Jehovan todistajien toimintaa nykyään

Venäjä

Venäjän Jehovan todistajien historia on kertomus uskosta ja rohkeudesta. Se on kertomus järkähtämättömästä uskollisuudesta Jumalaa kohtaan ankaran ja säälimättömän vastustuksen edessä. Mikään ei onnistunut vaientamaan tai lannistamaan todistajia – ei karkotus, ei vankeus, ei pakkotyö.

Heidän historiansa ei ole synkkä. Ne, jotka panivat luottamuksensa Jehovaan, osasivat odottaa vainoa. He eivät vaipuneet itsesääliin, vaan pitivät vastoinkäymisiä tilaisuutena osoittaa uskollisuutensa Jumalalle. ”Kun tuomiomme luettiin”, kertoi muuan veli, ”yksikään raamatuntutkisteluoppilaistani ei hätääntynyt. Olin siitä onnellinen! Kaikki neljä tuomittiin 25 vuodeksi leireille. Minä sain kovemman tuomion.” ”Pysähdyimme kiittämään Jehovaa hänen tuestaan. Vartijat olivat ällistyneitä eivätkä tajunneet, mistä me iloitsimme.”

Kun luet tämän kertomuksen, saat tietää, miten eräs tyttö löysi totuuden kirjeistä, jotka oli sidottu kiveen ja heitetty vankilan aidan yli. Näet myös, millä tavoin vangit pysyivät hengellisesti vahvoina. Entä mitä tapahtui, kun todistajavanhempia syytettiin perättömästi tyttärensä korvan irti repimisestä?

Kymmenet vuodet kiellon alaisuudessa ovat vain osa tarinaa. Kahden viime vuosikymmenen aikana todistajien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti kaikkialla tässä valtavassa maassa. Veljet ovat kohdanneet ja voittaneet uusia haasteita, jotka ovat olleet seurausta hämmästyttävästä kasvusta. Omistamme tällä kertaa Vuosikirjan koko historiallisen osuuden yhdelle maalle: Venäjälle.