Viime vuoden kohokohtia

JEHOVAN maanpäällinen järjestö on kukoistanut edelleenkin viimeksi kuluneen palvelusvuoden aikana. Jumalan siunaus ilmenee selvästi siitä, että yli kuusi miljoonaa Jehovan todistajaa 235 maassa osoittavat uskollisuutensa Jumalalle ja uskonsa hänen lupaukseensa saada aikaan uusi, vanhurskas maailma. Nämä miljoonat ihmiset eivät pelkästään väitä olevansa Jumalan palvelijoita, vaan he julistavat aktiivisesti Jumalan valtakunnan hyvää uutista, kuten Jeesus Matteuksen 24:14:n mukaan ennusti. Sopusoinnussa vuoden 2001 vuositekstin kanssa he ’pysyvät jatkuvasti täydellisinä ja vakaumukseltaan lujina kaikessa Jumalan tahdossa’ (Kol. 4:12).

Jumalan kansan keskuudessa tapahtui vuoden aikana monia jännittäviä asioita. Tarkastellaanpa nyt muutamia kohokohtia.

 Konventit valmentavat Jumalan sanan opettajia

Yksi vuoden mieleenpainuvista piirteistä olivat Jehovan todistajien ”Jumalan sanan opettajien” piirikonventit, joita pidettiin sadoissa paikoissa ympäri maailman vuoden 2001 puolivälistä alkuvuoteen 2002 saakka. Läsnä oli miljoonia ihmisiä. Yksi puhujista selitti tämän kolmipäiväisen konventin ensimmäisenä päivänä konventin teemaa. Hän sanoi: ”Jeesusta ei kiinnostanut luovuttaa tiedon avainta jollekin raamatunoppineiden valiojoukolle. Hän sanoi opetuslapsilleen: ’Minkä sanon teille pimeässä, se puhukaa valossa, ja minkä kuulette kuiskattavan, se saarnatkaa katoilta.’ Jeesus halusi innokkaasti jakaa Jumalan tuntemusta mahdollisimman monille. Hänen mielestään Raamatun tuntemusta piti levittää, ei kätkeä.”

Konventtiohjelmaan kuului puheita, joissa tarkasteltiin Raamatun profetioiden merkitystä sekä sitä, miten kristittyjen pitäisi soveltaa Raamatun periaatteita elämässään. Sunnuntaina nähtiin pukunäytelmä Kunnioita Jehovan valtaa. Aiheena oli Raamatun kertomus siitä, miten Korah kapinoi erämaassa ja miten hänen poikansa toisaalta pysyivät uskollisina.

Konventissa saatiin kaksi uutta julkaisua: kirjan Jesajan profetia – valoa koko ihmiskunnalle toinen osa ja kirjanen Tyydytystä tuottava elämä – miten voit saavuttaa sen. Lisäksi julkaistiin uusi traktaatti Onko ihmisellä kuolematon henki?

Elokuussa järjestettiin Ranskassa ja Italiassa erikoiskonventteja. Ranskassa nämä konventit pidettiin Pariisissa, Lyonissa ja Bordeaux’ssa, ja läsnä oli enimmillään yhteensä 160045 henkeä. Konventit rohkaisivat kovasti ranskalaisia veljiä, joita vastaan on hyökätty voimakkaasti ennakkoluuloisissa lehtikirjoituksissa. Muuan veli sanoi: ”Toisinaan tunnemme käyvämme tätä taistelua kovin yksin, mutta nyt kun  tuhannet kristityt veljemme kävivät luonamme, olemme saaneet uutta voimaa jatkaa eteenpäin.”

Italiassa erikoiskonventteja pidettiin Roomassa, Milanossa, Torinossa ja Barissa. Osa ohjelmasta voitiin kuulla puhelinlinjojen välityksellä myös viidessä muussa konventtikaupungissa. Näissä yhdeksässä konventissa oli läsnä yhteensä 289133 henkeä. Kussakin näistä Ranskassa ja Italiassa pidetyistä konventeista yleisölle esitettiin innostava päätös. Konventtivieraat, jotka olivat tulleet lukuisista maista, vastasivat siihen raikuvalla kyllä-huudolla. Tätä julistusta seurasivat pitkät aplodit.

Maailmanlaajuinen todistus traktaatin Valtakunnan Uutiset nro 36 välityksellä

Loka-marraskuussa vuonna 2000 levitettiin kautta maailman lähes puoli miljardia kappaletta Valtakunnan Uutiset nro 36 -traktaattia 189 kielellä. Raamatullinen sanoma Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisesta hallituskaudesta ja värikkäät kuvat tekivät tästä traktaatista hyvin vetoavan. Jos olet Jehovan todistaja, todennäköisesti osallistuit sen levittämiseen. Seuraavassa on joitakin raportteja tästä kampanjasta eri puolilta maailmaa.

Pakkassäistä huolimatta Alaskan todistajat eivät lakanneet tekemästä todistustyötä. North Polen seurakunnan esivalvoja sanoi: ”Vaikka on talvi, jotkut puhuteltavat jäivät pihalle lukemaan Valtakunnan Uutiset nro 36 -traktaattia. Yksinkertainen sanoma, jossa rinnastetaan nykyinen maailmantilanne ihmiskunnan edessä oleviin siunauksiin, on kaunis.”

Albaniassa 15:tä seurakuntaa muutamasta suurehkosta kaupungista kehotettiin käymään syrjäisissä kylissä. Veljet ja sisaret noudattivat kehotusta innoissaan ja iloisina. Todistajat kävivät ensi kertaa 56 kylässä, joissa asuu yhteensä arviolta 50000 ihmistä.

 Angolan haaratoimistosta kerrotaan: ”Julistajien innokkuuden ansiosta Valtakunnan Uutiset nro 36 -kampanja oli alueellamme huomattava menestys, vaikka maassa on vaikeita taloudellisia ongelmia ja sota vaikuttaa edelleen seurakuntiin joka puolella maata. Monet ottivat mielellään vastaan Valtakunnan Uutiset -traktaatin. Marraskuussa Angolassa saatiinkin uusi kaikkien aikojen huippu Raamatun kotitutkistelujen määrässä: 94026 tutkistelua, mikä merkitsee, että tutkisteluja oli lähes 10000 enemmän kuin edellisessä kuussa.”

Kamerunissa ryhmä todistajia oli matkalla erääseen kylään, kun heiltä vahingossa putosi paketti Valtakunnan Uutiset nro 36 -traktaatteja. Muuan mies, joka oli huomannut todistajien levittävän traktaatteja, näki paketin tien syrjässä maatilalleen mennessään. Hän otti sen mukaansa ja alkoi jakaa traktaatteja itse! Lopulta hänellä oli jäljellä enää neljä traktaattia. Kun ovenavaajat pyysivät niitä, hän ei suostunut luopumaan niistä, vaan sanoi: ”En minä ilman korvausta tätä työtä tee; vien nämä perheelleni. Kun todistajat tulevat, saatte omat kappaleenne heiltä.”

Kolumbiassa todistajat tekivät uusintakäynnin erään naisen luo, joka oli ottanut traktaatin Valtakunnan Uutiset nro 36. Nainen sanoi, ettei ollut koskaan suostunut puhumaan Jehovan todistajien kanssa. Luettuaan tämän traktaatin hänelle kuitenkin valkeni, että hän oli jäänyt paitsi jostakin todella hyvästä. Sitten hän oli polvistunut ja anonut Jumalalta anteeksiantoa. Myöhemmin hän otti yhteyttä todistajiin, ja nyt hän tutkii Raamattua.

Eräässä Kongon (Kinshasan) kylässä virkapukuinen poliisi luki hyvin kiinnostuneena Valtakunnan Uutiset nro 36 -traktaattia. Jonkin ajan kuluttua hän löysi Jehovan todistajia ja kertoi heille, että traktaatin sanoma oli vaikuttava ja lohduttava. Sitten hän poistui hetkeksi, mutta palasi  siviilivaatteisiin pukeutuneena Raamattu kädessään. Hän sanoi: ”Haluan tulla mukaanne levittämään tätä sanomaa, koska se on niin tärkeä ja kiireellinen!” Todistajat selittivät ystävällisesti, että hänen täytyisi ensin tutkia Raamattua. Mies suostui siihen, ja tutkistelu etenee hyvin.

Kreikassa nuori Joy-niminen nainen löysi Valtakunnan Uutiset nro 36 -traktaatin kotiovensa alta. Luettuaan sen hän soitti heti tädilleen, joka on Jehovan todistaja. Hän kertoi tälle, että sanoma kosketti hänen sydäntään ja että hän halusi keskustella Jehovan todistajien kanssa. Täti otti yhteyttä sisareen, joka palvelee erikoistienraivaajana tuolla alueella, ja tämä meni tapaamaan tuota nuorta naista. Yllätyksekseen he huomasivat tuntevansa toisensa. Joy kertoi tienraivaajalle, että vaikka hänellä oli Raamattu, hän ei löytänyt siitä kohtia, jotka liittyisivät hänen ongelmiinsa. Hän suostui heti raamatuntutkisteluun.

Eräs Koreassa asuva todistaja tarjosi Valtakunnan Uutiset nro 36 -traktaattia naiselle, joka vastusti poikaansa, koska tämä oli Jehovan todistaja. Kolme päivää myöhemmin todistaja kävi uudelleen naisen luona ja selitti, mitä Raamatussa sanotaan paratiisista. Nainen suhtautui myönteisesti, ja hänelle aloitettiin raamatuntutkistelu. Hänen poikansa sanoi kyyneleet silmissään: ”En voi uskoa todeksi, että äitini on alkanut tutkia Raamattua.” Nainen edistyy hyvin.

Liberian sisäosissa joukko todistajia kulki kylästä kylään ja jakoi Valtakunnan Uutiset -traktaattia. He eksyivät päätieltä ja päätyivät syrjäiselle maatilalle, joka sijaitsi syvällä metsässä. Kun todistajat kertoivat maanviljelijöille eksyneensä, eräs nuori mies sanoi: ”Jumalan henki ohjasi teidät tätä tietä, jotta mekin saimme omat traktaatit.”

Alankomaissa ihmiset ottivat mielellään vastaan Valtakunnan Uutiset nro 36 -traktaatin. Sitä jaettiin nopeasti yli kaksi miljoonaa kappaletta. Saksan Seltersissä sijaitsevassa  haaratoimistossa painettiin 100000 kappaleen lisäpainos, mutta seurakunnat pyysivät traktaatteja vieläkin enemmän. Helmondin kaupungissa todistaja kertoi eräälle ovenavaajalle, että traktaattia jaettiin ympäri maailmaa. ”Odottakaahan hetki”, mies sanoi. Hän meni sisälle ja soitti ystävälleen Ranskaan tarkistaakseen, pitikö julistajan väite paikkansa. Hän sanoi ystävälleen: ”Minulla on ovensuussa Jehovan todistaja, ja hänellä on lehtinen, jota hänen mukaansa jaetaan ympäri maailmaa. Oletko sinä saanut sellaisen?” Hänen ystävänsä vastasi: ”Olen, kymmenen minuuttia sitten.” Mies sulki puhelimen, palasi ovelle ja otti traktaatin.

Venäjän haaratoimisto sai mielenkiintoisen kirjeen seitsemättä luokkaa käyvältä nuorelta pojalta. Hän kirjoitti: ”Hei. Ilahduin hyvin paljon, kun löysin postilaatikosta lehtisen, joka käsitteli uutta vuosituhatta! Tämä teidän antamanne lehtinen on ollut meille vuoden suurin ilonaihe! Voisimmeko saada lisää tietoa?”

Sen lisäksi, että Valtakunnan Uutiset nro 36 -kampanja auttoi yleisöä, siitä oli hyötyä myös todistajille itselleen. Eräs Saipanissa asuva todistaja sanoi: ”Minä todella nautin  Valtakunnan Uutisten jakamisesta. Kävin kasteella vuonna 1998, joten tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain osallistua tähän palveluksen piirteeseen. Se kannusti minua kokeilemaan todistamista iltaisin, minkä ansiosta olen saanut puhua useammille ihmisille. Tämän työn vuoksi uskoni on vahvistunut, ja tunnen olevani lähempänä Jehovaa.”

Salomonsaarilla todistajat menivät Malaitasaaren syrjäisiin osiin jakamaan Valtakunnan Uutiset nro 36 -traktaattia. Käveltyään yli viisi tuntia he saapuivat kylään, jossa paikallinen pappi toivotti heidät tervetulleiksi ja osoitti suurta kiinnostusta. Hän sanoi, että yli yhdeksään vuoteen ainoakaan hänen kirkkonsa edustaja saaren ulkopuolelta ei ollut tullut vierailulle tai osoittanut kiinnostusta heitä kohtaan. Ja tässä oli nyt ryhmä tuntemattomia ihmisiä, jotka olivat nähneet vaivaa tullakseen vuorten yli auttamaan heitä ymmärtämään Raamatun sanomaa. Kaikkien kylän perheiden kanssa aloitettiin raamatuntutkistelut. Veljet kävivät saarella joka toinen viikko, ja pian kymmenen tutkistelua edistyi hyvin. Pappi sanoi, että jos joku voisi jäädä heidän luokseen siksi aikaa, että saataisiin perustetuksi ryhmä, kylän kirkkoa voitaisiin käyttää kokouspaikkana. Muuan erikoistienraivaaja vierailee nyt säännöllisesti tuon ryhmän luona. Viimeisin uutinen on, että joku kirkon edustaja kävi kyläläisten luona ja lupasi antaa heille ruokaa, jos he lopettaisivat tutkimisen Jehovan todistajien kanssa. Kaikki ovat kuitenkin sanoneet jatkavansa Raamatun tutkimistaan.

Venezuelassa eräät todistajat olivat lomalla syrjäisellä alueella ja antoivat Valtakunnan Uutiset nro 36 -traktaatin pemón-intiaaneihin kuuluvalle oppaalleen. Opas luki ihastuksissaan traktaatin yhä uudestaan. Kun traktaatti oli kastunut kaatosateessa, hän ripusti sen huolellisesti ulos kuivumaan. Hän pyysi lisää traktaatteja vietäväksi heimonsa jäsenille.

 Palvelusvuoden tapahtumia oikeudelliselta rintamalta

Bulgariassa Ivailo Stefanov kieltäytyi omantunnonsyistä liittymästä armeijaan. Hänet tuomittiin sen vuoksi puoleksitoista vuodeksi vankilaan. Veli Stefanov vei asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen sillä perusteella, että hänen uskonnollista vapauttaan oli loukattu. Kun tuomioistuin ilmoitti käsittelevänsä jutun, Bulgarian viranomaiset tarjosivat sovintoratkaisua, joka vapautti veli Stefanovin ja muut saman kysymyksen edessä olevat Jehovan todistajat kokonaan syytteistä. Toukokuun 3. päivänä 2001 tuomioistuin hyväksyi sovinnon. Sovintoratkaisuun kuului myös se, että Bulgarian viranomaiset suostuivat lyhentämään vaihtoehtoista siviilipalvelusta, joka oli aiemmin ollut kaksi kertaa niin pitkä kuin lakisääteinen asepalvelus.

Québecissä Kanadassa Blainvillen kaupunki hyväksyi järjestyssäännön, jonka mukaan uskonnollisella asialla ovelta ovelle kulkevien ihmisten täytyy hankkia siihen lupa. Lupa salli ovelta-ovelle-käynnit ainoastaan maanantaista perjantaihin, se oli voimassa vain kaksi kuukautta, ja sen  saattoi uusia vasta vuoden kuluttua. Huhtikuun 17. päivänä 2001 eräs Québecissä toimivan ylioikeuden tuomari antoi päätöksen, jonka mukaan järjestyssääntö ei koskisi Jehovan todistajien julkista sananpalvelusta. Tuomari sanoi, että Jehovan todistajat vapautettiin luvan hankkimisesta ja että tunteja, päiviä, kuukausia ja vuosia koskevat rajoitukset eivät sitoneet heidän ovelta ovelle tekemäänsä uskonnollista työtä. Hän kutsui Jehovan todistajien sananpalvelusta ”yhteiskuntaa hyödyttäväksi kristilliseksi työksi”, ja piti heidän julkaisujaan ”merkittävänä kirjallisuutena, jossa käsitellään sellaisia aiheita kuin uskonto, Raamattu, huumeet, alkoholismi, nuorten koulutus, avioliitto-ongelmat ja avioerot”. Todistajien vertaaminen kaupustelijoihin on tuomarin mukaan ”loukkaavaa, halventavaa, vahingollista ja häpäisevää”.

Helmikuun 22. päivänä 2001 Tbilisissä Georgiassa toimiva korkein oikeus antoi päätöksen, joka mitätöi kahden Jehovan todistajien siellä käyttämän laillisen yhdistyksen rekisteröinnin: Georgian Jehovan todistajien yhdistyksen ja Vartiotorni-seuran edustuksen Georgiassa. Oikeus teki hyvin selväksi, ettei tämä päätös kieltänyt Jehovan todistajia. Päinvastoin oikeus toi julki, että Jehovan todistajat voisivat jatkaa uskonnollista toimintaansa, muun muassa pitää kokouksia, tuoda maahan kirjallisuutta ja vuokrata tai omistaa omaisuutta. Uskonnolliset kiihkoilijat ovat kuitenkin jättäneet oikeuden kannan huomiotta ja tehneet sarjan raakoja hyökkäyksiä, joita eräs ihmisoikeusjärjestö kuvaili ”terrorivallaksi”. Kesäkuun 29. päivänä 2001 Jehovan todistajat jättivät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen valituksen, jossa esitettiin vastalause sen johdosta, ettei hallitus puutu tähän hillittömään väkivaltaan, ja 2. heinäkuuta oikeus määräsi, että valitukselle annettaisiin etusija. Myönteistä on se, että 30. toukokuuta 2001 Georgian tulli luovutti noin 20 tonnia raamatullista kirjallisuuttamme, joka oli 14. maaliskuuta  2001 takavarikoitu laittomasti. Kirjallisuus jaettiin heti seurakunnille eri puolille Georgiaa.

Vuonna 1997 Berliinissä Saksassa toimiva liittovaltion hallintotuomioistuin kieltäytyi myöntämästä Jehovan todistajille julkisoikeudellisen yhteisön asemaa. Kieltäytyminen perustui väitteeseen, jonka mukaan Jehovan todistajat eivät olleet riittävän uskollisia valtiolle, koska he eivät äänestäneet poliittisissa vaaleissa. Jehovan todistajat valittivat päätöksestä. Joulukuun 19. päivänä 2000 Saksan liittovaltion valtiosääntötuomioistuin päätti, ettei näin pitkälle menevää uskollisuutta vaadittu. Juttu lähetettiin kuitenkin takaisin hallintotuomioistuimille, jotka käsittelisivät uudelleen pyynnön saada laillisesti tunnustettu asema; tällä kertaa asiaa pohdittaisiin siitä näkökulmasta, rikkovatko Jehovan todistajat yksilön oikeuksia. Uudeksi keskipisteeksi jutussa ovat tulleet vereen, lastenkasvatukseen, erottamiseen ja perhesuhteisiin liittyvät uskonkäsitykset ja käytännöt.

Viime aikoihin saakka yli 3500:sta Kreikassa asuvasta Jehovan todistajasta on ollut merkintä rikosrekisterissä, koska he ovat olleet puolueettomuutensa vuoksi vankilassa. Nimi rikosrekisterissä merkitsi näille todistajille sitä, etteivät he voineet saada työpaikkaa siviilihallintoon kuuluvissa tehtävissä, sosiaalityötä tekevissä järjestöissä eivätkä pankeissa. Joiltakuilta oli evätty lupa harjoittaa tiettyjä ammatteja. Nyt Kreikassa on hyväksytty laki, jonka mukaan näitä todistajia ei enää pidetä entisinä rikollisina. Epäilemättä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen myönteinen päätös tapauksessa Thlimmenos vastaan Kreikka tasoitti tietä tälle uudelle laille. Tuossa tapauksessa oli kyse siitä, onko yksilöllä oikeus omantunnonsyistä kieltäytyä asepalveluksesta.

Japanissa Koben piirioikeus antoi 30. maaliskuuta 2001 myönteisen päätöksen erästä Jehovan todistajaa koskevassa jutussa. Muuan sisar oli siepattu, ja häntä oli pidetty vankina  17 päivää, jotta hänen uskonnolliset käsityksensä olisi voitu ”pyyhkiä pois”. Oikeus päätyi siihen, että vastaaja – baptistipappi – oli salaliitossa sisaren entisen miehen ja hänen perheenjäsentensä kanssa sisaren sieppauksessa. Vastaaja määrättiin maksamaan 400000 jenin (noin 3700 euron) korvaus.

Romanian korkein oikeus on vakuuttanut yksiselitteisesti kahdessa päätöksessään, että Jehovan todistajien uskonnollinen järjestö on laillisesti tunnustettu uskonto ja että sillä tulisi olla kaikki ne oikeudet, jotka laki uskonnoille myöntää. Uskonnollisten asioiden ministeriö yritti kumota nämä päätökset, mutta epäonnistui yrityksessään. Huhtikuun 2. päivänä 2001 korkein oikeus vahvisti aiemmat päätöksensä. Vastoin korkeimman oikeuden päätöstä uskonnollisten asioiden ministeriö ei tähän mennessä ole tunnustanut Jehovan todistajien täyttä laillista asemaa.

Helmikuun 23. päivänä 2001 Venäjällä lähes kuusi vuotta kestäneen oikeusprosessin ja kolme vuotta kestäneen oikeuskäsittelyn jälkeen tuomari lopulta hylkäsi jutun, jonka tarkoituksena oli kieltää Jehovan todistajat Moskovassa. Veljien helpotus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, koska 30. toukokuuta 2001 Moskovan kaupunginoikeus kumosi alemman oikeusasteen päätöksen ja määräsi jutun käsiteltäväksi kokonaan uudelleen. Tämä on vuoden 1996 jälkeen kuudes kerta, kun Jehovan todistajien täytyy puolustaa itseään samoja perusteettomia syytteitä vastaan.

Yhdysvalloissa Pennsylvanian ylioikeuden 21. helmikuuta 2001 tekemä päätös tuki potilaan oikeutta päättää itse omasta ruumiistaan ja vahvisti hoitotahtoasiakirjojen laillisuuden. Päätös liittyi Maria Duranin tapaukseen. Hän oli johdonmukaisesti tehnyt tiettäväksi järkkymättömän päätöksensä kieltäytyä verensiirroista. Marian varotoimista huolimatta hänen ei-uskova puolisonsa hankki lääkäreiden ja  sairaalan avulla tuomioistuimen päätöksen nimittää hänet Marian edunvalvojaksi hätätapauksissa, vaikka tämä oli määrännyt toisen uskovan edustajakseen hoitoonsa liittyvissä asioissa. Ylioikeus kumosi tuon päätöksen ja tuli siihen tulokseen, että puolison, sukulaisten ja lääkärien vastustuksesta huolimatta potilaan antamia täsmällisiä hoito-ohjeita ja sitä, että hän oli itse määrännyt itselleen edustajan, olisi pitänyt kunnioittaa.

Tarvitaan lisää valtakunnansaleja

Monissa maissa valtakunnansalien rakentaminen oli aiemmin hyvin haastavaa ja aikaa vievää. Jotkin seurakunnat kokoontuivat vuokratiloissa kuukausia – tai jopa vuosia – rakennustöiden jatkuessa. Eräässä keskeneräisessä valtakunnansalissa Afrikassa villi papukaija teki pesän kattopalkkiin. Pian papukaija vihelteli mukana, kun laulettiin valtakunnanlauluja, eikä kukaan näyttänyt panevan sitä pahakseen. Työt etenivät niin hitaasti, että papukaija oppi matkimaan Vartiotornin tutkistelun johtajaa ja jopa kutsumaan veljiä ja sisaria nimeltä! Lopulta valtakunnansali valmistui ja papukaijan täytyi löytää uusi asuinpaikka.

Nykyään valtakunnansaleja valmistuu uuden rakennusohjelman ansiosta hämmästyttävää vauhtia. Useimmissa kehitysmaissa valtakunnansaleja rakennetaan ja vihitään nyt vain kolmessa tai neljässä viikossa! Yksistään Afrikassa rakennettiin viime palvelusvuoden aikana 1074 uutta valtakunnansalia – lähes neljä salia työpäivää kohti!

Uuden valtakunnansalirakennusohjelman tavoite on itse asiassa kaksitahoinen. Ensinnäkin pyritään rakentamaan nykyistä tarvetta vastaava määrä saleja. Etelä-Afrikan haaratoimisto kirjoittaa: ”Tämä on jännittävä kehitysaskel, ja olemme varmoja, että se johtaa monien valtakunnansalien rakentamiseen maissa, joissa niitä kipeästi tarvitaan.” Toiseksi  tarpeiden tasalla pyritään pysymään jatkossakin siten, että rakennustyö organisoidaan pätevien paikallisten todistajien voimin. Esimerkiksi Beninissä rakennusohjelmaa johdetaan nyt täysin paikallisesti, ja sen avulla voidaan huolehtia tulevista salitarpeista.

Brooklynin suunnittelu- ja rakennustoimiston lisäksi viisi alueellista valtakunnansalitoimistoa antaa organisointiapua Itä-Euroopan, Afrikan, Aasian, Oseanian ja Keski- ja Etelä-Amerikan sekä Karibianmeren saarten haaratoimistoille. Nämä toimistot ovat tiiviissä yhteistyössä haaratoimistokomiteoiden kanssa ja auttavat niitä hyödyntämään täysin annettuja ohjeita ja järjestelyjä, joita on tehty. Kuhunkin haaratoimistoon on esimerkiksi perustettu valtakunnansalirakennusosasto, joka koordinoi alueella tehtävää rakennustyötä. Tämä osasto auttaa seurakuntia myös tontin valitsemisessa, ja lisäksi se on laatinut vakiopiirustukset, joissa on otettu huomioon paikalliset rakennusmateriaalit ja -menetelmät.

92 maassa, joissa varojen ja taitavien työntekijöiden kova puute aiemmin vaikeutti rakentamista, runsaat 4000 pitkä- ja lyhytaikaista työntekijää muodostavat nyt 352 kokopäiväistä valtakunnansalien rakennusryhmää. Olennaista näiden ryhmien menestymiselle on määrämaissa asuville päteville paikallisille veljille tarkoitetun uuden erikoispalveluksen muodon käyttöönotto. Siinä mukana olevista käytetään nimitystä valtakunnansalien rakennusryhmään kuuluvat palvelijat. Lisäksi 152 kansainvälisen palvelijaryhmän jäsentä valmentaa paikallisia veljiä hoitamaan rakennusohjelmaan kuuluvat keskeiset tehtävät. Valtakunnansalin rakentaminen on tietenkin seurakunnan hanke, joten seurakuntiin kuuluvat tarjoutuvat halukkaasti työhön, ja he muodostavatkin suurimman osan vapaaehtoisesta työvoimasta.

 Miten ihmiset suhtautuvat tähän uuteen rakennusohjelmaan? Trujillossa Venezuelassa rakennettiin hiljattain ensimmäinen valtakunnansali Sara Lindaan. Eräs julistaja sanoi ilon kyyneleet silmissään: ”On koskettavaa, että Jehova muisti meidät. Kaupunkimme ei näy edes kartalla!”

Muuan Rio de Janeirossa Brasiliassa asuva sisar kirjoitti: ”Kymmenen vuoden ajan kävelin neljän kilometrin matkan kokouksiin ja ylitin jalankulkusillan, jopa raskausaikanani. Vihdoinkin toiveeni toteutui: saimme alueellemme valtakunnansalin! Monet raamatuntutkisteluoppilaat ovat jo alkaneet käydä kokouksissa. Isäni, joka tutki aikoinaan, mutta alkoi sitten vastustaa minua, ei ole vihkiäisten jälkeen ollut poissa yhdestäkään kokouksesta. Tällä viikolla hän alkoi taas tutkia.” Eräs tarkkailija, joka ei ole todistaja, myöntää: ”Olen 60-vuotias enkä ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa! Todistajat työskentelevät yhdessä nopeasti ja iloisesti. Toimin muurarina kaupunginvaltuuston alaisena, ja aina kun työ kestää liian kauan, joku sanoo: ’Meidän täytyy varmaan kutsua Jehovan todistajat hätiin!’”

Muuan Ukrainassa asuva vanhin sanoo: ”Pystyimme rakentamaan vakiomallisen valtakunnansalin vain yhdessä kuukaudessa, joten perheemme ja seurakunnan vastuut eivät jääneet huomiotamme vaille pitkäksi aikaa.” Eräs siellä asuva sisar lisää: ”Olemme hyvin iloisia. Näimme omin silmin, miten Jehova auttaa kansaansa. Aiemmin meillä ei taloudellisen tilanteemme vuoksi ollut mitään toiveita omasta valtakunnansalista.”

Malawissa kiinnostuneet ovat erityisen innokkaita olemaan seurassamme, kun alueella on sopiva kokouspaikka. Nafisin seurakunnasta kerrotaan: ”Nyt meillä on kaunis valtakunnansali, joka on hienona todistuksena. Sen ansiosta saarnaamistyössä on helppo aloittaa raamatuntutkisteluja. Kaikkialla ihmiset ovat hämmästyneitä.  Valtakunnansalistamme on tullut keskustelujen keskipiste koulussa, työpaikalla ja kotona.”

Mosambikissa valtakunnansalien rakennusohjelma on tehnyt myönteisen vaikutuksen myös yhdyskuntien johtajiin. Eräältä päälliköltä pyydettiin tonttia valtakunnansalia varten. Antaessaan luvan rakentaa salin päällikkö vastasi: ”Kuulin, miten valtakunnansaleja on rakennettu muille alueille, ja huolestuin, koska minun alueellani ei ole yhtään salia. Kiitos teille, Jehovan todistajat, että aiotte rakentaa meillekin valtakunnansalin!”

Millainen vaikutus hyvin organisoiduilla hankkeilla on seurakuntien talkoohenkeen? Erään Zimbabwessa toimivan rakennusryhmän jäsen kertoo: ”Matkustettuamme tuntikausia sateessa saavuimme maaseudulla sijaitsevalle valtakunnansalityömaalle. Meitä odottavat veljet ja sisaret olivat ahtautuneet puun alle ja sytyttäneet pienen leiritulen jalkojensa juureen. Sateisesta säästä huolimatta he ottivat meidät hymyillen vastaan. Valmistautuessaan tuloomme 60 seurakunnan jäsentä teki kaivantoja perustuksia varten. He olivat aloittaneet kello neljältä edellisenä aamuna ja lopettivat kuudelta tuona iltana.”

Samassa maassa toimivalla Zongoron seurakunnalla ei ollut valtakunnansalia. Nathan Muchinguri on palvellut siellä siitä lähtien, kun hänet vuonna 1924 kastettiin. Monien vuosien ajan hän käänsi raamatullisia julkaisuja šonan kielelle. Koska hän asui Betelin ulkopuolella, haaratoimisto tarjoutui auttamaan häntä elinkustannusten peittämisessä, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta. Hän esitti kuitenkin toiveen saada ennen maallisen vaelluksensa loppua kokoontua toisten kanssa valtakunnansalissa. 93-vuotiaan veli Muchingurin toive toteutui 8. huhtikuuta 2001 – Zongoron seurakunta kokoontui tuolloin ensi kertaa uudessa valtakunnansalissaan. Tilaisuus oli Herran illallisen vietto.

 Sen jälkeen kun tämä rakennusohjelma marraskuussa 1999 otettiin käyttöön, 92 maassa on rakennettu 2097 uutta valtakunnansalia – keskimäärin 22 salia viikossa! Maailmanlaajuisen veljesseuramme rakkaudelliset lahjoitukset mahdollistavat tämän ”tasauksen”, niin että, ”[seurakunnalla] jolla oli paljon, ei ollut liian paljon, ja – – [seurakunnalla], jolla oli vähän, ei ollut liian vähän” (2. Kor. 8:14, 15). Siunaako Jehova näitä maailmanlaajuisia ponnisteluja? Ajattelehan: kuukauden kuluessa siitä, kun moniin näistä paikoista on rakennettu sopiva valtakunnansali, kokousten läsnäolijamäärä usein kaksinkertaistuu.

Verta säästävä lääketieteellinen hoito – kolme videota

Audio-videopalvelu on Saksassa ja muissa maissa toimivien veljien kanssa valmistanut kolmen videon sarjan, joka kertoo verta säästävän lääketieteellisen hoidon järkevyydestä  ja tehokkuudesta. Kaikissa kolmessa videossa tunnetut kirurgit vertailevat menetelmiä, joissa verta käytetään, tehokkaisiin vaihtoehtoisiin hoitomenetelmiin. Sarjan ensimmäisen videon nimi on Verta säästävät hoitomenetelmät – yksinkertaisia, turvallisia, tehokkaita. Se on tarkoitettu erityisesti lääkäreille ja lääketieteen opiskelijoille. Veren aineosien tehtäviä havainnollistetaan siinä tietokoneanimaation avulla.

Ensimmäinen video valmistui juuri sopivasti ehtiäkseen mukaan Yhdysvaltain 34. vuosittaiseen kansainväliseen elokuva- ja videofestivaaliin (U.S. International Film and Video Festival). Sen kilpailuihin osallistui kaikkiaan 1500 elokuvaa ja videota 33 maasta. Verta säästävät hoitomenetelmät -video oli mukana kolmessa sarjassa. Niistä kahdessa – lähdeaineiston käyttöä arvioivassa Research Documentation -sarjassa ja opettavuutta punnitsevassa Professional-Educational-sarjassa – video sai toisen palkinnon (Silver Screen Award). Ajankohtaisuutta punnitsevassa kolmannessa sarjassa (Current Issues) se voitti ensimmäisen palkinnon (Gold Camera Award). Palkinnot  osoittavat, että elokuva-alan asiantuntijat tunnustavat videon laadukkaaksi, täsmälliseksi ja ammattimaisesti tehdyksi, mikä lisää sen luotettavuutta.

Sarjan toinen video on nimeltään ”Verta säästävä hoito – potilaan tarpeiden ja oikeuksien huomioiminen”. Se suunniteltiin erityisesti lääketieteeseen erikoistuneita journalisteja, terveysviranomaisia, sosiaalityöntekijöitä ja tuomareita varten. Nimensä mukaisesti video käsittelee sitä, miten potilaiden terveyteen liittyvistä tarpeista voidaan huolehtia kunnioittaen samalla heidän laillisia oikeuksiaan. Lisäksi siinä osoitetaan, että verta säästävät kirurgiset menetelmät ovat taloudellisesti kannattavia.

Sarjan kolmas video on ”Ei verta – lääketiede vastaa haasteeseen”. Se on suunnattu ensisijaisesti suurelle yleisölle, ja se on jo nähty joillakin amerikkalaisilla televisiokanavilla. Siinä haastatellaan ammattilaisia, jotka eivät ole Jehovan todistajia, ja heidän myönteiset kommenttinsa epäilemättä parantavat yleisön tietämystä verta säästävän kirurgian arvosta ja vähentävät tietämättömyydestä johtuvia ennakkoluuloja.

Uudet haaratoimistotilat tuottavat ylistystä Jumalalle

Viime palvelusvuonna vihittiin käyttöön viidet haaratoimistotilat. Lähdetäänpä niihin mielikuvitusmatkalle. Ensin menemme Etelä-Amerikkaan, missä Venezuela ja Uruguay saivat uudet haaratoimistotilat. Seuraavaksi matkustamme Itä-Eurooppaan Ukrainaan, missä Jehovan todistajien työ oli kielletty yli 50 vuotta. Sitten käännämme huomion Afrikan eteläosassa sijaitsevaan Malawiin, missä todistajat joutuivat toimimaan vuosien ajan kiellon alaisuudessa ja kestämään vainoa. Lopuksi piipahdamme Barbadosissa, Karibianmeressä sijaitsevassa kauniissa saaressa.

VENEZUELA: Maaliskuun 3. päivänä vuonna 2001  noin 1600 vierasta 22 maasta kokoontui maisemaan kauniisti sopivan uuden haaratoimistokompleksin vihkiäisiin noin 80 kilometriä pääkaupungista Caracasista länteen. Maaliskuu on kuivaa kautta, ja Araguavuoret olivat kuivuudesta ruskeat. Paikallisista kaivoista vetensä saavan kastelujärjestelmän ansiosta nurmikot ja palmut haaratoimistorakennusten ympärillä hehkuivat kuitenkin vehreinä. Parhaimpiinsa pukeutuneet vieraat, monet kamera mukanaan, kiertelivät piha-alueella ja rakennuksissa ja ihastelivat paikkoja.

Venezuelan ensimmäinen haaratoimisto avattiin syyskuussa 1946, jolloin maassa oli vain 19 hyvän uutisen saarnaajaa. Seuraavien 50 vuoden aikana useat haaratoimistorakennukset jäivät kasvavien tarpeiden vuoksi pieniksi. Uusi toimisto huolehtii nyt Venezuelan 88541:stä hyvän uutisen julistajasta.

Monet vihkiäisvieraista olivat osallistuneet kuusivuotiseen rakennustyöhön. Eräs kansainvälisen palvelijaryhmän jäsen kertoi: ”Oli todella rohkaisevaa nähdä veljien halukkuus matkustaa tuntikausia tänne rakentamaan. Esimerkiksi erään seurakunnan rakentajaryhmä vuokrasi bussin, lähti matkaan yhdeltätoista illalla, ajoi läpi yön, saapui perille aamukuudelta, söi aamiaisen, työskenteli kanssamme koko päivän ja lähti sitten bussilla seitsemän tunnin kotimatkalleen.” Rakennustyömaalla oli miellyttävää työskennellä yksimielisten veljien kanssa (Ps. 133:1).

Hallintoelimeen kuuluva Gerrit Lösch piti vihkiäispuheen, jonka teemana oli ”Laajeneminen tuottaa ylistystä Jehovalle”. Seuraavana päivänä ennätysmäiset 113260 todistajaa ja kiinnostunutta joka puolelta maata kokoontuivat Valencian kaupunkiin seuraamaan toista kiinnostavaa ohjelmaa, johon sisältyi tiivistelmä vihkiäisistä. a

 URUGUAY: ”Mahtavaa väkeä! On hienoa nähdä näin paljon ihmisiä, miehiä ja naisia, tekemässä reippaasti töitä niin iloisina. Se onnistuu vain, jos on oikeanlainen vaikutin eikä pyri hyötymään aineellisesti. Onnitteluni! Jatkakaa samaan tapaan!” Tämä oli vain yksi monista kommenteista, joita Uruguayn haaratoimiston rakennustyömaata katsomassa käyneet ihmiset esittivät.

Se into ja yhteistoiminnallisuus, joka Jehovan todistajista henki rakennushankkeen aikana, on näkynyt vuosien varrella myös siitä, miten Jehovan kansa on tehnyt opetustyötään. Uruguayssa oli 60 vuotta sitten vain vähän todistajia, ja heistä kuusi oli saksalaisia tienraivaajia, jotka kulkivat maata ristiin rastiin polkupyörällä. Nykyään Uruguayn Jehovan todistajat muodostavat vahvan, tunnetun ja kunnioitetun järjestön. Julistajia on yksi 287:ää asukasta kohti, ja seurakunnissa on keskimäärin viisi vanhinta kussakin. Kasvun myötä tarvitaan luonnollisesti suurempaa haaratoimistoa.

Vihkiäisohjelmassa 31. maaliskuuta 2001 ilmaistiin arvostusta niitä monia todistajia kohtaan, jotka käyttivät taitojaan ja kokemustaan hankkeen hyväksi. Siinä myös haastateltiin monia entisiä lähetystyöntekijöitä, jotka ovat palvelleet Uruguayssa. He olivat tulleet vihkiäisiin kaukaa muista maista. Vihkiäispuheen piti veli Lösch. Hän painotti sitä, että saarnaamisen tärkein syy on tuottaa ylistystä ja kunniaa Jehovalle. b

UKRAINA: Ukrainassa on ollut hyvän uutisen saarnaajia yli 110 vuoden ajan. Kasvu on kuitenkin ollut erityisen nopeaa viime vuosikymmenellä. Julistajien määrä kasvoi 1990-luvulla 530 prosenttia, ja haaratoimistolle tarvittiin kiireesti tiloja. Niiden rakentamista varten hankittiin kaunis maaseutupaikka noin viiden kilometrin päästä Lvivistä  pohjoiseen. Rakennuskompleksiin kuuluu 104 huonetta käsittävä asuntola, nykyaikaisia toimistohuoneita, keittiö, pesula, autotalli ja kirjallisuusvarasto.

Kaksi vuotta ja kolme kuukautta rakennusluvan saamisen jälkeen veljet olivat muuttaneet entisen pioneerileirin viehättäväksi haaratoimistokompleksiksi. Se sijaitsee metsässä, jossa veljet pitivät kokouksia niinä vuosina, jolloin työ oli kielletty.

Paikalliset viranomaiset vaativat, että haaratoimistoon johtava tie oli päällystettävä. Veljet antoivat työn urakaksi eräälle paikalliselle yritykselle ja sanoivat, että tuo 1200 metriä pitkä tie oli saatava valmiiksi vuoden 2000 lokakuun loppuun mennessä. Ensilumi tulee nimittäin tavallisesti marraskuussa. Yritys ei saanut urakkaa valmiiksi sovittuun päivään mennessä. Mutta koska sää oli edelleen suosiollinen, veljet päättivät auttaa työn saattamisessa loppuun. Kaikki tekivät lujasti töitä, ja viimein lauantaina 16. joulukuuta 2000 tie oli valmis. Seuraavana yönä tienoo peittyi lumivaippaan. Jos alueen asukkailta kysyy, miksi vuoden 2000 syksy oli poikkeuksellisen lämmin ja pitkä, he vastaavat: ”Koska Jehovan todistajien piti saada tie valmiiksi.”

Vihkiäiset pidettiin 19. toukokuuta 2001. Läsnä oli veljiä ja sisaria 35 maasta, ja puheita pitivät muun muassa hallintoelimeen kuuluvat Theodore Jaracz ja Gerrit Lösch. Seuraavana päivänä 72023 henkeä kokoontui erikoisohjelmaan Lvivin ja Kiovan suurimmille stadioneille. Läsnä oli monia sellaisia, jotka olivat palvelleet kymmeniä vuosia kiellon alaisuudessa. He olivat haltioissaan kauniista haaratoimistosta, joka tulee tuottamaan paljon kunniaa ja ylistystä Jehovalle. c

MALAWI: Lauantai-iltapäivän kuluessa 19. toukokuuta 2001 yli 2200 malawilaista Jehovan todistajaa ja 200 vierasta  21 maasta kokoontui aurinkokatoksen alle, joka oli tehty pitkistä eukalyptus- ja bamburiu’uista ja kuivatusta ruohosta. Hämärtyvässä illassa oli mahdotonta nähdä enää loppulaulun sanoja laulukirjasta. Kauniisti koristellulla lavalla seisova laulunjohtaja johti laulun 56 laulamista. Tyypilliseen afrikkalaiseen tapaan se esitettiin ilman säestystä ja neliäänisesti. Laulukirjoja ei tarvittu; sanat osattiin ulkoa. Muista maista tulleet vieraat kuuntelivat liikutuksen vallassa näitä Jehovan uskollisia palvelijoita, joista useimmat oli kastettu vähintään 40 vuotta sitten ja jotka olivat kokeneet äärimmäisiä kärsimyksiä uskonsa tähden.

Kun veljet ja sisaret kiersivät aamupäivällä uudessa haaratoimistokompleksissa, he puhkesivat spontaanisti laulamaan valtakunnanlauluja ja huiskuttivat kaikille vastaan tulleille ihmisille. Ja aiemmin lentoaseman virkailijat olivat suostuneet laittamaan Kingdom Melodies -sarjan ensimmäisen osan soimaan kaiuttimista, kun ulkomaiset vieraat saapuivat. Miten lämmin ja teokraattinen tervetuliaistoivotus se olikaan ollut! Samaa musiikkia soitetaan lentoasemalla edelleen.

”Osoitatko olevasi kiitollinen Jehovan palveluksessa?” kysyi Sébastien Johnson, joka oli Malawissa vyöhykevalvojana. Hän tarkasteli Miikan 6. luvun jakeita 6–8 ja osoitti, että Jehova ei vaadi meiltä liikaa. Hän kannusti lukemaan Raamattua joka päivä ja soveltamaan sen terveitä periaatteita. Hallintoelimen jäsen Guy Pierce keskittyi vihkiäispuheessaan teemaan ”Riemuitkaa ja iloitkaa siitä mitä Jehova luo”. Hän sanoi: ”Teidän toimintanne ja pitkä uskollinen palveluksenne ovat luoneet perustan nykyiselle kasvulle. Tehkää jatkuvasti kaikkenne pyhässä palveluksessa Korkeimmalle Jumalalle Jehovalle.”

Sunnuntaina 20. toukokuuta Lilongwen stadionille kokoontui 17378 henkeä, ja heitä muistutettiin siitä, että  Malawissa oli noin 30000 julistajaa, kun kielto kumottiin vuonna 1993. Nyt maassa on lähes 50000 todistajaa! Uuden Betel-kompleksin vihkiäiset olivat tosiaankin ikimuistoinen tilaisuus, voitonpäivä Jehovalle! d

BARBADOS: Barbadosin uusi haaratoimisto ja sen yhteydessä oleva valtakunnansali sijaitsevat niittyjen ja kukkien keskellä hehtaarin kokoisella tontilla korkealla paikalla, josta  avautuu upea näkymä Karibianmerelle. Kauniit tilat rakennettiin 18 kuukaudessa rauhalliselle alueelle Prospectiin St. Jamesiin noin neljän kilometrin päähän Barbadosin pääkaupungista Bridgetownista.

Uudessa haaratoimistossa toimii kymmenhenkinen Betel-perhe. Rakennuksessa on kahdeksan asuinhuonetta, toimistoja ja ruokasali. Valtakunnansalissa on 275 paikkaa. Uudet tilat korvaavat entisen haaratoimiston, joka sijaitsi kymmenen minuutin ajomatkan päässä Bridgetownin ydinkeskustassa. Kun tuo entinen toimisto suhteellisen rauhallisessa kaupunginosassa otettiin käyttöön vuonna 1969, julistajia oli haaratoimiston valvontaan kuuluneilla kuudella suurella ja usealla pienemmällä saarella noin 1200. Vuonna 2000 julistajia oli jo 2390, ja he muodostivat 25 seurakuntaa ja yhden erillään olevan ryhmän. Haaratoimistorakennus oli jäänyt aivan liian pieneksi seurakuntien kasvavaan määrään nähden, ja aiemmin rauhallinen ympäristö oli muuttunut meluisaksi liikealueeksi.

Lauantaina 2. kesäkuuta 2001 Barbadosin haaratoimiston alaisuuteen kuuluvilta saarilta ja 15 muusta maasta saapuneet 676 kutsuvierasta nauttivat vihkiäisohjelmasta, johon sisältyi katsaus todistajien työn historiaan tuossa maassa. Ohjelman kohokohtana oli puhe ”Ilahduta Jehovan sydän”, jonka piti hallintoelimeen kuuluva John E. Barr vastustamattoman sydämellisesti. Niitä varten, jotka eivät mahtuneet mukaan itse vihkiäisiin, pidettiin seuraavana päivänä erikoiskokous. Läsnä oli 3332 henkeä. e

Haaratoimistoissa työskentelee eri puolilla maailmaa yhteensä 20133 virkaan asetettua palvelijaa. He kaikki kuuluvat kokoaikaisiin erikoispalvelijoihin.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 6]

”Jumalan sanan opettajien” piirikonventissa Hongkongissa julkaistiin kiinankielinen ”Uuden maailman käännös” sekä klassisilla että yksinkertaistetuilla merkeillä kirjoitettuna

[Kuvat s. 11]

Kautta maailman levitettiin lähes puoli miljardia kappaletta ”Valtakunnan Uutiset” nro 36 -traktaattia

[Kuva s. 13]

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Strasbourgissa Ranskassa

[Kuva s. 21]

Veli ja sisar Muchinguri uuden valtakunnansalin edessä

[Kuva s. 22]

”Verta säästävät hoitomenetelmät – yksinkertaisia, turvallisia, tehokkaita” -videon saamat kolme palkintoa

 [Kuvat s. 28, 29]

Äskettäin vihittyjä haaratoimistotiloja

1) Malawi

2) Barbados

3) Uruguay

4) Venezuela

5) Ukraina