Viime vuoden kohokohtia

ON INNOSTAVAA nähdä, mitä Jehova saa aikaan kansansa välityksellä kautta maailman. Tässä Vuosikirjassa kerrotaan viittomakielisen kentän viimeaikaisista tapahtumista ja luodaan katsaus kirjoitusosaston tutkimustyöhön. Voimme lukea uutisia kansainvälisistä konventeista ja saamme tietää uutta laulukirjaa koskevista kiinnostavista yksityiskohdista. Meille kerrotaan myös viimeisimmistä kehitysvaiheista oikeusrintamalla eri puolilla maailmaa. Saamme lisäksi tietoa Haitin tapahtumista samoin kuin hiljattain pidetyistä haaratoimistojen vihkiäisistä. Tulet varmasti nauttimaan lukemastasi ja rohkaistumaan siitä.

 JEHOVA HALUAA KUUROJEN TUNTEVAN HÄNET

Tarkastelemme alkuun viittomakielisen kentän tapahtumia. Yhdysvalloissa asuva Salvatore on kuuro, ja hän oli tiennyt Raamatun totuudesta jo vuosia, muttei ollut edistynyt hengellisesti. Niinpä hänen vaimonsa, joka on Jehovan todistaja, ehdotti, että Salvatore lukisi Raamattua päivittäin vuoden ajan. Kovista ponnisteluista huolimatta Salvatore ei kuitenkaan ymmärtänyt lukemaansa, mikä lannisti häntä. Hän tuskaili, ettei koskaan oppisi rakastamaan Jehovaa.

Tilanne alkoi kuitenkin muuttua, kun hän sai tietää, että osa Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksestä on saatavana DVD:nä amerikkalaisella viittomakielellä. Uppouduttuaan sen avulla Jumalan sanaan hän huudahti: ”Olin varma, että Jumala haluaa minun tuntevan hänet!” Hän tutki Raamattua, ja nyt hän palvelee Jehovaa iloiten hänen kastettuna todistajanaan.

Salvatoren tavoin muutkin kuurot kautta maailman ovat voineet tuntea Jehovan lämpimän rakkauden ja syvän kiinnostuksen heitä kohtaan käyttäessään viittomakielisiä Raamattuja ja muita julkaisuja, joita voi saada DVD:nä tai ladata internetistä. Näitä julkaisuja on saatavilla jo 46 viittomakielellä, ja pian tuo määrä kasvaa 13:lla. Vartiotorni on saatavissa yhdeksällä näistä viittomakielistä, ja osia Uuden maailman käännöksestä voidaan lukea amerikkalaisella, brasilialaisella, italialaisella, kolumbialaisella, meksikolaisella ja venäläisellä viittomakielellä.

On aina vaikuttavaa nähdä, miten viittomakieliset julkaisumme koskettavat kiinnostuneiden sydäntä. Kuuro japanilaisnainen Natsue kertoo: ”Aloin tutkia vuonna 1981 ja käytin apuna painettuja japaninkielisiä julkaisuja. En kuitenkaan ymmärtänyt  lukemaani kunnolla, ja perheenikin alkoi vastustaa, joten tutkiminen jäi sikseen.

Vuoden 2007 huhtikuussa muuan julistaja näytti minulle japanilaisella viittomakielellä julkaistua DVD:tä Voit olla Jumalan ystävä! Tuolloin oli kulunut 26 vuotta siitä, kun olin tutkinut Raamattua ensimmäisen kerran. Aloin saman tien tutkia uudelleen ja tunsin, että hengelliset tarpeeni tyydytettiin. Kävin kasteella marraskuussa 2008.”

Tätä nykyä kautta maailman on runsaat 16 000 kuuroa julistajaa. He ylistävät Jehovaa viittomakielellä käyttämällä käsiään ja kasvonilmeitään. Heidän avukseen on valmistettu 30 viittomakielistä kirjaa, kirjasta, traktaattia, videota ja raamatullista näytelmää, minkä ansiosta he tuntevat, että Jehova tosiaan rakastaa heitä ja arvostaa heidän uskollista palvelustaan.

Ne 54 haaratoimistoa, joissa kirjallisuutta käännetään viittomakielille, saavat paljon arvostavia kiitoskirjeitä veljiltä, sisarilta ja kiinnostuneilta. He kertovat, miten innostuneita kuurot ovat oppiessaan syvällisiä hengellisiä totuuksia omalla viittomakielellään. Esimerkistä käy japanilainen Emi, jonka vanhemmat ovat kuuroja.

Hän kertoo: ”Vanhempani kävivät kasteella vuosia ennen minua, mutta japaninkielisen kirjallisuuden  ymmärtäminen oli heille kovan työn takana. Kun he eivät ymmärtäneet jotain, he kysyivät asiaa minulta. Nyt he voivat puhua totuudesta vakaumuksellisesti. Äiti sanoi, että hän alkoi ymmärtää Raamattua yksityiskohtaisemmin vasta sen jälkeen kun julkaisuja alettiin saada viittomakielellä. Isä ja äiti ovat päässeet lähemmäs Jehovaa, ja perheemme on yhtenäisempi kuin koskaan.”

”TARKOIN TUTKINUT KAIKEN”

Jeesus sanoi, että uskollinen orja, joka antaisi palvelusväelle ”heidän ruokansa oikeaan aikaan”, olisi ymmärtäväinen. Siten hän osoitti, että ne, jotka jakaisivat tätä hengellistä ”ruokaa” uskon huonekunnalle, olisivat tunnollisia, harkitsevia ja tarkkanäköisiä. (Matt. 24:45–47.)

Brooklynissa New Yorkissa toimii kirjoitusosasto, jonka välityksellä Kristuksen voidellut veljet valmistavat nykyään hengellistä aineistoa julkaistavaksi lehdissä, kirjasissa, kirjoissa ja muissa painetuissa ja elektronisissa julkaisuissa. Kirjaimellisen ruoan tavoin tämä hengellinen ruoka täytyy valmistaa hyvin. Raamatunkirjoittajatkin, joita ohjasi pyhä henki, varmistivat, että heidän kirjoittamansa tiedot olivat perusteellisesti tutkittuja ja täsmällisiä. Esimerkiksi Luukas puhui monien silminnäkijöiden kanssa, ja hän ”oli tarkoin tutkinut kaiken alusta alkaen” (Luuk. 1:1–4).

Kirjoitusosasto noudattaa samaa mallia ja tutkii kaiken tarkoin. Mistä sitten luotettavaa tietoa voidaan saada? Vaikka internetissä on kätevästi tarjolla valtava määrä tietoa, osaston työntekijät eivät hae aineistoa blogeista tai puutteellisesti dokumentoiduilta sivustoilta, joita pitävät yllä tuntemattomat tai epäpätevät tahot. Esimerkiksi internetissä julkaistava  Wikipedia-tietosanakirja varoittaa käyttäjiä siitä, että joissakin sen artikkeleissa on huomattavan virheellistä, tietosanakirjaan soveltumatonta aineistoa ja että artikkeleita saatetaan vandalisoida. Siksi kirjoitusosasto käyttää tasokkaita hakuteoksia, tunnustettujen asiantuntijoiden kirjoituksia ja arvostettujen kustantamoiden julkaisuja.

Kirjoitusosastolla itselläänkin on kattava, tuhansia teoksia käsittävä kirjasto. Lisäksi se hyödyntää yleisiä ja yliopistojen kirjastoja. Aineistoa hankitaan tarvittaessa kaukanakin sijaitsevista kirjastoista. Eräässä suuressa kirjoitusosaston käyttämässä yliopiston kirjastossa on noin viisi miljoonaa kirjaa, 58 000 aikakausjulkaisua, 5,4 miljoonaa mikrolomaketta ja tuhansia elektronisia tiedostoja. Kirjoitusosasto ylläpitää myös laajaa arkistoa, jossa on lehtileikkeitä, kokemuksia ja historiallisia dokumentteja. Arkisto pidetään ajan tasalla, ja sinne saadaan aineistoa sekä paikallisista lähteistä että haaratoimistoista eri puolilta maailmaa.

Ei tietenkään pidä sivuuttaa sitä, mitä sanotaan Saarnaajan 12:12:ssa: ”Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua.” Luotettavinakin pidetyt lähteet voivat sisältää väärää tietoa. Miten sitten tietojen täsmällisyys ja luotettavuus tarkistetaan?

Esimerkiksi kirjasessa Onko elämä luotu? kerrottiin hämähäkinverkon olevan vahvimpia materiaaleja maapallolla: ”Jos tästä seitistä tehtäisiin verkko, jossa langat olisivat senttimetrin paksuisia ja neljän senttimetrin päässä toisistaan, ja verkko suurennettaisiin jalkapallokentän kokoiseksi, sillä voisi pysäyttää suihkukoneen lennosta!” Vaikka tieto oli poimittu arvossa pidetystä tiedelehdestä, se ei ollut alkuperäinen lähde ja alkuperäinen lähde oli monitulkintainen.  Siksi oli otettava yhteyttä tutkijaan, joka ajatuksen oli alun perin esittänyt, ja kysyttävä, miten hän oli tullut tähän lopputulokseen. Lisäksi kirjoitusosaston työntekijöiden oli selvitettävä matemaattinen kaava ja muut tiedot, jotta he pystyivät itse laskemaan, millainen vaikutus jalkapallokentän kokoisella hämähäkinverkolla olisi suihkukoneeseen. Useiden tuntien tutkimustyön ja huolellisten laskutoimitusten jälkeen tämä hämmästyttävä tieto saatiin lopulta vahvistettua.

Aina ei kuitenkaan edes näennäisen hyvämaineisen lähteen tietoja pystytä vahvistamaan aukottomasti. Esimerkiksi Gandhin on kerrottu sanoneen lordi Irwinille ašramissaan (palvontapaikassaan): ”Kun teidän maanne ja minun maani yhtyvät Kristuksen  tässä vuorisaarnassa esittämien opetusten perusteella, emme ole ratkaisseet ainoastaan omien maittemme ongelmia, vaan koko maailman ongelmat.” Huolelliset tutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet, että lordi Irwinin käynnistä Gandhin ašramissa ei ole olemassa mitään todisteita, minkä vuoksi on hämärän peitossa, missä ja milloin Gandhi on lausunut nämä sanat vai onko hän lausunut niitä ensinkään. Siksi julkaisuissamme ei enää käytetä tätä lainausta.

Jollekulle voi olla tuttu myös kertomus Sir Isaac Newtonista ja hänen tekemästään aurinkokunnan pienoismallista. Kertoman mukaan eräs Newtonin luona vieraillut ateisti kysyi, kuka pienoismallin oli tehnyt. Newton vastasi: ”Ei kukaan!”, mihin ateisti sanoi: ”Taidat pitää minua hulluna!” Sen jälkeen Newtonin kerrotaan selittäneen, että hänen mitätön jäljitelmänsä paljon suurenmoisemmasta aurinkokunnasta todistaa, että kaikella täytyy olla suunnittelija tai tekijä. Niin herkullinen kuin tämä kertomus onkin, historialliset lähteet ja Newtoniin perehtyneet tutkijat ja elämäkerturit eivät voi vahvistaa keskustelua todeksi. Varhaisimmat viittaukset tähän tapaukseen ovat peräisin 1800-luvun alkupuolelta, mutta niissä Newtonin paikalla esiintyy saksalainen tiedemies Athanasius Kircher. Siksi kirjoitusosasto ei enää käytä tätäkään kertomusta julkaisuissamme.

Toisinaan pientenkin yksityiskohtien varmistaminen vaatii lisätutkimuksia. Esimerkiksi joku veli voi sanoa elämäkerrassaan syntyneensä Tšekkoslovakiassa vuonna 1915. Tuo valtio perustettiin kuitenkin vasta vuonna 1918. Missä veli siis on syntynyt? Vastauksen saamiseksi täytyy ehkä tutkia vanhoja karttoja tai historiateoksia.

Joku veli saattaa puolestaan kertoa kokemuksessaan  olleensa kasteella San Franciscossa sinä ja sinä päivänä. Tarkemmat tutkimukset voivat kuitenkin paljastaa, ettei siellä pidetty konventtia kyseisenä päivänä. Miten tämä on selitettävissä? Joskus muisti voi pettää. Vaikka veli luultavasti muistaa, missä hän oli kasteella, hän ei ehkä muista tarkasti, milloin se tapahtui. Tavallisesti yksityiskohdat saadaan vahvistettua vertaamalla eri tietolähteitä.

Kirjoitusosasto pitää siis tinkimättä kiinni siitä, että kaikki tiedot ovat täsmällisiä ja paikkansapitäviä jopa merkityksettömiltä vaikuttavia yksityiskohtia myöten. Siten ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” voi tuottaa jatkuvasti hengellistä ravintoa, joka tuo kunniaa ”totuuden Jumalalle” Jehovalle (Ps. 31:5).

”PYSYKÄÄ VALVEILLA!” -KONVENTIT

Miljoonat Jehovan todistajat kautta maailman arvostivat sitä käytännöllistä ja ajankohtaista opetusta, jota saatiin vuoden 2009 ”Pysykää valveilla!” -piirikonventeissa. Kansainvälisiä konventteja pidettiin kaikkiaan 37, ja niihin osallistui runsaat 200 000 kutsuvierasta 136 maasta. Näitä konventteja pidettiin Chilessä, Etelä-Afrikassa, Ghanassa, Italiassa,  Itävallassa, Keniassa, Koreassa, Meksikossa, Myanmarissa, Norsunluurannikolla, Perussa, Puolassa, Ranskassa, Saksassa, Trinidad ja Tobagossa ja Yhdysvalloissa. Kansainvälisten konventtien läsnäolijoiden yhteismäärä oli enimmillään 1 495 045, ja 15 730 kastettiin.

Mikä on kansainvälisten konventtien tarkoitus? Hallintoelin järjestää niin, että niitä pidetään muutaman vuoden välein keskeisellä paikalla sijaitsevissa kaupungeissa, toisinaan sellaisissa maissa, missä Jehovan todistajien työ on ollut aiemmin kielletty. Nämä konventit vahvistavat veljiä ja antavat puhtia hyvän uutisen saarnaamiselle noissa maissa.

 Tällaisissa konventeissa veljillä on myös ainutlaatuinen tilaisuus kokea omakohtaisesti, kuinka vahva kansainväliseen veljesseuraan kuuluvien välinen ”yhdysside” on (Kol. 3:14). Mikä ilo onkaan nähdä se rakkaus, rauha ja ykseys, joka näissä konventeissa vallitsee ja joka ylittää kansallisuuksien, kielten ja kulttuurien väliset raja-aidat! Eri etnisten ryhmien edustajat ilmaisevat aitoa rakkautta seurustellessaan toistensa kanssa väliajoilla. He syövät yhdessä, vaihtavat yhteystietoja ja pieniä lahjoja, ottavat paljon valokuvia ja halaavat toisiaan veljellistä kiintymystä ilmaisten. Monet konventtivieraat ja paikalliset todistajat ovat pukeutuneet oman maansa kansallispukuun.

Kansainvälisten konventtien erikoispiirre on ohjelmanosa ”Raportteja eri maista”, joka esitetään kaikkina neljänä päivänä. Muuan italialainen matkavalvoja pani merkille, että raporttien ansiosta kaikki läsnäolijat voivat ”tuntea kuuluvansa todelliseen kansainväliseen veljesseuraan, jolla on yhteinen päämäärä: Valtakunnasta saarnaaminen”. Oli sydäntä lämmittävää kuulla kannustavia kokemuksia, joita ulkomaiselta määräalueeltaan vierailulle saapuneet lähetystyöntekijät ja muut kokoaikaiset palvelijat kertoivat. Heidän hieno esimerkkinsä rohkaisee suuresti niin nuoria kuin iäkkäitäkin!

Oli myös suuri ilo saada pitää näissä konventeissa vieraana hallintoelimen jäseniä, jotka antoivat ajankohtaista hengellistä ohjausta ja rakkaudellista kannustusta. Heidän pitämänsä puheet samoin kuin eri  maiden raportit tulkattiin samanaikaisesti kaikille ohjelmaa kuunteleville kieliryhmille. Esimerkiksi Honolulussa Havaijissa pidetyssä toisessa kansainvälisessä konventissa hallintoelimeen kuuluva Stephen Lett piti englanniksi neljä puhetta, jotka tulkattiin samanaikaisesti chuukin, ilokon, japanin, mandariinikiinan, marshallin ja samoan kielelle.

Suunnitellessaan kansainvälisiä konventteja hallintoelin ottaa huomioon käytettävissä olevien tilojen koon, paikallisten ja muista maista tulevien todistajien määrän ja majoitusmahdollisuudet. Tämän jälkeen kussakin konventtikaupungissa vastuulliset veljet jättävät lupa-anomuksen viranomaisille ja hoitavat tilojen vuokraamiseen liittyvät asiat.

Konventit pidetään usein suurilla stadioneilla, ja siksi vaaditaankin valtavasti suunnittelua ja työtä, jotta tiloista saadaan Jehovan palvontaan sopivia. Esimerkiksi Perussa stadionilla oli ennen konventtia jalkapallo-ottelu ja veljet pääsivät siivoamaan ja valmistelemaan tiloja vasta edellisenä iltana. Apuun oli pyydetty 3 000:ta vapaaehtoista, mutta iltakuudelta paikalle ilmaantui yli 7 000 veljeä ja sisarta, jotka uurastivat läpi yön saadakseen työn tehdyksi.

Long Beachissa Kaliforniassa pidetyn kansainvälisen konventin päätyttyä kolme stadionin huoltomiestä sanoi: ”Täällä on ollut koolla monien muidenkin uskontojen edustajia, mutta kukaan ei pysty samaan kuin te. Tämä on kerrassaan hämmästyttävää.” Yksi miehistä tunnusti, että aina kun Jehovan todistajat olivat käyneet hänen ovellaan, hän oli jupissut itsekseen: ”Sen kuin koputatte, ovi pysyy kiinni.” Mutta nyt hän sanoi, että kun todistajat seuraavan kerran tulevat hänen luokseen, hän avaa oven ja kuuntelee heitä. Yksi miehistä jopa sanoi: ”En ole koskaan ollut  minkään uskontokunnan jäsen, mutta tähän uskontokuntaan minäkin haluan kuulua.”

Kaikissa konventtikaupungeissa annettiin todella huomattava todistus Jehovan kunniaksi! Olemme hyvin kiitollisia hänelle siitä, että saamme olla läsnä tällaisissa uskoa vahvistavissa konventeissa, jotka auttavat meitä edelleenkin ”pysymään valveilla”! (Matt. 24:42.)

YLISTYSLAULUJA JEHOVALLE

Jehovan ylistäminen lauluin on olennainen osa palvontaamme. Olimmekin ikionnellisia, kun vuoden 2009 piirikonventeissa kerrottiin uudesta laulukirjasta Laulakaa Jehovalle. Miksi uutta laulukirjaa tarvittiin?

Laulukirjoihimme on ajoittain tehty muutoksia, jotta laulut pysyisivät lisääntyvän hengellisen valon tasalla (Sananl. 4:18). Uutta laulukirjaa valmisteltaessa saadaan tilaisuus tehdä tarvittavia muutoksia laulujen sanoituksiin. Uuden laulukirjan sanoitukset on tehty siten, että laulettaessa on entistä helpompi havaita laulun tarkoitus ja oppia sanat ulkoa. Sanojen muistamisessa auttaa myös se, että monia lauluja on lyhennetty. Joihinkin lauluihin on lisätty kertosäe korostamaan pääajatuksia. Lisäksi on pyritty siihen, että jokaisella nuotilla olisi vain yksi tavu.

Kun edellistä laulukirjaa Laulakaa ylistystä Jehovalle tarkasteltiin huolellisesti, joidenkin melodioiden havaittiin kaipaavan muutosta, jotta niitä olisi helpompi  laulaa. Nyt joidenkin laulujen sävelkorkeutta on madallettu, minkä ansiosta korkeimpien sävelten laulaminen on vaivattomampaa. Lisäksi kaikkia lauluja ei aiemmin laulettu aivan nuottien mukaisesti, joten joitakin melodioita on muutettu vastaamaan sitä luontevampaa tapaa, jolla veljemme eri puolilla maailmaa ovat niitä laulaneet.

Myös monia yksityiskohtia, kuten laulukirjan sivujen ulkoasua, pohdittiin tarkkaan. Pitemmille lauluille on varattu koko aukeama, jotta erikielisille teksteille jää riittävästi tilaa eikä kesken laulun tarvitse kääntää sivua. Lisäksi lauluissa on korkeintaan kolme säkeistöä.

Miten tämä valtava hanke toteutettiin? Elokuussa 2007 hallintoelimen avuksi kutsuttiin ryhmä kokeneita säveltäjiä ja sanoittajia. Kaikki edellisen kirjan laulut joutuivat suurennuslasin alle, jotta havaittaisiin oppikysymyksiä, sanojen painotuksia ja melodioita koskevat ongelmat. Jotkin vanhemmat melodiat olivat toimivia, mutta ne tarvitsivat uudet sanat, kun taas toiset laulut, joiden sanoja ei juuri muutettu, kaipasivat huomattavia muutoksia melodiaan. Hallintoelimen opetuskomitea hyväksyi luettelon aiheista, joita kokouksissa, konventeissa ja uusien tilojen vihkimistilaisuuksissa laulettavien laulujen tulisi käsitellä.

Lisäksi säveltäjät analysoivat tarkoin kokouksissa käyttämiemme laulujen tyyliä. Jotta lauluista tulisi paitsi kunnioittavia myös vetoavia, he välttivät tyylejä, jotka muistuttavat kristikunnan virsiä. He eivät liioin halunneet Jehovalle laulettavien ylistyslaulujen saavan vaikutteita tyyleistä, jotka ovat suosittuja monissa karismaattisissa kirkoissa.

Koko hankkeen ajan hallintoelin valvoi jokaisen  laulun sävellys- ja sanoitustyötä. Uudet laulut laulettiin ja äänitettiin hallintoelimen kuunneltavaksi ja arvioitavaksi muutama laulu kerrallaan. Heti kun ne oli hyväksytty, ne lähetettiin haaratoimistoihin käännettäväksi, jotta erikieliset laulukirjat voitaisiin julkaista samanaikaisesti englanninkielisen kirjan kanssa.

Lisäksi vuonna 2007 hallintoelimen aloitteesta koottiin joukko laulajia tekemään lauluista kuorosovituksia, jotka auttaisivat seurakuntia uusien laulujen oppimisessa. Monen vuoden ajan orkesteri, johon kuuluu vapaaehtoisia 14 maasta, on kokoontunut pari kertaa vuodessa Pattersoniin New Yorkiin äänittämään musiikkia konventteja, näytelmiä, videoita ja muuta Jehovan todistajien opetusmateriaalia varten. Nämä antaumukselliset veljet ja sisaret, joista monet ovat kokoaikaisia palvelijoita, uhraavat aikaansa ja muita resurssejaan, kun he matkustavat äänittämään musiikkia kansainvälisen  veljesseuran hyödyksi. He kaikki ovat taitavia muusikoita. Sitten orkesterisovitukset lähetetään haaratoimistoihin kautta maailman, jotta niitä voidaan käyttää taustamusiikkina konventeissa ja niistä voidaan valmistaa kuorosovituksia lukuisilla kielillä. Monet haaratoimistoissa tehdyistä kuorosovituksista ovat ladattavissa verkkosivustoltamme www.pr418.com.

Miten uusi laulukirja on otettu vastaan? Kiitoskirjeitä on saatu sadoittain, ja eräs sisar pukee sanoiksi monien tunteet: ”Aivan aluksi haluan kiittää teitä uuden laulukirjan uusista kauniista lauluista. Ne ovat koskettavia, uskoa vahvistavia ja lohduttavia. Mikä ihana lahja Jehovalta!”

Toivomme, että laulukirja Laulakaa Jehovalle antaa lohtua ja rohkaisua maailmanlaajuiselle veljesseurallemme.  Olemmepa yksin tai yhdessä veljien ja sisarten kanssa, voimme kirjan laulujen avulla ilmaista rakkautemme taivaallista Isäämme Jehovaa kohtaan!

”KÄSKYNHALTIJOIDEN JA KUNINKAIDEN ETEEN – – TODISTUKSEKSI”

Jeesus kertoi opetuslapsilleen, että heitä vietäisiin ”paikallisiin oikeusistuimiin” ja ”käskynhaltijoiden ja kuninkaiden eteen”. Hän sanoi kuitenkin, että tämä koituisi ”todistukseksi heille ja kansakunnille”. (Matt. 10:17, 18.) Kuluneena vuonna Jehovan todistajat ovat omakohtaisesti kokeneet Jeesuksen ennustuksen paikkansapitävyyden. Lisäksi kuten heidän Herransa sanoi, heidän kokemansa vääryydet ovat avanneet heille hienoja todistamistilaisuuksia.

Armenia

Vahan Bayatyan, joka on Jehovan todistaja, tuomittiin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan, koska hän omantunnonsyistä kieltäytyi sotapalveluksesta. Kun Armenian oikeusistuimet olivat hylänneet hänen valituksensa, hän valitti vuonna 2003 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. 27. lokakuuta 2009 tämä tuomioistuin lopulta ratkaisi asian Armenian hyväksi yli 50 vuoden takaisen ennakkotapauksen nojalla. Eräs eri mieltä ollut tuomari katsoi kuitenkin ratkaisun olevan ”ristiriidassa aseistakieltäytymistä koskevien nykyisten eurooppalaisten normien kanssa”.

Tapauksen tärkeyden vuoksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti esittää asian niin sanotulle suurelle jaostolle. Asia oli määrä käsitellä Strasbourgissa Ranskassa 24. marraskuuta 2010. Suuren jaoston päätös ei ollut vielä tiedossa tämän raportin mennessä painoon.

Azerbaidžan

Jehovan todistajilla on edelleen ongelmia  uskonnollisen kirjallisuuden tuomisessa maahan. Vaikka joidenkin julkaisujen maahantuonti on sallittua, toisten julkaisujen tuontia ei sallita, koska viranomaisten mukaan ”niiden sisältö korostaa Jehovan todistajien uskon ylemmyyttä toisiin nähden ja loukkaa muihin kristillisiin uskontokuntiin kuuluvien tunteita”. Siksi joidenkin veljien ja sisarten kotiin on tehty ratsioita ja heidän henkilökohtaisia raamatullisia julkaisujaan on takavarikoitu.

25. huhtikuuta 2010 Qazaxin kaupungissa noin 250 Jehovan todistajaa oli palaamassa viidellä bussilla ja yhdellä tila-autolla konventista Georgiasta. Rajalla poliisi takavarikoi heidän henkilökohtaiset raamatulliset julkaisunsa, muun muassa 33 Raamattua. Monet todistajat, jopa iäkkäät ja huonokuntoiset, joutuivat odottamaan rajalla peräti kahdeksan tuntia ennen kuin saivat jatkaa matkaansa. Jotta tällainen ei toistuisi ja azerbaidžanilaisveljet saisivat edelleen hengellistä ravintoa, tapaus on viety Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Valko-Venäjä

6. marraskuuta 2009 Dmitri Smyk -niminen Jehovan todistaja sai 3 500 000 ruplan (yli 800 euron) sakot siksi, että hän kieltäytyi sotapalveluksesta. ”Pyrin olemaan uskollinen Raamatulle elämän kaikilla osa-alueilla”, veli Smyk sanoi, ”ja noudatan sen opetuksia. Minun tapauksessani tähän sisältyy usko siihen,  ettei meidän tulisi osallistua sotimiseen eikä kouluttautua sitä varten.” (Jes. 2:1–4.)

Vaikka Valko-Venäjän perustuslaki takaa kansalaisille oikeuden valita vaihtoehtoisesti siviilipalvelus, laki ei käytännössä anna siihen mahdollisuutta. Veli Smyk selittää: ”Paperilla minulla näyttää olevan oikeus valita siviilipalvelus, mutta todellisuudessa en voi käyttää tuota oikeutta.”

Tämän epäkohdan vuoksi Valko-Venäjän presidentti muodosti 18. helmikuuta 2010 komitean, jolle annettiin tehtäväksi laatia laki vaihtoehtoisesta palveluksesta. Vähän sen jälkeen oikeus totesi veli Smykin syyttömäksi ja kumosi hänelle annetun suuren sakon. Koska muutkaan nuoret valkovenäläiset todistajat eivät halua opetella sotimaan ja joutuvat siksi kohtaamaan tämän saman kysymyksen, viranomaiset toivon mukaan järjestävät pian mahdollisuuden vaihtoehtoisen palveluksen suorittamiseen.

Belgia

Brysselissä sijaitsevan haaratoimiston tiloista ei vuoteen 1993 saakka tarvinnut maksaa veroa, kuten ei muistakaan uskonnollisista rakennuksista. Tuona vuonna käytäntö kuitenkin muuttui eikä kiinteistö enää ollut kokonaan veroton. Väitteiden mukaan Beteliä käytetään muuhunkin kuin uskonnolliseen tarkoitukseen ja se pyrkii tuottamaan taloudellista voittoa eivätkä sen työntekijät osallistu uskonnolliseen toimintaan kokoaikaisesti. Lopulta vuonna 2008 tapaus otettiin käsiteltäväksi alioikeudessa, mutta tuomari teki verohallinnon kannalta suotuisan ratkaisun. Tästä valitettiin, ja 4. toukokuuta 2010 muutoksenhakutuomioistuin kumosi alioikeuden ratkaisun. Kolmen tuomarin kirjallisessa lausunnossa sanottiin: ”Betelissä elävillä todistajilla on syvä uskonnollinen vakaumus, joka vaatii ehdotonta alistumista Jumalan  palvelukseen. – – Kaikki nämä sananpalvelijat kuuluvat kokoaikaisten erikoispalvelijoiden yhteisöön, ja he elävät, rukoilevat, laulavat ja tutkivat Raamattua yhdessä. Lisäksi he osallistuvat tuossa paikassa järjestettävään aamupalvontaan.”

Eritrea

Eritrealaiset Jehovan todistajat joutuvat edelleen kohtaamaan monia koettelemuksia pyrkiessään palvelemaan Jumalaa uskollisesti. Tällä hetkellä vankilassa on 58 todistajaa, myös naisia ja lapsia. Valtion sortavien rajoitusten ja alituisen pidätysuhan vuoksi vangituista todistajista on vaikea saada tietoa. Vuosien ajan Jehovan todistajat ovat yrittäneet saada helpotusta eritrealaisten veljien kärsimyksiin diplomaattiteitse. Todistajat ovat vedonneet Yhdysvaltain ulkoasiainministeriöön, Euroopan unioniin ja eri lähetystöihin. He ovat myös tavanneet lukuisia Afrikan sarven valtioiden viranomaisia, kuten Afrikan unionin edustajia. Äskettäin lähetettiin kirje 18:aan Eritrean lähetystöön eri puolille maailmaa. Kirjeessä lueteltiin ne vangit, jotka eivät ole asevelvollisuusiässä – osa heistä lapsia ja vanhuksia – ja pyydettiin presidentti Afewerkia vapauttamaan heidät. Tähän mennessä hallitus ei ole vastannut pyyntöön.

Kreikka

Kreikan korkein hallinto-oikeus totesi 15. tammikuuta 2010, että Jehovan todistajalla nimeltä Evangelos Delis oli oikeus kieltäytyä palvelemasta armeijan reservijoukoissa. Veli Delis oli palvellut armeijassa ennen Jehovan todistajaksi tuloaan, mutta kun hänet kutsuttiin reservin kertausharjoituksiin, hänen Raamatun avulla valmennettu omatuntonsa esti häntä osallistumasta niihin. Hänen pyyntönsä tulla kohdelluksi aseistakieltäytyjänä evättiin. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin totesi Euroopan ihmisoikeuksien yleissopimuksen perusteella,  että yksilöllä on oikeus vaihtaa uskontoa ja pyytää uuden vakaumuksensa perusteella tulla kohdelluksi aseistakieltäytyjänä vaikka olisi palvellut aiemmin armeijassa. Tämä Kreikan korkeimman oikeuden suotuisa päätös epäilemättä hyödyttää aseistakieltäytyjiä Kreikassa ja muissa maissa, kuten Armeniassa, Azerbaidžanissa, Etelä-Koreassa ja Turkissa.

Portugali

25. syyskuuta 2009 oikeusministeriö totesi, että Jehovan todistajien yhdistystä voidaan kiistattomasti pitää kauan tunnettuna uskonnollisena yhteisönä. Nyt Portugalissa toimivilla Jehovan todistajilla on korkein mahdollinen juridinen ja uskonnollinen asema, mikä auttaa heitä sananpalveluksen suorittamisessa. Tämä uusi asema hyödyttää Jehovan kansaa monin tavoin. Esimerkiksi veljet voivat nyt saada virallisen luvan vihkiä pareja avioliittoon valtakunnansaleissa ja vierailla sairaaloissa ja vankiloissa antamassa hengellistä apua sitä pyytäville.

 Puerto Rico

Korkein oikeus teki 27. tammikuuta 2010 merkittävän päätöksen, kun se puolusti aikuisen potilaan oikeutta kieltäytyä jostain hoitomuodosta. Lisäksi tuomioistuin tunnusti, että potilaalla on oikeus laatia hoitotahto ja nimittää edustaja valvomaan hänen etujaan hoitoasioissa, mikäli potilas on tajuton. Victor Hernandez, joka on Jehovan todistaja, laati kirjallisen hoitotahdon ennen sairaalaan menoa. Alioikeus oli aiemmin kieltäytynyt tunnustamasta hänen hoitotahtoaan, jonka hänen edustajansa oli vahvistanut. Korkein oikeus kumosi alioikeuden ratkaisun ja totesi, että ”oman kehon loukkaamattomuus on ihmisen luovuttamaton perusoikeus”. Tämä oikeusvoitto hyödyttää Puerto Ricon yli 25 000:ta Jehovan todistajaa ja myös muita potilaita.

Venäjä

Kuluneina kuukausina hengen ohjaama Jehovan kansan toiminta on ollut uhattuna vakavammin kuin koskaan Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. 8. joulukuuta 2009 Venäjän korkein oikeus piti voimassa alemmassa tuomioistuimessa Rostovissa tehdyn ratkaisun, mikä johti todistajien uskonnollisen järjestön lakkauttamiseen Taganrogissa, sikäläisen valtakunnansalin haltuunottoon ja 34 julkaisumme luokittelemiseen ekstremistisiksi eli äärihenkisiksi. Näihin julkaisuihin sisältyvät sellaiset laajalti luetut kirjat kuin Mitä Raamattu todella opettaa?, Kirjani Raamatun kertomuksista ja ”Tule minun seuraajakseni”.

Joitakin viikkoja myöhemmin Altain tasavallan korkein oikeus Etelä-Venäjällä teki samanlaisen päätöksen, joka koski Gorno-Altaiskin kaupungin todistajien uskonnollista järjestöä, minkä johdosta vielä 18 muuta julkaisua luokiteltiin äärihenkisiksi. Näiden oikeuden päätösten vuoksi on toistaiseksi ollut mahdotonta tuoda Venäjälle mitään noista julkaisuista.  Lisäksi Kristuksen viholliset ovat saaneet rohkeutta uhkailla hänen rauhaa rakastavia seuraajiaan ja käydä heidän kimppuunsa eri kaupungeissa. Joulukuun 8. päivänä tehdyn päätöksen jälkeen on tietojen mukaan tehty yli 300 ratsiaa, pidätystä, kotietsintää ja muuta palvontaan kohdistuvaa hyökkäystä.

Tämän kasvavan uhan vuoksi hallintoelin hyväksyi kampanjan, jonka aikana Venäjällä jaettiin 12 miljoonaa kappaletta erikoistraktaattia ”Toistuuko historia? Kysymys Venäjän kansalaisille”. Siinä osoitettiin selvät yhtäläisyydet kommunistihallinnon aikaisten vainojen ja Jehovan todistajien nykyään kohtaamien ongelmien välillä. Todistajat levittivät traktaattia kautta maan 26.–28. helmikuuta 2010. Vaikka pakkasta oli paikoin jopa 40 astetta, monet seurakunnat levittivät kaikki traktaattinsa vain kahdessa päivässä.

Joukkotiedotusvälineitä valvova valtiollinen elin Roskomnadzor iski takaisin 26. huhtikuuta 2010. Se epäsi luvan tuoda maahan mitään Vartiotorni- ja Herätkää!-lehden numeroita.

Kaikesta huolimatta ”Jehovan käsi ei ole tullut liian lyhyeksi pelastamaan” (Jes. 59:1). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin teki 10. kesäkuuta 2010 historiallisen päätöksen, joka oli Venäjälle kielteinen ja Valtakunnan etujen kannalta suotuisa. Jutussa Moskovan Jehovan todistajat vastaan Venäjä todettiin, että Moskovan Jehovan todistajien yhteisön toiminnan lakkauttaminen ja kieltäminen oli laitonta ja se rikkoi ihmisen perusoikeutta ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Kielto on ollut voimassa Moskovassa 26. maaliskuuta 2004 lähtien, minkä vuoksi todistajien häirintä  ja kaltoinkohtelu ovat lisääntyneet. Nyt annetussa tuomiossa esitetään yksiselitteisesti, että Venäjän hallituksella ”on juridinen velvollisuus – – lopettaa tuomioistuimen havaitsemat vääryydet ja pyrkiä korjaamaan vahingot siinä määrin kuin mahdollista”.

Tässä kauaskantoisessa päätöksessä viitataan yhdeksään oikeusjuttuun, jotka Jehovan todistajat ovat voittaneet korkeimmassa oikeudessa Espanjassa, Etelä-Afrikassa, Isossa-Britanniassa, Japanissa, Kanadassa,  Venäjällä ja Yhdysvalloissa, sekä kahdeksaan aiempaan ratkaisuun, jotka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin itse on tehnyt todistajien hyväksi. Siten tämä tuomioistuin vahvisti pitävänsä näitä aiempia ratkaisuja oikeina. Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja aiempiin ratkaisuihinsa vedoten se katsoo, että kaikki Venäjän viranomaisten Jehovan todistajia vastaan esittämät syytökset ovat aiheettomia.

Tuomioistuin totesi, että ”valituksen tehnyt Jehovan todistajien yhteisö on ollut olemassa ja toiminut laillisesti Moskovassa runsaat 12 vuotta vuodesta 1992 vuoteen 2004. Koko tänä aikana, jona valituksen tehneellä yhteisöllä on ollut laillinen asema, ei sen itsensä, sen vanhinten eikä yksittäisten jäsenten ole havaittu syyllistyneen mihinkään rikokseen eikä julkis- tai yksityisoikeudelliseen rikkomukseen.” Niinpä tuomioistuin katsoi, että Jehovan todistajien oikeuksia oli rikottu ja että ”vastaajana olevalla valtiolla on juridinen velvollisuus – – valita, millä tavoin se omassa oikeusjärjestyksessään lopettaa tuomioistuimen havaitsemat vääryydet”.

Venäjä anoi 9. syyskuuta 2010 tapauksen viemistä tuomioistuimen suureen jaostoon, epäilemättä tarkoituksenaan viivytellä tuomioistuimen määräämien velvollisuuksien täyttämisessä. Emme tiedä, onko Jehovan tahto, että asia käsitellään suuressa jaostossa, mutta voimme olla varmoja siitä, että kaikki koituu edelleen suureksi todistukseksi.

Serbia

Lähes neljän vuoden oikeustaistelun jälkeen Serbian uskontoasiainministeriö lisäsi Jehovan todistajien uskonnollisen yhdyskunnan maan kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen rekisteriin. Siihen mennessä ministeriö oli hylännyt kolme rekisteröintianomusta,  vaikka Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran edustajien (Jehovan todistajien) ryhmiä oli toiminut tuolla alueella jo 1920-luvun alkupuolella. Sen jälkeen kun Serbian korkein oikeus oli tehnyt kaksi meille myönteistä päätöstä, uskontoasiainministeriö hyväksyi rekisteröinnin.

Aiemmin vastustajat yrittivät usein median avustuksella leimata Jehovan todistajat vaaralliseksi lahkoksi. Rekisteröinti lailliseksi uskonnolliseksi yhteisöksi epäilemättä auttaa vilpittömiä serbialaisia tajuamaan, että todistajat ovat kunnon kansalaisia, jotka kunnioittavat lakia eivätkä ole minkäänlainen uhka yhteiskunnalle tai yksilöille. Ensimmäinen myönteinen seuraus rekisteröinnistä on se, että raamatullista kirjallisuutta ja muita kokouksissa ja saarnaamistyössä käytettäviä tarvikkeita voidaan tuoda maahan ilman tullia tai veroa.

Slovenia

27. marraskuuta 2009 Jehovan todistajat lisättiin kirkkojen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen rekisteriin, jota pitää yllä Slovenian tasavallan hallitus. Uskonnollisten yhteisöjen viraston johtaja ilmoitti edustajillemme, että Sloveniassa toimivista 40 uskonnollisesta järjestöstä ja ryhmästä Jehovan todistajat oli kahdeksas yhteisö, joka rekisteröitiin uudelleen uskonnonvapautta koskevan uuden lain nojalla. Rekisteröinnin ansiosta kokoaikaisille sananpalvelijoille voidaan myöntää joitakin etuja, joita viranomaiset antavat kaikille uskonnolliseen toimintaan koko ajallaan osallistuville.

Turkki

Mersinissä todistajat olivat käyttäneet valtakunnansaliaan parikymmentä vuotta, kun viranomaiset elokuussa 2003 sulkivat sen kaavoituslakirikkomukseen vedoten. Veljet veivät asian oikeuteen, mutta lopulta 30. joulukuuta 2009 Turkin korkein oikeus hylkäsi  valituksen ja ratkaisi jutun Mersinin kuvernöörin toimiston hyväksi. Tapaus on nyt viety Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

VELJELLISTÄ RAKKAUTTA OSOITETAAN HAITISSA

Tammikuun 12. päivänä vuonna 2010 voimakas maanjäristys ravisutti Haitin pääkaupunkia Port-au-Princea ja sen ympäristöseutua. Sadattuhannet saivat surmansa, ja monet jäivät kodittomiksi. Tuhannet Jehovan todistajat menettivät kotinsa, ja 154 todistajaa kuoli. Useat muut loukkaantuivat vakavasti tai pelastuivat täpärästi.

Acloque-niminen nuori mies oli järistyksen sattuessa kotonaan. Seinät murtuivat ja kaatuivat kuin dominonappulat, ja hän jäi jumiin lattian ja sortuvan katon väliin, muttei kuitenkaan loukkaantunut vakavasti. Pimeydessä hän alkoi tunnustella ympäristöä. Acloque muistelee: ”Käteni osui vesiämpärin kylkeen. En saanut liikutettua ämpäriä, mutta onnistuin työntämään sormeni veteen ja kostuttamaan hieman huuliani. Lisäksi löysin kivenkappaleen, jolla aloin naputtaa siinä toivossa, että joku huomaisi ahdinkoni.” Hän alkoi rukoilla apua, jatkoi naputtamista ja odotti.

Acloque sanoo: ”Minulla ei ollut kelloa eikä siksi aavistustakaan ajan kulusta. Alkuun itkin ja anoin Jehovaa pelastamaan minut, mutta vähitellen rukoukseni muuttuivat. ’Tiedän, että herätät minut kuolleista’, rukoilin, ’mutta minä olen vielä nuori! Jos jään henkiin, pystyn jatkamaan sinun palvelemistasi.’ ”

Acloque tunsi voimiensa hiipuvan, eikä hän lopulta enää jaksanut edes naputtaa kivellä. Sitten hän menetti tajuntansa.

Kun hän virkosi, apuun tulleet todistajat olivat  kaivamassa häntä esiin. ”Yhtäkkiä sääreni viereen putosi betoninkappale”, hän kertoo. ”Tajusin, että seuraava saattaisi osua polveeni, joten kurotin kohti pimeydessä näkyvää aukkoa tarttuakseni pelastustyöntekijää käsivarresta.” Pian Acloque oli vapaa. Hän oli ollut murskan peitossa peräti neljä päivää.

APU SAAPUU RIPEÄSTI

Vuorokauden kuluessa maanjäristyksestä Dominikaanisen tasavallan haaratoimistosta saapui ensimmäinen todistajiin kuuluva lääkäri. Pian hänen jälkeensä alkoi tulla tasaisena virtana hoitohenkilökuntaa ja avustustyöntekijöitä, jotka niin ikään olivat todistajia, samoin lahjoitustarvikkeita. Haaratoimiston tontille pystytettiin kiireesti kenttäsairaala, missä sai hoitoa runsaat tuhat loukkaantunutta, joukossa monia, jotka eivät olleet todistajia.

Hoidettavana oli myös kaksi nuorta naista, jotka olivat menettäneet oikean käsivartensa. Vapaaehtoistyöntekijä Mylène kertoo: ”Kuten muutkin jonkin raajansa menettäneet naimattomat, he murehtivat sitä, etteivät ehkä koskaan pääsisi naimisiin tai voisi perustaa perhettä.” Siksi Mylène otti yhteyttä erääseen tuntemaansa ranskalaissisareen, joka oli lapsena menettänyt käsivartensa auto-onnettomuudessa, ja pyysi tätä rohkaisemaan naisia. Sisar lähetti sähköpostitse kuvia, joissa hän oli miehensä ja kahden suloisen lapsensa kanssa. Kuvat lohduttivat suuresti näitä nuoria naisia, jotka ovat nyt alkaneet sopeutua uusiin olosuhteisiinsa.

Ruoan, vaatteiden ja lääkkeiden lisäksi eloonjääneet tarvitsivat kipeästi asuntoa. Haitista ja muista maista tarjoutui avustustyöhön todistajia, jotka suunnittelivat ja rakensivat kotinsa menettäneille todistajaperheille yli 1 700 tilapäisasuntoa. Ne  tarjosivat suojan sateelta ja toivat jonkin verran turvallisuutta. Kesäkuussa avustusryhmät pystyttivät jo tilapäisiä valtakunnansaleja, ja heinäkuussa viranomaiset allekirjoittivat ensimmäiset luvat pysyvien valtakunnansalien rakentamiseksi.

FYYSISTÄ, TUNNEPERÄISTÄ JA HENGELLISTÄ APUA

Maaliskuussa muuan traumaperäisen stressin hoitoon erikoistunut todistajalääkäri piti kokouksen, jossa oli mukana vanhimpia 115 sellaisesta seurakunnasta, joihin maanjäristys oli vaikuttanut. Lääkäri esitti vanhimmille käytännön ehdotuksia siitä, miten antaa hengellistä tukea tunneperäisistä traumoista kärsiville seurakunnan jäsenille. Sen jälkeen hän tapasi yksityisesti toistasataa veljeä ja sisarta, jotka tarvitsivat erikoishoitoa.

Vähän maanjäristyksen jälkeen hallintoelimeen kuuluva David Splane matkusti Haitiin lohduttamaan ja rohkaisemaan sikäläisiä todistajia. Veli Splane puhuu ranskaa, ja hän piti kierroskonventissa puheen ja kävi tapaamassa Betel-perhettä, lähetystyöntekijöitä ja kierrosvalvojia. Kaikki arvostivat syvästi hänen rakkaudellista kiinnostustaan ja hallintoelimen hellää huolenpitoa.

Ylipääsemättömiltä vaikuttavista esteistä huolimatta saatiin käännettyä haitinkreolinkielinen Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös, ja se painettiin  ja tuotiin haaratoimistoon. Uudet Raamatut saapuivat perille vain muutama tunti ennen kuin ne oli määrä julkaista heinäkuussa pidettävässä piirikonventissa. Vuoden 2010 tapahtumien pyörteessä, avustustöiden alusta tähän saakka, kaikki mukana olleet ovat nähneet ja tunteneet Jehovan jatkuvan ohjauksen ja tuen niin suurissa kuin pienissäkin asioissa. Toistuvasti on käynyt niin, että tarvikkeita, kuljetuskalustoa ja henkilökuntaa on saatu juuri oikeaan aikaan ja sellaisella tavalla, että kyse ei mitenkään ole voinut olla pelkästä sattumasta. Eräs pitkään lähetystyöntekijänä palvellut todistaja sanoikin: ”Olemalla itse paikalla on voinut nähdä selvästi Jehovan avun.”

HAARATOIMISTOJEN VIHKIÄISET KIRKASTAVAT JUMALAA

Helmikuun 13. päivä vuonna 2010 oli Salomonsaarten Jehovan todistajille ikimuistoinen. Hallintoelimeen kuuluva Stephen Lett piti vihkiäispuheen haaratoimiston uusissa tiloissa. Läsnä oli 368 henkeä, joukossa ensimmäinen paikallinen todistaja Clement Fa’abasua. Kuukautta aiemmin haaratoimistossa oli järjestetty avointen ovien päivä kaikille lähiympäristön asukkaille, ja uusiin tiloihin kävi tutustumassa 273 henkeä. Yksi vierailijoista, joka on arkkitehti, kirjoitti johtavassa valtakunnallisessa sanomalehdessä: ”Tilat saavat täydet pisteet. Ne ovat salomonsaarelaisille malli siitä, mitä täällä voidaan saada aikaan, olipa tilat tarkoitettu mihin käyttöön tahansa. Voitaisiin sanoa, että suunnittelija, eri alojen taitajista koostuva työvoima ja työn valvojat ovat luoneet paratiisiin todellisen jalokiven.”

Lauantaina 3. huhtikuuta 2010 pidettiin unohtumattomat vihkiäiset Viron haaratoimistossa. Kaikki  438 läsnäolijaa nauttivat ohjelmasta, johon kuului Kreikan haaratoimistossa työskentelevän Christian Munteanin vihkiäispuhe. Haaratoimiston kupeessa sijaitsevalla tontilla oleva kaksikerroksinen rakennus oli ostettu paikalliselta vesiyhtiöltä. Uudistetussa rakennuksessa on ääni- ja kuvatallenteiden tekemiseen tarkoitetut tilat sekä luokkahuone naimattomien veljien raamattukoulua varten.

Naapurimaassa Latviassa iloittiin vihkiäisistä 10. huhtikuuta 2010. Hyvän uutisen saarnaaminen alkoi tuossa maassa vuonna 1918. Työtä vastustettiin ankarasti vuosikymmenten ajan, mutta tätä nykyä saarnaamistyö kukoistaa. Kaikkiaan 248 henkeä yhdeksästä maasta oli kokoontunut paikallisten veljien ja sisarten kanssa kuuntelemaan Christian Munteanin vihkiäispuhetta.

Lauantaina 8. toukokuuta 2010 oli Paraguayn haaratoimistossa läsnä yli 2 200 henkeä kuuntelemassa vihkiäispuhetta, jonka piti hallintoelimen jäsen  Gerrit Lösch. Tontille oli rakennettu uusi 32 huoneen asuinrakennus ja toimistokompleksi, ja vanhaa asuinrakennusta oli remontoitu ja uudistettu. Uutta oli myös lähes 40 000 litran maanalainen vesisäiliö. Viranomaiset ovat olleet alusta pitäen hyvin tyytyväisiä paikallisten ja ulkomaisten vapaaehtoistyöntekijöiden työn laatuun. Erään viranomaisen mukaan muut uskonnolliset rakennukset ovat aiheuttaneet monenlaisia ongelmia mutta Jehovan todistajat tunnetaan siitä, että he tekevät kaiken moitteettomasti.  Tämän ansiosta todistajilla ei ollut mitään vaikeuksia saada rakennuslupia.

Papua-Uuden-Guinean haaratoimiston laajennoksen vihkiäisiin oli lauantaina 29. toukokuuta 2010 kokoontunut lähes 500 veljeä ja sisarta 12 maasta. Vihkiäispuheen piti Winston Payne Australian haaratoimistosta. Laajennos käsittää nelikerroksisen rakennuksen, jossa on asuntoja, ruokasali, keittiö ja pesula sekä palvelurakennus valtakunnansaleineen ja tilava käännöstoimisto. Kuulijoiden joukossa oli todistajia, jotka olivat kävelleet kuusi päivää vaikeakulkuisessa vuoristossa päästäkseen tähän tilaisuuteen. He olivat pukeutuneet perinteisiin orokaiva-heimon asuihin, ja he toivottivat muut vieraat lämpimästi tervetulleiksi tanssien ja laulaen. Muuan iäkäs sisar puki sanoiksi monien tunteet, kun hän totesi kyyneleet silmissään: ”Tänään minusta tuntuu kuin olisin jo paratiisissa!”

”KANNATTE JATKUVASTI PALJON HEDELMÄÄ”

Ei ole epäilystäkään siitä, että Jehovan todistajien yksimieliset ponnistelut kirkastavat Jumalaa edelleen. Jeesus sanoi: ”Siinä Isäni kirkastetaan, että te kannatte jatkuvasti paljon hedelmää ja osoittaudutte minun opetuslapsikseni.” (Joh. 15:8.) Jehovan siunauksen ja rakkaudellisen ohjauksen avulla he pyrkivät jatkossakin toimimaan sopusoinnussa Kolossalaiskirjeen 1:10, 11:n kanssa: ”[Vaeltakaa] Jehovan arvon mukaisesti, jotta voisitte täysin miellyttää häntä kantaessanne jatkuvasti hedelmää kaikessa hyvässä työssä ja kasvaessanne Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa, voimistettuina kaikella voimalla hänen loistoisan väkevyytensä määrän mukaan kestääksenne täysin ja ollaksenne pitkämielisiä iloiten.”

[Kuva s. 8]

Natsue alkoi tutkia Raamattua uudelleen.

[Kuvat s. 11]

Kirjoitusosaston työntekijät tarkistavat tiedot huolellisesti.

[Kuva s. 13]

Korea.

[Kuva s. 14]

Meksiko.

[Kuvat s. 14]

Etelä-Afrikka.

[Kuva s. 15]

Stephen Lett kansainvälisessä konventissa Havaijissa.

[Kuva s. 22]

Dmitri Smyk.

[Kuva s. 25]

Evangelos Delis.

[Kuva s. 25]

Oikeusministeriön myöntämä rekisteröintitodistus.

 [Kuva s. 33]

Todistajiin kuuluvaa hoitohenkilökuntaa saapui pian järistyksen jälkeen.

[Kuva s. 33]

Haitilaiset ja muualta tulleet vapaaehtoiset suunnittelivat ja rakensivat yli 1 700 tilapäisasuntoa.

[Kuva s. 34]

”Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös” julkaistiin haitinkreoliksi.

[Kuva s. 36]

Viron haaratoimiston laajennos.

[Kuva s. 37]

Paraguayn haaratoimisto.

[Kuvat s. 37]

Winston Payne piti vihkiäispuheen Papua-Uuden-Guinean haaratoimistossa.