Saarnaamis- ja opetustyötä kautta maailman

JEESUKSEN sanojen on täytynyt kuulostaa hämmentäviltä hänen opetuslapsistaan ensimmäisellä vuosisadalla. Hän ennusti, että heistä tulisi kaikkien kansakuntien vihan kohteita, niin että heitä tapettaisiin ja luovutettaisiin ahdistukseen. Lisäksi monet kompastuisivat ja toisia kavallettaisiin. Seuraavaksi Jeesus kuitenkin sanoi, että hyvää uutista saarnattaisiin koko asutussa maassa. (Matt. 24:9–14.) Kuinka hyvin maailmanlaajuinen saarnaamiskampanja voisi onnistua maailmanlaajuisen vastustuksen edessä? Vastaus tähän kiinnostavaan kysymykseen käy ilmi seuraavilta sivuilta.

 Vuoden 2010 yhteismäärät

Jehovan todistajien haaratoimistoja: 116

Raportoivia maita: 236

Seurakuntia yhteensä: 107 210

Muistonvietossa läsnä kautta maailman: 18 706 895

Vertauskuviin osallistuneita kautta maailman: 11 202

Julistajia Valtakunnan palveluksessa enimmillään: 7 508 050

Julistajia kuukausittain keskimäärin: 7 224 930

Kasvuprosentti vuodesta 2009: 2,5

Kastettuja yhteensä: 294 368

Osa-aikaisia tienraivaajajulistajia kuukausittain

keskimäärin: 287 960

Tienraivaajajulistajia kuukausittain keskimäärin: 844 901

Kenttäpalvelustunteja yhteensä: 1 604 764 248

Raamatuntutkisteluja kuukausittain keskimäärin: 8 058 359

Palvelusvuonna 2010 Jehovan todistajat käyttivät yli 155 miljoonaa dollaria erikoistienraivaajista, lähetystyöntekijöistä ja matkavalvojista huolehtimiseen heidän palvelustehtävissään.

◼ Kautta maailman haaratoimistoissa työskentelee yhteensä 20 062 virkaanasetettua palvelijaa. He kaikki kuuluvat Jehovan todistajien kokoaikaisten erikoispalvelijoiden maailmanlaajuiseen yhteisöön.

 AFRIKKA

MAITA 57

ASUKKAITA 888 219 101

JULISTAJIA 1 222 352

RAAMATUNTUTKISTELUJA 2 596 614

RYHMÄ ETSII TOTUUTTA. Eräässä pienessä kylässä Madagaskarissa 80 ihmistä päätti jättää maan protestanttisen kirkon. He rakensivat oman kokouspaikan ja alkoivat etsiä tosi uskontoa tutustumalla vuoron perään jokaiseen paikalliseen uskontokuntaan. Tällöin he havaitsivat, että katolilaiset eivät tutkineet Raamattua ja luterilaisessa kirkossa puolestaan oli eripuraa. Helluntaiseurakunta ei heidän mielestään opettanut totuutta, ja seitsemännen päivän adventisteilla oli liian paljon kieltoja. Seuraavaksi he kysyivät eräältä veljeltämme, voisiko  hän selittää heille Raamattua. Veli suostui ilomielin.

Muutama julistaja lähti tapaamaan noita kiinnostuneita. Heitä odotti ryhmän omassa kokouspaikassa 26 henkeä valmiina kuuntelemaan opetusta Raamatusta. Veljet selittivät Raamattu opettaa -kirjan 15. luvun avulla, miten voi löytää Jumalan hyväksymän uskonnon, ja ryhmä oli tyytyväinen selitykseen. Seuraavalla tapaamiskerralla paikalla oli 73 henkeä ja kolmannella kerralla 142!

TEKSTIVIESTI VÄÄRÄÄN NUMEROON. Etiopiassa asuva sisar nimeltä Menen halusi kannustaa raamatuntutkisteluoppilastaan ja lähetti tälle vuoden 2009 vuositekstin tekstiviestinä. Hän näppäili kuitenkin vahingossa väärän numeron, ja viesti meni toiseen matkapuhelimeen. Viestin saanut nainen luki näytöltä yhä uudestaan: ”Anna perusteellinen todistus hyvästä uutisesta. (Apt. 20:24, UM.)” Koska hän uskoi Jumalaan, hän piti kehotusta aiheellisena, mutta ei ymmärtänyt, miten voisi noudattaa sitä. Häntä ihmetytti myös viestin lopussa oleva arvoituksellinen kirjainyhdistelmä ”UM” (Uuden maailman käännös). Kului joitakin viikkoja, mutta asia ei jättänyt häntä rauhaan, joten lopulta hän soitti tekstiviestin lähettäjälle. Sisar yllättyi kuullessaan, mitä hänen viestilleen oli tapahtunut. Hän tarttui kuitenkin tilaisuuteen ja vastasi naisen vilpittömään kysymykseen. Siitä alkoi raamatuntutkistelu, jota pidetään nyt kaksi kertaa viikossa.

NUORET TIENRAIVAAJATOVERUKSET. Kamerunissa asuva Persis alkoi toimia kastamattomana julistajana kuusivuotiaana. Tytön ensimmäiseen palvelusraporttiin oli merkitty kymmenen raamatuntutkistelua. Seurakunnan sihteeri arveli pienen julistajan erehtyneen, mutta hänen tarkistaessaan asian Persis vakuutti tutkivansa kymmenen eri henkilön kanssa. Sihteeri kysyi myös,  miten hän osasi raportoida oikein ajan, kun hänellä ei ollut kelloa. Tyttö vastasi, että koulun ruokatauko kesti tunnin ja että hän alkoi todistaa heti sen alkaessa ja lopetti kellon soidessa. Hänen rohkeutensa saarnaamistyössä teki vaikutuksen hänen äitiinsä ja serkkuunsa, ja näistä tuli kastamattomia julistajia. Persis on sittemmin käynyt kasteella, ja nyt kymmenvuotiaana hän toimii koulunkäynnin ohella osa-aikaisena tienraivaajana. Hänen kahdeksanvuotias ystävänsä Aasy on jo kastamaton julistaja. Eräs raamatuntutkisteluoppilas sanoi: ”Minusta on hienoa nähdä kokouksissa, miten lapset käyvät tervehtimässä kaikkia, varsinkin iäkkäitä, ennen kuin menevät istumaan vanhempiensa viereen. En koskaan nähnyt sellaista omassa kirkossani. Tällä tavalla kasvavista lapsista tulee parempia ihmisiä huomisen yhteiskuntaan.”

 AMERIKKA

MAITA 55

ASUKKAITA 918 834 998

JULISTAJIA 3 673 750

RAAMATUNTUTKISTELUJA 3 967 184

HÄN EI KOPUTTANUT. Boliviassa Miriam rukoili Jumalaa viikon ajan. Rukous kuului jotakuinkin näin: ”Opetathan minua tuntemaan sinut. En kuitenkaan halua apua Jehovan todistajilta. En halua, että he koputtavat ovelleni.”

Myöhemmin samalla viikolla puhelin soi. Soittaja oli erikoistienraivaajana palveleva Candy, joka tarjoutui tuomaan Miriamille lehtiämme tunnin kuluessa. Miriam myöntyi, ja pian Candy oli hänen ovellaan. Miriam nykäisi oven auki ja pyysi sisaren sisään istumaan. Sitten hän alkoi kävellä huoneessa edestakaisin päätään pudistaen ja oli selvästikin poissa tolaltaan. Candy kysyi, mikä oli hätänä, ja Miriam vastasi: ”Tämä on todella järkyttävää! Olen toista viikkoa rukoillut Jumalalta ohjausta, mutta ilmaisin hyvin selvästi, etten halua apua Jehovan todistajien kautta, he kun ovat koko ajan koputtamassa ovelleni! Ja sitten sinä koputtamisen sijaan soitat minulle! Siitä lähtien kun otit yhteyttä tunti sitten, olen pyytänyt Jumalalta, ettet tulisikaan. Mutta siinä sinä olet! Tämä on järkyttävää! On päivänselvää, että hän haluaa teidän todistajien auttavan minua.” Tutkistelu alkoi siitä paikasta.

HÄNET JÄTETTIIN KUOLEMAAN. Surinamessa asuva Pasensi oli pidetty entinen kyläpäällikkö, kapiten, ja koko  sisämaan jokiseudun päämiehen, granmanin, läheinen liittolainen. Hän oli ylpeä perinteistä ja puolusti niitä määrätietoisesti. Jehovan todistajia hän vastusti, koska uskoi heidän uhkaavan perinteisiä tapoja.

Jossain vaiheessa alueella alkoi liikkua nuori mies, joka väitti pystyvänsä tunnistamaan noituutta harjoittavat kyläläiset. Hänellä oli paljon seuraajia, jotka kulkivat hänen mukanaan kanooteilla pitkin jokea ja hakkasivat ja ryöstivät noituudesta syytetyt. Miehelle oli maksettava suuria summia, jotta syytetty olisi saatu ”puhdistettua” pahasta hengestä. Yksi miehen lukuisista viattomista uhreista oli Pasensi, joka pahoinpitelyn jälkeen jätettiin maahan kuolemaan. Ei edes hänen ystävänsä granman uskaltanut auttaa häntä, koska hän pelkäsi menettävänsä oman maineensa tai henkensä, jos auttaisi noituudesta syytettyä. Sukulaiset ja tuttavat eivät saaneet auttaa millään tavoin. Pasensin vävy keräsi kuitenkin rohkeutta ja vei hänet kylään, jonka asukkaista suurin osa oli Jehovan todistajia. Veljet  pohtivat tilannetta ja päättivät vaarasta huolimatta auttaa. He siirsivät Pasensin kanootilla lähikylään, jossa eräs veli toimi kiitoradan hoitajana, ja sieltä hänet lennätettiin kaupunkiin hoitoon.

Pasensi toipui, ja häneen teki syvän vaikutuksen se, että ihmiset, joita hän oli aiemmin vastustanut, olivat ilmaisseet häntä kohtaan tällaista rakkautta. Hän alkoi tutkia Raamattua ja meni kasteelle joulukuussa 2009. Nyt hän on innokas hyvän uutisen saarnaaja, ja 80 vuoden iästään huolimatta hän palveli huhtikuussa 2010 osa-aikaisena tienraivaajana.

HÄN USKOI TUNTEVANSA RAAMATUN. Yhdysvalloissa erään seurakunnan kokoukseen ilmaantui Raamattu kädessään parrakas mies nimeltä Eric. Kun eräs veli tervehti häntä, hän alkoi heti kysellä uskonkäsityksistämme. Hän ei halunnut Raamattu opettaa -kirjaa, vaan käytti mieluummin pelkkää Raamattua. Hänellä oli tapana lukea sitä 20 sivua päivässä, ja hän oli lukenut sen läpi niin monta kertaa, ettei edes muistanut tarkkaa määrää. Kokouksen jälkeen keskustelu veljen kanssa jatkui vielä yli kolme tuntia, kunnes Eric sanoi: ”Minulle tuli huono olo.” Kun veli kysyi miksi, Eric vastasi: ”Olin aivan varma, että tunnen Raamatun todella hyvin, mutta nyt tajuan, etten tunne sitä ollenkaan.” Hän oli valmis ottamaan Raamattu opettaa -kirjan.

Seuraavana päivänä veli tutki Raamattua Ericin kanssa ensimmäisen kerran. Tämä oli illalla valvonut myöhään ja lukenut kirjasta kymmenen ensimmäistä lukua. Mitä mieltä hän oli niistä? ”Olen vihdoinkin löytänyt totuuden!” He tutkivat kolme neljä tuntia päivässä viisi kertaa viikossa. Eric alkoi valmistautua kokouksiin ja käydä niissä koko perheensä kanssa. Ensimmäisellä viikolla hän kirjoitti kolmeen eri kirkkoon ilmoittaakseen eroavansa niistä ja lisäksi hän ajoi  partansa ja päätti lakata viettämästä pyhäpäiviä. Kahden viikon kuluttua hän liittyi teokraattiseen palveluskouluun, ja neljän viikon kuluttua hänestä tuli kastamaton julistaja. Kasteella hän kävi huhtikuussa 2010 – vain kuusi kuukautta sen jälkeen, kun oli ensi kerran tavannut todistajia!

KASTEELLE SEITSEMÄNVUOTIAANA. Länsi-Meksikossa asuva Paola elää isovanhempiensa kanssa. Isoäiti alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, kun Paola oli viisivuotias. Tyttö kuunteli keskustelua, ja totuus juurtui hänen nuoreen sydämeensä. Isoäiti ei edistynyt, mutta Paola alkoi käydä yksikseen kokouksissa. Hän pyysi isovanhempiaan auttamaan häntä pukeutumisessa ja saattamaan hänet kadun yli valtakunnansalille.

Heti kun hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan, hän ilmoittautui teokraattiseen palveluskouluun ja alkoi toimia julistajana. Rakkaudesta Jehovaan hän meni  seitsemänvuotiaana kasteelle. Kun häneltä kymmenvuotiaana kysyttiin, miksi hän käy kokouksissa ja saarnaa niin innokkaasti, vaikkei saa perheeltä tukea, hän vastasi: ”Pidän kokouksista kovasti siksi, että puheet kannustavat minua tutkimaan Raamattua ja pysymään kaukana ikävyyksistä. Saarnaamassa käyn siksi, että haluan kertoa ihmisille, mitä Jehova tekee heidän hyväkseen tulevaisuudessa, ja siksi, että Raamattu voi tehdä heidät onnellisiksi jo nyt.”

TODISTUSTA VÄÄRÄÄN NUMEROON SOITTAVILLE. Dominikaanisessa tasavallassa eräs sisar sai jatkuvasti puheluja, jotka oli tarkoitettu jollekulle toiselle, ja ne häiritsivät hänen työtään. Muutaman päivän kuluttua hän kuitenkin keksi, että nuo keskeytykset tarjosivat mahdollisuuden todistaa. Niinpä vastatessaan tällaisiin puheluihin hän pahoitteli soittajille, että he olivat valinneet väärän numeron, mutta jatkoi heti perään: ”Kun nyt kuitenkin soititte minulle, saanko kysyä, oletteko lukenut tänään Raamattua?” Jotkut lopettivat puhelun saman tien, mutta melko monet vastasivat kysymykseen ja sanoivat, etteivät olleet lukeneet. Silloin sisar kysyi: ”Tiedättekö, miksi se olisi hyvin tärkeää?” Perusteluksi hän luki psalmin 1:1–3. Eräs valtion virkamies jäi keskustelemaan sisaren kanssa pitkään ja sanoi, ettei hänellä ollut Raamattua. Sisar lupasi järjestää hänelle sen sekä raamatullista kirjallisuutta. Kaksi viikkoa myöhemmin mies soitti uudelleen, tällä kertaa kiittääkseen sisarta kirjallisuudesta ja tämän osoittamasta kiinnostuksesta.

Eräs väärään numeroon soittanut nuori nainen kysyi sisarelta: ”Oletko Jehovan todistaja?” Kuultuaan vastauksen nainen alkoi nyyhkyttää ja selitti olevansa toimeton julistaja. Sisar rohkaisi häntä ja järjesti hänelle hengellistä apua. Nyt tuo nainen on jälleen aktiivinen julistaja.

 AASIA

MAITA 47

ASUKKAITA 4 587 021 833

JULISTAJIA 652 251

RAAMATUNTUTKISTELUJA 601 306

”SAMARIALAINEN NAINEN.” Eräänä kuumana kesäpäivänä Kazakstanissa kaksi tienraivaajaa, veli ja sisar, näkivät kenttäpalveluksessa ollessaan naisen nostavan vettä kaivosta. Veli pyysi naiselta vettä, ja hänen juodessaan sisar alkoi todistaa naiselle. Tämä osoitti kiinnostusta ja pyysi tienraivaajat luokseen kuullakseen lisää. Keskusteltuaan hänen kanssaan tovin tienraivaajat jättivät hänelle raamatullista kirjallisuutta, ja sisar lupasi tulla uudelleen kahden päivän kuluttua.

Sisar palasi sovittuna päivänä äitinsä kanssa, joka hänkin on todistaja. Nainen odotti heitä talon ulkopuolella kädessään kirjallisuus, joka hänelle oli jäänyt. Hän ojensi sen sisarelle takaisin ja sanoi: ”Tämähän on Jehovan todistajien kirjallisuutta – te olette venäläinen uskonto!”

Sisaren äiti kysyi naiselta, saisiko hän ennen heidän poislähtöään lukea yhden jakeen Raamatusta. Hän halusi näyttää Jumalan nimen ja luki siksi 2. Mooseksen kirjan 3:15:n: ”Jehova, teidän esi-isienne Jumala, Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.” Sisarten yllätykseksi nainen pyysi  heidät sisään. Mistä äkillinen mielenmuutos? Naisella oli esi-isät nimeltä Abraham, Iisak ja Jaakob, ja hän ajatteli, että jos kerran Jehova oli hänen esi-isiensä Jumala, hän ei saanut käännyttää tämän todistajia pois oveltaan. Seuraavalla käynnillä alkoi raamatuntutkistelu. Nainen oli niin innokas oppimaan totuuden, että tutkistelua pidettiin kaksi kertaa viikossa. Poikiensa vastustuksesta huolimatta hän edistyi hengellisesti, ja nyt hän on kastamaton julistaja. Myös hänen miniänsä ja tämän äiti tutkivat Raamattua ja käyvät säännöllisesti kokouksissa. Koska ensimmäinen tapaamiskerta muistutti Johanneksen 4:3–15:ssä kerrottua tapausta, nainen tunnetaan seurakunnassa ”samarialaisena naisena”.

”MINULLA OLISI MUUTAMA KYSYMYS.” Kyproksessa asuva iäkäs tienraivaajasisar kirjoittaa: ”Eräänä keskiviikkoaamuna en tuntenut olevani oikein kunnossa, mutta en halunnut jäädä kotiinkaan, vaan mieleni teki kovasti katutyöhön. Esitin Jehovalle rukouksen ja pyysin, että hän lähettäisi jonkun kiireettömän ihmisen istumaan viereeni puistonpenkille, jotta voisin aloittaa raamatuntutkistelun. Pian penkin suuntaan käveli nuori nepalilainen mies. Minulla oli lehdet käsissäni, ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, mies kysyi, mitä lehtiä ne olivat. Kun kerroin, että ne perustuivat Raamattuun, hän kysyi: ’Minulla ei ole minnekään kiire, joten saisinko istua viereenne? Minulla olisi muutama kysymys Raamatusta.’

Juuri tätähän olin pyytänyt Jehovalta, joten suostuin ilman muuta. Mies jatkoi: ’Ensimmäinen kysymykseni kuuluu: mitä Raamattu todella opettaa?’ Olin niin äimistynyt, että tuskin sain sanaa  suustani! Vedin laukustani esiin kirjan Mitä Raamattu todella opettaa? ja näytin sitä hänelle. Hän katsoi kirjaa ja sitten minua ja kysyi: ’Eikö tässä kannessa ole juuri se kysymys, jonka esitin?’ Raamatuntutkistelu alkoi siltä istumalta! Nyt hän tutkii ja käy kokouksissa säännöllisesti, ja hän haluaisi ilmoittautua teokraattiseen palveluskouluun. On todella tärkeää luottaa kristillisessä palveluksessa täysin Jehovan voimaan ja ohjaukseen, vaikka joskus olisikin fyysisesti väsynyt.”

ISOISÄ OPETTAA POJANPOIKANSA MURHAAJAA. Filippiineillä Miguelin pojanpoika tapettiin joitakin vuosia sitten. Murhaaja, Esmeraldo, saatiin kiinni, ja vaikka hän ei tunnustanut tekoaan oikeudessa, hänet tuomittiin todisteiden nojalla vankeuteen.

Sittemmin eräs vanhin pyysi Miguelia mukaansa todistamaan juuri siihen vankilaan, johon Esmeraldo oli suljettu. Miguel epäröi ensin, mutta päätti sitten lähteä mukaan. Joillekin vangeille pidettiin raamatuntutkistelua.  Yhden tutkistelun aikana Miguel nosti katseensa ja näki Esmeraldon kävelevän suoraan kohti. Ehkäistäkseen mahdollisen yhteenoton Miguel sanoi lempeästi: ”Esmer, en tullut tänne riitelemään vaan ilmaisemaan rakkautta sinun kaltaisiasi ihmisiä kohtaan. Olemme keskustelemassa Raamatusta tämän miehen kanssa. Jos olisit tuntenut Jumalan sanaa, sinulle ei olisi käynyt niin kuin kävi. Tule mukaan tutkisteluun.” Hänen hämmästyksekseen Esmeraldo jäi tutkisteluun sen loppuajaksi. Se mitä hän kuuli, kosketti häntä, ja hän tunnusti Miguelille avoimesti tappaneensa tämän pojanpojan. Sitten hän pyysi anteeksi.

Vanhin ei ollut kuullut heidän kahdenkeskistä keskusteluaan, mutta koska se näytti hänestä hyvin lämminhenkiseltä, hän pyysi Miguelia tutkimaan Esmeraldon kanssa. Aluksi ajatus tuntui Miguelista pelottavalta, sillä hän tiesi, että mies oli tappanut muitakin, mutta hän suostui kuitenkin. Esmeraldo kävi pitkän taistelun mukautuakseen Jumalan normeihin, mutta sinnikkyys maksoi vaivan, sillä 1. helmikuuta 2010 hän kävi kasteella Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi. Ilmaisten kristillistä anteeksiantavaisuutta Miguel pyrkii nyt saamaan Esmeraldon tuomiota lyhennettyä, jotta tämä pääsisi kertomaan Raamatun totuuksista toisille paremmin.

 EUROOPPA

MAITA 47

ASUKKAITA 739 193 855

JULISTAJIA 1 575 094

RAAMATUNTUTKISTELUJA 830 888

KAKSI TOIVETTA TÄYTTYIVÄT. Bulgariassa asuvalla 19-vuotiaalla Nelenalla oli kaksi toivetta: päästä kasteelle ja toimia osa-aikaisena tienraivaajana. Hänellä on kuitenkin motorinen ja sensorinen neuropatia, parantumaton perinnöllinen ääreishermoston sairaus, jonka vuoksi hän käyttää hengityskonetta eikä siksi pysty liikkumaan vapaasti. Ensimmäisen toiveen täyttäminen – kaste – oli ongelma siksi, ettei hän sairautensa takia pääse konventtiin. Niinpä hänen täytettyään 18 vuotta hänen kotonaan pidettiin raamatullinen puhe, jonka jälkeen hänet kastettiin kylpyammeessa.

Täyttyikö hänen toiveensa toimia osa-aikaisena tienraivaajana? Hyvällä säällä Nelena pystyy joskus hengittämään tunnin ilman konetta. Tällaiseen aikaan vuodesta hän ilmoittautuu osa-aikaiseksi tienraivaajaksi, ja palvelustoveri työntää häntä ovelta ovelle pyörätuolissa. Lisäksi hän johtaa raamatuntutkistelua  soittamalla oppilaalleen internetin välityksellä. Ajoittain seurakunnan sisaret tuovat raamatuntutkisteluoppilaansa Nelenan luo, niin että tämä voi osallistua tutkisteluun. Kaiken tämän ansiosta hän pystyi viime vuonna olemaan osa-aikaisena tienraivaajana kolme kertaa. Hän sanoo: ”Olen onnellinen siitä, että kaksi toivettani ovat täyttyneet. Se on lähentänyt minua rakkaudelliseen Luojaani Jehovaan.”

NYT HÄNELLÄ ON SOLMIO. Armeniassa erästä sisarta pilkattiin työpaikalla sen johdosta, että hän on Jehovan todistaja. Eräskin mies kiusasi häntä jatkuvasti sanomalla, että ”solmiomiehet” olivat houkutelleet hänet uskontoonsa. Yritettyään useita kertoja turhaan perustella miehelle kantaansa sisar päätti sivuuttaa tämän huomautukset eikä ”vastannut mitään” Jeesuksen Kristuksen mallin mukaisesti (Matt. 27:12). Aikanaan mies sanottiin irti huonon käytöksensä ja sisarelle aiheuttamiensa ongelmien takia. Kuukausia myöhemmin työpaikalle käveli mies, joka kyseli sisartamme. Kyseessä oli sama työtoveri, joka oli aiheuttanut hänelle paljon harmia, mutta miehen ulkonäkö tuotti hänelle yllätyksen. Niin paljon kuin mies olikin pilkannut todistajia solmion käyttämisestä, hänellä itsellään oli nyt solmio kaulassa ja kirjalaukku kainalossa. Hän sanoi: ”Haluan pyytää anteeksi loukkaavia sanojani. Olen löytänyt totuuden.” Mies oli tutkinut Raamattua Jehovan todistajien kanssa, käynyt kasteella sukulaistensa vastustuksesta huolimatta ja aloittanut vakituisen tienraivauksen.

”TIEDÄTTEKÖ SIGNORA NADIAN?” Nadia toimii tienraivaajana Pohjois-Italiassa. Syyskuussa 2009 hän puhui ovipuhelimessa miehelle, joka kuitenkin keskeytti hänet heti sanoen, että hänen vaimonsa oli vasta kuollut eikä hän halunnut jutella. Seuraavana  sunnuntaina Nadia palasi ovelle ilmaistakseen osanottonsa ja kertoakseen Raamatun ylösnousemustoivosta, mutta vastaanotto oli samanlainen. Tuon iltapäivän kokouksessa Vartiotornin tutkittavassa kirjoituksessa oli kokemus sisaresta, joka oli kirjoittanut kirjeen omaisensa menettäneelle. Nadia ajatteli miestä, jolle hän oli puhunut ovipuhelimessa, ja päätti kirjoittaa tälle ylösnousemustoivosta. Kaksi päivää myöhemmin hän jätti kirjeen miehen postilaatikkoon.

Jonkin ajan kuluttua Nadia oli katutyössä ja pysäytti noin 70-vuotiaan miehen lukeakseen tälle raamatunkohdan. Mies kysyi, oliko hän Jehovan todistaja, ja saatuaan myöntävän vastauksen hän selitti, että hänen luonaan oli käynyt todistaja, joka oli jättänyt hänelle hyvin koskettavan kirjeen. ”Tiedättekö signora Nadian?” mies kysyi. Molempien hämmästys oli suuri, kun Nadia esitteli itsensä, ja hän sopi tulevansa tapaamaan miestä aviomiehensä kanssa. Mies alkoi tutkia Raamattua, ja hän käy nykyään säännöllisesti kokouksissa.

KAIKKIEN KANSSA EI EHDITÄ TUTKIA. Bujanovacin kaupungissa Etelä-Serbiassa asuu neljä kastettua todistajaa. Nämä Valtakunnan julistajat olivat riemuissaan, kun vuoden 2010 muistonvietossa oli läsnä 460 henkeä!  Lähiseurakunnan vanhimmat ovat järjestäneet Bujanovacissa säännöllisesti kokouksia vuokratiloissa, ja niissä on käynyt keskimäärin runsaat 50 henkeä, suurimmaksi osaksi romaneja. Valtakunnan sanoma on herättänyt niin paljon vastakaikua, että alueelle määrätyt erikoistienraivaajat eivät ehdi tutkia Raamattua kaikkien halukkaiden kanssa. Siksi tutkistelua pidetään vain niille, jotka tulevat kaikkiin kokouksiin hyvin valmistautuneina.

YLI SATAVUOTIAS! Ruotsin vanhin julistaja Elin on 110-vuotias, samanikäinen kuin Joosua kuollessaan (Joos. 24:29). Tämä sisar asuu vanhainkodissa ja käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen todistaakseen vierailijoille ja kaikille tapaamilleen ihmisille, ja samalla hän levittää runsaasti kirjoja. Kun eräs vanhin oli tyttärensä kanssa saarnaamassa naapurustossa talosta taloon, he tapasivat nuoren naisen, joka kertoi Elinin todistaneen hänelle ja antaneen hänelle kirjan. Seurasi antoisa keskustelu. a

HÄN LÖYSI KIRJAT KIRKOSTA. Valko-Venäjällä asuva Tatjana sai eräänä päivänä suureksi yllätyksekseen puhelun tuntemattomalta nuorelta naiselta. Tämä halusi saada kysymyksiinsä vastauksia Raamatusta, ja heidän välilleen sukeutui  vilkas keskustelu. Miten nainen oli saanut Tatjanan numeron? Hän selitti, että käydessään kirkossa hän oli löytänyt penkin alta Raamattu opettaa -kirjan ja Uuden maailman käännöksen ja että puhelinnumero oli ollut niissä. Miten kirjat olivat päätyneet kirkkoon? Ne oli vienyt sinne muuan nainen, jonka tyttären kanssa Tatjana oli tutkinut Raamattua. Äiti halusi ilmeisesti tarkistaa papilta, oliko tytön hyvä lukea noita kirjoja. Jostain syystä ne olivat jääneet penkin alle, mistä Tatjanalle soittanut nainen oli löytänyt ne ja päättänyt sitten viedä ne kotiinsa. Raamatulliset keskustelut ovat jatkuneet puhelinsoiton jälkeen.

KADONNUT TAKKI TARJOAA TILAISUUDEN TODISTAA. Erikoistienraivaajasisar Elena näki Minskissä Valko-Venäjällä laadukkaan takin lojuvan kadulla. Se oli siisti, eikä näyttänyt siltä, että se olisi varta vasten heitetty menemään. Sisar nosti takin ylös ja löysi taskusta 1 200 dollaria. Katsellessaan ohi kulkevia ihmisiä hän huomasi heti, keneltä takki oli pudonnut. Vähän matkan päässä säntäili mies sinne tänne ikään kuin etsien jotain, ja Elenan oli juostava saadakseen hänet kiinni. Mies oli Moskovassa asuva bangladeshilainen liikemies, ja hän oli kovin iloinen saadessaan takin ja rahat takaisin. Hän kysyi, miksi sisar oli palauttanut ne ja jopa juossut hänen peräänsä. Kun Elena selitti olevansa Jehovan todistaja, mies kertoi, että kaksi todistajaa oli tullut puhumaan hänelle muutama päivä aikaisemmin ja hän oli väitellyt heidän kanssaan puoli tuntia puolustaen omia näkemyksiään. Sitten hän kysyi sisarelta, miten voisi kiittää takin palauttamisesta. Elena sanoi, ettei halunnut itselleen mitään mutta paras kiitos olisi se, että mies alkaisi Moskovaan palattuaan tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Mies lupasi tehdä niin.

 AUSTRALIA JA OSEANIA

MAITA 30

ASUKKAITA 39 384 408

JULISTAJIA 101 483

RAAMATUNTUTKISTELUJA 62 367

PUHEHÄIRIÖ EI OLE ESTE. Australiassa asuvalla 23-vuotiaalla Hamishilla on paha puhehäiriö, jonka vuoksi sanat sotkeutuvat toisiinsa tai ovat käsittämättömiä tai puhuminen ei onnistu lainkaan. Se ei kuitenkaan ole laimentanut hänen intoaan pitää puheita ja käydä kenttäpalveluksessa. Esimerkiksi kun hänen on määrä pitää puhe valtakunnansalissa, hän kirjoittaa sen ensin sanasta sanaan kannettavaan tietokoneeseensa, joka pystyy muuntamaan kirjoitetun tekstin kuultavaksi puheeksi. Pitäessään puhetta hänellä on tuo kone puhujapöydällä, ja painelemalla näppäimiä hän valitsee siihen tallennettuja lauseita. Koneen muuntaessa tekstiä puheeksi ääni johdetaan mikrofoniin ja vahvistetaan äänentoistolaitteiston välityksellä. Kun kuulijat saavat osallistua ohjelmaan, Hamish antaa vastausvuoroja ja kiittää kommenteista kirjoittamalla koneellaan. Kenttäpalveluksessa hän viestii pitkälti samalla tavalla  valitsemalla ennalta valmistamiaan lauseita ja raamatunlainauksia ja kirjoittaen koneella pikavauhtia. Hamishilla on monta hyvää uusintakäyntipaikkaa. Vuonna 2007 hänet nimitettiin avustavaksi palvelijaksi, ja sen jälkeen hän on toiminut osa-aikaisena tienraivaajana useita kertoja joka vuosi.

ONGELMIA TULOSTIMESSA. Uudessa-Kaledoniassa tietokonekorjaajana toimiva David sai puhelun naisasiakkaalta, jolla oli ongelmia tulostimessa: tämä ei saanut erästä paperia tulostettua. David korjasi ongelman käden käänteessä, mutta yllättyi nähdessään, että tulostetussa paperissa luki: ”ÄLKÄÄ käykö täällä. Me olemme jo ottaneet Jeesuksen vastaan. Emme tarvitse muita uskontoja.”

David kysyi naiselta: ”Anteeksi vain, mutta korjatessani tulostintanne näin tämän paperin. Saanko kysyä, miksi olette kirjoittanut sen?”

Nainen vastasi: ”Kai te tiedätte, että Jehovan todistajat käyvät täällä päin joka ikinen viikonloppu, ja me olemme kyllästyneet heihin. Yksikään heistä ei kuuna päivänä astu meidän kynnyksemme yli.”

David sanoi: ”Tiedättekö, että olette jo kutsunut kotiinne yhden todistajan?”

Nainen huudahti: ”En varmasti ole – en ikimaailmassa!”

Silloin David kertoi: ”Minä olen Jehovan todistaja, ja te kutsuitte minut tänne.” Nainen oli hyvin hämmästynyt ja hieman nolostunutkin, mutta David selitti hänelle ystävällisesti, miksi todistajat käyvät ihmisten luona, ja siitä virisi kahden tunnin keskustelu. Muutaman päivän kuluttua David tuli uudelleen tapaamaan naista ja tämän miestä. He sanoivat, että mietittyään tapahtunutta he olivat varmoja, että Jumala oli ohjannut Davidin heille, joten he eivät voineet kieltää häntä käymästä! Nyt pariskunta ottaa säännöllisesti lehtiämme.

 TRAKTAATIT AINA MUKANA. 12-vuotias Nathan asuu Australiassa. Hänellä on koululaukussaan aina mukana Raamattuun perustuvia traktaatteja, ja hän todistaa säännöllisesti koulutovereilleen. Eräänä päivänä kävellessään koulusta kotiin hän näki vanhemman naisen seisomassa talonsa etupihalla. Nainen hymyili, joten Nathan vastasi hymyyn ja antoi hänelle traktaatin. Nainen kertoi, että hänen miehensä oli kuollut kolme vuotta aiemmin. Silloin Nathan etsi laukustaan traktaatin Mitä toivoa on kuolleilla omaisillamme? Naisen silmät kostuivat, kun Nathan kertoi hänelle tulevasta ylösnousemuksesta, jolloin hän voisi nähdä miehensä paratiisissa. ”Mutta milloin kaikki nämä kärsimykset loppuvat?” nainen kysyi. Nathan kaivoi laukustaan traktaatin Kärsimykset loppuvat pian! Silloin nainen kysyi, mitä muuta Nathan uskoi, ja nuori veljemme antoi hänelle laukustaan vielä yhden traktaatin, Mitä Jehovan todistajat uskovat? Sitten Nathan jatkoi matkaansa. Joitakin viikkoja myöhemmin hän näki naisen jälleen pihalla. Tämä kutsui pojan luokseen ja halasi häntä. Sitten hän sanoi: ”Tiedätkö mitä? Sen jälkeen kun annoit minulle ne traktaatit, täällä kävi kaksi todistajanaista, ja nyt tutkin heidän kanssaan Raamattua!”

KÄYTETTÄVISSÄ VAIN YKSI MUISTONVIETTOKUTSU. Michael oli rakentamassa uutta haaratoimistoa Salomonsaarilla.  Sen jälkeen hän päätti lähteä saarnaamaan syrjäiseen Mbanikasaareen, missä hän oli asunut lapsena ja missä hänen lihalliset veljensä edelleen asuivat. Saarella ei ollut Jehovan todistajia. Sinne ei ole säännöllistä laivayhteyttä, eikä siellä ole postia, ja puhelimiakin on vain yksi.

Michael matkusti Mbanikaan nuoren tienraivaajaveljen Hanslyn kanssa. Heti perille päästyään he alkoivat rakentaa palmunlehdistä pientä valtakunnansalia ja kutsua ihmisiä Kristuksen kuoleman muistojuhlaan. Heillä oli käytettävissään ainoastaan yksi painettu kutsu, joten he vain näyttivät sitä ihmisille ja kertoivat juhlan tärkeydestä.

Muistonviettoa edeltävänä päivänä veljet meloivat kaksi tuntia saaren toiselle puolelle kutsuakseen tilaisuuteen siellä asuvan perheen. Kotona oli kuitenkin vain lapsia, joten Michael päätti jättää sinne ainokaisen kutsunsa. Hän antoi sen vanhemmalle tyttärelle ja pyysi tätä antamaan sen perheen isälle.

Kun Michael ja Hansly seuraavana iltapäivänä olivat valmistelemassa muistonviettoa, he näkivät tuon perheen melovan paikalle. Isä oli kutsun perusteella päätellyt, että muistonvietto oli hyvin tärkeä tilaisuus, ja tuonut mukanaan koko perheensä. Juhlassa oli illalla läsnä 52 henkeä. Michael ja Hansly saarnaavat saarella edelleen ja tutkivat Raamattua muistonviettoon tulleiden saarelaisten kanssa.

[Alaviite]

 [Taulukko s. 40–47]

JEHOVAN TODISTAJIEN MAAILMANLAAJUISEN TOIMINNAN RAPORTTI PALVELUSVUODELTA 2010

 (Ks. painettu julkaisu)

 [Kartat s. 48–50]

 (Ks. painettu julkaisu)