Viime vuoden kohokohtia

MAAILMAN ahdistavista olosuhteista huolimatta Jehovan todistajat ovat saaneet jälleen iloita tuottoisasta vuodesta pyhässä palveluksessa. Jumalan siunauksen ansiosta hyvän uutisen totuus ”kantaa hedelmää ja lisääntyy kaikessa maailmassa” (Kol. 1:5, 6). Tämän vuoden raportti onkin sekä rohkaiseva että uskoa vahvistava.

 OSA-AIKAISTA TIENRAIVAUSTA KOSKEVA UUSI JÄRJESTELY

Tieto siitä, että osa-aikaiset tienraivaajat voisivat valita huhtikuussa joko 30 tai 50 tunnin tavoitteen, otettiin innostuneesti vastaan. Monet sellaiset, jotka eivät yleensä ole voineet toimia osa-aikaisina tienraivaajina, tarttuivat nyt tilaisuuteen halukkaasti. Tuhannet julistajat liittyivät osa-aikaisten tienraivaajien riveihin ensi kertaa, ja moni aiemmin tienraivaajana palvellut saattoi ilokseen osallistua tähän työhön jälleen. Lukuisat sellaisetkin julistajat, jotka eivät voineet toimia osa-aikaisina tienraivaajina, ponnistelivat palveluksen lisäämiseksi. Millaisia olivat tulokset?

Useimmat haaratoimistot raportoivat uusista huipuista, jotka ylittivät kirkkaasti entiset ennätykset. Kautta maailman osa-aikaisina tienraivaajina palveli 2 657 377 julistajaa, mikä oli suunnilleen viisinkertainen määrä edellisvuoden huippuun verrattuna! Maailmanlaajuisen Betel-perheen 20 290 jäsenestä 80 prosenttia – 16 292 veljeä ja sisarta – osallistui tähän palvelukseen. Eikö olekin innostavaa tietää, että Jehovan palvelijat saarnasivat huhtikuussa enemmän kuin minään muuna kuukautena historiansa aikana!

Vain runsas vuosi tuhoisan, noin 300 000 henkeä vaatineen Haitin maanjäristyksen jälkeen tuossa maassa osallistuttiin saarnaamistyöhön ennennäkemättömässä määrin. Sikäläisistä 17 009 julistajasta  toimi huhtikuussa osa-aikaisina tienraivaajina 6 185. Erikoiskampanja, jossa levitettiin haitinkreoliksi hiljattain julkaistua kirjasta Kun joku rakkaasi kuolee, toi surevalle kansalle sen kovasti kaipaamaa lohtua ja toivoa.

Nigeriassa veljemme ja sisaremme kohtasivat huhtikuussa erikoislaatuisen haasteen. Neljänä vaalipäivänä (joista kolme oli lauantaita) julistettiin kello 7:n ja 17:n väliseksi ajaksi ulkonaliikkumiskielto, joka koski kaikkia paitsi niitä, jotka menivät äänestämään. Tämä ei kuitenkaan tukahduttanut tienraivaushenkeä. Muuan seurakunta kirjoitti: ”Tunnemme suurta iloa ja sydämemme on täynnä arvostusta tämän suurenmoisen kuukauden johdosta.” Eräässä toisessa seurakunnassa, jossa on 127 kastettua julistajaa, osa-aikaisina tienraivaajina palveli 92, mukaan lukien kaikki vanhimmat ja avustavat palvelijat. Lisäksi tuon maan 688 beteliläisestä 555 ilmoittautui osa-aikaisiksi tienraivaajiksi.

 He palvelivat haasteista huolimatta. Burundin vuoristoisella maaseutualueella asuva Jeannette oli aina halunnut  olla tienraivaaja, mutta hänellä on krooninen sydänvika, minkä vuoksi hän ei pysty kävelemään pitkiä matkoja eikä kiipeämään jyrkkiä rinteitä. Hän riemuitsi kuullessaan, että huhtikuussa osa-aikaiset tienraivaajat voisivat valita pienemmän tuntitavoitteen. Jotta Jeannetten toive palvella tienraivaajana toteutuisi, vanhimmat järjestivät niin, että hän saattoi saarnata kotinsa lähettyvillä. Lisäksi tienraivaajat ja julistajat tulivat raamatuntutkisteluoppilaineen tutkimaan hänen kotiinsa. Ilokseen Jeannette onnistui aloittamaan kuukauden aikana neljä raamatuntutkistelua. Hän sanoo: ”Haluaisin palvella tienraivaajana uudestaankin, ja olen varma, että Jehova auttaa minua.”

Grenadan saaressa muuan kuuro nuori sisar palveli osa-aikaisena tienraivaajana, vaikka hänellä on kävelyä vaikeuttava vamma. Hän kertoi: ”Minulle oli todellinen haaste kävellä pitkiä matkoja päästäkseni bussiin, jolla sitten menin kenttäpalvelukseen.” Tämä sisar oli lisäksi työtön, ja hän rukoili hartaasti Jehovalta apua. Hän toimi sopusoinnussa rukoustensa kanssa ja myi elatuksekseen virkkuutöitä ja käsintehtyjä koruja. Hän sanoi myöhemmin: ”Olin täysin määrin mukana saarnaamistyössä, ja veljet tukivat ja kannustivat minua. Olin valtavan onnellinen!”

Japanissa asuva 101-vuotias sisar Toshi ilmoittautui innoissaan osa-aikaiseksi tienraivaajaksi huhtikuussa. Hän ei pysty lähtemään minnekään hoitokodista, jossa asuu, joten hän saarnaa kirjoittamalla kirjeitä ja todistamalla huoneessaan käyville avustajille. ”Minulla on huono kuulo”, Toshi selittää, ”joten puhun erittäin kovalla äänellä. Niinpä myös lähistöllä olevat kuulevat, mitä sanon.”

Costa Ricassa asuva Felix-niminen neliraajahalvauspotilas päätti palvella osa-aikaisena tienraivaajana. Miten se onnistuisi? Hänen kotinsa edustalle  pystytettiin kirjallisuuspöytä, niin että hän voisi todistaa ohikulkijoille. Kuukauden lopussa hän oli fyysisesti väsynyt mutta hengellisesti virkistynyt ja onnellinen siitä, että oli voinut aloittaa neljä raamatuntutkistelua.

Myös monet nuoret halusivat kovasti olla mukana huhtikuun erikoistoiminnassa. Esimerkiksi Espanjassa 11-vuotias Sandra ja hänen 7-vuotias veljensä Alejandro halusivat lisätä saarnaamistoimintaansa. Seurakunnan innon ja vanhempiensa esimerkin kannustamina hekin olisivat halunneet toimia osa-aikaisina tienraivaajina. Mutta mitä he voisivat tehdä, sillä kumpikaan heistä ei ollut käynyt kasteella? He laativat aikataulun voidakseen olla kenttäpalveluksessa saman verran kuin vanhempansa ja valmistautuivat palvelukseen harjoittelemalla esityksiä perheen palvontaillan yhteydessä. Vanhemmat ajattelivat, että kuukauden mittaan lapset saattaisivat väsähtää, mutta nämä nuoret julistajat eivät horjuneet päätöksessään kertaakaan. Huhtikuun viimeiseen päivään mennessä kolme perheenjäsentä oli saavuttanut 30 tunnin tavoitteen; vain pikku Alejandrolta uupui kolme tuntia. Niinpä hän lähti vielä isänsä kanssa palvelukseen. Miten iloisia he olivatkaan saadessaan nauttia yhdessä perheenä tästä toiminnantäyteisestä ja antoisasta kuukaudesta!

 Espanjassa asuva Jean sanoo: ”Rukoilin joka päivä, että mieheni Philip ja minä voisimme saavuttaa 30 tunnin tavoitteen.” Philip oli aikoinaan toiminut piirivalvojana mutta oli sittemmin vammautunut aivovaltimon pullistuman vuoksi. Nyt hän makasi sairaalassa kykenemättä liikkumaan tai edes puhumaan. Hän pystyi kommunikoimaan ainoastaan silmillään; yksi räpäytys merkitsi ’kyllä’ ja kaksi ’ei’.

Jean jatkaa: ”Kun kerroin hänelle osa-aikaisesta tienraivauksesta, hän ilmaisi, että hänkin haluaisi ilmoittautua.” Mutta miten Philip voisi saavuttaa tuntitavoitteen?

Jean ja Philip olivat saarnanneet edeltävinä kuukausina sairaalan potilaille ja henkilökunnalle sekä vieraileville sukulaisille. Jean sanoo: ”Suunnittelimme, että saarnaisimme huhtikuussa osastolla noin tunnin päivässä silloin kun Philip olisi hereillä ja voisi osallistua keskusteluun silmiään räpyttämällä.”

Maaliskuussa Philip kuitenkin siirrettiin eristyshuoneeseen. Hän ja Jean pysyivät kaikesta huolimatta aikataulussa keskustelemalla henkilökuntaan kuuluvien kanssa päivän mittaan muutaman minuutin kerrallaan. Muuan hoitaja otti heiltä kirjan Mitä Raamattu  todella opettaa? Nainen katsoi Philipiä silmiin ja lupasi tulla seuraavana päivänä lukemaan joitakin raamatunkohtia. Kun hän palasi, Jean pyysi häntä lukemaan Johanneksen 17:3:n ja kertomaan, mitä hän arveli jakeen merkitsevän. Philip saattoi silmiään räpyttämällä ilmaista, oliko vastaus oikein vai ei. Silloinkin kun hoitaja työskenteli jollain muulla osastolla, hän kävi katsomassa Philipiä ja vakuutti tälle pyytävänsä Jehovalta, että voisi päästä lähelle Häntä.

Lisäämällä toimintaansa Jehovan palvelijat osoittavat, että he rakastavat lähimmäisiään, tuntevat kiitollisuutta Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin johdosta ja ovat syvästi kiintyneitä taivaalliseen Isäänsä. He odottavat innokkaasti vuoden 2012 maaliskuuta, jolloin on jälleen mahdollisuus valita joko 30 tai 50 tunnin tavoite.

 KOULUJA JOISSA OPETETAAN JEHOVAN TEITÄ

Jehovan järjestö on suhtautunut hyvin vakavasti Jesajan 2:3:n profetiaan: ”Nouskaamme Jehovan vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen; ja hän opettaa meille teitään.” Esimerkiksi toisen maailmansodan vielä raivotessa uskollinen ja ymmärtäväinen orjaluokka ymmärsi, että ennen Saatanan asiainjärjestelmän loppua kaikkien kansakuntien ihmisten olisi saatava opetusta Jehovalta. Siksi perustettiin muun muassa Vartiotornin raamattukoulu Gilead ja pantiin alulle teokraattinen palveluskoulu. Myöhemmin hallintoelin on perustanut muitakin erikoisvalmennusta antavia kouluja.

Lokakuussa 2010 palvelijoiden valmennuskoulu sai uuden nimen: naimattomien veljien raamattukoulu. Kuten ennenkin, tähän kaksikuukautiseen kouluun voivat anoa naimattomat veljet, jotka ovat vanhimpia tai avustavia palvelijoita. Tähän mennessä tällaista valmennusta on saanut eri puolilla maailmaa 37 445 veljeä, joista monet palvelevat tienraivaajina, matkavalvojina, lähetystyöntekijöinä ja beteliläisinä.

Uusi kahden kuukauden mittainen kristittyjen avioparien raamattukoulu alkoi toimia heinäkuussa 2011, ja kursseja järjestetään aluksi Pattersonissa  New Yorkissa. Siihen voivat ilmoittautua iältään 25–50-vuotiaat pariskunnat, joilla on hyvä terveys ja jotka ovat olleet naimisissa vähintään kaksi vuotta ja toimineet kokoaikaisina palvelijoina keskeytyksettä ainakin kahden viime vuoden ajan. Aviomiehen on täytynyt palvella vanhimpana tai avustavana palvelijana viimeksi kuluneet kaksi vuotta. Vuodesta 2012 lähtien tätä koulua aletaan pitää samoissa paikoissa, joissa nyt järjestetään naimattomien veljien raamattukoulun kursseja.

 Kristittyjen avioparien raamattukoulu antaa pariskunnille erikoisvalmennusta, jotta Jehova ja hänen järjestönsä voivat käyttää heitä täydemmin. Useimmat tämän koulun käyneet palvelevat sitten kotimaassaan vakituisina tienraivaajina alueella, jolla tarvitaan apua. Joitakuita voidaan kuitenkin määrätä myös tilapäisiksi erikoistienraivaajiksi tai jopa valmentaa kierrostyöhön. Muutamia saatetaan lähettää palvelemaan ulkomaille, jos he ovat siihen päteviä ja heidän olosuhteensa sen sallivat.

Tähän kouluun anovien tulee olla hengellisesti kypsiä todistajia, joilla on uhrautuva henki. Opettajina toimivat samat veljet kuin naimattomien veljien raamattukoulussa, ja myös opinto-ohjelma on pitkälti sama. Muutamat oppitunnit on tarkoitettu ainoastaan veljille, ja vaimot ovat tällöin kenttäpalveluksessa. Lisää tietoa tästä koulusta ja sen pääsyvaatimuksista annetaan kokouksissa, joita pidetään piirikonventtien yhteydessä.

Hallintoelin on tehnyt muutoksia Vartiotornin raamattukouluun Gileadiin. Lokakuun 24. päivänä 2011 alkoi koulun 132. kurssi. Tästä kurssista lähtien opetusta annetaan ainoastaan sellaisille aviopareille, jotka ovat jo kokoaikaisessa erikoispalveluksessa. Näitä ovat esimerkiksi sellaiset kentällä palvelevat lähetystyöntekijät, jotka eivät ole käyneet Gilead-koulua, samoin kuin erikoistienraivaajat, matkavalvojat ja beteliläiset. Haaratoimistokomitea voi suositella tähän kouluun pariskuntia, jotka puhuvat ja kirjoittavat englantia sujuvasti.

Gileadista valmistuvat saavat tehtäviä, jotka tehostavat ja vakauttavat kentällä tehtävää työtä ja haaratoimisto-organisaatiota, ja he voivat palvella  lähetys- tai matkatyössä tai Betelissä. Ne jotka lähetetään kentälle, palvelevat tiheään asutuilla alueilla, missä he voivat eniten vaikuttaa saarnaamistyöhön ja seurakuntien toimintaan. Haaratoimistokomitea voi tarpeen vaatiessa edelleen anoa Gileadin käyneitä veljiä ja sisaria valvonnassaan olevalle alueelle. Se voi myös suositella Gilead-kouluun haaratoimiston alueella palvelevia päteviä kokoaikaisia erikoispalvelijoita. Joissakin tapauksissa haaratoimistokomitea voi pyytää, että koulusta valmistuneet lähetetään takaisin sinne, missä he palvelivat aiemmin.

Haaratoimistokomiteoiden jäsenten ja heidän vaimojensa koulu on englanninkielinen, ja se järjestetään kaksi kertaa vuodessa Pattersonissa. Joissakin tapauksissa kouluun kutsutaan myös maakomitean jäseniä. Ne haaratoimistokomiteaan kuuluvat, jotka ovat käyneet koulun joskus aiemmin, kutsutaan sinne toistamiseen, ja he opiskelevat yhdessä ensi  kertaa mukana olevien kanssa. Vaimot ovat läsnä useimmilla oppitunneilla. Jotkin järjestön toimintaa käsittelevät tunnit pidetään kuitenkin ainoastaan veljille, ja tällöin vaimoilla on tilaisuus työskennellä Betelissä.

Edellä lueteltujen koulujen lisäksi Pattersonissa järjestetään joka vuosi kaksi matkavalvojien ja heidän vaimojensa koulua. Yhdysvalloissa pidettävään kouluun kutsutaan nyt myös sen aiemmin käyneitä veljiä, joiden osuus on noin puolet kustakin kurssista. Vaimot ovat mukana useimmilla oppitunneilla.

Jehovan palvelijat iloitsevat saadessaan opetusta häneltä. Jeesus sanoi: ”Profeettoihin on kirjoitettu: ’Ja he tulevat kaikki olemaan Jehovan opettamia.’ ” (Joh. 6:45; Jes. 54:13.) Luotamme siihen, että edellä mainitut muutokset antavat lisäpontta kiireiselle hyvän uutisen saarnaamistyölle koko asutussa maassa ennen kuin loppu tulee.

 VOIMAKAS MAANJÄRISTYS JAPANISSA

Ympäri maailmaa on kantautunut uutisia lukuisista luonnonkatastrofeista: maanjäristyksistä, tsunameista, hirmumyrskyistä, tulvista, tulipaloista ja tulivuorenpurkauksista. Tässä ei ole mahdollista käsitellä kaikkia tapauksia, mutta se, miten urheasti Jehovan todistajat kohtaavat tällaiset vaikeudet, kävi selvästi ilmi Japanin maanjäristyksen yhteydessä.

Perjantaina 11. maaliskuuta 2011 kello 14.46 Japania ravisutti maanjäristys, jonka magnitudi oli 9. Sitä seuranneet hyökyaallot tuhosivat monia Tyynenmeren rannikon kaupunkeja ja kyliä. Noin 20 000 ihmistä kuoli tai on edelleen kateissa. Neljä valtakunnansalia tuhoutui kokonaan ja neljä muuta vaurioitui käyttökelvottomaksi. 235 veljiemme ja sisartemme taloa huuhtoutui pois aaltojen mukana tai kärsi mittavia vahinkoja, ja yli tuhat taloa kaipasi kunnostamista.

Maanjäristys ja tsunami vahingoittivat vakavasti myös ydinvoimalaa, josta pääsi ilmaan radioaktiivisia hiukkasia. Viranomaiset evakuoivat lähialueen asukkaat, ja yhdessä yössä monet kaupungit autioituivat täysin. Myös sikäläisten todistajien oli lähdettävä, minkä vuoksi alueelta ”katosi” kaksi seurakuntaa.

Pahimmilla tuhoalueilla asui yli 14 000 Jehovan todistajaa, joista 12 kuoli, 5 loukkaantui vakavasti ja 2 on yhä kateissa. Useat tästä traumaattisesta kokemuksesta elossa selviytyneet menettivät kotinsa ja  omaisuutensa, ja lisäksi monet menettivät läheisiään.

”Onnistuin saamaan liikuntavammaisen äitini autoon ja lähdin ajamaan kohti väestönsuojaa”, kertoo Ofunatossa asuva Kiyoko. ”Sitten tunsin savunhajua. Nousin autosta ja näin valtavan vesimassan nielaisevan talomme. Vesi vyöryi meitä kohti! Autoin äitiä kapuamaan ratapengertä ylös, ja aalto vei automme mennessään aivan silmiemme edessä.”

Järistyksen jälkeen nuori Koichi-niminen veli yritti päästä vanhempiensa luo, jotka asuivat Ishinomakissa viiden kilometrin päässä rannasta. Lähempänä hän kuitenkin huomasi koko alueen jääneen veden alle. ”Matkaa olisi voinut jatkaa vain veneellä”, hän sanoi. Kolme viikkoa järistyksen jälkeen hän löysi isänsä ruumishuoneelta, ja kolme viikkoa myöhemmin äiti löytyi samasta paikasta.

Heti maanjäristyksen lakattua Shichigahamassa asuva Masaaki päätti ajaa valtakunnansalille, joka sijaitsi noin kilometrin päässä merestä. Hän muistelee:  ”Myös eräs sisar oli paennut sinne. Ajattelin, ettei tsunami millään yltäisi näin kauas, mutta pian musta vesi peitti maan. Se tempaisi automme mukaansa. Avasin ikkunan ja kiipesin seisomaan auton katolle, mutta sisaren auto huuhtoutui näkyvistä. Rukoilin, että Jehova auttaisi häntä.

Satoi lunta. Olin läpimärkä ja värisin vilusta. Lumisade lakkasi, mutta ilma oli jäätävä, ja pian aurinko laski ja tuli pimeää. Tähtitaivas oli kirkas ja kaunis. Seisoin autoni katolla; auto oli kuin saari jääkylmässä vedessä. Ympärilläni oli muitakin, jotka olivat loukussa rojukasojen päällä ja talojen katoilla. Mietin, mahdanko selvitä aamuun asti. Mielialaani kohentaakseni päätin toistaa ulkomuistista esitelmän, jonka olin pitänyt vain kaksi viikkoa aiemmin. Sen teema oli osuvasti ’Mistä voit saada apua ahdingon aikoina?’ Sitten lauloin laulun ’Isä taivaan, Jumalani ja Ystäväni’, sillä se oli ainoa, jonka osasin ulkoa. Lauloin sen yhä uudelleen. Samalla mietin vuosiani Jehovan palveluksessa, ja kyyneleet valuivat poskillani.

Sitten muuan mies huusi vastapäisestä talosta: ’Oletko kunnossa? Tulen auttamaan sinua!’ ” Tuo mies oli tehnyt paikalle kelluneesta puutavarasta lautan ja vei nyt lähialueen ihmisiä turvaan. Hänen avullaan Masaaki onnistui kipuamaan sisään erään talon yläkerran ikkunasta. Myöhemmin Masaaki sai huojennuksekseen kuulla, että myös hänen aiemmin näkemänsä sisar oli päässyt turvaan.

Kohein ja Yukon häitä odotettiin innolla. Vihkipuhe oli määrä pitää Rikuzentakatan valtakunnansalissa lauantaina 12. maaliskuuta. He rekisteröivät avioliittonsa kaupungintalolla perjantaina, mutta sitten iski maanjäristys. Kohei kuuli radiosta tsunamivaroituksen ja kiiruhti korkeammalle paikalle. ”Kaupunkia  tuskin näkyi pölyn seasta”, hän kertoo. ”Kaikki oli maan tasalla muutamaa suurta rakennusta lukuun ottamatta. Siihen asti olin ollut huolissani järjestelyistä, joista meidän oli tarkoitus huolehtia myöhemmin tuona päivänä, mutta pian tajusin, että oli tapahtunut jotakin hirvittävää.”

Kohei ja Yuko auttoivat koko lauantain seurakuntansa jäseniä. ”Saimme naapuriseurakunnilta avustustarvikkeita”, Kohei kertoo. ”Ilokseni vaimoni sanoi olevansa hyvillä mielin sen vuoksi, että saatoimme uhrata aikaamme ja voimiamme veljien hyväksi. Kiitin Jehovaa näin verrattomasta puolisosta. Tsunami vei mukanaan uuden kotimme, automme ja kaiken omaisuutemme. Olen kuitenkin hyvin kiitollinen veljellisestä rakkaudesta, jota meille on osoitettu.”

Fyysistä, hengellistä ja tunneperäistä apua. Japanin haaratoimisto perusti nopeasti kolme hätäapukomiteaa ja lähetti tuhoalueelle toistuvasti haaratoimiston edustajia. Kun Geoffrey Jackson ja Izak Marais saapuivat toukokuussa maailmankeskuksesta vyöhykevierailulle Japaniin, myös he kävivät tapaamassa veljiä ja sisaria yhdellä eniten kärsineistä alueista. Tuhoalueiden seurakuntia varten järjestettiin erikoiskokous, jonka kuuli puhelinyhteyden ansiosta noin 2 800 veljeä 21 valtakunnansalissa. Heille vakuutettiin, että maailmanlaajuinen veljesseura rakasti heitä ja kantoi heistä huolta.

Hätäapukomiteat ja muut vapaaehtoiset toimittivat kiireen vilkkaa avustustarvikkeita. Aivan ensimmäiseksi tarvittiin ruokaa, vettä ja polttoainetta. Komiteat lähettivät seurakunnille myös erikokoisia vaatteita ja järjestivät vaatetankoja ja peilejä kokoontumispaikkoihin, joista tuli näin tilapäisiä putiikkeja.

 Ahdinkoon joutuneet veljet ja sisaret tunsivat syvää kiitollisuutta nähdessään, miten Jehova täytti heidän fyysiset ja tunneperäiset tarpeensa. He saivat voimaa erityisesti kristillisissä kokouksissa. ”Kokoukset antavat minulle mielenrauhan”, kirjoitti eräs tuhoalueella asuva sisar. ”Ne ovat minulle hengellinen pelastusköysi.”

Toivon sanoma. Japanilaisveljet alkoivat heti lohduttaa järkyttyneitä lähimmäisiään Jumalan sanan avulla. Muuan julistajaryhmä päätti tehdä katutyötä eräässä tuholta säästyneessä kaupungissa, ja heillä oli mukanaan suuri kyltti, jossa luki: ”Mistä murhenäytelmä johtuu? Raamattu vastaa.” Monet osoittivat kiinnostusta, ja veljet levittivät puolessatoista päivässä 177 Raamattu opettaa -kirjaa!

Todistajat kävivät tuhoalueilla lohduttamassa ensin raamatuntutkisteluoppilaitaan ja niitä, joiden luo he olivat tehneet uusintakäyntejä, ja sitten naapureitaan. Akiko kertoo: ”Kun luin eräälle naiselle Matteuksen 6:34:n, hän alkoi itkeä. Hän vaikutti hyvin ahdistuneelta. Kerroin, millä tavoin Raamattu auttaa säilyttämään mielenrauhan. Hän piti kuulemastaan ja kiitti minua. Tajuan nyt entistä paremmin, miten voimakkaasti Raamattu voi koskettaa ihmisen sydäntä.”

”Uskontoja on monia”, totesi muuan mies, ”mutta vain te käytte luonamme, jopa näin epätavallisena aikana.” Eräs toinen mies sanoi kunnioittavasti: ”On ihmeellistä, että te tämän kriisin keskellä jatkatte toimintaanne tavalliseen tapaan.” Muuan vanhin kertoi: ”Monet ottivat meidät tervetulleena vastaan. He sanoivat, että olimme ensimmäisiä, jotka kävivät heidän luonaan katastrofin jälkeen, ja pyysivät meitä tulemaan uudelleen.”

 UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖS 106 KIELELLÄ!

Perjantai 15. heinäkuuta 2011 oli Latvian ja Liettuan Jehovan todistajille ikimuistoinen päivä ja merkkipaalu heidän historiassaan. Hallintoelimeen kuuluva veli Stephen Lett piti puheen, joka kuultiin molemmissa maissa, ja julkaisi latvian- ja liettuankielisen Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen. Tämän jälkeen käännös oli saatavilla yhteensä sadalla kielellä. Hallintoelin on viimeisten seitsemän vuoden ajan korostanut Raamatun kääntämisen tärkeyttä. Tämän vuoksi kieliä, joilla Uuden maailman käännös on saatavilla, on nyt kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2004, ja eri puolilla maailmaa kääntäjät työskentelevät uutterasti, jotta se saataisiin vielä useammilla kielillä.

Kuten kuvitella saattaa, veljet ovat ikionnellisia voidessaan lukea Raamattua omalla kielellään. Eräs Keski-Afrikan tasavallassa asuva veli sanoi: ”On eri asia omistaa Raamattu kuin lukea sitä omalla äidinkielellään, mikä on parhaita asioita koko maailmassa.  Sangonkielinen Uuden maailman käännös osuu suoraan sydämeen. Kun nyt luen evankeliumeja, pystyn näkemään mielessäni Raamatun henkilöt ja ymmärtämään heidän tunteitaan.” Nuori etiopialainen sisar puki sanoiksi monien tunteet: ”Pelkkä kiitos ei riitä alkuunkaan kuvaamaan sitä, mitä tunnen sydämessäni. Minulla oli tapana rukoilla Jehovalta, että hän antaisi meille Uuden maailman käännöksen omalla kielellämme. Tänään hän on toteuttanut toiveeni!”

 UUTISIA ERI PUOLILTA MAAILMAA

Häirikkö hiljennetään Venäjällä. Iäkäs sisar nimeltä Vera joutui vuosien ajan kärsimään naapurinsa vuoksi, joka ei pitänyt Jehovan todistajista. Mies uhkaili Veraa ja käytti siivotonta kieltä silloinkin, kun tämän luona usein vierailevat lapsenlapset olivat kuulemassa. Vera kuitenkin noudatti Roomalaiskirjeen 12:18:n neuvoa ja pysyi tyynenä eikä ryhtynyt kiistelemään miehen kanssa. Tammikuussa 2011 naapuri äityi erityisen aggressiiviseksi. Vera pelkäsi jo henkensä puolesta, joten hän otti yhteyttä paikalliseen poliisiin. Samainen poliisi oli vuoden 2010 maaliskuussa käynyt erään toisen viranomaisen kanssa Veran luona selvittämässä, olivatko hän ja hänen kotonaan kokoontuvat todistajat mukana jonkinlaisessa ekstremistisessä toiminnassa. Tällä kertaa poliisi kuitenkin näki, mikä oli ongelman ydin. Hän nuhteli naapurin miestä ja antoi tälle 3 000 ruplan (runsaan 70 euron) sakon uhkailemisesta. Sen koommin naapurista ei ollut harmia. Vera lähetti poliisilaitokselle kiitoskirjeen. Yllätyksekseen hän sai vastauksen poliisipäälliköltä, joka puolestaan kiitti Veraa siitä, miten kauniisti tämä oli kirjoittanut apuun tulleesta poliisista. Lisäksi kirjeessä sanottiin: ”Nykyään poliisiin suhtaudutaan yleensä kielteisesti, mutta teidän ystävälliset sananne kertovat luottamuksesta.” Vera kertoo, että häntä auttanut poliisi käy nyt säännöllisesti hänen luonaan tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.

 ”Roskamies” Turkissa. Kaksi miestä oli alkanut hiljattain tutkia Raamattua, ja he olivat olleet läsnä piirikonventissa. He kirjoittivat: ”Se oli kuin satua. Kaikki hymyilivät ja olivat valtavan ystävällisiä ja kohteliaita. Väliajalla kävelimme ympäriinsä tuntematta oloamme lainkaan ulkopuolisiksi. Sitten meitä lähestyi veli, joka oli alkanut tutkia kanssamme. Hänellä oli kädessään roskapussi. Ajattelimme, että hän keräsi työkseen roskia, joten emme halunneet kohdata häntä, ettei meitä liitettäisi vähäpätöiseen ’roskamieheen’. Käännyimme kannoillamme ja luikimme väkijoukkoon. Harmittelimme, että meidän piti tutkia juuri roskien kerääjän kanssa sen sijaan että tutkisimme jonkun sellaisen kanssa, joka pitää puheita lavalta.

Tutkistelun edetessä meille kuitenkin valkeni, että kanssamme tutkiva ’roskamies’ kuuluikin haaratoimistokomiteaan ja työskenteli Jehovan todistajien haaratoimistossa. Jatkoimme edistymistä ja vihimme elämämme Jehovalle. Opimme ymmärtämään, että veljemme käyttäytyi vaatimattomasti ’vähäisempänä’ (Luuk. 9:48). Olemme hyvin kiitollisia tästä arvokkaasta opetuksesta, jonka saimme ensimmäisessä suuressa kokouksessa, jossa olimme läsnä!”

Valheita Armeniassa. Sevanin kaupungissa muuan nuori mies murhasi vanhempansa. Hänen väitettiin virheellisesti olevan Jehovan todistaja, mikä laukaisi mediassa laajamittaisen parjauskampanjan todistajia vastaan. Tiedotusvälineille lähetettiin viipymättä lausunto, jossa väite kumottiin. Parjaaminen kuitenkin jatkui. Televisiossa esitettiin erikoisraportti, jossa miestä itsepintaisesti väitettiin todistajaksi. Jehovan todistajista puhuttiin ohjelmassa loukkaavasti ja  halventavasti, ja ruudussa näkyi teksti: ”Jehovan julmat ja heikkotahtoiset teloittajat.” Katsojia jopa yllytettiin käymään todistajien kimppuun, kun nämä tulisivat heidän ovelleen. Vihamielisyys todistajia kohtaan lisääntyi siksi huomattavasti koko maassa. Televisioasemaa vaadittiin kumoamaan väärät tiedot, esittämään anteeksipyyntö ja hyvittämään maineellemme aiheutunut vahinko. Siihen mennessä kun tämä Vuosikirja meni painoon, televisioasema ei ollut tehnyt asialle mitään, vaikkakin sen kanssa on neuvoteltu sovintoratkaisuun pääsemiseksi.

Tulevia rakentajia Venezuelassa. San José de Guariben kaupungissa joukko lapsia kulki aamuisin valtakunnansalin rakennustyömaan ohi matkalla päiväkotiin. Joka kerta he pysähtyivät kiinnostuneena seuraamaan, mitä työmaalla tapahtui. Eräänä päivänä päiväkodin opettaja pyysi lapsia kertomaan, mitä heistä tulee isona. Hänen yllätyksekseen useampi kuin yksi sanoi haluavansa tulla ”rakentajaksi niin kuin Jehovan todistajat”. Hänen ja erään toisen opettajan uteliaisuus heräsi, ja he päättivät viedä kaikki lapset salityömaalle. Siellä rakennusryhmä vei heidät kiertokäynnille. Lapsilla oli valtavan hauskaa, varsinkin kun he saivat pitää iloisenvärisiä suojakypäriä. Opettajilla oli paljon kysymyksiä, ja heille voitiin antaa hyvä todistus.

 Lehtien tuotanto kasvaa Kanadassa. Jotta lahjoitusvaroja voitaisiin käyttää mahdollisimman järkevästi, hallintoelin pyysi, että Kanadan haaratoimisto alkaisi toimittaa Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet kaikkiin Bermudan, Guyanan, Kanadan, Yhdysvaltojen ja useimpien Karibianmeren saarten seurakuntiin. Niinpä palvelusvuoden 2011 alussa lehtien tuotanto kasvoi Kanadan haaratoimistossa 12-kertaiseksi, ja siellä painetaan lehtiä nyt 30 kielellä. Kanadassa painettavien lehtien määrä käsittääkin lähes neljänneksen lehtiemme maailmanlaajuisesta tuotannosta.

Avoimet ovet Suomessa. Hallintoelimen luvalla järjestettiin erikoiskampanja, jossa ihmisten huomio kiinnitettiin Jehovan todistajiin ja sanomaan, jota he ovat julistaneet Suomessa sadan vuoden ajan. Julistajat levittivät innokkaasti elokuun 2010 Herätkää!-lehteä, jonka kansiaiheena oli ”Jehovan todistajat – Millaisia he ovat? Mitä he uskovat?” Tämä poiki monia miellyttäviä keskusteluja työstämme. Elokuun lopussa pidettiin haaratoimistossa avoimien ovien päivät. Koko Betel-perhe kertoi Betelissä tehtävästä työstä, ja eri puolilla haaratoimistoa oli esittelypisteitä. Jotkut sonnustautuivat vanhan ajan asuihin ja näyttivät, millä tavoin esitelmiä mainostettiin 1940- ja 50-luvuilla kilpien avulla. Monilla osastoilla oli valmistettu vierailijoille pieniä lahjoja. Vieraita kävi yhteensä noin 1 500. Sanomalehdissä, radiossa ja televisiossa kerrottiin myönteisesti toiminnastamme.

Levottomuuksia Norsunluurannikolla. Palvelusvuosi 2011 alkoi optimistisissa tunnelmissa. Maassa palveli 8 656 julistajaa, jotka johtivat 23 019:ää raamatuntutkistelua, mikä enteili kasvua. Vuoden 2010 marraskuun loppupuolella riitaisat vaalit synnyttivät kuitenkin  levottomuuksia ja syöksivät maan kaaokseen. Taistelut levisivät maan taloudelliseen keskukseen Abidjaniin maaliskuussa ja jatkuivat huhtikuuhun, minkä johdosta asukkaita pakeni kaupungista ja jopa koko maasta sankoin joukoin. Heidän joukossaan oli monia veljiämme, jotka jättivät kotinsa ja omaisuutensa ja pakenivat jalkaisin.

Tänä vaikeana aikana veljien puolueettomuus koitui heille usein suojaksi. Kerran sotilaat tunkeutuivat erääseen kouluun, jossa oli menossa opettajien ja opinto-ohjaajien seminaari. He määräsivät kaikki lattialle makaamaan ja käskivät heidän antaa arvoesineensä. Kun eräs veli antoi laukkunsa, joka oli täynnä julkaisujamme, sotilaat tajusivat heti hänen olevan Jehovan todistaja. He antoivat hänen laukkunsa, rahansa ja puhelimensa takaisin ja sanoivat: ”Sinusta ei ole meille vaaraa.”

 HAARATOIMISTOJEN VIHKIÄISET KIRKASTAVAT JUMALAA

Chilen haaratoimistossa aloitettiin rakennustyöt 18. joulukuuta 2006. Alueelle rakennettiin uusi kaksikerroksinen toimistorakennus ja kolmikerroksinen asuinrakennus, ja myös varastotiloja laajennettiin huomattavasti. Tilat vihittiin käyttöön 16. lokakuuta 2010. Läsnä oli 5 501 henkeä, ja puheen piti espanjaksi David Splane hallintoelimestä.

19. helmikuuta 2011 vihittiin Burkina Fasossa toimiston laajennos. Puhetta, jonka piti John Kikot maailmankeskuksesta, oli kuulemassa 210 henkeä. Burkina Fason saarnaamistyötä valvoi toukokuuhun 2011 asti Norsunluurannikon haaratoimisto,  minkä jälkeen valvonta siirtyi Beninin haaratoimistolle. Rakentajien hyvä käytös toi paljon ylistystä Jehovan nimelle. ”Kukaan ei huutanut toisille”, totesi erään suuren tavarantoimittajayrityksen työntekijä. ”Emme ole koskaan olleet mukana rakennushankkeessa, jonka työntekijät olisivat olleet yhtä rauhallisia ja iloisia.”

Hongkongin haaratoimistossa oli ilo ylimmillään, kun sen uudet toimistotilat vihittiin käyttöön 27. elokuuta 2011. Ne sijaitsevat erään 37-kerroksisen rakennuksen 19. kerroksessa (ks. kuvan nuoli), josta avautuu näkymä Victorian satamaan. Vihkipuheen piti hallintoelimeen kuuluva Stephen Lett, ja läsnä oli 290 innostunutta kuulijaa, jotka seurasivat ohjelmaa ruokasalissa, toimistoissa ja lähetysosastolla. Uudet tilat tuovat tervetullutta helpotusta käännös-, palvelus-, audio-video-, hankinta-, lähetys- ja tiliosastoille.

 UUTISIA LAKIRINTAMALTA

Uskollisella profeetta Jeremialla oli hyvät syyt luottaa siihen, ettei Kaikkivaltias Jumala milloinkaan hylkäisi häntä. Jehova sanoi hänelle: ”He tulevat varmasti taistelemaan sinua vastaan, mutta eivät pääse sinusta voitolle. Sillä minä olen sinun kanssasi pelastaakseni sinut ja vapauttaakseni sinut.” (Jer. 15:20.) Kuten seuraavat raportit osoittavat, myös Jehovan nykyiset palvelijat ovat tunteneet hänen tukensa saarnatessaan vastustuksesta huolimatta (Matt. 24:9; 28:19, 20).

Armenia Vahan Bayatyan -niminen Jehovan todistaja tuomittiin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan, koska hän omantunnonsyistä kieltäytyi sotapalveluksesta. Sen jälkeen kun hän oli hävinnyt oikeusjuttunsa Armenian tuomioistuimissa ja hänen valituksensa oli hylätty, tapaus käsiteltiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Tuomioistuimen seitsemän tuomaria teki 27. lokakuuta 2009 veli Bayatyanille epäsuotuisan mutta Armenialle suotuisan ratkaisun. Eräs eri mieltä ollut tuomari katsoi kuitenkin ratkaisun olevan ”ristiriidassa aseistakieltäytymistä koskevien nykyisten eurooppalaisten normien kanssa”. Tapauksen tärkeyden vuoksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti esittää asian niin sanotulle suurelle jaostolle, joka koostuu 17 tuomarista.

 7. heinäkuuta 2011 suuri jaosto päätti äänin 16–1, että Armenia oli rikkonut veli Bayatyanin oikeutta omantunnonvapauteen. Tuomioistuimen mukaan ”ei ole mitään syytä epäillä, etteikö valituksen tehneen kieltäytyminen sotapalveluksesta olisi perustunut hänen uskonnollisiin näkemyksiinsä, joihin hän vilpittömästi uskoo ja jotka ovat vakavasti ja jyrkästi ristiriidassa asevelvollisuuden suorittamisen kanssa”. Tämä tärkeä päätös toivottavasti merkitsee sitä, että Armeniassa vangittuina olevat 69 veljeä samoin kuin Azerbaidžanin ja Turkin vankiloissa olevat veljet tullaan vapauttamaan. a

Bulgaria 17. huhtikuuta 2011 toistasataa ihmistä – joukossa naisia, lapsia ja iäkkäitä – kokoontui viettämään kaikessa rauhassa Kristuksen kuoleman muistojuhlaa Burgasin valtakunnansaliin. Salin ulkopuolelle kerääntyi noin 60-henkinen vihainen väkijoukko, joka alkoi heitellä isoilla kivillä sisäänkäynnin luona olevia todistajia. Sitten väkijoukko pyrki sisälle  saliin, mutta veljet tulivat väliin. Veljet soittivat heti poliisille, joka ei kuitenkaan pitänyt mitään kiirettä. Muutamat todistajat saivat vammoja, ja viisi täytyi viedä ambulanssilla sairaalaan. Välikohtauksesta huolimatta seurakunta piti muistonvieton. Hyökkäys, joka poikkeaa siitä, miten kunnioittavasti todistajiin Bulgariassa yleensä suhtaudutaan, on loppujen lopuksi tuonut myönteistä julkisuutta. Hallintoelin pyysi 13:a haaratoimistoa ilmoittamaan tapauksesta maansa Bulgarian-suurlähetystöön. Sittemmin Bulgarian hallitus on tuominnut hyökkäyksen ja kahdeksan rikoksentekijää on asetettu syytteeseen.

Etelä-Korea Yli 800 Jehovan todistajaa on edelleen vangittuna siksi, että he ovat uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi kieltäytyneet sotapalveluksesta. Samasta syystä runsaat 16 000 Jehovan todistajaa on tuomittu vuodesta 1950 lähtien yhteensä yli 31 000 vuodeksi vankilaan. Miksi näin monet nuoret miehet ovat omaksuneet tällaisen tinkimättömän kannan?

Jokainen sotapalveluksesta kieltäytyvä nuori tekee päätöksensä oman omantuntonsa perusteella. Esimerkiksi Kim Ji-Gwan sanoi oikeudenkäynnissä: ”Raamatun opetukset, kuten ’ihmiset eivät enää opettele sotimaan’ ja ’rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’, ovat vaikuttaneet minuun syvästi. Olen myös oppinut, että periaatteeseen perustuva rakkaus voi saada rakastamaan vihollista. Näiden ja muiden raamatunkohtien sekä lujan henkilökohtaisen vakaumukseni perusteella olen päättänyt kieltäytyä sotapalveluksesta.” (Jes. 2:4; Matt. 5:43, 44; 22:36–39.)

Tätä nykyä Etelä-Koreassa ei anneta nuorille miehille mahdollisuutta suorittaa vaihtoehtoista siviilipalvelusta.  Jotta asia saataisiin ratkaistua, kymmenestä tapauksesta valitettiin Korean valtiosääntötuomioistuimeen. 11. marraskuuta 2010 pidetyssä suullisessa käsittelyssä tuomioistuimelle esitettiin kysymys siitä, loukkaako vaihtoehtoisen siviilipalveluksen epääminen aseistakieltäytyjiltä korealaisten kansalaisoikeuksia.

24. maaliskuuta 2011 Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvosto (UNHRC) totesi, että Etelä-Korea rikkoi kansainvälisesti tunnustettuja ihmisoikeusnormeja, kun se piti sataa aseista kieltäytynyttä Jehovan todistajaa vangittuna. (Nämä veljet olivat valittaneet UNHRC:hen vangitsemisensa johdosta.) Valtiosääntötuomioistuimelle esitettiin myös se myönteinen päätös, jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto teki veli Bayatyanin jutussa (ks. Armenian raportti s. 34, 35). Näin tuomioistuin voisi ottaa sen huomioon käsitellessään vireillä olevaa kymmentä tapausta koskevaa yhteisvalitusta. Siitä huolimatta 30. elokuuta 2011 valtiosääntötuomioistuin pysytti asevelvollisuuslain voimassa ja jatkoi aseistakieltäytyjien vangitsemista. Siten se sivuutti kokonaan UNHRC:n kannan. Kaksi yhdeksästä tuomarista katsoi, että asevelvollisuuslaki on ristiriidassa perustuslain takaaman omantunnonvapauden kanssa, ja vaati aseistakieltäytyjille mahdollisuutta vaihtoehtoiseen siviilipalvelukseen.

Turkki Veljet riemuitsivat, kun paikallinen uskonnollinen yhdistyksemme tunnustettiin laillisesti 31. heinäkuuta 2007. Puolueettomuuskysymykseen ja valtakunnansalien käyttöön liittyy edelleen joitakin ratkaisemattomia kysymyksiä, mutta työmme menee jatkuvasti eteenpäin. Turkin opetusministeriö julkaisi 26. huhtikuuta 2011 virallisen tiedotteen, jonka  mukaan Jehovan todistajat voidaan vapauttaa koulun pakollisesta uskonnonopetuksesta. Ministeriö perusteli asiaa sillä, että ”vaikka todistajat eivät hyväksy joitakin yleisiä kristillisiä käsityksiä, Jehovan todistajat ovat kristillinen uskonto”. Tämä oli tervetullut uutinen nuorille veljillemme ja sisarillemme, jotka olivat aiemmin saaneet heikkoja arvosanoja siksi, etteivät osallistu uskontotunneille.

Yhdysvallat Kansasin osavaltion muutoksenhakutuomioistuin teki toukokuussa 2011 sisar Stinemetzille suotuisan päätöksen tapauksessa Mary D. Stinemetz vastaan Kansasin kansanterveyslaitos. Tuomioistuimen mukaan se, että osavaltio kieltäytyi kustantamasta sen ulkopuolella suoritettavaa veretöntä leikkausta, rikkoi oikeuksia, jotka sekä liittovaltion että osavaltion perustuslait sisar Stinemetzille  takaavat. Koska sisaren tarvitsemaa veretöntä leikkausta ei ollut mahdollista tehdä Kansasissa, tuomioistuin päätti, että Kansasin tulisi kustantaa toisessa osavaltiossa tehtävä leikkaus. Tämä on voitto paitsi sisar Stinemetzille myös muille sellaisille yhdysvaltalaisjulistajille, jotka kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin.

10. elokuuta 2011 Kansasin korkein oikeus piti voimassa päätöksen, joka soi Monica McGlory -nimiselle Jehovan todistajalle poikansa huoltajuuden. Lapsen isä oli vaatinut huoltajuutta itselleen sillä perusteella, että sisar McGlory 1) kieltäisi antamasta lapselle verensiirtoa, 2) on ottanut lapsen mukaansa ovelta-ovelle-palvelukseen ja 3) on vieraannuttanut tämän isästään ja yhteiskunnasta kertomalla tälle Harmagedonista.

Kansasin korkein oikeus vahvisti ne perustuslailliset periaatteet, jotka oli esitetty jo vuonna 1957. Se totesi: ”Uskonnonvapautta, niin kuin se perustuslaissamme taataan, tulee tarkoin vaalia, ja sitä, millaista uskonnollista opetusta lapselle annetaan, ei tulisi eikä saa pitää perusteena lapsen huoltajuutta ratkaistaessa.” Verensiirtokysymyksestä se sanoi: ”Emme voi pitää – – [huoltajuutta koskevien ratkaisujemme] perusteena oletettuja tulevia onnettomuuksia tai sairauksia, joiden yhteydessä saattaisi olla tarpeellista antaa – – [verensiirto].”

Ranska Veljillä oli syytä riemuun, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin teki 30. kesäkuuta 2011 Ranskan Jehovan todistajien yhdistykselle suotuisan päätöksen. Tähän kulminoitui 16 vuotta jatkunut oikeustaistelu, joka koski haaratoimiston saamista lahjoituksista vaadittua kohtuutonta ja  epäoikeudenmukaista 60 prosentin veroa. Jehovan todistajat on suurista uskonnollisista järjestöistä ainoa, jolle tämä vero oli määrätty. Ranskan valtio vaati todistajilta kaikkiaan 58:aa miljoonaa euroa – summaa, joka ylittää reilusti todistajien käyttämän yhdistyksen varat. Veropäätös oli pidetty voimassa Ranskan kaikissa oikeusasteissa, joten asiasta valitettiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen helmikuussa 2005.

Tapausta käsitelleet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen seitsemän tuomaria totesivat 30. kesäkuuta 2011 yksimielisesti, että jos Ranskan toimet hyväksyttäisiin, ne suoranaisesti estäisivät Jehovan todistajia harjoittamasta vapaasti uskontoaan. Tuomioistuin vahvisti, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen suoma suoja soveltui Jehovan todistajiin. Tämä kauaskantoinen ennakkotapaus on suureksi avuksi pyrittäessä edistämään palvontavapautta muissa Euroopan ihmisoikeussopimuksen allekirjoittaneissa maissa, kuten Armeniassa, Bulgariassa, Georgiassa ja Venäjällä. Huomionarvoista on myös se, että Ranskan valtion on ensimmäistä kertaa todettu rikkoneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen palvontavapautta koskevaa kohtaa. Ranska ei valittanut päätöksestä.

Venäjä Jehovan todistajat saivat 10. kesäkuuta 2010 historiallisen oikeusvoiton, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin teki tapauksessa Moskovan Jehovan todistajat vastaan Venäjä Venäjälle kielteisen ratkaisun. Venäjä esitti asian viemistä 17 tuomarista koostuvaan suureen jaostoon, joka kuitenkin 13. joulukuuta 2010 hylkäsi pyynnön ja piti siten kesäkuussa tehdyn ratkaisun voimassa. Tuolloin tuomioistuin oli todennut, että Venäjällä ”on juridinen  velvollisuus – – lopettaa tuomioistuimen havaitsemat vääryydet ja pyrkiä korjaamaan vahingot siinä määrin kuin mahdollista”. Toistaiseksi Venäjä ei kuitenkaan ole noudattanut tätä päätöstä. Se on päinvastoin keksinyt uusia tapoja hätyyttää todistajia ja estää heitä harjoittamasta vapaasti uskontoaan.

Esimerkiksi varhain aamulla 25. elokuuta 2011 poliisi teki Taganrogin kaupungissa ratsian 19 veljen kotiin ja takavarikoi uskonnollista kirjallisuutta, tietokoneita ja seurakunnan papereita. Tapaukset näyttävät liittyvän Venäjän federaation korkeimman oikeuden aiempaan päätökseen lakkauttaa Taganrogin todistajien uskonnollisen järjestön toiminta ja luokitella 34 julkaisuamme ekstremistisiksi eli äärihenkisiksi. Venäjän tuomioistuinten päätösten nojalla hallitus on merkinnyt 63 julkaisuamme federaation ylläpitämään ekstremististä aineistoa koskevaan luetteloon.

 Veljemme ja sisaremme ovat kohdanneet muitakin vaikeuksia. Ratsioita, hyökkäyksiä ja pidätyksiä on tehty ainakin 950. Viranomaiset ovat nostaneet veljiä vastaan 11 rikossyytettä, ja useat valtakunnansalit ovat joutuneet ilkivallan kohteeksi. Viranomaiset ovat jopa asentaneet valvontakameroita ainakin yhden perheen kotiin, ja lisäksi monien todistajien puheluita on kuunneltu ja sähköpostiliikennettä seurattu. Kaiken tämän tarkoituksena on etsiä tekosyitä, joiden varjolla todistajia vastaan voitaisiin nostaa rikossyyte ääriliikkeiden vastaisten lakien rikkomisesta.

Yksi tällainen tekaistu syytös nostettiin Gorno-Altaiskin kaupungissa asuvaa 35-vuotiasta Aleksandr Kalistratovia vastaan. Häntä syytettiin ”uskonnollisen vihamielisyyden lietsomisesta” erään ääriliikkeiden vastaisen lain kohdan perusteella, jota ihmisoikeusaktivistit ovat kritisoineet laajalti. Oikeudenkäynnissä, joka alkoi 7. lokakuuta 2010 ja päättyi 18. maaliskuuta 2011, ei yksikään ristikuulustelluista 71 todistajasta kyennyt osoittamaan, että Aleksandr olisi syyllistynyt mihinkään rikolliseen tekoon tai edes sellaisen yritykseen. Tuomioistuin tarkasteli huolellisesti Jehovan todistajien kirjallisuutta ja opetuksia, ja 14. huhtikuuta 2011 tuomari antoi vapauttavan tuomion. Syyttäjä kuitenkin valitti tuomiosta, ja 26. toukokuuta 2011 Altain tasavallan korkein oikeus määräsi, että tapaus on käsiteltävä uudelleen alioikeudessa uuden tuomarin johdolla. Vaikka siis veli Kalistratov kertaalleen vapautettiin kaikista syytteistä, hän joutuu käymään uudestaan läpi koko oikeuskäsittelyn, mikä voi yhä johtaa siihen, että hänet julistetaan väärin perustein ekstremistiksi.

 Koska tapauksessa väitetään olevan kyse vaarallisesta toiminnasta, työmme on luonnollisesti saanut paljon julkisuutta pienessä Gorno-Altaiskin kaupungissa. Miten muut sikäläiset todistajat ovat selviytyneet, vaikka hekin ovat vaarassa saada rikossyytteen?

”Näinä haastavina aikoina Raamatusta on tullut entistä kallisarvoisempi”, sanoo Inna-niminen sisar. ”Veljet ja sisaret tuntuvat entistä enemmän perheenjäseniltä, ja tunnen olevani lähempänä Jehovaa kuin koskaan ennen.” Vaikka jotkin julkaisumme on kielletty, monia tutkisteluja on aloitettu pelkästään Raamatun avulla. Julistajien määrä on kasvanut Altain tasavallassa 24 prosenttia, ja kenttäpalvelukseen on käytetty aikaa 33 prosenttia aiempaa enemmän. Muistonvieton läsnäolijamäärä kasvoi edellisvuodesta 16 prosenttia; luku oli kaksinkertainen koko tasavallan julistajamäärään nähden.

Jehovan todistajat ovat jättäneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen 13 uutta valitusta Venäjää vastaan. Yksi niistä koskee korkeimman oikeuden 8. joulukuuta 2009 tekemää ratkaisua ja eräs toinen Altain tasavallan korkeimman oikeuden päätöstä julistaa 18 julkaisuamme ekstremistisiksi.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 14]

”Profeettoihin on kirjoitettu: ’Ja he tulevat kaikki olemaan Jehovan opettamia.’ ”

[Huomioteksti s. 25]

”Pelkkä kiitos ei riitä alkuunkaan kuvaamaan sitä, mitä tunnen sydämessäni.”

[Tekstiruutu s. 12]

Ajatuksia osa-aikaisesta tienraivauksesta:

• ”Pystyin olemaan osa-aikaisena tienraivaajana ensimmäistä kertaa elämässäni. Sanat eivät riitä ilmaisemaan, miten kiitollinen olen tästä mahdollisuudesta!”

• ”Paljon kiitoksia tästä uudesta järjestelystä. Se on tuonut minulle valtavasti iloa.”

• ”Tämä oli seurakuntamme historian kohokohtia.”

• ”Suuri osa-aikaisten tienraivaajien määrä on edistänyt seurakuntamme rauhaa ja ykseyttä.”

• ”Harmagedonin täytyy tosiaan olla lähellä!” (Muuan ei-todistaja, joka pani merkille lisääntyneen toimintamme huhtikuussa.)

[Tekstiruutu s. 43]

”HUUTAVAT ILOSTA”

TÄMÄ Saatana Panettelijan julman hallinnon alaisuudessa oleva maailma kohtaa yhä enemmän ahdistusta (Ilm. 12:12). Jyrkkä vastakohta ovat Jehovan todistajat, jotka ”riemuitsevat hyvän sydämentilan vuoksi” (Jes. 65:13, 14). Hellittämättä he kutsuvat mahdollisimman monia palvomaan tosi Jumalaa, koska he tietävät, että ”kaikki, jotka turvautuvat – – [häneen], iloitsevat; ajan hämärään asti he huutavat ilosta” (Ps. 5:11).

 [Taulukko/Kaaviot s. 26]

(Ks. painettu julkaisu)

SAATAVILLA 106 KIELELLÄ

Koko Uuden maailman Raamatun kreikkalaiset

käännös 62 kielellä kirjoitukset 44 kielellä

Afrikaans amerikkalainen viittomakieli

afrikaans amhara

albania azeri (kyrill.)

arabia azeri (latin.)

armenia (itä) brasilialainen viittomakieli

bulgaria burma (Myanmar)

cebu chitonga

cibemba ewe

efik fidži

englanti gun

espanja haitinkreoli

georgia hiligaino

hollanti hindi

igbo hiri-motu

iloko italialainen viittomakieli

indonesia kannada

italia kazakki (kyrill.)

japani khmer (kambodža)

joruba kikaonde

kiina (perint.) kiribati

kiina (yksink.) kolumbialainen viittomakieli

kinjaruanda latvia

kirgiisi liettua

kirundi luganda

korea luvale

kreikka malajalam

kroaatti meksikolainen viittomakieli

lingala nepali

makedonia pandžabi

malagassi pangasinan

malta papiamento (Curaçao)

norja sango

osseetti silozi

portugali sranantongo

puola tamili

ranska thai

romania tok-pisin

ruotsi tonga

saksa tumbuka

samoa ukraina

sepedi uzbekki (kyrill.)

serbia (kyrill.) venäläinen viittomakieli

serbia (latin.) vietnam

sesotho viro

sinhala

slovakki

sloveeni

šona

suomi

swahili

tagalog

tanska

tšekki

tšitšewa

tsonga

tswana

turkki

twi (akuapem)

twi (asante)

unkari

venäjä

xhosa

zulu

[Kaaviot]

◀ 76% ◁ 24%

Vuonna 2011 ainakin 76 prosentilla maailman väestöstä oli ”Uuden maailman käännös” (kokonaan tai osittain) äidinkielellään.

110

100

90

80

70

60

50

40

30

20

10

0

1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

[Kaavio s. 8]

(Ks. painettu julkaisu)

Kautta maailman 2 657 377 julistajaa osallistui osa-aikaiseen tienraivaukseen.

2,5 (MILJOONAA)

2,0

1,5

1,0

0,5

0

2008 2009 2010 2011

[Kartta s. 35]

(Ks. painettu julkaisu)

YHDYSVALLAT

RANSKA

BULGARIA

TURKKI

ARMENIA

AZERBAIDŽAN

VENÄJÄ

ETELÄ-KOREA

[Kuva s. 6]

Yllä: Tienraivaajat ja julistajat toivat raamatuntutkisteluoppilaitaan tutkimaan Jeannetten kotiin (ks.  sivut 8, 9).

[Kuva s. 7]

Vakituisia ja osa-aikaisia tienraivaajia lähdössä palvelukseen Madridissa

[Kuva s. 10]

Toshi todistaa avustajalle hoitokodissa.

[Kuva s. 11]

Alejandro isänsä kanssa kuukauden viimeisenä päivänä Sant Celonissa Barcelonassa

[Kuva s. 13]

Vartiotornin koulutuskeskus Pattersonissa New Yorkissa

[Kuva s. 18]

Valtakunnansali Rikuzentakatassa

 [Kuva s. 22]

Yllä: Vapaaehtoiset vievät rojua ulos erään veljen kodista Shibatassa Miyagissa.

[Kuva s. 22]

Vasemmalla: Haaratoimistokomitean jäsen pitää puhetta erään veljen kotona Rikuzentakatassa.

[Kuva s. 22]

Alla: Vapaaehtoiset valmistavat tuhoalueella ruokaa erikoiskonventtipäivää varten.

[Kuva s. 24]

Liettuan- ja latviankieliset käännökset

[Kuvat s. 31]

New Yorkin Yankee-stadionin luona on muistolaatta, jossa kerrotaan, että suurin stadionilla koskaan järjestetty tilaisuus oli Jehovan todistajien konventti vuonna 1958.

[Kuva s. 32]

Rakentajia Burkina Fason toimiston työmaalla

[Kuva s. 32]

Burkina Fason toimisto

[Kuva s. 32]

Chilen haaratoimisto

[Kuvat s. 33]

Hongkongin haaratoimiston uusia tiloja

[Kuva s. 34]

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Strasbourgissa Ranskassa

[Kuvat s. 38]

Oppilaat esittelevät todistuksiaan. He ovat iloisia saatuaan vapautuksen uskonnonopetuksesta.

[Kuva s. 41]

Todistajia saarnaamassa Gorno-Altaiskissa Altain tasavallassa