Maailmanlaajuinen raportti

AASIA

MAITA 47

ASUKKAITA 3930343401

JULISTAJIA 591750

RAAMATUNTUTKISTELUJA 477609

Japani

Mihon oli vaikeaa osallistua sananpalvelukseen entiseen tapaan, sillä hänen raskautensa oli edennyt pitkälle. Koska hän halusi kuitenkin jatkaa tienraivausta, hän pyysi palvelusvalvojalta sellaista aluetta, jonka asukkaita on melkein mahdotonta tavata esimerkiksi talojen tiukkojen turvajärjestelyjen vuoksi. Miho sai satakunta osoitetta. Hän soitti kotoaan puhelimella niin monelle kuin mahdollista. Aluksi kukaan ei halunnut kuunnella, ja hän sai soitettua kaikki puhelut puolessa tunnissa. Mutta sitten hän soittamisen lisäksi kirjoitti myös lyhyen kirjeen tavoittamilleen ihmisille. Laatiessaan sitä hän otti huomioon asioita, joita hän oli saanut tietää puhelinkeskustelun aikana. Hän oli esimerkiksi saattanut kuulla taustalta lapsen itkua. Kun hän arveli kirjeen menneen perille, hän soitti kertoakseen, mitä hyötyä olisi niiden Raamatun neuvojen noudattamisesta, joita hän oli kirjeessä maininnut. Muuan perheenäiti oli kieltäytynyt keskustelemasta puhelimessa, mutta Miho lähetti hänelle silti kirjeen. Kun Miho soitti naiselle toisen kerran, kotona oli vain tämän kouluikäinen tytär, joka oli lukenut hänen kirjeensä. Miho todisti tytölle ja lupasi lähettää hänelle kirjeessä raamatullisia neuvoja, joista olisi hyötyä koulumaailmassa. Hän lupasi myös soittaa tytölle uudelleen. Puhelimeen vastasikin äiti. Hän kertoi, että hänen tyttärellään oli ollut  ongelmia koulussa ja että siitä, mitä Miho oli sanonut, oli apua. Muutamien soittojen ja kirjeiden jälkeen sekä äiti että tytär alkoivat tutkia Raamattua.

Nepal

Prem-niminen mies, joka on opettaja, oli etsinyt pitkään totuutta. Hän luki Raamattua ja kävi koulunsa lähellä olevassa kirkossa. Hän ei kuitenkaan saanut vastauksia kysymyksiinsä eikä pitänyt siitä, että pappi kerjäsi alinomaa lahjoituksia. Prem rukoili Jumalalta ohjausta, että hän löytäisi kirkon, joka auttaisi häntä oppimaan totuuden. Kun Prem muutti ja alkoi opettaa toisessa koulussa, hän kysyi uusilta naapureiltaan, missä olisi kirkko. Samassa talossa asui koulupoika, jonka äiti oli käynyt muutaman kerran kokouksessa valtakunnansalissa, ja poika opasti Premin sinne. Esitelmässä, jonka Prem kuuli, puhuttiin Jumalan valtakunnasta. Juuri tästä aiheesta Prem oli erityisen kiinnostunut. Hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua. Hän on iloinen siitä, että hän saa vihdoinkin vastauksia kysymyksiinsä, ja hän käy nykyään säännöllisesti kokouksissa perheensä kanssa. He ovat ilmoittaneet kirkkoonsa eroavansa siitä, koska he haluavat tulla Jehovan todistajiksi.

Taiwan

Erään alakoulun oppilaita pyydettiin kirjoittamaan aine vuotuiseen kirjoituskilpailuun. Aiheena oli ”Lempikirjani”. Kymmenvuotias Weizhen-tyttö kirjoitti aineensa Raamatusta. Hän kertoi siinä Raamatun ennustusten paikkansapitävyydestä ja Jumalan sanan erinomaisista elämänohjeista. Lisäksi hän selitti, että Raamattu oli vastannut moniin sellaisiin kysymyksiin, joihin hän ei ollut saanut tyydyttäviä vastauksia opettajilta sen enempää kuin koulutovereiltakaan. ”Opettaja sanoi, että ihmisen esi-isät kehittyivät apinoista”, kirjoitti Weizhen. ”Mutta jos ihminen polveutuu apinoista, niin eikö meidän pitäisi osoittaa niitä kohtaan syvää kunnioitusta ja kiitollisuutta? Miksi siis lukitsemme ne eläintarhoissa häkkeihin? Emmekö teekin kauhean väärin? Raamatussa kuitenkin sanotaan selvästi, ettemme suinkaan polveudu apinoista. Päinvastoin esi-isämme  luotiin maan tomusta Jumalan kuviksi.” Weizhen päätti aineensa: ”Ennen vanhaan tavattiin sanoa, että kirjan lukeminen on kuin avaisi aarrearkun. Minun mielestäni Raamattu on paljon kultaa arvokkaampi. Niinpä se on kirja, jonka lukemisesta pidän kaikkein eniten.” Neljäsluokkalaisen Weizhenin aine voitti ensimmäisen palkinnon, vaikka kilpailuun oli osallistunut ylempienkin luokkien oppilaita. Kertoessaan kokemuksensa hän lainasi Heprealaiskirjeen 4:12:ta ja sanoi sitten: ”Jehova Jumala ansaitsee kaiken kunnian.”

Mongolia

Kun äskettäin kasteella käynyt mongolialainen sisar Bolortsetseg kuuli, että muuan hänen sukulaisensa oli kuollut ja että leski oli hyvin murheellinen, hän lähetti tälle kaikki mongoliankieliset julkaisumme. Leski, Evsanaa, luki ne yhdessä yössä. Seuraavana päivänä hän soitti Bolortsetsegille ja pyysi tätä tulemaan heti luokseen. Bolortsetseg lähti erään toisen sisaren kanssa tapaamaan Evsanaata, joka oli laatinut pitkän listan kysymyksiä. Hän oli pelkkänä korvana, kun hänen kysymyksiinsä vastattiin Raamatun avulla. Pitkän keskustelun jälkeen sisaret selittivät, että Evsanaa hyötyisi enemmän, jos tutkittaisiin yhtä aihetta kerrallaan perusteellisemmin. He suosittelivat hänelle Raamatun kotitutkistelua. Evsanaa oli heti innoissaan ajatuksesta, ja he alkoivat tutkia kolme kertaa viikossa. Kuukauden kuluttua hän oli heittänyt pois väärään palvontaan liittyvät esineensä ja kävi kokouksissa. Kaksi kuukautta sen jälkeen kun hänestä oli tullut julistaja, hän olisi halunnut aloittaa osa-aikaisen tienraivauksen. Hänelle kuitenkin selitettiin, että hänen täytyisi käydä ensin kasteella. Evsanaa ei lannistunut, vaan päätti käyttää ainakin 50 tuntia kuussa kenttäpalvelukseen odotellessaan konventtia, jossa hän pääsisi kasteelle.

Kazakstan

Muuan tienraivaaja tapasi Rudnyin kaupungissa Nikolai-nimisen nuoren miehen, joka sanoi haluavansa Raamatun kotitutkistelun. Tilanne oli kuitenkin mutkikas.  Nikolai asui perheineen syrjäisessä kylässä ja kävi vain harvoin Rudnyissa sukulaistensa luona. Veli kysyi, voisiko hän tulla Nikolain luo tämän kotikylään, mutta Nikolai selitti, että se sijaitsi 200 kilometrin päässä hyvin vaikeakulkuisen taipaleen takana.

Veli kuitenkin kirjoitti muistiin hänen osoitteensa ja lupasi, että he tapaisivat vielä. Hän teki matkajärjestelyjä päästäkseen käymään Nikolain kotikylässä ja pyysi seurakunnastaan mukaansa erään toisen veljen ja kaksi sisarta. Kaksi viikkoa myöhemmin he nousivat junaan. Saavuttuaan tuota kylää lähimpänä sijaitsevalle rautatieasemalle he huomasivat, että matkaa olisi taitettava vielä 18 kilometriä eikä sinne päässyt julkisilla liikennevälineillä. He saattoivat jatkaa matkaa vain jalkaisin. Se ei ollut helppoa, koska oli talvi ja puhalsi jäätävä tuuli. Hetken päästä heidän ohitseen kuitenkin ajoi maitosäiliötä kuljettava traktori. Se pysähtyi, ja kuljettaja tarjoutui ottamaan heidät kyytiin – maitosäiliön sisään! He ajattelivat miehen laskevan leikkiä, mutta säiliö oli tyhjä ja kuiva, joten he kapusivat siihen. Vaikka säiliössä oli kylmä, niin ainakin he olisivat suojassa purevalta tuulelta. Kuljettaja sanoi, että hän jättäisi heidät seitsemän kilometrin päähän heidän määränpäästään. Sieltä heidän täytyisi jatkaa kävellen. Viimeisiin seitsemään kilometriin heiltä kului vielä kaksi tuntia, ja sitten he olivat Nikolain kylässä.

Nikolai ja hänen vaimonsa Valja olivat hämmästyneitä ja ilahtuneita nähdessään nämä veljet ja sisaret kotiovellaan. He huolehtivat siitä, että heidän vieraansa saivat itsensä lämpimiksi, ja tarjosivat heille ruokaa. Sitten keskusteltiin Raamatusta. Kaksi viikkoa myöhemmin veljet Rudnyista tulivat uudelleen. Tienraivaajaveli muistelee: ”Nikolai haki meidät asemalta. Monet kyläläiset halusivat puhua ’niiden kanssa, jotka olivat tulleet maitosäiliössä’. Siksi Nikolai laati aikataulun, jotta kiinnostuneet olisivat päässeet tapaamaan meitä. Kaikki hänen luettelossaan mainitut ihmiset  tulivat ajallaan, ja heille aloitettiin raamatuntutkistelu.” Sittemmin käytännöllisesti katsoen jokainen, joka alkoi tutkia Raamattua tuossa kylässä, on edistynyt hengellisesti hyvin. Nikolai ja Valja kastettiin kaksi vuotta myöhemmin. Nykyään heidän kaksi poikaansa ovat kastamattomia julistajia, ja äskettäin Nikolai nimitettiin vanhimmaksi tähän syrjäiseen ryhmään.

Georgia

Tienraivaajat ovat antaneet todistusta Georgian syrjäisillä vuoristoseuduilla. Kaksi tienraivaajasisarta käveli kahdeksan kilometriä erääseen kaukaiseen, vuoristotien päässä sijaitsevaan kylään. He alkoivat saarnata siellä talosta taloon. Pian yksi kylän iäkkäistä miehistä pysäytti toisen sisarista, Ketevanin, ja vaati häntä selittämään, miksi hän oli saarnaamassa, vaikkei hän ollutkaan ortodoksi. Ketevan yritti vastata, mutta mies ei ottanut kuunnellakseen. Sitten hän iski Ketevanin maahan ja alkoi hakata häntä kepillään. Jotkut näkivät tämän tapauksen, ja se tuli monien kyläläisten tietoon. Myöhemmin Ketevan tuli uudelleen saarnaamaan samaan kylään. Muuan nainen, joka oli aiemmin vastustanut, näki hänet ja huudahti: ”Ihme, että uskalsit palata tänne sen hakkaamisen jälkeen! Rohkeutesi on hämmästyttävää! Tulethan meille puhumaan lisää.” Kuunneltuaan Ketevania nainen sanoi, että tämä saisi tulla keskustelemaan hänen kanssaan hänen kotiinsa milloin vain.

 AFRIKKA

MAITA 57

ASUKKAITA 802232357

JULISTAJIA 1043396

RAAMATUNTUTKISTELUJA 1903665

Ruanda

Kirja Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä oli pudonnut tielle, mistä eräät ohikulkijat löysivät sen. He veivät kirjan protestanttisen kirkkonsa vanhimmalle. Tämä luki sen hyvin kiinnostuneena ja etsi käsiinsä Jehovan todistajat, ja hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua. Kun hän sai lisää tietoa Raamatun totuudesta, hän erosi kirkosta ja kävi kasteella. Samaan aikaan hän kertoi innokkaasti totuudesta entisille seurakuntalaisilleen, ja 25 heistä erosi kirkosta tullakseen Jehovan todistajiksi. Myös mies, joka oli tullut hänen tilalleen seurakunnan vanhimmaksi, alkoi tutkia Raamattua todistajien kanssa, ja hänkin lähti kirkosta. Tämä mies käy nyt kristillisissä kokouksissa ja aikoo ryhtyä julistajaksi.  Hänen vaimonsa kastettiin erikoiskonventtipäivänä jonkin aikaa sitten. Ajatella, että kaikki tämä sai alkunsa yhdestä kirjasta, joka löytyi tieltä!

Norsunluurannikko

Ollessaan matkalla kenttäpalvelukseen pääkaupungissa Abidjanissa Berenger-niminen nuori veli kulki erään naisen ohi, joka myi leipää. Nainen pudotti huomaamattaan 5000 frangin (8 euroa) setelin. Juuri kun Berenger oli nostamassa rahaa antaakseen sen leipäkauppiaalle, vastakkaisesta suunnasta tuli toinen nainen, joka huusi: ”Anna tänne se raha! Se on minun.” Kun veli tiedusteli naiselta setelin arvoa, tämä suuttui ja lähti tiehensä. Sitten Berenger juoksi kiinni leipäkauppiaan, jolta raha oli pudonnut. Hänen hämmästyksekseen nainen kiisti kadottaneensa setelin ja tokaisi: ”Onpa ovela ryöstöyritys.” Mutta kun nainen viimein tajusi, että sinnikäs Berenger oli vilpitön, hän tarkisti rahansa ja huomasi, että häneltä tosiaan puuttui 5000 frangia eli 50 leivän hinta.

Berenger kertoi: ”Annoin rahan hänelle ja selitin syyksi sen, että Jumalani Jehova opettaa palvelijoitaan olemaan rehellisiä. Nainen kiitti minua ja sanoi: ’Jos kaikki ihmiset käyttäytyisivät niin kuin Jehovan todistajat, kaikki olisivat ystäviä keskenään. Ensimmäistä kertaa elämässäni näen nuoren toimivan tällä tavalla.’ Annoin naiselle traktaatin, ja hän lupasi, että tämän jälkeen hän kuuntelisi Jehovan todistajia. Sinä päivänä minulla oli taskussani vaivaiset 50 frangia, joiden piti riittää koko päiväksi. Olin kuitenkin tyytyväinen, koska olin menetellyt oikein.”

Kongon demokraattinen tasavalta

Eugene-niminen vanhin työskentelee talonmiehenä ja vartijana timanttiliikkeessä. Hän kertoo: ”Yhtenä iltana timanttiliikkeeseen tuli mies, jolla oli aikomus myydä 22000 dollarin  arvoiset timantit. Timanttipaketti oli kuitenkin pudonnut hänen taskustaan. Hän etsi pakettia kuumeisesti kaikkialta muttei löytänyt sitä. Seuraavana päivänä hänen esimiehensä ja yksi työtoverinsa kävelivät katua edestakaisin ja etsivät pakettia, mutta turhaan. Sitten aloin lakaista liikkeemme oven edustaa – ja mikäs siinä olikaan! Timanttipaketti! Nostin sen ja lähdin juoksujalkaa belgialaisen esimieheni luo. Hän oli hyvin hämmästynyt siitä, että toin paketin. Kerroin hänelle, että olen Jehovan todistaja ja kunnioitan syvästi Jumalaani. Timanttien omistaja ihmetteli suuresti rehellisyyttäni ja huudahti: ’Aivan uskomatonta!’

Eräs työtoverini sanoi minulle: ’Eugene, sinä pelastit maineemme!’

Vastasin: ’Kiitos. Kaikki kunnia kuuluu Jehovalle, koska hän on opettanut minua olemaan rehellinen.’”

Angola

João, kierrosvalvojana toimiva lähetystyöntekijä, vieraili eräällä maaseutualueella ja halusi näyttää sikäläisille veljille ja kiinnostuneille DVD-levyn Nooa vaelsi Jumalan kanssa – Daavid luotti Jumalaan. Hänellä oli mukanaan pieni generaattori, kaksi kaiutinta, bensiiniä ja kannettava tietokone. Ensimmäisessä kylässä hän majoittui savimajaan ja suunnitteli näyttää DVD-elokuvat myöhemmin illalla. Hän sanoi: ”Yllätyin, kun paikalle tuli 38 henkeä ja heillä oli mukanaan tuoleja, penkkejä, kiviä, maitoastioita ja muuta istuimeksi sopivaa. Majassa ei olisi ollut tilaa edes puolelle väestä, joten meidän täytyi katsoa elokuvat ulkosalla. Tähtikirkkaan taivaan alla asetin tietokoneeni savitiilien varaan, ja monet kävivät istumaan maahan värikkäiden afrikkalaisten kankaiden päälle.” Sana levisi nopeasti, ja ihmisiä virtasi sankoin joukoin niihin kyliin, joissa João vieraili. ”Esityksen jälkeen kukaan ei olisi halunnut lähteä pois”, hän muistelee. ”Monet kehuivat iltaa elämänsä parhaaksi  ja ilmaisivat syvän kiitollisuutensa Jehovalle tästä hengellisestä lahjasta.” Niiden kolmen viikon aikana, joina João vieraili maaseuturyhmissä, DVD:n näki yhteensä 1568 henkeä.

Ghana

Accrassa asuva Vida-niminen ruokakauppias oli vastahakoinen toimittamaan tuoreita vihanneksia Ghanan haaratoimistoon, koska pappi oli sanonut hänelle, että todistajat suhtautuivat vihamielisesti ei-todistajiin. Niinpä kun tämä nainen vei ensimmäistä kertaa elintarvikkeita haaratoimistoon, hän yllättyi siitä, että vastassa olikin hymyilevä ja kohtelias keittiöhenkilökunta. Seuraavien viikkojen kuluessa Vida tutustui haaratoimiston vapaaehtoistyöntekijöihin ja huomasi kaikkien olevan ystävällisiä hänelle. Hän tajusi, että pappi ei ollut puhunut totta.

Vida oli innokas oppimaan lisää, ja hän pyysi raamatuntutkistelua, vaikkei osannut lukea. Puolen vuoden kuluttua hän pystyi lukemaan omaa Raamattuaan. Hän kävi kasteella piirikonventissa jonkin aikaa sitten. Vaikka Vidan sukulaiset ja entiset tuttavat pilkkaavat häntä, hän on auttanut serkkuaan edistymään kastamattomaksi julistajaksi.

Sudan

Eräs sisar tapasi talosta-taloon-palveluksessa kaksi tyttöä, jotka ottivat hänet lämpimästi vastaan. Kumma kyllä tytöt eivät antaneet sisaren auttaa heitä raamatunkohtien etsimisessä heidän omasta Raamatustaan. Kävi ilmi, että paikallinen pappi oli varoittanut heitä siitä, että jos joku Jehovan todistaja koskisi heidän Raamattuunsa, sen sisältö muuttuisi automaattisesti todistajien opetusten mukaiseksi. Tytöt eivät suostuneet edes kättelemään sisarta. Mutta kun he löysivät omin avuin raamatunkohdat ja lukivat ne, he huomasivat niiden olevan sopusoinnussa sen kanssa, mitä sisar sanoi.  He tajusivat papin valehdelleen ja päättivät alkaa tutkia Raamattua. Kauhistunut pappi lupasi antaa heille rahaa ruokaan, jos he vain lakkaisivat tutkimasta. Mitä tytöt vastasivat? ”Emme me halua täyttää vatsaamme. Haluamme ennemmin täyttyä Jumalan sanalla.” Tytöt käyvät nyt seurakunnan kokouksissa.

Etiopia

Awoken vaimo oli ollut todistaja kymmenisen vuotta, mutta Awokea totuus ei ihmeemmin kiinnostanut. Mutta kun hän matkusti kahden kuukauden kurssille toiselle puolelle maata, hän päätti ottaa yhteyttä todistajiin. Perillä hänet ohjattiin erääseen toimistoon, jossa oli töissä muuan sisar. Tämä oli rukoillut, että joku veli tulisi auttamaan sikäläistä seurakuntaa. Kun sisarelle kerrottiin jonkun miehen kyselevän Jehovan todistajia, hän muisti rukouksensa. Nähdessään siistin ja hyvin pukeutuneen Awoken sisar päätteli, että tässä nyt oli se uusi veli, jota hän oli rukoillut. Iloisena hän lennähti tervehtimään Awokea sydämellisesti. Koska sisar oli niin riemuissaan, Awoke ei hennonut korjata väärinkäsitystä, eikä hän halunnut tuottaa sisarelle pettymystä, kun tämä esitteli hänet veljille. Paikkakunnalla ollessaan Awoke kävi kaikissa kokouksissa. Kun kurssi päättyi ja hänen oli aika lähteä kotiin, muutamat sisaret kutsuivat hänet syömään ja pyysivät häntä pitämään ruokarukouksen. Awoke muisti, että hänen vaimonsa piti aina kotona ruokarukouksen pää peitettynä ja esitti sen Jeesuksen nimessä. Rukous ja ateria sujuivat mallikkaasti. Seurakunnan ystävällisyys kosketti Awoken sydäntä, ja hän päätti, että hänestä tulisi oikea veli. Kotiin palattuaan hän alkoi tutkia, ja hän kävi kasteella hiljakkoin pidetyssä konventissa. Hänen vaimonsa on arvatenkin hyvin onnellinen. Nyt Awoke vain odottaa, että saa kertoa tarinansa seurakunnalle, jonka vieraana hän oli.

 EUROOPPA

MAITA 46

ASUKKAITA 730776667

JULISTAJIA 1506019

RAAMATUNTUTKISTELUJA 744319

Ukraina

Muuan sähkömies meni korjaamaan kotikylänsä valtakunnansalin sähkömittaria. Hänet tunnettiin juoppona. Mittaria korjatessaan hän pani merkille vuositekstin: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak. 4:8.) Hän keskeytti työnsä ja kysyi yhdeltä veljistä: ”Onko tosiaan mahdollista lähestyä Jumalaa? Voivatko syntiset lähestyä häntä?” Veli vastasi miehen kysymyksiin Raamatun avulla ja toivotti hänet tervetulleeksi kokoukseen. Sunnuntaina mies päättikin lähteä kokoukseen – tosin eräässä toisessa kylässä pidettävään, sillä hän ei halunnut naapureidensa näkevän, että hän meni valtakunnansaliin. Mutta kuinka ollakaan, puhujana oli eräs vanhin miehen kotikylästä. Nähdessään hänet mies yritti piiloutua. Vanhin kuitenkin tunnisti hänet ja toivotti hänet lämpimästi tervetulleeksi. Tuolloin mies päätti, että hän alkaisi käydä kokouksissa kotikylässään. Hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua, ja vuotta myöhemmin hän meni kasteelle.

Miehen vaimo oli tuohon aikaan työssä ulkomailla, eikä hän ottanut uskoakseen, että hänen miehensä oli lopettanut juomisen ja tullut Jehovan todistajaksi. Nähdäkseen sen omin silmin hän palasi kotiin. Vaimo oli iloinen siitä, että hänen miehensä oli lakannut käyttämästä alkoholia ja huolehti heidän lapsistaan, mutta siitä hän ei pitänyt, että miehestä oli tullut Jehovan todistaja. Eräänä päivänä mies kuitenkin pyysi vaimoltaan, että he lähtisivät  valtakunnansalille kaikki yhdessä perheenä. Vaimo suostui. Hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua, ja melko pian hän ja perheen kolme tytärtä menivät kasteelle. Näin yksi raamatunjae auttoi viittä ihmistä pääsemään lähelle Jumalaa.

Kreikka

Eräs veli, joka kulkee joka päivä samaa reittiä työhön, pani merkille, että muuan nainen kävi säännöllisesti eräänlaisen pienoiskappelin luona. Kreikassa tällaisia ”kappeleita” pystytetään tavallisesti tienvarteen muistutukseksi jostakin tuolla paikalla sattuneesta kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta. Veli halusi auttaa naista ja kirjoitti lyhyen kirjeen, jossa oli lohduttavia ajatuksia siitä, mitä Raamattu sanoo kuolleiden tilasta ja ylösnousemustoivosta. Veli lisäsi kirjeeseen nimensä ja puhelinnumeronsa ja pani sen kappelin sisään. Heti seuraavana päivänä nainen soitti veljelle ja ilmaisi olevansa erittäin kiinnostunut hyvästä uutisesta. Nykyään naisen luo tehdään säännöllisesti uusintakäyntejä.

Norja

Kenttäpalveluksen jälkeen kuusi sisarta meni erääseen kahvilaan. He juttelivat kiinnostavasta esitelmästä, jonka he olivat kuulleet valtakunnansalissa kaksi päivää aikaisemmin. Esitelmä oli käsitellyt ylösnousemustoivoa. Vähän ajan kuluttua muuan nainen, joka oli kuunnellut heidän keskusteluaan, tuli heidän luokseen. Hän kysyi, saisiko hän istuutua heidän seuraansa kuullakseen lisää siitä, mistä he olivat puhuneet. Nainen kertoi menettäneensä äskettäin kummatkin vanhempansa. Seurasi antoisa keskustelu. Sisaret pyysivät naiselta hänen puhelinnumeronsa, ja yksi heistä otti häneen yhteyttä myöhemmin. Naiselle aloitettiin raamatuntutkistelu.

Liettua

Nuori kokoaikainen evankelista Olga alkoi pitää raamatuntutkistelua ovensuussa eräälle venäläiselle naiselle. Yhdellä ensimmäisistä keskustelukerroista nainen pyysi Olgaa selittämään, mitä Raamatussa tarkoitetaan ”viimeisillä päivillä” (2. Tim. 3:1). Olga lupasi vastata kysymykseen  seuraavalla käynnillä. Mutta kuluikin melkein kuukausi, eikä Olga tavoittanut naista kotoa toistuvista yrityksistään huolimatta. Ja vaikka kukaan ei avannut ovea, Olga huomasi jonkun katselevan häntä ovisilmästä. Olga kertoo: ”En voinut mitenkään ajatella, että tämä nainen ei olisi halunnut enää keskustella Raamatusta. Saattoihan oven takana olla joku aivan muu. Päätin siksi vastata hänen kysymykseensä kirjeitse. Kolme päivää myöhemmin yritin jälleen tavoittaa hänet kotoa. Olin todella iloinen, kun hän tuli avaamaan oven. Kirjeeni ja häntä kohtaan osoittamani kiinnostus olivat tehneet häneen syvän vaikutuksen.”

Nainen kiitti Olgaa ja sanoi: ”Luin kirjeesi läpi monta kertaa ja ymmärsin kaiken.” Niinpä tutkistelusta, jota pidettiin aluksi ovensuussa, tulikin säännöllinen Raamattu opettaa -kirjasta johdettava Raamatun kotitutkistelu. Ja kun Olga nykyään menee tutkimaan tämän kiinnostuneen naisen kanssa, hän saa lämpimän vastaanoton.

Sveitsi

Marie-niminen sisar todisti eräälle Lähi-idästä tulleelle naiselle Genevessä, joka on hyvin kansainvälinen kaupunki. Marie opiskelee arabiaa ja käytti siksi tätä kieltä puhuessaan naiselle. Marie kertoi hänelle uskovansa yhteen ainoaan tosi Jumalaan. Tällöin nainen halasi ja suuteli häntä ja sanoi, että hän oli surullinen ja että Marien tullessa puhumaan hänen kanssaan hän oli juuri rukoillut. Nainen sanoi, että hän palaisi kotimaahansa seuraavana päivänä. Marie luki Raamatusta 1. Pietarin kirjeen 3:7:n ja selitti, että Jumala pitää naisia suuressa arvossa. Seuraavaksi hän sanoi, että Jehova  haluaa jokaisen miehen kunnioittavan ja arvostavan vaimoaan. Hämmästyneenä nainen kysyi: ”Oletko sinä enkeli vai ihminen? Olen surullinen, koska mieheni ei toimi sen mukaan, mitä Jumala sanoo tässä kohdassa. Rukoilen Jumalalta säännöllisesti apua. Ja nyt sinä avasit tämän kirjan ja luit minulle tämän kohdan.” Sitten nainen pyysi Marieta kirjoittamaan raamatunkohdan muistiin paperilapulle. Hän sanoi, että hän ottaisi lapun mukaansa, näyttäisi sitä perheelleen ja kertoisi heille tästä ihmeellisestä tapaamisesta. Marie oli pahoillaan siitä, että naisen täytyi lähteä, mutta he sopivat pitävänsä yhteyttä.

Alankomaat

Rotterdamin satama on maailman suurimpia. Meritse saapuva lasti siirretään rekka-autoihin, jotka kuljettavat sen Euroopan unionin maihin ja muualle. Alankomaiden läpi kulkee näin ollen valtava määrä rekkoja. Erästä Saksaan menevää vilkasta moottoritietä saattaa enimmillään kulkea jopa 1500 rekkaa tunnissa. Tien varrella on suuri levähdysalue, ja monet kuljettajat pysähtyvät sinne pakolliselle tauolle. Veljemme käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja käyvät todistamassa rekka-autosta toiseen. He tapaavat kuljettajia Euroopasta, Lähi-idästä ja melkein kaikista entisistä neuvostotasavalloista. Kuljettajat pitävät erityisesti lehdistämme. Viime vuonna veljet olivat saarnaamassa tällä levähdysalueella 82 kertaa ja he levittivät yli 10000 lehteä 35 kielellä.

 AMERIKKA

MAITA 56

ASUKKAITA 883782291

JULISTAJIA 3256287

RAAMATUNTUTKISTELUJA 3111358

Peru

Jorge palvelee vakituisena tienraivaajana ja hankkii toimeentulonsa maalaamalla tauluja. Hän antoi todistusta eräälle toiselle taiteilijalle, Hubertille, joka alkoi tutkia Raamattua. Sukulaistensa, ystäviensä ja naapureidensa voimakkaasta vastustuksesta huolimatta Hubert tutki kirjan Tieto joka johtaa ikuiseen elämään vain puolessa vuodessa. Hän rukoili, että Jehova auttaisi hänen sukulaisiaan oppimaan totuuden. Hubert oli iloisesti yllättynyt, kun hänen isoveljensä Jhon tuli mukaan tutkisteluun ja alkoi käydä kokouksissa. Seuraavalla viikolla tutkisteluun liittyi mukaan Jhonin lanko Cesar. Vaikka Cesarin vaimo oli aluksi vastaan, myöhemmin hänkin alkoi tutkia. Sitten Hubertin koulutoveri Reynaldo halusi tutkistelun. Kovan vastustuksen vuoksi hänen oli tutkittava Hubertin luona. Pian sen jälkeen myös Hubertin Milton-niminen veli alkoi tutkia. Ensimmäisen tutkistelukerran jälkeen Milton todisti kahdelle opiskelutoverilleen, Darwinille ja Christianille, jotka molemmat alkoivat tutkia ja käydä kokouksissa. Hubertilla on myös Ronald- ja Martin-nimiset isoveljet.  Kun Ronald tuli Hubertin tutkisteluun mukanaan pitkä lista raamatullisia kysymyksiä, Jorge selitti, että hän saisi vastaukset kaikkiin kysymyksiinsä tutkimalla Raamattua. Ronald piti sitä hyvänä ajatuksena. Seuraavaksi Martinkin alkoi tutkia, ja myös hänen kaksi tytärtään ovat tulleet mukaan tutkisteluun. Hubert ja Jhon kastettiin ”Vapautus on lähellä!” -piirikonventissa. Viimeisimpien tietojen mukaan kaiken kaikkiaan 18 henkeä on saanut opetusta Jehovasta sen jälkeen kun Hubertille todistettiin ensimmäisen kerran.

Brasilia

Paulo asuu karjatilalla Pohjois-Brasiliassa. Nainen, jonka kanssa hän asui ja josta tuli myöhemmin hänen vaimonsa, tutki Raamattua. Paulo suostui raamatuntutkisteluun vain miellyttääkseen häntä. Tilalla työskentelevät karjapaimenet jahtasivat noihin aikoihin jaguaaria, joka teki tuhojaan nautojen keskuudessa. Lopulta he onnistuivat tappamaan sen, mutta koska he halusivat hyötyä tilanteesta taloudellisesti, he soittivat tilanomistajalle ja pyysivät rahaa voidakseen muka palkata jonkun ammattilaisen metsästämään petoa. Paulo oli juonessa mukana ja vieläpä kertoi esimiehelleen saman tekaistun tarinan. Raamatun opetukset olivat kuitenkin jo vaikuttaneet häneen, joten hänen omatuntonsa alkoi kolkuttaa. Vaikka hän tiesi voivansa menettää työpaikkansa ja saavansa työtovereidensa vihat päälleen, hän soitti esimiehelleen ja kertoi totuuden. Koska Paulo oli rehellinen, hänet ylennettiin myöhemmin tilanhoitajaksi.  Paulo ja hänen vaimonsa ovat nyt kastettuja hyvän uutisen julistajia. On mukava nähdä tämän rehdin miehen köröttelevän traktorillaan valtakunnansalille vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa!

Meksiko

María on innokas vakituinen tienraivaaja, ja hänellä on kaksi kouluikäistä tytärtä. Kerran vanhempainillassa hän havaitsi, että opettajia huolestutti joidenkin oppilaiden kapinallinen asenne ja moraaliton käytös. Eräs opettaja sanoi: ”Vanhemmat, jos ette halua lisää rikollisia kaduille, auttakaa meitä. Puhukaa lapsillenne. Ostakaa heille jokin kirja. He tarvitsevat teitä, koska heillä on paljon kysymyksiä. Älkää antako heidän hakea vastauksia kadulta.” Myöhemmin María meni rehtorinkansliaan tiedustelemaan, miten hänen omat tyttärensä käyttäytyivät, ja sai kuulla, ettei heidän kanssaan ollut ongelmia. Sitten hän suositteli nuorten oppaaksi kirjaa Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia. Naisrehtori kuunteli tarkkaavaisesti ja pyysi Maríaa tuomaan sen hänelle. Seuraavana päivänä hän sai kirjansa. Hän selasi sitä kiitollisena ja pyysi toista kirjaa koulupsykologille. Kirjan luettuaan psykologi ehdotti, että se sisällytettäisiin koulun opetusohjelmaan. Rehtori tilasi omat kirjat kaikille 12 opettajalle ja lisäksi 50 kirjaa koulun kirjastoon.

Uruguay

Aamuhämärissä muuan mies lähti Argentiinan puolelta kohti Uruguayssa sijaitsevaa kotiaan. Juuri kun hän oli nousemassa Río de la Platan yli kulkevaan lauttaan, häntä lähestyi nuori tyttö, joka tarjosi hänelle vuoden 2006 tammikuun Herätkää!-lehteä. Lehden kansiaiheena oli ”Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?” Tyttö oli ystävällinen, ja mies otti kernaasti lehden. Perillä Montevideossa matkustajat kuljetettiin linja-autoasemalle. Sattumoisin miestä lähestyi taas todistaja – tällä kertaa iäkäs nainen, joka kulki kepin kanssa. Nainen tarjosi samaa lehteä, ja mies otti sen. Illalla, vähän sen jälkeen kun hän oli tullut kotiin, ovelle koputettiin. Taaskin siellä oli  Jehovan todistaja. Mies kuunteli lyhyen esityksen ja otti lehden, joka oli jo kolmas tuona päivänä! Kun todistaja selitti, että maailmanlaajuiseen opetustyöhön voi antaa lahjoituksia, mies sanoi jo tietävänsä sen ja meni sisälle hakemaan rahaa. Takaisin tullessaan hänellä oli mukanaan kaksi lehteä, jotka hän oli ottanut aiemmin päivällä. Hän viittasi kysymykseen ”Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?” ja sanoi hymyillen: ”Siitä ainakin olen varma, että tulevaisuus tuo tullessaan jonkun Jehovan todistajan!”

Puerto Rico

Eräs sisar oli käymässä tyttärensä luona, kun tämän kotiin tunkeutui kaksi ryöstäjää. Toisella miehistä oli revolveri. He tiukkasivat rahaa, mutta kun naiset sanoivat, ettei heillä ollut yhtään käteistä, toinen ryöstäjä alkoi tutkia taloa samalla kun toinen osoitti heitä aseellaan. Äiti ja tytär alkoivat heti rukoilla Jehovaa. Ryöstäjä kysyi, mitä he oikein tekivät. He vastasivat, että he olivat Jehovan todistajia ja että he rukoilivat Jumalaansa Jehovaa. Heidän saarnatessaan aseistautuneelle miehelle toinen mies tuli takaisin ja kertoi, että oli löytänyt pankkikortin. Pian he olivat kaikki äidin autossa matkalla pankkiin. Koko ajan sisaremme saarnasivat ryöstäjille ja puhuivat heille kunnioittavasti. Äiti pyysi miestä, jolla oli ase, panemaan sen pois, minkä tämä hänen hämmästyksekseen tekikin. Mies sanoi samalla ihailevansa äidin tyyneyttä. Äiti kertoi ryöstäjille, että hänellä oli heidän ikäisensä poika mutta että tällä oli edessään valoisa tulevaisuus. Hän kannusti ryöstäjiä mukautumaan Jehovan teihin, jotta heidänkin tulevaisuutensa voisi olla yhtä hieno. Matka pankkiin kumminkin jatkui, ja tytär nosti rahaa tililtään. Sitten ryöstäjät veivät sisaret kapealle kujalle ja päästivät heidät vapaaksi. Toinen miehistä olisi halunnut sitoa heidät, mutta aseistautunut ryöstäjä ei suostunut siihen. Hän sanoi sisarille, että nämä olivat jonkun hyvin voimakkaan suojeluksessa. Aiemmin miehet olivat ryöstäneet, sitoneet ja hakanneet toisia tuolla seudulla.

 AUSTRALIA JA OSEANIA

MAITA 30

ASUKKAITA 35914649

JULISTAJIA 94323

RAAMATUNTUTKISTELUJA 49667

Papua-Uusi-Guinea

Tom, entinen sotilas, tunsi hyvin sodan kauhut. Kun hän kotikylässään tapasi todistajia, Raamatun lupaus sodattomasta maailmasta teki häneen vaikutuksen. Tom tutki Raamattua ja edistyi hengellisesti. Hänen uskonsa joutui kuitenkin koetukselle, kun hän päätti mennä muistonviettoon. Hänen isänsä oli ollut aikaisemmin erään paikallisen kirkon pappina, ja Tom toimi parhaillaan samaisen kirkon valtuuston puheenjohtajana. Kirkko sijaitsi aivan valtakunnansalin naapurissa. Mennessään valtakunnansaliin Tom näki kirkon jäseniä – läheisiä ystäviään, entisiä työtovereitaan ja papin – jotka vain tuijottivat häntä. Tomin teki mieli mennä piiloon, mutta siinä samassa hän tajusi, ettei siinä olisi mitään järkeä. Nyt oli aika antaa ihmisten tietää, että hänestä oli tulossa Jehovan todistaja. Pääsiäisen jälkeen hän meni kysymään kirkon papilta, oliko tämä nähnyt hänen menevän valtakunnansaliin.

Pappi vastasi: ”Näin kyllä”, ja he molemmat purskahtivat nauruun.

Sitten Tom sanoi: ”Hyvä ystävä. Luulin, että muuan vanha ravintola oli paras ruokapaikka, mutta sainkin tietää, että sen ruoka oli myrkyllistä. Sitten löysin uuden ravintolan, jossa tarjoiltiin terveellistä ja ravitsevaa ruokaa. Miten olisin sitä maistettuani voinut enää palata siihen vanhaan ravintolaan?”

 Pappi ymmärsi asian ytimen ja sanoi: ”Ethän kerro kellekään, mutta minäkin luen säännöllisesti Herätkää!-lehteä.” Tom erosi kirkosta, ja koettelemuksista huolimatta hänestä on tullut vihkiytynyt Jehovan palvelija.

Salomonsaaret

Jehovan todistajien haaratoimisto järjesti ensimmäisen australialaisen viittomakielen kurssin, ja 18. helmikuuta 2006 siltä valmistui 58 julistajaa. Sen jälkeen kymmenen kuuroa on ryhtynyt tutkimaan Raamattua ja käy nyt seurakunnan kokouksissa. Yksi heistä on Moses. Hänen naapurinsa oli kuvaillut häntä ”pahantuuliseksi ja äkkipikaiseksi mieheksi, jonka kanssa on vaikea tulla toimeen”. Mutta kun hänen todistajasukulaisensa, joka oli ollut tuolla viittomakielen kurssilla, tarjosi hänelle raamatuntutkistelua, hän suostui siihen oitis. Kuukautta myöhemmin hän oli ensimmäistä kertaa kokouksessa valtakunnansalilla nukkavieruissa vaatteissa, pitkätukkaisena ja risupartaisena. Hänen saamansa lämmin vastaanotto ja oppimansa totuudet koskettivat hänen sydäntään. Hän oli yllättynyt saadessaan Raamatusta tietää, että kiinnittämällä asianmukaista huomiota ulkoasuunsa ihminen voi tuottaa kunniaa Jumalalle. Kun hän seuraavalla viikolla astui valtakunnansaliin, veljet eivät olleet tuntea häntä. Hän oli leikkauttanut tukkansa ja ajanut partansa, ja hänen vaatteensa olivat siistit. Myös hänen persoonallisuudessaan oli tapahtunut muutoksia. Hänen naapurinsa sanoi: ”Nykyään hän on siisti ja kulkee aina hymyssä suin.” Moses edistyy hengellisesti ja auttaa toisia kuuroja ymmärtämään hyvää uutista.

Tahiti

Pienellä, syrjäisellä Makemon atollilla noin 600 kilometrin päässä Tahitista on vain 720 asukasta. Ravahere-niminen nainen sai tietää totuudesta, kun hän oli sukuloimassa Tahitissa. Palattuaan Makemolle hän alkoi tutkia Raamattua, ensin kirjeitse, sitten faksien välityksellä ja myöhemmin puhelimitse. Ravahere laillisti avioliittonsa  ja teki myös muita muutoksia mukautuakseen Jehovan normeihin, vaikka jotkut perheenjäsenet painostivatkin häntä ja halusivat hänen pysyvän edelleen mormonina. Ollessaan jonkin aikaa erään seurakunnan yhteydessä Tahitissa Ravahere pätevöityi lopulta kastamattomaksi julistajaksi. Joka toinen viikko hän saa rohkaisevia kirjeitä tuon seurakunnan julistajilta.

Kesäkuussa 2006 Ravaheren luona vieraili kierrosvalvoja vaimonsa kanssa. Kierrosvalvoja raportoi, että Ravahere käy joka viikonloppu saarnaamassa ovelta ovelle. Hän on piirtänyt alueestaan kartan ja aloittanut useita raamatuntutkisteluja. Hän pitää lehtiämme näytteillä pienen elintarvikekioskinsa vieressä. Hän johtaa myös kirjantutkistelua, jossa hänen miehensä on läsnä.

Fidži

Matthew, joka on Gileadin käynyt lähetystyöntekijä ja vanhin, johtaa viikoittain raamatuntutkistelua neljälle opiskelijalle oppilaitoksessa, josta valmistuu opettajia. Eri kirkkojen papit pitävät siellä säännöllisesti iltaisin  saarnoja seurakuntansa jäsenille. Järjestelyn tarkoituksena on tukea kouluviranomaisia, jotka yrittävät taistella koulun alueella rehottavaa huonoa käytöstä vastaan.

Eräänä iltana Matthew näki koulun kahvilassa melkoisen joukon ihmisiä. Noin 250 opiskelijaa istui hiljaa ja odotti Raamatut ja muistiinpanovälineet esillä. He odottivat erään huomattavan kirkon pappia, jonka oli määrä pitää hartaustilaisuus. Mutta koska pappi ei tullutkaan paikalle, Matthew’ta pyydettiin puhumaan tuolle joukolle. Tavanomaisen virren ja tulikivenkatkuisen saarnan sijasta opiskelijat saivat kuulla jotain aivan erilaista. Matthew piti siltä seisomalta raamatullisen puheen, jossa hän kannusti opiskelijoita muistamaan Luojaansa nyt kun he vielä olivat nuoria. Jälkeenpäin kaikki opiskelijat kävivät jonoon kätelläkseen ja kiittääkseen Matthew’ta. Nyt hän odottaa pääsevänsä huolehtimaan tämän odottamattoman tilaisuuden synnyttämästä kiinnostuksesta.

Australia

Kaksi sisarta tapasi ovelta-ovelle-työssä sairaan naisen. Hän kertoi, että hänellä oli parantumaton syöpä ja että hän oli parhaillaan pakkaamassa tavaroitaan, jottei toisten tarvitsisi selvitellä niitä hänen kuoltuaan. Nainen sanoi, ettei hänellä ollut sukulaisia eikä ystäviä ja että hänen elämänsä oli äärimmäisen yksinäistä. Hän selitti, että hänellä oli epämiellyttäviä kokemuksia muista uskonnoista ja että hän tunsi Jumalan hylänneen hänet. Myöhemmin toinen sisarista vei hänelle kukkia, mutta koska nainen ei ollut silloin kotona, sisar jätti ne sekä pienen viestin hänen ovelleen. Samana iltapäivänä nainen soitti kiittääkseen tuosta huomaavaisesta eleestä. Hän sanoi, ettei kukaan ollut koskaan osoittanut hänelle sellaista ystävällisyyttä tai antanut hänelle kukkia, ja pahoitteli sitä, että oli ollut poissa kotoa. Kun sisaret menivät hänen luokseen uudelleen, hän jo odottelikin heitä. He näyttivät hänelle Raamattu opettaa -kirjaa ja sopivat raamatuntutkistelun aloittamisesta.

[Kuva s. 43]

Miho

[Kuva s. 47]

Saimme kyydin maitosäiliössä.

[Kuva s. 47]

Ketevan

[Kuva s. 48]

Entisiä kirkon jäseniä

[Kuva s. 55]

Olga

[Kuva s. 55]

Marie

[Kuva s. 57]

Hubert, Jorge ja Jhon

[Kuva s. 58]

Paulo perheineen

[Kuvat s. 63]

Ravahere elintarvikekioskissaan Makemolla.

[Kuva s. 63]

Matthew