Maailmanlaajuinen raportti

◼ OSEANIA

Maita: 30

Asukkaita: 33773304

Julistajia: 92691

Raamatuntutkisteluja: 44999

Australiassa New South Walesin maaseutualueella kaksi julistajaa pystyttää syrjäiselle rautatieasemalle kirjallisuuspisteen aina kun jompikumpi osavaltioiden välisestä kahdesta junasta on tulossa. Koska nämä junat – Indian Pacific ja The Ghan – pysähtyvät asemalle kahdeksi tunniksi, julistajat ovat käyneet matkustajien kanssa monia erinomaisia keskusteluja ja levittäneet paljon kirjallisuutta. Jotkut matkustajat ovat jopa tehneet paluumatkallaan ”uusintakäynnin” julistajien luo.

The Ghan -junan konduktöörillä on tapana ilmoittaa matkustajille nähtävyyksistä, joita eri pysähdyspaikoilla on.  Valtakunnan julistajien luvalla hän sisällyttää nykyään ilmoituksiinsa myös heidän kirjallisuuspisteensä. Näiden syrjäseudun todistajien neuvokkuuden ansiosta matkustajat kaikkialta Australiasta ja muista maista saavat erinomaista todistusta.

Muuan lähetystyöntekijäpariskunta Kosraesta Mikronesiasta jätti kosraenkielisen Tieto-kirjan eräälle yli 80-vuotiaalle baptistien sananjulistajalle. Tuota kieltä puhuu alle 10000 ihmistä. Sananjulistaja otti kirjan vastaan hyvin mielellään. Kun pariskunta teki hänen luokseen uusintakäynnin, mies kertoi, että hän oli kehottanut kirkkonsa jäseniä ottamaan todistajien kirjallisuutta. Lähetystyöntekijät halusivat luonnollisesti tietää syyn. ”Koska meidän uskonnollamme ei ole omakielistä kirjallisuutta”, hän vastasi. Nyt lähetystyöntekijäpariskunta keskustelee säännöllisesti tämän iäkkään kirkonmiehen kanssa.

Marshallinsaarilla erästä lähetystyöntekijäsisarta pyydettiin tutkimaan Jumalan sanaa toimettoman sisaren kanssa. Tämä ei vaikuttanut kovin innostuneelta, joten lähetystyöntekijä kysyi häneltä: ”Miltä sinusta tuntuu, kun toiset sanovat rakastavansa sinua?” Hämmentyneenä hän vastasi: ”Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle niin.” Silloin lähetystyöntekijä halasi häntä ja sanoi: ”Minä rakastan sinua. Ja Jehova rakastaa sinua vielä enemmän.” Toimeton sisar purskahti itkuun, ja siitä lähtien hänen asenteensa Jehovaa kohtaan muuttui. Hän aloitti päivittäisen raamatunlukuohjelman ja kävi kaikissa kokouksissa, minkä ansiosta hän alkoi edistyä hengellisesti. Hän oli jopa osa-aikaisena tienraivaajana. Tammikuussa 2002 hän jätti anomuksen vakituiseksi tienraivaajaksi. Hän on sittemmin aloittanut monia raamatuntutkisteluja ja vieläpä oli kuukauden ajan todistamassa eräässä ulkosaaressa, missä on pulaa julistajista.

Uudessa-Kaledoniassa muuan lähetystyöntekijäsisar oli ystäviensä kanssa rentoutumassa rannalla ja todisti siellä vapaamuotoisesti eräälle nuorelle ranskalaisnaiselle. Tämä oli vierailulla  saaressa asuvien sukulaistensa luona. Nainen oli sotilas ja oli palvellut Sarajevossa. Lähetystyöntekijä kysyi häneltä, haluaisiko hän elää sellaisten ihmisten parissa, jotka rakastavat toisiaan aidosti. Nainen vastasi myöntävästi, mutta hänestä tuntui, että vain voimakas hallitus, jolla olisi tehokas armeija, voisi saada aikaan tosi rauhan.

Lähetystyöntekijä selitti naiselle, että vaikka hänen todistajaystävänsä kuuluivat eri kansallisuuksiin, niin heidän uskonsa ja rakkautensa Jumalaan tekivät heistä yksimielisiä. Miellyttävän keskustelun jälkeen naiset sopivat tapaavansa uudelleen seuraavana päivänä. Sotilas piti sanansa, ja sisar aloitti hänelle raamatuntutkistelun. Myöhemmin hän alkoi käydä kaikissa kokouksissa. Hänen hengellinen ruokahalunsa kasvoi, ja hänen lomansa lähetessä loppuaan hän tutki joka päivä. Kun hän sitten oli ollut konventissa ja kiertokäynnillä paikallisessa haaratoimistossa, hän palasi Ranskaan, missä hän jatkaa hengellistä edistymistään.

Jeannie on nuori julistaja Papua-Uudesta-Guineasta. Hän ottaa usein kouluun mukaan kirjan Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia. Eräänä päivänä hänen englanninopettajansa pyysi kaikkia luokkansa oppilaita valmistamaan lyhyen puheen vapaavalintaisesta aiheesta. Jeannie päätti puhua huumeista ja alkoholista, ja hän käytti perustana Nuoret kysyvät -kirjan 8. jaksoa. Puhe teki opettajaan niin suuren vaikutuksen, että hän antoi Jeannielle luvan jatkaa puhetta vaikka oppitunnin loppuun saakka. Niin Jeannie tekikin. Sitten opettaja kysyi, haluaisiko hän pitää puheen seuraavana päivänä kymmenesluokkalaisille. Jeannie suostui. Puheen jälkeen englanninopettaja sanoi hänelle, että jos koulussa pidettäisiin puheilta, hän yrittäisi järjestää niin, että Jeannie olisi mukana ohjelmassa. Jeannien kahden puheen johdosta häneltä pyydettiin 64 Nuoret kysyvät -kirjaa. Lisäksi kaksi tyttöä pyysi saada kirjasen Mitä Jumala vaatii meiltä?, ja Jeannie sai aloittaa molemmille raamatuntutkistelun.

 Salomonsaarilla harjoitetun etnisen väkivallan vuoksi monet veljet ovat menettäneet omaisuutensa ja ovat taloudellisesti ahtaalla. Muuan pariskunta, jonka talo oli tuhoutunut, päätti lähteä muiden kanssa työskentelemään vapaalle alueelle, vaikka siihen hupenivatkin lähes kaikki heidän vähät varansa. He tarjoutuivat matkustamaan kanootillaan, ja jälkeenpäin he sanoivat, että se oli heidän kaikkien aikojen paras todistusmatkansa. Heillä on jo suunnitelmissa palata huolehtimaan löytyneestä kiinnostuksesta. Mutta miten he tulevat toimeen taloudellisesti? Noin viikon kuluttua siitä, kun he palasivat harvoin käydyltä alueelta, muuan mies, jolla oli tarvittavat varat, tarjoutui ostamaan tontin, jolta he olivat paenneet taistelun aikana.

Vanuatuun kuuluvan Santon saaren valtakunnansalissa on ollut tapana pitää piirikonventteja. Vuonna 2001 julistajien määrä oli kuitenkin paisunut jo liian suureksi tähän tarkoitukseen. Niinpä veljet vuokrasivat pienen stadionin, jossa oli siihen mennessä järjestetty vain urheilutapahtumia. Johtaja pelkäsi, että osanottajat saattaisivat vahingoittaa tiloja, joten hän pyysi niiden käytöstä suurta korvausta, vaikka veljet vakuuttivat hänelle, että he puhdistaisivat stadionin ennen konventtia ja sen jälkeen ja myös korjailisivat hieman paikkoja.

Koska johtaja omistaa erään paikallisen kaupan, hän näki todistajien ostavan stadionille puhdistus- ja korjaustarvikkeita. Uteliaisuus sai hänet viimein menemään katsomaan, mitä stadionilla tapahtui. Hänen saapuessaan yli sata vapaaehtoista kuurasi, pyyhki ja maalasi paikkoja sekä korjasi käymälöitä. Johtaja oli sanaton. Tahrattomasta ja korjatusta stadionista tuli pian kaupungin puheenaihe. Kun veljet menivät konventin jälkeen suorittamaan maksua, johtajan asenne oli tyystin muuttunut. Hän antoi heille 80 prosentin alennuksen ja sanoi, että tulevaisuudessa Jehovan todistajat voisivat käyttää stadionia ilmaiseksi! Paikkakunnan 300 julistajaa olivat innoissaan, kun konventissa oli läsnä 832 henkeä ja 13 meni kasteelle.

 ◼ AASIA JA LÄHI-ITÄ

Maita: 47

Asukkaita: 3869881970

Julistajia: 561276

Raamatuntutkisteluja: 390151

Intian haaratoimisto on iloinen voidessaan raportoida, että suuressa osassa maata annettiin erinomainen todistus televisioidun videon välityksellä. Eräällä sikäläisellä televisioasemalla kuultiin Jehovan todistajien tuottamasta videosta Raamattu – sen voima elämässäsi. Televisioasemalta kirjoitettiin New Yorkiin Jehovan todistajien maailmankeskukseen ja pyydettiin lupaa näyttää video ohjelman Home Shanti (Kodin rauha) yhteydessä. Lupa myönnettiin, ja Intian haaratoimistosta kerrotaan, että vuoden 2002 alussa videoesitys ”televisioitiin koteihin koko alueella”.

 Israelissa muuan viittomakieltä osaava sisar ohitti kadulla kuuron pariskunnan, Bennyn ja Sharonin. Sisar ei noussutkaan kotiin vievään linja-autoon, vaan jäi todistamaan tuolle pariskunnalle, ja he kutsuivat hänet luokseen. Bennyn siihenastinen uteliaisuus vaihtui aidoksi kiinnostukseksi Valtakunnan sanomaa kohtaan, ja pian hän kävi seurakunnan kokouksissa. Sen lisäksi, että Benny on täysin kuuro, hänen näkönsäkin on erittäin heikko. Niinpä kokouksiin pääseminen ja viittomakielisen tulkkauksen ymmärtäminen olivat hänellä kovan työn takana. Hän kuitenkin ponnisteli ja pyrki samalla saattamaan elämänsä ja persoonallisuutensa sopusointuun Raamatun periaatteiden kanssa.

Bennyn rajoitukset huomioon ottaen hänen edistymisensä on ollut merkittävää. Hän vastailee kokouksissa, pitää eloisia puheita teokraattisessa palveluskoulussa – vaikkakin tulkin välityksellä – ja on äskettäin alkanut palvella kastamattomana julistajana. Hänen vaimonsa Sharon, jolla myös on heikko kuulo ja näkö, alkoi tutkia jonkin verran myöhemmin, mutta hänkin edistyy erinomaisesti. Benny ja Sharon ovat luonnollisesti kertoneet vasta löytämästään uskosta monille kuulovammaisille tuttavilleen.

Japanissa sisar nimeltä Fukue pitää erikoisalueenaan ihmisiä, joita hän tapaa kolmen lapsensa kautta. Hänen alueeseensa kuuluu lähinaapureita ja vanhempia, joita hän tapaa lastentarhassa, koulussa ja vanhempainilloissa. Esitellessään itsensä hän toteaa samalla yksinkertaisesti mutta lämpimästi, että Raamattu on hänelle arvokas apu lasten kasvattamisessa. Sitten hän hienovaraisesti vaihtaa puheenaihetta. Jää on kuitenkin murrettu, joten hänen on paljon helpompi alkaa puhua Raamatusta myöhemmissä keskusteluissa. Onko Fukuen menetelmä ollut tehokas? Kyllä on, sillä tähän mennessä hän on auttanut 12:ta ihmistä kasteelle, ja viisi heistä  palvelee nyt tienraivaajina. Fukue todistelee ahkerasti vapaamuotoisesti, sillä siten hän itsekin oppi totuuden.

Pienessä kaupungissa Kazakstanissa eräällä naisella oli lapsi, joka sairastui ja myöhemmin kuoli. Sitten hänen toinen lapsensa kuoli heti syntymänsä jälkeen. Nainen kärsi sekä fyysisesti että henkisesti ja joutui lopulta sairaalaan. Vuoteessa maatessaan hän kuuli eräänä yönä hoitajan kuiskivan jotakin. Kuunnellessaan tarkkaan hän tajusi, että hoitaja, joka oli Jehovan todistaja, rukoili hänen puolestaan ja mainitsi hänet jopa nimeltä. Seuraavana aamuna hoitaja lohdutti naista ylösnousemustoivolla. Pian tämän jälkeen nainen pääsi sairaalasta.

Eräänä päivänä viisi vuotta myöhemmin tämä nainen kuuli sukulaistensa juttelevan jonkun kanssa samoista asioista, joista hoitaja oli puhunut sairaalassa. Hän oli varma, että tuo vieras oli Jehovan todistaja, joten hän esitteli itsensä, ja niin alkoi raamatuntutkistelu. Hän päätti olla tuhlaamatta enää seuraavia viittä vuotta ja tutki sen vuoksi uutterasti ja edistyi hengellisesti erittäin hyvin. Ennen pitkää hän vihki elämänsä Jehovalle ja meni kasteelle. Kuvittele, miten innoissaan hän oli, kun hän ensimmäisessä konventissaan tapasi juuri sen samaisen hoitajan, joka oli lohduttanut häntä viisi vuotta aiemmin! Nainen sanoi kyyneleet silmissä: ”En ehkä olisi omaksunut totuutta, ellen olisi kuullut hiljaista rukoustasi sairaalassa. Se kosketti sydäntäni suuresti.”

Muuan taiwanilainen sisar työskentelee 20 muun naisen kanssa pankissa, ja hän päätti kokeilla uudenlaista lähestymistapaa saadakseen työtoverinsa kiinnostumaan Jumalan sanasta. Hän laati kerran lounastauon aikana kirjallisen kutsun ”osallistua ilmaiseen raamatulliseen keskusteluun, joka pidetään lounastauolla ja kestää 30–45 minuuttia viikossa”. Hän kirjoitti, että sen ”avulla voi hankkia perustiedot Raamatusta”. Hän kirjoitti kutsun alle nimensä ja laittoi kutsun  jokaiselle toimistopöydälle. Jo samana iltapäivänä neljä ihmistä otti tarjouksen vastaan.

Thaimaassa mies nimeltä Arun kiinnostui Jehovan todistajista työtoverinsa ansiosta. ”Huomasin, että sen jälkeen, kun työtoverini alkoi olla tekemisissä todistajien kanssa, hän teki hyödyllisiä muutoksia elämässään, ja minä halusin tehdä samoin”, Arun selittää. Arun pelasi rahapelejä ja käytti huumeita ja oli turhaan yrittänyt päästä eroon näistä paheista. Hän oli naimisissa ja oli jossain vaiheessa ajatellut, että lapsi ehkä tekisi hänestä vastuuntuntoisemman. Pikku tyttären synnyttyä mikään ei kuitenkaan muuttunut. ”Lopulta vaimoni ei enää kestänyt”, sanoi Arun, ”vaan jätti minut ja antoi tyttäremme tädin hoiviin.”

Tässä vaiheessa, kun Arunin elämä oli aallonpohjassa, hänen työtoverinsa kutsui hänet valtakunnansalille. Arun meni, ja vaikkei hän ymmärtänyt paljoakaan siitä, mitä lavalla puhuttiin, hän nautti lämpimästä ja ystävällisestä ilmapiiristä. Hän kävi siitä lähtien säännöllisesti kokouksissa, otti vastaan raamatuntutkistelun ja alkoi soveltaa oppimaansa. Hän halusi hartaasti korjata avioliittonsa ja otti yhteyttä vaimoonsa, joka ei kuitenkaan voinut uskoa hänen todella muuttuneen. ”Todistelin hänelle ja pyysin häntä tulemaan tapaamaan uusia ystäviäni”, sanoi Arun, ”mutta hän kieltäytyi sanoen, että minua huijattiin. Kävin kuitenkin jatkuvasti puhumassa hänelle. Noin viiden kuukauden kuluttua hänen sydämensä heltyi ja hän tuli kanssani kokoukseen. Vähän myöhemmin hänkin alkoi tutkia Raamattua.”

Nyt Arun, hänen vaimonsa ja heidän pikku tyttärensä ovat taas yhdessä, ja he ovat yksimielinen, onnellinen perhe. Arun ja hänen vaimonsa kastettiin Bangkokissa vuoden 2001 piirikonventissa. Myös Arunin nuorempi veli, joka hänkin eli huikentelevaista elämää, on ottanut vastaan hyvän uutisen ja on nyt kastamaton julistaja.

 ◼ EUROOPPA

Maita: 45

Asukkaita: 727550200

Julistajia: 1456309

Raamatuntutkisteluja: 647279

Albanian pääkaupungissa Tiranassa asuva 25-vuotias Eva on synnynnäisen sairauden vuoksi vain 113 senttimetrin pituinen. Haasteista huolimatta hän on osa-aikainen tienraivaaja, vaikka jotkut pilkkaavatkin häntä hänen kokonsa takia. Hän ei kuitenkaan vihastu tästä, vaan kohtelee kaikkia kunnioittavasti ja hymyilee paljon, minkä huomiokykyiset ihmiset panevat merkille. Eräs näistä on nainen, jonka 26-vuotias tytär kärsi masennuksesta. Nainen oli parannuskeinon löytymisen toivossa käyttänyt tytärtään sairaalassa ja uskonnollisissa järjestöissä. Eräänä päivänä hän pani merkille  Evan iloisen asenteen ja päätti vierailla hänen luonaan. Kun Eva avasi oven, nainen kysyi, tutkisiko tämä Raamattua hänen tyttärensä kanssa. Eva tietenkin suostui. Ennen pitkää tyttären terveys koheni – jopa siinä määrin, että äitikin pyysi saada liittyä tutkisteluun. Nyt Eva vie äidin ja tyttären säännöllisesti kokouksiin ja molemmat edistyvät hengellisesti erittäin hyvin.

Belgiassa eräs Benjamin-niminen nuori kasvoi kristityssä kodissa. Varhaisessa teini-iässä hän alkoi kuitenkin viettää kaksoiselämää. Hän teeskenteli elävänsä Raamatun periaatteiden mukaan, mutta lyöttäytyi nuorisojoukkoon, joka juopotteli, käytti huumeita ja tupakoi. Lisäksi hän kuunteli alentavaa musiikkia. Aikanaan Benjamin alkoi kärsiä demonien hyökkäyksistä, ja hän meni välillä alkoholin vuoksi tajuttomaksi. Silti hän käytti jatkuvasti kovia huumeita. Hän lakkasi tyystin huolehtimasta hygieniastaan ja sairastui vakavasti. Ollessaan pohjalla hän tajusi, että hänen niin kutsutut ystävänsä eivät välittäneet hänestä vähääkään! Vasta silloin Benjamin alkoi toden teolla pohtia elämäänsä ja sen suuntaa. Hän päätti viisaasti palata niiden luo, jotka osoittaisivat häntä kohtaan aitoa rakkautta, nimittäin perheensä ja Jehovan luo.

Alusta alkaen Benjaminin päättäväisyyttä kuitenkin koeteltiin. Demonit hyökkäsivät häntä vastaan ankarasti, ja hänen tyttöystävänsä anoi, että hän lakkaisi olemasta tekemisissä todistajien kanssa ja pyysi jopa katolisia pappeja ja luopioita taivuttelemaan Benjaminia. Vanhempiensa ja seurakunnan vanhinten rakkaudellisen, kärsivällisen avun turvin Benjamin alkoi rakentaa elävää uskoa Jehovaan, sillä hän tajusi, että Jumalan laki on todella ”täydellinen, se virvoittaa sielun” (Ps. 19:7). Lopulta hän käänsi selkänsä entiselle elämälleen. Hänen terveytensä on kohentunut, ja hän on löytänyt tosi onnellisuuden.

 Todistaessaan kadulla Britanniassa eräs ranskankieliseen seurakuntaan kuuluva pariskunta lähestyi kahta zimbabwelaisnaista. Todistajat selittivät tarjoavansa ilmaisia raamatuntutkisteluja ja kysyivät, puhuivatko naiset ranskaa. Nämä vastasivat kieltävästi, mutta ilmaisivat haluavansa tutkia Jumalan sanaa. Pian kumpikin alkoi käydä seurakunnan kirjantutkistelussa. Heidän ensimmäisen kirjantutkistelunsa lopussa eräs veli näytti heille zimbabwelaisen Nathan Muchingurin kokemusta vuoden 2002 Vuosikirjan sivulta 20. Kun he näkivät veli ja sisar Muchingurin kuvan sivulla 21, he haukkoivat hämmästyksestä henkeään. Kuvassa olivat heidän isovanhempansa! Naiset selittivät, että he olivat Zimbabwessa asuneet kaukana perheestään ja menettäneet kosketuksen heihin. He luonnollisesti pyysivät saada tuon Vuosikirjan. Nyt molemmat tutkivat säännöllisesti isovanhempiensa uskollisen esimerkin innostamina.

Ollessaan palveluksessa eräällä syrjäisellä alueella Tšekin tasavallassa kaksi sisarta tapasi vieraanvaraisen naisen, joka kutsui heidät sisään. Naisella oli kuitenkin voimakkaita näkemyksiä joistakin Raamatun aiheista, muun muassa siitä, mitä merkitsee se, että jollakulla on ”hengen lahjoja” (1. Kor. 14:12). Hän myös kieltäytyi lukemasta Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöstä, koska piti parempana omaa ekumeenista raamattulaitostaan. Tunnin mittaisen ilmeisen hedelmättömän keskustelun jälkeen sisarten oli kiirehdittävä junaan. He olivat enemmän kuin helpottuneita, kun tuo haastava käynti oli ohi. Toinen sisar huomasi kuitenkin jättäneensä Raamattunsa ja muistivihkonsa naisen luo, joten heidän oli palattava takaisin. Mutta miten mieluisan yllätyksen he kokivatkaan! Nainen sanoi tarkastelleensa omin luvin sisaren Raamattua ja sanoi ihailevansa käännöksen laatua sekä rinnakkaispaikkaviitteitä ja hakemistoa.  Sitten hän kysyi, voisiko saada oman Uuden maailman käännöksen. Kaiken lisäksi hän otti vastaan raamatuntutkistelun. Myöhemmin hänen äitinsäkin tuli mukaan tutkisteluun.

Reykjavikissa Islannissa muuan sisar työskentelee merentutkimuslaitoksessa, jossa järjestetään kalanpyyntikursseja. Äskettäin 14 henkeä eri kehitysmaista osallistui tällaiselle puolen vuoden kurssille. Sisar tarjosi jokaiselle oppilaalle kirjaa Onko Luojaa joka välittää sinusta? Hänellä oli englannin-, espanjan-, kiinan-, portugalin- ja vietnaminkielisiä kirjoja. Kaikki 14 ottivat kirjan. Erään vietnamilaispariskunnan kasvot kirkastuivat, kun he näkivät omakielisen julkaisun. ”En usko tätä!” mies sanoi. ”Olen aivan yllättynyt. Mistä saitte tämän?” Muuan ugandalainen oli jo tutustunut kirjaan ja suositteli sitä muille. Eräs kuubalaisnainen sanoi haluavansa kirjan, koska hänen 13-vuotias tyttärensä oli alkanut esittää vaikeita kysymyksiä elämästä.

Ennen kuin kurssilaiset lähtivät kotimaahansa, sisar kertoi heille jättäneensä luokkahuoneen pöydälle kirjallisuutta (10 Tieto-kirjaa, 30 lehteä ja 10 kirjasta), jota he voisivat ottaa kotimatkalle luettavaksi lentokoneessa. Lienee tarpeetonta sanoakaan, että maanantaiaamuna oppilaiden lähdettyä sisar meni ensimmäiseksi pöydän luo. ”Odotin löytäväni muutaman Tieto-kirjan ja joitakin lehtiä”, hän sanoi, ”mutta pöytä oli typötyhjä!”

Latviassa eräs nuori mies, jota kutsumme tässä Arthuriksi, ei ollut kiinnostunut Jumalasta. Hänen oli kuitenkin vaikea hyväksyä sitä, että ihmiset olisivat kehittyneet apinoista. Vuonna 1996 Arthur joutui vakaviin vaikeuksiin ja hänet passitettiin vankilaan. Siellä hän alkoi pohtia elämää syvällisesti. Kun hänen vanhempansa tulivat käymään, he kehottivat häntä lukemaan Raamattua, koska he ajattelivat sen voivan auttaa häntä. Sitten eräänä päivänä vuonna 1998, kun  Arthur oli kirjoittamassa kirjettä, sellitoveri antoi hänelle kirjan paperin alustaksi. Se sattui olemaan kirja Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. Uteliaana Arthur avasi sen, uppoutui siihen täysin ja luki sen kannesta kanteen kolmessa päivässä. Eräällä toisella vangilla oli sellissään Tieto-kirja. Kun hän huomasi Arthurin kiinnostuksen Raamattuun, hän antoi kirjan tälle. Hän antoi Arthurille myös erään tuntemansa todistajan osoitteen.

Arthur kirjoitti todistajalle ja alkoi myöhemmin tutkia Raamattua kirjeitse. Päästyään vankilasta huhtikuussa 2000 hän alkoi heti käydä seurakunnan kokouksissa. Entä hänen vanhempansa, jotka olivat aiemmin kehottaneet häntä lukemaan Raamattua? Arthur tietysti kertoi vasta löytämästään uskosta heillekin. Niinpä hekin alkoivat tutkia Jumalan sanaa. Kuvittele näiden kolmen iloa, kun heidät kaikki kastettiin samana erikoiskonventtipäivänä maaliskuussa 2002!

Espanjassa muuan ortopedian kirurgi opiskeli nuorena miehenä pappisseminaarissa. Kolmen vuoden opiskelun jälkeen hän tunsi itsensä hämmentyneeksi ja jätti seminaarin ateistina. Vaikka hänellä oli kielteinen näkemys Jehovan todistajista, häntä kiinnosti tietää, miten sellaiset tuiki tavalliset ihmiset saattoivat ymmärtää niin hyvin Raamattua, kun taas hän, joka oli ollut vuosikausia seminaarissa, tiesi niin kovin vähän. Hänen kiinnostuksensa todistajia kohtaan kasvoi, kun eräässä tilanteessa sairaalahenkilökunta suhtautui häneen ennakkoluuloisesti. Hän muisti silloin, millä tavoin todistajia aika ajoin kohdellaan. Tuon kokemuksen jälkeen kirurgi otti vastaan ilmaisen Raamatun kotitutkistelun. Aikanaan hänen oppimansa asiat tekivät häneen niin suuren vaikutuksen, että hän tutki kolmesti viikossa! Hän alkoi myös käydä kaikissa kokouksissa ja liittyi teokraattiseen palveluskouluun. Äskettäin hän kävi kasteella.

 ◼ AFRIKKA

Maita: 56

Asukkaita: 739543571

Julistajia: 915262

Raamatuntutkisteluja: 1550572

Beninissä valtakunnansalien rakentaminen on herättänyt suurta innostusta veljien keskuudessa ja koitunut erinomaiseksi todistukseksi. Erään valtakunnansalin vihkiäisissä paikallisen yhteisön huomattava jäsen sanoi eräälle Jehovan todistajalle: ”Teidän kirkkonne on tämän seudun kaunein palvontapaikka, ja sellaisena se tulee pysymäänkin. Miksi minä, harras katolilainen, sanon näin? Aivan äskettäin katolinen yhteisömme sai 17 miljoonaa CFA-frangia [23700 euroa], jotta saisimme päätökseen kirkkomme rakennustyöt, jotka alkoivat 1950-luvulla. Papit kuitenkin anastivat nuo rahat.  Erään toisen kaupunginosan katolinen yhteisö oli säästänyt 3 miljoonaa CFA-frangia [4100 euroa] rakentaakseen alueelleen kirkon, mutta nekin rahat ovat ’kadonneet’. Siksi voin sanoa, että tämä rakennus on, ja tulee aina olemaan, kaupungin kaunein rakennus.”

Joissakin maissa mieltymys taikakaluihin tekee Raamatun totuuden puolelle asennoitumisen uusille vaikeaksi. Esimerkiksi Norsunluurannikolla muuan perhe suoritti päivittäin rituaaleja taikakalunsa edessä. Kun yksi perheen tytöistä omaksui Raamatun totuuden ja kieltäytyi osallistumasta väärään palvontaan, muu perhe pelkäsi, että tytön ylle lankeaisi kirous. Hän pysyi kuitenkin lujana, mikä johti siihen, että perhe alkoi painostaa häntä ja ajoi hänet pois kotoa. Hän ei silti kantanut perheelleen kaunaa, vaan vieraili heidän luonaan jatkuvasti.

Tuloksena oli, että tytön isoäiti kiinnostui Raamatusta ja pyysi tyttärentytärtään jopa palaamaan kotiin, minkä tämä tekikin. Isoäiti edistyi hengellisesti ja kävi kasteella 62-vuotiaana. Isoäidin oppimat asiat tekivät vaikutuksen myös tytön äitiin, joka niin ikään alkoi tutkia Jumalan sanaa, ja nyt hänkin todistaa toisille. Yhteensä siis kolme sukupolvea on vapautunut väärästä palvonnasta, ja kaikki sen ansiosta, että nuori tyttö säilytti nuhteettomuutensa Jehovan edessä ja osoitti hellittämättä rakkautta perhettään kohtaan.

Mosambikissa veljet käyvät säännöllisesti vankiloissa johtamassa raamatuntutkisteluja vankien ryhmille. Vuonna 2001 yhdessä näistä vankiloista vangit järjestivät suuren paon. Ne vangit, jotka olivat olleet mukana tutkisteluryhmissä, kieltäytyivät kuitenkin pakenemasta. Viranomaiset panivat tämän merkille ja kiittivät Jehovan todistajia heidän työstään. Nyt viranomaiset kannustavat kaikkia vankeja tutkimaan veljien kanssa. Kahden vangin käytös on jo parantunut siinä määrin, että heidän tuomiotaan on lyhennetty. Toinen heistä odottaa pääsyä kasteelle seuraavassa piirikonventissa.

 Namibiassa asuva 27-vuotias Judith joutui auto-onnettomuuteen ja halvaantui kaulasta alaspäin. Hän alkoi hautoa itsemurhaa ja pohti, miksi hänelle kävi siten. Eri kirkkojen edustajia vieraili hänen luonaan rukoilemassa, että hän voisi taas kävellä. Kun heidän rukouksiinsa ei vastattu, he sanoivat, että Jumala varmasti rankaisi Judithia jostakin. Tämä sai Judithin hautomaan itsemurhaa entistä kiihkeämmin. Hän halusi kuitenkin ensin saada selville, miksi Jumala rankaisi häntä. Niinpä Judith eräänä päivänä pyysi äidiltään, että tämä kutsuisi paikallisen kirkon pastorin vierailulle. Judithin odotellessa pastoria hänen luokseen tuli Jehovan todistajia. Judith alkoi tutkia heidän kanssaan Raamattua Tieto-kirjan avulla toivoen, että saisi Raamatusta vastaukset häntä vaivaaviin kysymyksiin. Kun he tutkivat 8. lukua ”Miksi Jumala sallii kärsimystä?”, Judithille selvisi, ettei hänelle sattunut onnettomuus ollut Jumalan syytä. ”Kuvitelkaa, miten helpottunut ja iloinen olin, kun sain tietää, että pahat asiat eivät ole lähtöisin Jehovasta!” hän huudahti. Hän jatkoi tutkimista, vihki elämänsä Jehovalle ja odottaa nyt uutta järjestelmää, jossa hän on taas terve.

Vuoden 1994 Ruandan kansanmurhan aikana nuori Chantal-niminen nainen pakeni naapurimaahan Burundiin. Hän sai siellä käsiinsä kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä ja luki sen kannesta kanteen. Ruandaan palattuaan hän ei onnistunut löytämään todistajia, koska hänen perheensä asui syrjäisellä seudulla. Chantalin äiti kuitenkin tapasi kaksi Valtakunnan julistajaa, jotka olivat todistamassa torilla. Järjestääkseen tapaamisen Chantalin kanssa julistajat kirjoittivat paperille päivät, joina he seuraavan kerran tulisivat torille, ja antoivat paperin Chantalin äidille. Eräänä paperissa mainittuna päivänä Chantal sitten istui torin sisäänkäynnin luona ja piti paperia ohikulkijoiden nähtävillä. Hän oli riemuissaan, kun veljet näkivät hänet ja tulivat esittäytymään!  He huomasivat tytön olevan aidosti kiinnostunut ja kutsuivat hänet muistonviettoon, jonne Chantal tuli, vaikka kokouspaikkaan oli kahden päivän kävelymatka!

Siitä lähtien Chantal kävi säännöllisesti kokouksissa pitkästä matkasta huolimatta. Ikävä kyllä hänen perheensä kääntyi häntä vastaan. Kerran hänen veljensä jopa ajoi hänet talosta isolla veitsellä uhaten! Chantal pysyi silti lujana. Vuotta myöhemmin kokouksia pidettiin hieman lähempänä hänen kotiaan, mutta edelleenkin matkaan kului jalkaisin noin kahdeksan tuntia. Nyt Chantalin kanssa voitiin kuitenkin ensi kertaa tutkia Raamattua säännöllisesti. Aikanaan hän vihki elämänsä Jehovalle, ja tätä nykyä hän palvelee vakituisena tienraivaajana. Entä hänen perheensä? He ovat tehneet täyskäännöksen. Hänen veljensä, joka ajoi hänet talosta, on vakituinen tienraivaaja, ja myös toinen veli kävi äskettäin kasteella. Äiti puolestaan on kastamaton julistaja. Paikkakunnalle on lisäksi perustettu seurakunnasta erillään oleva ryhmä, joten perheellä on kokouksiin nyt vain viiden minuutin kävelymatka.

Thembisile on innokas sisar, joka asuu lähellä kuninkaallisten asuttamaa kraalia (kehäkylää) Swazimaassa. Thembisile halusi todistaa kraalin asukkaille, mutta ongelmana olivat tiukat turvatoimet. Rukoiltuaan asian johdosta hän keräsi rohkeutta ja lähestyi kraalia. Hän todisti vartijoille, joista toinen otti kirjasen Voit olla Jumalan ystävä! Kun vartijat olivat esittäneet Thembisilelle joitakin kysymyksiä ja tarkastaneet hänet, hän pääsi suureksi ilokseen sisään. Vielä enemmän hän yllättyi kraalin asukkaiden ystävällisyydestä. Nykyään hän työskentelee alueella säännöllisesti, ja hän on aloittanut kolme raamatuntutkistelua. Viranomaisetkin toivottavat hänet nyt lämpimästi tervetulleeksi. Eräänä päivänä muuan vartija sanoi hänelle: ”Käykää vain vapaasti sisään, madame. Teette täällä hienoa työtä.”

 ◼ AMERIKKA

Maita: 56

Asukkaita: 807517534

Julistajia: 3023062

Raamatuntutkisteluja: 2676288

Eräässä pienessä kaupungissa Argentiinassa kaksi erikoistienraivaajaa näki pariskunnan työntämässä kärryjä, joissa lepäsi loukkaantunut koira. Tienraivaajat tarjoutuivat kyyditsemään heidät ja koiran eläinlääkärin luo. Pariskunta otti tarjouksen kiitollisena vastaan, eritoten kun yksikään naapuri ei ollut tarjonnut apuaan. Tienraivaajat saivat kuulla, että mies oli katolinen katekeetta ja osallistui vaimonsa kanssa kaikkiin paikallisiin pyhimysten kunniaksi järjestettyihin kulkueisiin. Vaikka he olivat aktiivisesti mukana katolisen kirkon toiminnassa, se ei estänyt heitä ottamasta  Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä. Kun tienraivaajat olivat käyneet tapaamassa pariskuntaa parin vuoden ajan, he kutsuivat heidät muistonviettoon. Vaikka muistonviettoiltana satoi kaatamalla, pariskunta saapui paikalle, ja heidän saamansa lämmin vastaanotto teki heihin vaikutuksen. Lisäksi he sanoivat, että he ymmärsivät nyt ensimmäistä kertaa Herran illallisen merkityksen. Nyt he tutkivat Raamattua säännöllisesti ja käyvät kaikissa kokouksissa välittämättä siitä, mitä heidän katoliset naapurinsa sanovat.

Barbadosissa tienraivaajasisar oli saarnaamassa toisen todistajan kanssa, kun he katua kävellessään näkivät erään naisen seisomassa kotiovellaan. He alkoivat todistaa naiselle ja yllättyivät suuresti, kun hän, ikään kuin olisi odottanut jotakuta, sanoi: ”Tulkaa sisään. Haen Raamattuni.” Sisaret menivät sisään, kävivät istumaan ja esittelivät naiselle tutkistelujärjestelyn käyttämällä Mitä Jumala vaatii meiltä? -kirjasen 1. oppijaksoa. Jälkeenpäin nainen kysyi tienraivaajasisarelta, oliko hän se, joka oli soittanut ja tarjonnut ilmaista Raamatun kotitutkistelua tuoksi aamuksi. ”Sanoin, etten se ollut ollut minä”, tienraivaaja kertoi. ”Kuka hyvänsä soittaja sitten olikin, hän ei näköjään ilmestynyt paikalle. Olemme kuitenkin iloisia, että me menimme sinne tarkalleen kello 11.30, jolloin tutkistelu oli määrä pitää.” Nainen edistyy hyvin ja käy jo kokouksissa.

Tori voi olla hedelmällistä todistusaluetta. Muuan lähetystyöntekijä Boliviasta kertoo: ”Mieheni jätti traktaatin naiselle, joka myi kärryistään tarvikkeita torilla. Nainen oli ystävällinen, joten minä palasin tarjoamaan hänelle raamatuntutkistelua Mitä Jumala vaatii meiltä? -kirjasen avulla. ’Tässäkö me tutkimme?’ nainen kysyi. ’Se käy oikein hyvin’, sanoin. ’Tämä on tuttua minulle.’ Niinpä saapuessani nainen ojentaa minulle pienen jakkaran, ja tutkimme siinä hänen kärryjensä vieressä. Kun tulee asiakkaita, hän palvelee heitä, ja sen jälkeen tutkistelu taas jatkuu.”

 Kanadassa eräs nainen sai ystävältään Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen. Hän nautti lukemastaan täysin siemauksin ja halusi lisää tietoa. Niinpä hän kävi Jehovan todistajien virallisilla Internet-sivuilla (www.watchtower.org) ja kirjoitti sitten kirjeen, jossa pyysi saada raamatuntutkistelun ja Tieto-kirjan. Kun kaksi sisarta meni viemään kirjan hänelle, hän tarttui siihen tiukasti ja sanoi, että aamuun mennessä se olisi luettu! Seuraavana iltana hän meni ensimmäiseen kokoukseensa ja tunsi heti olonsa kotoiseksi veljien ja sisarten keskellä. Hän edistyi hengellisesti pikaista vauhtia ja on nyt kastamaton julistaja. Hänen tavoitteenaan on mennä lähitulevaisuudessa kasteelle.

Kolumbiassa muuan Sol-niminen nainen oli sairautensa takia vuoteenomana. Hän ei suostunut tapaamaan muita kuin oman perheensä jäseniä. Eräänä päivänä naapuri, joka oli Jehovan todistaja, antoi Solin äidille muutamia Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä, jotta tämä veisi ne Solille. Viimein Sol suostui tapaamaan tuon naapurin, ja tämä tarjoutui tutkimaan hänen kanssaan Raamattua. Sol otti tarjouksen vastaan, ja noin vuotta myöhemmin hän oli läsnä muistonvietossa. Sol lähti ulos kodistaan ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen. Kahden päivän kuluttua tästä hän oli ensimmäisessä konventissaan. Vaikkei hän pysty edes istumaan, hän osallistuu tätä nykyä kenttäpalvelukseen. Miten? Veljet kuljettavat häntä ovelta ovelle erityisellä pyörillä varustetulla vuoteella, joka on varta vasten tehty hänelle. Solin esimerkin ja kannustuksen ansiosta hänen äitinsäkin on käynyt kasteella ja kaksi hänen sisarustaan on tienraivaajia.

Costa Ricassa muuan vasta nimitetty erikoistienraivaajapariskunta meni tapaamaan erästä alueellaan asuvaa naista. He kertoivat tälle, että hänen Yhdysvalloissa asuva miniänsä, joka oli todistaja, oli soittanut Costa Rican Jehovan  todistajien haaratoimistoon ja pyytänyt jotakuta käymään hänen anoppinsa luona. Tienraivaajapariskunta sanoo: ”Yllätykseksemme tuo 65-vuotias nainen alkoi itkeä. Hänestä tuntui mahdottomalta uskoa, että olimme jo siellä, koska hän oli aivan hiljattain puhunut miniänsä kanssa, joka oli kehottanut häntä kuuntelemaan, mitä sanottavaa todistajilla on. Hän ei osannut edes kuvitella, että tulisimme niin pian.”

Tienraivaajien mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun nainen suostui keskustelemaan todistajien kanssa. Hän oli aktiivinen katolilainen ja oli viimeksi kuluneet 12 vuotta tutkinut syvällisesti katolisia uskonkäsityksiä, jotta voisi opettaa muita. Tienraivaajat vastasivat ilomielin hänen moniin Raamattua ja Jehovan todistajia koskeviin kysymyksiinsä, minkä jälkeen hänelle aloitettiin raamatuntutkistelu. Myös hänen miehensä ja tyttärensä haluavat tietää enemmän Jumalan sanasta.

Eräs Puerto Ricon Betel-perheen jäsen kertoo: ”Vein poliisin päämajan päällikölle Herätkää!-lehden 8.7.2002, jonka otsikko oli ’Miksi tarvitsemme poliisia?’ Kirjoitukset tekivät päällikköön suuren vaikutuksen, ja hän ehdotti, että veisin lehden myös pormestarille sekä muille seudun poliisiasemille. Eräs virkailija jopa järjesti minulle kyydin poliisiautossa muille asemille. Lisäksi hän valtuutti minut tuomaan alaisilleen lehtiä myös vastaisuudessa. ’Tämä antaa poliisikunnalle sellaista psykologista ja hengellistä apua, jota se tarvitsee’, hän sanoi.” Kuukauden kuluessa tämä beteliläinen kävi kahdeksalla poliisiasemalla, ja monet poliisit pyysivät vielä lisää lehtiä. Hän levitti kaikkiaan 164 lehteä ja liitti viisi uutta ihmistä lehtikierrokseensa.

Trinidadin ja Tobagon saarilla eräs nainen, joka oli ollut nasarealaiskirkon huomattava jäsen 25 vuoden ajan, meni työtoverinsa kutsusta kuuntelemaan kierrosvalvojan  puhetta. Kokouksen jälkeen kierrosvalvoja tuli keskustelemaan ystävällisesti hänen kanssaan. Nainen oli hämmästynyt, sillä hänen omassa kirkossaan ihmiset olivat yleensä tekemisissä toistensa kanssa rodun ja yhteiskunnallisen aseman perusteella. Koska hän kuului eri rotuun kuin miehensä, hänen kirkkoonsa kuuluvat kohtelivat häntä töykeästi. Niinpä se, mitä hän koki valtakunnansalissa, samoin kuin kierrosvalvojan antama henkilökohtainen rohkaisu saivat hänet ottamaan vastaan raamatuntutkistelun. Puolessa vuodessa hänestä tuli kastamaton julistaja, ja hän käyttää sananpalvelukseen 70–100 tuntia joka kuukausi. Hänet kastettiin vuoden 2002 ”Innokkaiden Valtakunnan julistajien” piirikonventissa, ja hän toivoo voivansa aloittaa vakituisen tienraivauksen. Hän auttaa myös seitsenvuotiasta tytärtään, joka pitää jo puheita teokraattisessa palveluskoulussa.

Uruguayssa muuan mies, joka myi krusifiksikaulaketjuja ovelta ovelle, osui erään todistajan luo. Sisar käytti tilaisuutta hyväkseen ja selitti miehelle Raamatun avulla, miksei hän voinut ostaa tämän tuotteita. Mies kunnioitti hänen ajatuksiaan ja ilmaisi lisäksi kiinnostusta hengellisiin asioihin. Hän kertoi tutustuneensa moniin eri uskontoihin, jotta saisi vastaukset kysymyksiinsä, mutta tuloksetta. Lopuksi hän totesi, että kirkot ovat kiinnostuneempia rahasta kuin ihmisten hengellisestä auttamisesta. Ennen kuin mies lähti, sisar kutsui hänet valtakunnansaliin.

Sisar tapasi hänet uudelleen vasta noin vuotta myöhemmin, kun tämä ilmestyi taas hänen ovelleen. Sisaren yllätykseksi mies sanoi: ”Tällä kertaa en tullut myymään mitään vaan kertomaan, että olen tutkinut Tieto-kirjaa jo 15. lukuun asti.” Hän selitti, että koko hänen perheensä tutki ja kävi kokouksissa, ja lähtiessään sanoi vielä: ”Nähdään ensi viikonloppuna konventissa.”

[Kuva s. 43]

Uusi-Seelanti

[Kuva s. 43]

Tahiti

[Kuva s. 43]

Papua-Uusi-Guinea

[Kuva s. 47]

Thaimaa

[Kuva s. 47]

Intia

[Kuva s. 47]

Japani

[Kuva s. 51]

Britannia

[Kuva s. 51]

Albania

[Kuva s. 51]

Espanja

[Kuva s. 56]

Namibia

[Kuva s. 56]

Benin

[Kuva s. 56]

Kongon demokraattinen tasavalta

[Kuva s. 60]

Kanada

[Kuva s. 60]

Tobago

[Kuva s. 60]

Bolivia