Saarnaamis- ja opetustyötä kautta maailman

AFRIKKA

MAITA 57

ASUKKAITA 827387930

JULISTAJIA 1086653

RAAMATUNTUTKISTELUJA 2027124

Norsunluurannikko

Maan itäosassa sijaitsevan Bianouanin kylän asukkaat suorastaan janoavat totuutta. Jotkut kyläläiset herättävät julistajat aamukuudelta voidakseen keskustella Raamatusta ennen pellolle lähtöä. Toiset pyytävät, että heidän kanssaan tutkittaisiin Raamattua illalla seurakunnan kokousten jälkeen. Muuan lukutaidoton nainen pyysi kerran eräältä veljeltä kirjaa Mitä Raamattu todella opettaa? Hän sanoi, että hänen miehensä lukisi sitä hänelle. Veli antoi kirjan ja kävi pariskunnan kotona seuraavana päivänä. He olivat kärsivällisesti odottamassa häntä. Mies ei ollut lähtenyt peltotöihin, koska he olivat lukeneet kirjaa läpi yön, ja nyt hän halusi keskustella veljen kanssa lukemastaan. Heidän kanssaan alettiin tutkia.

Benin

Eräällä syrjäisellä alueella muuan monilapsinen perhe alkoi tutkia todistajien kanssa. Isä oli erään paikallisen kirkon pastori. Vain kaksi viikkoa ensimmäisestä tutkistelusta koko perhe otti vastaan kutsun lähteä piirikonventtiin. Lauantai-iltana perheen vanhin tytär sairastui äkisti ja kuoli. Tästä järkyttävästä tapauksesta huolimatta isä päätti mennä konventtiin myös sunnuntaina. Maanantaina hän sanoi tyttärensä kuolemasta: ”Tämä on Saatanan yritys lannistaa meidät, mutta perheeni ei anna sen tapahtua.” Hän vei ulos kaikki virassaan tarvitsemansa varusteet: kasukan, lakin, vyön, voiteluöljyn ja paimensauvan. Hänen vaimonsa, joka myös työskenteli kirkossa, teki  samoin. ”Me jätämme tämän kirkon”, pastori julisti. Sitten hän poltti kaiken julkisesti samaan tapaan kuin kerrotaan Apostolien tekojen 19:19:ssä. Perhe edistyy edelleen hienosti.

Madagaskar

Viime vuonna eräässä viidensadan asukkaan kylässä muuan saarnaaja otti Raamattu opettaa -kirjan eräässä toisessa kylässä asuvalta todistajalta. Luettuaan sen huolellisesti saarnaaja oli vakuuttunut siitä, että hän oli löytänyt totuuden, ja alkoi kertoa oppimistaan asioista kirkkonsa jäsenille. Vähän ajan kuluttua hän, hänen perheensä ja 20 muuta erosivat kirkosta ja alkoivat pitää kokouksia siten kuin Jehovan todistajilla on tapana kaikkialla. Heidän avukseen tuli erikoistienraivaajia, jotka tutkivat monien kiinnostuneiden kanssa ja järjestivät niin, että seurakunnan kirjantutkistelua ja Vartiotornin tutkistelua alettiin pitää säännöllisesti. Lokakuussa viidestä kiinnostuneesta tuli kastamattomia julistajia, ja nyt tienraivaajat ovat tehneet järjestelyjä yleisökokouksen ja teokraattisen palveluskoulun pitämiseksi. Kokouksissa käy keskimäärin 40 henkeä, ja Raamatun kotitutkisteluja on runsaat 20.

 Etelä-Afrikka

Hennie oli vaimonsa kanssa saarnaamassa talosta taloon. Kun he olivat kulkemassa erään aidan ohi, vihainen koira työnsi päänsä sen raosta ja puri Hennietä käteen. Hän vuoti paljon verta, joten he kiiruhtivat kotiin, ja vaimo puhdisti ja sitoi haavan. Hennie sopi tapaavansa lääkärin myöhemmin. Hän sanoi vaimolleen, ettei halunnut antaa koiran pysäyttää heidän kenttäpalvelustaan. Niinpä he palasivat alueelle noin tunnin kuluttua. He jatkoivat palvelusta sen talon naapurista, jossa vihainen koira oli ollut. Muutaman talon jälkeen eräs mies pyysi heidät sisään. Mies kuunteli tarkkaavaisesti ja halusi heidän tulevan uudelleen. Hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua, ja pian hän ryhtyi käymään säännöllisesti kokouksissa. Kun hän ilmoitti eroavansa Alankomaiden reformoidusta kirkosta, eräs kirkon vanhempi jäsen tuli tapaamaan häntä ja tarjosi hänelle diakonin virkaa. Hän pysyi kuitenkin päätöksessään ja erosi kirkosta. Hän jatkaa edistymistään ja on nyt teokraattisessa palveluskoulussa.

Tansania

Lokakuussa 2005 järjestettiin kampanja hyvän uutisen saarnaamiseksi vaikeapääsyisillä alueilla, ja sen aikana yhdeksän veljeä Iringan seurakunnasta lähti noin 80 kilometrin päähän Pawagaan. He menivät etsimään veljeä, jonka he olivat kuulleet asuvan tuolla alueella erillään muista todistajista. Kyseltyään veljestä monilta ihmisiltä he lopulta löysivät hänet. Veli kertoi, että hän oli asunut siellä yli 20 vuotta ja luullut Valtakunnan työn olevan edelleen kielletty Tansaniassa. Hän oli todistanut toisille vuosien mittaan, ja jotkut olivat aidosti kiinnostuneet Raamatun sanomasta. Jotkut Iringan seurakunnan veljet tarjoutuivat tekemään alueelle kaksiviikkoisia vierailuja, jotta kiinnostuksesta voitaisiin huolehtia. Vuonna 2006 tälle hedelmälliselle alueelle muutti kaksi vakituista tienraivaajaa. Siellä asuva veli sai hengellistä apua, ja nyt paikkakunnalla on pieni yhdeksän julistajan ryhmä. Toistaiseksi he ovat kokoontuneet puun siimeksessä, mutta  suunnitelmissa on rakentaa paikallisista materiaaleista pieni kokouspaikka.

Ruanda

Teini-ikäinen tyttö Gentille oli niittänyt mainetta jalkapallojoukkueensa maalitykkinä. Häntä sanottiin Manayibitegoksi, joka paikallisella kinjaruandan kielellä merkitsee ’maalien jumalaa’. Italialaiset asiantuntijat panivat hänen kykynsä merkille ja antoivat hänelle lisävalmennusta. Sitten häntä pyydettiin mukaan Italiassa pidettävään jalkapalloturnaukseen. Tilaisuus oli houkutteleva: hän pääsisi muuttamaan Eurooppaan ja voisi saada kansainvälistä huomiota. Gentille kuitenkin tajusi, että se tietäisi muuttamista pois perheen luota. Hänen äitinsä on Jehovan todistaja, ja hän itsekin oli tutkinut Raamattua suhtautumatta tutkimiseen silti koskaan vakavasti. Jalkapallo oli ollut hänelle kaikki kaikessa. Hän keskusteli mahdollisesta muutosta äitinsä kanssa ja ymmärsi asiaan liittyvät hengelliset vaarat. Hän päätti hylätä tarjouksen ja panna Valtakunnan edut ensi sijalle elämässään. Hiljattain hän kävi kasteella kierroskonventissa.

 AMERIKKA

MAITA 55

ASUKKAITA 893357181

JULISTAJIA 3367544

RAAMATUNTUTKISTELUJA 3236692

Curaçao

Kerran kun eräs veli meni johtamaan raamatuntutkistelua, tutkisteluoppilas antoi hänelle patruunan ja kysyi, tiesikö veli, mikä se oli. Mies selitti, että ennen kuin veli oli ensi kerran käynyt hänen luonaan, hän oli hautonut useita kuukausia itsemurhaa menetettyään työpaikkansa ja perheensä. Hän oli päättänyt kostaa neljälle ihmiselle, joiden hän katsoi olevan vastuussa ongelmistaan. Hän oli ladannut revolveriinsa neljä patruunaa ja säästänyt yhden ylimääräisen itseään varten siltä varalta, että joutuisi tappamaan itsensä. Ennen kotoa lähtöään hän oli kuitenkin päättänyt etsiä apua Jumalalta. Hän oli avannut television ja alkanut hakea uskonnollista kanavaa. Samalla hetkellä kaksi todistajaa oli tullut hänen luokseen, ja myöhemmin miehen kanssa alettiin tutkia Raamattua. Hän oli heittänyt pois neljä patruunaa mutta unohtanut viidennen. Nyt hän oli löytänyt sen taskustaan. Hän näytti sitä veljelle, kertoi tälle tarinansa ja selitti, kuinka suuresti hänen elämänsä oli muuttunut sen jälkeen kun hän oli alkanut tutkia Raamattua. Hän sanoi, että viisi ihmistä oli elämänsä velkaa Jehovan todistajille. Hän käy nykyään seurakunnan kokouksissa.

Uruguay

Muuan nainen kutsui kaksi todistajaa sisään. Kyyneleet silmissä hän selitti, että hän oli rukoillut koko  yön Jumalaa ilmoittamaan tahtonsa. Hänen kirkkonsa pastorit olivat äskettäin käyneet hänen luonaan mutta ainoastaan pyytämässä kymmenyksiä suurehkosta rahasummasta, jonka hän oli saanut. Nainen oli pettynyt, koska he eivät olleet käyneet hänen luonaan milloinkaan muulloin, eivät edes silloin kun hänellä oli ollut vaikeaa ja hän oli pyytänyt apua. Hän ei ollut käynyt kirkossa kuukauteen. Lopulta hän kertoi eräälle pastorille, että hän tunsi tulleensa petetyksi, koska kirkon opetukset olivat ristiriitaisia. Sen sijaan että pastori olisi keskustellut naista vaivaavista kysymyksistä, hän uhkasi tätä kirkon hylkäämisen takia seitsemällä kirouksella. Veljet selittivät, että tosi Jumala käyttää enkeleitään totuutta etsivien ihmisten löytämiseen. Nainen esitti monia kysymyksiä, ja hänen kanssaan alettiin heti tutkia Mitä Raamattu todella opettaa? -kirjaa. Myöhemmin hänen miehensä tuli mukaan tutkisteluun, ja he molemmat olivat läsnä Kristuksen kuoleman muistojuhlassa ja tulivat kuuntelemaan erikoisesitelmää. Valtakunnansalissa esitetyn opetuksen taso teki heihin vaikutuksen, eivätkä he olleet uskoa, ettei kokouksissa kerätty rahaa. Molemmat edistyvät edelleen, ja he ovat saaneet seurakunnasta monia ystäviä.

Chile

Mahdollisesti maailman eteläisintä raamatuntutkistelua johdetaan majakanvartijan vaimolle, joka asuu kaukana Kap Hornissa. Ennen kuin  hän muutti sinne, eräs osa-aikainen tienraivaaja tutki hänen kanssaan Raamattua neljä viikkoa Punta Arenasissa. Muuton jälkeen tutkistelu on jatkunut puhelimitse. Nainen edistyy hienosti.

Costa Rica

Maassa asuu noin 10000 guaymi-intiaania, suurin osa Sixaolan pikkukaupungissa Panaman rajan tuntumassa. Melko monet näistä alkuperäisasukkaista ovat osoittaneet aitoa kiinnostusta Raamattua kohtaan. Jotta heidän hengellisistä tarpeistaan voitaisiin huolehtia, alueelle on lähetetty nuori erikoistienraivaajapariskunta. He ovat opetelleet paikallista kieltä. He ja 26 guaymiveljeä ja -sisarta ovat saaneet paljon aikaan. Ensimmäisessä guayminkielisessä muistonvietossa oli läsnä ennennäkemättömät 264 henkeä. Sen jälkeen kasvu on jatkunut. Esimerkistä käy eräs seurakunnan kirjantutkisteluryhmä, johon kuuluu 13 julistajaa mutta jonka kokouksissa kävi aluksi keskimäärin 20 henkeä, myöhemmin suunnilleen 40. Siksi on perustettu kaksi uutta kirjantutkisteluryhmää.

Panama

Liikunnanopettaja Ramiro alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa vuonna 2004. Noihin aikoihin hänellä oli kuusi oppilasryhmää, joiden opettamiseen kului 12 tuntia viikossa. Hänen työviikkonsa oli kuitenkin 24-tuntinen, joten rehtori antoi hänelle tehtäväksi opettaa ryhmille loput ajasta uskontoa. ”Puhut heille vain jotain Jumalasta, Jeesuksesta  ja Raamatusta”, rehtori sanoi. Ramiro opetti samoja asioita, joita hän itse parhaillaan oppi. Tuona vuonna hän opetti kirjan Tieto joka johtaa ikuiseen elämään avulla 150:tä oppilasta, jotka kävivät kuudetta, seitsemättä ja kahdeksatta luokkaa. Seuraavana vuonna julkaistiin kirja Mitä Raamattu todella opettaa? ja Ramirosta tuli kastamaton julistaja. Hän jatkoi luokkien opettamista, nyt Raamattu opettaa -kirjan avulla. Kuuteen ryhmään jaettujen oppilaiden määrä oli kasvanut 160:een. Mikä on ollut seuraus? Ramiro ja muutama muu julistaja tutkii nyt Raamattua usean oppilaan kanssa. Jotkut vanhemmat ovat kiittäneet Ramiroa siitä, että heidän lastensa käytös on parantunut. Toiset vanhemmat taas ovat olleet läsnä seurakunnan kokouksissa ja jopa kierroskonventeissa. Ramiro kävi kasteella marraskuussa 2006, ja hän hyödyntää edelleen innokkaasti kaikki tilaisuudet opettaa Raamatun totuutta.

Guatemala

Maan pääkaupungissa Guatemalassa Jeremy-niminen veli meni tapaamaan nuorta miestä, jonka kanssa hän tutki Raamattua. Talo oli eräällä kujalla. Jeremyn koputettua ovelle sen avasi miehen sisar, joka sanoi, ettei hänen veljensä ollut kotona. Samaan aikaan paikalle tuli kaksi nuorta miestä. Toinen veti esiin pistoolin, painoi sen Jeremyn ohimolle ja sanoi: ”Minut on palkattu tappamaan sinut.” (Myöhemmin Jeremy sai  tietää, että se oli ryöstäjien tapa pelotella uhrejaan.) Jeremy kertoo: ”Tyttö sulki oven, ja minä kysyin miehiltä, mitä he tahtoivat. Toinen vastasi: ’Mitä asiaa sinulla on tänne?’ Kerroin saarnaavani Jehovan sanaa. Hän ärjäisi: ’Anna se sanoma minulle!’ Olin hermostunut ja neuvoton. Avasin laukkuni ja otin esiin Raamatun. Silloin asetta pitelevä mies alkoi itkeä, koska hän tiesi tekevänsä väärin. Hän pyysi minua auttamaan häntä. Hän kaivoi laukkuani ja otti sieltä Herätkää!-lehden, jonka aiheena oli raha. Sitten toinen mies alkoi etsiä taskuistani lompakkoa, mutta asetta pitelevä mies sanoi: ’Anna hänen olla. Älä pengo hänen taskujaan.’ Sitten hän kiitti ja halasi minua, minkä jälkeen miehet lähtivät. Tunsin itseni sen jälkeen hyvin rauhalliseksi ja kiitin Jehovaa siitä, että hän oli pelastanut minut tuosta tilanteesta.”

Dominikaaninen tasavalta

Sisar, joka on erikoishammaslääkäri, osallistui yhden päivän hammasimplanttiseminaariin. Yli 250 osanottajalle annettiin mahdollisuus anoa kalliille jatkokurssille, joka järjestettäisiin Euroopassa. Kurssille valittaisiin vain kahdeksan osanottajaa. Päivän lopussa sisarelle kerrottiin, että hänet oli valittu ja että kaiken huipuksi hän saisi kurssia varten stipendin, jolloin se ei maksaisi hänelle mitään. Sisar vastasi yllättyneenä: ”Kiitos, että olette ajatelleet minua, mutta minä en täyttänyt anomusta enkä voi ottaa tätä anteliasta tarjousta vastaan. Olen Jehovan todistaja enkä voi antaa minkään mennä perheeni hengellisen hyvinvoinnin edelle. Jos menisin tälle intensiiviselle kurssille, haluaisin keskittyä siihen kunnolla, mutta minulla on viikoittain viisi raamattutuntia, jotka vaativat jakamattoman huomioni. Mitä iloa minulle olisi lisäkoulutuksesta ja -tutkinnosta, jos kotiin palattuani saisin huomata, että kaksi murrosikäistä poikaani ovat poissa ollessani alkaneet käyttää huumeita tai käyttäytyä huonosti?”

 AASIA

MAITA 47

ASUKKAITA 3993686009

JULISTAJIA 607112

RAAMATUNTUTKISTELUJA 496577

Israel

Osa-aikaisena tienraivaajana palveleva nuori Ella huomasi, että eräälle iäkkäälle naiselle tuotti vaikeuksia kantaa roskapussia. Ella meni naisen avuksi ja todisti hänelle lyhyesti. Nainen antoi osoitteensa, mutta Ella ei sinnikkäistä yrityksistä huolimatta onnistunut tapaamaan häntä. Viimein nainen avasi oven. Selvisi, että hän oli osittain kuuro eikä siksi ollut kuullut Ellan aiempia koputuksia. Hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua. Nainen oli ateisti, mutta vähitellen hänen arvostuksensa Jumalaa ja Raamattua kohtaan kasvoi. Kahden vuoden kuluttua ollessaan 92-vuotias hän vihki elämänsä Jehovalle ja kävi kasteella.

Mongolia

Terbish, vanhahko nainen, oli työskennellyt kirjakaupassa koko ikänsä. Kun 18-vuotias tienraivaajasisar Munkhzaya kävi hänen luonaan, hän kertoi lukeneensa niin paljon, että hän pystyi ymmärtämään mitä tahansa kirjaa heti, lukipa hän sitä alusta, keskeltä tai lopusta. Raamattu oli kuitenkin poikkeus. Vaikka hän luki sitä kuinka paljon, hän ei ymmärtänyt sitä. Kirkossakäynnistä ei ollut apua. Siksi hän tutki Raamattua omin päin ja teki muistiinpanoja jokaisesta kohdasta. Erityisesti Terbishiä kiinnosti Heprealaiskirjeen 11:6. Munkhzaya selitti tuota jaetta, tarjosi raamatuntutkistelua ja kutsui Terbishin valtakunnansaliin. Kuultuaan, missä se sijaitsee,  Terbish sanoi: ”Tarkoitatko sitä rakennusta, jonka ulkopuolella on kauniita kukkia? Aina kun kuljen siitä ohi, pysähdyn ihailemaan niitä. Voitko esitellä minut sille, joka huolehtii niistä?” Munkhzaya suostui ilomielin. Terbish hankkii nyt innokkaasti tietoa Luojasta ja käy kokouksissa. Munkhzaya sanoo: ”Kukat saarnasivat tälle naiselle kauan ennen minua.”

Japani

78-vuotias Hiroko ei särkevien jalkojensa vuoksi pysty enää todistamaan samassa määrin kuin ennen. Tämä iäkäs sisar rukoili Jumalalta ohjausta ja löysi vilkkaan linja-autopysäkin, jolla hän voi istua puoli tuntia kerrallaan. Hän hymyilee ihmisille ja osoittaa heitä kohtaan kiinnostusta. Lähistöllä on sairaala, ja jos hän näkee ihmisillä olevan lääkkeitä, hän kysyy heidän vointiaan. Kun jotkut lukevat aikataulua, hän auttaa heitä, ja niille, jotka eivät tunne seutua, hän kertoo sen kiinnostavista paikoista. Hän kuuntelee heitä ja tarjoaa sitten lehtiä. Joitakuita hän tapaa säännöllisesti, joten hän tekee myös uusintakäyntejä.

Myanmar

Lazaru oli huumeiden salakuljettaja. Hän liikkui piireissä, joissa käytettiin huumeita, tehtiin murhia ja harrastettiin kaikkia mahdollisia paheita. Mutta kun eräs tienraivaajasisar näytti hänelle Raamatusta, että Jumalan nimi on Jehova, hän tunnisti heti totuuden ja sopi raamatuntutkistelusta. Hitaasti mutta varmasti hän edistyi hengellisesti. Täydellisen elämänmuutoksen tekeminen oli  hänelle kuitenkin kovan työn takana. Kun Lazaru kertoi rikostovereilleen aikovansa katkaista yhteydet heihin, he pelästyivät pahanpäiväisesti, koska hän tiesi niin paljon heidän salakuljetusoperaatioistaan. Hänet yritettiin tappaa useaan otteeseen, mutta hän onnistui aina pakenemaan. Viimein hän muutti pois. Nyt hän ja hänen vaimonsa ovat kastettuja todistajia.

Taiwan

Muutama julistaja osui kerran kahvilan kohdalle, jolla oli epätavallinen nimi: ”Esran kirja”. Yksi julistajista meni uteliaisuuttaan kysymään omistajalta, mistä moinen nimi kahvilalle. Omistaja kertoi ihailleensa aina Esraa, koska tämä oli ollut niin palavan innokas tosi palvonnan puolesta. Mies oli käynyt kirkossa vuosikausia, mutta äskettäin hän oli lakannut käymästä siellä, koska hänen vietnamilainen vaimonsa ei ymmärtänyt jumalanpalveluksista mitään. Julistaja tarjoutui tuomaan vaimolle vietnaminkielisen Raamatun, ja omistajapariskunnan riemuksi he saivat sen vielä samana iltapäivänä. Koko perheelle aloitettiin raamatuntutkistelu.

Intia

Eräässä kaupungissa, jossa todistustyötä vastustetaan ankarasti, viisi sisarta joutui neljäksi päiväksi vankilaan saarnaamisen vuoksi. Aluksi naisvartija kohteli heitä tylysti ja varoitti levittämästä kristillisyyttä vankilassa. Päivien kuluessa hän kuitenkin pani merkille heidän lempeän ja rakkaudellisen henkensä, mikä pehmensi hänen suhtautumistaan. Sisaret antoivat toisille vangeille ja vartijalle hedelmiä ja muita ruokatarvikkeita, joita veljet toimittivat heille. Eräänä iltana vartija sattui kuulemaan sisarten keskustelevan joistakin Lähesty Jehovaa -kirjan kohdista. Pian hänelle tuli tavaksi istua sellin oven edustalla ja osallistua keskusteluihin. Samana päivänä kun sisaret pääsivät pois, vartijalta kuoli eräs sukulainen. Sisaret pystyivät lohduttamaan häntä ylösnousemustoivolla.

Myös muuan toinen vartija oli utelias tietämään, miksi  sisaret olivat joutuneet vankilaan. Yksi heistä selitti, että saarnaamistyö ymmärrettiin väärin käännyttämiseksi, mikä kielletään laissa. Selitys teki vartijaan vaikutuksen, ja hän sanoi: ”Puhutpa rauhallisesti, vaikka olet tuollaisessa tilanteessa. Minä olen äkkipikainen nainen, ja sinä saat minut tuntemaan itseni noloksi. Kerro aina, kun kuulostan töykeältä, ja opeta minua puhumaan niin kuin sinä. En käsitä, miksi noin hyviä ihmisiä pannaan vankilaan.” Aina kun hänellä oli hetki aikaa, hän meni sisarten luo ja sanoi: ”Kertokaa lisää Raamatusta. Se keventää oloani.” Raamatun sanoma kosketti myös kahta murhasta tuomittua naista. Sisaret todistivat kaikessa hiljaisuudessa heille ja muille vangeille. Nyt kun he ovat taas vapaana, he etsivät sopivia tapoja huolehtia vankilassa virinneestä kiinnostuksesta.

Indonesia

Resmawati-niminen erikoistienraivaajasisar oli juuri lopettanut kenttäpalveluksen ja oli lähdössä kotiin, kun muuan nainen pyysi häntä luokseen keskustelemaan Raamatusta. Kolme päivää myöhemmin Resmawati meni tapaamaan häntä uudelleen. Tällä kertaa nainen kertoi itkussa silmin, että hänen miehensä pahoinpitelee  häntä. Resmawati luki Heprealaiskirjeen 4:12:n ja selitti, että Raamatun tutkiminen voi muuttaa monia asioita. Hän kertoi Tonysta, jonka kokemus ilmestyi Jehovan todistajien kalenterissa vuonna 2003. Tämä herätti naisen kiinnostuksen. Hän pyysi itselleen tuota kalenteria, ja Resmawati toi sen hänelle. He alkoivat tutkia Raamattu opettaa -kirjaa. Seuraavalla kerralla naisen aviomies pyysi saada tulla mukaan tutkisteluun. Myös hän oli lukenut Tonyn kokemuksen, ja se oli koskettanut häntä suuresti. Sattumoisin mieskin oli nimeltään Tony, ja hän oli asenteeltaan ja käytökseltään tismalleen samanlainen kuin kalenterin Tony oli ollut ennen totuuden oppimistaan. Nähtyään kokemuksen hän oli sanonut vaimolleen ja lapsilleen: ”Tämähän on minun nimeni. Miten joku saarnaaja on tiennyt nimeni ja pystynyt kirjoittamaan minusta?” Vaimo oli selittänyt: ”Eivät todistajat sinun nimeäsi tiedä. Ja vaikka tietäisivätkin, eivät he sitä noin vain voisi laittaa kalenteriin, varsinkaan kun kalenteri on vuodelta 2003 eikä 2007!” Nainen pani merkille miehensä yllättäen heränneen kiinnostuksen ja kysyi tahdikkaasti: ”Haluaisitko olla samanlainen kuin kalenterin Tony?” Hänen hämmästyksekseen mies vastasi: ”Haluaisin yrittää.” Nyt tämä indonesialainen Tony on kaimansa tapaan ryhdistäytynyt, leikannut pitkät hiuksensa ja siistinyt ulkoasuaan. Koko perhe jatkaa Raamatun tutkimista.

Malesia

Joissakin osissa Borneota veljet hyödyntävät internetin satelliittikuvia etsiessään taloja. He kirjoittavat: ”Tällä tavoin löydämme talot sademetsistä. Joskus tosin ’katot’ osoittautuvat vuohitarhoiksi ja me saamme makeat naurut, kun päädymme saarnaamaan ’vuohille’. Jotkin katot ovat kuitenkin ihan oikeasti ihmisten koteja. Emme ole käyneet tällä vuoristoalueella koskaan aiemmin. Sademetsä on tiheää ja polkuja on vaikea seurata, joten satelliittikuvat auttavat meitä löytämään oikean tien.”

 EUROOPPA

MAITA 47

ASUKKAITA 732610687

JULISTAJIA 1533790

RAAMATUNTUTKISTELUJA 749911

Unkari

Muuan 12-vuotias sisar kertoo: ”Kävin kasteella yhdeksän kuukautta sitten, ja olen ollut osa-aikaisena tienraivaajana nyt kolme kuukautta. Äiti auttaa minua paljon. Monet ovat kysyneet, miten pystyn olemaan osa-aikainen tienraivaaja samaan aikaan kun käyn koulua, mutta ilman koulua se olisi mielestäni vaikeaa. Minä todistan välitunneilla. Puhun Raamatusta säännöllisesti viidelle koulukaverilleni. Kahdelle johdan raamatuntutkistelua. Voin siksi tuntea Jehovan siunauksen. Tienraivaus ei ole minulle taakka vaan se tuo minulle iloa. Äiti on vakituinen tienraivaaja, ja minäkin haluan tulla sellaiseksi. Haluan palvella Jehovaa koko ajallani.”

Britannia

Susan alkoi tutkia Raamattua vuonna 2001 ja jatkoi tutkimista pari vuotta. Samalla hän kävi kovaa taistelua lopettaakseen tupakoinnin. Hän yritti monesti mutta epäonnistui joka kerta. Siksi hän lopulta lakkasi tutkimasta vaikka kävikin edelleen seurakunnan kokouksissa. Neljän vuoden kuluttua Susan päätti, että hänen täytyy yrittää edistyä hengellisesti, joten hän pyysi apua seurakunnalta. Hän alkoi jälleen tutkia ja huomasi Lähesty Jehovaa -kirjan aineiston hyödylliseksi. Tämä kirja, joka käsittelee seikkaperäisesti Jehovan rakkautta meihin ja meidän rakkauttamme häneen, vaikutti hänen elämäänsä ratkaisevasti. Kahdessa kuukaudessa  hän pääsi eroon tupakasta. Susan sanoo, että kirjan avulla hän oppi luottamaan Jehovaan. Hän edistyi nopeasti, vihki elämänsä Jehovalle ja kävi sen vertauskuvaksi kasteella ”Seuraa Kristusta!” -piirikonventissa.

Viro

17-vuotias opiskelijatyttö Helgi asuu erillään vanhemmistaan, jotka ovat eronneet. Hän kiinnostui totuudesta ja alkoi tutkia Raamattua. Aluksi hän kävi kokouksissa harvakseltaan, koska hän oli erään yhtyeen solisti ja se vei häneltä paljon aikaa. Sitä mukaa kuin hänen arvostuksensa totuutta kohtaan kasvoi, hän kuitenkin teki muutoksia elämäntavoissaan. Hän selitti yhtyeensä jäsenille, miksei hän voi esiintyä kokousiltoina. Hän ilmoittautui teokraattiseen palveluskouluun ja edistyi kastamattomaksi julistajaksi. Samaan aikaan hän osallistui valtakunnalliseen laulukilpailuun, jonka voittajalle oli luvassa sopimus tunnetun levy-yhtiön kanssa. Osanottaja toisensa perään karsiutui, mutta Helgistä  tuomarit pitivät heti, ja hän eteni seuraavalle kierrokselle. Seuraavan laulukokeen oli kuitenkin määrä olla samana iltana, jona olisi hänen ensimmäinen puheensa teokraattisessa palveluskoulussa. Mitä hän tekisi? Hänen äitinsä, joka ei ole todistaja, ehdotti, että hän peruisi harjoituspuheen tai pitäisi sen myöhemmin. Helgi selitti, ettei kyse ole niinkään hänen puheestaan vaan siitä, mikä hänen elämässään on tärkeintä: hengelliset vai aineelliset arvot. Hän pohti asiaa vakavasti ja päätti mieluummin pitää puheen kuin mennä laulukilpailuun. Hänen äitinsä kunnioitti hänen päätöstään.

Myöhemmin eräs televisiotoimittaja meni ”Seuraa Kristusta!” -piirikonventtiin tekemään juttua konventista ja kasteesta. Kun hän näki Helgin tulevan altaalle, hän päätti kuvata tämän kasteen ja haastatella tätä. Samana iltana kasteesta kerrottiin uutisissa. Aluksi näytettiin, kuinka Helgi esiintyi laulukilpailun ensimmäisellä kierroksella, ja lopuksi, kuinka hän kävi kasteella ja sanoi kasvot säteillen: ”Tämä oli elämäni paras päätös.”

Bulgaria

Ivelin kärsii tuomiota Belenen vankilassa. Hän kirjoitti Jehovan todistajien haaratoimistoon: ”Vaikka olen täällä vankilassa, sain sattumoisin käsiini Vartiotornin, ja minulla on siksi teille monia kysymyksiä. Olen katunut syntejäni ja haluan muuttua sekä sisäisesti että ulkoisesti. Haluaisin pyytää jotain sellaista, mitä teidän voi olla vaikea toteuttaa ja minkä en jaksa uskoa olevan edes mahdollista. Voisitteko kirjoittaa minulle, niin että voisin oppia jotain Jehova Jumalasta? En tiedä, saanko teiltä vastausta, mutta jo se, että tiedän jotain Jehovasta, tekee minut onnelliseksi. Haluaisin tietää enemmän näistä asioista, en vain itseni vaan myös toisten vankien vuoksi. Muistakaa, että jollette voi kirjoittaa minulle, jonain päivänä pääsen täältä pois ja otan teihin yhteyttä!” Veljet huolehtivat asiasta  pikimmiten, ja nyt Ivelinin samoin kuin yhdeksän muun vangin kanssa tutkitaan.

Portugali

Erikoistienraivaajana palveleva sisar Jana kertoo: ”Kerran kun astuin metrosta, näin kiinalaisen miehen ja päätin kertoa hänelle hyvästä uutisesta. Hän yllättyi, kun puhuin kiinaa, ja hän kertoi olevansa matkalla sairaalaan, jossa hänen vaimolleen oli pian määrä tehdä keisarileikkaus. Hän ja hänen vaimonsa eivät puhuneet portugalia, joten sairaalasta oli pyydetty heitä etsimään tulkki. Hän oli epätoivoissaan ja pyysi minulta apua. Seuraavana päivänä kirurgit pyysivät minua pukemaan ylleni leikkaussalivaatteet, jotta voisin olla äidin luona leikkauksen aikana. Kun häntä leikattiin, pidin häntä kädestä ja hän esitti monia kysymyksiä Raamatusta ja työstämme. Hän synnytti suloisen tyttövauvan, ja hän oli niin kiitollinen avustani, että pyysi minua valitsemaan lapselle nimen. Mietin hetken ja ehdotin Saraa. Hän ilahtui valinnastani ja oli hyvin kiinnostunut hankkimaan tietoa Raamatussa mainitusta Saarasta ja tämän Jumalasta. Lähdettyämme sairaalasta ehdotin hänelle ja hänen miehelleen säännöllistä Raamatun kotitutkistelua. Ennen tämä pariskunta ei ollut halunnut keskustella todistajien kanssa, mutta tarjoamani apu leikkauksen aikana oli saanut heidän kielteisen kantansa muuttumaan. He ottivat tarjoukseni heti vastaan, ja tätä nykyä he käyvät kokouksissa.”

Slovakia

Erikoistienraivaajapariskunta tapasi kaksi nuorta afganistanilaismiestä. He kiinnostuivat Raamatusta sinä lyhyenä aikana, jonka he olivat Slovakiassa. Tienraivaajat tapasivat heidät joitakin kertoja ja antoivat heille Raamatun ja kirjan Mitä Raamattu todella opettaa? Lisäksi he näyttivät, miten raamatuntutkistelua johdetaan, jotta he voivat tutkia Raamattua itsekseen ja toisten kanssa.

 AUSTRALIA JA OSEANIA

MAITA 30

ASUKKAITA 36829259

JULISTAJIA 96691

RAAMATUNTUTKISTELUJA 51122

Uusi-Seelanti

Paul oli eräänä iltapäivänä saarnaamassa talosta taloon. Muuan nainen otti häneltä kirjasen ja sanoi, että eräs hänen sukulaisensa oli hiljattain sanonut hänen tarvitsevan totuutta. Aiemmin tuona päivänä nainen oli rukoillut Jehovaa nimeltä ja pyytänyt, että joku tulisi käymään hänen luonaan. ”Kolme tuntia myöhemmin minä ilmestyin hänen ovelleen”, Paul kertoo. ”Yleensä hän ei ole edes kotona siihen aikaan.” Nainen alkoi mielellään tutkia Raamattua ja edistyy nyt hyvää vauhtia.

Australia

Nuoripari Armando ja Elvira asuu Itä-Timorissa, joka kuuluu Australian haaratoimiston valvomaan alueeseen. Vuonna 2006 etnisten ryhmien väliset erimielisyydet johtivat siihen, että heidän asuinalueelleen tehtiin toistuvasti hyökkäyksiä ja he joutuivat pakenemaan henkensä edestä. He menivät pakolaisleirille mukanaan vain kaksi tavaraa: Armandon Raamattu ja kirjanen Mitä Jumala vaatii meiltä? Saatuaan jälleen yhteyden veljiin Armando ja Elvira alkoivat tutkia kahdesti viikossa ja käydä seurakunnan kokouksissa. Armando myös todisti sukulaisilleen, jotka asuvat pienessä kylässä neljän ja puolen tunnin matkan päässä Dilistä. Kun hänen perheensä osoitti kiinnostusta Valtakunnan sanomaan, hän järjesti niin, että puolentoista tunnin ajomatkan päässä sijaitsevasta Baucausta kävi tienraivaajia auttamassa heitä  edelleen. Yli 20 henkeä kokoontui kuuntelemaan tienraivaajia. Ryhmän puheenjohtajana toiminut Armandon isä sanoi, että he olivat valmiita luopumaan jumalankuvistaan, mutta kysyi, suojeltaisiinko heitä silti pahoilta hengiltä. Tienraivaajat vakuuttivat, että Jehova auttaisi heitä. Ryhmä heitti jumalankuvat pois. Nyt yli 25 kyläläistä tutkii Raamattua. Armando toivoo pääsevänsä pian kasteelle, ja Elvirakin edistyy mukavasti.

Guam

Guamin haaratoimiston valvonnassa olevassa Saipanin saaressa eräs sisar koki miellyttävän yllätyksen. Hänelle selvisi, että hänen aviomiehensä, entinen vastustaja, oli lukenut salaa monia julkaisuja, joita hän oli jättänyt eri puolille taloa. Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien lisäksi hän oli lukenut Vuosikirjoja ja Perheonnen salaisuus -kirjaa. Erään kerran hän pyysi vaimoaan ja viittä lastaan ”tärkeään perheneuvotteluun”, mikä oli erittäin poikkeuksellista. Isä halusi antaa kolmelle tyttärelleen avioliittoa koskevia neuvoja. Hän oli kirjoittanut isolle paperiarkille luettelon vaatimuksista, jotka aviomiesehdokkaiden tuli täyttää. Vartiotornissa 1.11.2006 ilmestynyt Sheila Winfield da Conceiçãon elämäkerta oli tehnyt niin suuren vaikutuksen tähän ei-uskovaan isään, että hän päätti Sheilan tavoin laatia tällaisen vaatimuslistan. Hän neuvoi kolmea tytärtään, että he avioituisivat vain jonkun Jehovan todistajan kanssa ja etsisivät miehen, joka rakastaa Jehovaa ja tietää Raamatusta enemmän kuin he. Hän toivoi heidän tulevan yhtä onnellisiksi kuin elämäkerran kirjoittanut Sheila. Tämä kosketti tytärten sydäntä ja antoi toiveita siitä, että jonain päivänä heidän isänsä palvelisi Jehovaa heidän rinnallaan.

Samoa

Samoaan lähetettiin äskettäin muuan pariskunta erään toisen maan haaratoimistosta. Veli esitti heti ensimmäiselle kenttäpalveluksessa tapaamalleen ovenavaajalle kirjaa Mitä Raamattu todella opettaa? Hänen yllätyksekseen  kyseinen eläkkeellä oleva liikenainen pyysi hänet sisälle. Kesken keskustelun tämä kuitenkin tokaisi, että hänellä oli tänä aamuna aikaa vain 45 minuuttia – tällaiseen huomautukseen veli ei ollut aiemmin törmännytkään. Tutkistelu alkoi heti. Kun veli seuraavalla viikolla tuli vaimonsa kanssa naisen luokse, tämä toivotti heidät tervetulleeksi Raamattu ja Raamattu opettaa -kirja kädessään. Tutkistelu on jatkunut lupaavasti.

Salomonsaaret

Emily on San Cristobalin saaren ainoa todistaja ja vakituinen tienraivaaja. Hän johtaa tätä nykyä 20:tä raamatuntutkistelua. Kolme hänen tutkisteluoppilaistaan – muun muassa hänen vanhempansa – ovat kastamattomia julistajia. Kansainväliseen palvelijaryhmään kuuluvat Lance ja Diane ottivat lomaa ja matkustivat 14 tuntia pienessä, täpötäydessä rahtilaivassa auttamaan Emilyä muistonvieton järjestämisessä. Lance kertoo: ”Saavuttuamme olisimme halunneet mennä suoraan nukkumaan, mutta pidimme parempana käydä ensin tapaamassa kylän päällikköä. Selitimme, miksi olimme tulleet saarelle, minkä jälkeen hän sanoi: ’Monet eivät ole saaneet kutsua tähän tilaisuuteen. Saavatko hekin tulla?’ Leveästi hymyillen vakuutimme, että se sopi vallan mainiosti.

Kun muistonvieton alkamisaika läheni, paikalla oli vain kaksi naista ja muutama lapsi. Näimme kuitenkin monien lymyilevän puiden lähellä, joten menimme nopeasti pyytämään heitä tilaisuuteen. Pimeän tullen käynnistimme pienen generaattorin, niin että saimme valot. Puhe alkoi, ja kaikki kuuntelivat tarkkaavaisina.” Paikalla oli lopulta noin 130 henkeä, muun muassa adventistipappi, joka halusi Uuden maailman käännöksen, koska  se oli paljon selkeämpi kuin hänen käyttämänsä Raamattu. Tilaisuuden jälkeen aloitettiin viisi uutta raamatuntutkistelua.

Papua-Uusi-Guinea

Erään pikkukaupungin liepeillä sijaitsee kaksi kylää, jotka ovat tiukasti katolisen kirkon vaikutuspiirissä ja joissa saarnaaminen on ollut vaikeaa. Hiljattain veljet kävivät tapaamassa kylän edustajia. He selittivät, mistä työssämme on kyse ja miksi haluamme puhua kaikkien kanssa. Sattumoisin kylässä oli juuri pidetty kokous, jossa oli pohdittu sitä, miten nuoria voitaisiin auttaa parantamaan käytöstään. Veljet kertoivat, että Raamatusta voisi olla apua.

Veljille myönnettiin lupa saarnata vapaasti, ja useat nuoret miehet alkoivat tutkia. Kyläläiset huomasivat, että nuorten käytös koheni reippaasti sen jälkeen, kun he alkoivat olla tekemisissä todistajien kanssa, joten he lakkasivat vastustamasta todistajien työtä. Ajan mittaan myös jotkut nuorten ystävistä ja vanhemmista alkoivat tutkia. Näiden joukossa oli erään veljiä aiemmin uhkailleen katekeetan tytär. Katekeetta tunnusti tyttärelleen: ”Tein silloin vakavan virheen. Toivon, että Jumala ja Jehovan todistajat antavat tuon syntini anteeksi.” Nyt näistä kahdesta kylästä yhteensä 27 asukasta käy säännöllisesti kokouksissa. Ainakin neljä on käynyt kasteella, ja he kaikki palvelevat osa-aikaisina tienraivaajina tavoitteenaan aloittaa vakituinen tienraivaus.

[Kartta/Kuva s. 48]

(Ks. painettu julkaisu)

[Kuva]

Majakka Kap Hornissa.

[Kartta s. 63]

(Ks. painettu julkaisu)

San Cristobal

[Kuva s. 44]

”Vartiotornin” tutkistelu Antanandavan kylässä Madagaskarissa.

[Kuva s. 46]

”Raamattu opettaa” -kirjaa tutkitaan Pawagassa Tansaniassa.

[Kuva s. 49]

Seurakunnan kirjantutkistelu Sixaolassa Costa Ricassa.

[Kuva s. 50]

Ramiro ja ”Raamattu opettaa” -kirja.

[Kuva s. 53]

Hiroko todistamassa linja-autopysäkillä.

[Kuva s. 58]

Helgi (oikealla) pitämässä puhetta teokraattisessa palveluskoulussa.

[Kuva s. 64]

Lance, Diane ja Emily