Neljästoista luku

Molemmat kuninkaat vaihtavat henkilöllisyyksiään

1, 2. a) Mikä johti siihen, että Antiokhos IV myöntyi Rooman vaatimuksiin? b) Milloin Syyriasta tuli Rooman provinssi?

 SYYRIALAINEN monarkki Antiokhos IV tunkeutuu Egyptiin ja kruunaa itsensä sen kuninkaaksi. Egyptin kuninkaan Ptolemaios VI:n pyynnöstä Egyptiin saapuu Rooman lähettiläänä Caius Popilius Laenas. Hänellä on mukanaan vaikuttava laivasto ja Rooman senaatin antama määräys, jonka mukaan Antiokhos IV:n on luovuttava Egyptin kuninkuudesta ja poistuttava maasta. Syyrian kuningas ja Rooman lähettiläs kohtaavat toisensa Eleusiissa, Aleksandrian esikaupungissa. Antiokhos IV pyytää aikaa keskustellakseen neuvonantajiensa kanssa, mutta Laenas piirtää maahan kehän kuninkaan ympärille ja käskee häntä vastaamaan ennen kuin astuu ulos kehästä. Antiokhos IV mukautuu nöyryytettynä Rooman vaatimuksiin ja palaa Syyriaan vuonna 168 eaa. Näin päättyy yhteenotto syyrialaisen pohjoisen kuninkaan ja egyptiläisen etelän kuninkaan välillä.

² Roomalla on nyt hallitseva osa Lähi-idän asioissa, ja se jatkaa Syyrian määräilemistä. Vaikka muut seleukidien dynastian kuninkaat hallitsevatkin Syyriaa Antiokhos IV:n kuoltua vuonna 163 eaa., heillä ei siksi ole ”pohjoisen kuninkaan” asemaa (Daniel 11:15). Syyriasta tulee lopulta Rooman provinssi vuonna 64 eaa.

3. Milloin ja miten Rooma sai Egyptin herruuden?

³ Egyptin Ptolemaiosten kuningassuku on edelleen  ”etelän kuninkaan” asemassa hieman yli 130 vuoden ajan Antiokhos IV:n kuoleman jälkeen (Daniel 11:14). Aktionin taistelussa vuonna 31 eaa. roomalainen hallitsija Octavianus kukistaa viimeisen Ptolemaiosten kuningattaren Kleopatra VII:n ja hänen roomalaisen rakastajansa Marcus Antoniuksen yhdistetyt sotavoimat. Kleopatran tehtyä seuraavana vuonna itsemurhan Egyptistäkin tulee Rooman provinssi eikä se enää ole etelän kuninkaan osassa. Vuoteen 30 eaa. mennessä Rooma on saanut sekä Syyrian että Egyptin herruuden. Tulisiko meidän nyt odottaa muiden hallitusvaltojen omaksuvan pohjoisen kuninkaan ja etelän kuninkaan osat?

UUSI KUNINGAS LÄHETTÄÄ ”VOUDIN”

4. Miksi meidän tulisi odottaa jonkin toisen hallitsevan kokonaisuuden omaksuvan pohjoisen kuninkaan osan?

⁴ Keväällä vuonna 33 Jeesus Kristus kertoi opetuslapsilleen: ”Kun näette autioittavan iljetyksen, josta on puhuttu profeetta Danielin välityksellä, seisovan pyhässä paikassa – – silloin alkakoot Juudeassa olevat paeta vuorille.” (Matteus 24:15, 16.) Jeesus lainasi Danielin 11:31:tä ja varoitti seuraajiaan tulevasta ”autioittavasta iljetyksestä”. Tämä pohjoisen kuningasta koskeva profetia annettiin noin 195 vuotta viimeisen tässä osassa olleen syyrialaisen kuninkaan Antiokhos IV:n kuoleman jälkeen. Jonkin toisen hallitsevan kokonaisuuden täytyisi omaksua pohjoisen kuninkaan osa. Mikä se olisi?

5. Kuka nousi pohjoisen kuninkaaksi ja omaksui Antiokhos IV:llä aiemmin olleen aseman?

⁵ Jehova Jumalan enkeli ennusti: ”Hänen [Antiokhos IV:n] asemaansa on nouseva eräs, joka panee voudin kulkemaan loistavan valtakunnan halki, ja muutamassa päivässä hänet murretaan, mutta ei suuttumuksessa eikä sodassa.” (Daniel 11:20.) Tällä tavalla ”nousevaksi” osoittautui Rooman ensimmäinen keisari Octavianus, joka tuli  tunnetuksi keisari Augustuksena (ks. ”Toista kunnioitetaan, toista halveksitaan” s. 248).

6. a) Milloin ”vouti” pantiin kulkemaan ”loistavan valtakunnan” halki, ja miksi tämä oli merkityksellistä? b) Miksi voidaan sanoa, ettei Augustus kuollut ”suuttumuksessa eikä sodassa”? c) Miten pohjoisen kuningas oli vaihtunut?

⁶ Augustuksen ”loistavaan valtakuntaan” kuului ”Kaunistuksenmaa”, Rooman provinssi Juudea (Daniel 11:16). Vuonna 2 eaa. Augustus lähetti ”voudin” määräämällä henkikirjoituksen eli väestönlaskennan luultavasti siksi, että hän saisi tietää asukasluvun verotusta ja sotaväenottoa varten. Tämän säädöksen vuoksi Joosef ja Maria matkustivat Betlehemiin henkikirjoitettavaksi, mikä johti Jeesuksen syntymään tuossa ennustetussa paikassa (Miika 5:2; Matteus 2:1–12). Elokuussa vuonna 14 – ”muutamassa päivässä” eli ei kovinkaan kauan henkikirjoitusmääräyksen jälkeen – Augustus kuoli 76 vuoden ikäisenä, ”ei suuttumuksessa” salamurhaajan käsissä ”eikä sodassa”, vaan sairauden vuoksi. Pohjoisen kuningas oli tosiaan vaihtunut! Tämä kuningas oli nyt keisareihinsa henkilöitynyt Rooman imperiumi.

’HALVEKSITTU NOUSEE’

7, 8. a) Kuka nousi Augustuksen asemaan pohjoisen kuninkaaksi? b) Miksi ”kuninkaallinen arvo” suotiin haluttomasti keisari Augustuksen seuraajalle?

⁷ Enkeli jatkoi profetiaa ja sanoi: ”Hänen [Augustuksen]  asemaansa on nouseva muuan halveksittava, eikä hänelle totisesti anneta kuninkaallista arvoa, ja hän on tuleva huolettomuuden aikana ja ottava valtakunnan haltuunsa liehakoiden. Ja tulvan käsivarret puolestaan peittyvät tulvaan hänen takiaan, ja ne murretaan, samoin liiton Johtaja.” (Daniel 11:21, 22.)

⁸ ”Muuan halveksittava” oli keisari Tiberius, Augustuksen kolmannen vaimon Livian poika (ks. ”Toista kunnioitetaan, toista halveksitaan” s. 248). Augustus vihasi tätä poikapuoltaan hänen huonojen luonteenpiirteittensä vuoksi eikä halunnut hänen tulevan seuraavaksi keisariksi. ”Kuninkaallinen arvo” suotiin hänelle haluttomasti vasta sen jälkeen kun kaikki muut todennäköiset seuraajat olivat kuolleet. Augustus adoptoi Tiberiuksen vuonna 4 ja teki hänestä valtaistuimen perijän. Augustuksen kuoltua 54-vuotias Tiberius – ’halveksittu’ – ’nousi’ valtaan Rooman keisarina ja pohjoisen kuninkaana.

9. Miten Tiberius ’otti valtakunnan haltuunsa liehakoiden’?

⁹ ”Tiberius käsitteli senaattia ovelasti eikä sallinut sen nimittää häntä keisariksi lähes kuukauteen [Augustuksen kuoltua]”, mainitaan tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica. Hän sanoi senaatille, että vain Augustus kykeni kantamaan Rooman imperiumin hallitsemisen taakkaa, ja pyysi, että senaattorit palauttaisivat tasavallan uskomalla hallitusvallan ryhmälle miehiä yhden miehen  sijasta. ”Uskaltamatta ottaa hänen sanojaan todesta senaatti vaihtoi hänen kanssaan kohteliaisuuksia, kunnes hän vihdoin otti vallan vastaan”, kirjoitti historioitsija Will Durant ja lisäsi: ”Temppu oli hyvin näytelty molemmin puolin. Tiberius halusi prinsipaattia, sillä muuten hän olisi löytänyt jonkin keinon sen välttämiseksi; senaatti pelkäsi ja vihasi häntä mutta kavahti perustamasta uudelleen tasavaltaa, joka olisi vanhan tasavallan tapaan perustunut teoriassa suvereeneihin kansankokouksiin.” Näin Tiberius ’otti valtakunnan haltuunsa liehakoiden’.

10. Miten ’tulvan käsivarret murrettiin’?

¹⁰ ”Tulvan käsivarsista” eli ympäröivien valtakuntien sotajoukoista enkeli sanoi, että ne ’peittyvät tulvaan ja ne murretaan’. Kun Tiberiuksesta tuli pohjoisen kuningas, hänen veljenpoikansa Germanicus Caesar oli Reinillä olevien roomalaisten joukkojen komentajana. Vuonna 15 Germanicus johti joukkonsa germaanien sankaria Arminiusta vastaan ja saavutti jossain määrin menestystä. Niukat voitot saavutettiin kuitenkin kalliisti, ja Tiberius lopetti sen jälkeen sotatoimet Germaniassa. Edistämällä sisällissotaa hän yritti sen sijaan estää germaaniheimoja yhdistymästä. Tiberius suosi yleensä puolustukseen tähtäävää ulkopolitiikkaa ja keskittyi rajojen vahvistamiseen. Tämä politiikka oli kohtalaisen menestyksellistä. Tällä tavoin ”tulvan käsivarret” pidettiin kurissa ja ’murrettiin’.

11. Miten ’liiton Johtaja murrettiin’?

¹¹ Samoin ’murrettiin’ myös sen ”liiton Johtaja”, jonka Jehova Jumala oli tehnyt Abrahamin kanssa kaikkien maan sukujen siunaamiseksi. Jeesus Kristus oli tuossa liitossa luvattu Abrahamin Siemen. (1. Mooseksen kirja 22:18; Galatalaisille 3:16.) Nisankuun 14. päivänä vuonna 33 Jeesus seisoi Pontius Pilatuksen edessä roomalaisen käskynhaltijan palatsissa Jerusalemissa. Juutalaiset papit  olivat syyttäneet Jeesusta maanpetoksesta keisaria vastaan. Mutta Jeesus sanoi Pilatukselle: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. – – minun valtakuntani ei ole täältä.” Jottei roomalainen käskynhaltija vapauttaisi syytöntä Jeesusta, juutalaiset huusivat: ”Jos päästät tämän vapaaksi, et ole keisarin ystävä. Jokainen, joka tekee itsestään kuninkaan, puhuu keisaria vastaan.” Vaadittuaan Jeesuksen teloittamista he sanoivat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” ”Majesteettirikosta” koskevan lain nojalla, jonka Tiberius oli laajentanut käsittämään oikeastaan minkä tahansa keisariin kohdistuvan loukkauksen, Pilatus luovutti Jeesuksen ’murrettavaksi’ eli kidutuspaaluun pantavaksi. (Johannes 18:36; 19:12–16; Markus 15:14–20.)

TYRANNI ”PUNOO JUONIAAN”

12. a) Ketkä liittoutuivat Tiberiuksen kanssa? b) Miten Tiberius tuli ”mahtavaksi pienen kansakunnan avulla”?

¹² Enkeli profetoi edelleen Tiberiuksesta sanoen: ”Koska he liittoutuvat hänen kanssaan, hän harjoittaa petosta ja todella nousee ja tulee mahtavaksi pienen kansakunnan avulla.” (Daniel 11:23.) Rooman senaatin jäsenet olivat valtiosäännön mukaisesti ’liittoutuneet’ Tiberiuksen kanssa, ja hän oli muodollisesti riippuvainen heistä. Hän oli kuitenkin petollinen, sillä hän tuli todellisuudessa ”mahtavaksi pienen kansakunnan avulla”. Tämä pieni kansakunta oli Rooman pretoriaanikaarti, joka oli leiriytynyt lähelle Rooman muureja. Sen läheisyys oli senaatin pelotteena ja auttoi Tiberiusta pitämään kurissa kaikki väestön keskuudessa hänen valtaansa vastaan syntyvät kansannousut. Tämän noin 10000 miehen vahvuisen henkivartiokaartinsa avulla Tiberius pysyi siksi mahtavana.

13. Millä tavoin Tiberius ylitti esi-isänsä?

¹³ Enkeli lisäsi profeetallisesti: ”Huolettomuuden aikana hän menee jopa hallintoalueen lihavuuteen ja on tekevä sitä, mitä hänen isänsä ja isiensä isät eivät ole tehneet.  Ryöstösaalista ja voittosaalista ja tavaroita hän jakelee heidän joukossaan, ja linnoitettuja paikkoja vastaan hän punoo juoniaan, mutta vain erääseen aikaan asti.” (Daniel 11:24.) Tiberius oli äärimmäisen epäluuloinen, ja tappomääräyksiä sateli hänen hallituskaudellaan. Terrori antoi leimansa sen loppupuoliskolle suureksi osaksi pretoriaanikaartin komentajan Sejanuksen vaikutuksesta. Lopulta Sejanus itsekin joutui epäluulon kohteeksi ja hänet teloitettiin. Kansan tyrannisoinnissa Tiberius ylitti esi-isänsä.

14. a) Miten Tiberius jakeli ”ryöstösaalista ja voittosaalista ja tavaroita” kaikkialle Rooman provinsseihin? b) Miten Tiberiukseen suhtauduttiin hänen kuollessaan?

¹⁴ Tiberius jakeli kuitenkin ”ryöstösaalista ja voittosaalista ja tavaroita” kaikkialle Rooman provinsseihin. Hänen kuollessaan kaikki alistetut kansat nauttivat hyvinvoinnista. Verot olivat alhaiset, ja hän saattoi olla antelias niille, joiden alueilla koettiin kovia aikoja. Jos sotilaat tai virkamiehet sortivat jotakuta tai hoitivat asioita sääntöjenvastaisesti, he saivat odottaa keisarin kostoa. Rautainen ote vallasta piti yllä yleistä turvallisuutta, ja parannetut liikenneyhteydet edistivät kaupankäyntiä. Tiberius piti huolen siitä, että asioita hoidettiin tasapuolisesti ja luotettavasti sekä Roomassa että sen ulkopuolella. Lakeja paranneltiin, ja yhteiskunnallisia ja moraalisääntöjä lisättiin edistämällä keisari Augustuksen alulle panemia uudistuksia. Silti Tiberius ’punoi juoniaan’, niin että roomalainen historioitsija Tacitus kuvaili häntä ulkokultaiseksi mieheksi ja taitavaksi teeskentelijäksi. Kun Tiberius kuoli maaliskuussa vuonna 37, häntä pidettiin tyrannina.

15. Millainen tilanne vallitsi Roomassa ensimmäisen vuosisadan lopulla ja toisen vuosisadan alussa?

¹⁵ Tiberiuksen seuraajiin, jotka täyttivät pohjoisen kuninkaan osan, kuuluivat Gaius Caesar (Caligula), Claudius I, Nero, Vespasianus, Titus, Domitianus, Nerva, Trajanus ja Hadrianus. ”Augustuksen seuraajat enimmäkseen  jatkoivat hänen hallinnollista politiikkaansa ja rakennusohjelmaansa, vaikkakin vähäisemmin uudistuksin ja mahtailevammin”, sanotaan tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica ja lisätään: ”Ensimmäisen vuosisadan lopulla ja toisen vuosisadan alussa Rooma oli mahtavimmillaan ja sen väkiluku suurimmillaan.” Vaikka Rooman imperiumin rajoilla oli tähän aikaan joitakin levottomuuksia, sen ensimmäinen ennustettu yhteenotto etelän kuninkaan kanssa tapahtui vasta 200-luvulla.

HERÄÄMINEN ETELÄN KUNINGASTA VASTAAN

16, 17. a) Kuka asettui sen pohjoisen kuninkaan osaan, johon viitataan Danielin 11:25:ssä? b) Kenestä tuli etelän kuningas, ja miten se tapahtui?

¹⁶ Jumalan enkeli jatkoi profetiaa sanoen: ”Hän [pohjoisen kuningas] herättää voimansa ja sydämensä etelän kuningasta vastaan suurella sotajoukolla, ja etelän kuningas puolestaan nousee sotaan tavattoman suurella ja mahtavalla sotajoukolla. Eikä hän [pohjoisen kuningas] kestä, sillä häntä vastaan punotaan juonia. Ja ne, jotka syövät hänen herkkujaan, aiheuttavat hänen murtumisensa. Ja hänen sotajoukkonsa taas huuhdotaan pois, ja monet todellakin kaatuvat surmattuina.” (Daniel 11:25, 26.)

¹⁷ Noin 300 vuotta sen jälkeen kun Octavianus oli tehnyt Egyptistä Rooman provinssin, Rooman keisari Aurelianus sai pohjoisen kuninkaan osan. Samoihin aikoihin roomalaisen Palmyran siirtokunnan kuningatar Septimia Zenobia asettui etelän kuninkaan asemaan (ks. ”Zenobia – Palmyran soturikuningatar” s. 252). a Palmyran armeija valtasi Egyptin vuonna 269 sillä verukkeella, että se varmisti näin Rooman sikäläiset edut. Zenobia halusi tehdä  Palmyrasta hallitsevan kaupungin idässä ja hallita Rooman itäisiä provinsseja. Aurelianus tuli levottomaksi hänen kunnianhimostaan ja herätti ”voimansa ja sydämensä” käydäkseen Zenobiaa vastaan.

18. Mikä oli keisari Aurelianuksen, pohjoisen kuninkaan, ja kuningatar Zenobian, etelän kuninkaan, välisen taistelun tulos?

¹⁸ Zenobian johtamana hallitsevana kokonaisuutena etelän kuningas ’nousi sotaan’ pohjoisen kuningasta vastaan ”tavattoman suurella ja mahtavalla sotajoukolla”, joka oli kahden sotapäällikön, Zabdaksen ja Zabbain, komennossa. Mutta Aurelianus valloitti Egyptin ja aloitti sitten sotaretken Vähään-Aasiaan ja Syyriaan. Zenobia kärsi tappion Emesassa (nykyään Homs) ja perääntyi Palmyraan. Kun Aurelianus piiritti tämän kaupungin, Zenobia puolusti sitä urhoollisesti mutta menestyksettä. Hän pakeni poikansa kanssa kohti Persiaa mutta joutui Eufratvirran luona roomalaisten vangiksi. Palmyralaiset luovuttivat kaupunkinsa vuonna 272. Aurelianus säästi Zenobian hengen ja teki hänestä vuonna 274 Rooman halki kulkeneen triumfinsa vetonaulan. Zenobia vietti loppuelämänsä roomalaisena vallasnaisena.

19. Miten Aurelianus kukistui, koska ’häntä vastaan punottiin juonia’?

¹⁹ Aurelianus itse ’ei kestänyt, sillä häntä vastaan punottiin juonia’. Vuonna 275 hän lähti sotaretkelle persialaisia vastaan. Hänen odottaessaan Traakiassa tilaisuutta mennä salmen yli Vähään-Aasiaan ne, jotka ’söivät hänen herkkujaan’, punoivat juonia häntä vastaan ja aiheuttivat hänen ”murtumisensa”. Hän aikoi vaatia sihteerinsä Eroksen tilille epärehellisestä toiminnasta. Eros laati kuitenkin vilpillisen nimiluettelon, jossa eräät upseerit tuomittiin kuolemaan. Tämän luettelon näkeminen pani nämä upseerit suunnittelemaan Aurelianuksen salamurhan ja toteuttamaan sen.

20. Miten pohjoisen kuninkaan ”sotajoukko” ’huuhdottiin pois’?

 ²⁰ Pohjoisen kuninkaan ura ei päättynyt keisari Aurelianuksen kuolemaan. Seurasi muita Rooman hallitsijoita. Jonkin aikaa oli yksi keisari lännessä ja toinen idässä. Näiden miesten aikana pohjoisen kuninkaan ”sotajoukko” ’huuhdottiin pois’ eli ’hajotettiin’ b ja monet ’kaatuivat surmattuina’ pohjoisesta tulevien germaaniheimojen hyökkäyksissä. Gootit murtautuivat Rooman rajojen läpi 300-luvulla. Hyökkäykset jatkuivat, yksi toisensa perästä. Vuonna 476 germaanipäällikkö Odovakar poisti viimeisen keisarin, joka hallitsi Roomasta käsin. Tultaessa 500-luvun alkuun Rooman imperiumi oli hajonnut lännessä, ja germaanikuninkaat hallitsivat Britanniassa, Galliassa, Italiassa, Pohjois-Afrikassa ja Espanjassa. Imperiumin itäinen osa kesti 1400-luvulle saakka.

SUURI IMPERIUMI JAKAUTUU

21, 22. Mitä muutoksia Konstantinus sai aikaan 300-luvulla?

²¹ Kertomatta tarpeettomia yksityiskohtia Rooman imperiumin luhistumisesta, joka kesti vuosisatoja, Jehovan enkeli siirtyi ennustamaan lisää pohjoisen ja etelän kuninkaan merkittävistä teoista. Lyhyt kertaus eräistä Rooman imperiumin kehitysvaiheista auttaa kuitenkin tunnistamaan nämä kaksi kilpailevaa kuningasta myöhempinä aikoina.

²² Rooman keisari Konstantinus tunnusti luopiokristillisyyden virallisesti 300-luvulla. Hän jopa kutsui koolle kirkolliskokouksen Nikaiaan (Nikeaan) Vähään-Aasiaan vuonna 325 ja toimi henkilökohtaisesti sen puheenjohtajana. Myöhemmin Konstantinus muutti keisarin asunnon Roomasta Byzantioniin eli Konstantinopoliin ja teki tästä kaupungista uuden pääkaupunkinsa. Rooman imperiumi  pysyi yhden keisarin alaisuudessa keisari Theodosius I:n kuolemaan saakka eli vuoden 395 tammikuun 17. päivään.

23. a) Miten Rooman imperiumi jakautui Theodosiuksen kuoltua? b) Milloin Itä-Rooman keisarikunta lakkasi olemasta? c) Ketkä hallitsivat Egyptiä vuonna 1517?

²³ Theodosiuksen kuoltua Rooman imperiumi jaettiin hänen poikiensa kesken. Honorius sai läntisen osan ja Arcadius itäisen, pääkaupunkinaan Konstantinopoli. Britannia, Gallia, Italia, Espanja ja Pohjois-Afrikka kuuluivat läntisen puoliskon provinsseihin. Makedonia, Traakia, Vähä-Aasia, Syyria ja Egypti olivat taas itäisen puoliskon provinsseja. Vuonna 642 Egyptin pääkaupunki Aleksandria joutui saraseenien (arabien) haltuun ja Egyptistä tuli kalifien provinssi. Tammikuussa 1449 Konstantinos XI:stä tuli viimeinen itäosan keisari. Turkkilaiset ottomaanit valloittivat sulttaani Muhammed II:n johdolla Konstantinopolin 29. toukokuuta 1453, jolloin Itä-Rooman valtakunta eli keisarikunta lakkasi olemasta. Vuonna 1517 Egyptistä tuli turkkilainen provinssi. Aikanaan tämä muinainen etelän kuninkaan maa joutuisi kuitenkin erään toisen, läntisen imperiumin valvontaan.

24, 25. a) Mikä merkitsi eräiden historioitsijoiden mukaan Pyhän Rooman valtakunnan alkua? b) Mitä tapahtui lopulta Pyhän Rooman valtakunnan ”keisarin” arvonimelle?

²⁴ Rooman valtakunnan läntisessä siivessä nousi valtaan Rooman katolinen piispa, eritoten paavi Leo I, joka oli 400-luvulla tunnettu paavinvallan puolustamisesta. Aikanaan paavi otti tehtäväkseen läntisen osan keisarin kruunaamisen. Tämä tapahtui Roomassa joulupäivänä vuonna 800, jolloin paavi Leo III kruunasi frankkien kuninkaan Kaarle Suuren uuden Länsi-Rooman valtakunnan keisariksi. Tämä kruunaaminen elvytti keisariuden Roomassa ja merkitsi eräiden historioitsijoiden mukaan Pyhän Rooman valtakunnan alkua. Siitä lähtien oli olemassa  Itä-Rooman valtakunta ja läntinen Pyhä Rooman valtakunta, jotka molemmat väittivät olevansa kristillisiä.

²⁵ Ajan kuluessa Kaarle Suuren seuraajat osoittautuivat kykenemättömiksi hallitsijoiksi. Keisarin virka pysyi jopa avoimena jonkin aikaa. Sillä välin Saksan kuningas Otto I oli saanut valtaansa suuren osan Pohjois- ja Keski-Italiasta. Hän julistautui Italian kuninkaaksi. Paavi Johannes XII kruunasi 2. helmikuuta 962 Otto I:n Pyhän Rooman valtakunnan keisariksi. Sen pääkaupunki oli Saksassa, ja keisarit olivat saksalaisia kuten useimmat heidän alamaisensakin. Viisisataa vuotta myöhemmin ”keisarin” arvonimi siirtyi itävaltalaiselle Habsburgien hallitsijahuoneelle, jolla se pysyi useimpina Pyhän Rooman valtakunnan jäljellä olevina vuosina.

KAKSI KUNINGASTA JÄLLEEN SELVÄSTI TUNNISTETTAVISSA

26. a) Mitä voidaan sanoa Pyhän Rooman valtakunnan lopusta? b) Kuka nousi pohjoisen kuninkaaksi?

²⁶ Napoleon I antoi Pyhälle Rooman valtakunnalle kuoliniskun, kun hän kieltäytyi tunnustamasta sen olemassaoloa Saksasta vuonna 1805 saamiensa voittojen jälkeen. Koska keisari Frans II ei kyennyt puolustamaan kruunua, hän luopui Rooman keisarin arvosta 6. elokuuta 1806 ja vetäytyi hallitsemaan omaa maataan Itävallan keisarina. Pyhä Rooman valtakunta, jonka roomalaiskatolinen paavi Leo III ja frankkien kuningas Kaarle Suuri olivat perustaneet, oli 1006 vuoden jälkeen lakannut olemasta. Vuonna 1870 Roomasta tuli Vatikaanista riippumaton Italian kuningaskunnan pääkaupunki. Seuraavana vuonna syntyi Saksan valtakunta (keisarikunta), jonka keisariksi nimitettiin Vilhelm I. Näin oli nykyaikaan kuuluva pohjoisen kuningas, Saksa, astunut maailmannäyttämölle.

27. a) Miten Egyptistä tuli Britannian suojelualue? b) Mitkä nousivat etelän kuninkaan asemaan?

 ²⁷ Mutta kuka oli nykyajan etelän kuningas? Historia osoittaa, että Britannia nousi suurvallaksi 1600-luvulla. Koska Napoleon halusi katkaista brittien kauppareitit, hän valloitti Egyptin vuonna 1798. Syttyi sota, ja brittiläisten ja ottomaanien yhtyneet joukot pakottivat ranskalaiset vetäytymään Egyptistä, joka alun perin oli ollut etelän kuninkaana. Seuraavalla vuosisadalla Britannian vaikutus Egyptissä kasvoi. Vuoden 1882 jälkeen Egypti oli todellisuudessa Britannian alusmaa. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa vuonna 1914 Egypti kuului Turkille ja sitä hallitsi kediivi eli varakuningas. Kun Turkki asettui sodassa Saksan puolelle, Britannia kuitenkin poisti kediivin ja julisti Egyptin Britannian suojelualueeksi. Britannia ja Amerikan yhdysvallat solmivat vähitellen läheiset siteet, ja niistä tuli Angloamerikkalainen maailmanvalta. Ne nousivat yhdessä etelän kuninkaan asemaan.

[Alaviitteet]

MITÄ SAIT SELVILLE?

• Kuka Rooman keisari ilmaantui ensin pohjoisen kuninkaaksi, ja milloin hän lähetti ”voudin”?

• Kuka astui pohjoisen kuninkaan asemaan Augustuksen jälkeen, ja miten ’liiton Johtaja murrettiin’?

• Mikä oli Aurelianuksen, pohjoisen kuninkaan, ja Zenobian, etelän kuninkaan, välisen taistelun tulos?

• Mikä Rooman imperiumista tuli, ja mitkä vallat olivat pohjoisen ja etelän kuninkaan asemissa 1800-luvun lopussa?

[Tutkistelukysymykset]

 [Tekstiruutu/Kuva s. 248-251]

TOISTA KUNNIOITETAAN, TOISTA HALVEKSITAAN

TOINEN muutti riitojen repimän tasavallan imperiumiksi. Toinen taas kasvatti sen varallisuuden kaksikymmenkertaiseksi 23 vuodessa. Toista kunnioitettiin, kun hän kuoli, mutta toista taas halveksittiin. Näiden kahden Rooman keisarin hallituskausiin sisältyi Jeesuksen elämä ja palvelus. Keitä he olivat? Ja miksi toista kunnioitettiin, kun taas toista ei?

HÄN OTTI VASTAAN TIILIKAUPUNGIN JA JÄTTI JÄLKEENSÄ MARMORISEN

Kun Julius Caesar murhattiin vuonna 44 eaa., hänen sisarensa tyttärenpoika Gaius Octavianus (Octavius) oli vasta 18-vuotias. Koska hän oli Julius Caesarin ottopoika ja hänen pääperillisensä, hän lähti heti matkalle Roomaan vaatimaan perintöään. Siellä hän kohtasi pelottavan vastustajan, Caesarin huomattavimman avustajan Marcus Antoniuksen, joka piti itseään pääperillisenä. Tästä alkanut poliittinen juonittelu ja valtataistelu kesti 13 vuotta.

Vasta kun Octavianus oli kukistanut Egyptin kuningattaren Kleopatran ja tämän rakastajan Marcus Antoniuksen yhdistetyt sotavoimat (vuonna 31 eaa.), hän nousi Rooman imperiumin kiistattomaksi hallitsijaksi. Seuraavana vuonna Antonius ja Kleopatra tekivät itsemurhan ja Octavianus otti Egyptin haltuunsa. Viimeinen jäänne Kreikan imperiumista oli siten poistettu, ja Roomasta oli tullut maailmanvalta.

Octavianuksella oli hyvässä muistissa, että Julius Caesarin despoottinen vallankäyttö oli johtanut hänen salamurhaansa, ja hän varoi visusti tekemästä samaa virhettä. Ollakseen loukkaamatta tasavaltaa suosivien roomalaisten tunteita hän verhosi yksinvaltansa siksi tasavallan kaapuun. Hän kieltäytyi arvonimistä ”kuningas” ja ”diktaattori”. Hän meni vielä  askeleen pitemmälle ja ilmoitti aikovansa luovuttaa Rooman senaatille kaikkien provinssien valvonnan ja tarjoutui luopumaan viroistaan. Tämä taktiikka tehosi. Kiitollinen senaatti pyysi Octavianusta pysymään asemissaan ja pitämään edelleen itsellään joidenkin provinssien valvonnan.

Lisäksi senaatti antoi 16. tammikuuta vuonna 27 eaa. Octavianukselle arvonimen ”Augustus”, joka merkitsee ’kunnianarvoisaa, pyhää’. Octavianus ei ainoastaan ottanut arvonimeä vastaan vaan myös nimesi yhden kuukauden uudelleen antamalla sille oman nimensä ja lainasi siihen helmikuusta päivän lisää, jotta elokuussa (latinaksi Augustus) olisi yhtä monta päivää kuin Julius Caesarin mukaan nimetyssä heinäkuussa (latinaksi Iulius). Octavianuksesta tuli siten Rooman ensimmäinen keisari, ja hänet tunnettiinkin sen jälkeen keisari Augustuksena. Myöhemmin hän omaksui myös arvonimen ”pontifex maximus” (ylimmäinen pappi), ja vuonna 2 eaa., Jeesuksen syntymävuonna, senaatti antoi hänelle arvonimen pater patriae ’isänmaan isä’.

Tuona samana vuonna lähti ”keisari Augustukselta säädös, että koko asuttu maa oli henkikirjoitettava – – ja kaikki matkasivat henkikirjoitettaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa” (Luukas 2:1–3). Tämän säädöksen seurauksena oli, että Jeesus syntyi Betlehemissä Raamatun profetian täyttymykseksi (Daniel 11:20; Miika 5:2).

Augustuksen hallinnolle oli ominaista kohtalainen rehellisyys ja rahanarvon vakaus. Augustus perusti myös tehokkaan postilaitoksen sekä rakennutti teitä ja siltoja. Hän organisoi armeijan uudelleen, loi pysyvän laivaston ja perusti pretoriaanikaartina tunnetun valioluokan keisarillisen henkivartiokaartin (Filippiläisille 1:13). Vergiliuksen ja Horatiuksen kaltaiset kirjailijat kukoistivat hänen suojeluksessaan, ja kuvanveistäjät loivat kauniita taideteoksia klassiseen tyyliin, joksi sitä nykyään kutsutaan. Augustus viimeisteli rakennuksia,  jotka Julius Caesarilta olivat jääneet kesken, ja entisöi monia temppeleitä. Pax Romana ’Rooman rauha’, jonka hän pani alulle, kesti yli 200 vuotta. Augustus kuoli vuoden 14 elokuun 19. päivänä 76 vuoden ikäisenä, ja sen jälkeen hänet korotettiin jumalaksi.

Augustus kerskui, että hän oli ottanut vastaan tiilikaupungin ja jättänyt jälkeensä marmorisen. Koska hän ei tahtonut Rooman palaavan aiemman tasavallan riitaisiin päiviin, hän aikoi valmentaa hyvin seuraavan keisarin. Mutta hänellä ei ollut juuri valinnanvaraa seuraajansa suhteen. Hänen sisarenpoikansa, kaksi tyttärenpoikaansa, yksi vävynsä ja yksi ottopoikansa olivat kaikki kuolleet, ja vallanperijäksi oli jäänyt jäljelle ainoastaan hänen ottopoikansa Tiberius.

”MUUAN HALVEKSITTAVA”

Rooman senaatti nimitti 54-vuotiaan Tiberiuksen keisariksi vajaa kuukausi Augustuksen kuoleman jälkeen. Tiberius eli ja hallitsi vuoden 37 maaliskuuhun saakka. Hän oli siis Rooman keisarina Jeesuksen julkisen palveluksen ajan.

Tiberiuksella oli keisarina sekä hyveitä että paheita. Hänen hyveisiinsä kuului haluttomuus kuluttaa rahaa ylellisyyksiin. Tästä johtui, että valtakunta vaurastui ja hänellä oli avustusrahastoja onnettomuuksien ja huonojen aikojen varalle. Tiberiuksen ansioksi on myös laskettava, että hän piti itseään vain ihmisenä, torjui monet kunnianimet ja yleensä suuntasi keisarinpalvonnan Augustukseen ennemmin kuin itseensä. Hän ei antanut millekään kalenterikuukaudelle omaa nimeään, kuten Augustus ja Julius Caesar olivat antaneet, eikä hän sallinut muidenkaan kunnioittaa häntä sillä tavoin.

Tiberiuksen paheet ylittivät kuitenkin hänen hyveensä. Hän oli äärimmäisen epäluuloinen ja ulkokultainen ollessaan tekemisissä toisten kanssa, ja tappomääräyksiä sateli hänen hallituskaudellaan – monet hänen aiemmista ystävistään  olivat uhrien joukossa. Hän ulotti majesteettirikosta (laesa maiestas) koskevan lain käsittämään kapinallisten tekojen lisäksi pelkästään loukkaavat sanat, jotka oli kohdistettu hänen omaa persoonaansa vastaan. Otaksuttavasti tämän lain nojalla juutalaiset painostivat roomalaisen käskynhaltijan Pontius Pilatuksen surmauttamaan Jeesuksen (Johannes 19:12–16).

Tiberius keskitti pretoriaanikaartin Rooman läheisyyteen rakennuttamalla kaupungin muurien pohjoispuolelle linnoitetun kasarmin. Kaartin läsnäolo oli pelotteena hänen valtaansa uhkaavalle Rooman senaatille ja piti kansan kurissa. Tiberius suosi myös ilmiantojärjestelmää, ja terrori antoi leimansa hänen hallintonsa jälkipuoliskolle.

Tiberiuksen kuoleman aikoihin häntä pidettiin tyrannina. Kun hän kuoli, roomalaiset riemuitsivat ja senaatti kieltäytyi korottamasta häntä jumalaksi. Näistä ja muista syistä näemme Tiberiuksessa sen profetian täyttymyksen, jonka mukaan ”pohjoisen kuninkaaksi” nousisi ”muuan halveksittava” (Daniel 11:15, 21).

MITÄ SAIT SELVILLE?

• Miten Octavianuksesta tuli Rooman ensimmäinen keisari?

• Mitä voidaan sanoa Augustuksen hallituksen saavutuksista?

• Mitkä olivat Tiberiuksen hyveet ja paheet?

• Miten ”muuatta halveksittavaa” koskeva profetia täyttyi Tiberiuksessa?

[Kuva]

Tiberius

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 252-255]

ZENOBIA – PALMYRAN SOTURIKUNINGATAR

”HÄN oli tummaihoinen – –. Hänen hampaansa olivat helmenvalkoiset, ja hänen suurissa, mustissa silmissään säkenöi harvinainen loiste, jota pehmensi mitä viehättävin suloisuus. Hänen äänensä oli voimakas ja sointuva. Hän oli vahvistanut ja kaunistanut miehistä ymmärrystään opiskelemalla. Hän hallitsi yhtä täydellisesti kreikkaa, syyriaa ja egyptiä, eikä latinakaan ollut hänelle tuntematon kieli.” Tällaisin sanoin ylisti historioitsija Edward Gibbon Zenobiaa, syyrialaisen Palmyran kaupungin soturikuningatarta.

Zenobian puoliso oli jalosukuinen palmyralainen mies, Odaenathus, joka palkittiin vuonna 258 Rooman konsulin arvolla, koska hän oli Rooman imperiumin puolesta käynyt menestyksellisesti sotaa Persiaa vastaan. Kaksi vuotta myöhemmin Odaenathus sai Rooman keisarilta Gallienukselta arvonimen corrector totius Orientis (koko idän käskynhaltija). Tämä tuli tunnustukseksi siitä, että hän oli voittanut Persian kuninkaan Šapur I:n. Odaenathus antoi lopulta itselleen arvonimen ”kuninkaiden kuningas”. Hänen menestyksensä saattoi suureksi osaksi olla Zenobian rohkeuden ja neuvokkuuden ansiota.

ZENOBIA YRITTÄÄ LUODA IMPERIUMIN

Vuonna 267, kun Odaenathus oli valtansa huipulla, hänet ja hänen perillisensä murhattiin. Zenobia astui miehensä asemaan, sillä hänen poikansa oli siihen liian nuori. Koska Zenobia oli kaunis, kunnianhimoinen ja pystyvä hallitsija ja puhui sujuvasti monia kieliä ja koska hänellä oli ollut tapana seurata miestään tämän sotaretkille, hän onnistui herättämään alamaistensa kunnioituksen ja saamaan heidän tukensa. Zenobia nautti uusien asioiden oppimisesta, ja hän  keräsi ympärilleen älymystöä. Yksi hänen neuvonantajistaan oli filosofi ja puhetaidon opettaja Cassius Longinus, jonka sanottiin olleen ”elävä kirjasto ja kävelevä museo”. Kirjoittaja Richard Stoneman sanoo teoksessaan: ”Odaenathuksen kuolemaa seuranneiden viiden vuoden aikana – – Zenobia painui kansalaistensa mieleen idän valtiattarena.” (Palmyra and Its Empire—Zenobia’s Revolt Against Rome.)

Toisella puolella Zenobian valta-aluetta oli Persia, jonka hän oli miehensä kanssa heikentänyt, ja toisella puolella oli luhistuva Rooma. Historioitsija J. M. Roberts sanoo Rooman imperiumissa tuohon aikaan vallinneista oloista: ”200-luku oli – – Roomalle hirvittävää aikaa sekä itäisellä että läntisellä rajaseudulla, kun taas pääkaupungissa oli alkanut uusi  kansalaissodan ja vallanperimyskiistojen aikakausi. Kaksikymmentäkaksi keisaria (vastakeisarit pois luettuina) tuli ja meni.” Toisaalta Syyrian valtiatar oli valtakuntansa vankkumaton ja ehdoton yksinvaltias. ”Valvomalla kahden imperiumin [Persian ja Rooman] välistä tasapainoa hän saattoi yrittää luoda kolmatta, joka hallitsisi niitä molempia”, toteaa Stoneman.

Zenobialle avautui tilaisuus laajentaa kuninkaallista valtaansa vuonna 269, kun Egyptissä nousi esiin muuan vallantavoittelija, joka asetti Rooman hallitusvallan kyseenalaiseksi. Zenobian armeija marssi nopeasti Egyptiin, murskasi kapinallisen ja otti maan haltuunsa. Zenobia julisti itsensä Egyptin kuningattareksi ja lyötti kolikoita omissa nimissään. Hänen valtakuntansa ulottui nyt Niilistä Eufratiin asti. Tässä elämänsä vaiheessa Zenobiasta tuli ”etelän kuningas” (Daniel 11:25, 26).

ZENOBIAN PÄÄKAUPUNKI

Zenobia vahvisti ja kaunisti pääkaupunkiaan Palmyraa niin, että se luettiin roomalaisen maailman suurkaupunkien joukkoon. Sen väkiluku nousi arviolta yli 150000:n. Loisteliaat julkiset rakennukset, temppelit, puutarhat, pylväät ja muistomerkit täyttivät kaupungin, jota ympäröivän muurin sanottiin olevan 21 kilometriä pitkä. Pääkatua reunusti noin 1500:n yli 15 metriä korkean korinttilaisen pylvään rivistö.  Kaupungissa oli runsaasti sankareiden ja varakkaiden hyväntekijöiden patsaita ja rintakuvia. Vuonna 271 Zenobia pystytti patsaat itselleen ja edesmenneelle aviomiehelleen.

Auringontemppeli oli yksi komeimmista Palmyran rakennuksista, ja epäilemättä se hallitsi kaupungin uskonnollista näyttämöä. Zenobia itse on saattanut palvoa jotakin auringonjumalaan liittyvää jumaluutta. Syyria oli 200-luvulla kuitenkin monien uskontojen maa. Zenobian valta-alueella oli kristityiksi tunnustautuvia, juutalaisia sekä auringon- ja kuunpalvojia. Miten hän suhtautui näihin eri palvontamuotoihin? Stoneman kirjoittaa: ”Viisas hallitsija ei halveksi mitään tapoja, jotka hänen kansastaan tuntuvat sopivilta. – – Toivottiin, että jumalat oli koottu Palmyran puolelle.” Zenobia oli ilmeisesti uskonnollisesti suvaitsevainen.

Värikkään persoonallisuutensa ansiosta Zenobia sai osakseen monien ihailun. Merkityksellisin oli kuitenkin hänen osansa, jossa hän edusti Danielin profetiassa ennustettua poliittista kokonaisuutta. Hänen hallituskautensa ei kuitenkaan kestänyt viittä vuotta enempää. Rooman keisari Aurelianus kukisti Zenobian vuonna 272 ja myöhemmin ryösti ja hävitti Palmyran korjauskelvottomaksi. Zenobia armahdettiin. Hänen sanotaan menneen naimisiin erään roomalaisen senaattorin kanssa, ja luultavasti hän vietti lopun elämäänsä syrjään vetäytyneenä.

MITÄ SAIT SELVILLE?

• Miten Zenobian persoonallisuutta on kuvailtu?

• Millaisia urotöitä Zenobia teki?

• Miten Zenobia suhtautui uskontoon?

[Kuva]

Kuningatar Zenobia puhuu sotilailleen

 [Taulukko/Kuvat s. 246]

DANIELIN 11:20–26:N KUNINKAAT

Pohjoisen Etelän

kuningas kuningas

Daniel 11:20 Augustus

Daniel 11:21–24 Tiberius

Daniel 11:25, 26 Aurelianus Kuningatar Zenobia

Rooman Saksan Britannia,

imperiumin valtakunta jota seurasi

ennustettua Angloamerikkalainen

luhistumista maailmanvalta

seurasivat

[Kuva]

Tiberius

[Kuva]

Aurelianus

[Kuva]

Pienoisveistos Kaarle Suuresta

[Kuva]

Augustus

[Kuva]

Brittiläinen sotalaiva 1600-luvulta

 [Kokosivun kuva s. 230]

[Kuva s. 233]

Augustus

[Kuva s. 234]

Tiberius

 [Kuva s. 235]

Joosef ja Maria matkustivat Augustuksen säädöksen vuoksi Betlehemiin

 [Kuva s. 237]

Jeesus ’murrettiin’ kuolemaan, kuten oli ennustettu

 [Kuvat s. 245]

1. Kaarle Suuri 2. Napoleon I 3. Vilhelm I 4. Saksalaissotilaita 1. maailmansodassa