Viime vuoden kohokohtia

LUONNONONNETTOMUUDET ovat lisääntyneet viime vuosina, ja monissa maissa palvelusvuosi 2005 ei ollut mikään poikkeus. Tällaiset tragediat vaikuttavat tietysti veljiimmekin. Mutta kuten saamme nähdä, koettelemukset tuovat esiin kristillisen rakkauden, joka vahvistaa veljesseuraa ja vetää rehellissydämisiä ihmisiä totuuteen (Mal. 3:18; Joh. 13:35).

Luonnononnettomuuksien lisääntyminen on myös saanut monet ihmiset miettimään vakavammin tulevaisuutta ja sitä, mikä elämässä on todella tärkeää. Siksi oli hienoa osallistua Pysykää valveilla! -kirjasen levityskampanjaan, koska sen avulla tällaisia ihmisiä voitiin auttaa ymmärtämään  aikamme merkitys. Monissa maissa tämä kampanja alkoi 18. lokakuuta 2004, ja tulokset olivat hyvät.

Pysykää valveilla! -kampanja

Argentiina: ”Jos sattuisi jokin luonnononnettomuus, ketkä selviäisivät hengissä: pahat, hyvät vai ne, jotka ottavat varoituksesta vaarin?” Tällaisen johdannon eräs sisar havaitsi hyväksi esittäessään Pysykää valveilla! -kirjasta alueella, jonka ihmiset olivat yleensä välinpitämättömiä.

Juan-niminen veli levitti kirjasen eräälle 16-vuotiaalle pojalle, joka luki sen ja kertoi oppimastaan innoissaan isälleen. Isä, joka halusi tietää asiasta enemmän, luki hänkin kirjasen ja katsoi myös kaikki siinä mainitut raamatunkohdat. Kirjanen vaikutti häneen niin voimakkaasti, että hän alkoi tutkia sitä perheensä kanssa. Kun Juan tuli jälleen käymään, hän tarjosi tälle miehelle ilmaista Raamatun kotitutkistelua. ”Juuri sitä perheemme tarvitsee – raamatuntutkistelua”, sanoi mies. Niinpä tutkistelu aloitettiin.

Ranska: Jocelyne antoi Pysykää valveilla! -kirjasen Alicialle, nuorelle naiselle joka oli tutkinut joskus aikaisemmin. Hän otti kirjasen mielellään, ja Jocelyne alkoi tutkia sitä hänen kanssaan. Alicia päätti myös alkaa lukea Raamattua säännöllisesti. Jocelyne kertoo: ”Vain kaksi viikkoa myöhemmin hän sanoi, että Jeesuksen elämää koskevat Raamatun kertomukset saivat hänen silmänsä kyyneliin.”

Alicia kertoi poikaystävälleen, että hän halusi tulla Jehovan todistajaksi ja laillistaa heidän suhteensa miellyttääkseen Jumalaa. Kuinka ollakaan, se sopi poikaystävälle, sillä hän ei halunnut estää Aliciaa toimimasta Jumalan tahdon mukaan. Alicia on sittemmin ollut ensimmäistä kertaa läsnä kierroskonventissa.

Madagaskar: Nana on kahden pikkutytön äiti. Hän kävi teini-ikäisenä kristillisissä kokouksissa vanhempiensa kanssa,  mutta kun vanhemmat lakkasivat palvelemasta Jehovaa, hänkin jätti kokoukset. Erikoiskampanjan aikana Nana sai kirjasen eräältä lähetystyöntekijäsisarelta ja alkoi tutkia Raamattua. Nyt hän käy tyttäriensä kanssa kaikissa kokouksissa ja ponnistelee pätevöityäkseen kastamattomaksi julistajaksi. Myös hänen vanhempansa ovat alkaneet tutkia kirjasta. Nanan 14-vuotias veli Josia jopa johtaa tutkistelua eräälle toiselle pojalle, joka käy nykyään säännöllisesti seurakunnan kokouksissa.

Nigeria: ”Äitini kuoli kampanjan aikana, minkä vuoksi saatoin todistaa kylämme asukkaille”, kertoo muuan tienraivaajaveli. ”Ennen hautajaisia sukulaiset itkivät ja heittäytyivät maahan. Kysyin heiltä, miksi he tekivät niin, ja sanoin, että vaikka äidin kuolema oli tuskallista meille kaikille, oikeastaan hän vain nukkuu ja odottaa ylösnousemusta. Minullakin oli silmät kyynelissä, kun avasin Pysykää valveilla! -kirjasen sivulta 8 ja selitin siinä olevaa ylösnousemuskuvaa. Sain levittää 195 kirjasta, joista 45 oli Pysykää valveilla! -kirjasia. Hautajaisissa levitimme toisten veljien kanssa 100 kappaletta vuoden 2005 toukokuun 1. päivän Vartiotornia, jossa käsiteltiin aihetta ’Tulevatko kuolleet elämään uudelleen?’”

Venäjä: Zelenogradskissa asuva erikoistienraivaaja Irina kirjoittaa: ”Tarjosimme erään sisaren kanssa Pysykää valveilla! -kirjasta Alla-nimiselle naiselle, joka pyysi meidät sisään. Allasta tuntui, että elämä oli menettänyt merkityksensä, koska ihmiset olivat niin kovasydämisiä. Sovimme uusintakäynnistä. Muutaman päivän päästä olimme jälleen liikkeellä saman sisaren kanssa, kun kuulimme jonkun naisen huutavan peräämme. Se oli Alla. Hän kiitti meitä kirjasesta, otti sen laukustaan ja näytti meille alleviivaamiaan kohtia. Tätä nykyä hänen kanssaan tutkitaan Mitä Jumala vaatii meiltä? -kirjasta säännöllisesti.”

 Eräässä toisessa paikassa Venäjällä Vera ja hänen miehensä Vitali pysähtyivät tienvarteen kioskille, jossa Veran tuttu Ljuda oli työssä. Koska Ljuda oli joskus sanonut, ettei hän halunnut keskustella Raamatusta todistajien kanssa, Vera epäröi tarjota hänelle kirjasta. Vitalin kannustuksesta Vera kuitenkin tarjosi sitä, ja hänen yllätyksekseen Ljuda otti sen. Kaksi päivää myöhemmin Ljuda soitti Veralle ja sanoi: ”Jos opin näin paljon yhdestä kirjasesta, kuinka paljon enemmän voisinkaan oppia säännöllisestä raamatuntutkistelusta!” Sukulaisten vastustuksesta huolimatta hän alkoi heti tutkia ja käydä kokouksissa. Myös hänen poikansa ja tyttärensä tutkivat. ”Ljuda oli kyllä saanut joku vuosi aikaisemmin Tieto-kirjan, mutta se ei herättänyt hänen kiinnostustaan”, kertoi Vera. ”Pysykää valveilla! -kirjanen kuitenkin teki häneen vaikutuksen.”

Venezuela: Muuan kierrosvalvojan vaimo keskusteli erään miehen ja hänen vaimonsa sekä heidän neljän lapsensa kanssa ovensuussa. Sisar näytti heille paratiisikuvaa Pysykää valveilla! -kirjasen sivuilta 16 ja 17 ja tähdensi sitä, että koko perheen olisi tärkeää hankkia tietoa Jumalasta. Sitten hän pyysi koko tämän kuusihenkisen perheen torstai-illan kokoukseen ja sopi tapaavansa heidät läheisellä bussipysäkillä. Kierrosvalvoja ja hänen vaimonsa olivat bussipysäkillä sovittuun aikaan, mutta perhettä ei näkynyt. Heidän tietämättään perhe oli noussut aikaisempaan bussiin ja oli jo valtakunnansalilla. Nykyisin viisi tämän perheen jäsentä tutkii säännöllisesti Raamattua ja käy kokouksissa huolimatta pitkästä bussimatkasta ja matkalippujen korkeasta hinnasta.

Muuan tienraivaajasisar kävi eräässä talossa muttei tavannut ketään kotoa. Kun hän palasi ovelle myöhemmin, hän tapasi iäkkään miehen, joka oli juuri lähdössä. Mies kertoi olevansa melkein kuuro, joten yleensä hän joko ei kuullut, kun ovelle koputettiin, tai ei ehtinyt sinne ajoissa. Sisar antoi  miehelle Pysykää valveilla! -kirjasen ja kutsui hänet seurakunnan kokoukseen.

Kokouksessa sisar kertoi tämän kokemuksen tietämättä, että kuulijoiden joukossa oli juuri samainen iäkäs mies. Mies tutkii nyt säännöllisesti Raamattua erään veljen kanssa, käy kaikissa kokouksissa ja on sanonut haluavansa saarnata itse hyvää uutista. Kun häneltä kysyttiin, mikä sai hänet tulemaan ensimmäistä kertaa kokoukseen, hän näytti Pysykää valveilla! -kirjasta ja sanoi: ”Tämä!”

Raamatun kääntämistä

1800-luvun loppupuolelta lähtien Jehovan järjestö osti suuria eriä Raamattuja ja myi niitä kiinnostuneille hintaan, joka oli toisinaan vain 35 prosenttia ohjehinnasta. Vuonna 1926 veljet alkoivat painaa ja sitoa joitakin Raamattuja omassa painossaan. Noita raamatunkäännöksiä olivat muun muassa The Emphatic Diaglott ja American Standard Version sekä Kuningas Jaakon käännös. Sitten vuonna 1961 julkaistiin englanniksi Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös yksiosaisena.

Entä muut kielet? 1900-luvun alkupuolella haaratoimistot alkoivat ostaa eri kustantajilta raamatunkäännöksiä ja myydä niitä omakustannushintaan. Joidenkin näiden Raamattujen kääntäjät olivat olleet vilpittömiä ja olivat jopa käyttäneet Jumalan nimeä Jehova. Ajan mittaan useimmat kääntäjät kuitenkin jättivät Jumalan nimen pois käännöksistään. Nykyään on menty vielä pitemmälle ja korvattu Jumalan nimi jonkin paikallisen jumalan nimellä. Esimerkiksi chichewankielisessä Raamatussa (Buku Loyera), jota käytetään Malawissa, Mosambikissa ja Sambiassa, Tetragrammi on käännetty sanalla ”Chauta”, joka on erään heimojumalan nimi ja tarkoittaa ”Jousen Herraa”.

Tekstiä on vääristelty monin paikoin muutenkin. Esimerkiksi eräässä afrikkalaisessa käännöksessä Luukasta sanotaan  poppamieheksi. Tuvalunkielinen Raamattu ottaa vapauksia kääntäessään Juudaan kirjeen jakeen 23 seuraavasti: ”Osoittakaa harrasta rakkautta homoseksualisteja kohtaan, kunhan ette anna heidän homoseksuaalisuutensa vaikuttaa itseenne.” Alkutekstissä ei kuitenkaan puhuta mitään homoseksualismista!

Aikaisemmin raamattuseurat valvoivat Raamattujen valmistamista ja levittämistä. Viime aikoina jotkin niistä ovat kuitenkin antaneet paino- ja levitysoikeutensa kristikunnan kirkoille. Joissakin maissa kirkot myyvät Raamattuja kalliilla hinnalla, eivätkä ne halua Jehovan todistajien ostavan niitä. Esimerkiksi Kirgisiassa muuan protestanttinen kirkko omistaa oikeudet Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten nykykieliseen käännökseen. Kun veljet yrittävät ostaa tuota kirgiisinkielistä Raamattua, heiltä kysytään usein: ”Oletteko Jehovan todistaja?” tai: ”Tiedättekö, mikä on Jumalan nimi?” Jos he vastaavat myöntävästi, Raamattua ei myydä heille.

Näiden ja muiden seikkojen vuoksi hallintoelin on kiinnittänyt erityistä huomiota Raamatun kääntämiseen. Nykyään koko Raamatun Uuden maailman käännös on saatavana 35 kielellä ja Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös 20 kielellä. Parhaillaan maailmassa toimii 33 raamatunkäännösryhmää, joista 19 kääntää Heprealaisia kirjoituksia, 11 Kreikkalaisia kirjoituksia ja 3 viitelaitosta. Käännösryhmään kuuluu tavallisesti kolmesta kuuteen henkilöä. Käännöstyötä varten suunniteltujen tietokoneohjelmien ja entistä parempien menetelmien avulla jotkin ryhmät ovat saaneet Kreikkalaiset kirjoitukset käännettyä alle kahdessa vuodessa.

Miltä veljistä tuntuu, kun he saavat Uuden maailman käännöksen omalla kielellään? Muuan albanialainen tienraivaajaveli ilmaisi monien tunteet sanoessaan: ”Itkin ilosta!  Minusta ei ole koskaan tuntunut tältä lukiessani Jumalan sanaa. Haluan nauttia täysin siemauksin jokaisesta jakeesta.”

Kehitysvaiheita oikeusrintamalla

Armenia: Jehovan todistajat rekisteröitiin vihdoin viimein 8. lokakuuta 2004, kun he olivat jättäneet 15 rekisteröintihakemusta. Nuoret veljet joutuvat tästä huolimatta edelleen vankilaan, koska he kieltäytyvät sotapalveluksesta omantunnonsyistä (Jes. 2:4). Toivomme, että tämä rekisteröinti antaa veljillemme uskonnonvapauden, niin että he voivat saada maahan kirjallisuutta ja pitää konventteja. Kesäkuussa 2005 ensimmäinen Armeniaan toimitettu virallinen kirjallisuuslähetys läpäisikin tullin ja se jaettiin veljille.

Itävalta: Jehovan todistajat ovat taistelleet yli 30 vuotta saadakseen täyden laillisen tunnustuksen uskontona. Asian johdosta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen on lähetetty viisi valitusta. 1. helmikuuta 2005 tuomioistuin päätti ottaa tutkittavaksi kaksi tapausta. Ne koskivat veljiä, joilta oli evätty sananpalvelijoille suotava vapautus sotapalveluksesta, koska Jehovan todistajia ei ole tunnustettu uskonnoksi. 5. heinäkuuta tuomioistuin ilmoitti ottavansa valituksemme tutkittavaksi, mutta se ei ilmaissut, millainen lopullinen tuomio olisi.

Eritrea: 24. tammikuuta 2004 pidätettiin 38 miestä, naista ja lasta, jotka kuuluivat Saban seurakuntaan Asmarassa. He olivat iältään 6–94-vuotiaita, eivätkä kaikki heistä olleet edes kastettuja. Vietettyään kolme yötä poliisin huostassa nuorimmat vapautettiin. Loput 28 siirrettiin Asmaran ulkopuolella sijaitsevaan vankilaan ja lukittiin teräskontteihin, joissa on päivisin tukahduttavan kuuma ja öisin hyytävän kylmä. Yli seitsemän kuukautta myöhemmin, 2. syyskuuta 2004, vapautettiin kaksi vanhinta veljeä, 94- ja 87-vuotiaat. Myöhemmin päästettiin vapaaksi muitakin, mutta kuusi veljeä on edelleen vangittuina. Lisäksi on vangittu 16  muuta veljeä, joista kolme on ollut vankilassa 11 vuotta. Meidän on hyvä muistaa näitä rakkaita veljiä rukouksissamme (Apt. 12:5).

Ranska: Kuten vuoden 2001 Vuosikirjassa kerrottiin, viranomaiset päättivät alkaa periä veroa veljien antamista lahjoituksista ja vaativat maksua myös taannehtivasti neljän vuoden (1993–96) ajalta. Veroprosentti oli kaiken lisäksi kohtuuttomat 60 prosenttia ja maksettavaksi vaadittiin myös sakkoja. Veljet hakivat päätökseen muutosta, mutta hävisivät jutun kaikissa oikeusasteissa, niin alioikeudessa, muutoksenhakutuomioistuimessa kuin korkeimmassa oikeudessakin. 25. helmikuuta 2005 he jättivät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen valituksen, jossa he vetosivat siihen, että on kyse selvästä uskonnollisesta syrjinnästä.

Georgian tasavalta: Väkivaltainen vaino on suureksi osaksi laantunut. Kirjallisuuttamme voidaan nyt tuoda maahan, eikä kristillisiä kokouksia häiritä. Monet menneet väärinkäytökset ovat kuitenkin tuomioistuimissa edelleen ratkaisematta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on käsiteltävänä neljä valitusta, jotka veljet ovat tehneet Georgiaa vastaan. Ne koskevat veljiemme väkivaltaista vainoa, laillisten yhdistystemme lakkauttamista sekä oikeussuojakeinojen puuttumista näissä kysymyksissä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti 6. heinäkuuta 2004 ottaa tutkittavaksi jutun Jehovan todistajien Gldanin seurakunta vastaan Georgia.

Saksa: Kun maa jälleen yhdistyi, veljet hakivat Jehovan todistajien uskonnollisen yhdistyksen julkisoikeudellisen aseman vahvistamista. Näin alkoi 12-vuotinen oikeustaistelu. Vuonna 2000 liittovaltion valtiosääntötuomioistuin teki todistajien kannalta myönteisen päätöksen ja hylkäsi käsityksen, jonka mukaan valtio voisi vaatia Jehovan todistajilta uskollisuutta asioissa, jotka loukkaisivat heidän kristillistä  omaatuntoaan. Jatkokäsittelyssä asia ratkaistiin, ja 24. maaliskuuta 2005 Berliinin hallintoylioikeus määräsi Berliinin osavaltion antamaan Jehovan todistajille julkisoikeudellisen yhteisön oikeudet. Osavaltio yrittää valittaa päätöksestä.

Venäjä: Kuten vuoden 2005 Vuosikirjassa kerrottiin, Golovinskin piirin käräjäoikeus päätti 26. maaliskuuta 2004 kieltää kaiken toimintamme Moskovassa. Sen jälkeen on ollut vaikeaa tehdä pitäviä vuokrasopimuksia tiloista, joita tarvitaan seurakunnan kokouksia ja suurempia tilaisuuksia varten. Veljet omistavat kuitenkin yhden valtakunnansalikompleksin, jossa on viisi salia ja jota käyttää 44 seurakuntaa ja kaksi ryhmää. Korkeista kustannuksista ja epämukavuudesta huolimatta 17 moskovalaista seurakuntaa kokoontuu kaupungin ulkopuolella ja 31 seurakuntaa pitää jotkin tai kaikki kokoukset pienissä ryhmissä yksityiskodeissa. Poliisi on häirinnyt kokouksia jonkin verran, mutta ketään ei ole pidätetty. Maaliskuun 26. päivän päätöksestä on valitettu.

Juttua Kuznetsov ja muut vastaan Venäjän federaatio kuultiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa 9. syyskuuta 2004. Tuomioistuin päätti 4. lokakuuta yksimielisesti, että se ottaa jutun käsiteltäväksi. Juttu koskee erästä viranomaista, joka määräsi poliisin hajottamaan viittomakielisen seurakunnan kokouksen Tšeljabinskissa huhtikuussa 2000. Juttua ovat mutkistaneet räikeät menettelyvirheet, joihin syyllistyttiin aikaisemman oikeudenkäynnin aikana. Odotamme tuomioistuimen päätöstä.

Turkmenistan: Kolme veljeä – Mansur Mašaripov, Atamurat Suvhanov ja Vepa Tuvakov – tuomittiin kukin puoleksitoista vuodeksi vankilaan sotapalveluksesta kieltäytymisen vuoksi. Neljäs veli – Begentš Šahmuradov – sai vuoden pituisen tuomion. Jehovan todistajien lakiosasto kirjoitti Turkmenistanin lähetystöön Washingtoniin 16. helmikuuta 2005 ja pyysi näiden neljän veljen vapauttamista ehdoitta.  Heidät vapautettiin 16. huhtikuuta Turkmenistanin presidentin myöntämän erityisarmahduksen perusteella. Poliisi on vuoden aikana pidättänyt ja kuulustellut monia veljiä ja sisaria ja yrittänyt painostaa heitä luopumaan uskostaan. Painostus ei ole tuottanut tulosta.

Luonnononnettomuuksien vuosi

Joissakin maissa vuonna 2004 sattui ennätyksellisen tuhoisia luonnononnettomuuksia. Miten ne vaikuttivat veljiimme?

Carriacou, Grenada ja Petite Martinique: Hurrikaani Ivan pyyhkäisi näiden saarten yli 7. syyskuuta 2004. Yli 90 prosenttia kodeista vahingoittui tai tuhoutui kokonaan. Järkyttävää kyllä, hillitön ryöstely on saattanut aiheuttaa yhtä paljon tuhoa kuin itse hurrikaani! Veljet menettivät onnettomuudessa suurimman osan omaisuudestaan, ja kaksi Grenadan kuudesta valtakunnansalista vaurioitui pahoin. Kukaan veljistä ei loukkaantunut vakavasti.

Barbadosin haaratoimisto, jonka valvonnassa nämä saaret ovat, oli aikaisemmin neuvonut seurakuntia järjestämään palveluskokoukseen ohjelman hurrikaaneihin varautumisesta, vaikka edellisen kerran hurrikaani oli iskenyt tuolle seudulle vuonna 1955. ”Miksi meidän pitää tuhlata aikaa hurrikaaneista puhumiseen, kun on tärkeämpiäkin asioita?” kysyi muuan grenadalainen sisar. Ivanin iskettyä hän luonnollisestikin päätti olla enää koskaan kyseenalaistamatta järjestön ohjeita! Haaratoimisto muodosti nopeasti avustuskomitean, ja apua saatiin myös Guyanan ja Trinidadin haaratoimistoista. Sadat Karibianmeren alueella ja Yhdysvalloissa asuvat veljet auttoivat jälleenrakentamisessa.

Jamaika ja Caymansaaret: Yksikään veli ei loukkaantunut eikä saanut surmaansa hurrikaani Ivanin iskiessä, mutta aineellisia menetyksiä se aiheutti monille. Heti kun sää  parani, näiden saarten 199 seurakunnan vanhimmat ottivat yhteyttä julistajiin. ”Te tosiaankin pidätte huolta toisistanne”, sanoivat sivustakatsojat.

Haiti: Syyskuun puolivälissä hurrikaani Jeanne iski Haitin pohjoisosaan ja Gonaïvesin rannikkokaupunki ympäristöineen jäi tuhotulvan alle. Nekin, jotka etsivät turvaa talojen katoilta, olivat polviaan myöten vedessä! ”Kuulimme pitkin yötä, miten talot romahtelivat ja ihmiset kirkuivat”, kertoo muuan veli. Tulva vaati noin 2900 kuolonuhria, joista yksi oli eräs 83-vuotias sisar.

Muuan veli sanoi: ”Kiitän Jehovaa siitä, että perheemme jätti taakseen omaisuutensa ja pelastui.” Muutamaa päivää myöhemmin naapurikaupunkien todistajat toivat ruokaa ja juomavettä, ja haaratoimistosta lähetettiin autolastillinen tarvikkeita. Siivousurakasta huolimatta viikon loppupuolella kaikki olivat jälleen mukana kristillisissä kokouksissa ja saarnaamistyössä. ”Neljäkymmentä vapaaehtoista korjasi taloani neljä päivää”, muistelee eräs sisar. ”He jopa maalasivat sen! Tämä kaikki teki syvän vaikutuksen niihin sukulaisiini, jotka eivät ole todistajia. Yksi heistä on nyt alkanut tutkia Raamattua.”

Yhdysvallat: Vuoden 2004 elo-syyskuussa Floridaa riepotteli neljä hurrikaania: Charley, Frances, Ivan ja Jeanne. a Todistajien kodeista yli 4300 kärsi vaurioita, ja ainakin kymmenen valtakunnansalia vahingoittui. Floridassa toimivan hätäapukomitean (Emergency Operations Committee) johtaja tarkisti myöhemmin, että sen toimittamia avustustarvikkeita käytettiin oikein. Hän totesi, ettei mikään muu ryhmä ollut organisoinut työtään niin hyvin kuin Jehovan todistajat. Hän ilmoitti avustuskomitealle, että todistajille voitaisiin antaa kaikki heidän tarvitsemansa tarvikkeet.

 Eräs seurakunta oli tilapäisesti kokoontunut rakennuksessa, josta maksettiin vuokraa 40 euroa joka kokoukselta. Mutta tämäkin rakennus vahingoittui ensimmäisen hurrikaanin iskiessä. Korjaustöihin palkattiin väkeä, mutta työtä ei saatu valmiiksi. Sitten veljet tarjosivat rakennuksen omistajille apuaan, ja työ saatiin nopeasti tehtyä. Omistajat puolestaan eivät perineet rakennuksesta vuokraa kolmeen kuukauteen.

Japani: Erään sanomalehden mukaan siitä lähtien, kun Japanissa vuonna 1551 alettiin pitää tilastoja, maassa ei ole minään aiempana vuonna sattunut yhtä monta taifuunia kuin vuonna 2004. Niigatan ja Fukuin prefektuureissa heinäkuun äärimmäiset sääolot vahingoittivat yli 34000:ta kotia ja muuta rakennusta, myös yhtä valtakunnansalia ja 60:tä veljillemme kuulunutta kotia. Sadat todistajat naapuriseurakunnista kiiruhtivat auttamaan. Valtakunnansali saatiin täysin kuntoon kahdessa viikossa.

Veljet auttoivat siivoamaan ja desinfioimaan myös niiden koteja, jotka eivät olleet todistajia mutta asuivat salin lähellä. Muuan mies, joka oli vastustanut Valtakunnan sanomaa, tunsi niin suurta kiitollisuutta, että hän puhkesi kyyneliin. Paikalliset viranomaiset jopa lähettivät avustuskomitealle kiitoskirjeen tunnustukseksi veljien työstä.

Kun kaksi taifuunia pyyhkäisi Japanin yli syys-lokakuussa, tulvat ja maanvyörymät surmasivat yhden veljen ja yhden sisaren ja aiheuttivat vaikeuksia noin sadalle muulle todistajalle. Hyogon prefektuurissa sijaitseva Toyooka jäi veden alle. Kierrosvalvoja auttoi avustustöiden organisoinnissa, vaikka hänen oma asuntonsa oli veden vallassa.

Erään tienraivaajasisaren asunnossa mutavesi oli noussut yli metrin korkeudelle. Kun vesi laski, paikalliset julistajat hankasivat asunnon puhtaaksi. Asunnon omistaja, joka ei ole todistaja, oli hyvin liikuttunut. Sisar kertoi: ”Olen  kuullut Jehovan järjestön tekemästä avustustyöstä, mutta tällä kertaa pääsin siitä itse osalliseksi. Olen erittäin ylpeä Jumalastamme Jehovasta ja hänen järjestöstään.”

Lokakuussa Pohjois-Japania ravisteli lisäksi suuri maanjäristys, joka vaati 40 ihmisen hengen ja pakotti yli 100000 ihmistä lähtemään kodeistaan. Yksikään veli ei loukkaantunut eikä kuollut, vaikka järistys vaikuttikin yli 200 todistajaperheen elämään ja teki yhdestä valtakunnansalista käyttökelvottoman. Kierroksen vanhimmat olivat kokoontuneet valmistelemaan kierroskonventtia, kun maa alkoi järistä. Mitä veljet tekivät? Haaratoimistosta ja alueelliselta rakennuskomitealta saatujen ohjeiden mukaisesti he alkoivat heti järjestää apua. ”Meitä kannustettiin suhtautumaan näihin tapahtumiin niin kuin hengelliset ihmiset”, kertoo muuan vanhin. Kierroskonventti pidettiin, ja läsnä olivat nekin, jotka olivat kärsineet maanjäristyksestä.

”Maanjäristys ravisteli mieheni sydäntä”, kertoo eräs sisar puolisostaan, joka ei ole todistaja. Heidän kotinsa vaurioitui  maanjäristyksessä. Mies näki avustustöiden aikana, mitä kristillinen rakkaus saa aikaan käytännössä, ja hän tuli seurakunnan kokoukseen ensimmäistä kertaa elämässään. ”Luotan järjestöönne täysin”, hän sanoi. ”Se ei milloinkaan jätä meitä pulaan.”

Filippiinit: Loppuvuodesta 2004 taifuunit pyyhkäisivät Quezonin ja Auroran provinssien yli, ja yksi nelilapsinen todistajaperhe menetti henkensä, kun tulvavedet ja muta peittivät heidän kotinsa. Kierrosvalvoja Felimon Maristela oli Quezonissa, kun vedet ryöppysivät sinne. ”Valtakunnansali oli hetkessä veden vallassa”, hän kirjoittaa, ”ja vesi vei mukanaan maastoautoni. Vaimoni, minä ja kaksi veljeä vietimme yön salin katolla veden ulottuessa räystäisiin. Seuraavana iltapäivänä kolmen aikaan kapusin alas katolta. Vesi ulottui yhä rinnan korkeudelle.”

Vaaroista huolimatta veli Maristela lähti tarkistamaan, olivatko julistajat kunnossa. Dingalanissa Aurorassa eräs veli olisi päässyt helikopterin kyydissä turvaan, mutta hän päätti jäädä auttamaan kristittyjä veljiään ja sisariaan.

Historian tuhoisin tsunami

Aivan Pohjois-Sumatran länsirannikon tuntumassa Indonesiassa sattui 26. joulukuuta 2004 maanjäristys, jonka magnitudi oli 9,0 ja joka aiheutti historian tuhoisimmat hyökyaallot. Arvioiden mukaan kuolleita ja kadonneita on yli 280000. Aallot nielaisivat lähes 290 ihmistä jopa kaukana lännessä valtameren toisella puolella Somaliassa Afrikassa.

Indonesia: Vaikka tässä maassa menetettiin eniten ihmishenkiä, yksikään veli tai kiinnostunut ei saanut surmaansa. Aiempien väkivaltaisuuksien vuoksi monet todistajat olivat paenneet Acehin alueelta – johon tsunami vaikutti pahiten – ja siirtyneet sisämaahan. Niasin saarikin kärsi pahoin, mutta veljet onnistuivat pääsemään turvaan.

 Intia: Kukaan veli ei kuollut, mutta monet menettivät kotinsa ja muun omaisuutensa. Pondicherryssä asuva sisar, Lakshmi, oli kenttäpalveluksessa, kun hän kuuli tsunamista. Hän lähti kotiinsa, joka oli muutaman kilometrin päässä rannasta sijaitseva savimaja, ja löysi sen pahoin vaurioituneena. Veljet auttoivat häntä puhdistamaan ja korjaamaan sen.

Madrasissa 13-vuotias Naveen oli pelaamassa krikettiä, kun hän näki valtavia aaltoja. Naveen varoitti äitiään ja sisartaan, ja he pääsivät yhdessä turvaan. He joutuivat kuitenkin kahlaamaan ryöppyävässä vedessä, joka kuljetti mukanaan kaikenlaisia talousesineitä sekä paljon ruumiita.

Seitsenvuotias Lini-tyttö oli setänsä ja serkkunsa kanssa rannalla lähellä Kanniyākumāria, kun aallot lähtivät kuljettamaan häntä kohti sisämaata, kunnes hän juuttui kiinni erääseen puuaitaan. Vesi syöksyi hänen ylitseen. Hänen setänsä ja serkkunsa selvisivät hengissä, mutta setä hukkasi silmälasinsa eikä nähnyt enää kunnolla. Siitä huolimatta hän jatkoi Linin etsimistä. Jonkin ajan kuluttua hän kuuli ryöppyävän veden seasta Linin huutavan avukseen Jehovaa, ja hän pääsi pelastamaan tämän. Lini kertoo nykyään kaikille, että Jehova kuuli hänen rukouksensa.

Andamaanit ja Nikobaarit: Mary ja hänen kahdeksanvuotias poikansa Alwyn olivat käymässä sukulaisten luona, kun järistys ravisutti taloa. Kaikki juoksivat ulos. Mary näki vesimuurin lähestyvän uhkaavasti rantaa. Juuri silloin paikalle ajoi bussi. Hän ja hänen poikansa hyppäsivät kyytiin ja pääsivät pakoon, mutta toiset juoksivat koteihinsa sieppaamaan tavaroitaan, ja aalto pyyhkäisi heidät mennessään. Vähän ajan kuluttua bussissa matkustavat tunsivat uuden järistyksen. He hyppäsivät ulos bussista ja juoksivat korkeammalle paikalle, jossa oli jo viitisensataa ihmistä. He näkivät omin silmin, miten vesi tempaisi bussin mukaansa ja nousi vain puolen metrin päähän siitä, missä ihmiset seisoivat.

 Veden laskettua Mary meni nopeasti käymään kotonaan. Hänen onnistui löytää Raamattu ja He tutkivat Raamattua päivittäin -kirjanen, joista he ammensivat voimaa tulevina päivinä. Kun ihmiset kuulivat, että heidät vietäisiin saarelta pois veneillä, sadat juoksivat rannalle ja kahlasivat mereen odottamaan veneisiin pääsyä. Mary ja hänen poikansa seisoivat joka päivä tuntikausia vyötäisiin saakka ulottuvassa vedessä, jossa kellui kuolleita ruumiita. Kuusi päivää tsunamin jälkeen heidät vietiin lopulta pois. Monet syyttivät tapahtuneesta Jumalaa, joten Mary pääsi antamaan heille hyvää todistusta. Hänen kälynsä tutkiikin nyt Raamattua ja käy kokouksissa.

Prasanthi oli viisivuotiaan Jehoash-poikansa kanssa käymässä iäkkään isänsä, veli Prasad Raon, luona Hut Bayssa. He tunsivat maanjäristyksen, näkivät aallot ja pakenivat korkeampaan maastoon. Vesi nousi viisi metriä tienpinnan yläpuolelle, peitti Prasadin talon ja vei mukanaan hänen vuoteensa, jääkaappinsa ja televisionsa sekä varastossa olevat seurakunnan Suurin ihminen -kirjat. Myöhemmin eloonjääneet löysivät noita kirjoja ja alkoivat lukea niitä. Prasad, Prasanthi ja Jehoash söivät viisi päivää ruokaa, jota oli onnistuttu pelastamaan, ja moskiitto- ja kärpäsparvet olivat heidän kiusanaan. Kun veneet saapuivat, Prasanthi ja Jehoash lähtivät monien muiden mukana kahlaamaan rintaan asti ulottuvassa vedessä pelastajiensa luo, vaikka lähistöllä uiskenteli krokotiileja. Kaiken lisäksi Prasanthi oli kuudennella kuukaudella raskaana. Hänen isänsä pääsi heidän luokseen myöhemmin.

Kaikki Teressan saaren talot huuhtoutuivat pois. Saaren 13 veljeä ja sisarta olivat kuusi päivää viidakossa nälissään ja hyönteisten armoilla, kunnes heidät evakuoitiin Camortan saarelle. Sieltä he saivat turvapaikan veli Mark Paulin luota, joka asuu korkealla paikalla ja jonka kotia käytetään  valtakunnansalina. Sinä päivänä, jona tsunami iski, seurakunnan kokouksessa oli tavallisen 10–12 hengen sijasta 300! Siitä lähtien kokouksissa on käynyt 18 uutta raamatuntutkisteluoppilasta, jotka pääsivät itse näkemään, millaista rakkaudellista tukea Jehovan kansaan kuuluvat antavat toisilleen.

Sri Lanka: Aallot osuivat kahteen kolmannekseen tämän saarivaltion rannoista ja aiheuttivat hirveää tuhoa. Tsunami iski sunnuntaiaamuna, jolloin useimmat veljet olivat seurakunnan kokouksissa vaaravyöhykkeen ulkopuolella. Onnettomuus vaikutti kymmeneen seurakuntaan, ja yksi sisar menetti henkensä, kun hänen talonsa ajautui merelle. Veljet ovat murheissaan tämän hienon sisaren menettämisestä. Myös jotkut kiinnostuneet saivat surmansa, ja monien veljien sukulaisia kuoli. Muuan vanhin menetti 27 sukulaista. Kaikesta huolimatta ”veljet ovat selvinneet tästä murhenäytelmästä vailla hengellisiä ’lommoja’”, kirjoitetaan haaratoimistosta.

Betel oli tupaten täynnä avustustarvikkeita, ja useimmat Betel-perheen jäsenet olivat mukana avustustyössä. Ne paikalliset veljet, joilla oli kulkuneuvoja, veivät tarvikkeita onnettomuusalueille. Vain neljässä päivässä kaikkiin veljiin oli saatu yhteys ja heille oli viety ruokaa ja vaatteita. Kun heiltä kysyttiin, mitä muuta he tarvitsivat, he vastasivat:  ”Raamattuja ja kirjoja! Omamme huuhtoutuivat pois.” Heidän tarpeensa täytettiin viipymättä.

Kierrosvalvoja Gerrad Cooke oli tuolloin Colombossa. Hän ajoi seitsemän tuntia tiellä, joka on pimeän tultua vaarallinen villinorsujen vuoksi. Saavuttuaan perille illalla puoli yhdeltätoista hän lähti heti käymään alueen perheiden luona ja jakamaan avustustarvikkeita erään paikallisen veljen kanssa, jonka omakin talo oli jäänyt veden alle. He jatkoivat työtään aamuvarhaiseen saakka.

Thaimaa: Yksikään paikallisista veljistä ei kuollut eikä loukkaantunut, eikä kukaan heistä menettänyt toimeentuloaan. Joitakuita ulkomaalaisia lomailijoita sai kuitenkin surmansa, joitakin on kateissa, ja heidän otaksutaan menehtyneen. Heidän joukossaan on yksi suomalainen veli, yksi ruotsalainen pariskunta, eräs itävaltalainen veli ja erään suomalaisen sisaren ei-uskova aviomies. Kaksi ruotsalaista avioparia oli paikallisten veljien kanssa kenttäpalveluksessa kauempana rannikosta. Kun he palasivat hotelliinsa, he näkivät vain tuhoa ja kuolemaa.

Järistyksen jälkeisenä maanantaiaamuna Phuketin seurakunnan esivalvojalle soitettiin Thaimaan haaratoimistosta, että suomalainen sisar, Kristina, oli sairaalassa puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Veli lähti heti erään toisen veljen kanssa sairaalaan. Esivalvoja kirjoittaa: ”En ole eläessäni nähnyt niin paljon kärsimystä: ihmisiä vailla puolisoitaan, vanhempia ilman lapsiaan ja lapsia ilman vanhempiaan. Jotkut huusivat apua, toiset vain tuijottivat kattoon tai lattiaan. Tilanne oli niin sydäntäsärkevä, että meidän piti välillä poistua huoneesta kokoamaan itsemme ja rukoilemaan voimaa.”

Veljet löysivät Kristinan, jonka murtunutta jalkaa oltiin juuri alkamassa leikata. Hän oli menettänyt kaikki henkilöpaperinsa. Leikkauksen jälkeen nämä kaksi paikallista veljeä rukoilivat hänen kanssaan ja jäivät hänen luokseen keskiyöhön saakka. Muutamaa päivää myöhemmin hänet  kuljetettiin takaisin Suomeen. Vastoinkäymisistään huolimatta ”Kristina oli rohkea ja vahva”, kertovat veljet. Valitettavasti hänen miehensä, joka myös oli Jehovan todistaja, sai surmansa tsunamissa.

Haaratoimistojen vihkiäisiä

Angola, 8. tammikuuta 2005: Vihkiäispäivä oli merkkipaalu saarnaamistyön historiassa Angolassa, jossa on lähes 40 vuotta riehunut sisällissota. Stephen Lettillä oli ainutlaatuinen tilaisuus pitää Angolan haaratoimiston vihkiäispuhe. Lisäksi hän oli ensimmäinen maassa koskaan vieraillut hallintoelimen jäsen. Vihkiäisohjelmaa oli kuulemassa noin 730 vierasta 11 maasta. Miksi tarvittiin uusi haaratoimisto? Vuonna 1975 julistajien huippu oli 3055. Vuoden 2004 lopussa tuo luku oli 18-kertainen eli yli 54000!

Bulgaria, 9. lokakuuta 2004: Yli kolmen vuoden aikana 150 kansainväliseen vapaaehtoisjoukkoon kuuluvaa ja noin 300 paikallista veljeä on ollut mukana rakentamassa uutta haaratoimistoa Sofiaan. Gerrit Lösch hallintoelimestä piti vihkiäispuheen 364 kuulijalle, jotka edustivat 24:ää maata.

Etiopia, 20. marraskuuta 2004: Vuoden 2004 alussa Betel-perheen 60 jäsentä asuivat yhdeksässä eri paikassa, mikä ei ole kovinkaan ihanteellinen tilanne. Uusi kaunis Betel sijaitsee pääkaupungin Addis Abeban itäpuolella mäenrinteessä yli 2400 metriä merenpinnan yläpuolella. Toisinaan öisen rauhan rikkoo vain hyeenojen nauru. Gerrit Lösch puhui 2230 kuulijalle, joiden joukossa oli 200 ulkomaista vierasta 29 maasta. Haastatelluista moni oli ollut vankilassa ja joutunut kestämään jopa kidutusta uskonsa vuoksi. Erään teloitetun veljen tytär sanoi: ”Kun isä saa ylösnousemuksen, hän on iloinen kuullessaan, että noudatin hänen esimerkkiään jumalisesta antaumuksesta ja palvelin Betelissä.”

Ghana, 5. maaliskuuta 2005: Nigerian haaratoimistossa palveleva Malcolm J. Vigo piti Ghanan haaratoimiston  uuden laajennoksen vihkiäisissä puheen 3243 kuulijalle. Laajennos käsittää kolme asuinrakennusta, 50 toimistohuoneen tilat, huoltorakennuksen ja valtakunnansalin sekä rakennuksen, jossa on ruokasali, keittiö ja pesula.

Guam, 25. kesäkuuta 2005: Täällä pidettiin kolmannet vihkiäiset sitten vuoden 1980, jolloin maassa oli vain yksi seurakunta. Nykyään seurakuntia on kymmenen. Tilojen kunnostamisen lisäksi viimeisimpään rakennushankkeeseen kuului myös uusi valtakunnansali ja kaksikerroksinen asuinrakennus. Sata kansainväliseen vapaaehtoisjoukkoon kuuluvaa rakentajaa Australiasta ja Yhdysvalloista tuli omalla kustannuksellaan auttamaan rakentamisessa. Kun paikallinen rakennustarkastaja kuuli tästä ja näki työn laadun, ”hän pudisteli epäuskoisena päätään”, kirjoitetaan haaratoimistosta. Lorence Shepp Perun haaratoimistosta piti vihkiäispuheen.

Mauritius, 6. marraskuuta 2004: Gerrit Löschillä oli tilaisuus pitää puhe, kun jo käytössä olleen haaratoimiston laajennos vihittiin käyttöön. Laajennos käsittää 12 uutta toimistohuonetta käännösosastoa varten ja uuden huoltorakennuksen. Vieraita oli tullut Euroopasta, Etelä-Afrikasta, Madagaskarista, Mayottesta, Réunionista ja Seychelleiltä.

Nicaragua, 4. joulukuuta 2004: Yli 330 kansainväliseen vapaaehtoisjoukkoon kuuluvaa ja sadat paikalliset veljet rakensivat haaratoimistoon uusia toimistotiloja ja asuntoja sekä sivuiltaan avoimen konventtisalin, jossa on 2400 istumapaikkaa. Hallintoelimen jäsen Samuel Herd piti vihkiäispuheen. Vieraiden joukossa oli aiemmin Nicaraguassa palvelleita lähetystyöntekijöitä. Kuten arvata saattaa, he olivat innoissaan tavatessaan entisiä raamatuntutkisteluoppilaitaan sekä lisäksi näiden lapsia ja jopa lapsenlapsia!

Panama, 19. maaliskuuta 2005: Samuel Herd puhui 2967:lle, joista suurin osa on palvellut Jehovaa yli 20 vuotta. Rakennustyön alkuvaiheessa veljet olivat vuokranneet  nosturin ja palkanneet nosturinkuljettajan siirtämään joitakin varastoina käytettyjä perävaunuja. Kun kuljettaja saapui, hän kieltäytyi työstä väittäen, ettei paikalla ollut tehty tarvittavia järjestelyjä. Veljet yrittivät taivutella häntä, mutta turhaan. Juuri kun hän sitten oli kävelemässä pois, hän kysyi: ”Mitä uskontoa te muuten edustatte?”

”Jehovan todistajia”, vastasivat veljet.

Hän mietti hetken ja sanoi: ”Hyvä on, ryhdytään töihin.” Mistä tämä äkillinen mielenmuutos johtui? Kaksi sisarta tutki Raamattua hänen lastensa kanssa, ja hän arvosti sitä.

Slovakia, 16. huhtikuuta 2005: Hallintoelimeen kuuluva Theodore Jaracz piti vihkiäispuheen 21 maasta tulleille 448 vieraalle. Urheilustadionilla oli seuraavana päivänä erikoiskokous, ja monet vieraat tulivat sinne bussilla. ”Olette erittäin mukavia ja iloisia ihmisiä”, sanoi yksi bussinkuljettaja, ”ja kaikki tervehtivät minua! Tiedän kyllä, että se johtuu uskonnostanne. Kuljetan tavallisesti koululaisia ja opettajia. Lapsia minun on tervehdittävä itse ensin, ja opettajat taas eivät vaivaudu sanomaan päivää ollenkaan.”

Wallkill, Yhdysvallat, 16. toukokuuta 2005: ”Haluamme kaikki omistaa tämän upean uuden painon sekä A-, C- ja D-asuinrakennukset ainoalle tosi Jumalalle Jehovalle”, sanoi hallintoelimen jäsen John Barr vihkiäispuheessaan. Työt aloitettiin uuden painorakennuksen perustuksista 1. toukokuuta 2003, ja vain hieman yli kahdeksan kuukautta myöhemmin ensimmäinen jo käytössä olleista painokoneista siirrettiin uuteen painosaliin.

Alueelliset rakennuskomiteat eri puolilta Yhdysvaltoja, mutta varsinkin naapuriosavaltioista, järjestivät paikalle ammattimiehiä. Osan työstä tekivät ulkopuoliset urakoitsijat. ”En saa rahalla miehiäni tekemään työtä niin kuin te”, sanoi yksi tällainen urakoitsija. ”Te työskentelette koko  sydämestänne.” Muuan projektipäällikkö totesi: ”Niiden muutaman kuukauden aikana, jotka olen työskennellyt Vartiotornin rakennuksella, olen oppinut alastani enemmän kuin niiden viiden vuoden aikana, jotka opiskelin sitä!” Erään kuljetinjärjestelmiä toimittavan yrityksen edustaja sanoi: ”Teidän ansiostanne asennus sujui rivakammin kuin missään muualla. Kaikki ovat täällä niin iloisia, että tuo ilo tarttuu minuunkin. Tämä on mahtava paikka.”

Joitakin vuosia sitten Yhdysvaltain haaratoimistossa oli 15 rullaoffsetkonetta, joista 11 oli Brooklynissa ja 4 Wallkillissa. Tätä nykyä koneita on vain viisi. Tämä johtuu tehokkaammasta tekniikasta ja siitä, että alueittain järjestetyn painotyön ansiosta työtä on voitu jakaa toisille haaratoimistoille. Uusissa tiloissa on myös paperinkeräysjärjestelmä: painosalissa ja sitomossa kertynyt paperisilppu imetään pois katossa olevia putkia pitkin ja puristetaan automaattisesti paaleiksi. Muuan ulkopuolinen yritys kierrättää paalit, ja näin haaratoimisto säästää vuodessa noin 160000 euroa.

Sambia, 25. joulukuuta 2004: Niistä lähes 700:sta, jotka olivat läsnä laajennettujen tilojen vihkiäisissä, 374 oli palvellut Jehovaa jo yli 40 vuotta. Vihkiäispuheessaan Stephen Lett sanoi työssä mukana olleille, että samoin kuin Jeesuksen vertauksen palvelijat hekin ansaitsevat sydämestä lähtevän kiitoksen: ”Hyvin tehty!” (Matt. 25:23.)

Veljet antoivat hyvää todistusta myös rakennusvaiheen aikana. ”Te elätte paratiisissa”, sanoi muuan urakoitsija.

”Tarkoitatteko kirjaimellista vai hengellistä paratiisia?” kysyivät veljet.

”Kumpaakin!” vastasi mies.

[Alaviite]

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 29]

”Jumalisen tottelevaisuuden” konventit

Kuten ”Jumalisen tottelevaisuuden” piirikonventeissa osoitettiin, ainoastaan ne, jotka tuntevat Jumalan ja tottelevat hyvää uutista, säilyvät elossa Jehovan koston päivästä (2. Tess. 1:6–9). Haluamme siksi tehdä kaikkemme auttaaksemme niitä, joilla on sekava käsitys Jumalasta ja jotka ovat jopa katkeria hänelle maailman kärsimysten vuoksi. Meillä on nyt käytettävissämme uudet hyvät apuvälineet: traktaatti Kärsimykset loppuvat pian! ja kirja Mitä Raamattu todella opettaa?

Uusi traktaatti varmasti lohduttaa monia niistä, jotka joutuvat kärsimään sotien, köyhyyden, onnettomuuksien, epäoikeudenmukaisuuden ja sairauden vuoksi, sillä sen avulla he voivat ymmärtää, ettei Jumala aiheuta näitä ongelmia. Myös uusi kirja vetoaa niihin, jotka etsivät totuutta. Se on kirjoitettu lämpimällä, helppotajuisella ja selvällä tavalla, ja avainkohtia havainnollistetaan hyvin sekä kuvin että sanoin. Ennen kuin alat johtaa kirjan avulla tutkisteluja toisille, lue sen liitteenä olevat 14 lisäaihetta.

 [Taulukko/Kuvat s. 12, 13]

JOITAKIN TAPAHTUMIA PALVELUSVUONNA 2005

1. syyskuuta 2004

8. lokakuuta: Jehovan todistajat rekisteröidään Armeniassa.

9. lokakuuta: Bulgarian haaratoimiston vihkiäiset.

18. lokakuuta: Pysykää valveilla! -kirjasen levityskampanja alkaa.

6. marraskuuta: Mauritiuksen haaratoimiston vihkiäiset.

20. marraskuuta: Etiopian haaratoimiston vihkiäiset.

4. joulukuuta: Nicaraguan haaratoimiston vihkiäiset.

25. joulukuuta: Sambian haaratoimiston vihkiäiset.

26. joulukuuta: Indonesiassa lähellä Sumatraa sattuu 9,0 magnitudin maanjäristys, joka aiheuttaa historian tuhoisimman tsunamin.

1. tammikuuta 2005

8. tammikuuta: Angolan haaratoimiston vihkiäiset.

 5. maaliskuuta: Ghanan haaratoimiston vihkiäiset.

19. maaliskuuta: Panaman haaratoimiston vihkiäiset.

24. maaliskuuta: Berliinin hallintoylioikeus määrää, että Berliinin Jehovan todistajille on annettava laillisen yhdistyksen oikeudet.

16. huhtikuuta: Slovakian haaratoimiston vihkiäiset.

1. toukokuuta 2005

16. toukokuuta: Paino- ja asuintilat vihitään käyttöön Wallkillissa Yhdysvalloissa.

25. kesäkuuta: Guamin haaratoimiston vihkiäiset.

31. elokuuta 2005

[Kuva s. 20]

Tulvan vahingoittamaa valtakunnansalia siivotaan Niigatan prefektuurissa Japanissa

[Kuva s. 24]

Avustustarvikkeiden lajittelua Sri Lankassa