen rakentamiseen Kreikan muissa osissa.

Kuten tunnettua, Kosovossa asuvien albaanien ja serbien kireät välit johtivat muiden maiden väliintuloon vuonna 1999. Sadattuhannet ihmiset pakenivat turvaan naapurimaihin. Monien palattua takaisin albanialaistodistajat, ja myöhemmin myös itävaltalaistodistajat, kävivät Kosovon veljien luona. Mitä he näkivät? Tuhoa kaikkialla. Talvella oli huutava pula sähköstä, vedestä ja lämmitysöljystä. Kokouspaikoissa oli usein hyvin kylmä, mutta kokouksia ei peruttu. Veljet ja sisaret antoivat vastauksia ja pitivät puheita kynttilänvalossa, ja heidän hengityksensä huurusi heidän laulaessaan ylistystä Jehovalle. Kaksi todistajien kotia oli tuhoutunut, mutta Albaniasta ja Italiasta tuli veljiä ja sisaria auttamaan talojen jälleenrakentamisessa, mikä koitui suurenmoiseksi todistukseksi. Kiihtyvän etnisen vihan vuoksi julistajien on oltava sananpalveluksessa erityisen varovaisia, mutta he tarttuvat innokkaasti tilaisuuksiin todistaa – toreilla, posteissa, kaduilla ja naapurustossa.

Joulukuun puolivälissä 1999 Venezuelan rannikolla sijaitsevaa Vargasin osavaltiota kohtasi maan historian pahin luonnononnettomuus. Rankkasateiden jälkeen erään vuoren rinne käytännöllisesti katsoen vyöryi tiheään asutulle rannikkoseudulle ja tappoi arviolta 50000 ihmistä ja jätti 400000 kodittomiksi. Niiden joukossa, joiden oli paettava kodeistaan, oli yli 1200 todistajaa. Mitä Vargasin alueelle jääneet 11 seurakuntaa tekivät, kun esitettiin kutsu osa-aikaiseen tienraivauspalvelukseen huhtikuuksi? Raportti osoittaa, että 112 – keskimäärin kymmenen jokaisesta seurakunnasta – ilmoittautui tähän työhön 77 vakituisen tienraivaajan rinnalle.

Surinamessa kaksi veljeä, jotka eivät pysty kävelemään,  liikkuvat paikasta toiseen kolmipyörillä, joita he ”polkevat” käsillään. Kummatkin ovat tienraivaajia. Toisen jalat ovat pahoin loukkaantuneet, ja toiselta on molemmat jalat amputoitu. Sadeaikana he juuttuvat joskus liejuun, mutta aina he tulevat valtakunnansalille hymyssä suin.

Vaikka kaikki seurakunnan kokoukset ovat tärkeitä, erityisen tärkeä on muistonvietto. Huhtikuun 19:ntenä 2000 Awason kylässä Papuassa oli kokouksessa läsnä 11 kiinnostunutta, jotka olivat matkustaneet 17 tuntia pienessä veneessä myrskyävällä merellä päästäkseen muistonviettoon. Tilaisuuden jälkeen kuulijat eivät voineet pidätellä kyyneliään, kun he kuulivat näiden kiinnostuneiden innosta ja heidän rakkaudestaan kristillistä veljesseuraa kohtaan. ”Halusimme viettää Kristuksen muistojuhlaa toisten Jehovan palvojien kanssa, joten matka oli vaivan arvoinen”, he sanoivat.

Hyvä uutinen tavoittaa entistä useammat

Apostoli Paavali kirjoitti: ”Olen velkaa sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että ymmärtämättömille.” (Room. 1:14.) Jehova on tehnyt ikuisen elämän mahdolliseksi lunnaiden välityksellä kaikenlaisille ihmisille. Paavalille oli uskottu tätä koskeva tieto, ja Kristus käski häntä olemaan kansakuntien apostoli. Paavali tajusi, että hänellä oli velvollisuus tehdä kaikki mahdollinen hyvän uutisen kertomiseksi muille. Hän tekikin niin innokkaasti. Samoin nykyään ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” suhtautuu vakavasti käskyyn saarnata hyvää uutista koko asutussa maassa todistukseksi (Matt. 24:14, 45–47). Jotta kaikki maapallon ihmiset voisivat ymmärtää selvästi hyvän uutisen merkityksen, heidän on tietenkin kuultava se tai luettava siitä omalla kielellään. Tämä vaatii laajaa käännöstyötä.

Viime vuonna Jehovan todistajat tuottivat raamatullista kirjallisuutta entisten lisäksi 22 uudella kielellä, joita puhuu  yli 31 miljoonaa ihmistä. Huomiotta eivät liioin jääneet Boliviassa ja Perussa asuvat ketšuankieliset ihmiset, jotka ovat lukutaidottomia; heitä varten valmistettiin Tieto-kirja äänikasetteina. Jehovan todistajat tuottavat raamatullista aineistoa nyt 360 kielellä.

Vartiotorni- ja Herätkää!-lehti ovat huomattavimpia Raamatun totuuden levittämiseen käytettäviä julkaisuja. Jo pelkästään neljän englanninkielisen lehden valmistaminen joka kuukausi on iso hanke. Mutta lehtien tuottaminen kerran tai kahdesti kuussa tai neljä kertaa vuodessa monilla eri kielillä vaatii paljon enemmän. Menneenä vuonna täytyi valmistaa 4078 erilaista lehteä. Yksistään Venäjän haaratoimistossa Vartiotornia käännetään nykyään paitsi venäjäksi myös niille seitsemälle muulle kielelle, joita puhuu 36 miljoonaa ihmistä 13 maassa.

Vuosikirja käännetään säännöllisesti 31 kielelle ja He tutkivat Raamattua päivittäin -⁠kirjanen 114 kielelle. Raamatun totuuden levittämiseksi käännettiin viime vuonna lisäksi 119 muuta kirjaa, 299 kirjasta ja 273 traktaattia. Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös julkaistiin menneenä vuonna neljällä uudella kielellä (albaniaksi, romaniaksi, šonaksi ja unkariksi), ja koko Raamatun Uuden maailman käännös ilmestyi xhosan kielellä. Lisäksi valmistettiin 24 videokasettia. Seura tuottaa parhaillaan myös pistekirjoituksella kirjoitettuja julkaisuja 11 kielellä. Ja viime vuoden konventin näytelmästä valmistettiin video amerikkalaisella, brasilialaisella, japanilaisella ja korealaisella viittomakielellä. Kaikki tämä tehtiin, jotta Jumalan sanan elämää antava sanoma tavoittaisi mahdollisimman monet.

Raamatun totuuden jakaminen kreolia puhuville ihmisille on myös haaste. Kreolin kieli on kahdesta tai useammasta kielestä syntynyt sekakieli, joka on pääkieliään  yksinkertaisempi. Siitä on kuitenkin tullut sitä puhuvan kansan pääkieli, ja se heijastelee sen kulttuuria. Kreolia puhuvat ihmiset eivät silti yleensä lue sitä. Mutta koska Jehovan todistajat ovat opettajia, he opettelevat Mauritiuksessa ja Réunionissa lukemaan ja kirjoittamaan paikallista kreolia voidakseen lukea ihmisille heidän äidinkielellään ja opettaa sitten heitä tekemään samoin. Koska mauritiuksenkreolilla ja réunioninkreolilla ei ollut kirjakieltä, Seura kehitti niihin sopivan kirjoitusjärjestelmän. Sen jälkeen sananpalveluksen apuvälineiksi painettiin kreolinkieliset kirjaset ”Opettele lukemaan ja kirjoittamaan” ja Mitä Jumala vaatii meiltä? Kirjasten käyttöönoton jälkeen muuan sisar kertoi aloittaneensa viisi uutta raamatuntutkistelua. Eräs veli sanoi: ”Näiden uusien välineiden avulla ihmiset, jotka tutkivat kanssamme, ymmärtävät paremmin Jumalan sanassa esitetyt asiat. Vaikka heidän ei ole helppo lukea kreolia, niin kun luemme sitä heille, he ymmärtävät asian ytimen aivan loistavasti.”

Eräs seikka, jonka ansiosta hyvää uutista on voitu viedä entistä useammille ihmisille, on yksinkertaistettu kirjallisuuden levitysjärjestely. Jehova on siunannut palvelijoidensa ilmaisemaa uskoa tässä asiassa. Ihmisille kerrotaan lahjoitusjärjestelystä, mutta kirjallisuudesta ei peritä maksua. Vuoden 2000 tammikuussa tämä järjestely ulotettiin koskemaan kaikkia maita. Keski-Afrikan tasavallan haaratoimisto kirjoitti: ”Tämä merkitsee sitä, että jokainen, olipa hänen taloudellinen asemansa mikä tahansa, voi saada tarvitsemansa julkaisut tullakseen Kristuksen opetuslapseksi. Sekä julistajat että muut ovat arvostaneet tätä järjestelyä hyvin paljon.” Indonesiasta kerrottiin: ”Veljet alkoivat etsiä pikemminkin niitä, jotka haluavat lukea julkaisujamme, kuin niitä, jotka pystyvät maksamaan painokulut.” Etelä-Afrikan haaratoimisto raportoi: ”Lehtien tuotanto on kasvanut yli kaksinkertaiseksi ja joillakin kielillä yli nelinkertaiseksi!  – – Tämä kaikki osoittaa, että totuuden ’siemeniä’ kylvetään nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. (Matt. 13:3–8.)”

Vielä yksi viime vuoden työhön liittyvä piirre oli tilapäisten erikoistienraivaajien lähettäminen vähäksi aikaa joillekin alueille. Näin voitiin auttaa ihmisiä, jotka eivät siihen mennessä olleet saaneet todistusta. Norsunluurannikko raportoi hyvistä tuloksista. Erään kaupungin viranomaiset toivottivat tienraivaajat tervetulleiksi eivätkä olisi malttaneet päästää heitä pois. Sipiloun apulaispormestari tarjosi tienraivaajille ystävällisesti ilmaisen majoituksen ja antoi heidän jopa pitää kokouksia pihallaan. Kun kaksi Tiemelekroon määrättyä tienraivaajasisarta meni jättämään pormestarille hyvästit, tämä sanoi: ”Ei! Ette te voi noin vain lähteä. – – Oletan teidän tehneen opetuslapsia näiden kolmen kuukauden aikana. Tulitte siis luokseni saadaksenne palan maata, jolle voisitte rakentaa kirkkonne. Nyt olen valmis antamaan teille tuota maata. Kertokaa siis, kuka tulee teidän tilallenne!”

Monet todistajat tarttuivat myös tilaisuuteen kertoa Raamatun totuutta ihmisille, joita ei muutoin ole tavoitettu. Kun eräs sisar Marshallinsaarilta otti vastaan opettajanpaikan ulommassa atollijonossa sijaitsevasta Jaluitista, hän totesi olevansa ainut todistaja koko saaressa. Hän alkoi saarnata innokkaasti kaikille naapureilleen, ja pian hän johti yhdeksää Raamatun kotitutkistelua ja piti ryhmän kanssa joka viikko kokouksen. Kun muuan avustava palvelija Majurosta tuli 19. huhtikuuta pitämään puheen Kristuksen kuoleman muistonvietossa, läsnä oli 175 henkeä. Muista erillään asuva sisaremme oli kutsunut tuohon tärkeään tilaisuuteen niin monia kuin mahdollista. Nyt tuo avustava palvelija vaimoineen suunnittelee muuttoa Jaluitiin, jotta he voisivat yhdessä siellä asuvan sisaren kanssa auttaa ihmisiä kasvamaan hengellisesti.

 ”Puhuivat rohkeasti” kumotakseen väärät tiedot

Kiistelyn kohteena oleminen ei ollut vierasta ensimmäisen vuosisadan kristityille. Esimerkiksi kun Ikonionissa suuri joukko ihmisiä otti vastaan kristillisyyden, vastustajat ”kiihottivat ja yllyttivät väärin kansakuntien ihmisten sielut veljiä vastaan”. Paavali ja Barnabas eivät kuitenkaan antaneet periksi, vaan ”he viipyivät pitkähkön aikaa ja puhuivat rohkeasti Jehovan valtuudella”. (Apt. 14:1–7.)

Nykyäänkin vastustajat yrittävät kääntää yleisen mielipiteen Jehovan todistajia vastaan. Toisinaan he yrittävät päästä tavoitteeseensa esimerkiksi tiedotusvälineiden avulla. Tämän johdosta Brooklynissa toimiva tiedotustoimisto ja monissa Seuran haaratoimistoissa oleva tiedotusosasto käytti melkoisesti aikaa sellaisen aineiston valmistamiseen, jonka avulla toimittajille ja muille kerrotaan rohkeasti tosiasiat.

Toukokuussa 2000 Seura valmisti uuden videon (Transfusion-Alternative Strategies—Simple, Safe, Effective) esitettäväksi lääketieteellisessä konferenssissa Genevessä Sveitsissä. Video sisältää joidenkin maailman johtavien kirurgien haastatteluja, ja siinä esitellään verensiirrottoman kirurgian menetelmiä. Video esitteli Euroopan lääkäreille tapoja hoitaa Jehovan todistajia ja muita ilman luovutusverta. Läsnä olleet lääkärit tilasivat heti kolmisensataa videota.

Belgiassa järjestettiin näyttely, joka koski Jehovan nimen käyttöä vanhoissa raamatunkäännöksissä. Näyttely kertoi William Tyndalen kaltaisten varhaisten kääntäjien ja painajien työstä ja niistä vastoinkäymisistä, joita he kohtasivat pyrkiessään saamaan Raamatun kansan ulottuville. Vierailijoiden joukossa oli oppilaita 13 koulusta.

Brasiliassa yli 70000 kävi kiertävässä Violetit kolmiot -⁠näyttelyssä viime vuonna. Jehovan todistajat toivovat, että  samoin kuin muinaisessa Ikonionissa, monet kuuntelisivat arvostavasti Raamatun totuuksia eivätkä antaisi tosiasioita vääristelevien ihmisten sulkea heidän korviaan.

’Hyvän uutisen laillinen vahvistaminen’

Sopusoinnussa sen ennakkotapauksen kanssa, jonka apostoli Paavali loi ”hyvän uutisen puolustamisessa ja laillisessa vahvistamisessa”, monien maiden Jehovan todistajat kiinnittivät kuluneena vuonna huomiota juridisiin kysymyksiin (Fil. 1:7). Esimerkiksi Azerbaid⁠žanissa, Beninissä, Romaniassa ja Ruotsissa Jehovan todistajat tunnustettiin virallisesti, ei pelkästään yhteisöksi vaan uskonnoksi, minkä ansiosta palvontavapaus on paremmin lailla suojattu.

Mustaanmereen rajautuvassa Georgian tasavallassa vastustajat pyrkivät kuitenkin saamaan aikaan Jehovan todistajien laillisen rekisteröinnin kumoamisen. Erästä Jehovan todistajaa koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä ortodoksisen kirkon ääriryhmän kannattajat tukkivat oikeustalon sisäänkäynnin ja estivät voimakeinoin sisäänpääsyn jokaiselta, joka kieltäytyi suutelemasta puista ristiä. Oikeudenkäynnin aikana he pitivät ikoneita ja puuristejä korkealla, ja väliajalla oikeussalissa poltettiin kynttilöitä. Väkivalta puhkesi oikeussalissa ilmiliekkiin, kun ääriainekset kävivät lakimiesten, toimittajien ja Jehovan todistajien kimppuun. Veljet ovat kielteisen päätöksen vuoksi hakeneet muutosta valittamalla Georgian korkeimpaan oikeuteen, ja he toivovat, että järki ja totuus lopulta voittavat. Georgian 14855 julistajaa käyttivät vuoden aikana 2887835 tuntia Jumalan sanan vapauttavien totuuksien opettamiseen ihmisille.

Moskovassa Venäjällä on yhä meneillään oikeudenkäynti, jonka tarkoituksena on viedä tuon kaupungin Jehovan todistajilta heidän juridinen asemansa. Moskovalaisveljet eivät ole tällä välin saaneet lupaa rakentaa kipeästi  kaivattuja valtakunnansaleja. Marraskuun 23. päivänä 1999 Venäjän valtiosääntötuomioistuin antoi kuitenkin suotuisan päätöksen. Käsitelty tapaus koski Jaroslavlin seurakuntaa. Koska seurakunta ei voinut todistaa olleensa olemassa 15:tä vuotta, kuten vuoden 1997 uskontolaki edellyttää, viranomaiset vaativat, että seurakunta lakkaa tuomasta maahan uskonnollista kirjallisuutta ja levittämästä sitä ja että muuan saksalainen veli lopettaa toimintansa kaupungissa. Oikeus päätti kuitenkin, että 15 vuoden vaatimusta ei voida soveltaa seurakuntiin, jotka kuuluvat koko maassa jo rekisteröityyn ”keskitettyyn uskonnolliseen järjestöön”, kuten on Jehovan todistajien laita. Venäjän oikeusministeriö hyväksyi Jehovan todistajien uudelleenrekisteröinnin 29. huhtikuuta 1999. Samaan aikaan kun lakiosasto viime vuonna käsitteli näitä asioita, Venäjän julistajat käyttivät julkiseen sananpalvelukseensa 24782467 tuntia. Kasvu oli 7 prosenttia, ja julistajia oli ennätykselliset 114284.

Myös Ranskan veljien tilanne on edelleen vaikea. Viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana he ovat saaneet alioikeudessa 921 ja muutoksenhakutuomioistuimessa 65 suotuisaa päätöstä jutuissa, jotka ovat koskeneet valtakunnansalien vapauttamista varallisuusverosta. Koska verohallitus kuitenkin esitti näiden päätösten vuoksi pontevan vastalauseensa, asia vietiin Ranskan korkeimpaan hallinto-oikeuteen (Conseil d’État). Kesäkuun 23. päivänä 2000 oikeus päätti, että Ranskan lain mukaan Jehovan todistajat ovat uskontokunta ja heidän ei näin ollen tarvitse maksaa valtakunnansaleistaan varallisuusveroa. Mikä vielä tärkeämpää, oikeus päätti, että toiminta noissa valtakunnansaleissa ”ei ole yhteiskunnan etujen vastaista”. Kuitenkin vain 11 päivää myöhemmin Nanterressa pidettiin oikeudenkäynti, jonka tarkoituksena oli puolustaa sitä verohallituksen määräystä, että Ranskan Jehovan todistajien uskonnolliseen toimintaan  annetuista lahjoituksista tulee periä 60 prosentin vero. Niinpä Nanterren alioikeus antoi kirjallisen päätöksen, jonka mukaan Jehovan todistajat eivät voi vaatia verovapautta, sillä heidän uskontonsa ei ole tunnustettu uskontokunta Ranskassa. Veljet valmistelevat tämän vuoksi vetoomusta Versailles’n muutoksenhakutuomioistuimeen. Sillä välin Ranskan kansalliskokouksen ensikäsittelyssä on ollut lakiehdotus, jonka tarkoituksena on helpottaa kaikkien niin sanottujen lahkolaisliikkeiden hajottamista, mikäli ne tai niiden johtajat on tuomittu oikeudessa kahdesti. Vaikka vastustajat ’suunnittelevat vaikeuksia säädöksen nojalla’, Jehovan todistajat panevat luottamuksensa Suureen Tuomariin, jonka edessä kaikkien ihmisten on tehtävä tili (Ps. 94:20; Room. 14:10).

Valtakunnansalien rakentaminen täyttää suuren tarpeen

Jehovaa rakastavien ja palvelevien ihmisten määrän edelleen kasvaessa tarvitaan välttämättä myös valtakunnansaleja, joihin he voivat kokoontua palvomaan. Tämän vuoksi Australian, Brasilian, Etelä-Afrikan, Meksikon ja Saksan haaratoimistoissa toimii alueellisia valtakunnansalitoimistoja. Näistä käsin pätevät veljet vierailevat muissa haaratoimistoissa ja auttavat niitä kehittämään organisaatioitaan tarpeittensa mukaisiksi. Tätä nykyä autetaan 72:ta maata Aasiassa ja Oseaniassa, Itä-Euroopassa, Itä- ja Länsi-Afrikassa, Keski- ja Etelä-Amerikassa ja Karibianmeren alueella.

Yli sata kansainvälisen palvelijaryhmän jäsentä valmentaa uutterasti paikallisia veljiä, niin että nämä voivat muodostaa omaan maahansa valtakunnansalien rakennusryhmiä. Tämän järjestelyn avulla on tähän mennessä valmistunut 30 maassa 453 valtakunnansalia, ja 727 muuta salia on  rakenteilla. Suurta painoa on pantu sille, että kutakin maata varten saleista laadittaisiin vakiopiirustukset, joissa huomioidaan paikalliset rakennusmateriaalit ja -⁠menetelmät. Keniassa käytetään louhittuja kiviä, Togossa hyödynnetään tavallisesti tiiliä, ja Kamerunissa suositaan betoniharkkoja, jotka myöhemmin rapataan. Tällä tavoin paikalliset veljet oppivat tarvittavat taidot nopeasti ja pystyvät hoitamaan kansalliseen rakennusohjelmaan kuuluvat keskeiset työt.

Kun veljet eri maissa ovat kuulleet tästä toiminnasta, monet ovat ilmaisseet hartaan halunsa kantaa kortensa kekoon. Sadat lähiseutujen taitavat veljet ja sisaret ovat tarjoutuneet vapaaehtoisiksi. Niissä maissa, joissa paikallisilla veljillä ei olosuhteiden vuoksi olisi mitään mahdollisuuksia auttaa rakentamisessa, valittujen työntekijöiden peruskuluista, muun muassa ruoka- ja asumismenoista, huolehditaan niin, että he voivat keskittyä täysin määrin tähän  kiireelliseen valtakunnansalien rakennus- ja kunnostustyöhön omassa maassaan.

Miten näiden valtakunnansalien rakentaminen on vaikuttanut yhdyskunnan Jehovan todistajien toimintaan? Beninistä Länsi-Afrikasta tulee seuraavanlainen raportti: ”Teistä on varmasti ilo kuulla, että Kraken valtakunnansali vihittiin eilen. Tämän 34 julistajan seurakunnan kokouksissa käy sunnuntaisin keskimäärin 73 henkeä, mutta vihkiäisissä oli 651. Aiemmin tämän kaupungin veljet ovat joutuneet kohtaamaan paljon ennakkoluuloa ja pilkkaa, sillä vanha valtakunnansali oli hyvin alkeellinen joihinkin kirkkoihin verrattuna. Uusi valtakunnansali puolestaan on kaupungin kauneimpia rakennuksia. Useimmat läsnäolijoista olivat kaupunkilaisia, joiden mielipide on muuttunut sen jälkeen, kun he näkivät omin silmin, mitä veljet saivat aikaan vain muutamassa viikossa.” Nafisin seurakunnasta Malawista kerrotaan: ”Kaunis valtakunnansalimme on suurenmoinen todistus. Sen ansiosta on helppo aloittaa raamatuntutkisteluja. Ihmiset ovat kaikkialla ihmeissään.”

Viime vuosina tapahtuneen kasvun vuoksi Liberiassa on ilmennyt huutava pula valtakunnansaleista. Veljillä ei kuitenkaan ole ollut mitään mahdollisuutta ryhtyä rakentamaan niitä. He pystyvät hädin tuskin maksamaan vuokran vaatimattomista asunnoistaan. Monin paikoin he kokoontuivat vain veljien kodeissa suuren ihmisjoukon jäädessä tilan puutteen vuoksi kadulle. Toisinaan he kokoontuivat jonkinlaisissa tilapäisissä rakennuksissa. Ongelma näytti voittamattomalta, kunnes he saivat kuulla, mikä hieno järjestely oli tehty valtakunnansalien rakentamiseksi köyhissä maissa. Muiden maiden veljien lahjoittamia varoja käytettäisiin salien rakentamiseen siellä, missä tarve on todellinen. Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana on rakennettu jo  viisi uutta salia. Huolimatta siitä, mitä veljillä ”ei ole” (rahassa mitattuna), he ovat ilmaisseet ”alttiutta” uhraamalla erittäin halukkaasti fyysisiä voimiaan tähän työhön (2. Kor. 8:12). Esimerkiksi New Georgian seurakunta valmisti yhdessä päivässä käsin yli tuhat betoniharkkoa!

Uusia ja laajennettuja haaratoimistotiloja

Jotta voitaisiin huolehtia Jehovan todistajien kasvavasta joukosta ja varustaa heidät sananpalvelukseen, on ollut välttämätöntä hankkia myös sopivia haaratoimistotiloja. Monia niistä vihittiin menneen vuoden aikana. Yhteensä haaratoimistoissa asuu kautta maailman 19587 virkaan asetettua palvelijaa, jotka kaikki kuuluvat kokoaikaisten erikoispalvelijoiden joukkoon.

ETELÄ-AFRIKKA: Krugersdorpin haaratoimistotilat tuntuivat peräti väljiltä niiden valmistuttua vuonna 1987. Miksi kuitenkin vain 12 vuotta myöhemmin siellä vihittiin käyttöön toimistorakennuksen laajennus, kolme uutta asuinrakennusta, kuorma-autotalli ja tilava uusi varasto?

Yksi syy on se, että kylmän sodan päättymisen jälkeen Jehovan kansa on saanut nauttia suuremmasta vapaudesta. Jehovan todistajia koskeva kielto on kumottu muun muassa Ruandassa, Malawissa, Mosambikissa ja Angolassa. Sen jälkeen kun haaratoimistotilat valmistuivat vuonna 1987, kymmenessä sellaisessa maassa, johon Etelä-Afrikka lähettää tarvikkeita, on julistajien määrä kasvanut kaikkiaan 148 prosenttia! (Yksistään Mosambikissa kasvu on ollut 12 vuotena 523 prosenttia.)

Lisäksi Etelä-Afrikan uusi hallitus ja apartheid-kauden päättyminen ovat lisänneet Afrikan maiden asukkaiden liikkumisvapautta. Näin ollen Etelä-Afrikan haaratoimisto on voinut lähettää entistä enemmän tarvikkeita naapurimaiden haaratoimistoihin. Lehtien, kirjasten ja muun  aineiston painamisen lisäksi Etelä-Afrikan haaratoimisto toimii myös kirjallisuusvarastona ja käsittelee lukuisten naapurimaiden seurakuntien tilaukset. Konventti- ja valtakunnansalien rakentamisen kiihtyessä yhä useammat Afrikan haaratoimistot saavat rakennustarvikkeita Etelä-Afrikasta.

Lisäksi vielä vuoden 1987 jälkeen myös itse Etelä-Afrikan haaratoimiston alueella on Valtakunnan julistajien määrä kasvanut 62 prosenttia. Muutamana viimeksi kuluneena vuonna on pitänyt laajentaa käännöstoimistoa, jotta se voisi huolehtia Raamatun kääntämisestä seitsemälle paikalliselle kielelle: afrikaansiksi, sepediksi, sesothoksi, tsongaksi, tswanaksi, xhosaksi ja zuluksi. Ei siis ole mikään ihme, että näitä Etelä-Afrikan haaratoimiston keskeisiä tiloja on pitänyt laajentaa.

Etelä-Afrikan haaratoimiston laajennus vihittiin 23. lokakuuta 1999. Tilaisuudessa oli läsnä hallintoelimen jäsen Daniel Sydlik, joka piti kannustavan puheen aiheesta ”Vihkiäiset jotka heijastavat Jumalan kunniaa”.

JAPANI: Muutamaa viikkoa myöhemmin, 13. marraskuuta, vihittiin haaratoimiston laajennus Ebinassa Japanissa. Siihen kuului kaksi 12-kerroksista asuinrakennusta ja nelikerroksinen huoltorakennus. Yli 70 ammattitaitoista kansainvälisen palvelijaryhmän jäsentä ja muuta vapaaehtoista työskenteli parintuhannen sikäläisen pitkäaikaisen tai tilapäisen työntekijän kanssa. He saivat hankkeen päätökseen kolmessa ja puolessa vuodessa.

Nämä vihkiäiset pidettiin 50 vuotta sen jälkeen, kun Vartiotorni-seuran ensimmäiset lähetystyöntekijät saapuivat Japaniin toisen maailmansodan jälkeen. Jotkut noista lähetystyöntekijöistä, jotka palvelevat Japanissa edelleenkin, olivat läsnä tuossa tilaisuudessa kaikkien Japanin matkavalvojien, muiden Jehovaa pitkään palvelleiden samoin  kuin 37 muusta maasta tulleiden 344 osanottajan kanssa.

Kun ensimmäiset lähetystyöntekijät toisen maailmansodan jälkeen saapuivat Tokioon ja panivat saarnaamistoiminnan jälleen alulle, Japanissa oli vain kourallinen Jehovan uskollisia palvojia. Nyt siellä on yli 221000 aktiivista Valtakunnan julistajaa, jotka kertovat hyvää uutista maan joka kolkassa. Lisäksi Japanissa painetaan raamatullista kirjallisuutta muita maita varten 27 kielellä, ja hallintoelimen ohjauksessa haaratoimisto auttaa suoranaisesti joitakin Aasian maita niiden kenttätoiminnassa.

Vihkiäisten jälkeisenä päivänä hallintoelimen jäsen Theodore Jaracz puhui 61323 kuulijalle Jokohaman kansainvälisellä stadionilla. Ohjelma kuultiin samanaikaisesti 41 paikkakunnalla eri puolilla maata, joten läsnäolijoita oli kaikkiaan 269376. Ohjelmaan sisältyi ulkomaisten osanottajien raportteja ja veli Jaraczin puhe aiheesta ”Jehovan opetettavana oleminen hyödyttää nyt ja ikuisesti”. Ohjelma kannusti läsnäolijoita suuresti jatkamaan hengellistä edistymistään.

BENIN: Tämä Länsi-Afrikan maa on osoittautunut hengellisen elonkorjuun kannalta tuottoisaksi. Maassa on 6343 hyvän uutisen julistajaa, ja heistä pitkälti yli puolet on kastettu 1990-luvulla.

Jotta tämän maan ja Nigerin tosi palvojien kasvavaa joukkoa voitaisiin palvella, vihittiin Abomey-Calavissa Beninissä 1. tammikuuta 2000 käyttöön uudet haaratoimistotilat ja uusi konventtisali ja lähetyskoti. Hallintoelimeen kuuluva Gerrit Lösch tähdensi tuossa tilaisuudessa kahta hyvin tärkeää seikkaa: 1) Tärkein syy Jehovan palvelemiseemme ei ole odote elää ikuisesti vaan se, että rakastamme häntä. 2) Lue Jumalan sanaa, Raamattua, joka päivä. Miten käytännöllisiä muistutuksia!

 MYANMAR: Joidenkin viikkojen kuluttua Beninin vihkiäisistä vihittiin uudet haaratoimistotilat Myanmarissa. Sinne perustettiin haaratoimisto vuonna 1947. Vuonna 1977 Seura sai haltuunsa tontin, jolle rakennettiin sopivat tilat. Mutta esteitä oli vaikka millä mitalla! Jehovan todistajia ei ollut rekisteröity, joten miten he saisivat rakennusluvan? Rakennustarvikkeita olisi pakko tuoda ulkomailta, mutta mikään järjestö ei ollut koskaan saanut lupaa sellaiseen. Myös ulkomaisten rakennustaitoisten veljien tuleminen maahan näytti mahdottomalta, koska tällaiseen työhön oikeuttava viisumi myönnettäisiin vain hallituksen rahoittamien hankkeiden työntekijöille. Kaiken kukkuraksi muuan nainen nosti oikeusjutun todistajia vastaan ja väitti, että tontti, joka Seuralla oli ollut yli 20 vuotta, kuului todellisuudessa hänelle. Yhtäkkiä ongelmat kuitenkin katosivat. Hallituksen muuttuneet menettelytavat poistivat jokaisen esteen. Kun rakentaminen alkoi, oikeus hylkäsi myös väitteet, joiden avulla nainen oli yrittänyt saada tontin itselleen.

Useimmat rakennustarvikkeet tulivat lahjoituksina Australian veljiltä; lisää saatiin myös Malesiasta, Singaporesta ja Thaimaasta. Lisäksi Australiasta, Britanniasta, Fidžistä, Kreikasta, Saksasta, Uudesta-Seelannista ja Yhdysvalloista tuli veljiä auttamaan paikallisia todistajia rakennustyössä. Kun valmiit tilat sitten vihittiin 22. tammikuuta 2000 hallintoelimeen kuuluvan John E. Barrin vierailun yhteydessä, läsnäolijat eivät voineet olla toteamatta: ”Jehova on tehnyt suuria siinä, mitä hän on tehnyt meille. Me olemme tulleet iloisiksi.” (Ps. 126:3.)

Tämä ilmaisee osuvasti sen, mitä Jehovan todistajat kaikkialla maailmassa tuntevat tarkastellessaan viime vuoden tapahtumia.

[Kuva s. 6]

Samuel Herd ilmoittaa kirjan ”Jesajan profetia – valoa koko ihmiskunnalle” julkaisemisesta

[Kuvat s. 6]

Raamatullinen näytelmä ”Varoittavia esimerkkejä meidän ajallemme”

[Kuva s. 8]

Unkarissa pidetyn konventin läsnäolijat iloitsevat uudesta Raamatusta

[Kuva s. 14]

Iloiset kosovolaistodistajat pitämässä kokousta autotallissa

[Kuvat s. 24]

Kraken vanha ja uusi valtakunnansali Beninissä

 [Kuvat s. 27]

1) Myanmar, 2) Benin, 3) Etelä-Afrikka, 4) Japani