Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kaksi kuningasta ryhtyy taisteluun

Kaksi kuningasta ryhtyy taisteluun

Kolmastoista luku

Kaksi kuningasta ryhtyy taisteluun

1, 2. Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita Danielin 11. lukuun kirjoitetusta profetiasta?

 KAKSI kilpailevaa kuningasta lukkiutuu kaiken käsittävään kamppailuun ylivallasta. Vuosien kuluessa ensimmäinen saavuttaa valta-aseman ja sitten toinen. Välillä toinen kuningas hallitsee vahvimpana samalla kun toisesta tulee passiivisempi, ja on ajanjaksoja, jolloin taistelua ei ole lainkaan. Mutta sitten puhkeaa äkisti uusi kamppailu, ja taistelu jatkuu. Näytelmän osanottajina ovat olleet muun muassa Syyrian kuningas Seleukos I Nikator, Egyptin kuningas Ptolemaios I, Syyrian prinsessa ja Egyptin kuningatar Kleopatra I, Rooman keisarit Augustus ja Tiberius ja Palmyran kuningatar Zenobia. Taistelun lähestyessä loppuaan ovat mukana olleet myös natsi-Saksa, kommunistinen valtioryhmittymä, Angloamerikkalainen maailmanvalta, Kansainliitto ja Yhdistyneet kansakunnat. Loppukohtauksena on episodi, jota mikään näistä poliittisista kokonaisuuksista ei osaa odottaa. Jehovan enkeli ilmoitti tämän jännittävän profetian noin 2500 vuotta sitten profeetta Danielille. (Daniel, 11. luku.)

2 Miten haltioissaan Danielin onkaan täytynyt olla kuullessaan enkelin paljastavan hänelle yksityiskohtaisesti kahden tulevan kuninkaan välisen kilpailun! Näytelmä on kiinnostava myös meille, sillä näiden kahden kuninkaan välinen valtataistelu ulottuu meidän aikaamme asti. Kun näemme, miten historia on osoittanut profetian ensimmäisen osan todeksi, se vahvistaa uskoamme ja luottamustamme siihen, että profeetallisen kertomuksen viimeinenkin osa täyttyy varmasti. Kiinnittämällä huomiota tähän profetiaan saamme selvän kuvan siitä, missä olemme ajan virrassa. Se vahvistaa meitä myös pysymään päättäväisesti puolueettomina tässä taistelussa samalla kun odotamme kärsivällisesti, että Jumala toimii puolestamme (Psalmit 146:3, 5). Kuunnelkaamme siis hyvin tarkkaavaisina, kun Jehovan enkeli puhuu Danielille.

KREIKAN VALTAKUNTAA VASTAAN

3. Ketä enkeli tuki ”meedialaisen Dareioksen ensimmäisenä vuonna”?

3 ”Meedialaisen Dareioksen ensimmäisenä vuonna [539–538 eaa.] minä nousin hänelle vahvistajaksi ja linnoitukseksi”, sanoi enkeli (Daniel 11:1). Dareios ei ollut enää elossa, mutta enkeli mainitsi hänen hallituskautensa profeetallisen sanomansa lähtökohdaksi. Juuri tämä kuningas oli käskenyt nostaa Danielin leijonakuopasta. Dareios oli myös säätänyt, että hänen kaikkien alamaistensa tuli pelätä Danielin Jumalaa. (Daniel 6:21–27.) Se, jota enkeli oli noussut tukemaan, ei kuitenkaan ollut meedialainen Dareios, vaan enkelin toveri Mikael – Danielin kansan ruhtinas (vrt. Daniel 10:12–14). Jumalan enkeli antoi tätä tukea Mikaelin taistellessa Meedo-Persian demoniruhtinaan kanssa.

4, 5. Keitä olivat ennustetut neljä Persian kuningasta?

4 Jumalan enkeli jatkoi: ”Katso! Vielä nousee kolme kuningasta Persialle, ja neljäs hankkii suurempia rikkauksia kuin kaikki muut. Ja heti kun hän on vahvistunut rikkaudessaan, hän nostattaa kaiken Kreikan valtakuntaa vastaan.” (Daniel 11:2.) Keitä nämä Persian hallitsijat oikein olivat?

5 Ensimmäiset kolme kuningasta olivat Kyyros Suuri, Kambyses II ja Dareios I (Hystaspes). Koska Bardija (tai kenties häneksi tekeytynyt Gaumata) hallitsi vain seitsemän kuukautta, profetiassa ei otettu hänen lyhyttä hallituskauttaan huomioon. Vuonna 490 eaa. kolmas kuningas, Dareios I, yritti tunkeutua Kreikkaan toisen kerran. Persialaiset kuitenkin lyötiin Marathonissa, ja he peräytyivät Vähään-Aasiaan. Vaikka Dareios valmisteli huolellisesti seuraavaa hyökkäystä Kreikkaa vastaan, hän ei ehtinyt toteuttaa sitä ennen kuolemaansa, joka kohtasi hänet neljä vuotta myöhemmin. Se jäi tehtäväksi hänen pojalleen ja seuraajalleen, ”neljännelle” kuninkaalle, Kserkses I:lle. Hän oli se kuningas Ahasveros, joka otti puolisokseen Esterin (Ester 1:1; 2:15–17).

6, 7. a) Miten neljäs kuningas ’nostatti kaiken Kreikan valtakuntaa vastaan’? b) Mikä oli tuloksena Kserkseen sotaretkestä Kreikan kimppuun?

6 Kserkses I tosiaan ’nostatti kaiken Kreikan valtakuntaa vastaan’, toisin sanoen itsenäisten kreikkalaisten valtioiden ryhmää vastaan. ”Kunnianhimoisten liehakoitsijoiden kannustamana Kserkses aloitti hyökkäyksen maalta ja mereltä”, sanotaan eräässä historiakirjassa (The Medes and Persians—Conquerors and Diplomats). 400-luvulla eaa. elänyt kreikkalainen historioitsija Herodotos kirjoittaa, että ”niistä sotaretkistä, jotka me tunnemme, oli tämä – – kaikkein suurin”. Hän kertoo, että ”merisotaväki – – teki kaikkiaan viisisataaseitsemäntoistatuhatta kuusisataakymmenen miestä. Jalkaväkeä taas oli miljoona seitsemänsataatuhatta, ratsuväkeä kahdeksankymmentätuhatta. Näihin minä vielä tahdon lisätä kameleilla ratsastavat arabialaiset ja vaunuissa ajavat libyalaiset, joitten määrän oletan kahdeksikymmeneksituhanneksi. Siispä laivaväen ja maasotajoukon lukumäärä yhteenlaskettuna tekee kaksi miljoonaa kolmesataaseitsemäntoistatuhatta kuusisataakymmenen miestä.”

7 Aikomatta tyytyä vähempään kuin täydelliseen valloitukseen Kserkses I siirsi suunnattoman sotajoukkonsa Kreikkaa vastaan vuonna 480 eaa. Voitettuaan kreikkalaisten viivytystaistelun Thermopylain luona persialaiset hävittivät Ateenan. Salamiissa he kuitenkin kärsivät hirvittävän tappion. Toisen kerran kreikkalaiset voittivat Plataiaissa vuonna 479 eaa. Yksikään niistä seitsemästä kuninkaasta, jotka seurasivat Kserksestä Persian imperiumin valtaistuimelle seuraavien 143 vuoden aikana, ei enää hyökännyt Kreikkaan. Mutta sitten Kreikassa nousi mahtava kuningas.

SUURI VALTAKUNTA JAKAUTUU NELJÄKSI

8. Mikä ”mahtava kuningas” nousi, ja miten hän hallitsi ”laajalla vallalla”?

8 ”Mahtava kuningas on nouseva ja hallitseva laajalla vallalla ja tekevä tahtonsa mukaan”, sanoi enkeli (Daniel 11:3). Kaksikymmenvuotias Aleksanteri ’nousi’ Makedonian kuninkaana vuonna 336 eaa. Hänestä totisesti tuli ”mahtava kuningas” – Aleksanteri Suuri. Isänsä Filippos II:n suunnitelman innoittamana hän valloitti Persian maakunnat Lähi-idässä. Hänen 47000 miestään ylittivät Eufrat- ja Tigrisvirrat ja hajottivat Dareios III:n 250000 miehen joukot Gaugamelassa. Dareios pakeni, ja hänet murhattiin, jolloin Persian hallitsijasuku sammui. Kreikasta tuli nyt maailmanvalta, ja Aleksanteri ’hallitsi laajalla vallalla ja teki tahtonsa mukaan’.

9, 10. Miten kävi toteen profetia, jonka mukaan Aleksanterin valtakunta ei joutuisi hänen jälkeläisilleen?

9 Aleksanteri oli hallitseva maailmaa vain lyhyen aikaa, sillä Jumalan enkeli lisäsi: ”Kun hän on noussut, hänen valtakuntansa murtuu ja jakautuu taivaiden neljää tuulta kohti, mutta ei hänen jälkeläisilleen eikä sen vallan mukaisesti, jolla hän oli hallinnut, sillä hänen valtakuntansa revitään juurineen pois, niin, muille kuin näille.” (Daniel 11:4.) Aleksanteri ei ollut aivan 33-vuotiaskaan, kun äkillinen sairaus riisti hänen elämänsä Babylonissa vuonna 323 eaa.

10 Aleksanterin laaja imperiumi ei siirtynyt ”hänen jälkeläisilleen”. Hänen veljensä Filippos III Arrhidaios hallitsi vajaat seitsemän vuotta, ja hänet murhattiin vuonna 317 eaa. Aleksanterin äidin Olympiaan vaatimuksesta. Aleksanterin poika Aleksanteri IV hallitsi vuoteen 311 eaa., jolloin Kassandros, yksi hänen isänsä kenraaleista, surmautti hänet. Aleksanterin avioton poika Herakles yritti hallita isänsä nimessä, mutta hänet murhattiin vuonna 309 eaa. Näin Aleksanterin sukuhaara päättyi ja hänen ’valtansa’ poistui hänen suvultaan.

11. Miten Aleksanterin valtakunta ’jakautui taivaiden neljää tuulta kohti’?

11 Aleksanterin kuoleman jälkeen hänen valtakuntansa ’jakautui taivaiden neljää tuulta kohti’. Hänen monet kenraalinsa riitelivät keskenään koettaessaan kahmia itselleen aluetta. Yksisilmäinen kenraali Antigonos I yritti saattaa koko Aleksanterin imperiumin valtansa alaisuuteen. Mutta hän sai surmansa Ipsoksen taistelussa Frygiassa. Vuoteen 301 eaa. mennessä neljä Aleksanterin kenraaleista oli vallassa koko sillä laajalla alueella, jonka heidän sotapäällikkönsä oli valloittanut. Kassandros hallitsi Makedoniaa ja Kreikkaa. Lysimakhos valvoi Vähää-Aasiaa ja Traakiaa. Seleukos I Nikator varmisti itselleen Mesopotamian ja Syyrian. Ja Ptolemaios I otti Egyptin ja Palestiinan. Aleksanterin suuri imperiumi oli profeetallisen sanan mukaisesti jakautunut neljäksi hellenistiseksi valtakunnaksi.

KAKSI KILPAILEVAA KUNINGASTA NOUSEE ESIIN

12, 13. a) Miten neljä hellenististä valtakuntaa supistuivat kahteen? b) Minkä hallitsijasuvun Seleukos perusti Syyriassa?

12 Kassandros kuoli muutamia vuosia valtaantulonsa jälkeen, ja vuonna 285 eaa. Lysimakhos otti haltuunsa Kreikan imperiumin Euroopan-puoleisen osan. Lysimakhos kaatui taistelussa Seleukos I Nikatoria vastaan vuonna 281 eaa., jolloin Seleukos sai valtaansa aasialaisten alueiden pääosan. Antigonos II Gonatas, jonka isoisä oli yksi Aleksanterin kenraaleista, nousi Makedonian valtaistuimelle vuonna 276 eaa. Ajan mittaan Makedonia tuli riippuvaiseksi Roomasta ja päätyi Rooman provinssiksi vuonna 146 eaa.

13 Vain kaksi neljästä hellenistisestä valtakunnasta oli enää huomattavia, toinen Seleukos I Nikatorin alaisuudessa ja toinen Ptolemaios I:n alaisuudessa. Seleukos perusti Syyriassa seleukidien hallitsijasuvun. Hänen perustamiensa kaupunkien joukossa oli Antiokia, uusi Syyrian pääkaupunki, ja Seleukian satamakaupunki. Apostoli Paavali opetti myöhemmin Antiokiassa, jossa Jeesuksen seuraajia ensiksi ruvettiin kutsumaan kristityiksi (Apostolien teot 11:25, 26; 13:1–4). Seleukos murhattiin vuonna 281 eaa., mutta hänen kuningassukunsa hallitsi vuoteen 64 eaa., jolloin roomalainen sotapäällikkö Gnaeus Pompeius teki Syyriasta Rooman provinssin.

14. Milloin Ptolemaiosten kuningassuku perustettiin Egyptissä?

14 Neljästä hellenistisestä valtakunnasta kesti pisimpään Ptolemaios I:n valtakunta. Hän omaksui kuninkaan arvonimen vuonna 305 eaa., ja hänen perustamansa Ptolemaiosten kuningassuku hallitsi Egyptiä aina vuoteen 30 eaa. saakka, jolloin Rooma kukisti sen.

15. Ketkä kaksi voimakasta kuningasta nousivat esiin neljästä hellenistisestä valtakunnasta, ja minkä kamppailun he aloittivat?

15 Näin neljästä hellenistisestä valtakunnasta nousi esiin kaksi voimakasta kuningasta: Seleukos I Nikator Syyriassa ja Ptolemaios I Egyptissä. Näistä kahdesta kuninkaasta alkoi se pitkä kamppailu ”pohjoisen kuninkaan” ja ”etelän kuninkaan” välillä, jota Danielin 11. luvussa kuvaillaan. Jehovan enkeli jätti kuninkaiden nimet mainitsematta, sillä noiden kahden kuninkaan henkilöllisyys ja kansallisuus vaihtelisivat vuosisatojen kuluessa. Enkeli jätti pois tarpeettomat yksityiskohdat ja mainitsi vain ne hallitsijat ja tapahtumat, jotka taisteluun liittyvät.

TAISTELU ALKAA

16. a) Keistä katsottuna pohjoiseen ja etelään nuo kaksi kuningasta olivat? b) Ketkä kuninkaat omaksuivat ensiksi ”pohjoisen kuninkaan” ja ”etelän kuninkaan” osat?

16 Kuuntele! Kuvaillen tämän dramaattisen taistelun alkua Jehovan enkeli sanoo: ”Etelän kuningas vahvistuu, niin, yksi hänen [Aleksanterin] ruhtinaistaan; ja hän [pohjoisen kuningas] pääsee hänestä voitolle ja on hallitseva laajalla vallalla, suuremmalla kuin on hänen hallitusvaltansa.” (Daniel 11:5.) Nimitykset ”pohjoisen kuningas” ja ”etelän kuningas” tarkoittavat kuninkaita pohjoiseen ja etelään Danielin kansasta, joka siihen mennessä oli vapautettu Babylonin vankeudesta ja palautettu Juudan maahan. ”Etelän kuningas” oli aluksi Egyptin Ptolemaios I. Yksi Aleksanterin kenraaleista, joka pääsi voitolle Ptolemaios I:stä ja hallitsi ”laajalla vallalla”, oli Syyrian kuningas Seleukos I Nikator. Hän omaksui ”pohjoisen kuninkaan” osan.

17. Kenen vallan alla oli Juudan maa pohjoisen kuninkaan ja etelän kuninkaan välisen taistelun alussa?

17 Taistelun alussa Juudan maa oli etelän kuninkaan vallan alla. Noin vuodesta 320 eaa. lähtien Ptolemaios taivutteli juutalaisia tulemaan siirtolaisiksi Egyptiin. Aleksandriaan, jonne Ptolemaios I perusti kuuluisan kirjaston, syntyikin kukoistava juutalainen siirtokunta. Juudassa olevat juutalaiset pysyivät Ptolemaiosten Egyptin, etelän kuninkaan, vallassa aina vuoteen 198 eaa. saakka.

18, 19. Miten nämä kaksi kilpailevaa kuningasta tekivät ajan kuluessa ”tasapuolisen sopimuksen”?

18 Enkeli profetoi näistä kahdesta kuninkaasta: ”Ja vuosien kuluttua he liittoutuvat keskenään, ja etelän kuninkaan tytär itse tulee pohjoisen kuninkaan luo tehdäkseen tasapuolisen sopimuksen. Mutta tyttäreltä menee hänen käsivartensa voima; eikä hän [maskuliinisuvussa hepreassa] kestä, ei liioin hänen käsivartensa; ja tytär luovutetaan, hänet ja hänen tuojansa ja hänen syntymänsä aikaansaaja ja se, joka vahvisti häntä noihin aikoihin.” (Daniel 11:6.) Miten tämä toteutui?

19 Profetiassa ei otettu huomioon Seleukos I Nikatorin poikaa ja seuraajaa Antiokhos I:tä, koska hän ei käynyt ratkaisevaa sotaa etelän kuningasta vastaan. Mutta hänen seuraajansa Antiokhos II taisteli pitkän sodan Ptolemaios II:ta, Ptolemaios I:n poikaa, vastaan. Antiokhos II ja Ptolemaios II olivat nyt pohjoisen kuningas ja etelän kuningas. Antiokhos II otti puolisokseen Laodiken, ja heillä oli poika nimeltä Seleukos II, kun taas Ptolemaios II:lla oli tytär nimeltä Berenike. Vuonna 250 eaa. nämä kaksi kuningasta tekivät ”tasapuolisen sopimuksen”. Maksaakseen tämän liiton hinnan Antiokhos II erosi vaimostaan Laodikesta ja nai Bereniken, ”etelän kuninkaan tyttären itsensä”. Bereniken kanssa hän sai pojan, josta tuli Laodiken poikien sijasta Syyrian valtaistuimen perijä.

20. a) Miten Bereniken ”käsivarsi” ei kestänyt? b) Miten Berenike, ”hänen tuojansa” ja ”se, joka vahvisti häntä”, luovutettiin? c) Kenestä tuli Syyrian kuningas Antiokhos II:n menetettyä ”käsivartensa” eli voimansa?

20 Bereniken ”käsivarsi” eli tukivoima oli hänen isänsä Ptolemaios II. Kun tämä kuoli vuonna 246 eaa., tyttäreltä ’meni hänen käsivartensa voima’ mieheensä. Antiokhos II hylkäsi hänet, meni uudelleen naimisiin Laodiken kanssa ja nimitti heidän poikansa seuraajakseen. Berenike ja tämän poika murhattiin Laodiken suunnitelman mukaisesti. Ilmeisesti Bereniken Egyptistä Syyriaan tuoneet palvelijat, ”hänen tuojansa”, kokivat saman kohtalon. Laodike jopa myrkytti Antiokhos II:n, ja siten myöskään tämän ”käsivarsi” eli voima ei ’kestänyt’. Näin Bereniken isä, ”hänen syntymänsä aikaansaaja”, ja hänen syyrialainen aviomiehensä, joka oli tilapäisesti ’vahvistanut’ häntä, kuolivat molemmat. Syyrian kuninkuus jäi Seleukos II:lle, Laodiken pojalle. Miten seuraava Ptolemaiosten kuningas suhtautuisi tähän kaikkeen?

KUNINGAS KOSTAA SISARENSA MURHAN

21. a) Kuka oli ”yksi” Bereniken ”juurten” ”vesoista”, ja miten hän ’nousi’? b) Miten Ptolemaios III tuli ”pohjoisen kuninkaan linnoitusta vastaan” ja pääsi hänestä voitolle?

21 ”Yksi hänen juurtensa vesoista on nouseva tämän asemaan”, sanoi enkeli, ”ja tulee sotajoukon luo ja tulee pohjoisen kuninkaan linnoitusta vastaan ja on toimiva heitä vastaan ja pääsevä voitolle.” (Daniel 11:7.) ”Yksi” Bereniken vanhempien eli ”juurten” ”vesoista” oli hänen veljensä. Tämä ’nousi’ isänsä kuoltua etelän kuninkaaksi, ja hänestä tuli Egyptin farao Ptolemaios III. Hän ryhtyi heti kostamaan sisarensa murhaa. Hän marssi Syyrian kuningasta Seleukos II:ta vastaan, jota Laodike oli käyttänyt Bereniken ja tämän pojan murhaamisessa, ja tuli ”pohjoisen kuninkaan linnoitusta vastaan”. Ptolemaios III valloitti Antiokian linnoitetun osan ja antoi kuoliniskun Laodikelle. Sen jälkeen hän kulki itään halki pohjoisen kuninkaan alueen, ryösti Babyloniaa ja marssi edelleen Intiaan asti.

22. Mitä Ptolemaios III toi takaisin Egyptiin, ja miksi hän pysyi ”vuosia erossa pohjoisen kuninkaasta”?

22 Mitä tapahtui seuraavaksi? Jumalan enkeli kertoo: ”Ja myös heidän jumaliensa, heidän valettujen kuviensa, heidän haluttavien hopea- ja kultaesineittensä ja vankien kanssa hän tulee Egyptiin. Ja hän itse pysyy vuosia erossa pohjoisen kuninkaasta.” (Daniel 11:8.) Yli 200 vuotta aiemmin Persian kuningas Kambyses II oli valloittanut Egyptin ja vienyt kotiinsa Egyptin jumalia, ”heidän valettuja kuviaan”. Ryöstämällä Persian entisen kuninkaallisen pääkaupungin Susan Ptolemaios III sai nämä jumalat takaisin ja toi ne ’vankeina’ Egyptiin. Hän toi myös takaisin sotasaaliina paljon ”haluttavia hopea- ja kultaesineitä”. Koska Ptolemaios III:n oli pakko kukistaa kotimaassa syntynyt kapina, hän pysyi ”erossa pohjoisen kuninkaasta” aiheuttamatta hänelle lisävahinkoja.

SYYRIAN KUNINGAS MAKSAA TAKAISIN

23. Miksi pohjoisen kuningas ’palasi omalle maalleen’ tultuaan etelän kuninkaan valtakuntaan?

23 Mikä oli pohjoisen kuninkaan reaktio? Danielille kerrottiin: ”Ja tämä on tuleva etelän kuninkaan valtakuntaan ja palaava omalle maalleen.” (Daniel 11:9.) Pohjoisen kuningas, Syyrian kuningas Seleukos II, iski takaisin. Hän meni egyptiläisen etelän kuninkaan ”valtakuntaan”, mutta kärsi tappion. Armeijansa rippeiden mukana Seleukos II ’palasi omalle maalleen’ peräytymällä Syyrian pääkaupunkiin Antiokiaan noin vuonna 242 eaa. Hänen poikansa Seleukos III seurasi häntä hänen kuoltuaan.

24. a) Mitä tapahtui Seleukos III:lle? b) Miten Syyrian kuningas Antiokhos III ’tuli ja tulvi ylitse ja kulki läpi’ etelän kuninkaan alueen?

24 Mitä ennustettiin Syyrian kuninkaan Seleukos II:n jälkeläisistä? Enkeli kertoi Danielille: ”Mutta hänen poikansa puolestaan nousevat ja kokoavat suurten sotavoimien joukon. Ja hän on tulemalla tuleva ja tulviva ylitse ja kulkeva läpi. Mutta hän palaa, ja hän nousee ja tunkeutuu aina hänen linnoitukseensa asti.” (Daniel 11:10.) Salamurha päätti Seleukos III:n hallituskauden ennen kuin kolme vuotta oli kulunut. Hänen veljensä Antiokhos III seurasi häntä Syyrian valtaistuimelle. Tämä Seleukos II:n poika kokosi suuret joukot hyökkäykseen etelän kuningasta vastaan, joka silloin oli Ptolemaios IV. Uusi syyrialainen pohjoisen kuningas taisteli Egyptiä vastaan menestyksellisesti ja valtasi takaisin Seleukian satamakaupungin, Koile-Syyrian maakunnan, Tyroksen ja Ptolemaiksen kaupungit ja lähikaupungit. Hän voitti kuningas Ptolemaios IV:n sotajoukon ja valloitti monia Juudan kaupunkeja. Keväällä vuonna 217 eaa. Antiokhos III lähti Ptolemaiksesta ja meni pohjoiseen, ”aina hänen linnoitukseensa asti” Syyriaan. Mutta muutos oli näköpiirissä.

OSAT VAIHTUVAT

25. Missä Ptolemaios IV kohtasi Antiokhos III:n taistelussa, ja mikä annettiin egyptiläisen etelän kuninkaan käsiin?

25 Danielin tavoin kuuntelemme odotuksen vallassa, kun Jehovan enkeli ennustaa seuraavaksi: ”Etelän kuningas katkeroituu, ja hänen on lähdettävä ja taisteltava häntä vastaan, pohjoisen kuningasta vastaan; ja hän nostattaa suuren joukon, ja se joukko annetaan hänen käsiinsä.” (Daniel 11:11.) Etelän kuningas Ptolemaios IV lähti 75000 miehen sotajoukolla pohjoiseen vihollista vastaan. Syyrialainen pohjoisen kuningas Antiokhos III oli nostattanut häntä vastaan 68000 miehen ”suuren joukon”. Mutta ”se joukko” annettiin etelän kuninkaan käsiin taistelussa, joka käytiin Rafian rannikkokaupungin luona lähellä Egyptin rajaa.

26. a) Minkä ”joukon” etelän kuningas vei pois Rafian taistelussa, ja mitkä olivat siellä tehdyn rauhansopimuksen ehdot? b) Miten Ptolemaios IV ’ei käyttänyt hyväkseen vahvaa asemaansa’? c) Kenestä tuli seuraava etelän kuningas?

26 Profetia jatkuu: ”Ja se joukko viedään pois. Hänen sydämensä ylpistyy, ja hän on kaatava kymmeniätuhansia, mutta hän ei käytä hyväkseen vahvaa asemaansa.” (Daniel 11:12.) Ptolemaios IV, etelän kuningas, ’vei pois’ kuolemaan 10000 syyrialaista jalkaväenmiestä ja 300 ratsuväenmiestä ja otti 4000 vangeiksi. Sitten kuninkaat tekivät sopimuksen, jonka mukaan Antiokhos III piti syyrialaisen satamakaupunkinsa Seleukian mutta menetti Foinikian ja Koile-Syyrian. Tästä voitosta egyptiläisen etelän kuninkaan sydän ’ylpistyi’, varsinkin Jehovaa vastaan. Juuda pysyi Ptolemaios IV:n vallassa. Hän ei kuitenkaan ’käyttänyt hyväkseen vahvaa asemaansa’ täydentääkseen voittonsa syyrialaisesta pohjoisen kuninkaasta. Sen sijaan Ptolemaios IV antautui irstailevaan elämään, ja hänen viisivuotiaasta pojastaan Ptolemaios V:stä tuli seuraava etelän kuningas joitakin vuosia ennen Antiokhos III:n kuolemaa.

MAINEIKAS KUNINGAS PALAA

27. Miten pohjoisen kuningas palasi ”aikojen – – kuluttua” hankkimaan takaisin aluetta Egyptiltä?

27 Kaikkien mainetekojensa ansiosta Antiokhos III:ta alettiin kutsua Antiokhos Suureksi. Enkeli sanoi hänestä: ”Ja pohjoisen kuninkaan täytyy palata ja nostattaa ensimmäistä suurempi joukko, ja aikojen, vuosien kuluttua hän tulemalla tulee suuri sotajoukko ja paljon tavaraa mukanaan.” (Daniel 11:13.) Näiden ”aikojen” pituus oli 16 vuotta tai enemmänkin siitä laskettuna, jolloin egyptiläiset aiheuttivat syyrialaisille tappion Rafian luona. Kun nuoresta Ptolemaios V:stä tuli etelän kuningas, Antiokhos III lähti ”ensimmäistä suuremmalla joukolla” hankkimaan takaisin egyptiläiselle etelän kuninkaalle menettämänsä alueet. Tässä tarkoituksessa hän ja Makedonian kuningas Filippos V yhdistivät voimansa.

28. Mitä hankaluuksia nuorella etelän kuninkaalla oli?

28 Etelän kuninkaalla oli hankaluuksia myös valtakuntansa sisäpuolella. ”Noihin aikoihin nousevat monet etelän kuningasta vastaan”, sanoi enkeli (Daniel 11:14a). Monet tosiaan ’nousivat etelän kuningasta vastaan’. Paitsi Antiokhos III:n ja hänen makedonialaisen liittolaisensa joukkoja nuorella etelän kuninkaalla oli vastassaan vaikeuksia kotona Egyptissä. Koska hänen holhoojansa Agathokles, joka hallitsi hänen nimessään, kohteli egyptiläisiä ylimielisesti, monet kapinoivat. Enkeli lisäsi: ”Ja kansaasi kuuluvat ryöstäjien pojat puolestaan nousevat yrittämään näyn toteuttamista; ja heidän täytyy kompastua.” (Daniel 11:14b.) Vieläpä joistakuista Danielin kansaan kuuluvistakin tuli ”ryöstäjien poikia” eli vallankumouksellisia. Mutta olipa näillä juutalaismiehillä kotimaansa pakanaherruuden lopettamisesta millainen ”näky” tahansa, se oli väärä, ja he epäonnistuivat eli ’kompastuivat’.

29, 30. a) Miten ”etelän käsivarret” antoivat myöten pohjoisesta tulevalle hyökkäykselle? b) Miten pohjoisen kuningas alkoi ’seistä Kaunistuksenmaassa’?

29 Jehovan enkeli ennusti edelleen: ”Pohjoisen kuningas tulee ja luo piiritysvallin ja valloittaa linnoitetun kaupungin. Eivätkä kestä etelän käsivarret eikä hänen valikoitujensa väki, eikä ole voimaa kestää. Ja häntä vastaan tuleva tekee tahtonsa mukaan, eikä kukaan kestä hänen edessään. Ja hän tulee seisomaan Kaunistuksenmaassa, ja hänen kädessään on perinpohjainen hävitys.” (Daniel 11:15, 16.)

30 Ptolemaios V:n alaisuudessa olevat sotajoukot eli ”etelän käsivarret” antoivat myöten pohjoisesta tulevalle hyökkäykselle. Paneaan (Filippuksen Kesarean) luona Antiokhos III ajoi egyptiläisen sotapäällikön Skopaksen ja hänen 10000 valiomiestään eli ”valikoitunsa” Sidoniin, ”linnoitettuun kaupunkiin”. Siellä Antiokhos III ’loi piiritysvallin’ ja valloitti tuon foinikialaisen satamakaupungin vuonna 198 eaa. Hän toimi ”tahtonsa mukaan”, koska egyptiläisen etelän kuninkaan sotavoimat eivät kestäneet hänen edessään. Antiokhos III marssi sitten ”Kaunistuksenmaan”, Juudan, pääkaupunkia Jerusalemia vastaan. Vuonna 198 eaa. Jerusalem ja Juuda siirtyivät egyptiläisen etelän kuninkaan vallasta syyrialaisen pohjoisen kuninkaan valtaan. Ja Antiokhos III, pohjoisen kuningas, alkoi ’seisoa Kaunistuksenmaassa’. ’Hänen kädessään oli perinpohjainen hävitys’ kaikille vastustaville juutalaisille ja egyptiläisille. Kuinka kauan tämä pohjoisen kuningas pystyisi toimimaan niin kuin häntä miellytti?

ROOMA PANEE MAINEIKKAAN KUNINKAAN AISOIHIN

31, 32. Miksi pohjoisen kuningas päätyi sopimaan ”tasapuoliset ehdot” rauhasta etelän kuninkaan kanssa?

31 Jehovan enkeli antaa seuraavan vastauksen: ”Hän [pohjoisen kuningas] kääntää kasvonsa tullakseen koko valtakuntansa voimakkuudella, ja tasapuoliset ehdot sovitaan hänen kanssaan, ja hän toimii tehokkaasti. Ja hänen sallitaan saattaa turmioon naisten tytär. Eikä tämä kestä eikä ole pysyvästi hänen.” (Daniel 11:17.)

32 Pohjoisen kuningas, Antiokhos III, ’käänsi kasvonsa’ päästäkseen hallitsemaan Egyptiä ”koko valtakuntansa voimakkuudella”, mutta hän päätyikin sopimaan ”tasapuoliset ehdot” rauhasta Ptolemaios V:n, etelän kuninkaan, kanssa. Rooman vaatimukset olivat saaneet Antiokhos III:n muuttamaan suunnitelmaansa. Kun hän ja Makedonian kuningas Filippos V olivat liittoutuneet Egyptin nuorta kuningasta vastaan valloittaakseen hänen alueensa, Ptolemaios V:n holhoojat kääntyivät Rooman puoleen suojaa saadakseen. Rooma käytti tilaisuutta hyväkseen laajentaakseen vaikutusaluettaan ja näytti voimaansa.

33. a) Mitkä olivat Antiokhos III:n ja Ptolemaios V:n väliset rauhanehdot? b) Mikä oli Kleopatra I:n ja Ptolemaios V:n välillä solmitun avioliiton tarkoitus, ja miksi suunnitelma epäonnistui?

33 Antiokhos III esitti etelän kuninkaalle rauhanehdot Rooman painostuksesta. Sen sijaan että Antiokhos III olisi luovuttanut valloitetut alueet, kuten Rooma oli vaatinut, hän suunnitteli niiden nimellistä siirtoa naittamalla tyttärensä Kleopatra I:n, ”naisten tyttären”, Ptolemaios V:lle. Maakunnat, joihin sisältyi Juuda, ”Kaunistuksenmaa”, annettaisiin hänen myötäjäisinään. Mutta kun avioliitto solmittiin vuonna 193 eaa., Syyrian kuningas ei luovuttanutkaan näitä maakuntia Ptolemaios V:lle. Tämä oli poliittinen avioliitto, jonka solmimisen tarkoituksena oli alistaa Egypti Syyrian valtaan. Mutta suunnitelma epäonnistui, koska Kleopatra I ei ollut ”pysyvästi hänen”, sillä myöhemmin hän asettui aviomiehensä puolelle. Kun sota puhkesi Antiokhos III:n ja roomalaisten välillä, Egypti asettui Rooman puolelle.

34, 35. a) Mitä ”rannikkomaita kohti” pohjoisen kuningas käänsi kasvonsa? b) Miten Rooma lopetti pohjoisen kuninkaalta tulleen ”häväistyksen”? c) Miten Antiokhos III kuoli, ja kenestä tuli seuraava pohjoisen kuningas?

34 Enkeli viittaa pohjoisen kuninkaan vastoinkäymisiin lisätessään: ”Ja hän [Antiokhos III] kääntää kasvonsa takaisin rannikkomaita kohti ja on valloittava monia. Ja erään komentajan [Rooman] on lopetettava häneltä tuleva häväistys itseltään [Roomalta], niin että hänen [Antiokhos III:lta tuleva] häväistyksensä ei pysy. Hän [Rooma] panee sen kääntymään takaisin tätä vastaan. Ja hän [Antiokhos III] kääntää kasvonsa takaisin oman maansa linnoituksia kohti, ja hän on kompastuva ja kaatuva, eikä häntä löydetä.” (Daniel 11:18, 19.)

35 ”Rannikkomaat” olivat Makedonian, Kreikan ja Vähän-Aasian rannikkomaat. Kreikassa puhkesi sota vuonna 192 eaa., ja kuningas Antiokhos III sai aiheen tulla Kreikkaan. Rooma harmistui, koska Syyrian kuningas yritti vallata sieltä lisäalueita, ja julisti muodollisesti hänelle sodan. Hän kärsi tappion roomalaisten käsissä Thermopylaissa. Hävittyään Magnesian taistelun vuonna 190 eaa. hänen oli noin vuosi sen jälkeen luovuttava kaikista Kreikassa, Vähässä-Aasiassa ja Taurusvuoristosta länteen olevista alueista. Rooma vaati raskaat sotakorvaukset ja alisti syyrialaisen pohjoisen kuninkaan valtaansa. Jouduttuaan lähtemään Kreikasta ja Vähästä-Aasiasta ja menetettyään lähes koko laivastonsa Antiokhos III ’käänsi kasvonsa takaisin oman maansa [Syyrian] linnoituksia kohti’. Roomalaiset olivat panneet ”hänen häväistyksensä” heitä vastaan kääntymään takaisin häntä itseään vastaan. Antiokhos III kuoli yrittäessään ryöstää erään temppelin Elymaisissa Persiassa vuonna 187 eaa. Näin hän ’kaatui’ eli kuoli, ja hänen seuraajakseen tuli Seleukos IV, seuraava pohjoisen kuningas.

TAISTELU JATKUU

36. a) Miten etelän kuningas yritti jatkaa kamppailua, mutta miten hänelle kävi? b) Miten Seleukos IV kukistui, ja kuka seurasi häntä?

36 Ptolemaios V yritti etelän kuninkaana saada haltuunsa ne maakunnat, joiden olisi pitänyt tulla hänelle Kleopatran myötäjäisinä, mutta myrkky päätti hänen ponnistelunsa. Häntä seurasi Ptolemaios VI. Entä Seleukos IV? Koska hän tarvitsi rahaa maksaakseen Rooman vaatimat raskaat sotakorvaukset, hän lähetti rahastonhoitajansa Heliodoroksen anastamaan rikkaudet, joiden sanottiin olevan varastoituna Jerusalemin temppelissä. Koska Heliodoros halusi itse päästä valtaistuimelle, hän murhasi Seleukos IV:n. Mutta Pergamonin kuningas Eumenes ja hänen veljensä Attalos antoivatkin asettaa valtaistuimelle surmatun kuninkaan veljen Antiokhos IV:n.

37. a) Miten Antiokhos IV yritti osoittautua Jehova Jumalaa mahtavammaksi? b) Mihin Antiokhos IV:n toimeenpanema Jerusalemin temppelin häpäisy johti?

37 Uusi pohjoisen kuningas, Antiokhos IV, pyrki osoittautumaan Jumalaa mahtavammaksi yrittämällä hävittää Jehovan palvontajärjestelyn. Jehovaa uhmaten hän vihki Jerusalemin temppelin Zeukselle eli Juppiterille. Joulukuussa 167 eaa. temppelin esipihaan pystytettiin pakana-alttari sen suuren alttarin päälle, jolla Jehovalle oli uhrattu päivittäin polttouhri. Kymmenen päivää myöhemmin pakana-alttarilla uhrattiin uhri Zeukselle. Tämä häpäisy johti juutalaisten kapinaan makkabilaisten johdolla. Antiokhos IV taisteli heitä vastaan kolme vuotta. Vuonna 164 eaa., häpäisyn vuosipäivänä, Juudas Makkabi vihki temppelin uudelleen Jehovalle ja vihkimisjuhla, hanukka, pantiin alulle (Johannes 10:22).

38. Miten makkabilaishallinto päättyi?

38 Makkabilaiset tekivät luultavasti sopimuksen Rooman kanssa vuonna 161 eaa. ja perustivat valtakunnan vuonna 104 eaa. Heidän ja syyrialaisen pohjoisen kuninkaan välinen kitka kuitenkin jatkui. Lopulta Rooma kutsuttiin välittäjäksi. Roomalainen sotapäällikkö Gnaeus Pompeius valloitti Jerusalemin vuonna 63 eaa. kolmikuukautisen piirityksen jälkeen. Vuonna 39 eaa. Rooman senaatti nimitti edomilaisen Herodeksen Juudean kuninkaaksi. Hän valloitti Jerusalemin ja lopetti makkabilaishallinnon vuonna 37 eaa.

39. Miten olet hyötynyt Danielin 11:1–19:n tarkastelusta?

39 Miten sykähdyttävää onkaan nähdä kahta taistelevaa kuningasta koskevan profetian ensimmäisen osan täyttyneen yksityiskohtia myöten! Miten jännittävää on tosiaan katsahtaa niiden viidensadan vuoden historiaan, jotka seurasivat profeetallisen sanoman tuomista Danielille, ja tunnistaa, ketkä hallitsijat olivat kulloinkin pohjoisen ja etelän kuninkaan asemissa! Mutta näiden kahden kuninkaan poliittiset henkilöllisyydet vaihtuvat, kun taistelu heidän välillään jatkuu läpi sen ajan, jolloin Jeesus Kristus vaelsi maan päällä, ja aina meidän päiviimme saakka. Sovittamalla historialliset kehitysvaiheet tässä profetiassa paljastuneisiin kiehtoviin yksityiskohtiin pystymme tunnistamaan, keitä nämä kaksi kilpailevaa kuningasta ovat.

MITÄ SAIT SELVILLE?

• Mitkä kaksi voimakkaiden kuninkaiden sukua nousivat esiin hellenistisistä valtakunnista, ja minkä kamppailun nämä kuninkaat aloittivat?

• Miten nämä kaksi kuningasta tekivät ”tasapuolisen sopimuksen”, kuten Danielin 11:6:ssa ennustettiin?

• Miten taistelu jatkui seuraavien kuninkaiden välillä:

Seleukos II:n ja Ptolemaios III:n (Daniel 11:7–9)?

Antiokhos III:n ja Ptolemaios IV:n (Daniel 11:10–12)?

Antiokhos III:n ja Ptolemaios V:n (Daniel 11:13–16)?

• Mikä oli Kleopatra I:n ja Ptolemaios V:n välisen avioliiton tarkoitus, ja miksi suunnitelma epäonnistui? (Daniel 11:17–19.)

• Miten huomion kiinnittäminen Danielin 11:1–19:een on hyödyttänyt sinua?

[Tutkistelukysymykset]

[Taulukko/Kuvat s. 228]

DANIELIN 11:5–19:N KUNINKAAT

Pohjoisen Etelän

kuningas kuningas

Daniel 11:5 Seleukos I Nikator Ptolemaios I

Daniel 11:6 Antiokhos II Ptolemaios II

(vaimo Laodike) (tytär Berenike)

Daniel 11:7–9 Seleukos II Ptolemaios III

Daniel 11:10–12 Antiokhos III Ptolemaios IV

Daniel 11:13–19 Antiokhos III Ptolemaios V

(tytär Kleopatra I) Seuraaja:

Seuraajat: Ptolemaios VI

Seleukos IV ja

Antiokhos IV

[Kuva]

Ptolemaios II:ta ja hänen vaimoaan esittävä raha

[Kuva]

Seleukos I Nikator

[Kuva]

Antiokhos III

[Kuva]

Ptolemaios VI

[Kuva]

Ptolemaios III ja hänen seuraajansa rakennuttivat tämän Horuksen temppelin Edfuun Ylä-Egyptiin

[Kartta/Kuvat s. 216, 217]

(Ks. painettu julkaisu)

Nimitykset ”pohjoisen kuningas” ja ”etelän kuningas” tarkoittavat Danielin kansan maasta pohjoiseen ja etelään olevia kuninkaita

MAKEDONIA

KREIKKA

VÄHÄ-AASIA

ISRAEL

LIBYA

EGYPTI

ETIOPIA

SYYRIA

Babylon

ARABIA

[Kuva]

Ptolemaios II

[Kuva]

Antiokhos Suuri

[Kuva]

Kivilaatta, jossa on Antiokhos Suuren julkaisemia virallisia säädöksiä

[Kuva]

Ptolemaios V:tä esittävä raha

[Kuva]

Ptolemaios III:n portti Karnakissa Egyptissä

[Kokosivun kuva s. 210]

[Kuva s. 215]

Seleukos I Nikator

[Kuva s. 218]

Ptolemaios I