Maailmanlaajuinen raportti

◼ AASIA

Maita: 47

Asukkaita: 3896182946

Julistajia: 582360

Raamatuntutkisteluja: 453069

Kirgisia: Osa-aikainen tienraivaaja Svetlana ei koskaan tavannut ketään eräästä alueensa kodista. Kulkiessaan talon ohi eräänä päivänä hän ajatteli, ettei ovella kannattaisi käydä, koska kukaan ei kumminkaan olisi kotona. Kaikesta huolimatta hän päätti yrittää jälleen kerran, ja iloiseksi yllätyksekseen hän tapasikin nuoren naisen. Nainen puolestaan oli iloinen nähdessään Jehovan todistajan ja kertoi, että hän oli aiemmin tutkinut Raamattua mutta menettänyt sitten kosketuksen todistajiin. Svetlana kysyi naiselta, haluaisiko hän lehdet säännöllisesti. Nainen vastasi, ettei  hän tarvinnut ainoastaan lehtiä vaan myös säännöllisen Raamatun kotitutkistelun. Tutkistelu aloitettiin saman tien, ja nyt nainen käy seurakunnan kokouksissa.

Japani: Kaksi sisarta oli sananpalveluksessa liikealueella, ja he menivät erään vähäosaisten auttajana tunnetun asianajajan toimistoon. Toimistossa muuan nainen otti heiltä lehdet mutta ohjasi heidät saman tien ulos vedoten kiireeseen. Kun sisaret tapasivat naisen uudelleen, hän oli yksin. Ennen kuin he ehtivät edes tervehtiä, nainen tivasi heiltä: ”Miksi viattomia lapsia murhataan? Miksi maailma on tällainen? Haluan vakuuttavia selityksiä. Jos teillä on vastaukset, niin kertokaa minulle!” He keskustelivat tunnin ajan kaikkeuden suvereeniutta koskevasta kiistakysymyksestä, ja sinä aikana naisen asenne vähitellen muuttui. Hän kiitti sisaria siitä, että he olivat Raamatun avulla vastanneet kysymyksiin, joihin hänen mielestään kukaan ei voisi vastata. Kun sisaret olivat lähdössä, nainen antoi heille kotiosoitteensa ja puhelinnumeronsa ja sanoi: ”Annan nämä yleensä vain hyvin läheisille ihmisille, mutta teidän tapauksessanne teen poikkeuksen. Haluan puhua kanssanne uudelleen. Tämä oli hyvin tärkeä keskustelu.” Hänelle aloitettiin raamatuntutkistelu.

Nepal: Eräs nainen kävi kirkossa vuosien ajan, mutta pettyi pahasti nähdessään ahneutta ja kinastelua sen jäsenten keskuudessa. Hänen pappina toimiva miehensä erotettiin kirkosta lahjoituksista syntyneen erimielisyyden vuoksi. Mies alkoi juopotella eikä enää huolehtinut perheestään. Nainen ryhtyi epätoivoisesti etsimään totuutta, ja hän rukoili päivittäin. Hän meni töihin paperinkeräyskeskukseen hankkiakseen perheelle elatuksen. Eräänä päivänä kirjoja ja lehtiä lajitellessaan hän löysi kirjan Yhdistetyt ainoan tosi Jumalan palvonnassa. Hän piilotti sen vaatteisiinsa ja vei  kotiin. Hän luki kirjaa joka päivä ja jatkoi rukoilemista. Eräänä päivänä erikoistienraivaajasisar Bishnu koputti hänen ovelleen. Nainen piti siitä, mitä sisar kertoi, ja kutsui hänet sisään. Nainen huomasi vähitellen yhtäläisyyksiä Bishnun puheiden ja kirjan opetusten välillä. Viimein hän näytti kirjaa Bishnulle ja ilahtui kuullessaan, että se oli todistajien julkaisema. Nyt hän tutkii Raamattua säännöllisesti ja käy kaikissa kokouksissa lastensa kanssa.

Sri Lanka: Mies nimeltä Punchibanda ei ollut vielä kastamaton julistaja, kun hän päätti kertoa Valtakunnan sanomasta toisille vapaamuotoisesti. Hän puhui kerjäläiselle, joka kertoi vanhimman tyttärensä sairastuneen ja kuolleen. He olivat käyneet helluntaikirkossa ihmeparannuksen toivossa, mutta turhaan. Punchibanda selitti, että Jumala ei paranna ihmisiä nykyään mutta että sairaudet tullaan parantamaan Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Hän antoi kerjäläiselle aihetta käsittelevät lehdet. Myöhemmin hän kutsui miehen valtakunnansaliin. Kotona mies kertoi kutsusta perheelleen ja näytti saamiaan lehtiä. Vaimo selitti, että hänkin oli saanut lehdet ja kutsun valtakunnansaliin. Mies päätti käydä valtakunnansalissa ensin yksin. Veljet ja sisaret ottivat hänet lämpimästi vastaan. Nyt hän, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja kaksi tytärtään käyvät kokouksissa ja nauttivat Jehovan kansan seurasta.

Libanon: Filippiiniläistä syntyperää oleva erikoistienraivaajasisar kertoo: ”Tapasin katutyössä filippiiniläisen naisen. Menin tapaamaan häntä hänen työpaikalleen ja sain aloittaa hänelle raamatuntutkistelun. Hänellä oli paljon kysymyksiä, eikä hän aina antanut minun edes puhua loppuun, kun jo esitti uuden kysymyksen. Jossain vaiheessa hänen läheiset ystävänsä, jotka olivat kirkon aktiiveja, alkoivat vastustaa häntä. Ikävä kyllä hän taipui vastustuksen  edessä ja lopetti Raamatun tutkimisen, vaikka kannustin häntä pysymään lujana. Ajattelin itsekseni, että jos hän on lampaankaltainen, niin kyllä hän alkaa jonain päivänä tutkia uudelleen. Kului vuosi, enkä ollut unohtanut häntä. Niinpä kirjoitin hänelle ja kerroin, että välitin hänestä ja että tapaisin hänet mielelläni. Hän soitti minulle ja pyysi käymään. Huomasin hänen olevan nyt vielä kiinnostuneempi kuin ensimmäisellä kerralla. Aiemmin käsittelemämme asiat olivat vielä hänen sydämessään, ja hän arvosti niitä syvästi. Hän kertoi, että oli käynyt monessa kirkossa mutta yksikään niistä ei opettanut totuutta. Hän alkoi tutkia uudelleen, edistyi ja on nyt kastettu sisar. Hänen 12-vuotias poikansa on kastamaton julistaja.”

Intia: Eräs sisar kirjoittaa: ”Huomasimme kerran talosta-taloon-työssä nuoren tytön, joka meidät nähdessään livahti kotiinsa. Kohta sen jälkeen tapasimme miehen, joka käski meidän lähteä pois. Ollessamme lähdössä huomasimme tytön puhuvan tuon miehen kanssa. Kun odottelimme myöhemmin linja-autoa, tyttö pyöräili luoksemme ja sanoi: ’Tiedän, että Jehova on tosi Jumala. Opettakaa minut tuntemaan Raamattua. Menin sisälle sitä varten, että olisin pyytänyt teidät sisään, mutta talon omistaja ei hyväksynyt sitä.’ Kysyimme, mistä hän tiesi Jehovan olevan tosi Jumala. Hän kertoi, että pari vuotta aiemmin hän oli nähnyt linja-auton ikkunasta jotain, minkä perusteella hän oli ajatellut, että meneillään oli suuri kristillinen kokous. Kyse oli piirikonventistamme. Hän oli jäänyt pois linja-autosta ja ollut konventissa kaikki kolme päivää. Hän oli odottanut Jehovan todistajien tulevan kotiovelleen. Nähtyämme, kuinka kiinnostunut hän oli, veimme hänet erään sisaren kotiin ja aloitimme hänelle raamatuntutkistelun. Hän alkoi käydä säännöllisesti kokouksissa, ja nyt hän edistyy hyvin.”

 ◼ AFRIKKA

Maita: 56

Asukkaita: 781767134

Julistajia: 1015718

Raamatuntutkisteluja: 1820540

Uganda: Lucy-niminen Jehovan todistaja on työssä suuressa lääketukussa. Tilintarkastuksessa oli käynyt ilmi, että kassasta puuttui suuri summa rahaa, ja hänet kutsuttiin yhdessä joidenkin työtovereidensa kanssa tilaisuuteen, jossa heidän oli määrä vannoa syyttömyyttään. Kun tuli Lucyn vuoro panna käsi Raamatulle, hän ottikin esille Sananlaskujen 15:3:n ja luki sen ääneen: ”Jehovan silmät ovat joka paikassa, vartioimassa pahoja ja hyviä.” Huoneessa vallitsi hetken täysi hiljaisuus. Sitten syyllinen meni  esimiehen luo ja tunnusti teon. Esimies totesi, että he kaikki voisivat jatkossa muistaa ”Lucyn raamatunkohdan”. Lucy sai myöhemmin palkankorotuksen ja lääketukun avaimet vastuulleen.

Benin: Josué on usein saanut osakseen koulussa pilkkaa. Kerran kun hän vastasi tunnilla väärin, jotkut luokkatoverit ivasivat häntä: ”No, Jehovan pappi, kuinka sinä voit erehtyä?” Muutkin alkoivat pilkata sanoen esimerkiksi: ”Hän käyttää liikaa aikaa salkku kädessä kulkemiseen.”

Josué myöntää: ”Pelkäsin viikonloppuna kenttäpalveluksessa, että tapaisin luokkatovereitani.” Hän rukoili asian johdosta ja pyysi apua eräältä vanhimmalta, joka kannusti häntä käymään vastahyökkäykseen: käyttämään enemmän aikaa palvelukseen ja tarjoamaan luokkatovereille rohkeasti kirjallisuutta. Josué kertoo hyötyneensä tästä kolmella tavalla. Hän sanoo: ”Palvelen nykyään usein osa-aikaisena tienraivaajana. Kaksi luokkatoveriani, jotka aiemmin pilkkasivat minua, tutkivat nyt kanssani Raamattua. Lisäksi arvosanani ovat nousseet tosi paljon.”

Etiopia: Parisen vuotta sitten nainen nimeltä Asnakech löysi ajokortin ja otti yhteyttä kortin omistajaan, Elsaan, palauttaakseen sen. Elsa hämmästyi Asnakechin rehellisyyttä ja halusi antaa hänelle rahapalkkion. Asnakech kieltäytyi rahasta ja tarjosi Elsalle kirjasta Mitä Jumala vaatii meiltä? Seuraavana päivänä Elsan kanssa alettiin tutkia Raamattua. Hän kertoi, että Jehovan nimi ei ollut hänelle vieras, sillä hän oli kuullut siitä isältään, joka on pappi. Elsa oli perheineen piirikonventissa, ja sen jälkeen hänen miehensäkin alkoi tutkia Raamattua. Kun sitten Elsan isä kuuli tästä, hän oli raivoissaan ja sanoi, että Jehovan todistajat ovat kelvottomia ihmisiä. Elsa oli päättänyt jatkaa tutkimista ja kertoi kohteliaasti isälleen, etteivät todistajat  suinkaan ole sellaisia, kuin isä oli kuvaillut. Isä hämmästyi tästä niin, että otti salaa tyttärensä Mitä Jumala vaatii meiltä? -kirjasen ja luki sen useaan kertaan. Kirjanen teki häneen syvän vaikutuksen. Sen jälkeen kun hän tapansa mukaan siunasi ohikulkijoita, hän ei enää tehnyt sitä kolminaisuuden nimessä. Pian hänet leimattiin ”luopioksi”, ja jotkut halusivat pahoinpidellä hänet. Lopulta hän muutti Addis Abebaan ja alkoi tutkia siellä Raamattua. Elsasta on tullut kastettu todistaja, samoin seitsemästä hänen perheensä jäsenestä. Myös hänen miehensä ja poikansa edistyvät hyvin.

Norsunluurannikko: Anderson jätti kerran Mitä Jumala vaatii meiltä? -kirjasen kauppiaalle, joka luki Raamattua säännöllisesti. Pian miehelle aloitettiin raamatuntutkistelu. Häntä kiinnosti erityisesti oppijakso ”Jumalaa miellyttävä perhe-elämä”. Hän selitti: ”En tiennyt, että avioliitossa kummallakin puolisolla on oma roolinsa. Kun tulin myöhään kotiin, en sietänyt kuulla vaimoltani mitään huomautuksia. Tein hänelle selväksi, että minä olen mies ja käyn ulkona silloin kun haluan ja että hänen kuuluu vaimona huolehtia kodista. Nykyään tulen töistä suoraan kotiin ja autan vaimoani kotitöissä.”

Kenia: Seitsenvuotias toisluokkalainen poika kuuli lähestyvästä kierrosvalvojan vierailusta. Hän kysyi viikkoa etukäteen koulun rehtorilta lupaa olla tiistai-iltapäivänä pois koulusta kokouksen takia. Hän sai luvan. Seuraavana päivänä pojalle annettiin kuitenkin kotiin vietäväksi ilmoitus, jossa luki, että hänen piti tulla kouluun vanhempiensa ja oletetun vieraan kanssa. Kierrosvalvoja meni kuin menikin kouluun pojan isän kanssa. Rehtori järkyttyi nähdessään, että vieras todella tuli ja että hän oli kävellyt toista tuntia jyrkkiä rinteitä tavatakseen hänet.  Hän otti kirjallisuutta ja on siitä lähtien ollut ystävällinen ja yhteistyöhaluinen.

Malawi: Muuan veli joutui usein kenttäpalveluksessa erään pyöräilevän miehen häiriköinnin kohteeksi. Kun mies näki veljen saarnaamassa, hän pysähtyi ja pyrki aloittamaan väittelyn. Hän yritti jopa ottaa veljeltä Raamatun. Yhtenä päivänä mies ajoi ohi, kun veli oli johtamassa raamatuntutkistelua. Mies kurottautui säätämään pyöräänsä, mutta hänen kätensä jäi etupyörän pinnojen väliin ja hänen sormensa vahingoittuivat pahasti. Mies oli kovissa tuskissa, mutta ainoa silminnäkijä, joka auttoi, oli tämä veli. Hän sitoi miehen sormet ja huolehti siitä, että tämä pääsi sairaalaan. Veli kävi myöhemmin miehen kotona. Mies häpesi aiempaa käytöstään ja tunnusti asenteensa johtuneen perättömistä huhuista. Hän sanoi: ”Te todella palvelette ainoaa tosi Jumalaa. En olisi koskaan uskonut, että sinä kohtelisit minua niin huomaavaisesti, vaikka minä olin kohdellut sinua niin törkeästi.”

Kamerun: Nuori sisar istui sairaalan täydessä odotushuoneessa, kun sisään tuli vanha sairas mies. Miehen oli jäätävä seisomaan, koska kaikki istumapaikat olivat varattuja. Sisar kertoo: ”Minun kävi miestä sääliksi ja annoin hänelle paikkani. Odotushuoneessa alettiin supista, sillä antaessani paikkani luovuin myös vuorostani. Pian muuan nainen kysyi minulta, mihin uskontokuntaan kuuluin. Kerroin olevani Jehovan todistaja. Hän kiitti minua ja sanoi, etteivät kovin monet nuoret käyttäydy minun tavallani. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja annoin hänelle ja muille traktaatteja, joita oli mukanani. Sain vastata moniin kysymyksiin. Jotkut, joiden kanssa keskustelin, muuttivat käsitystään Jehovan todistajista ja sanoivat olevansa vastedes halukkaampia kutsumaan heidät kotiinsa.”

 Togo: Veljet tapasivat kenttäpalveluksessa syrjäisellä alueella nuoren miehen, joka ilahtui heidän näkemisestään. Mies näytti kahta muistivihkoa, joihin hän oli jäljentänyt kokonaan kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä ja osan kirjasta ”Varmistautukaa kaikesta”. Hän oli nähnyt nuo kirjat, kun hän oli asunut jonkin aikaa erään protestanttisen papin luona. Papilla oli kaksi kirjahyllyä: toinen lempikirjoja ja toinen ”merkityksettömiä” kirjoja varten. Meidän kirjamme olivat jälkimmäisessä. Heti kun mies oli lukenut toisesta kirjasta muutaman ensimmäisen sivun, sen sanoma alkoi kiehtoa häntä. Hän jäljensi kirjan, koska ei voinut ottaa sitä mukaansa eikä tiennyt, mistä sellaisen saisi. Kun hän kertoi lukemastaan toisille, sekä hänen äitinsä että pappi alkoivat vastustaa. Veljet antoivat hänelle kirjallisuutta, ja nyt he auttavat häntä edistymään hengellisesti.

Etelä-Afrikka: Työnantaja pyysi Thandi-nimistä sisarta puhumaan työtoverilleen Bellalle, sillä tällä oli ongelmia avioliitossaan. Bellan aviomies, joka on poliisi, pahoinpiteli häntä fyysisesti ja henkisesti, ja Bella oli päättänyt ottaa avioeron. Thandi antoi Bellalle kaksi Perheonnen salaisuus -kirjaa ja kannusti häntä antamaan toisen miehelleen. Viikkoa myöhemmin Thandi keskusteli Bellan kanssa ja sai kuulla, että mies luki kirjaa ja kotona vallitsi rauha. Kolme kuukautta myöhemmin Bella kertoi Thandille, että Jumala oli pelastanut hänen avioliittonsa rukouksen ja Perheonni-kirjan avulla. Kun Bellan työnantaja kuuli tästä, hän suositteli kirjaa kaikille kahdelletuhannelle työntekijälle. Tähän mennessä Thandi on saanut antaa 96 Perheonni-kirjaa työtovereilleen. Yhtiö antoi lahjoituksen Jehovan todistajien maailmanlaajuiseen työhön.

 ◼ AMERIKKA

Maita: 56

Asukkaita: 879073403

Julistajia: 3199835

Raamatuntutkisteluja: 3022276

Venezuela: Erään todistajaperheen taloon asennettiin uusi puhelinlinja, ja samalla heidän puhelinnumeronsa muuttui. Teknisen vian vuoksi heille alkoi tulla puheluja ihmisiltä, jotka yrittivät soittaa paikallistelevisioon naisastrologille. Perhe päätti käyttää tilannetta hyväkseen. He keräsivät Puhu perustellen käyttämällä Raamattua -kirjan avulla aineistoa ja joitakin raamatunkohtia, joita he voisivat käyttää keskustellessaan soittajien kanssa. Äidistä, joka on nimeltään Graciela, tuli tässä erityisen taitava. Yksi keskusteluista alkoi näin: ”Päivää. Oletteko te tähtien jumalatar?”

 ”Päivää. Olen Graciela. Kuka sinä olet?”

”Minä olen Carmen.”

”Miksi haluat puhua tähtien jumalattaren kanssa? Tarvitsetko apua tai neuvoja?”

Carmen kertoi sisarellemme henkilökohtaisesta ongelmastaan. Graciela selitti lämpimästi, mistä voimme saada parhaita neuvoja, ja luki hänelle jakeita Raamatusta. Sitten hän kysyi Carmenilta: ”Mitä ajattelet, eikö meidän olisi hyvä kääntyä Luojamme puoleen, jos tarvitsemme luotettavaa ohjausta nyt tai tulevaisuudessa?” Carmen tunnusti, että hän oli joskus tutkinut Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja he sopivat tutkistelun käynnistämisestä uudelleen. Tämän kokemuksen jälkeen Gracielan perhe on keskustellut usean muunkin apua etsivän kanssa ja antanut monille hyvää todistusta. He ovat kannustaneet soittajia kuuntelemaan todistajia, kun nämä tulevat heidän ovelleen, ja neuvoneet heille, missä paikallinen valtakunnansali sijaitsee.

Kolumbia: Maaliskuussa 2005 erään Calin kaupungissa asuvan sisaren auto varastettiin. Se löytyi parin päivän päästä. Sisar odotteli ei-uskovan miehensä kanssa auton vierellä poliisia, mutta kun odotus venyi, he päättivät viedä autonsa pois. Poliisi kuitenkin pysäytti pariskunnan matkalla, pidätti heidät ja passitti heidät vankilaan, sillä autoa oli käytetty erään rikoksen yhteydessä. Sisar alkoi saarnata heti vankilaan astuttuaan, ja melko pian hänellä oli jo useita raamatuntutkisteluja. Muuan nainen, joka oli hänen tutkisteluoppilaitaan, pääsi pois vankilasta, mutta hän pyysi, että sisar jatkaisi tutkimista hänen kanssaan heti vapauduttuaan. Lisäksi nainen kertoi avomiehelleen, että hän haluaisi mennä naimisiin voidakseen miellyttää Jumalaa.

Sisar oli hiljattain rukoillut, että hän voisi käyttää  enemmän aikaa saarnaamistyöhön, muttei voinut kuvitellakaan toiveensa toteutuvan vankilassa. Sisarelle tarjottiin mahdollisuutta päästä vapaaksi odotettua aiemmin, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta, koska hän tunsi, että Jehova suojeli häntä ja hän nautti saarnaamisesta. 45 vankeuspäivän jälkeen hänet ja hänen miehensä vapautettiin. Sisar kertoi uskonsa vahvistuneen. Vankeusaikana veljet olivat käyneet hänen miehensä luona ja auttaneet tätä. Mies oli ollut hengellisesti välinpitämätön kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta nyt hän alkoi käydä kokouksissa ja halusi tutkia Raamattua. Nykyään sisar käy vankilassa säännöllisesti johtamassa neljää raamatuntutkistelua naisvangeille. Hän on kiitollinen siitä, että Jehova on vastannut hänen rukouksiinsa ja siunannut häntä monin tavoin.

Brasilia: Vielä kaksi vuotta sitten Renildo, joka on sokea, nähtiin usein kerjäämässä kotikaupunkinsa ja lähikaupunkien toreilla. Hän sai työkyvyttömyyseläkettä mutta oli alkanut kerjätä lisätulojen toivossa. Kerjääminen osoittautuikin tuottoisaksi elinkeinoksi: sen ansiosta hän pystyi hankkimaan auton ja kauniisti kalustetun asunnon ja ostamaan yltäkyllin ruokaa, mihin tavallisilla ihmisillä ei hänen köyhällä asuinalueellaan yleensä ole varaa. Renildo alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja vähitellen hän rupesi tarkastelemaan elämää hengellisestä näkökulmasta. Se sai hänet tekemään rohkean päätöksen. Keskusteltuaan vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa siitä, miten he voisivat perheenä mukautua matalampaan elintasoon, Renildo lopetti kerjäämisen. Pian koko perhe oli edistynyt hengellisesti siinä määrin, että he menivät kasteelle piirikonventissa. Nykyään Renildoa ei enää tunneta kerjäläisenä vaan innokkaana hyvän uutisen julistajana, joka käyttää nelisenkymmentä tuntia kuussa kenttäpalvelukseen.

Ecuador: Tienraivaajaveli antoi säännöllisesti kiinankieliset  lehdet eräälle ravintolaa pitävälle miehelle. Miehen luona kävi hänen ystävänsä, joka niin ikään omistaa ravintolan. Ystävä näki lehdet ja luki ne. Hän kiinnostui asiasta ja kirjoitti Hongkongin haaratoimistoon ja pyysi lisää lehtiä sekä Raamatun ja kirjan Lähesty Jehovaa. Hän pyysi myös raamatuntutkistelua. Hongkongin toimistosta otettiin yhteyttä Ecuadorin haaratoimistoon, ja pian tienraivaajat olivat miehen ovella tuomassa hänen pyytämäänsä kirjallisuutta. Neljän päivän kuluttua he tekivät uusintakäynnin. Olikohan mies lukenut saamaansa kirjallisuutta? Hän kertoi: ”Aloitin 1. Mooseksen kirjasta ja olen nyt Hesekielin kirjassa, mutta minulla on joitakin kysymyksiä. Miksi Jehova on niin hyvä meille ihmisille? Hän omistaa kaiken, joten miksi hän näkee niin paljon vaivaa ihmiskunnan auttamiseksi? Mitä hän hyötyy siitä?” Miehelle aloitettiin raamatuntutkistelu, ja hän alkoi heti käydä kokouksissa. Hän lopetti tupakanpolton ja kasinossa käymisen. Hän jopa sulkee ravintolansa kokouspäivinä tavallista aikaisemmin. Mies aloittaa pian palveluksen kastamattomana julistajana, ja  hän opettaa kiinaa paikallisille veljille, jotka haluavat auttaa muita maassa asuvia kiinankielisiä.

Honduras: Tammikuussa 2005 Guatemalassa asuva sisar Flor todisti vapaamuotoisesti 15-vuotiaalle Sebastiánille, joka on klovni. Poika osoitti kiinnostusta, mutta hänellä ei ollut aikaa keskustella. Eräänä päivänä hän putosi suuren teltan katosta ja joutui kipsattavaksi. Nyt hänellä oli runsaasti aikaa ajatella hengellisiä asioita, ja Flor kävi joka päivä vastaamassa hänen lukuisiin kysymyksiinsä. Pian myös Sebastiánin äiti Doris, joka on nuorallakävelijä, osoitti kiinnostusta, ja Flor alkoi tutkia Raamattua hänen kanssaan. Trapetsitaiteilija Dalila sekä tanssija Sofía, joka oli joskus tutkinut todistajien kanssa, liittyivät tyttärineen tutkisteluun. Ryhmässä oli jo seitsemän henkeä. Flor tutki heidän kanssaan viidestä seitsemään kertaa viikossa kahden kuukauden ajan.

Kun sirkuksen tuli aika lähteä Hondurasiin, Flor kannusti ryhmää ottamaan yhteyttä esiintymiskaupunkiensa todistajiin, jotta he voisivat jatkaa tutkimista ja päästä kokouksiin. Copánin kaupungissa tätä tutkistelua jatkoi alueella palveleva erikoistienraivaajapariskunta. Seuraava esiintymiskaupunki oli Gracias, ja siellä tutkistelua johti muuan erikoistienraivaajaveli. Kun ryhmän oli aika jatkaa matkaa Santa Rosa de Copán kaupunkiin, eräs lähetystyöntekijäpariskunta sai puhelinsoiton ja heitä pyydettiin huolehtimaan tutkistelusta seuraavien kolmen viikon ajan.

Tutkistelu on hyvin erikoinen, sillä sitä johdetaan suuressa sirkusteltassa seitsemästä kymmeneen hengen ryhmälle. He tutkivat kahdesti viikossa ja valmistautuvat hyvin aina nuorinta, yhdeksänvuotiasta trapetsitaiteilijaa, Juliettaa, myöten. Kun he tulevat kokoukseen, heidän on usein lähdettävä heti sen päätyttyä vaihtamaan vaatteita ennen illan näytöstä, mutta he näkevät mielellään sen vaivan.

 ◼ AUSTRALIA JA OSEANIA

Maita: 30

Asukkaita: 35237787

Julistajia: 93961

Raamatuntutkisteluja: 47864

Uusi-Seelanti: Nuori sisar Cecilia luki lounastauolla raamatullista kirjasta, ja hänen työtoverinsa kysyi, mitä kirjanen käsitteli. Viisitoista ihmistä kerääntyi kuuntelemaan Cecilian vastausta. Yksi heistä oli hänen esimiehensä, joka pyysi hänet myöhemmin huoneeseensa. Cecilian selostus oli tehnyt häneen vaikutuksen. Hän ilmoitti henkilökunnalle, että ruokalassa tultaisiin pitämään raamattutunteja, ja pidensi Cecilian lounastaukoa puolesta tunnista tuntiin, jotta tämä ehtisi syödä ja keskustella Raamatusta. Neljän  viikon ajan näissä keskusteluissa oli läsnä yhdeksästä viiteentoista ihmistä. Kaksi naista tutkii nykyään Raamattua säännöllisesti. He edistyvät hyvin ja todistavat perheenjäsenilleen ja ystävilleen.

Tuvalu: 14-vuotias tyttö Peteli (nimi merkitsee ’Beteliä’) on lähes kuuro. Jotkut hänen sukulaisistaan ovat Jehovan todistajia. Peteli oli ollut kokouksessa muutamia kertoja, mutta kuurona ja lukutaidottomana hän ei ollut saanut niistä paljonkaan irti. Peteli opetteli omin päin lukemaan huulilta. Hiljattain lähetystyöntekijäsisar Dale alkoi tutkia hänen kanssaan kirjasta Nauti elämästä maan päällä ikuisesti! Kuvien avulla Dale opetti Peteliä tuntemaan Raamattua ja tekstin välityksellä hän opetti häntä lukemaan. Se ei ollut helppoa: Dale oli uusi lähetystyöntekijä ja opetteli vielä maan kieltä, ja lisäksi Peteli tarvitsi opastusta siinä, missä asennossa kielen on milloinkin oltava, jotta voi lausua sanat oikein. Innokkaana ja ahkerana oppilaana Peteli oppi lukemaan vain kolmessa kuukaudessa. Hän valmistaa vastaukset kokouksiin yhdessä opettajansa kanssa. Hän harjoittelee hyvin etukäteen ja vastaa kokouksissa hienosti. Hän istuu valtakunnansalissa eturivissä voidakseen seurata puhujan huulten liikkeitä. Dale kirjoittaa: ”Jehovasta on tulossa Petelin todellinen ystävä, ja hänen silmänsä täyttyvät usein kyynelistä, kun puhumme ajasta, jolloin ’kuurojen korvat aukenevat’.” (Jes. 35:5.)

Samoa: Tienraivaajasisar Elena johti raamatuntutkistelua metodistinaiselle, joka asui vastapäätä  paikallista pappia. Tutkistelu pidettiin talon avokuistilla, jonne oli papin talosta hyvä näkyvyys. Eräänä päivänä pappi tuli käymään naisen luona kesken tutkistelun. Nainen kysyi, mitä asiaa papilla oli, ja tämä vastasi: ”Etsin porsastani. En ole nähnyt sitä lähes kuukauteen.” Sitten hän kääntyi Elenan puoleen ja kysyi: ”Tiedätkö, miksi porsaani karkasi?” Elena luuli papin tarkoittavan kirjaimellista porsasta ja sanoi, että ehkä se oli lähtenyt siksi, että pappi syötti sille aina samaa ruokaa. Elena ehdotti, että pappi antaisi sille vaihteeksi jotakin muuta. Elenan yllätykseksi pappi osoitti raamatuntutkisteluoppilasta ja sanoi: ”Hän on minun porsaani!” Sitten hän jatkoi: ”Sinä olet varastanut hänet minulta. Sinun täytyy lopettaa tutkiminen heti, etkä saa jatkaa sitä enää koskaan.” (Papeilla on samoalaisissa kylissä suuri vaikutusvalta.) Nainen alkoi itkeä. Elena rauhoitteli häntä ja selitti Raamatun ennustaneen, että tällaista tapahtuu niille, jotka tutkivat Raamattua.

Elena siirsi tutkistelun toiselle päivälle, toiseen ajankohtaan ja toiseen paikkaan. Hän selittää: ”Emme enää pitäneet tutkistelua naisen talon avokuistilla vaan sen pienessä takahuoneessa. Siellä oli läkähdyttävän kuuma, mutta ainakin pystyimme jatkamaan tutkistelua. Tätä kesti kaksi kuukautta. Eräänä päivänä pappi tuli yllättäen tapaamaan meitä juuri kun olimme pitäneet alkurukouksen. Luulin, että hän tuli lopettamaan tutkistelua, mutta hän olikin muuttunut.”

Pappi istahti seuraamaan tutkistelua ja teki jopa kysymyksiä. Tutkistelun jälkeen hän kääntyi naisen puoleen ja sanoi: ”Haluan kertoa sinulle jotakin. Kävimme eilen illalla kaupungissa, mutta kotimatkalla automme hajosi erään kylän liepeillä. Nuori pariskunta ja heidän kanssaan ollut nuorukainen yrittivät korjata sitä kanssani. Auto ei  kuitenkaan käynnistynyt, ja he tarjoutuivat ajamaan meidät kotiin, koska jouduin jättämään auton heidän pihaansa. Huomasin heidän autossaan Vartiotorneja ja muita julkaisuja. Mieleeni tuli, että nämä ihmiset saattavat olla samasta kirkosta kuin sinun luonasi käyvä nainen.”

Nainen vastasi: ”Tosiaankin, olet oikeassa. He ovat Elenan lapsia.” Mies pyysi anteeksi ja sanoi: ”Jatka vain samaan tapaan. Nyt tiedän, että Jehovan todistajat ovat hyviä ja rakastavia ihmisiä. Olen pahoillani siitä, mitä sanoin. Tällainen opetusohjelma auttaisi minunkin kirkkoni jäseniä muuttamaan asenteitaan.” Siitä päivästä lähtien tutkistelua on pidetty, ei kuumassa takahuoneessa, vaan talon viileällä avoimella verannalla, jonne on papin talosta suora näköyhteys, eikä tämä ole sen koommin häirinnyt heitä.

Saipan: Jumalan valtakunnan totuus kosketti syvästi tällä pienellä saarella asuvan Helenin sydäntä. Hän tutki Raamattua erään lähetystyöntekijäsisaren kanssa ja halusi osoittaa kiitollisuutensa oppimistaan asioista. Kerran tutkistelun jälkeen Helen antoi sisarelle pienen kangaspussin ja sanoi: ”En omista paljon, mutta haluan tukea saarnaamistyötä tällä lahjoituksella.” Pussissa oli kaunis helmi, joka oli peräisin hänen kotisaarestaan Pohnpeista. Helen ehdotti, että helmi myytäisiin ja raha pantaisiin lahjoituksiin. Helmi oli laadukas, ja erään jalokiviliikkeen omistaja osti sen mielellään 80 eurolla. Rahoja tarjottiin Helenille, jotta hän voisi päättää lahjoitussummasta itse, mutta hän ei ottanut niitä vastaan vaan sanoi: ”Pane vaan kaikki lahjalaatikkoon.” Miksi hän oli näin antelias? Tilanne oli samankaltainen kuin Jeesuksen kertomassa kuvauksessa: Helen oli löytänyt vielä kallisarvoisemman helmen, Valtakunnan toivon (Matt. 13:45, 46).

 ◼ EUROOPPA

Maita: 46

Asukkaita: 731536437

Julistajia: 1498142

Raamatuntutkisteluja: 717797

Valko-Venäjä: Erikoistienraivaajapariskunta Pavel ja Maija olivat tienraivaajien koulussa. Yhtenä iltana he päättivät lähteä kävelylle eivätkä ajatelleet saarnata kenellekään. He ottivat silti mukaansa kirjasen Hyvä uutinen kaikkien kansojen ihmisille. Huomatessaan kaksi ulkomaalaista miestä he päättivät todistaa näille, ja he saivat selville, että miehet olivat Pakistanista ja puhuivat urdua. He muistivat kirjasen, jonka he olivat ottaneet mukaansa, ja antoivat sen miehille luettavaksi. Toinen heistä osoitti  kiinnostusta ja oli valmis tutkimaan Raamattua. Hän tuli samalla viikolla seurakunnan kokoukseen. Jehovan palvelijoiden seura on rohkaissut häntä kovasti, ja hän sanoikin: ”Olen ollut kolme vuotta Minskissä, mutta vasta nyt olen tavannut aitoja kristittyjä.” Mies jatkaa Raamatun tutkimista.

Britannia: Richard on sokea vanhin, ja hänellä on opaskoira nimeltä Irvin. Koska Irvin on koulutettu muistamaan jokainen paikka, jossa Richard käy, ovelta-ovelle-työ osoittautui Irvinille ongelmalliseksi. Kun Richard kertoi asiasta niille, jotka olivat toimittaneet koiran hänelle, he selittivät, että tämä tapa palvella oli Irvinille ylivoimainen. He kehottivat Richardia menemään sen kanssa liikealueelle, missä se oppisi tuntemaan paikat, joissa hän kävisi säännöllisesti. Richard oli aina pitänyt liiketyötä pelottavana, mutta hän tottui Irvinin avulla pian tähän todistamismuotoon.

Unkari: Kierrosvalvoja kirjoittaa: ”Toukokuussa 2004 tapasimme puutarhassaan työskentelevän miehen, Csaban. Hän kertoi kuuluvansa kirkkovaltuustoon. Keskustelimme hänen kanssaan hetken ja jatkoimme matkaa. Kävimme kahden päivän kuluttua tapaamassa häntä uudelleen ja aloitimme hänelle raamatuntutkistelun Tieto-kirjasta. Kun olimme lähdössä, mies kertoi, että hänen lietensä oli epäkunnossa. Sanoin tuntevani taitavan kodinkoneita korjaavan veljen ja lupasin antaa Csaban puhelinnumeron hänelle. Kun veljet kävivät Csaban luona uudelleen, hän palautti kirjan ja sanoi lopettavansa tutkimisen. Ennen tätä liedenkorjaajaveli oli soittanut Csaballe sopiakseen korjaustyöstä. Veli korjasi liettä kolme päivää ja puhui Csaban kanssa totuudesta monta tuntia.  Tutkistelu aloitettiin uudelleen, ja vaimokin liittyi siihen. Csaba aloitti palveluksen kastamattomana julistajana toukokuussa 2005. Vieraillessani seurakunnassa olin hänen toverinaan, kun hän oli ensimmäistä kertaa kenttäpalveluksessa. Hänen hengellinen edistymisensä oli paljolti sen ansiota, että veljet olivat ystävällisiä ja avuliaita ja että hän näki eron todistajien ja oman kirkkonsa jäsenten käytöksessä.”

Belgia: Muuan veli teki uusintakäyntejä eräässä kulmatalossa asuvan naisen luokse ja keskusteli hänen kanssaan aina ovensuussa. Kun veli oli taas kerran tulossa naisen ovelta, häntä lähestyi mies, joka sanoi: ”Ystäväni ovat sanoneet, ettei teidän Jehovan todistajien kanssa kannata olla missään tekemisissä. Mutta minä puolustin teitä ja sanoin, ettei se pidä paikkaansa. Minun on tunnustettava, että olen koiraa ulkoiluttaessani seissyt monesti kulman takana kuuntelemassa keskusteluja, joita olette talossa asuvan naisen kanssa käyneet. Olette usein puhuneet ylösnousemuksesta ja paratiisista. Haluan tietää lisää. Vaimoni on parhaillaan sairaalassa toipumassa pahoinpitelystä; hän sai 17 puukoniskua. Olen epätoivoinen enkä enää tiedä mitä tehdä.” Miehelle aloitettiin raamatuntutkistelu.

Italia: Muuan veli oli tulossa töistä kotiin alkuiltapäivästä. Kaksi miestä ajoi moottoripyörällä hänen rinnalleen lähellä hänen kotiaan. Kyydissä ollut mies veti esiin aseen ja viittasi veljeä pysäyttämään autonsa. Veli totteli. Sitten aseistautunut mies avasi auton oven ja käski veljen tulla ulos ja antaa taskustaan kaikki rahansa. Veli teki niin kuin käskettiin. Seuraavaksi sama mies istui autoon kuljettajan paikalle ja alkoi käynnistää autoa. Mutta kun  hänen silmiinsä osui kojelaudalla oleva Jehovan todistajien vuosikirja, hän kysyi: ”Oletko sinä Jehovan todistaja?”

Veli vastasi: ”Kyllä olen, kuinka niin?” Mies nousi autosta mitään sanomatta, pahoitteli tapahtunutta ja kehotti veljeä menemään takaisin autoon. Samalla toinen ryöstäjistä käski toveriaan antamaan rahat takaisin.

”Pyydämme vielä kerran anteeksi”, pyssymies sanoi sulkiessaan auton oven. Miehet eivät selittäneet mielenmuutostaan sen kummemmin, mutta ilmeisesti he kunnioittivat todistajia.

Ruotsi: Huhtikuussa 2003 julistaja tapasi miehen, joka otti Tieto-kirjan. Mies oli likimain 90-vuotias. Hän oli matkustellut nuorempana pitkin maata ja valokuvannut monia kirkkoja. Sen ansiosta hänet oli nimitetty Ruotsin kirkon erään ryhmän kunniajäseneksi. Julistaja kysyi, oliko mies nähnyt joissakin kirkoissa Jumalan nimeä. Hän näytti tälle kuvaa Jumalan nimestä, joka on yhdessä Ruotsin kirkoista. Miehen kiinnostus heräsi. Hän alkoi tutkia Raamattua ja nautti siitä kovasti. Hän sanoi: ”Olen lukenut Raamattua lapsesta asti ja luulin tuntevani sen melko hyvin. Mutta en ymmärtänyt mitään siihen verrattuna, mitä nyt tiedän.” Hän alkoi pian käydä kokouksissa valtakunnansalissa. Kesäkuussa 2005, jolloin hän oli 91-vuotias, hänellä oli ensimmäinen raamatunlukutehtävä teokraattisessa palveluskoulussa. Hän on nykyään kastamaton julistaja ja edistyy kohti kastetta. Mies kuunteli Jehovan todistajia tuolloin vuonna 2003, koska oli nähnyt televisiosta todistajien vastaisen ohjelman. Hän halusi tietää totuuden Jehovan todistajista, ja nyt hän sen tietää.

[Kuva s. 43]

Svetlana, Kirgisia

[Kuva s. 47]

Lucy, Uganda

[Kuva s. 52]

Graciela, Venezuela

[Kuva s. 55]

Renildo perheineen, Brasilia

[Kuva s. 57]

Dale ja Peteli, Tuvalu

[Kuva s. 57]

Cecilia, Uusi-Seelanti

[Kuva s. 58]

Elena, Samoa

[Kuva s. 61]

Pavel ja Maija, Valko-Venäjä

[Kuva s. 61]

Richard ja hänen koiransa Irvin, Britannia