Viime vuoden kohokohtia

”TULKAA minun luokseni – – niin minä virvoitan teidät.” Nuo Jeesuksen Kristuksen sanat, jotka löytyvät Matteuksen 11:28:sta, olivat vuoden 2002 vuositekstinämme. Viime palvelusvuoden aikana monet todellakin tulivat, sillä 265469 ihmistä noudatti jumalallista kutsua, meni kasteelle ja sai virvoitusta yhdessä niiden yli kuuden miljoonan muun kanssa, jotka palvelevat Kristuksen opetuslapseuden miellyttävän ikeen alla.

Seuraavilta sivuilta voit lukea, miten Jehova siunaa edelleen yltäkylläisesti kansaansa kautta maailman. Tarkastellaanpa  joitakin palvelusvuoden 2002 merkittäviä teokraattisia kehitysvaiheita.

Piirikonventit edistävät intoa

Jehovan todistajat kokoontuivat tapansa mukaan vuotuiseen piirikonventtiinsa satoihin paikkoihin ympäri maailmaa. Vuosien 2002–03 konventin teema oli ”Innokkaat Valtakunnan julistajat”. Avainpuheessa osoitettiin, että Jumalan kansa jäljittelee nykyään Jeesuksen Kristuksen intoa ja rohkeutta suorittaessaan palvelustaan. Muissa puheissa selitettiin, että intoa voi kehittää tutkimalla Jumalan sanaa ja sitä ilmaistaan tekemällä hyvää ja erityisesti julistamalla innokkaasti Jumalan valtakuntaa.

Pukunäytelmä ”Pysy lujana vaikeina aikoina” keskittyi profeetta Jeremiaan. Hän ilmaisi Jeesuksen tavoin huomattavaa intoa ja kestävyyttä vaikeuksista huolimatta. Jeremia luotti Jehovaan ja julisti pelottomasti Jumalan sanomaa. Miten erinomainen esimerkki nykyisille kristityille!

Konventissa julkaistiin kaksi kirjaa. Perjantaina läsnäolijat saivat kirjan Palvo ainoaa tosi Jumalaa. Tätä 192-sivuista kirjaa käytetään toisena apuvälineenä Jumalan sanan totuuden juurruttamiseksi niiden sydämeen, jotka tutkivat Raamattua. Uskomme, että tämä julkaisu auttaa uusia kasvamaan hengellisesti ja kulkemaan kapeaa tietä, joka vie elämään Jumalan vanhurskaassa uudessa maailmassa.

Kirja Lähesty Jehovaa julkaistiin lauantaina. Se on jaettu osiin, joissa tarkastellaan Jehovan neljää pääominaisuutta: voimaa, oikeudenmukaisuutta, viisautta ja rakkautta. Sen tarkoitus ilmaistaan esipuheessa: ”Toivomme, että tämä kirja auttaa sinua pääsemään entistä lähemmäksi Jehova Jumalaa – luomaan häneen sellaisen siteen, joka ei milloinkaan katkea – jotta voisit elää ja ylistää häntä ikuisesti.” Konventin ohjelma sekä nämä uudet julkaisut auttavat  kaikkialla vilpittömiä ihmisiä kasvattamaan rakkauttaan Luojaamme.

”Kriittisistä ajoista” selviytyminen

Apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle, että ”viimeisille päiville” olisi tunnusomaista ”kriittiset ajat, joista on vaikea selviytyä” (2. Tim. 3:1). Sekä luonnononnettomuudet että muunlaiset katastrofit aiheuttavat haasteita ja vaikeuksia. Toisaalta ne suovat kristityille tilaisuuksia ilmaista rakkautta toisiaan kohtaan. Viime palvelusvuonna tapahtui monia suuria onnettomuuksia. Me keskitymme nyt kahteen niistä.

World Trade Centerin tuho. Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 111. kurssin päättäjäiset pidettiin lauantaina 8. syyskuuta 2001. Kolme päivää myöhemmin, syyskuun 11. päivänä, Gileadista valmistuneet ja heidän perheenjäsenensä olivat kiertomatkalla New Yorkin kaupungissa Yhdysvalloissa. Tuo päivä valkeni lämpimän kauniina ja pilvettömänä. Sitten kello 8.46 matkustajakone syöksyi Etelä-Manhattanilla sijaitsevaan World Trade Centerin pohjoistorniin. Muutaman minuutin kuluttua toinen kone törmäsi etelätorniin.

Kello 9.59 etelätorni luhistui levittäen tomua ja rojua sankkana pilvenä koko Etelä-Manhattanin ylle. Sen jälkeen romahti pohjoistorni. Lähes kolmetuhatta ihmistä menetti henkensä. Kummassakin vuonna 1973 valmistuneessa tornissa oli 110 kerrosta. Rakennusten luhistumisesta syntynyt tomu kantautui tuulen mukana lähes kolmen kilometrin päähän Brooklynin Beteliin.

Yhdysvaltojen haaratoimiston veljet alkoivat heti selvittää, keihin todistajiin tämä kauhea murhenäytelmä oli vaikuttanut ja minkälaista apua tarvittaisiin. Tuon tiistain, syyskuun 11. päivän, iltaan mennessä oli saatu selville, että kaikkien kolmen Betel-kompleksin – Brooklynin, Pattersonin  ja Wallkillin – Betel-perheen jäsenet olivat turvassa. Torstai-iltapäivään mennessä kaikki Gileadista valmistuneet olivat olleet yhteydessä koulusta vastaavaan toimistoon ja vahvistaneet, että he ja heidän perheensä olivat turvassa. Sillä välin oli soitettu 37 kierrosvalvojalle New Yorkin alueella. He ottivat yhteyttä seurakuntien vanhimpiin, ja vanhimmat tarkistivat kunkin julistajan tilanteen. Perjantaiaamuun syyskuun 14. päivään mennessä haaratoimisto oli saanut selville, että 14 veljeä ja sisarta oli joko kuollut tai kateissa. Tuo luku jäi lopulliseksi.

Hengissä selvinneet kertoivat kokemuksiaan. Vakituinen tienraivaaja Cynthia Tucker oli työssä World Financial Centerissä kadun toisella puolella World Trade Centeriä vastapäätä. Hän oli 37. kerroksessa, kun hän näki ensimmäisen koneen törmäävän torniin. Hän oletti sen olleen hirvittävä onnettomuus ja meni ulos katsomaan rakennusta, johon kone oli osunut. Pirstaleita oli kaikkialla. Sitten paikalle lensi toinen kone hyvin matalalla. Sisar Tucker sanoi: ”Kone oli valtavan kokoinen. Tajusin, että se törmäisi rakennukseen. Halusin juosta, mutta jähmetyin paikalleni – en tiennyt, mitä tehdä. Kone näytti menevän suoraan rakennuksen läpi. Meteli oli niin kova, että tuntui kuin olisi ollut veden alla, tunsin metelin. Ilma oli raskasta ja tuntui kuin siinä olisi ollut hiekkaa. Hengittäminen oli työlästä. Ihmisiä juoksenteli joka suuntaan. Syöksyin johonkin rakennukseen ja näin, kun ensimmäinen torni luhistui. Ihmiset riisuivat paitansa peittääkseen kasvonsa tomulta. Rakennuksista tuli ulos ihmisiä lapsineen ja lemmikkieläimineen. Kaikki olivat kauhuissaan. Eläimetkään eivät käyttäytyneet normaalisti. Sitä pelkoa ei voi kuvailla.” Sisar Tucker on kiitollinen avusta, jota vanhimmat antoivat tullessaan lohduttamaan häntä Raamatun tyynnyttävillä sanoilla.

Seuraavina kuukausina New Yorkin alueen veljet kävivät  asukkaiden luona kertomassa Raamatun lohdun ja toivon sanomasta. Useat veljet saivat luvan suorittaa sananpalvelusta tuhoalueella. Yksi näistä veljistä oli tienraivaaja Roy Klingsporn. Hän sanoi: ”Pelastustyössä mukana ollut ilmavoimien kersantti sanoi arvostaen: ’Kaikki tuovat meille ruokaa, kuumaa kahvia ja kuivia vaatteita, mutta sinä olet ensimmäinen, joka lukee meille Raamattua. Tällaisena hetkenä me tarvitsemme Jumalaa.’”

Tulivuorenpurkaus Itä-Afrikassa. Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa monet veljemme ovat joutuneet kokemaan sisällissodan, sairautta, köyhyyttä ja työttömyyttä. Jotkut ovat olleet tai ovat edelleen pakolaisia. Kaiken kukkuraksi Goman kaupungin lähistöllä sijaitseva Nyiragongon tulivuori purkautui äkisti. Tammikuun 17. päivän aamuna 2002 vuori alkoi sylkeä savua ja tulta. Illalla tulivuoresta purkautui laavaa, joka lähestyi Gomaa. Tuhannet ihmiset pakenivat kauhuissaan kohti lähistöllä Ruandan puolella sijaitsevaa Gisenyin kaupunkia. Tiet tukkeutuivat vähäisiä tavaroitaan kantavista ihmisistä. Gisenyikin oli vaarassa, mutta sikäläiset veljet järjestivät valtakunnansalille pakolaisleirin Kongosta tuleville veljille. Jotkut Gisenyin veljet tarjoutuivat heti avaamaan kotinsa purkausta pakeneville.

Muuan paikallinen vanhin kertoi: ”Kun näimme, mitä oli tapahtumassa, menin muutamien veljien kanssa heti Goman ja Gisenyin yhdistävälle päätielle. Meillä oli Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä kädessämme, ja pidimme niitä ylhäällä. Oli pimeää, mutta menimme sellaisiin paikkoihin, joista meidät voitaisiin nähdä. Kun veljemme näkivät lehdet, he tunnistivat meidät todistajiksi, ja ohjasimme heidät pakolaisleirinä toimivalle valtakunnansalillemme. Seisoimme tien varrella aamutunneille asti. Tällä tavoin me jäljittelimme sitä, mitä Goman veljet olivat tehneet meille muutama vuosi sitten. Ruandan sodan jälkeen sadattuhannet pakenivat  Gomaan. Tuolloin Goman todistajat seisoivat yötä päivää teiden varsilla lehdet kädessään auttaakseen meitä tunnistamaan veljet. He ohjasivat meidät todistajien järjestämille pakolaisleireille.”

Useimpien purkausta paenneiden täytyi viettää yö  taivasalla. Näin kävi myös veljille, jotka eivät olleet kaaoksen ja pimeyden vuoksi nähneet lehtiä piteleviä veljiä. Eräs vanhin totesi: ”Varhain seuraavana aamuna veljet ja sisaret lähtivät taas liikkeelle lehdet kädessään. He hajaantuivat eri puolelle Gisenyitä, niin että kaikki saattoivat nähdä heidät. Tällä tavoin he löysivät kaikki ne Gomasta tulleet veljet, jotka eivät olleet nähneet todistajia edellisenä yönä. Pian yhä lähestyvä laava uhkasi valtakunnansaliamme. Järjestimme heti viisi muuta salia pakolaisleireiksi.” Jotkut veljet Goman 24 seurakunnasta pakenivat Kongon sisäosiin, mutta useimmat, parituhatta, pakeni Ruandaan.

Kigalissa toimiva Ruandan haaratoimisto hankki nopeasti ruokaa, lääkkeitä, huopia ja muovisia vesisäiliöitä. Tarvikkeet lähetettiin heti leireille. Gomasta tulleet veljet iloitsivat suuresti, kun vain päivä onnettomuuden jälkeen saapui kuorma-auto mukanaan avustustarvikkeita! Sellaisilta, jotka eivät ole todistajia, kuultiin monia suotuisia kommentteja. Eräs veli kuuli ihmisten sanovan: ”Tämä on hyvä uskonto. He tosiaan rakastavat toisiaan.”

Gomasta tuhoutui noin kolmasosa. Monet veljet ja sisaret menettivät kaiken. Mutta ne todistajat, joiden koti oli säilynyt vahingoittumattomana, tarjoutuivat majoittamaan kotinsa menettäneitä todistajaperheitä (Room. 12:12, 13). Myöhemmin Ruandan veljet huolehtivat siitä, että kaikki pakolaiset saattoivat palata turvallisesti Gomaan. Myös eurooppalaiset todistajat auttoivat lähettämällä kaksi lentokoneellista tarvikkeita Belgiasta.

Nyiragongovuoren purkaus oli katastrofi. Se vaati monia ihmishenkiä ja tuhosi paljon omaisuutta, mutta tosi kristityt voitiin tunnistaa siitä rakkaudesta, jota he osoittivat toisiaan kohtaan (Joh. 13:35).

 Valtakunnan palveluskoulu tähdentää hengellisyyttä

Valtakunnan palveluskoulu alkoi vuonna 1959 kuukauden mittaisena tutkistelukurssina. Se pidettiin South Lansingissa New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Muissa maissa se pidettiin haaratoimiston järjestämissä tiloissa. Aluksi kouluun otettiin seurakunnan vanhimmat (joita silloin sanottiin seurakunnanpalvelijoiksi) ja erikoistienraivaajat. Vuonna 1966 kurssiin tehtiin muutoksia. Siitä tuli vain kaksiviikkoinen, ja ainoastaan vanhimmat osallistuivat sille. Vuonna 1977 kaikki vanhimmat kutsuttiin 15 tunnin mittaiselle kurssille. Siitä pitäen on aina muutaman vuoden välein järjestetty samankaltaisia eripituisia tilaisuuksia. Vuodesta 1984 lähtien ovat myös avustavat palvelijat saaneet valmennusta Valtakunnan palveluskoulussa.

Tänä vuonna koulu koostui kolmesta oppikurssista. Ensimmäinen, tiistaista torstaihin, pidettiin matkavalvojille; seuraava, perjantaina ja lauantaina, oli seurakunnan vanhimmille; ja kolmas, sunnuntaina, oli avustaville palvelijoille. Kursseilla painotettiin hengellisyyden ylläpitämistä. Mooses rukoili kauan sitten Jehovaa: ”Saatathan minut tuntemaan tiesi, että tuntisin sinut saadakseni suosion silmissäsi.” (2. Moos. 33:13.) Mooses lausui tämän rukouksen sen jälkeen, kun hän oli nähnyt kymmenen vitsausta, kokenut Punaisenmeren jakautumisen, ollut 40 päivää läheisessä kanssakäymisessä Jehovan kanssa Siinainvuorella ja saanut kymmenen käskyä. Vaikka Mooses oli 80-vuotias ja Jehova oli käyttänyt häntä huomattavalla tavalla, hän ymmärsi hengellisen tarpeensa. Sopusoinnussa tämän esimerkin kanssa vanhimpia ja avustavia palvelijoita kannustettiin edistymään jatkuvasti hengellisinä miehinä, olivatpa he palvelleet Jehovaa miten kauan tahansa.

 Kurssiaineisto käännettiin, ja haaratoimistot kautta maailman käyttivät sitä. Monista maista tuli arvostavia kirjeitä. Vanhin Guineasta kirjoitti: ”En kadu niitä uhrauksia ja tuhannen kilometrin matkaa, jotka tein päästäkseni kouluun.” Eräs toinen kirjoitti: ”En osaa sanoin ilmaista, miten paljon arvostan tätä valmennusta. Hyvin paljon kiitoksia!”

Muuan veli Koreasta kirjoitti: ”Koulu auttoi minua harkitsemaan vakavasti, olenko hengellinen ihminen vai en.”

El Salvadorin haaratoimisto kirjoitti: ”Erityisen kiinnostuneita oltiin seurakunnan kirjantutkistelua koskevista uusista järjestelyistä. Meistä tuntuu, että tämä auttaa meitä kiinnittämään enemmän henkilökohtaista huomiota jokaiseen ryhmän jäseneen.”

Saksasta eräs vanhimmisto kirjoitti: ”Ehdotukset ja ohjeet ovat realistisia, ja niitä voidaan soveltaa huostaamme uskottujen hyväksi.”

Sveitsin haaratoimisto kirjoitti seuraavasti: ”Koulu tarjosi tarpeellista kannustusta torjua hengellinen apatia.”

Kehitysvaiheita oikeudellisella rintamalla

ARMENIA: Ljova Margariania koskeva oikeusjuttu sai kansainvälistä huomiota. Veli Margariania vastaan nostettiin rikossyyte hänen toiminnastaan Jehovan todistajana. Syytöksenä oli muun muassa ”rekisteröimättömän uskonnon saarnaaminen”. Syyskuun 18. päivänä 2001 oikeus vapautti veli Margarianin kaikista syytteistä. Päätöksestä valitettiin, mutta muutoksenhakutuomioistuin vahvisti vapauttavan tuomion ja totesi, ettei hänen uskonnollinen opetustyönsä Jehovan todistajana ole rikollista vaan että hänellä on siihen Armenian perustuslain mukaan oikeus. Sitten syyttäjäpuoli jätti asian maan korkeimman muutoksenhakutuomioistuimen, niin sanotun kassaatiotuomioistuimen,  ratkaistavaksi. Huhtikuun 19. päivänä 2002 oikeuden kuusihenkinen valamiehistö vahvisti molemmat vapauttavat tuomiot. Vaikka iloitsemmekin tästä voitosta, asevelvollisuusikäisiä nuoria veljiä pidätetään ja vangitaan Armeniassa edelleen, koska he kieltäytyvät uskonnollisista syistä suorittamasta asepalvelusta.

GEORGIA: Raaka Jehovan todistajiin kohdistuva väkivalta jatkuu rankaisemattomana Georgiassa. Lokakuusta 1999 lähtien on kirjattu yli 80 väkivaltaista hyökkäystä, ja runsaan tuhannen uhrin joukossa on ollut miehiä, naisia, lapsia, vanhuksia ja vammaisia. Todistajien koteja on pengottu, ryöstetty ja poltettu maan tasalle. Rikoskanteita on nostettu yli 700, mutta yhtäkään väkivallantekijää ei ole tuomittu hyökkäyksistä. Lopulta syyskuussa 2001 miestä nimeltä Petre Ivanidze ja viralta pantua ortodoksipappia Vasili Mkalavišviliä syytettiin osallisuudesta hyökkäyksiin. Monet yritykset aloittaa oikeudenkäynti ovat kuitenkin epäonnistuneet oikeussalissa vallitsevien olosuhteiden vuoksi. Oikeudenistuntoon on päästetty vastaajien kannattajia, jotka ovat heilutelleet aiemmin aseina käytettyjä suuria ristejä sekä julisteita, joihin on kirjoitettu Jehovan todistajien vastaisia vihamielisiä iskulauseita. Toukokuun 30. päivästä 2002 lukien on oikeudenkäyntiä lykätty seitsemän kertaa. Jehovan todistajat ovat jättäneet kaksi valitusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (ECHR). Toisessa esitetään vastalause sen johdosta, ettei hallitus puutu tähän hillittömään väkivaltaan, ja toisessa vastustetaan Georgian korkeimman oikeuden päätöstä mitätöidä kahden Jehovan todistajien siellä käyttämän yhdistyksen rekisteröinti. Lokakuuhun 2001 mennessä ECHR oli vahvistanut, että molemmat valitukset tullaan käsittelemään kiireellisinä.

Heinäkuun 23. päivänä 2002 Jehovan todistajat jättivät  jälleen valituksen ECHR:lle. Tässä valituksessa selostetaan seikkaperäisesti 30 tapausta, joissa uskonnolliset fanaatikot, ortodoksipapit ja poliisi ovat hyökänneet Georgian todistajien kimppuun. Yhden tapauksen liitteenä on merkittävä dokumentti. Dokumentissa hahmotellaan suunnitelma – jonka lähes sata poliisia toteutti – hajottaa Jehovan todistajien rauhaisa konventti syyskuussa 2000. Maan länsiosassa sijaitsevan Zugdidin kaupungin sisäministeriön korkeat virkamiehet olivat vahvistaneet ja allekirjoittaneet tämän dokumentin.

VENÄJÄ: Oikeudenkäynti Jehovan todistajien kieltämiseksi Moskovassa jatkui 12. helmikuuta 2002. Tämä on seitsemäs kerta, kun Jehovan todistajien täytyy puolustautua samoja perusteettomia syytöksiä vastaan. Kun tuomioistuin oli tutkinut uudelleen kahden kuukauden ajan syyttäjän toimiston valitusta, se antoi 4. huhtikuuta 2002 päätöksen, jossa määrättiin asiantuntijoita perehtymään sekä Jehovan todistajien uskonnolliseen kirjallisuuteen että heidän sisäiseen kirjeenvaihtoonsa. Tuomioistuin teki tämän päätöksen, vaikka syyttäjä ei esittänyt mitään nimenomaista todistetta sen tueksi, että Jehovan todistajat nostattavat uskonnollista eripuraa, rikkovat perheitä tai loukkaavat kansalaisten oikeuksia ja vapauksia. Oikeudenkäynti keskeytettiin tulosten valmistumisen ajaksi.

ETELÄ-KOREA: Vuoden 2001 joulukuun loppuun mennessä aseistakieltäytymisen vuoksi vankeusrangaistusta kärsivien Jehovan todistajien määrä Etelä-Koreassa oli jo 1640. Määrä kasvaa tasaisesti vuosi vuodelta. Asevelvollisuuslain mukaan aseistakieltäytyjät voivat saada jopa kolmen vuoden tuomion. Etelä-Korea ei myönnä vapautusta asepalveluksesta sananpalvelijoille eikä omantunnonsyistä kieltäytyville. Etelä-Koreassa on vangittu 1950-luvulta lähtien  yli 7000 todistajaa aseistakieltäytymisen vuoksi. Tammikuun 29. päivänä 2002 Soulin piirioikeuden vanhempi tuomari Si-hwan Park lähetti Kyung-soo Leen tapauksen valtiosääntötuomioistuimeen. Tuomari Park pyysi lausuntoa veli Leen väitteen johdosta, jonka mukaan se, että hänen oikeutensa kieltäytyä asepalveluksesta evätään, loukkaa hänen oikeuttaan uskonnon- ja omantunnonvapauteen. Jätettyään pyynnön oikeudelle tuomari Park lykkäsi oikeudenkäyntiä ja vapautti veli Leen takuita vastaan. Prosessi jatkuu vasta, kun valtiosääntötuomioistuin ratkaisee kiistellyn lausekkeen perustuslaillisuuden.

YHDYSVALLAT: Kesäkuun 17. päivänä 2002 Yhdysvaltain korkein oikeus teki merkittävän päätöksen jutussa New Yorkissa rekisteröity Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura ry. vastaan Strattonin kylä. Juttu sai alkunsa siitä, kun kylä vaati Jehovan todistajia hankkimaan kunnanjohtajalta luvan ovelta ovelle suoritettavaan sananpalvelukseen. Tuomioistuimen lausunnossa todettiin: ”[Jehovan todistajat] selittivät oikeudenkäynnissä, että he eivät anoneet lupaa, koska heidän valtuutuksensa saarnata tulee Raamatusta. – – [Todistajat sanoivat:] ’Luvan pyytäminen kunnalta saarnaamista varten tuntuisi meistä lähes Jumalan solvaamiselta.’” Oikeus kumosi vaatimuksen ja katsoi, että määräys hankkia lupa on ”loukkaava – paitsi ensimmäisen perustuslainmuutoksen suojaamia arvoja myös koko vapaan yhteiskunnan käsitettä kohtaan – että kansalaisen täytyy jokapäiväisessä julkisessa kanssakäymisessä ensin ilmoittaa viranomaisille halustaan puhua toisille ihmisille ja sitten hankkia siihen lupa”. Oikeus jatkoi: ”Vaikka lupien jakaminen kunnanjohtajan toimistosta on virkatehtävä, joka hoidetaan viipymättä ja aiheuttamatta hakijalle kustannuksia, laki, joka vaatii hankkimaan luvan tällaiseen puhumiseen,  poikkeaa jyrkästi kansallisesta perinnöstämme ja perustuslakiperinteestämme.”

Oikeus esitti myös suotuisia lausuntoja siitä, miten valtava vaikutus Jehovan todistajilla on ollut Yhdysvaltojen perustuslain vahvistamisessa. Oikeus sanoi: ”[Korkein] oikeus on yli 50 vuoden ajan mitätöinyt rajoituksia, jotka ovat koskeneet tuen pyytämistä jollekin asialle ja lentolehtisten jakamista ovelta ovelle. Ei ole pelkkää historian sattumaa, että useimmat näistä oikeustapauksista ovat olleet Jehovan todistajien alulle panemia ja koskeneet ensimmäiseen perustuslainmuutokseen sisältyviä oikeuksia, sillä heidän uskontonsa antaa heille tehtäväksi viedä sanomaa ovelta ovelle.” Kuten oikeus huomautti, nämä ”oikeustapaukset osoittavat, että Jehovan todistajien pyrkimykset vastustaa sananvapauden sääntelyä eivät ole olleet taistelua ainoastaan heidän oikeuksiensa puolesta”.

Lisäksi Etelä-Carolinan korkein oikeus vahvisti 1. heinäkuuta 2002 erään Jehovan todistajan oikeuden kieltäytyä verensiirroista (Apt. 15:28, 29). Charles Harvey haastoi lääkärinsä oikeuteen, koska tämä oli tarkoituksellisesti jättänyt huomiotta hänen kieltäytymisensä verensiirrosta. Veli Harvey oli ennen leikkausta ilmaissut lääkärilleen selkeästi Raamattuun perustuvan kantansa. Mutta kun leikkauksen jälkeen ilmeni komplikaatioita, lääkäri hankki veli Harveyn tajuttomana ollessa tämän äidiltä, joka ei ole todistaja, luvan antaa verta. Etelä-Carolinan korkein oikeus ei hyväksynyt äidin antamaa lupaa, vaan sanoi, että ”kun potilas on ennen leikkausta tehnyt lääkärille tiettäväksi halunsa kieltäytyä jostakin hoidosta tai toimenpiteestä, hoitavan lääkärin on noudatettava potilaan tahtoa”. Niinpä oikeus päätti, että veli Harveylla oli oikeus saada valamiehistön päätös siitä, oliko lääkäri rikkonut sopimuksensa hoitaa veli Harveyta  ilman verta ja oliko lääkäri syyllistynyt hoitovirheeseen antamalla veli Harveylle verta ilman tämän suostumusta.

Heidän uskollisuutensa muistoksi

Entisessä Buchenwaldin keskitysleirissä sijaitsevassa muistomerkissä ei yli 30 vuoteen mainittu lainkaan Jehovan todistajia. Jehovan todistajat eivät yksinkertaisesti sopineet siihen kuvaan, joka Itä-Saksan viranomaisilla oli kansallissosialistien valtakauden uhreista ja vastustajista. Vielä nykyäänkin monien on Saksassa vaikea myöntää, kuinka harvinaislaatuisen lujia todistajat olivat. Sen vuoksi 9. toukokuuta 2002 oli erityisen merkittävä päivä. Buchenwaldin ja Mittelbau-Doran muistosäätiön apulaisjohtaja R. Lüttgenau paljasti laatan, joka on omistettu Buchenwaldissa kärsineiden todistajien muistolle.

Ilma oli tuona päivänä lämmin ja kaunis. Kevään vehreys peitti loistollaan entisen leirin, joka sijaitsee maalauksellisen maaseudun ylle kohoavalla metsäisellä kukkulalla. Aikoinaan tätä paikkaa sanottiin kuitenkin Buchenwaldin  vihreäksi helvetiksi. Kävijöiden on nykyään lähes mahdotonta kuvitella sitä epätoivoa, jota tunsivat ne leirin vangit, jotka nimenhuudossa katselivat parakkiensa takaa aukeavaa samaa kaunista maisemaa ilman minkäänlaista toivoa saada nauttia siitä vielä joskus vapaana.

Jehovan todistajilla oli kuitenkin Raamattuun perustuva toivo ja täysi luottamus Jehovaan. Tämä auttoi heitä säilyttämään nuhteettomuutensa ja noudattamaan rohkeasti niiden apostolien esimerkkiä, jotka sanoivat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29.) Ainakin 38 todistajaa kuoli vakaumuksensa vuoksi leirillä tai työskennellessään leirin ulkopuolella työjoukoissa.  Tuo Apostolien tekojen kohta on lainattu muistolaattaan, ja sen perässä on omistuskirjoitus: ”Niiden Jehovan todistajien muistoksi, jotka kärsivät ja kuolivat täällä vainottuina uskonkäsitystensä vuoksi.”

Niiden yli 250000 vangin joukossa, jotka natsit vuosien varrella sulkivat tälle leirille, oli noin 800 vankia, jotka tunnistettiin Bibelforschereiksi (raamatuntutkijoiksi) vaatteisiinsa ommellusta violetista kolmiosta. Todistajia oli leirillä jo vuonna 1937, ja heidät pakotettiin auttamaan leirin rakentamisessa. Vuonna 1945, jolloin henkiin jääneet vangit vapautettiin, pois päässeet todistajat kiittivät Jehovaa vapautuksestaan. Lähes koko sen ajan, jona Buchenwald toimi keskitysleirinä, siellä oli aina 300–450 todistajaa.

Muistolaatta antaa violettia kolmiota kantaneille vangeille asiaankuuluvan paikan natsihallinnon uhrien joukossa. Lisäksi se muistuttaa vierailijoita todistajien järkkymättömyydestä. Lüttgenau sanoi: ”Muistolaatta osoittaa, että Jehovan todistajien kohtalo on nähty ja tunnustettu nyky-yhteiskunnassa.”

Torstaina 7. maaliskuuta 2002 Unkarin länsiosassa sijaitsevan Körmendin kaupungin viranomaiset paljastivat laatan, jossa kunnioitetaan kolmen marttyyrina kuolleen Jehovan todistajan muistoa. He olivat Bertalan Szabó, Antal Hőnisch ja Ján Žondor. Kaikki kolme kieltäytyivät sotapalveluksesta toisen maailmansodan aikana, ja heidät teloitettiin julkisesti. Muistolaatassa lukee: ”Niiden – – [kristittyjen] muistolle, jotka teloitettiin maaliskuussa 1945, koska he omantunnonsyistä kieltäytyivät sotapalveluksesta.” Haaratoimistosta kerrotaan, että laatan paljastamisen yhteydessä pidettyyn muistotilaisuuteen osallistui yli 500 henkeä. He kävelivät kaupungin halki teloitusten näyttämönä olleen rakennuksen luo.

 Yhdysvaltoihin perustetaan haaratoimistokomitea

Hallintoelin ilmoitti perjantaina 9. helmikuuta 2001 Yhdysvaltojen Betel-perheelle, että tuona vuonna huhtikuun 1. päivästä lähtien Yhdysvalloissa alkaisi toimia haaratoimistokomitea. Palvelusvuoden 2002 aikana haaratoimistokomitea sai koko ajan enemmän vastuuta. Yhdysvaltojen haaratoimisto valvoo Valtakunnan saarnaamistyötä Yhdysvaltojen mantereella sekä Bermudassa ja Turks- ja Caicossaarilla. Yhdysvalloissa on yli miljoona julistajaa, joista 215000 on espanjankielisten seurakuntien yhteydessä. Yli 11700 seurakunnasta espanjankielisiä on noin 2600. Menneenä palvelusvuonna muodostettiin 210 uutta seurakuntaa. Näistä 123 on espanjankielisiä, 63 englanninkielisiä ja 24 muunkielisiä.

Yhdysvalloissa on nyt englannin- ja espanjankielisten seurakuntien lisäksi 37:ää eri kieltä puhuvia seurakuntia tai ryhmiä. Monissa espanjankielisissä ja muissa vieraskielisissä seurakunnissa yleisökokouksessa läsnäolijoiden määrä ylittää 200 prosenttia. Joissakin seurakunnissa on enemmän raamatuntutkisteluja kuin julistajia. Monet englanninkieliset veljet ja sisaret opiskelevat muita kieliä voidakseen auttaa tällä nopeasti kasvavalla kentällä.

Yhdysvaltojen haaratoimisto on erikoinen siinä mielessä, että Betelin tilat sijaitsevat kolmessa eri paikassa – Brooklynissa, Pattersonissa ja Wallkillissa. Lisäksi Betel-perhettä varten viljellään hedelmiä lähellä South Lansingia New Yorkin osavaltiossa ja Immokaleessa Floridassa. Kaiken kaikkiaan Yhdysvaltojen Betel-perheeseen kuuluu 5465 jäsentä.

Koko maailmassa on tätä nykyä 109 haaratoimistoa. Haaratoimistokomiteat ovat vuodesta 1976 lähtien huolehtineet eri maissa asuvien veljien hengellisistä tarpeista.  Nämä komiteat noudattavat hallintoelimen raamatullista ohjausta ja johtoa. Haaratoimistokomitealla on vastuu valvoa hyvän uutisen saarnaamista oman toimistonsa alueella. Komitea antaa tarvittavaa ohjausta kristillisille seurakunnille, lähetystyöntekijöille ja tienraivaajille. Lisäksi se muodostaa seurakunnista kierroksia ja piirejä ja suosittelee hallintoelimelle kierros- ja piirivalvojien sekä Betel-perheen jäsenten nimittämistä samoin kuin oppilaita Gilead-kouluun. Kenttäpalveluksen kokonaisvalvonnan lisäksi haaratoimistokomitea huolehtii työn organisoinnista Betelissä. Jehova on epäilemättä siunannut runsaasti tätä järjestelyä.

Käännöstyö täyttää monia tarpeita

Viime vuosina on valmistettu valtavat määrät julkaisuja yhä useammalla kielellä. Kulissien takana sadat uutterat kääntäjät pyrkivät tuottamaan julkaisuja, jotka ovat täsmällisiä ja ymmärrettäviä ja joita on nautinto lukea.

Jumalan kansan perustarpeisiin kuuluu täsmällinen raamatunkäännös. Tämän tarpeen täyttämiseksi Uuden maailman käännös on nyt julkaistu 44 kielellä. Niistä koko Raamattuja on 29 kielellä. Viime palvelusvuonna saatiin valmiiksi Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset kolmella Afrikan kielellä – cibembaksi, igboksi ja lingalaksi – ja koko Raamattu julkaistiin afrikaansiksi.

Hiljattain julkaistut raamatunkäännökset on otettu vastaan erittäin arvostavasti. Euroopasta tulleessa raportissa mainittiin: ”Kiinalaisella kentällä työskentelevät veljet ovat erityisesti ilmaisseet arvostavansa heidän kielelleen käännettyä Raamattua. He sanovat, että sitä pidetään ’superkäännöksenä’.” Muutamat kiinnostuneet kiinalaiset Kanadassa sanoivat: ”Tämän Raamatun täytyy olla kiinalaisten kääntämä! Meidän on niin helppo ymmärtää  sitä!” Etelä-Afrikassa muuan xhosankielinen ovenavaaja kysyi: ”Mistä saitte tämän Raamatun, jonka kieli on niin selvää?” Albaniassa eräs veli sanoi yksinkertaisesti: ”Tapa, jolla Uuden maailman käännös esittää asiat, saa Jehovan ajatukset tavoittamaan sydämen.” Eräs julistaja Kroatiasta kirjoitti: ”Voin muodostaa asioista paljon paremmin mielikuvia, ja tuntuu kuin itse lausuisin noita sanoja. Uusi käännös kuulostaa niin yksinkertaiselta ja luonnolliselta ja silti niin viisaalta. Nyt ymmärrän täydemmin, miten kauniita Jehovan sanoma ja opetukset ovat.”

Jotta Valtakunnan hyvä uutinen voitaisiin viedä ”kaikille kansakunnille ja heimoille ja kansoille ja kielille”, tarvitaan yhä perusjulkaisuja (Ilm. 7:9). Viime vuosina on julkaistu kirjasia Thaimaan pohjoisosien ja naapurimaiden vuoristoheimojen puhumalla lahun kielellä, ja niillä on ollut hyvä vaikutus. Eräs lähetystyöntekijä kirjoitti: ”Mitä Jumala vaatii meiltä? -kirjanen on ehdottomasti ykkösjulkaisu lahun kielellä. Sitä on levitetty kaikkialle.” Millaisia tuloksia on saatu? ”Meitä on kutsuttu moniin kyliin, mutta välimatkojen ja huonojen teiden vuoksi emme ole päässeet niihin kaikkiin. Matteuksen 9:37 pitää täysin paikkansa meidän kohdallamme. Saimme esimerkiksi tietää, että eräässä syrjäkylässä noin 150 kilometriä Chiang Maista pohjoiseen muuan kiinnostunut nainen on itsekseen opettanut säännöllisesti orpojen ryhmää Mitä Jumala vaatii meiltä? -kirjasen avulla.”

Yhdysvalloissa monet intiaanit saavat todistusta omalla kielellään. Navahon kielellä on nyt saatavissa useita julkaisuja,  muun muassa kirjanen Mitä Jumala vaatii meiltä? äänikasetteina. Eräs julistaja kirjoitti: ”Navajovuorella alueemme kaukaisimmassa kolkassa asustaa yli 80-vuotias entinen lammaspaimen, joka ei enää näe hyvin. Hänen pojantyttärensä kysyi häneltä, haluaisiko hän kuunnella Raamatusta kertovaa kasettia navahon kielellä. Mies sanoi haluavansa. Hän nousi sairasvuoteeltaan sohvalle kuuntelemaan. Olisittepa nähneet hänen kasvonsa, kun hän kuunteli raamatunkohtia luettavan omalla kielellään. Kyyneleet nousevat silmiini, kun kerron siitä. Sitten hän sanoi: ’Nizhoni’, mikä tarkoittaa ’kaunista’.”

Mosambikissa on julkaisuja tuotettu viidellä maan kielistä. Lukijoiden hyödyksi julkaistiin näillä kielillä kirjanen ”Opettele lukemaan ja kirjoittamaan”, ja käynnissä on laaja luku- ja kirjoitustaitokampanja. Tämä teki niin suuren vaikutuksen Mosambikin presidenttiin Joaquim Chissanoon, että hän ilmaisi tukevansa koko sydämestään raamatullista opetustyötämme ja ponnistelujamme lukutaidon hyväksi.

Vartiotorni ilmestyy nyt 146 kielellä ja Herätkää! 87 kielellä, eli ne ovat levikiltään hyvin kansainvälisiä lehtiä. Niitä pidetään kaikkialla maailmassa suuressa arvossa hengellisen ja opetuksellisen arvonsa vuoksi. Esimerkiksi Tyynessämeressä sijaitsevan Kiribati-nimisen saariryhmän noin 80000 asukasta puhuvat gilberttiä. Vajaat sata sikäläistä todistajaa ovat viime vuosina levittäneet kukin ahkerasti keskimäärin lähes 20 lehteä kuukaudessa. Bulgarian 1200 julistajaa levittivät huhtikuussa 2002 yli 100000 lehteä.

 Jehova epäilemättä varustaa kansansa tekemään sille antamaansa työtä. Tätä työtä tehdään ympäri maapallon lukuisilla kielillä. (Fil. 4:20.)

Haaratoimistojen vihkiäisiä

Palvelusvuonna 2002 vihittiin haaratoimisto käyttöön Karibianmeressä sijaitsevassa kauniissa Trinidadin saaressa. Haaratoimistotilat oli tosin vihitty siellä Jehovalle jo vuonna 1985, mutta Trinidadin julistajamäärä on sen jälkeen kasvanut 94 prosenttia. Niinpä tiloja täytyi kunnostaa melkoisesti  ja rakentaa laajennus, joka kaksinkertaisti lattiapinta-alan. Haaratoimistossa on nyt uudet asuintilat, toimistot, kirjasto, aula, ruokasali ja keittiö. Lisäksi viereistä valtakunnansalia kunnostettiin ja laajennettiin. Rakennustyön tekivät kokonaan paikalliset vapaaehtoiset.

Syyskuun 29. päivänä 2001 vihkiäisiin kokoontui noin 220 vierasta 14 maasta samoin kuin 695 paikallista veljeä ja sisarta. He kuuntelivat innostavia raportteja työn teokraattisesta historiasta, muun muassa siitä, millainen osa oli ollut Evander J. Cowardilla ja William R. Brownilla. Useat  ulkomaiset lähetystyöntekijät, heidän joukossaan 88-vuotias sisar, joka on edelleen vakituinen tienraivaaja, kertoivat koskettavia kokemuksia työstään Trinidadissa yli 50 vuotta sitten.

Hallintoelimeen kuuluva Stephen Lett piti vihkiäispuheen. Puheessaan ”Jehovan menneiden ja nykyisten palvontahuoneiden arvostaminen” hän tähdensi sitä, että Jehovaa eivät palvo rakennukset vaan ihmiset. Tämän mukaisesti veli Lett kannusti rakkaudellisesti veljiä palvomaan Jehovaa kiitollisina ja ilmaisemaan sen tottelevaisuudellaan ja käytöksellään.

Seuraavana päivänä pidettiin Port of Spainin kaupungissa erikoiskokous niille, jotka eivät päässeet itse vihkiäisohjelmaan. Läsnä oli yli 13000 henkeä. Naapurisaaressa Tobagossa yli 300 veljeä kuunteli ohjelman puhelinyhteyden välityksellä. Veli Lett piti puheen ”Varjele suhdettasi Jehovaan kehittämällä nöyryyttä”. Jokainen läsnäolija oli ”pelkästään iloinen” laajennettujen haaratoimistotilojen vihkimisestä (5. Moos. 16:15).

Haaratoimistoa on laajennettu hiljattain myös Tšekin tasavallassa. Samuel F. Herd hallintoelimestä matkusti sinne vihkimään Betel-rakennuksen, lisärakennuksen ja kaksi konventtisalia. Vihkiäisohjelma pidettiin lauantaina 4. toukokuuta 2002. Veli Herdin puhetta oli kuuntelemassa 2125 henkeä. Seuraavana päivänä pidettiin erikoiskokous, ja 5286 kuulijaa nautti veli Herdin rakentavasta puheesta, jonka aihe oli ”He saavat uutta voimaa eivätkä väsy”. Ohjelmat kannustivat Tšekin veljiä suuresti.

Ympäri maailman haaratoimistoissa on yhteensä 19823 virkaan asetettua palvelijaa. He kaikki kuuluvat Jehovan todistajien kokoaikaisten erikoispalvelijoiden maailmanlaajuiseen joukkoon.

 [Taulukko/Kuvat s. 12, 13]

JOITAKIN PALVELUSVUODEN 2002 TAPAHTUMIA

1. syyskuuta 2001

11. syyskuuta: World Trade Centerin tuho.

29. syyskuuta: Trinidadin haaratoimiston vihkiäiset.

20. marraskuuta: Valtakunnan palveluskoulut alkavat.

1. tammikuuta 2002

17. tammikuuta: Tulivuorenpurkaus Kongossa.

 4. huhtikuuta: Moskovassa Jehovan todistajien kieltämistä koskevaa oikeudenkäyntiä lykätään.

1. toukokuuta 2002

4. toukokuuta: Tšekin tasavallan haaratoimiston vihkiäiset.

9. toukokuuta: Entisessä keskitysleirissä kärsineiden todistajien muistoksi paljastetaan laatta.

17. kesäkuuta: Yhdysvaltain korkein oikeus vahvistaa oikeuden saarnata ovelta ovelle ilman erillistä lupaa.

31. elokuuta 2002

31. elokuuta: 6304645 julistajaa 234 maassa.

[Kuvat s. 11]

Ylhäällä: onnettomuuksien kohdatessa veljemme ja sisaremme ilmaisevat Kristuksen esimerkin mukaista rakkautta

[Kuva s. 11]

Alla: tämä valtakunnansali Ruandassa toimi pakolaisleirinä

[Kuva s. 22]

Vastaperustettu Yhdysvaltojen haaratoimistokomitea vasemmalta oikealle: (istumassa) John Kikot, Max Larson, George Couch, Maxwell Lloyd; (seisomassa) Baltasar Perla, Harold Corkern, Leon Weaver, William Van De Wall, John Larson ja Ralph Walls

[Kuva s. 26]

”Uuden maailman käännös” afrikaansiksi

[Kuva s. 27]

”Mitä Jumala vaatii meiltä?” navahoksi

[Kuvat s. 28, 29]

Trinidadin haaratoimiston vihkiäisiin tuli paikallisten veljien ja sisarten lisäksi vieraita 14 maasta

[Kuvat s. 29]

Tšekin tasavallan veljet iloitsivat uuden Betel-rakennuksen, lisärakennuksen ja kahden konventtisalin vihkiäisissä